Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

ajatuksia

Vastuullisen matkailijan arvopohja – miksi matkustan?

Vihdoin se alkaa – blogiin tulevat vastuullisesta matkustamisesta tulevat tekstit. Tämä aihe on pyörinyt mielessäni jo pitkään, koska se yhdistää näppärästi kaksi blogini pääaihetta – ekologisuuden ja matkustamisen – jotka muuten ovat haastava yhtälö. Olen lukemattomat kerrat pyöritellyt mielessäni vastuulliseen matkailuun liittyviä postausaiheita, mutta aihe on minulle niin tärkeä, että tuntuu olevan vaikeaa saada ajatuksia ulos. Samalla vastuullisuus itsessään on suuri ja moniulotteinen käsite. Kuka mieltää minkäkin vastuulliseksi, se ei ole yksioikoista. Samalla pelkään, jos leimaan itseni vastuullisuuden matkailun puolestapuhujaksi, saanko itse jossain vaiheessa kuraa niskaan. Luonnollisestikaan kaikki tekemäni asiat eivät aina ole täydellisyyden parhaasta päästä – sinne on pitkä matka ja ihminen on inhimillinen olento, joka joskus pistää omat halunsa kaiken edelle.

Mietin pitkään, mistä aloitan vastuullisen matkailun postaukseni. Päätin kuitenkin aloittaa ihan alusta, matkailun ytimestä, omasta näkökulmastani tietenkin. Tämä aihe on tärkeä pohtia, jotta pystyn arvioimaan omaa matkustuskäyttäymistäni ja muuttamaan sitä vastuullisempaan suuntaan. Eli etsitään kaikkein pohjimmainen syy – miksi matkustan?

Haluan kokea asioita

Ihminen oppii parhaiten yhdellä näistä oppimistyyleistä: visuaalisesti eli näkemällä, audiotiivisesti eli kuulemalla tai kinesteettisesti eli tuntoaistin kautta. Itse olen ehdottomasti kinesteettinen oppija, jota Peda.netin sivuilla kuvaillaan näin: Oppiminen tapahtuu pääasiassa itse kokemalla ja tekemällä käytännössä. Hänelle on tärkeä, miltä jokin esine, asia tai liike tuntuu. Oppiminen on fyysisesti suuntautunutta. Hänelle oppimisympäristön viihtyisyys ja miellyttävä tunnelma ovat oppimisessa tärkeitä. Hänelle kokemus ja tunnelma luokassa on erityisen tärkeitä.

Tuo pätkä kuvailee minua täysin. Olen aika hyvä mielikuvamatkailija, joka lukiessaan lähes istuu Rooman katukahvilassa tai haistaa meren tuoksun Kreikassa. Kuitenkin, jotain jää uupumaan. Jotta voin saada kokemuksen, minun täytyy kokea ne asiat itse. Muiden matkatarinoita on mahtavaa lukea ja erilaisia matkaohjelmia kiinnostava katsoa. Ne toimivat kuitenkin inspiraationa, eivät matkailuhimon tyydyttäjinä. Minun täytyy olla paikalla fyysisesti, jotta voin kokea. Ja kokemukset tuovat minulle enemmän onnellisuutta kuin mikään materia, kokemuksille minä elän.

Haluan ymmärtää

Tämä on kohta, jonka vuoksi suosittelen ihan jokaista matkustamaan, edes vähän, edes kerran. Maailmaa nähneet ihmiset ovat usein avarakatseisempia, empaattisempia ja ymmärtäväisempiä kuin kuplan sisällä eläneet. Tämä oli minun subjektiivinen kokemukseni. Tuo on oikeastaan aika loogista. On vaikea ymmärtää jotain, jota ei ole itse nähnyt. Minun täytyy nähdä asiat omin silmin, jotta silmäni voivat avautua täysin.

Oma vapaaehtoistyökokemukseni Keniassa opetti minulle paljon, ja itseasiassa opettaa edelleen. Kun näin, miten kehitysmaassa eletään, ymmärsin paremmin. Ymmärsin miksi asioiden muuttuminen on hidasta, ymmärsin miten syvällä ongelmat voivat piillä. Miten meidän apuamme tarvitaan, miten kaikki ovat samanarvoisia ihmisiä erilaisilla lähtökohdilla. Maailma ei ole niin mustavalkoinen. Näin pikkusen politiikkaan poiketen, monet ajattelevat, että Suomeen ei pitäisi päästää turvapaikanhakijaksi ketään, jolla on pieninkään rikos taustalla. Maailman näkeminen on opettanut minulle, etten ole samaa mieltä. Olen ymmärtänyt, että pieni rikos Suomessa on eri asia kuin pieni rikos köyhemmässä maassa, huonommissa olosuhteissa. Joskus vaihtoehdot ovat vähissä, joku on normaalia, on pakko tehdä vaikeita ratkaisuja kun turvaverkkoja ei ole. En sano, mikä on oikein ja mikä väärin – sanon, että ymmärrän. Enkä ole enää niin tuomitseva.

