Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Yleinen

Postaus vieraalla murteella: Minnuu on nii väsyttäny

Hei!

Miul on nyt pari päivää vappaata ku mie oon sit viikonlopun töissä. Minnuu on nii väsyttäny viime päivinä et mie oon vaa nyt päättäny levähtää ja olla kotona. Ehkä ens viikolla miul olis tarpeeksi energiaa taas nähdä kavereita. Myö ei voida paljoa tehä viikonloppuna tai vappuna ku mie oon töissä. Ei minnuu nyt silleen harmita ku viikonloppuvuoroista saa tosi hyvin rahhaa.

Mie yritin goolettaa millasta on karjalan murre, mut vähä huonosti mie mittää löysin. Miun suosikkeja oli kuitenkin nämä:

Mitä sie siel köpäjät?
Sut sut!
Mökäse vaa ni mie tulen murkinal!
Mie tule kohtsillää.
Otat sie kopsut?
Mikä sinnuu tirskuttaa?
Hää o maska ihmine.

En mie oikeen tiijä mitä muuta mie nyt sanoisin, ei ollu tää Karjalan murre nyt iha minnuu varten. Palataan!

Fiilikset postauksen kirjoittamisesta: Huh, karjala oli kyllä ehdottomasti vaikeinta tähän asti. 😀 Jotenkin vielä tuntuu, että apua, nyt loukkaan kaikkia Karjalan evakoita kun edes yritän matkia heidän alueensa murretta. No joo, jospa kaikki tietävät, ettei tämä ole niin vakavaa. Etsin aika paljon tietoa Karjalan murteesta, mutta löysin enemmän tieteellistä tekstiä kuin selkeitä esimerkkejä. Siksi tämä tuntui todella haastavalta. Mutta tulipahan taas opittua uutta sekä Karjalan murteesta että koko alueesta.

Postaus vieraalla murteella: Arvaa mitä murretta mie puhun?

Hei! Mie kirjotan tätä postausta nyt päivän myöhäsä mutta ei se haittaa. Ei se ole nii nuukaa, kuhan joku päivä saa julukastua. Mulla on ollu aika palijon kiirettä tässä viime päivinä joten ihan kaikkea en oo kerenny. Mutta nyt mie tulin kirjottaa teille vähän kuulumisia.

Tännää mie olin töisä ja gradutapaamisesa. Mulla oli opponointi nii oli pakko oikiasti keskittyä, joten mie pidin ruokatauon sillon. Pääsin tänään töissä tekemään yhtä aivan uutta juttua, sellasta digireportterin pestiä mikä on ihan vasta perustettu. Oli kyllä mukava päästä kokkeilee tuota hommaa. Tykkään tosi paljon tuosta uutistoimittajan hommasta mutta radio on niin monipuolinen ala että sielä on palijon muutaki ku pelekkää uutisten tekoa ja lukua.

Gradun kanssa ei mee aivan yhtä hyvin, jotenki vähä tökkii koko homma ja vaikia saaha tehtyä. Jotenki motivaatio aika hukasa sen kanssa. Mie en oikein tiiä että mikä siihen auttais, ei varmaa oikee mikkää, paitti että joku kotitonttu tekis sen työn valamiiksi. Mulla on mielenkiintonen aihe, mutta tieteellinen kirijottaminen on aina jollaki tavalla raskasta. Eipä piä hättäillä sen kanssa nii kai siitä joskus valamis vielä tullee.

Mitähän muuta mie kertoisin? Eipä oikein oo mittään ihimeellistä. Seurataan tätä maailman menoa ja kattellaan millasia koronahelepotuksia alakaa tulla. Ei varmaan ennää kuitenkaa kiristy nuo rajotukset vaan päinvastoin tässä ootellaan että ne alakais helepottaa pikku hilijaa. Ens viikolla pitäis aueta museo ja sinne mie haluan kyllä ehottomasti mennä heti kun vaan pääsee. Ootan, että siellä kansallismuseossa on vähintään sama meininki ku Night at the Museum -leffasa. Rooseveltit ja kaikki.

Eipä tässä sen kummempaa, mie jatkan täällä keskiviikon viettoa ja yritän keksiä teille jotaki kivvaa matkapostausta taas. Ja pitäis videokin editoija, katotaan jos saisin sen viikonlopuksi. Palijon on hommaa mutta onneksi kivoja juttuja!

