Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Yleinen

Haluatko pelastaa ihmishengen? Liity Kantasolurekisteriin

Luin taannoin blogia, jota kirjoitti leukemiaan sairastunut tyttö. Hän kertoi elämästään sairauden kanssa. Kirjoittaja oli sairaalassa, odotti kantasolusiirtoa, joka pelastaisi hänet.

Siirtoa ei tullut. Sopivaa luovuttajaa ei löytynyt. Tyttö kirjoitti yhden postauksen, jossa kertoi voivansa paremmin. Seuraava postaus oli alamäkeä, ja sen jälkeen blogi hiljeni lopullisesti.

Verenluovutus on monelle tuttua hommaa, ja vaikka ei olisi itse luovuttanut, on jokainen varmasti kuullut verenluovutuksesta. Kantasoluluovutus taas on monille täysin vieras aihe, vaikka kantasolujen luovuttaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin verenluovutus.

Mitä kantasolut ovat?

Veren kantasolujen siirtoa käytetään hoitona muun muassa leukemiassa, eli verisyövässä. Kantasolusiirto on potilaan viimeinen toivo parantua sen jälkeen, kun kaikki muut keinot on käytetty. Näin sanotaan Veripalvelun sivuilla, enkä olisi sitä itse osannut selkeämmin kirjoittaa. Kantasolujen tehtävän ja koostumuksen sijaan tärkeämpää on kertoa, että luovutetuilla kantasoluilla voi pelastaa toisen ihmisen hengen. Potilaan viimeinen oljenkorsi.

Mikä on Kantasolurekisteri?

Kantasolurekisteri on Punaisen Ristin Veripalvelun rekisteri, jossa pidetään tietoja mahdollisista kantasolujen luovuttajista. Rekisteriin liittyminen ei velvoita vielä mihinkään, mutta liittyjien tulee silti olla tosissaan valmiita luovuttamaan. Rekisteriin liittyjä ei välttämättä ikinä käy luovuttamassa kantasoluja. Tietoja pidetään rekisterissä, ja kun kantasolut mätsäävät niitä tarvitsevan potilaan kanssa, tulee henkilölle kutsu saapua luovuttamana. Homman voi perua koska tahansa, mutta kannattaa pitää mielessä, että perumisesta johtuen potilas voi menettää aikaa, jotka ovat potilaan tilassa kallisarvoisia. Eli jos liityt rekisteriin, älä peräänny.

Luovuttamaan lähdetään siis vain siinä tapauksessa, että on löytynyt potilas, joka tarvitsee kantasoluja heti. Eli kyse on todellisesta hengenpelastustehtävästä.

Miten kantasoluja luovutetaan?

Kantasoluja voi kerätä kahdella tavalla: verenkierrosta tai luuytimestä. Suurin osa luovutuksista tehdään verenkierron kautta. Rekisteriin liittyvien tulee pystyä luovuttamaan kummalla tahansa näistä vaihtoehdoista.

Keräys verenkierrosta:

Kantasolut saadaan siirtymään luuytimestä verenkiertoon valkosolukasvutekijän avulla. Kasvutekijä on aine, jota on normaalistikin elimistössä pieniä pitoisuuksia. Kantasolujen keräämiseksi verenkierrosta luovuttajalle annetaan kasvutekijäpistos 4–5 peräkkäisenä päivänä. Luovuttaja saapuu Helsinkiin kasvutekijähoidon ajaksi ja saa päivittäin pistoksen Meilahden sairaalassa. Keräys tapahtuu kyynärtaipeisiin asetettujen kanyylien kautta. Keräys kestää 5–6 tuntia kerrallaan ja se tehdään yhtenä tai kahtena peräkkäisenä päivänä. Kantasolut kerätään kyynärtaipeesta ilman nukutusta, eikä se vaadi luovuttajan jäämistä sairaalaan. Luovuttaja on sairauslomalla kasvutekijähoidon ja solujen keräyksen ajan sekä pari päivää toimenpiteen jälkeen.

Keräys luuytimestä:

Kantasolujen keräys luuytimestä tapahtuu nukutuksessa. Luuydintä imetään neuloilla pienissä erissä pakaroiden yläpuolelta, lantioluun sisältä. Luuydintä kerätään 300–1200 ml ja keräys kestää reilun tunnin. Luuytimenluovuttaja tulee sairaalaan keruuta edeltävänä päivänä. Kotiin pääsee jo luovutuksen jälkeisenä päivänä ja sairauslomaa saa noin viikon verran. Luuytimestä kerätyt siirteet menevät yleensä lapsipotilaille.

​Veripalvelu korvaa kantasolujen luovutuksesta aiheutuneet välittömät kulut. Näihin lasketaan matkat, korvaukset oman auton käytöstä, ruokailu, ansionmenetys ja mahdolliset hotellikulut. Luovuttajalle ei siis koidu ansionmenetystä tai muuta harmia – vain aikaa ja itse prosessi. Kursivoidut kohdat ovat suoraan Veripalvelun sivuilta. Verenkierrosta, eli yleisemmästä keräystavasta, voit lukea lisää esimerkiksi tästä blogipostauksesta, jossa kuvaillaan prosessia yksityiskohtaisesti.