Olen ymmärtänyt myös sen, etten voi asettaa itseäni ja länsimaista, rikasta elämäntapaa muiden yläpuolelle. Tämä minun tuli oppia sekä näkemällä että käymällä useita keskusteluja ihmisten kanssa ympäri maailmaa. Ymmärrys on avain myös muiden auttamiseen ja epäsyrjivään käytökseen. Matkailu avartaa.

Haluan uutta perspektiiviä elämääni

Nyt menen vähän itsekkääseen ajattelutapaan, mutta minun todella täytyy välillä mennä kauas, jotta näkisin lähelle. Omien arkisten asioiden arvostaminen unohtuu nopeasti kun ne ovat läsnä joka päivä ja niitä ei tarvitse ajatella. Kirjoitin Keniasta käsin ylös asioita, joita kaipaan Suomesta. Listalta löytyy muun muassa käsien pesu, sähköhammasharjan käyttö ja vessan vetäminen. Jep, arjen onni voi olla pienistä asioista kiinni. Näitä asioita en vaan osaisi arvostaa, jos en olisi niitä ”menettänyt”. Ja nykyään, kun ne ovat taas tavallisia arjen asioita, arvostaminen unohtuu. Siksi uuden perspektiivin hakeminen matkailulla on minulle tärkeää.

Haluan laajentaa näkökulmiani näkemällä kaikenlaista elämää maailmalla. Haluan muistaa omat etuoikeuteni, jotta osaan arvostaa niitä enkä pidä itsestäänselvyytenä. Haluan olla omalta osaltani auttamassa niitä, jotka eivät ole etuoikeutettuja, mutta minun tarvitsee muistaa muiden asiat ja muistuttaa niitä itseäni. Matkailemalla se onnistuu paremmin. Matkailu antaa minulle myös inspiraatiota olla parempi ihminen.

Siinä missä muistan arvostaa omia etujani enemmän matkailun myötä, osaan myös kritisoida kotimaatani ja asuinmaatani. Kun näen, miten asiat toimivat tai eivät toimi muualla, osaan peilata niitä tottuneisiin tapoihin. Moni asia toimii muualla paremmin kuin Suomessa tai Ruotsissa. Jopa Suomen ja Ruotsin välillä toimintatavoissa on isoja eroja. Vaikka tiedän olevani monessa asiassa todella suomalainen ja haluankin olla, toivon olevani myös kykeneväinen imemään muista kulttuureista hyviä palasia ja sekoittamaan kaiken yhteen toimivaksi kokonaisuudeksi. Yksilön lisäksi ajattelen tätä myös yhteiskunnalliselta kannalta.

Matkalla olen elossa

Yksinkertaisesti näin. Hiuksissa puhaltava tuuli, kapeat mukulakivikujat vanhoissa kaupungeissa, ravintolaan meneminen ilman, että ymmärtää puoliakaan listasta, lähikaupassa outojen tuotteiden ihmettely, julkisten kulkuvälineiden kyydissä istuminen ja ikkunasta katselu. Uuden ihmettely, nuuhkiminen ja tutustuminen. Oivaltaminen. Nauttiminen.

Uskon monen matkageenin haltijan samaistuvan näihin kohtiin. Matkalla olo tuntuu eriltä, kun arjen ympyrät painuvat koko ajan kauemmas mielen sopukoihin ja kihelmöinti valtaa mielen. Jopa toisenlaisen ilman hengittäminen voi olla huumaavaa. Huomaan, etten ole hetkeen päässyt reissuun, kun muistelen näin ihannoiden matkustamista. Toisaalta ne likaiset hostellihuoneet, viikon ranskalaisdieetti ja lukuisat eksymiset ovat myös sellaisia matkakokemuksia, jotka antavat voimaa myöhemmin. Kun selviää matkalla vaikeuksista ja lopulta nauttii, selviää myös arjessa.

Kaikki syyt matkustaa ovat lopulta itsekkäitä ja ruokkivat omaa hedonismia. Ihminen on todella itsekäs olento, mutta aina itsekkyys ei ole pahasta. Sitä, millainen itsekkyys matkustaessa on sallittua ja mikä huonoa, en minä voi määritellä. Vastuullisuuteen kuuluu kuitenkin ymmärtää mitä tekee ja miksi, jotta siitä voi ottaa täyden vastuun.

Mitkä ovat sinun syitäsi matkustaa? Ja millaisia postauksia vastuullisesta matkustamisesta sinä haluaisit lukea?

Kuukauden ekoahdistus: Miksi ihmiset eivät välitä?

Maapallo, luonto, ympäristö ja eläimet ovat minulle tärkeitä. En ole täydellinen, mutta en halua tuhota maapalloa ehdon tahdoin. Jos teen epäekologisia asioita oman mielihyväni tai laiskuuteni takia, yritän kompensoida ne ympäristöystävällisillä asioilla. Suosin kotimaista kasvisruokaa, ostan vaatteeni kirpparilta, pohdin kuluttamistani ja yritän vähentää päästöjäni.
 