Fiilikset postauksen kirjoittamisesta: Täähän oli hauskaa! Lapin murre on mun toinen ns. kotimurre, asuin Rovaniemellä viitisen vuotta ja jotain jäi kyllä ympärillä kuullusta murteesta mieleen. Jotain jäi myös omaan suuhun, ja ne puolet korostuu aina kun puhun vanhempien tai vaikka isovanhempien kanssa. Mie ja sie ei koskaan tuntunut oikealta, ja hassulta tuntu kirjottaakin ne. Tässä muuten taas huomasin saman jutun kuin turun murteen kanssa, että helpompaa olisi yrittää tätä puhua ääneen kuin kirjottaa. Saisi enemmän nyansseja ja äänenpainoja mukaan mitkä nyt jää kirjoitetussa tekstissä pois. Hoon päälle en lähtenyt edes yrittää kirjottaa ihan vaan jo siksi, että eri puolilla Lappia hoo kuuluu eri väliin, eli en kuitenkaan osaisi tehdä sitä oikein.

Toiveita seuraavasta murteesta?

DIY koronatesti ja muita viikon kuulumisia

Heippa!

Tänään on taas videon aika. Yritin tehdä my week -videota, mutta kipeänä ei lopulta huvittanut kuvata niin paljon eikä aiheitakaan riittänyt koko videon pituudelle, otin videoon pätkiä parin viikon sisältä.

Mitä koronatestiin tulee, niin tosiaan pääsin kokemaan uuden tavan tehdä se – sain nimittäin itse työntää tikun omaan nenääni. Tukholmassa on mahdollisuus tilata koronatesti kotiin, uskoakseni resurssit eivät kuitenkaan riitä kaikkien testaukseen terveyskeskuksissa joten testi tehdään kotona itse. Tilaus tehdään sovelluksen kautta ja 1-7 päivän sisällä testi tuodaan taksilla kotiovelle. Teet testin ja taksi hakee sen noin puolen tunnin kuluttua. Testin vaihto tehdään kontaktittomasti ja turvavälit muistaen. Testin tekeminen oli jännittävää, mutta sain sen lopulta hoidettua. Ainut miinus oli siitä, että ohjeet olivat pelkästään ruotsiksi. Mun oli vaikeuksia ymmärtää yhtä kohtaa, mutta mietin enemmän niitä, jotka eivät osaa ruotsia tämänkään vertaa.

Haluatko nähdä, miten koronatesti tehdään? Alla olevalla videolla pääset seuraamaan mun koronatestipähkäilyjä, sekä alkuun näkemään söpöjä eläimiä, joita käytiin katsomassa aiemmin. Ja mukana on myös maailman hämmentävin puhelu…

Kiitos jos katsot ja tilaat kanavan! Kerro kommenteissa mitä tykkäsit videosta. 🙂

Tätä on naisten syrjintä maailmalla – pakkoavioliitoista harrastusten kieltämiseen

Tällä viikolla vietetty naisten päivä inspiroi mua kirjoittamaan postauksen naisten asemasta maailmalla. Suomi on maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa ja silti siellä on edelleen epäkohtia sukupuolten välisessä tasa-arvossa. Ei liene siis yllätyksenä kenellekään, että maailmalla asiat voivat olla radikaalisti huonommin.

Kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän kieltävä sopimus hyväksyttiin YK:ssa vuonna 1979

Suomessa sopimus on otettu käyttöön 1986. Olin pöyristynyt tämän tiedon luettuani. Eli omat vanhempani ovat olleet ehtineet teini-ikään asti elämään maailmassa, jossa naisten syrjintää ei ollut kielletty? Minä synnyin seitsemän vuotta sen jälkeen kun Suomessa keksittiin, että olisi hyvä lailla puuttua naisten syrjintään? Hämmästyttävän tuore juttu.

Mitä naisten syrjinnän kieltävä sopimus sitten sisältää? Kokonaisuudessaan sopimuksen pääsette lukemaan tästä, mutta varoitan, se on aika pitkä. Siitä syystä referoin sopimuksen ytimen lyhyesti. Sopimuksen allekirjoittaneet valtiot lupaavat, että heidän perustuslakinsa varmistaa tasa-arvon sukupuolien välillä ja varmistavat sen toteutumisen käytännössä. Miehillä ja naisilla tulee muun muassa olla yhtäläiset mahdollisuudet työuraan, opiskeluun ja koulutukseen, osallistua urheiluun ja yhdyskuntatoimintaan. Miehillä ja naisilla on sama oikeus vapaasti valita aviopuolisonsa ja mennä avioliittoon vain omasta vapaasta tahdostaan. Näin esimerkiksi. Sopimuksen toteuttamista valvoo komitea.

Tässä vaiheessa varmaan kaikki tietävät, että sopimusta ei todellakaan noudateta joka paikassa. Sopimuksen on allekirjoittanut 188 YK-jäsenvaltiota. Valitettavasti en löytänyt tietoa siitä, miltä mailta allekirjoitus puuttuu. Sukupuolten välistä tasa-arvoa mittaava tilasto osoittaa, että vain kahdeksan prosenttia maailman naisista elää maissa, joiden arvosana on tilaston perusteella hyvä.

