Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Arki ulkomailla

5 erikoista asiaa Ruotsissa

Heippa! Ruotsissa asuessa olen huomannut joitain asioita, jotka Ruotsissa tehdään eri tavalla kuin Suomessa. Otsikko hämää sen verran, että nämä asiat eivät ole oikeasti niin erikoisia, lähinnä vaan erilaisia. Oon tehnyt aiemmin vastaavat postaukset Keniasta ja Saksasta.

Tämän kertaiset jutut pääsette katsomaan videolta! Videolla pääsette myös esimerkiksi mun mukana ruotsalaiseen ruokakauppaan. Videotoiveita otetaan edelleen vastaan!

Yllättikö jokin näistä viidestä erikoisesta ruotsalaisesta asiasta sut?

Harry Potter -maailma Gamla Stanissa

Heippa!

Pyrin postaamaan aina tiistaina ja torstaina, ja lisäksi lauantaina tai sunnuntaina tulisi postaus tai video. Tällä kertaa kyseessä on video – toivottavasti tykkäätte myös niistä. Olen itse innostunut tubettamisesta, vaikka alkuun en saakaan sellaista materiaalia aikaiseksi aina mitä toivoisin. Koitan kuitenkin mahdollisimman matalalla kynnyksellä julkaista näitä videoita, koska jos tavoittelen täydellisyyttä, en ikinä saa mitään ulos. Ja toisaalta, esimerkiksi tämän videon kohdalla en ollut tyytyväinen lopputulokseen, mutta en jaksanut enää vääntää kun tiesin etten parempaan saa, annoin vaan mennä. Tuli vastaan asenne ”ihan sama, en jaksa enää”. Alkuun vielä voin pistää paljon sen piikkiin, että en vielä voi olla huippueditoija.

Joka tapauksessa, itse asiaan. Tukholmassa ihan mun lempparipaikka on Gamla Stan ja siellä tulee aina välillä käytyä vaan fiilistelemässä kujia ja katuja. Lisäksi oon aina ollut kova Harry Potter -fani (hit me with questions, tiedän kaiken). Gamla Stanista löytyikin oma pieni taikamaailma, jossa tuli silmät lautasina käveltyä ympäriinsä ihmettelemässä. Voi jospa joskus pääsisi sinne Lontoon studiolle…

Toivottavasti tykkäätte videosta! Toiveita videoihin saa mielellään jakaa kommenteissa. 🙂

 

Radiotoimittajana ulkomailla – mitä, miten ja miksi?

Blogia tarkkaavaisesti seuraavat ovat saattaneet huomata minun maininneen työnkuvani ohimennen – ja kerran vähän isommin videon muodossa. Työskentelen siis radiotoimittajana suomenkielisellä kanavalla. Väläyttelen paloja työstäni ja työpäivistäni erityisesti Instagramissa, ja siellä oonkin saanut paljon viestejä, jossa kysytään, että mitä mä oikeastaan teen työkseni. Koska aihe kiinnostaa, ajattelin avata sitä myös blogin puolella.

Mikä sun rooli on radiossa?

Mun virallinen nimike on redaktör, mutta oon siis toimittaja, uutistoimittaja, reportteri, miten sen nyt haluaa sanoa. Mulla on kahdenlaisia työpäiviä: uutistoimittajavuoroja ja reportterivuoroja.

Uutistoimittajana teen joko aamuvuoroa (klo 4.30-11) tai iltavuoroa (klo 10.10-18.30). Nämä vuorot tehdään paikan päällä radiotalolla. Uutistoimittajana kirjaimellisesti kerron uutiset – tai kuten aina vitsikkäästi ilmaisen, olen se tyyppi, joka keskeyttää hyvät biisit uutisilla. Molemmissa vuoroissa luen kahdet uutiset suorassa lähetyksessä ja lisäksi käyn juontajan kanssa uutiskeskusteluita, joissa hieman kevyemmin mutta kuitenkin asiallisesti käydään läpi kuulumiset uutisrintamalta. Muina aikoina etsin tietotoimistoilta sähkeitä, valitsen sopivat ja kirjoitan niistä omat sähkeet.