Sitten avaan sosiaalisen median ja luen useita kommentteja ihmisiltä, jotka uhoavat syövänsä pelkkää lihaa aamusta iltaan ja kuluttavansa niin paljon kuin mahdollista, koska ei vaan kiinnosta.
 
Miksi ihmiset eivät välitä?
 
 
Tiedän, etten yksittäisenä ihmisenä pysty tekemään määrääni enempää asioille. Kaikki voivat kuitenkin tehdä jotain, eikä kenenkään panos mene hukkaan. Joukossa on voimaa, ja jos joukko tekee hyviä valintoja, tekee niitä jatkuvasti suurempi määrä ihmisiä.
 
Masentaa yrittää itse parhaansa ja huomata sitten muiden haistattavan pitkät koko ekologiselle ajattelutavalle. Viherpiiperrystä ja ituhippeilyä, sitä tuntuu ympäristöystävällinen ajattelutapa olevan. Ennen luontoa kunnioitettiin ja sen kanssa haluttiin elää tasapainossa. Millon itsekäs perseily tuli tärkeämmäksi?
 
Kerskakulutus on sietämätöntä, mutta välinpitämätön asenne sattuu syvemmälle. Kaikkien ei tarvitse muuttaa koko elämäntapaansa, mutta niin kauan kuin jotkut eivät muuta mitään, täytyy toisten muuttaa kaikki. 
 
Vegaaneja usein halveksutaan ääri-ilmiön takia, mutta miettivätkö nämä ylenkatsojat ikinä, kenen puolesta vegaanit toimivat? Eivät ainakaan itsensä. Ilmastokiihkoilijat eivät ole huolissaan itsensä ja oman elämänsä puolesta. Niin on kuitenkin kiva uskotella itselleen samalla kun postaa pilkkakuvia Greta Thunbergista Facebook-ketjuihin.
 
Joskus toivoisin pystyväni olemaan yhtä välinpitämätön. En ikinä maapalloa kohtaan, vaan niitä muita ihmisiä kohtaan. Jotta en ahdistuisi valtavasti siitä, miten ikäviä asenteita ihmisillä on. En tarkoita edes niitä, jotka eivät halua muuttaa paljoa elämästään maapallon puolesta. Tarkoitan niitä, jotka vannovat kuluttavansa entistä enemmän vaan ärsyttääkseen mun kaltaisiani ihmisiä. Koska ei vaan perkele kiinnosta.
 
En halua jättää tulevalle sukupolvelle saastunutta maapalloa. Vielä vähemmän haluan jättää heille ajatusmaailman, jonka mukaan kaiken tuhoaminen on ihan okei.
 
Seitsemäntoistavuotias ruotsalainen ilmastoaktiivi ei herättänyt ihmisiä, vaan sai pilkkakirveet soimaan yhä pahemmin. Mikä ihmisiin tehoaisi?

Kuukauden ekoahdistus: Ostakaa, kuluttakaa, hysterisoikaa!

Kulutushysteria on yksi pahiten ja nopeiten maapalloa tuhoava asia. Ihmisten ilmastotietoisuuden lisäännyttyä viime vuosina on kulutushysteriaa vastaan ollut paljon puhetta ja tekstiä ympäri mediaa, ja keskustelun myötä ihmisten ajatusmaailma onkin alkanut kääntyä positiivisempaan suuntaan. Nyt koronakriisin puhjetessa en voi olla miettimättä, mitä tästä seuraa myös kulutuksen kannalta.
 
Joka puolella toitotetaan, miten nyt erityisesti pienyrittäjiä pitää tukea. Olen täysin samaa mieltä, ja itsekin haluan osallistua omalta osaltani tukemaan yrittäjiä. Sitä en kuitenkaan hyväksy, että tämän käskyn varjolla ostetaan taas mielettömät määrät materiaa, jota ei oikeastaan edes tarvita. 
 
Toivon, että nyt esiin nousisivat ekologisia valmisteita käyttävät yrittäjät muovikrääsän myyjien sijaan. Ilokseni olen nähnyt jo parin ekologisen verkkokaupan mainostavan poikkeavalla lauseella; tue meitä ostamalla vain, jos tarvitset jotain.

kuukauden ekoahdistus kulutushysteria 1

 
Vaikka kuinka haluat tukea pienyrittäjiä, en kuitenkaan suosittele sen varjolla ostamaan ihan mitä tahansa. Ehkä tämän kriisin aikana ne maapalloa enemmän kuluttavat yritykset jopa voisivat karsiutua pois, ja markkinoille tulisi enemmän kestäviä ja vastuullisia valintoja tekeviä yrittäjiä. Niitä kuitenkin pitkäjänteisesti katsoen tarvitaan enemmän.
 