Kuka voi luovuttaa?

Luovuttamismahdollisuus riippuu monesta tekijästä. Kaikkia koskeva sääntö on kuitenkin ikähaitari: rekisteriin liittyvän tulee olla 18-35 -vuotias. Luovuttaa voi 55-vuotiaaksi asti, jos on jo rekisterissä. Rekisteriin liittyjälle on myös muita vaatimuksia. Voit tehdä nopean testin rekisteriin liittymiskelpoisuudestasi täällä ja lukea lisätietoa liittyjän tietopaketista täällä.

Kantasolujen luovuttaminen on tärkeää ja joidenkin elämän jatkumisen kannalta välttämätöntä. Toivon kovasti, että voisin kertoa teille oman luovutustarinani ja innostaa muita auttamaan. Mutta minä en saa liittyä rekisteriin. Tuo tieto tuntui murskaavalta – lähetin vielä erikseen sähköpostia Veripalveluun varmistaakseni asian ja luin vastausta kuristava tunne kurkussa. Syynä on kilpirauhasen vajaatoiminta, joka estää kantasolujen keräämisen verenkierron kautta. Luuytimen kautta voisin niitä luovuttaa, mutta rekisteriin liittyjän tulee olla kykenevä molempiin luovutustapoihin. Saan kuitenkin luovuttaa luuytimen kautta lähiomaisilleni, jos sellainen tilanne joskus tulee eteen – toivotaan kaikin voimin, ettei tule.

Monet kertovat, etteivät esimerkiksi lahjoita rahaa hyväntekeväisyysjärjestöille, koska eivät tiedä mihin rahat menevät. Eivätkä sitten auta edes niitä, joista tietävät rahan päätepisteen. Kantasolurekisteriin liittyminen on varmasti konkreettinen tapa auttaa. Ja jos kutsu luovutukseen tulee, voit olla varma, että apuasi ihan oikeasti tarvitaan.

Olen monesti halunnut kertoa muille tästä mahdollisuudesta, jotta voisin edistää Kantasolurekisteriä edes jotenkin. Viime viikolla luin erään henkilön tviitin, jossa hän kertoi, että hänen aikansa leukemiaa sairastavana alkaa olla lopussa ja pyysi ihmisiä liittymään Kantasolurekisteriin, jotta sopiva luovuttaja voisi löytyä ennen kuin on liian myöhäistä. Tuon tviitin koskettamana päätin vihdoin kirjoittaa tämän postauksen. Jos et pysty liittymään rekisteriin, jaa edes tietoa. Ehkä joku toinen sen innoittamana liittyy ja pelastaa yhden hengen.

Kiitos, kun autat. <3

Ajatuksia ystävyydestä ja arkijuttuja – Minun viikkoni videolla 1/2

Heippa!

Tänään on piiiitkästä aikaa videon aika. Kuvasin teille jo kesäkuun puolella yhdestä viikosta my weekin, ja nyt sain vihdoin editoitua siitä ensimmäisen osan julkaisukuntoon. Viikko tulee siis kahdessa osassa, ensimmäinen tänään ja toinen osa vähän myöhemmin.

Videolla näette mun viikon tapahtumia maanantaista keskiviikkoon. Video sisältää muun muassa kaksi aamuvuoroa radiolla, koripallon peluuta sekä paljon ajatuksia ystävyydestä. Miten aikuisten ystävyys eroaa lapsuuden ystävyydestä ja millainen ystävä itse olen?

Toivottavasti viihdytte videon parissa. Olisin myös kiitollinen, jos tilaisitte mun kanavan ja jättäisitte videoehdotuksia kommentteihin!

Milloin viimeksi?

Karjuit? En mä kyllä ikinä karju? Ehkä Fredille oon karjassut EI kun se on yrittänyt syödä kasvia. About sata kertaa päivässä. Onko se karjumista vai ärähtämistä? 😀

Ajoit autoa? Viime syksynä, kun tein sijaisuutta päiväkotiin ja kuljin sinne autolla. Sen jälkeen myytiin auto pois, joten ei ole tullut ajeltua.

Halasit ei perheenjäsentä, ajattelematta onko se turvallista? Pari kolme viikkoa sitten, kun näin yhtä ystävää. Oma ajatusmaailmani on, että jos vietän monta tuntia samassa tilassa ystävän kanssa, niin tauti tarttuu riippumatta halauksesta. Nyt kun näkee niin vähän ihmisiä, tuntuvat ne halaukset entistäkin tärkeämmiltä.

Urheilit? Viikonloppuna kävin potkimassa futista, eilen futista ja tänään vähän korista. Oon nyt saanut urheilusta taas ihan kivasti kiinni, ja urheilukello ja älysormus muistuttelevat levon tarpeesta. Jotenkaan en vaan malttaisi levätä nyt kun on fiilistä liikkua. Tosin muutama viikko sitten tramppapuistossa onnistuin rikkomaan selkääni ja polviani ja urheilu tekee näin ollen aika kipeää, mutta yritän olla välittämättä, koska en vain jaksa odotella parantumista ja seuraavaa vammaa.