Pitäisikö olla huolissaan?

Naisten huonot oltavat maailmalla

Ensimmäisenä tulee mieleen yksi järkyttävimmistä naisten oikeuksien piittamaattomuuteen liittyvistä asioista, naisten silpominen. Olen viime aikoina perehtynyt asiaan entistä enemmän, sillä tekeillä olevan graduni aineisto sisältää silpomiseen liittyviä elementtejä. Jos joku ei vielä jostain syystä tiedä, mitä silpominen konkreettisesti tarkoittaa, niin lyhyt kertaus: tytön sukupuolielimet osittain tai kokonaan poistetaan ilman terveydellistä syytä. Usein tämä tapahtuu hämyisessä huoneessa, likaisilla välineillä, täysin ilman puudutusta. Tuliko tarpeeksi kamala mielikuva? Jep, ja siksi otinkin tämän yhdeksi isoksi esimerkiksi naisten oikeuksien puutteesta. Silpomisen oletetaan auttavan tyttöä elämään kunniallista elämää ja vähentävän hänen seksihalujaan niin, ettei tytölle tule mieleen hyppiä vieraiden miesten sänkyihin. Silpomisesta voit lukea lisää täältä, ja halutessasi voit lahjoittaa rahaa silpomisen vastaiseen työhön.

Monissa maissa, etenkin kehitysmaissa, naiset eivät myöskään todellakaan voi itse valita puolisoitaan. Pakkoavioliitot ovat valitettavasti edelleen nykypäivää, ja siinä ei paljoa kysytä tytön mielipidettä, kun perhe naittaa hänet usein huomattavasti vanhemmalle miehelle. Myös naisen oikeus koulunkäyntiin unohtuu edelleen monessa maassa. Naisen paikka on kotona, siivoojana, kokkina, lastenhoitajana, synnytyskoneena.

Naisten syrjintä ei kuitenkaan ole ongelma vain niissä kaukaisissa maissa, jossa asiat voivat muutenkin olla vähän rempallaan. Somessa on myrskynnyt, aiheesta, useita viikkoja Puolan tilanteen takia. Puolassa 90 prosenttia aborteista tehdään vedoten siihen, että sikiö on epämuodostunut. Nyt tämä syy on lailla kielletty, joten abortin mahdollisuus on miltei olematon.

Länteen katsahdettaessa voimme löytää Yhdysvalloista, tuosta maailman mahtavimmasta maasta, vielä rankemman toimenpiteen. Alabamassa nimittäin aborttia ei saa edes silloin, jos raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta tai insestistä. Eli ensin rikotaan naisen itsemääräämisoikeutta omaan kehoonsa räikeällä tavalla, ja heti perään uudestaan. Vau.

Haluan nostaa vielä esiin Saudi-Arabian, jossa naisten oikeudet ovat aivan käsittämättömällä tolalla. Siellä naiset eivät muun muassa saa ilman miespuolisen holhoojansa lupaa hakea henkilöllisyystodistusta tai avata pankkitiliä. Naiset eivät voi vapaasti tavata vastakkaisen sukupuolen henkilöitä tai syödä ravintolassa. Jos haluat lukea lisää naisen asemasta Saudi-Arabiassa, suosittelen tutustumaan maassa vierailleen Pirkon tekstiin, jossa hän haastattelee paikallista naista.

Konkreettisia esimerkkejä syrjinnästä

Edellä mainitut asiat ovat erittäin raskaita osoituksia naisten epätasa-arvosta maailmalla. Kuitenkin tasa-arvon puuttumista ja naisten oikeuksien poljentaa tapahtuu ihan päivittäisessä arkielämässä ilman, että sitä kaikki edes huomaa. Siksi poimin esiin muutamia esimerkkejä, joita olen itse tavalla tai toisella todistanut täysin maasta riippumatta (eli osa esimerkeistä on Suomesta).

Nainen joutuu jatkuvasti avioliitossaan puolisonsa pahoinpitelemäksi, mutta ei voi lähteä liitosta, sillä jäisi täysin tyhjän päälle niin sosiaalisesti kuin taloudellisestikin.

Nainen tulee puolisonsa pettämäksi, mutta ei voi lähteä liitosta, sillä menettäisi lapsensa ja asuntonsa, eikä naisen palkka riittäisi elämiseen, sillä vain mies voi käydä rahakkaissa töissä.

Tytön hiukset ajetaan kokonaan pois vasten tytön tahtoa.

Naisen kerrottuaan kokeneensa seksuaalista painostusta, pakotusta, hyväksikäyttöä tai muuta vastaavaa, täytyy sosiaalinen media naista syyllistävistä kommenteista.

Tyttö ei saa pelata jalkapalloa, koska se on poikien laji.