Reportterivuorossa teen uutisjuttuja radioon. Tämä on lähempänä sitä, mitä tein lehdessäkin – etsin uutisaiheen, etsin haastateltavan, suunnittelen jutun ja teen haastattelun. Sen jälkeen kirjoitan itselleni pratat eli puheosuudet, jotka äänitän ja lopulta editoin oman osuuteni ja haastateltavan osuuden yhteen. Teen yhdestä haastattelusta yleensä uutisjutun, iltapäiväohjelmajutun ja nettiversion. Tätä on vaikea selittää yksinkertaisesti, koska jokaisessa formaatissa on paljon erilaista tehtävää. Käytännössä kuitenkin haastattelen ja laadin uutisjutun. Reportterivuorot teen tällä hetkellä etänä.

Radiossa ja meidän kanavalla on muitakin työnkuvia toimittajilla, mutta itse teen pääasiassa näitä kahta vuoroa.

Onko radiotyö pelkkää puhumista?

Ei ole. Toki se yleisölle näkyvä osa on pääasiassa puhetta, mutta oikeasti kirjoittamista on myös paljon. Kaikki tulee aina käsikirjoittaa, ja siihen saa uppoamaan aikaa, sillä käsikirjoituksia hiotaan viimeiseen asti. Nettiversio tulee näkyviin kirjoitettuna, ja siihen pitää osata tiivistää jutun idea kertomatta kuitenkaan kaikkea. Kirjoitustyötä on siis paljon ja entisenä lehtitoimittajana sanon, että radioon tehtävä kirjoitustyö ei ole helppoa.

Teetkö töitä ruotsiksi vai suomeksi?

Molemmat kielet ovat päivittäisessä käytössä. Kanava on suomenkielinen, joten lähes kaikki kuulijalle esiin tuleva materiaali on suomeksi. Luen uutiset suomeksi ja kirjoitan asiat suomeksi. Kuitenkin lähes kaikki taustatyö tehdään ruotsiksi. Esimerkiksi käytössä olevat tietotoimistot ovat ruotsalaisia ja ruotsinkielisiä, eli niistä poimitut uutiset käännän aina suomeksi. Haastatteluja tehdään molemmilla kielillä, tietoa haetaan lähinnä ruotsiksi. Helpointa olisi sanoa, että teen kaiken työn ruotsiksi, ja lopulta käännän sen osan suomeksi, mikä kuuluu radion kuuntelijoille.

Mikä on radiotyössä haastavinta?

Se, että kaikki toimii kuuloaistin varassa. Itse olen esimerkiksi aika huono ymmärtämään kuultua puhetta, mun pitää saada nähdä ja mielellään lukea asia, jotta voin hahmottaa mitä tapahtuu. Radiossa kuitenkin ainut mahdollisuus on kuuleminen. Pohdin uutisia tehdessäni todella paljon sitä, onko tämä asia nyt tarpeeksi selvässä muodossa kuultavaksi. Asia kuullaan kuitenkin vain kerran, sitä ei ole mahdollista palata takaisinpäin kuuntelemaan, joten kaikki tulee ilmaista selkeästi ja ytimekkäästi. Kuulijan voi olla hankala ymmärtää esimerkiksi pitkiä numerosarjoja. Lisäksi pidemmissä jutuissa olisi tärkeää saada kuuntelija mukaan tunnelmaan, joten kaikki sävyt ja eloisuus tulee luoda omalla äänellä tai joskus äänikirjastolla. Helposti solahtaa siihen uutistenlukijamuottiin, mikä vaan ei toimi kaikissa jutuissa.

Huomaan muuten, että nykyään se uutistenlukuääni tulee mulla myös arjessa mukaan. Jos esimerkiksi luen ääneen jonkun kuvatekstin Instagramista, menen heti sellaiseen ”STT:n uutisista hyvää päivää” -moodiin. 😀

Miksi Ruotsissa on suomenkielinen kanava?

Suomi on yksi Ruotsin viidestä virallisesta vähemmistökielestä ja suomalaiset virallinen vähemmistö. Suomalaisilla on oikeus saada Ruotsissa erilaisia palveluja äidinkielellään. Tätä kanavaa on ehkä helpointa verrata Yle Svenskaan – sama mutta toisinpäin.

Vähemmistöoikeudet ovat asia, joita kohtaan mun mielenkiintoni on kasvanut hurjasti. Koen nykyään vähemmistöasiat itselleni todella tärkeiksi – kuulunhan itsekin vähemmistöön ja kaiken päälle olen vielä maahanmuuttaja. Vähemmistöillä on oikeutensa, ja yllättävän paljon näkee niiden väheksyntää ja vähemmistöjä kohtaan tapahtuvaa syrjintää. Siksi on ehdottoman tärkeää, että on olemassa mediakanavia, jotka uutisoivat vähemmistöjen asioista ja vähemmistöille.