Olit pelokas? En nyt varsinaisesti mitenkään ihan todella peloissani ollut, mutta eilen illalla oli vähän ikävät fiilikset, kun meidän lähistöllä tehtiin henkirikos ja illalla kuului siihen liittyviä ääniä voimakkaasti. Pelokas on liioteltu sana, mutta jotain siihen suuntaan olevia lieviä tunteita oli. Edellistä kertaa en muista.

Itkit? Joskus alkuvuodesta luulisin. Tirautin sillon pari kyyneltä kun mulla oli ongelmia id-kortin hankkimisen kanssa ja kaikki vaan turhautti niin paljon. Ja onnenkyyneliä muutama viikko sitten kun mua kosittiin!

Söit vain herkkuja lounaaksi? Haha, varmaan pari viikkoa sitten. Syön yleensä sitten tukevamman ruoan myöhemmin, mutta joskus vaaan unohdan syödä kunnolla ja mussutan koko päivän jotain pientä.

Olit kateellinen jollekin toiselle? Viime viikolla mun kumppanille, kun hän pääsi eteenpäin yhdessä asiassa ja minä en. Harvemmin olen katkeralla tavalla kateellinen, mutta aika usein hyvällä tavalla kateellinen eli ihailen jotain toista ja toivoisin itsekin pystyväni samaan. Positiivinen kateus antaa tsemppiä tavoitella haaveitaan. Ja kumppanille muuten kerroin kyllä olevani kateellinen, mutta myös todella iloinen hänen puolestaan, eli no hard feelings.

Olet sijoittanut rahaa osakkeisiin tai rahastoon? En koskaan ja tähän pitäisi tulla muutos.

Olit yksin kotona? Perjantaina kun mulla oli vapaapäivä. Arkivapaat on kyllä ihan kivoja, kun saa ihan omaa aikaa. Mutta jos on kaksi arkivapaata putkeen niin ehtii tulla jo tylsää. 😀

Sait olla yksin? Myös silloin perjantaina.

Nauroit niin, että meinasi tulla pissat housuun? No pissasta en tiedä, mutta kyllä vatsa kipeänä on tullut naurettua ihan parin päivän sisällä. Oikeestaan melkeen joka päivä, mulla on ihan hauska elämä. 😀

Valvonut aamulla kello neljään? Öööö varmaan monta vuotta sitten. En mä jaksa valvoa noin pitkään! Mun pitää pari kertaa viikossa nousta aamuneljältä ja lähteä töihin, joten mun arkirytmi on nukkumaan menoa 21-23 aikaan illalla. Euroviisuyönä valvoin kahteen ja olin puolikuollut.

Olet bailannut aamuun saakka? Varmaan sama kuin edellisessä. Eli niin kauan sitten etten enää edes muista. En edes muista millon olisin ollut yökerhossa viimeksi, varmaan pari vuotta sitten. Nykyään ei tule kovin paljoa käytettyä alkoholia eikä bailattua myöskään selvinpäin. Tykkään enemmän illanistujaisista.

Teit jotain mitä et ikinä uskonut tekeväsi? Tää on todella vaikea! Oon vähän sellanen tyyppi, etten paljon ajattele, etten jotain voisi tehdä. Päinvastoin. Ehkä mä en uskonut pystyväni heräämään töihin kello 3.45 ja tein niin viimeksi tänään. 😀

Rukoilit? Varmaan viime syksynä Ruotsiin muuton yhteydessä. Rukoilen silloin tällöin kun musta tuntuu siltä, että kaipaan erityisen paljon toivoa.

Kävit Alkossa? Viime syksynä hakemassa ”läksäri”juomia. Systembolagetissa kävin joskus ennen joulua.

Kävit ulkomailla? Asun ulkomailla, joten periaatteessa koko ajan. Tähän on muuten suhtautuminen jotenkin muuttunut hassuksi, kun en oikein tiedä olenko ulkomailla vai missä jos olen Ruotsissa tai suunnittelen matkaa Suomeen. Että onko Suomen loma ulkomaanmatka, onko Ruotsissa lomailu kotimaanloma. En tiedä enää. 😀 Mutta edellisenkin ulkomaanmatkan olen kohdistanut Ruotsiin, tarkemmin Uumajaan, vuoden 2020 alussa.

Kävit järvessä uimassa? Uin yleensä vaan meressä, koska monta vuotta Vaasassa asuneena meressä uinti on helpointa. En muista olisinko uinut myös järvessä viime kesänä silti viimeksi?

Söit ulkona ravintolassa? Loppuvuodesta käytiin Hard Rock Cafessa. Harmi, kun en ole päässyt testaamaan Tukholman ravintolatarjontaa vielä, mutta ehkä tämäkin kohta alkaa helpottaa.

Maistoit itsellesi uutta ruokaa? Eilen mun kumppanin tekemiä linssipyöryköitä. Oli hyviä!