Käy siis edelleen läpi pääsi sisällä listaa siitä, tarvitsetko tuotetta oikeasti, ennen kuin ryntäät sen ostamaan vain taloutta tukeaksesi. Turha ostos pelastaa yritykseltä ehkä puolikkaan päivän, mutta tuhoaa maapalloa aivan samalla tavalla kuin ennen koronakriisiäkin. Esimerkiksi vaatteita ostaessa suosittelen edelleen käyttämään tätä ohjeistusta ostopäätöstä tehdessä.
 
Mua vähän myös ahdistaa tässä kriisissä se hirveä hamstraaminen. Ostetaan kaupan hyllyt elintarvikkeista tyhjäksi ja unohdetaan lopulta puolet ostoksista lojumaan kaapin pohjalle, kun huomataan ruokamäärän olevan täysin ylimitoitettu parin viikon karanteenille. Onneksi ihmiset ostavat edes säilykkeitä, mutta kyllä niissäkin parasta ennen -päiväys tulee jossain vaiheessa vastaan. 
 
On myös harmittanut lukea sosiaalisesta mediasta ihmisten itkua lihan hamstraamisesta niin, että itkijät voivottelevat kun he tarvitsevat lihaa ja voi voi nyt ei voi syödä mitään. Jepjep, näinhän se on. 
 
Joka tapauksessa, hysteerinen kuluttaminen on tässä tilanteessa aivan yhtä typerää kuin aiemmissakin tilanteissa. Ahdistaa, miten älyttömäksi ihmisten touhu menee. Jos säästät ilmastoa sillä, että joudut koronan vuoksi perumaan ulkomaanmatkasi, älä osta tilalle monta kiloa krääsää ja roskiin menevää ruokaa. Kuluttamista ei tarvitse kompensoida uudella kuluttamisella.

kuukauden ekoahdistus kulutushysteria 2


Kuukauden ekoahdistus -postaussarjan uusi postaus ilmestyy joka kuun lopussa. Sarjassa käsittelen ajankohtaisia tai muuten vaan omassa mielessäni pyöriviä ajatuksia erilaisista ekologisuutta koskevista asioista. Tarkoitus on herättää keskustelua, joten kommentoi rohkeasti teksteistä heränneitä ajatuksia. Keskustelen mielelläni ekologisista asioista hyvässä hengessä!
 
Sarjan aiemmat postaukset:

Kuukauden ekoahdistus: Roskien lajittelun ylitsepääsemätön vaikeus

 

Kuka tunnustaa olevansa laiska lajittelemaan roskia? Hep, täällä yksi. Tänään on luvassa omatunnon kolkutusta ja synninpäästöä roskien lajittelun suhteen.

kuukauden ekoahdistus 1

Tunnustan heti alkuun: meillä on kotona sisällä kaksi roskista, sekajäte ja biojäte. Kaikki biot menevät biojätteeseen, kaikki muu sekajätteeseen. Okei, metallit ja lasit laitetaan erikseen niille kuuluviin lootiin, mutta sisätiloissa meillä ei ole niille omaa roskista, vaan säilytyspaikka on tiskipöydän nurkassa.
Olen niin monesti haaveillut paremmasta lajittelupisteestä. Mun mielestä olisi ihanaa lajitella erikseen muovi, kartonki, metalli, lasi, bio, lehdet ja viimeisenä se sekajäte, jonka määrä kutistuisi minimiin nykyiseen verrattuna.
Ensimmäinen ongelma tulee vastaan siinä, että mihis himpskattiin me pistäisimme eri roskat kotona. Tiskialtaiden alle roskakaappiin mahtuu kaksi ämpäriä, eikä roskia huvita pitää kovin paljon esilläkään keittiön puolella. Olen haaveillut Niimaarin Ecosmolista jo pidemmän aikaa, sillä tuon näköisen lajitteluboksin kehtaisin pitää näkyvissä. Roskien lajitteluun kotona pitäisi kuitenkin keksiä jokin systeemi, sillä tilaa ei ole loputtomiin tiskialtaiden alla.

kuukauden ekoahdistus 3


Toinen ongelma onkin siinä, että lajitellut jätteet pitäisi toimittaa ulkoroskiksille. Meidän taloyhtiössämme ei nimittäin ole kartongille eikä muoville keräysastioita. Lähin muovinkeräyspiste löytyy automatkan päästä sillä suunnalla, jossa ei tule joka viikko käytyä, eikä viitsisi ilmaa saastuttaa autolla vain roskien viemistä varten. Muovien pitäisi siis pahimmillaan muutaman viikon lojua sisätiloissa ennen niiden poisviemistä, jolloin kodin sisäinen lajittelusysteemi pitäisi olla kunnossa. Kartonkipisteellekin on matkaa yli kilometri, eikä se satu sopivasti työmatkan varrelle. (Omat lähimmät lajittelupisteet voitte kätevästi tarkastaa Kierrätys.infon sivuilta.)
Tekosyitähän nämä ovat, ja sehän tässä ahdistaakin.
Jos sisältä löytyisi ulkonäöllisesti tyylikäs ja sisällöllisesti kätevä lajittelukaluste, ja kaiken lajiteltavan saisi vietyä omalle pihalle, olisi roskien lajittelu helppoa ja vaivatonta laiskallekin ihmiselle. Ahdistaa heittää kaikki sekaroskikseen oman saamattomuuden vuoksi, mutta asialle on hankalaa tehdäkään oikein mitään.
Joskus olen niin pahis, että löytäessäni jääkaapista pilantuneen ruokatarvikkeen, en kaiva ruokaa ulos rasiasta biojätepussiin, vaan heitän koko höskän äkkiä sekajätteen joukkoon. Biojäteastia likaantuu helposti, ja se saattaa olla likoamassa useita päiviä, jonka aikana ruoantähteet menevät sekajätteeseen.
 