Seksuaalisesti aktiivinen nainen leimautuu jakorasiaksi.

Urheilukisoissa media keskittyy naisen urheilusuorituksen arvioinnin sijaan hänen ulkonäkönsä ja vaatetuksensa arviointiin.

Naiset eivät pääse osallistumaan päätöksentekoon, sillä se on miesten hommia.

Naisen ei ole mahdollista päästä valtion johtoon sukupuolensa takia.

Nainen ei saa olla oma itsensä, sillä naisen tulee olla sovelias ja hillitty.

Listaa voisi jatkaa pitkälle.

Miettikää, kaikki tämä vain siksi, että on sattunut syntymään naiseksi. Kukaan ei voi vaikuttaa elämänsä alkutaipaileilla siihen, mitä jalkojen välistä löytyy tai mitä kromosomeja kroppa pitää sisällään. Ja silti sitä pidetään syynä syrjintään. (Niiden naisten, joiden syntymäsukupuoli on mies, oikeuksista puhumista en edes yritä ympätä tähän tekstiin. Heihin kohdistuva syrjintä on aivan omassa sfääreissään ja ehdottoman vakava asia, johon kantaa ottaakseni pitäisi mun perehtyä asiaan paljon enemmän.)

Tämä on ehkä tärkein postaus, jonka olen tähän mennessä kirjoittanut. Kiitos sinulle, joka luit tänne asti. Muistathan, että tämä postaus käsittelee nimenomaan maailman epäkohtia naisten kohtelussa. Monessa paikassa naisia kohdellaan hyvin, ja tasa-arvo ei todellakaan ole valmis myöskään miesten kohtelussa. Tämä postaus ei kuitenkaan koskenut niitä asioita – se ei tarkoita, etteikö mielestäni muita epäkohtia ole olemassa.

Haluaisinkin kuulla teidän kokemuksia asioista. Millaisissa tilanteissa naisten oikeudet tai niiden puute on näkynyt arjessa? Te maailmaa kiertäneet, miten olette nähneet naisten syrjintää maailmalla? Missä asioissa taas tasa-arvo on toteutunut yllättävän hyvin? Jakakaa tarinoitanne kommenttikentän puolella.

Radiotoimittajan aamu alkaa klo 3.45

Aloitin työt radiossa viime syksynä ja oon päässyt nyt toden teolla maistamaan niitä ihanan aikaisia aamuvuoroja, joita voisi melkein yövuoroksi kutsua. Virallisesti työaika taitaa olla 4.30-11.30, mutta koronarajoitusten takia tulee aamuvuorolaisen poistua viimeistään yhdeltätoista radiotalolta, jotta iltavuorolainen voi tulla töihin. Aamun aloitukseen se ei silti vaikuta.

Kello onkin aamuvuoroina soimassa 3.45, jotta olen kymmentä yli neljä valmis hyppäämään taksiin ja hurauttamaan työpaikalle. Edellinen ilta menee yleensä sen takia vähän pipariksi, kun sänkyyn pitäisi päästä jo kahdeksan maissa ja tunnit sitä ennen menee vain nukahtamista stressatessa.

Aikaisesta herätyksestä huolimatta tykkään tosi paljon aamuvuoroista. Vaikka herätys on täysin horror, on aamulla mukava saada tehdä töitä yksin ja rauhassa. Kuuntelen usein jotain musiikkia ja hörpin kahvia uutisten kirjoittamisen lomassa.

YouTube-aluevaltauksesta innostuneena kuvasin teille videolle mun normaalin aamuvuoron radiossa. Sieltä pääsette katsomaan, mitä se konkreettisesti sisältää ja millaisilla tunnelmilla oon aamuisin töissä. Eli katsokaa video ja kertokaa mitä tykkäsitte! Arvostan myös tykkäystä ja tilausta YouTuben puolella.

Postaus vieraalla murteella: Päevee päevee!

Päevee! Tännää yritettää matkija vähä erilaista murretta, nimittäin sitä jota puhuttaan tuolla Muailman navassa eli Kuopijoossa. Mitteeköhä tää sujjuu, aattekaa vähäse. Tää on mulle aeka hankaloo mutta eeköhän me tässä jottai saaja aekaan.

Mittee mittee! Mulla tulloo miäleen vaan Tonttu Toljanterista se Viänäne tässä kun mää kirijootan. Mulla meni pitkään älyytä että se oliki oikkeesti Väänäne eikä mikkää Viänäne. Kuinka moni teistä muistoo tämän homman?

Jo tokkiisa, ee muuta kun jatkamaan ommaa hommaa seuraavaksi! Olipa hauskee tutuustua savolaesee viäntämisee ja kiäntämisee mut ee tämä iha minun hommaa kuitehkaa ole.