Kiroilit? Nolottaa myöntää, mutta varmaan tänään. Käytän kirosanoja ehkä enemmän adjektiiveina kuin täytesanoja, mutta pitäisi kyllä vähentää…

Olit humalassa? Heittäisin, että kolme vuotta sitten Vaasa Festivaleilla. Ja sekin oli kyllä vahinkohumala. Sen jälkeen olen joitain kertoja ollut hiprakassa, mutta humalatila ei ole enää houkuttanut eikä houkuttele varmaan vastaisuudessakaan. Kerroin suhteestani alkoholiin viime kesänä.

Leikkasit kynnet? Varmaan kolme viikkoa sitten ja ihan todellakin pitäisi leikata taas.

Turhauduit? Eilen siihen, että mun jalat olivat niin kipeät, etten pystynyt sellaisiin urheilusuorituksiin kuin olisin halunnut.

Juoksit Cooperin testin? Joskus teininä, kun oli vielä pakko juosta. Hauskaa, että koulussa mitataan asiaa, jota ei ikinä opeteta tai juurikaan harjoitella.

Nukuit yön yli? Heräilen aika usein öisin pieniksi hetkiksi, eli en edes muista, koska olisin ihan täysin kokonaisen yön nukkunut. Mutta mun heräämiset on kestoltaan paria minuuttia, eli omasta mielestäni voin laskea että olen nukkunut yön yli viimeksi sunnuntaina.

Mietit omia arvojasi? Viikonloppuna. Punnitsin, lähdenkö mukaan yhteen someyhteistyöhön vai en. Yhteistöitä sopiessani joudun puntaroimaan asioita todella monelta kantilta, jotta ne vastaisivat omia arvojani ja sitä, mitä brändilläni haluan viestittää.

Teit hutiostoksen? Onneksi en piiiitkään aikaan! Eli siis ehkä joskus puolitoista vuotta sitten, tai sanotaan realistisesti vuosi. Nykyään teen niin harkiten ostoksia, ettei huteja juurikaan tule tehtyä. Ehkä pienempiä hutiostoksia on ollut jotkut karkkipussit, mitkä eivät sitten olekaan olleet niin hyviä ja jäävät kaappiin pyörimään, hah.

Puhuit englantia? Pitkän keskustelun verran sunnuntaina, kun juttelin meksikolaisen ystäväni kanssa videopuhelua parin tunnin ajan. Sanon joitain lauseita englanniksi kotona kumppanilleni ihan päivittäin, mutta emme käy mitään varsinaisia keskusteluja englanniksi. Lisäksi englantia tulee satunnaisesti puhuttua arjessa silloin, kun ruotsin kielitaito ei riitä.

Olit rohkea? Varmaan syksyllä, kun muutin Ruotsiin ihan huvikseni kesken pandemian. Olihan se ihan rohkea teko. Mun on usein vaikea mieltää tekojani rohkeiksi, koska kuitenkin jännitän ja pelkään paljon. Olen pohdiskellut tätä asiaa aika paljon, että mitä rohkeus oikeastaan edes tarkoittaa ja voiko olla rohkea samalla kun pelkää. Pitäisi varmaan tästäkin raapustella ihan oma postauksensa.

Sanoit minä rakastan sinua? Joka päivä.

Maksoit laskun? En nyt juuri muista. Vuokraakaan ei tarvitse tässä kuussa maksaa, kun maksoin viime kuussa vahingossa tuplavuokran. Käykö teille ikinä näin?

Lahjoitit hyväntekeväisyyteen? Maanantaina laitoin maksun menemään. Lahjoitin vanhalle ala-asteelleni kaksi stipendia valmistavan opetuksen oppilaille, eli maahanmuuttajataustaisten luokalla oleville. Nimesin stipendit Sisu-stipendeiksi ja kriteereiksi toivoin niiden menevän todellisille tsemppareille, jotka jaksavat yrittää parhaansa. Sain tästä paljon kiitosta, sillä valmistavan opetuksen oppilaat saavat todella harvoin stipendejä kyseisessä kouluissa. Itse ilahduin suunnattomasti, kun kuulin sopivien stipendin saajien löytyneen. Ihanaa pystyä auttamaan.

Ajattelit onnistuneesi? Tänään, kun sain kuulla positiivista palautetta miesten jääkiekon mm-kisoja koskevista uutisistani. Ei mikään iso juttu, mutta pienet onnistumiset piristää arkea.

Ostit itsellesi jotain ihanaa? Viikonloppuna. Olen pitkään haaveillut ihanasta kesämekosta, ja ostin sellaisen kun vihdoin täydellinen yksilö osui käsiini.

Häpesit jotain sellaista, jota joutuu oikeasti käsittelemään? Luojan kiitos en niin moneen vuoteen, että edes muistaisin.

On tullut verta nenästä? Nyt pahimman allergiakauden aikana ihan päivittäin.

Myönsit olleesi väärässä? Apua. 😀 Varmaan viikottain joudun myöntämään jostain pienestä asiasta olevani väärässä.