Kuuluuko teidän kanava radiosta?

Kuuluu, Ruotsissa. Lisäksi se on kuunneltavissa nettisivujen ja sovelluksen kautta.

Puhutko työkavereiden kanssa suomea vai ruotsia?

Molempia. Pääasiassa puhun suomea, koska meidän kanavalla kaikkien tulee osata suomea. Moni työkaveri kuitenkin on syntynyt ja kasvanut Ruotsissa, ja vaikka hyvää suomea puhuvatkin, ei kielitaito ole samanlainen kuin suomenkielisessä ympäristössä kasvaneella. Siksi välillä osa asioista on helpompi jutella ruotsiksi. Lisäksi kaikki koulutukset on pääasiassa ruotsiksi, sillä ne ovat radion yhteisiä. Päivittäin pääsee ruotsia puhumaan ja kuulemaan.

Lisäksi suomensuomi ja ruotsinsuomi ovat vähän erilaisia kieliä keskenään. Ruotsinsuomihan ei taida olla edes mikään virallinen kieli, vaan sitä käytetään kuvaamaan ruotsinsuomalaisten käyttämää suomea. Ruotsinsuomeen on sekottunut sanoja molemmista kielistä ja joitain sanoja käytetään suomenkielisen korvaan hassusti. Ruotsinsuomessa esimerkiksi danssataan, kuljetaan banalla ja soitetaan mobiililla. Ruotsinsuomi tarttuu tosi helposti ja huomaamatta. Mäkin nykyään useemmin tykkään, että asia on näin sen sijaan että olen sitä mieltä, että asia on näin. Aukesiko esimerkki?

Mikä on ollut yllättävintä?

Se, miten haastavaa kaikki on! Alkuun oli tosi jännittävää edes puhua suorassa lähetyksessä – hyvä etten pyörtynyt suorilta jaloilta, kun ensimmäisen kerran luin uutiset. Onneksi vieressä oli työkaveri ottamassa koppia. Nykyään lähetyksessä puhuminen ei jännitä, mutta haastetta löytyy edelleen myös siellä. Editoidessa tulee ottaa huomioon niin paljon kaikkea mitä en olisi osannut edes ajatella etukäteen. Suunnitteluun ja metatyöhön menee paljon enemmän aikaa ja se on huomattavasti haasteellisempaa, mitä ehkä lopputuloksesta voi päätellä.

Mikä on kivointa radiotyössä?

Monipuolisuus. Radiotyö on niiin paljon muutakin kuin vaan hetkellistä puhetta kanavalla. Kaikilla on oma roolinsa ja yhteistyön täytyy olla sujuvaa. Mua kiinnostaisi kehittyä pidemmälle vielä radiotyössä ja uutispuolen lisäksi kokeilla muutakin, ja myös uutispuolta laajentaa. Olisi kiva päästä ajankohtaisten juttujen lisäksi tekemään juttuja ilmiöistä ja osallistua ohjelmien tekoon. Yhtenä päivänä tuurasin aluereportteria ja tein suoraa lähetystä kauppakeskuksesta, jossa kerroin havannoistani ihmisten ja yritysten koronarajoitusten noudattamiseen liittyen. Radiotyössä on loputtomasti opittavaa ihan sieltä editointipöydältä lähtien sinne, mikä kuuluu radiossa.

Mulla on vähän alle vuoden sopimus radiolle, ja haluaisin mielelläni jäädä, mutta se ei ole niin yksinkertaista. Ruotsin lainsäädännössä on monimutkainen seikka, jonka mukaan työnantaja ei saa tehdä määräaikaisia sopimuksia tiettyä määrää enempää työntekijän kanssa, vaan sen jälkeen työntekijä tulee laittaa ns. vakinaistamislistalle. Listalla saa olla vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan ja kaikkia ei tietenkään voida tuosta noin vakinaistaa. Tämä on monimutkainen asia enkä osaa sitä paremmin selittää kun en itsekään kaikkia kiemuroita tiedä.

Siinäpä tuli oikeastana ne useimmin kysytyt kysymykset. Voin jatkaa kysymyksiin vastailua kommenttikentän puolella, jos jotain tulee vielä mieleen. Jos ette ole vielä käyneet katsomassa, niin suosittelen katsomaan tämän videon, jossa kuvaan aamun uutistoimittajavuoroani. Työpaikkani on vilahtanut myös tällä videolla, jossa kerron Ruotsin koronarajoituksista.