Huastellaa lissää!

Fiilikset postauksen kirjottamisesta: Ai kamala. 😀 Nää murteet jää kyllä päälle kirjottaessa! Katsoin tätä varten Youtubesta videosarjaa nimeltä Savon selviytymisopas ja googlettelin suomi-savo-suomi -sanakirjoja. Tuntuu, että puhuessa tää olisi paljon helpompaa, mutta kirjottaessa en saa ihan niitä samoja piirteitä tulemaan, mitä päässäni koko ajan kuulen tuota pätkää tehdessäni. Savon murre on ihan hauskaa, mutta ei todellakaan helpointa ymmärtää.

Savolaiset, menikö edes sinne päin? Vastauksia voi jakaa kommenttikentässä joko savoksi tai suomeksi!

Kissan kanssa muutto ulkomaille

Kun aloimme kesällä harkitsemaan ulkomaille muuttoa, otimme ensimmäiseksi selvää, miten muutto onnistuisi kissan kanssa. Toukokuussa adoptoimaamme Frediä ei nimittäin ajateltu jättää Suomeen – se ei ollut missään vaiheessa vaihtoehto. Lähdin kyselemään varovaisesti kokemuksia lemmikin kanssa muutosta Facebookin Ulkosuomalaisten blogit -ryhmästä, ja sainkin kuulla paljon kokemuksia ja vinkkejä.

Ajattelin, että seuraavalle muuttajalle olisi helpompaa, jos kaikki faktat kissan kanssa ulkomaille muutosta olisi koottu yhteen paikkaan. Joten tässä siis oma vinkkipostaukseni ja muistilistani kissan kanssa ulkomaille muuttajalle!

Siru

Kissan kanssa ulkomaille tai ainakin Ruotsiin muuttaessa tulee kissa olla sirutettu. Tätä toki suosittelen muutenkin kaikille kissan omistajille – siruttakaa kissanne, kiitätte itseänne jos kissa karkaa tai katoaa.

Rokotukset

Kissa tulee olla saanut yleensä ainakin kolmoisrokotteen, joka kissalle laitetaan jo elämän alkutaipaleella. Lisäksi moneen maahan vaaditaan raivotautirokote, eli rabiesrokote. Fredi oli saanut kolmoisrokotteen ennen adoptiota, joten kävimme laittamassa vain rabiesrokotteen ennen lähtöä. Ruokaviraston sivuilta löytyy hyvin tietoa siitä, mitä rokotteita mikäkin eläin tarvitsee mihin maahan.

Lemmikkieläinpassi

Jotta lemmikin kanssa voi ylittää valtioiden rajoja, tulee lemmikillä olla voimassa oleva passi. Lemmikkieläinpassin myöntää eläinlääkäri. Passi maksaa noin 50 euroa ja on voimassa koko lemmikin loppuelämän. Siihen merkitään lemmikin tunnistustiedot, kuten sirunumero, sirun sijainti, lemmikin syntymäaika (Fredin syntymäaikaa ei tiedetä, joten passissa lukee 1.1.2017), annetut rokotteet ja omistajan tiedot. Valokuvaa tai sukunimeä passiin ei tarvita.

Tullaus

Kohdemaan tullin sivuilta kannattaa tarkastaa, tuleeko lemmikki tullata maahan saapuessa. Ruotsiin piti, joten hoidin Fredin tullauksen etukäteen netissä. Siihen meni muutama minuutti, ja siihen tarvittiin muistaakseni sirunumero ja passin numero. Tullaaminen on ilmaista ja tullausnumeroa saatetaan kysyä rajalla. Meiltä ei sitä kysytty.

Mieti matkustusvälinettä

Me päätimme muuttaa laivan ja junan kyydissä. Kissan ottaminen lentokoneeseen ei tuntunut hyvältä idealta, sillä se varmasti stressaisi Frediä todella paljon. Jos lentäminen on ainut vaihtoehto, tulee niin tehdä, mutta koska meillä oli vaihtoehtona mennä maa- ja meriteitse, koimme sen kissaystävällisemmäksi. Toki matka oli pidempikestoinen, mutta muuten kissaystävällisempi, uskoisin. Lentäessä kissa saa tulla matkustamoon istuimen alle, jos kissa + koppa tarvikkeineen painaa maksimissaan kahdeksan kiloa. Ne lennot, joita itse katsoin, velottivat kissan matkasta noin sata euroa.