kuukauden ekoahdistus 2

Tämä asia aiheuttaa minulle jatkuvasti huonoa omatuntoa, ja hävettää nytkin ääneen sanoa, kuinka huono olen lajittelemaan. Puhumattakaan siitä, kuinka ärsyttäää mehupurkkien ynnä muiden huuhtelu ja taittelu on, mutta ne sentään vielä menettelee, jos muut speksit olisivat kohdallaan.
 
Tällaista ekoahdistusta tässä kuussa. Olisin kiitollinen, jos jättäisitte kommenttikenttään omat roskien lajittelun synnintunnustuksenne, jotta en tuntisi olevan yksin asian kanssa. Kiitollisuutta saa osakseen myös vinkeistä, jolla helpottaa tätä lajittelurumbaa! <3
Ps.

 

Kuukauden ekoahdistus: Australian maastopalot

Australian maastopalot ovat olleet kaikkien huulilla ja kantautuneet jokaisen korvaan. Joidenkin mielestä asiasta on varmasti jo jauhettu ihan tarpeeksi, mutta fakta on se, että leppoisampiin aiheisiin vaihtaminen ei sammuta tulipaloa Australiassa. Ei tosin siitä puhuminenkaan, mutta tietoisuuden lisäämisestä ei ole haittaa.

Australiassa maastoa poltetaan myös tarkoituksella, mutta nyt palot ovat levinneet ennätyslaajalle ja lähteneet käsistä. Joka minuutti liekit tuhoavat Australian ainutlaatuista luontoa ja siellä eläviä eläinkuntia. Kuvat hiiltyneistä, palopelastajien kaulaan ripustautuneista koaloista leviävät ympäri somea. Söpöillä eläimillä huomion keräämistä voi toki kyseinalastaa, mutta tässä tapauksessa sympatiani menevät täysin koalien puolelle. Toimikoot he kasvoina Australian paloille, joissa yli 20 ihmistä on menettänyt henkensä ja yli 1000 asuintaloa on tuhoutunut.

Tulipalot ovat riehuneet noin 5,5 miljoonan hehtaarin alueella Australiassa. Vertailun vuoksi sanottakoon Amazonin metsäpalojen polttaneen maata noin 900 000 hehtaarin laajuudelta. Mistään pikku paloista ei siis ole kyse.

australian maastopalot 1

Mistä palot saivat alkunsa? Alkujaan palot ovat syttyneet kuuman ja kuivan ilman, salamoiden ja voimakkaan tuulen yhteisseurauksena. Jotkut paloista on sytytetty tahallaan. Vaikka Australiassa palaakin joka vuosi, ei näin mittavissa maastopaloissa voi olla ottamatta huomioon ilmastonmuutoksen vaikutusta palon syttymisiin.

Suuri vaikutus on myös australialaisella politiikalla. Maan päätösvaltaisimpien ihmisten sanotaan laiminlyöneen ennaltaehkäisyä asian tiimoilta jo pitkään. Kasvava maastopalojen uhka on ollut tiedossa, mutta päättäjät eivät ole korvaansa lotkauttaneet. Asiasta nyt huomauttaessa asenne vaikuttaa välinpitämättömältä. Varapääministeri Michael McCormack on todennut, etteivät ihmiset kaipaa nyt ”mitään puhdasmielisten, valaistuneiden pääkaupungin viherpiipertäjien paasausta”.

Olisi varmaan kannattanut kuunnella sitä paasausta hieman aiemmin. Siinä vaiheessa kun puoli maata palaa, on helppo sanoa, että ei viherpiipitys niitä henkiä nyt pelasta.

australian maastopalot 2

Suomalaisille toisella puolella maapalloa tapahtuva luonnonkatastrofi voi tuntua kaukaiselta. Itse en kuitenkaan voi olla miettimättä, miten Suomen laita olisi 5-10 vuoden päästä, jos täällä ilmastonmuutoksen myötävaikuttamien asioiden ennaltaehkäisy hoidettaisiin yhtä huonosti kuin Australiassa. Somessa törmää päivittäin edelleen niihin ihmisiin, jotka uskovat koko ilmastonmuutoksen olevan humpuukia. Vaikka maastopalot johtuivat monesta muustakin syystä, surkea ilmastopolitiikka ei ole asiaa auttanut.