Annoit positiivista palautetta tuotteesta/palvelusta? Selvästi liian kauan sitten, kun en yhtään muista. Yleensä itse tilanteessa kiittelen paljon ja yritän olla supermukava jos olen saanut hyvää palvelua, mutta erikseen ei tule kyllä palautetta pahemmin annettua.

Pyysit apua ystävältä? En yhtään muista… Ei tässä niin paljon ole nähnyt ystäviä, että olisi apua pyydellyt. Mun avunpyynnöt liittyy muutenkin yleensä tosi arkisiin asioihin, kuten tavaran ojentamiseen ylähyllyltä.

Pyysit anteeksi? Eilen. Pyydän anteeksi lähes päivittäin jotain pientä, siis tyyliin tarpeettoman äkäisesti sanottua tokaisua tai vahingossa toisen satuttamista (olen mieletön sähläri ja huidon kaikilla ruumiinosillani jokaiseen suuntaan, eli näitä tapahtuu usein. Oon ollut ihan hirveän huono pyytämään anteeksi, joten olen opetellut tätä kunnolla pyytämällä anteeksi pieniäkin asioita. Se helpottaa sen anteeksi-sanan saamista ulos suusta, kun käyttää sitä matalallakin kynnyksellä.

Nolasit itsesi? Suoraan sanoen ei mitään hajua. Pienet nolostumiset ei haittaa, niitä tapahtuu usein, mutta en ehkä koe että enää nykyään samalla tavalla tuntisin nolaavani itseni. Joskus teininä se oli maailman kamalinta, mutta suhtautuminen itseeni on muuttunut rennommaksi ja sitä myötä myös armolliseksi. Itselleen on hyvä osata nauraa.

Tunsit pakahtuvasi onnesta? No jos sellasta todella todella suurta pakahtumista ajattelee niin tuossa muutama viikko sitten kihlautumisen aikaan. Vähän pienempää pakahtumista tässä varmaan muutaman päivän sisällä, aika usein iltaisin tulee se tunne.

Pitkästä aikaa ihan tällanen lifestyle-kysymys-vastaus-pläjäys tänne blogiin! Palataan myöhemmin tällä viikolla muilla aiheilla. 🙂

Postaus vieraalla murteella: Moro moro!

Se o moro nääs täältä terve! Mitähä mää oikei sanoisin, mää nii miälessäni kuulen tän murteen semmosella kivalla Jutin ja Kummelin sekotuksella. Se on nääs sillä tavalla että kyllä Tampereen murteen vaan tunnistaa.

Eilen oli muuten ihan miälettömän lämmin päivä. Meikäläine kyllä nautti ku aurinko paisto ja käytii pelaa vähä jalkapalloo ja myähemmin vähä jätskillä. Katoin tiätty myös Suomen peliä vaikka ei iha viälä päästykää rillaamaa. Ei ny viälä mut jossaki vaiheessa!

Jotaki tekis myös miäli kirjottaa rotvalleist ja mustast makkarasta ja ehkä vähä myös lauleskella Tammerkosken sillalla ku ne nyt sillai stereotyyppisesti tulee ekana mielee tualt Mansesta. Viäläki muuten on se Juti-ääni päässä, kai se on vaa sit oikee kunnon tamperelaise esikuva ja imagon nostattaja.

No eikai mul täsä ny sit sen kummempaa oo, huamenna tulee sit vähä erilaista laifstail-postausta pitkästä aikaa mikä ei liity mihinkää muuhu blogin aiheeseen. Sitä saatte jäädä orottaa!

Fiilikset postauksen kirjoittamisesta: Juti, nyt pois mun päästä. 😀 Tää oli yllättävän hankala ollakseen niin helposti imitoitava murre! Tuntuu, että videolla Tampereen murre olisi paljon helpompaa ilmaista kuin kirjoitetussa muodossa. Mulla alkaa muuten pian murteet loppua, joten heittäkääpä kommentteihin ehdotuksia, mitä murretta haluatte mun seuraavaksi yrittävän matkia!

Postaus vieraalla murteella: Minnuu on nii väsyttäny

Hei!

Miul on nyt pari päivää vappaata ku mie oon sit viikonlopun töissä. Minnuu on nii väsyttäny viime päivinä et mie oon vaa nyt päättäny levähtää ja olla kotona. Ehkä ens viikolla miul olis tarpeeksi energiaa taas nähdä kavereita. Myö ei voida paljoa tehä viikonloppuna tai vappuna ku mie oon töissä. Ei minnuu nyt silleen harmita ku viikonloppuvuoroista saa tosi hyvin rahhaa.

Mie yritin goolettaa millasta on karjalan murre, mut vähä huonosti mie mittää löysin. Miun suosikkeja oli kuitenkin nämä:

Mitä sie siel köpäjät?
Sut sut!
Mökäse vaa ni mie tulen murkinal!
Mie tule kohtsillää.
Otat sie kopsut?
Mikä sinnuu tirskuttaa?
Hää o maska ihmine.

En mie oikeen tiijä mitä muuta mie nyt sanoisin, ei ollu tää Karjalan murre nyt iha minnuu varten. Palataan!