Junassa ja laivassa otimme lemmikkihytit, jotta saatoimme päästää Fredin vapaaksi matkustamisen ajaksi. Tämä tuntui inhimillisemältä omasta mielestäni, varsinkin, kun Fredi ei juurikaan viihdy kopassa. Lemmikkihyteistä piti pulittaa hieman ekstraa, mutta hinnat pysyivät kohtuudessa. Matkat menivät lopulta hyvin, toki Fredi oli koko puoli vuorokautta ihan muumina eli ei käyttänyt matkahiekkalaatikkoaan eikä myöskään syönyt tai juonut mitään, vaikka ravintoa oli tarjolla koko ajan. Suihkutimme koppaan tuttujen vilttien päälle myös feromonisuihketta rauhoittamaan Frediä, ja silloin kun Fredin oli oltava kopassa (siirtymien aikana), pidimme takkia kopan päällä, jotta oma rauha säilyisi. Meidän muuttomatkasta voitte lukea lisää täältä.

Tuttua ruokaa

Uuteen kotimaahan sopeutumisessa auttaa varmasti tuttu ruoka. Matka ja muutos ovat kissalle stressaavia, joten jotain tuttuja asioita kannattaa säilyttää. Me otimme mukaan muutamia märkäruokapusseja ja minigrip-pussiin kuivaruokaa. Otimme myös tutut ruokailualustan -ja astiat mukaan. Uuteen maahan päästessämme ostimme alkuun samaa tuttua ruokaa. Fredi on muutenkin nirso, joten olemme pikkuhiljaa yrittäneet siirtyä laadukkaampaan ruokaan, mutta alkuun oli parempi antaa suosiolla sitä tuttua ja turvallista ruokaa.

Kissan tarvikkeet

Kissahan tarvitsee muutamia tavaroita, kuten kiipeilypuun, raapimapuun ja jotain, jolla leikkiä. Koska kiipeily- ja raapimapuut ovat melko hintavia ja meidän omistamme olivat aika uusia, emme halunneet luopua niistä. Jätimme siis suurimman osan Fredin tarvikkeista Vaasaan vuokraamaamme varastoon. Otimme mukaan vain pari lempparilelua ja koppaan pari vilttiä, joissa oli tuttua tuoksua. Ruotsissa ensimmäisellä viikolla ostimme kiipeilypuun ja raapimapuun, ja pikkuhiljaa olemme ostaneet muuta tavaraa, kuten raapimapahvilautaa, tunnelia ja uusia leluja. Kuten kissanomistajat varmasti tietävät, tavaraa tuppaa kertymään pikkuhiljaa enemmän ja enemmän (ja silti kissan lemppareita ovat vanhat tyhjät pahvilaatikot).

Sopeutuminen

Halusimme varata aikaa sekä omaamme että Fredin sopeutumiseen ennen töiden alkua. Siksi olimme kotona noin viikon ajan ennen varsinaista työn aloitusta. Olimme mahdollisimman paljon kotona Fredin kanssa ja yritimme pikkuhiljaa totuttaa sitä olemaan yksin kotona sitten, kun näytti, että se viihtyy kotona. No, Fredi sopeutui yllättävän nopeasti ja oli kuin kotonaan jo parin päivän jälkeen. Selvästi kaikista tutuista tavaroista ja feromonisuihkeista huolimatta Fredille eniten turvaa toi meidän läsnäolo. Siirryimme molemmat vielä aika nopeasti etätöihin kokonaan tai osittain, joten Fredi on nyt sillä lailla hyvin hemmoteltu korona-ajan kissa, että se on tottunut meidän kotona oloon. Nyt neljän kuukauden jälkeen Fredissä ei näy mitään merkkiä siitä, että se olisi shokeerautunut muutoksesta. Päinvastoin, se vaikuttaa rakastavan uutta kotia, jossa on tilaa enemmän kuin edellisessä ja ihania ikkunalautoja, joiden päällä voi istua ja katsella ulos pitkin päivää.

Tässäpä ne tärkeimmät neuvot, jotka mulla tuli mieleen. Täydentäkää listaa kommenttikentän puolella ja kyselkää lisää! Tähän yhteyteen laitan vielä Youtube-videon, jossa kerron tarkemmin vielä omasta kokemuksesta kissan kanssa ulkomaille muutosta ja vilautan lemmikkieläinpassia. Videolla on tietysti myös paaaljon kuvamateriaalia Fredistä, joten suosittelen katsomaan!

Kymmenen matkailufaktaa minusta

1. Ensimmäisen ulkomaanmatkani tein 13-vuotiaana

Ja kohteena oli Kypros. Matkalla oli perheeni, isovanhempani ja kaikki sen puolen sukulaiset. Matkalla juhlittiin isovanhempieni 50-vuotishääpäivää. Vajaa vuoden päästä kävin perheeni kanssa Kreetalla, ja muistoissani nuo matkat sekottuvat toisiinsa usein. Kohteet olivat suht samanlaisen tuntuiset, molemmissa puhuttiin kreikkaa ja maailmasta vain kotimaan muuten nähneenä tuntuivat Välimeren saaret samoilta. Mutta tykkäsin kyllä molemmista paljon!