Lue myös:

Radiotoimittajan aamu alkaa klo 3.45

My day: tavallinen työpäivä toimittajana

Kesätyöntekijän ei tarvitse sietää kaikkea

Kaikki työpaikkani ja palkkani – paljonko tienaan toimittajana tai vaatemyyjänä?

Neljä kuukautta Tukholmassa asumista takana

Aika on vierähtänyt ihan hullua vauhtia eteenpäin. Oon asunut Tukholmassa nyt neljä kuukautta ja yhden viikon, eli jo yllättävän pitkän ajan. Aika tuntuu pitkältä siihen nähden, miten vähän olen tehnyt mitään arjesta poikkeavia asioita. Viimeksi kun asuin Tukholmassa, olin toukokuun alusta syyskuun loppuun eli viisi kuukautta. Kohta mennään jo samoissa lukemissa, mutta tekemisen määrä on ihan murto-osa viime kertaiseen verrattuna. Sillon tein paljon päiväreissuja työn merkeissä ympäri Ruotsia – nyt saan juuri ja juuri matkustaa työpaikalleni vuoroon, ja osa päivistä on pakko pitää etänä. Pandemiahan on siis tietysti syy tälle tekemättömyydelle, sillä jos oltaisiin normaalitilanteessa, olisin ottanut kaupungista ja maasta jo paljon enemmän irti. Tämä taitaa olla jo mun jokakertaista voivottelua, että olisipa kiva tutustua Tukholmaan paremmin, joten jätetään asian puiminen tähän ja siirrytään seuraaviin asioihin.

Hallinnolliset asiat kunnossa

Viime päivitykseen verraten mulla on vihdoin asiat kunnossa. Sain nimittäin ID-kortin, jonka avulla avasin sen himskatin pankkitilin. Ja nyt mulla on ihan oikeasti ruotsalainen pankkitili, johon sain heti lunastettua kolmen kuukauden palkkashekit ja oon ehtinyt saada jopa yhden palkan suoraan tilille maksettuna. Sain pankkikortinkin jo! Voi tätä ilon ja onnen päivää. Vihdoin mun ei tarvitse elää säästöillä, vaan mulla on tuloja, ja pääsen niitä jopa käyttämään. Kyllä voi arjen onnellisuus olla pienestä kiinni.

Nyt mulla on pankkitili, ruotsalaisen viranomaisen myöntämä henkkari eli mun tapauksessa ID-kortti sekä BankID-tunnukset. Eli olen siis olemassa ja osa yhteiskuntaa myös itse saamieni hyötyjen kautta enkä vain kovaa veroprosenttia valtiolle maksavana. Hashtag ihmisarvo palautettu.

Suurin kultturishokki oli semla

Mun eka semla-tarina on monelle Ruotsiin muuttaneelle tuttu, eli tyypillinen sekoitus sämpylää tarkoittavista sanoista. Riikinruotsiksi fralla tarkoittaa sämpylää ja semla kermaista pullaa. Suomenruotsiksi taas semla on suolainen sämpylä, joten tottakai olen yrittänyt tilata ostsemlaa, mikä on saanut paikalliset hymähtämään. En sentään juustoa ja kermavaahtopullaa yritä tarkoituksella yhdistää.

Helmikuussa vastaan tuli kuitenkin tilanne, jota kutsuin vitsaillen suurimmaksi kulttuurishokikseni. Nimittäin näin työpaikallani ihan mahtavia laskiaispullia jääkaapin täydeltä, ja kaikki kehuivat, että nämä semlat ovat niin hyviä, kannattaa maistaa. Olin jo vesi kielellä suunnittelemassa nopeaa kahvi-pulla-hetkeä ja ihailin isoja, kermaa tursuavia pullia. Kunnes. Meidän suomalaisten laskiaspulla, fastlagsbulle, on perinteisesti hillotäytteinen, mutta kauhukseni sain kuulla ruotsalaisen semlan sisältävän aina mantelimassaa. En ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt, miksi pilata hyvä pulla mantelimassalla. Pettynein mielin päädyin lopulta kauhomaan kermavaahdon sisältä kaikki mantelimassat pois, ja palauttamaan sitten vaahdot erittäin runneltuun pullaani. Onni onnettomuudessa on se, etten mennyt haaveideni mukaisesti mihinkään kahvilaan tilaamaan isoa ja herkullista semlaa. Mikä pettymys se olisikaan ollut.