Fiilikset postauksen kirjoittamisesta: Huh, karjala oli kyllä ehdottomasti vaikeinta tähän asti. 😀 Jotenkin vielä tuntuu, että apua, nyt loukkaan kaikkia Karjalan evakoita kun edes yritän matkia heidän alueensa murretta. No joo, jospa kaikki tietävät, ettei tämä ole niin vakavaa. Etsin aika paljon tietoa Karjalan murteesta, mutta löysin enemmän tieteellistä tekstiä kuin selkeitä esimerkkejä. Siksi tämä tuntui todella haastavalta. Mutta tulipahan taas opittua uutta sekä Karjalan murteesta että koko alueesta.

Postaus vieraalla murteella: Arvaa mitä murretta mie puhun?

Hei! Mie kirjotan tätä postausta nyt päivän myöhäsä mutta ei se haittaa. Ei se ole nii nuukaa, kuhan joku päivä saa julukastua. Mulla on ollu aika palijon kiirettä tässä viime päivinä joten ihan kaikkea en oo kerenny. Mutta nyt mie tulin kirjottaa teille vähän kuulumisia.

Tännää mie olin töisä ja gradutapaamisesa. Mulla oli opponointi nii oli pakko oikiasti keskittyä, joten mie pidin ruokatauon sillon. Pääsin tänään töissä tekemään yhtä aivan uutta juttua, sellasta digireportterin pestiä mikä on ihan vasta perustettu. Oli kyllä mukava päästä kokkeilee tuota hommaa. Tykkään tosi paljon tuosta uutistoimittajan hommasta mutta radio on niin monipuolinen ala että sielä on palijon muutaki ku pelekkää uutisten tekoa ja lukua.

Gradun kanssa ei mee aivan yhtä hyvin, jotenki vähä tökkii koko homma ja vaikia saaha tehtyä. Jotenki motivaatio aika hukasa sen kanssa. Mie en oikein tiiä että mikä siihen auttais, ei varmaa oikee mikkää, paitti että joku kotitonttu tekis sen työn valamiiksi. Mulla on mielenkiintonen aihe, mutta tieteellinen kirijottaminen on aina jollaki tavalla raskasta. Eipä piä hättäillä sen kanssa nii kai siitä joskus valamis vielä tullee.

Mitähän muuta mie kertoisin? Eipä oikein oo mittään ihimeellistä. Seurataan tätä maailman menoa ja kattellaan millasia koronahelepotuksia alakaa tulla. Ei varmaan ennää kuitenkaa kiristy nuo rajotukset vaan päinvastoin tässä ootellaan että ne alakais helepottaa pikku hilijaa. Ens viikolla pitäis aueta museo ja sinne mie haluan kyllä ehottomasti mennä heti kun vaan pääsee. Ootan, että siellä kansallismuseossa on vähintään sama meininki ku Night at the Museum -leffasa. Rooseveltit ja kaikki.

Eipä tässä sen kummempaa, mie jatkan täällä keskiviikon viettoa ja yritän keksiä teille jotaki kivvaa matkapostausta taas. Ja pitäis videokin editoija, katotaan jos saisin sen viikonlopuksi. Palijon on hommaa mutta onneksi kivoja juttuja!

Fiilikset postauksen kirjoittamisesta: Täähän oli hauskaa! Lapin murre on mun toinen ns. kotimurre, asuin Rovaniemellä viitisen vuotta ja jotain jäi kyllä ympärillä kuullusta murteesta mieleen. Jotain jäi myös omaan suuhun, ja ne puolet korostuu aina kun puhun vanhempien tai vaikka isovanhempien kanssa. Mie ja sie ei koskaan tuntunut oikealta, ja hassulta tuntu kirjottaakin ne. Tässä muuten taas huomasin saman jutun kuin turun murteen kanssa, että helpompaa olisi yrittää tätä puhua ääneen kuin kirjottaa. Saisi enemmän nyansseja ja äänenpainoja mukaan mitkä nyt jää kirjoitetussa tekstissä pois. Hoon päälle en lähtenyt edes yrittää kirjottaa ihan vaan jo siksi, että eri puolilla Lappia hoo kuuluu eri väliin, eli en kuitenkaan osaisi tehdä sitä oikein.

Toiveita seuraavasta murteesta?

DIY koronatesti ja muita viikon kuulumisia

Heippa!

Tänään on taas videon aika. Yritin tehdä my week -videota, mutta kipeänä ei lopulta huvittanut kuvata niin paljon eikä aiheitakaan riittänyt koko videon pituudelle, otin videoon pätkiä parin viikon sisältä.

Mitä koronatestiin tulee, niin tosiaan pääsin kokemaan uuden tavan tehdä se – sain nimittäin itse työntää tikun omaan nenääni. Tukholmassa on mahdollisuus tilata koronatesti kotiin, uskoakseni resurssit eivät kuitenkaan riitä kaikkien testaukseen terveyskeskuksissa joten testi tehdään kotona itse. Tilaus tehdään sovelluksen kautta ja 1-7 päivän sisällä testi tuodaan taksilla kotiovelle. Teet testin ja taksi hakee sen noin puolen tunnin kuluttua. Testin vaihto tehdään kontaktittomasti ja turvavälit muistaen. Testin tekeminen oli jännittävää, mutta sain sen lopulta hoidettua. Ainut miinus oli siitä, että ohjeet olivat pelkästään ruotsiksi. Mun oli vaikeuksia ymmärtää yhtä kohtaa, mutta mietin enemmän niitä, jotka eivät osaa ruotsia tämänkään vertaa.