Nyt on vaan ihan oikeasti pakko toimia maapallon hyväksi. Ihan oikeasti.

Ps. Jos haluat auttaa Australian metsäpalojen uhreja, Australian Punainen Risti on yksi väylä toimittaa apua perille. Lisää auttamisen väyliä löydät muun muassa täältä.

australian maastopalot 3

Kuukauden ekoahdistus -postaussarjan uusi postaus ilmestyy joka kuun lopussa. Sarjassa käsittelen ajankohtaisia tai muuten vaan omassa mielessäni pyöriviä ajatuksia erilaisista ekologisuutta koskevista asioista. Tarkoitus on herättää keskustelua, joten kommentoi rohkeasti teksteistä heränneitä ajatuksia. Keskustelen mielelläni ekologisista asioista hyvässä hengessä!

Ilmastoahdistusta ja omat ekologiset valintani

Ilmastoasiat pyörivät jatkuvasti mielessäni. Maapallon tila huolestuttaa, ja minusta on itsestäänselvä asia, että minun täytyy kantaa vastuuni kuluttajana sekä itsenäisesti ajattelevana ihmisenä. En kestä ajatusta, että oma persaukseni ja äärimukava olotila olisi itselleni niin tärkeä, että viisveisaisin maapallon tilasta ja olisin yksi kala vedessä tuhoamassa jälkikasvumme elinympäristöä. Ajatus on kerrassaan sietämätön.

Tiedostan, että tuhoan väkisin maapalloamme ja edesautan ilmastonmuutosta. Jos en halua muuttaa käytännössä koko elämääni päinvastaiseksi, en voi olla ottamatta osaa planeetan tuhoon. Jotain voin kuitenkin tehdä. Voin yrittää kuluttaa luonnonvarojamme mahdollisimman vähän ja ottaa ympäristön huomioon arjessani.

Voin elää ekologisesti ja samalla nukkua yöni levollisemmin.

tampere 1

OMAT EKOTEKONI

Suosin vegaanista ruokaa arjessani. En ole syönyt lihaa yli kymmeneen vuoteen ja yritän vältellä myös muita eläinperäisiä ruoka-aineita. Jogurtit syön kaura- ja soijavalmisteina, maidon sijaan lasiini päätyy kaurajuomaa ja testailen innokkaasti uusia vegaanijäätelöitä. Käytän kotona eläinperäisiä aineita lähinnä lämpimässä ruoassa, jossa proteiinina saattaa olla maitoa sisältäviä aineita, esimerkiksi erilaisia juustoja. Leivän päälle eksyy myös usein lehmänmaidosta valmistettu juusto.

Voisin tehdä enemmän: Pyrin jättämään eläinvalmisteita kasvavissa määrin pois, ja keksimään enemmän vegaanisia vaihtoehtoja kasvisvaihtoehtojen tilalle. Seuraavaksi voisin aktiivisesti etsiä vegaanista juustoa leivän päälle laitettavaksi.

Ostan suurimman osan vaatteistani käytettynä. Olen ahkera kirppistelijä (tästä täytyy kiittää myös superhyviä löytöjä tekevää poikaystävääni! <3) ja ostan koko ajan enemmän vaatteita käytettynä. Ennen tykkäsin shoppailla uunituoreita vaatteita, mutta nykyään suuremman mielihyvän tuo kirppikseltä löydetty hyväkuntoinen vaate.

Voisin tehdä enemmän: Kirpputoriltakaan ostettu vaate ei ole ekologisempi vaihtoehto kuin vaatteen ostamatta jättäminen kokonaan. Voisin siis harkita kirppisostoksiniakin vielä tarkemmin.

Vähennän shoppailua ja tarkkailen vaatteen materiaaleja sekä alkuperää. Pikamuoti on ollut houkuttelevaa edullisen hinnan takia, mutta nykyään pyrin mieluummin tutkimaan vaatetta tarkemmin kuin ostamaan sen halvimman vaihtoehdon. Tutkin paljon nettikauppojen ekologisuutta ja pyrin ostamaan vaan tarpeeseen.

Voisin tehdä enemmän: Tässä olisi paljon skarpattavaa, myönnettäköön. Ostan uutena vaatteita kerran parissa kuussa, mutta sitä voisin edelleen vähentää ja lopettaa pikamuotiliikkeissä shoppailun kokonaan. Se vaan ei ole käytännön tasolla yhtä helppoa kun ajatuksissa, joten parannettavaa riittää.

Vaihdan kosmetiikkani vegaanisiin ja luonnonmukaisiin. Käytän päivittäin vain kahta meikkituotetta, joista toisen olen vaihtanut vegaaniseen luonnonkosmetiikkaan. Pyrin myös yksi kerrallaan vaihtamaan muut kosmetiikat ympäristöystävällisempiin vaihtoehtoihin. Hiustenhoitoaine ja suihkusaippua ovat jo vegaanista luonnonkosmea, samoin deodorantti, ja vanupuikot on vaihdettu muovivartisista bambuvartisiin.