2. Lentokoneella matkustin jo lapsena

Ensimmäinen kertani lentokoneessa on tapahtunut jo päiväkoti-ikäisenä. Lensin kahdestaan isosiskoni kanssa Turusta Rovaniemelle mummolaan, ennen kuin vanhempani tulivat myöhemmin perässä. Tämä tapahtui kaksi kertaa, luultavasti peräkkäisinä kesinä. Muistan lennoista sen, että saimme isot muoviplakaatit kaulaamme ja pääsimme tutustumaan ohjaamoon lennon aikana. Muistan myös pelänneeni, ettemme löydä Rovaniemen lentokentällä vastassa odottavaa pappaa – olinhan nähnyt lentokenttiä vain leffoissa ja kuvittelin ruuhkan olevan samanlainen. No, voitte arvata, että kyltin heiluttelua ei tarvittu ja väentungosta ei Rovaniemen lentokentällä ollut.

3. Inhoan lentämistä

Ehkä vähän yllättäväkin fakta. Mulla on siis kova ahtaanpaikankammo, joka on suuressa osassa lentokammoani. Ahdistaa jo ajatellakin sitä, että olen jumissa lentokoneessa omalla paikallani ja ylipäätään lentokoneen sisällä. Yritän aina nukkua suurimman osan lennoista ja loppuajan vaeltelen käytävällä niin paljon kuin kehtaan välttääkseni klaustrofobisia tunteita. Pelkään muutenkin lentämistä, ja nousut ja laskut tuntuvat inhottavilta. Siinä kaikkien pelkojen välissä tykkään katsella ulos ikkunasta, ja joskus kauniit maisemat ja mustikkamehu saavat hetkellisesti hyvän fiiliksen – kunnes muistan taas missä olen. Tykkään kuitenkin siitä, että pääsen matkustamaan nopeasti. Pisimmät lentoni ovat olleet Lontoo-Nairobi-Lontoo, ja näistä matkoista selvisin tykittämällä itseni tajunnan rajamaille rauhottavilla lääkkeillä.

4. Nimi on enne

Mulla on hyvin kansainvälinen nimi, sillä Laura on tunnettu nimi lukemattoman monessa maassa. Vanhempani ovat kertoneet, että halusivat antaa kaikille lapsille kansainväliset nimet. Sisaruksillani se nimi on toinen etunimi, mulla ensimmäinen. Lisäksi sukunimeni on ruotsalainen, joten täällä Ruotsissa en tosiaan nimeni perusteella erotu paikallisista. Suomessa saan aina tavata sukunimeäni kaikille virkailijoille, mutta Ruotsissa olen päässyt helpolla. Nomen est omen, ainakin mun tapauksessa, sillä oon sisaruskolmikostani se maailmanmatkaaja ja kiinnostus Ruotsia kohtaan on aina ollut suuri. Samaan syssyyn voisin jakaa hauskan knoppitiedon sukunimestäni. Huhujen mukaan alunperin meidän suvun nimi oli venäläinen. Kuitenkin Suomen sisällissodan aikana se haluttiin vaihtaa ruotsalaiseksi, jotta sukuni jäseniä ei pidettäisi punaisina vaan valkoisina. Kävin toissa syksynä ensimmäistä kertaa sukuhaudalla, jossa vanhin nimi, Enis Kapitalina, näytti eläneen sisällissodan aikana. Tämä kyllä täsmäisi kuultuun tarinaan, mutta tiedä sitten, minkä verran siinä on totuutta mukana.

5. Mulla on todella huono suuntavaisto

Tiedättekö ne ihmiset, jotka kerran uudesta majoituksesta kauppaan käveltyään hallitsee koko alueen kartan? Mä en todellakaan ole se ihminen. En osaa yhtään hahmottaa, missä olen ja minne päin pitäisi mennä (ja missä mun pitäisi olla). Kuljen aina google mapsin kanssa paikasta toiseen, jotta selviytyisin jollain tapaa määränpäähäni. Toisaalta, vaikka väärillä kaduilla seikkailemiseen menee usein ihan turhaa aikaa, voi niistä paikoista joskus löytää yllättävän kivoja kohteita.

6. Harrastan matkustamista myös kotisohvalta

Käytän matkustamisen suunnitteluun paljon aikaa. Bongailen halpoja lentoja, luen monipuolisesti eri matkakohteista ja luon itselleni listoja haaveideni kohteista. Mietin, miten ehtisin parhaiten nähdä ihan kaiken. Pelaan usein karttapelejä, ja läpäisen lähes joka kerta pelin, jossa tulee nimetä kaikki maailman 196 maata 20 minuutissa. Haaveilen ihan jatkuvasti uusista matkoista ja mulle osa matkakokemusta on etukäteen suunnittelu. Sillä ei ole väliä, noudatanko kohteessa suunnitelmaa tai pääsenkö ikinä edes matkaan, etukäteissuunnittelu on jo nautinto itsessään.