Haluatko nähdä, miten koronatesti tehdään? Alla olevalla videolla pääset seuraamaan mun koronatestipähkäilyjä, sekä alkuun näkemään söpöjä eläimiä, joita käytiin katsomassa aiemmin. Ja mukana on myös maailman hämmentävin puhelu…

Kiitos jos katsot ja tilaat kanavan! Kerro kommenteissa mitä tykkäsit videosta. 🙂

Tätä on naisten syrjintä maailmalla – pakkoavioliitoista harrastusten kieltämiseen

Tällä viikolla vietetty naisten päivä inspiroi mua kirjoittamaan postauksen naisten asemasta maailmalla. Suomi on maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa ja silti siellä on edelleen epäkohtia sukupuolten välisessä tasa-arvossa. Ei liene siis yllätyksenä kenellekään, että maailmalla asiat voivat olla radikaalisti huonommin.

Kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän kieltävä sopimus hyväksyttiin YK:ssa vuonna 1979

Suomessa sopimus on otettu käyttöön 1986. Olin pöyristynyt tämän tiedon luettuani. Eli omat vanhempani ovat olleet ehtineet teini-ikään asti elämään maailmassa, jossa naisten syrjintää ei ollut kielletty? Minä synnyin seitsemän vuotta sen jälkeen kun Suomessa keksittiin, että olisi hyvä lailla puuttua naisten syrjintään? Hämmästyttävän tuore juttu.

Mitä naisten syrjinnän kieltävä sopimus sitten sisältää? Kokonaisuudessaan sopimuksen pääsette lukemaan tästä, mutta varoitan, se on aika pitkä. Siitä syystä referoin sopimuksen ytimen lyhyesti. Sopimuksen allekirjoittaneet valtiot lupaavat, että heidän perustuslakinsa varmistaa tasa-arvon sukupuolien välillä ja varmistavat sen toteutumisen käytännössä. Miehillä ja naisilla tulee muun muassa olla yhtäläiset mahdollisuudet työuraan, opiskeluun ja koulutukseen, osallistua urheiluun ja yhdyskuntatoimintaan. Miehillä ja naisilla on sama oikeus vapaasti valita aviopuolisonsa ja mennä avioliittoon vain omasta vapaasta tahdostaan. Näin esimerkiksi. Sopimuksen toteuttamista valvoo komitea.

Tässä vaiheessa varmaan kaikki tietävät, että sopimusta ei todellakaan noudateta joka paikassa. Sopimuksen on allekirjoittanut 188 YK-jäsenvaltiota. Valitettavasti en löytänyt tietoa siitä, miltä mailta allekirjoitus puuttuu. Sukupuolten välistä tasa-arvoa mittaava tilasto osoittaa, että vain kahdeksan prosenttia maailman naisista elää maissa, joiden arvosana on tilaston perusteella hyvä.

Pitäisikö olla huolissaan?

Naisten huonot oltavat maailmalla

Ensimmäisenä tulee mieleen yksi järkyttävimmistä naisten oikeuksien piittamaattomuuteen liittyvistä asioista, naisten silpominen. Olen viime aikoina perehtynyt asiaan entistä enemmän, sillä tekeillä olevan graduni aineisto sisältää silpomiseen liittyviä elementtejä. Jos joku ei vielä jostain syystä tiedä, mitä silpominen konkreettisesti tarkoittaa, niin lyhyt kertaus: tytön sukupuolielimet osittain tai kokonaan poistetaan ilman terveydellistä syytä. Usein tämä tapahtuu hämyisessä huoneessa, likaisilla välineillä, täysin ilman puudutusta. Tuliko tarpeeksi kamala mielikuva? Jep, ja siksi otinkin tämän yhdeksi isoksi esimerkiksi naisten oikeuksien puutteesta. Silpomisen oletetaan auttavan tyttöä elämään kunniallista elämää ja vähentävän hänen seksihalujaan niin, ettei tytölle tule mieleen hyppiä vieraiden miesten sänkyihin. Silpomisesta voit lukea lisää täältä, ja halutessasi voit lahjoittaa rahaa silpomisen vastaiseen työhön.

Monissa maissa, etenkin kehitysmaissa, naiset eivät myöskään todellakaan voi itse valita puolisoitaan. Pakkoavioliitot ovat valitettavasti edelleen nykypäivää, ja siinä ei paljoa kysytä tytön mielipidettä, kun perhe naittaa hänet usein huomattavasti vanhemmalle miehelle. Myös naisen oikeus koulunkäyntiin unohtuu edelleen monessa maassa. Naisen paikka on kotona, siivoojana, kokkina, lastenhoitajana, synnytyskoneena.