Kevät on saapunut kaupunkiin

Nämä ystävänpäivänä otetut lumimaisemista täyttyvät kuvat tuntuvat olevan jo toisesta maailmasta, sillä maisemat ovat muuttuneet radikaalisti muutaman päivän sisällä. Noin kolme viikkoa putkeen maassa olleista lumista sulivat viimeisetkin rippeet pois, ja parissa yössä Tukholmaan saapui kevät. Maa on täysin kuiva, lunta ei näy edes tienpenkoissa, aurinko paistaa ja taivas on kirkkaan sininen. Kävelyllä käydessämme kevättakki oli liikaa, ja lopulta ulkoilmakahvilan pöytään istahtaessamme oli takit riisuttava pois hien valuen norona pitkän niskaa. Asteita oli mittarin mukaan kaksitoista, mutta suoraan porottava aurinko ja tuuleton sää sai ilman tuntumaan uskomattoman lämpimältä päivän ollessa vielä helmikuun puolella. Ihanat kevätsäät ovat jatkuneet, ja sain kertarysäyksellä siirtää talvikengät -ja takin kaappiin takatalvea odottelemaan. Uskon sellaisen tulevan, mutta nyt aion nauttia näistä upeista kevätsäistä täysin siemauksin – tuntuu samalta, kuin Vaasassa toukokuussa.

Olo on outo mutta hyvä

Outo, siksi että ei saa tehdä mitään, tai siltä se edelleen tuntuu. Voisin vaihtaa tuohon oudon tilalle paljon negatiivisemman sanan, sillä kovaa koronaväsymystä on ollut ilmassa (ei sentään sen oikean viruksen aiheuttamia oireita, siltä olen toistaiseksi säästynyt). Rajoitukset kiristyy sekä Ruotsissa että ympärillä, ja toukokuun Oslo-visiitti tuntuu lipuvan yhä kauemmas ja olevan mahdoton toteuttaa. Olen käsi ojossa rokotusjonossa heti, kun vuoroni tulee, mutta se saattaa venähtää kesään asti. Enemmän silti ärsyttää somessa ja mediassa pyörivä jatkuva negatiivinen ja suorastaan raivoisa koronakeskustelu. Ah, ei mennä siihen. Onneksi keväiset ilmat antavat toivoa siitä, että pikkuhiljaa pystyy taas asioita alkaa tekemään, kun ulkona hengailu muuttuu mukavammaksi.

Yleisesti ottaen mulla menee ihan hyvin. Ja olen edelleen rakastunut Tukholmaan. Ja kävin yhtenä päivänä katsomassa lampaita ja uskalsin koskea varovaisesti vuohea. Kivaa pientä piristystä.

Radiotoimittajan aamu alkaa klo 3.45

Aloitin työt radiossa viime syksynä ja oon päässyt nyt toden teolla maistamaan niitä ihanan aikaisia aamuvuoroja, joita voisi melkein yövuoroksi kutsua. Virallisesti työaika taitaa olla 4.30-11.30, mutta koronarajoitusten takia tulee aamuvuorolaisen poistua viimeistään yhdeltätoista radiotalolta, jotta iltavuorolainen voi tulla töihin. Aamun aloitukseen se ei silti vaikuta.

Kello onkin aamuvuoroina soimassa 3.45, jotta olen kymmentä yli neljä valmis hyppäämään taksiin ja hurauttamaan työpaikalle. Edellinen ilta menee yleensä sen takia vähän pipariksi, kun sänkyyn pitäisi päästä jo kahdeksan maissa ja tunnit sitä ennen menee vain nukahtamista stressatessa.

Aikaisesta herätyksestä huolimatta tykkään tosi paljon aamuvuoroista. Vaikka herätys on täysin horror, on aamulla mukava saada tehdä töitä yksin ja rauhassa. Kuuntelen usein jotain musiikkia ja hörpin kahvia uutisten kirjoittamisen lomassa.

YouTube-aluevaltauksesta innostuneena kuvasin teille videolle mun normaalin aamuvuoron radiossa. Sieltä pääsette katsomaan, mitä se konkreettisesti sisältää ja millaisilla tunnelmilla oon aamuisin töissä. Eli katsokaa video ja kertokaa mitä tykkäsitte! Arvostan myös tykkäystä ja tilausta YouTuben puolella.