7. Olen majoittanut tuntemattomia sohvallani

Löysin kerran itselleni majapaikan Couchsurfing-palvelun kautta. Samaa kautta olen myös majoittanut kaksi henkilöä silloin, kun asuin Tukholmassa kesällä 2017 yksiössä. Molemmat majoitettavat ovat tulleet päivän varoitusajalla. Ensimmäinen oli suomalainen nainen, joka tuli Tukholmaan pääsykokeisiin. Toinen oli liettualainen nainen, joka matkusti pienellä budjetilla Tukholmassa. Molemmat olivat minua muutaman vuoden nuorempia. Majoitin heidät yksiöni vuodesohvalla. Molemmat olivat erittäin mukavia vieraita ja toivat ruokansa mukana. Yksin asuessani tykkäsin kyllä majoittaa tuntemattomia kotiini, mutta valitsin tarkasti, kenet kotiini päästän. Tukholmassa sohvasurffareista on kyllä kova tunku majoitusten kalliin hintatason takia.

8. En ole ruokahifistelijä matkoilla

Olen oikeastaan todella huono kokeilemaan uusia ruokia, ja tämä vähän harmittaa. Haluaisin olla se tyyppi, joka hehkuttaa libanonilaista ja muistaa matkoiltaan mahtavia uusia makuja – mutta ei, en uskalla edes kokeilla. Usein syön matkoilla vaikkapa pitsaa tai hamppareita mieluummin kuin kokeilen paikan erikoisuuksia. Toki yliherkkyyteni tulisille ja mausteisille ruoille sekä kasvisruokavalioni vaikuttaa asiaa. Monesti en uskalla senkään puolesta maistaa jotain uutta, että en voi olla varma, onko muiden maiden ”lihaton” oikeasti lihaton tai saanko pahan allergiakohtauksen mausteesta, jota ei ole vain muistettu mainita.

9. Ostan matkamuistoksi magneetin ja lähetän itselleni postikortin

Tämä tapa on peräisin ihan sieltä ensimmäiseltä ulkomaanmatkalta, jolloin matkamuistokrääsä kiinnosti. Meillä on sellainen tapa, että se joka ulkomailla käy, ostaa magneetin myös kotiin vietäväksi jääkaappiin. Aluksi ostin vain perheelleni, mutta myöhemmin myös itselleni jääkaappimagneetin matkamuistoksi. Olen tosin ostanut näitä vain pääkaupungeista, poikkeuksena Mombasa. Lähetän myös reissuiltani itselleni aina postikortin, johon kirjaan ylös pieniä juttuja matkalta, jotka voisin muuten unohtaa. Kortti on kiva muisto matkasta muutaman viikon päästä, jos se pääsee perille asti.

10. Tykkään eniten matkustaa kahdestaan

Olen matkustanut kahdestaan, porukalla ja yksin. Soolomatkailussa on kyllä myös oma viehätyksensä, varsinkin silloin, kun halukasta matkaseuraa ei ole tarjolla. Yksin matkustaminen on kivaa, mutta tykkään myös jakaa asioita. Porukalla taas matkasta tulee heti erilainen. Yleensä kompromisseja joutuu tekemään enemmän, ja pitää koko ajan vähän varmistella, ettei kellään ole ulkopuolinen olo ja kaikki nauttivat. Kahdestaan taas on parasta matkustaa, on matkakumppani sitten ystävä tai puoliso. Kahdestaan matkustaessa pääsee tutustumaan toiseen syvemmin ja näkemään hänestä eri puolia. Itse ainakin koen matkustamisen lähentäneen aina minua ja matkakumppaniani, ja matkoilla tulee jaettua sellaisiakin ajatuksia, joita normaalissa arjessa ei tulisi vastaan. Ja tietysti matkakokemuksia ja kommelluksia on kiva muistella yhdessä jälkikäteen!

10 matkailufaktaa minusta -blogihaaste

Osallistu 10 matkailufaktaa minusta -blogihaasteeseen! Tee näin ja kopioi nämä ohjeet mukaan omaan postaukseesi:

  • Kirjoita 10 matkailufaktaa minusta -blogipostaus, jossa kerrot otsikon mukaisesti 10 matkailuun liittyvää faktaa itsestäsi.
  • Linkitä jutussasi alkuperäiseen, Unelmatrippi-blogin liikkeelle laittamaan Kymmenen matkailufaktaa minusta -postaukseen.
  • Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia.
  • Haasteeseen voi halutessaan tarttua kuka tahansa bloggaaja myös ilman haastetta.