Voisin tehdä enemmän: Shampoo on vielä vaihtamatta, ja nykyisestä lääkerasvasta luopuminen tuntuu hankalalta atooppisen ihon vuoksi. Kosmetiikan voisin laajentaa muihinkin viemäristä valuviin nesteisiin, kuten tiskiaineisiin, joista sopivaa vaihtoehtoa olen metsästänyt jo useamman kuukauden.

Luen paljon keskusteluja ekologisista ja eettisistä vaihtoehdoista. Haluan imeä itseeni lisää tietoa, joten kahlaan läpi monia Facebook-keskusteluja eri ryhmissä päivittäin. Luen artikkeleita ja asioista paremmin tietävien kommentteja ja pohdintoja. Yritän niiden perusteella parantaa myös omia valintojani, ja olenkin saanut paljon hyviä vinkkejä ekologisempaan elämään.

Voisin tehdä enemmän: Joskus turhaudun asioiden monimutkaisuuteen ja jätän keskustelun sikseen. Pitempää pinnaa ja lisää kärsivällisyyttä voisin siis harjoittaa näissäkin asioissa.

tampere 4


VINKKEJÄ


Paljon yritän tehdä, mutta paljon olisi vielä tehtävää. Voisin jakaa myöhemmin tarkempia vinkkejä ekotekoihin arjessa, ja toivon myös teidän jättävän omat vinkkinne postauksen alle. Loppuun haluan vielä jakaa suosikkini Facebook-ryhmistä, joiden keskusteluja luen useita tunteja viikossa ja joista saan hyviä vinkkejä arkeen.

Kesä oli kreisi ja syksy vielä kreisimpi

Huomenta. Postaustaukoni venyi ensin yli yhden päivän, sitten viikkoon, pariin viikkoon ja lopulta kuukauteen. Kuten otsikkokin jo kertoo, meno on ollut aika kreisiä. Vanha ja sitkeä ystäväni, väsymys, nostaa taas päätään ja vaikka suunnittelen joka päivä blogiin aiheita pääni sisällä, on niiden kirjoittaminen näytölle päivä päivältä haastavampaa. Yritetään nyt kuitenkin päästä käyntiin, jälleen kerran.

illanvietto 2

Kesä oli tolkuttoman pitkä ja samalla ohi yhdessä hujauksessa. Tein kolme kuukautta ja yhden viikon kokopäivätyötä, joka imi minusta kaikki mehut. Työ oli toki aivan unelmaduuniani, toimittajan töitä isossa maakuntalehdessä. Valittamista ei siis ole, mutta eipä kesän aikana ollut aikaa tai energiaa paljon työn ja kotisohvan ulkopuolisiin aktiviteetteihin. Silti olen kovin tyytyväinen kesääni.

illanvietto 1

Syksyllä ajattelin saavani hengähtää, mutta mitä vielä. Aloitin uuden työn liikkeessä, jota olin rakentamassa ja jonka avajaisissa olin töissä parin päivän intensiivisen raksaprojektin jälkeen. Tykkään työstäni ja saan paljon vastuuta, mutta työntekijäpula on venyttänyt oman kuusituntisen viikkosopimukseni jatkuvasti kaksinumeroisiin lukuihin. Sen lisäksi teen töitä myös toisessa liikkeessä, kirjoitan artikkeleita freelancerina ja opiskelen. Tykkään pitää itseni kiireisenä ja toimeliaana, mutta en panisi pahakseni vaikka viikon lomaa. Ja sellaista lomaa, jonka aikana ei tarvitsisi edes ajatella mitään velvollisuuksiin liittyvää.

illanvietto 4

Vapaapäiviä viikossa on maksimissaan yksi, ja senkin järjestämiseen saa nähdä hieman vaivaa. Kreisiltä kuulostaa, vai mitä. Voin kertoa, että siltä se myös tuntuukin. Onneksi nyt syksyllä on luvassa kivojakin juttuja. Viimeisestä neljästä viikonlopusta kolme ollaan oltu reissussa, ja vaikka sosiaalinen kiintiö pursuileekin jo yli, on reissussa ollut oikeasti kivaa. Kesälläkin ehdin lopulta tehdä ihan riittävästi kaikkea, kuten istua laiturilla pariskuntatreffeillä, juoda viiniä, ja palata puolen yön aikaan pizzerian kautta kotiin. Siltä illalta on tämänkin postauksen kuvat napattu. 

illanvietto 5

Tänä syksynä en ole ehtinyt harrastaa yhtään sellaista neule-kynttilänvalo-villasukat-rauhoittuminen –hyggeilyä, en todellakaan. Tunnelmointi jääköön siis tämän postauksen auringonlaskuun ja hymyileviin kasvoihin. Ehkä se on ihan hyvä tähän hetkeen.

illanvietto 3

Mihin panostan? Missä pihistän?