Naisten syrjintä ei kuitenkaan ole ongelma vain niissä kaukaisissa maissa, jossa asiat voivat muutenkin olla vähän rempallaan. Somessa on myrskynnyt, aiheesta, useita viikkoja Puolan tilanteen takia. Puolassa 90 prosenttia aborteista tehdään vedoten siihen, että sikiö on epämuodostunut. Nyt tämä syy on lailla kielletty, joten abortin mahdollisuus on miltei olematon.

Länteen katsahdettaessa voimme löytää Yhdysvalloista, tuosta maailman mahtavimmasta maasta, vielä rankemman toimenpiteen. Alabamassa nimittäin aborttia ei saa edes silloin, jos raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta tai insestistä. Eli ensin rikotaan naisen itsemääräämisoikeutta omaan kehoonsa räikeällä tavalla, ja heti perään uudestaan. Vau.

Haluan nostaa vielä esiin Saudi-Arabian, jossa naisten oikeudet ovat aivan käsittämättömällä tolalla. Siellä naiset eivät muun muassa saa ilman miespuolisen holhoojansa lupaa hakea henkilöllisyystodistusta tai avata pankkitiliä. Naiset eivät voi vapaasti tavata vastakkaisen sukupuolen henkilöitä tai syödä ravintolassa. Jos haluat lukea lisää naisen asemasta Saudi-Arabiassa, suosittelen tutustumaan maassa vierailleen Pirkon tekstiin, jossa hän haastattelee paikallista naista.

Konkreettisia esimerkkejä syrjinnästä

Edellä mainitut asiat ovat erittäin raskaita osoituksia naisten epätasa-arvosta maailmalla. Kuitenkin tasa-arvon puuttumista ja naisten oikeuksien poljentaa tapahtuu ihan päivittäisessä arkielämässä ilman, että sitä kaikki edes huomaa. Siksi poimin esiin muutamia esimerkkejä, joita olen itse tavalla tai toisella todistanut täysin maasta riippumatta (eli osa esimerkeistä on Suomesta).

Nainen joutuu jatkuvasti avioliitossaan puolisonsa pahoinpitelemäksi, mutta ei voi lähteä liitosta, sillä jäisi täysin tyhjän päälle niin sosiaalisesti kuin taloudellisestikin.

Nainen tulee puolisonsa pettämäksi, mutta ei voi lähteä liitosta, sillä menettäisi lapsensa ja asuntonsa, eikä naisen palkka riittäisi elämiseen, sillä vain mies voi käydä rahakkaissa töissä.

Tytön hiukset ajetaan kokonaan pois vasten tytön tahtoa.

Naisen kerrottuaan kokeneensa seksuaalista painostusta, pakotusta, hyväksikäyttöä tai muuta vastaavaa, täytyy sosiaalinen media naista syyllistävistä kommenteista.

Tyttö ei saa pelata jalkapalloa, koska se on poikien laji.

Seksuaalisesti aktiivinen nainen leimautuu jakorasiaksi.

Urheilukisoissa media keskittyy naisen urheilusuorituksen arvioinnin sijaan hänen ulkonäkönsä ja vaatetuksensa arviointiin.

Naiset eivät pääse osallistumaan päätöksentekoon, sillä se on miesten hommia.

Naisen ei ole mahdollista päästä valtion johtoon sukupuolensa takia.

Nainen ei saa olla oma itsensä, sillä naisen tulee olla sovelias ja hillitty.

Listaa voisi jatkaa pitkälle.

Miettikää, kaikki tämä vain siksi, että on sattunut syntymään naiseksi. Kukaan ei voi vaikuttaa elämänsä alkutaipaileilla siihen, mitä jalkojen välistä löytyy tai mitä kromosomeja kroppa pitää sisällään. Ja silti sitä pidetään syynä syrjintään. (Niiden naisten, joiden syntymäsukupuoli on mies, oikeuksista puhumista en edes yritä ympätä tähän tekstiin. Heihin kohdistuva syrjintä on aivan omassa sfääreissään ja ehdottoman vakava asia, johon kantaa ottaakseni pitäisi mun perehtyä asiaan paljon enemmän.)

Tämä on ehkä tärkein postaus, jonka olen tähän mennessä kirjoittanut. Kiitos sinulle, joka luit tänne asti. Muistathan, että tämä postaus käsittelee nimenomaan maailman epäkohtia naisten kohtelussa. Monessa paikassa naisia kohdellaan hyvin, ja tasa-arvo ei todellakaan ole valmis myöskään miesten kohtelussa. Tämä postaus ei kuitenkaan koskenut niitä asioita – se ei tarkoita, etteikö mielestäni muita epäkohtia ole olemassa.

Haluaisinkin kuulla teidän kokemuksia asioista. Millaisissa tilanteissa naisten oikeudet tai niiden puute on näkynyt arjessa? Te maailmaa kiertäneet, miten olette nähneet naisten syrjintää maailmalla? Missä asioissa taas tasa-arvo on toteutunut yllättävän hyvin? Jakakaa tarinoitanne kommenttikentän puolella.