Olen elokuun aikana alkanut seuraamaan tarkemmin rahankäyttöäni ja krijaamaan menojani ylös Exceliin. Tavoitteena on löytää turhat rahankäytön kohteet ja karsia niistä. Pihistän vs. panostan -postaus tuntuu tähän väliin hyvin ajankohtaiselta, sillä on kiva päästä miettimään, mitkä ovat ne itselle tärkeät rahalliset kohteet ja mistä voin löyhätä.

PANOSTAN

Ruokakaupassa: Mielelläni panostan ruokaan, vaikka siitä pitäisikin pulittaa vähän enemmän. Toki mieluummin valitsen kaupan halpismerkin kalliimpaan merkkituotteeseen verrattuna, jos maussa ei ole minkäänlaista eroa. Muuten maksan mielelläni vähän lisää laadusta, kotimaisuudesta, ekologisuudesta ja vegaanisuudesta sekä tietenkin paremmista ravintoarvoista.

Asumisessa ja kodissa: Olen aikamoinen kotihiiri, joten mulle on tärkeää, että koti on viihtyisä. Sain lukioaikoina jo asua tarpeekseni solukämpissä, joten nyt maksan hyvin mielin vähän enemmän vuokraa asunnosta, joka tuntuu kodilta. Huonekalujen ei tarvitse olla kalliita, vaan Ikea kelpaa hyvin, mutta yleisestä viihtyvyydestä ja kodikkuudesta en tingi.

Elämyksissä: Rakastan elää ja kokea asioita. Voin käyttää rahaa siihen, että pääsen tekemään asioita, enkä istu kotona ja mieti haluavani tehdä asioita. Haaveilen muun muassa laskuvarjohypystä, johon menee muutama satanen, mutta on aivan varmasti sen arvoista.

Kahviloissa: Tämä voi olla jonkun mielestä turhaa, mutta mä rakastan kahviloissa käymistä! Niissä on oma tunnelmansa, ja on ihana istuskella erikoiskahvin ja leivoksen kanssa katselemassa maailman menoa ja jutustelemassa niitä näitä. Kahviloihin käytetty raha tuo mukanaan arjen pieniä iloja.

pihistän vai panostan 1pihistän vai panostan 3


PIHISTÄN

Kosmetiikassa: Meikkaan muutenkin todella vähän, sillä käytän oikeastaan vaan kulmakynää ja ripsiväriä. Ostan aina samaa kulmakynää, joka on halvimmasta päästä. Ripsaria vaihtelen usein sen mukaan, mikä sattuu olemaan tarjouksessa. En ole niin kiinnostunut meikkaamisesta, ettenkö pärjäisi sillä mikä on hyvä ja edullinen.

Ulkona syömisessä: Syödään todella harvoin ulkona. Se on toki ihanaa hemmottelua, mutta en vaan tykkää käyttää ravintoloihin hirveästi rahaa, varsinkin kun mulla on taitava kokki kotonakin, haha. Silloin tällöin käydään ulkona syömässä, mutta ne ovat erityistilaisuuksia.

Juhlimisessa: Rahojen juominen kurkusta alas tuntuu niin typerältä ja turhalta. Tykkään juoda lasillisen viiniä silloin tällöin tai ottaa saunasiiderin, mutta bilettäessä yritän mennä mahdollisimman halvalla niin etkoillessa kuin baarissakin. Tosin käyn baarissa nykyään ehkä pari kolme kertaa vuodessa, joten tässä asiassa ihan todellakin pihistän.

Kauneushoidoissa ja hemmottelussa: Kynsien laittaminen, kampaajat, hierojat, kosmetologit… Ei kuulu mun repertuaariin. Ennen kävin kosmetologilla värjäämässä kulmat, mutta senkin olen jättänyt pois viime aikoina. Kampaajalla käyn niin harvoin kun voin, ja silloinkin halvimmalla ilman mitään erikoishoitoja. En nauti kauneudenhoitojutuista niin paljoa, että haluaisin käyttää siihen ylimääräistä rahaa.

Matkoissa ja majoituksissa: Rakastan matkustaa ja haluan tehdä sitä paljon. Sen takia en käytäkään överisummia matkoihini, vaan matkustan lähestulkoon aina halpalennoilla ja vaatimattomissa majapaikoissa. Käyn yleensä ho(s)tellissa vaan nukkumassa, joten miksi maksaa turhaa.

Elektroniikassa: En osta mitään ihan surkeeta tavaraa, mutta en todellakaan kalleintakaan. Lisäksi käytän kaiken elektroniikan niin loppuun kuin vain voi, terveisin nytkin joudun pyyhkimään pois kirjainten välistä plusmerkkejä, joita kone tekee itsestään. Puhelinta voi hyvin myös käyttää näytön ollessa säpäleinä, ja uuteen ei pistetä 300 euroa enempää.

Löytyykö teillä samanlaisia pihistyksen ja panostuksen kohteita?