Joulutunnelmia Tukholmasta

Ihanaa jouluaamua!

Tänä vuonna joulu on niin erilainen kuin aiemmin, kuten varmasti kaikilla. Jos ei jouluseurueen puolesta erilainen, niin yleisen tunnelman. Me vietämme joulua poikaystäväni kanssa kahdestaan tänä vuonna – niin, ja tietenkin Fredi on meidän kanssamme. Se onkin varmaan ihan onneissaan, kun olemme molemmat kotona neljä kokonaista päivää ilman, että mihinkään tarvitsee poistua pitkäksi aikaa. Rapsutuksia ja leikkiseuraa läheisyydenkipeälle kissalle siis tarjolla yllin kyllin.

Olen kerran aiemmin viettänyt joulua ulkomailla. Se oli vuonna 2016 kun olin vaihdossa Saksan Hildesheimissa talvilukukauden. En viitsinyt lähteä kotiin jouluksi, sillä halusin kokea saksalaisen joulun. Aattoaamuna kävin lenkillä ilman takkia, se tuntui aika mahtavalta. Päivällä avasin joululahjoja, ja illalla kutsuin kaikki jouluksi Saksaan jääneet vaihtarikaverini kylään. Pidettiin nyyttärit, jonne jokainen toi oman maansa perinnejouluruokaa. Mukana oli myös yhden vaihtarikaverini äiti! Meillä oli kiva joulu porukalla, vaikka vähän olikin kummallinen olo jäädä yksin aattona kotiin muiden lähdettyä.

Tänä vuonna suurin ero tuohon on se, etten ole yksin, vaan saan viettää joulun sen tärkeimmän ihmisen kanssa. Se ei ole mikään itsestäänselvyys, ja sen vuoksi olenkin onnellinen tästä joulusta. Ei ollut helppo päätös jäädä Ruotsiin ja viettää joulu erillään perheestä, mutta ehdottomasti oikea päätös. Suunnitelmamme sukulaisjoulusta Tukholman sukulaisten kanssa lässähti myös uusiin koronarajoituksiin. Tämä joulu mennään näin, niitä perhejouluja ehtii kyllä varmasti taas viettää aivan riittämiin.

Aattona, eli tänään, on tarkoitus nauttia rauhallisesta tunnelmasta. Varmaan soittelemme perheille videopuheluita ja avaamme tietysti toisillemme hankitut lahjat. Jouluruoaksi on luvassa itse tehtyjä hamppareita, ai että. Joulukuun herkkulakko on myös tullut päätökseensä, joten kaupoista metsästetyt Fazerin konvehtirasiat varmaan tyhjenevät nopeasti. Suunnitelmissa oli myös käydä päivällä pienellä kävelyllä lähiympäristössä, ja kurkkia uteliaina muiden talojen joulutunnelmaa. Pitäkää siis verhot auki, naapuruston väki, heh. Loppuillan pyhitämme leffojen katselulle – kiitos siitä poikaystäväni hankkimalle projektorille, jolla voi heijastaa kuvan koko seinän leveydelle. Ei hassumpi joulu meillä!

Kävimme jo aiemmin ihastelemassa jouluvaloja ja muiden koristeiden luomaa tunnelmaa. Loppuun siis kuvapläjäys Tukholman tämän vuotisista joulutunnelmista.

Aivan mahtavaa joulua kaikille – tehkää tästä päivästä itsenne näköinen ja rento. <3

joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa

Koti Keniassa – näin asuin Afrikassa

Palataan hetkeksi monen tuhannen kilometrin päähän lämpimään, eli viime kesän Afrikan kokemukseen. Oon halunnut näyttää teille mun Kenia-kodin jo pidemmän aikaa. Kerran jopa tein tän postauksen lähes valmiiksi, mutta Kenian sähkökatkosten takia mun koneesta pääsi akku loppumaan ja koko teksti hävisi kuin tuhka tuuleen. Nyt näin puolen vuoden jälkeen oon kuitenkin toipunut siitä kiukusta ja voin vihdoin tehdä tän hieman erilaisen kotipostauksen!

IMG_1494
IMG_1491

Aloitetaan loogisesti sisäänkäynnistä. Meidän talon ulko-ovi on tollanen iso, varmaan kaksi metriä korkea ja todella jykevä peltiovi. Se lukittiin aina sisäpuolella tolla isolla salvalla, joten sisälle halutessaan ovea ei saanut avaimella ulkoa auki vaan piti koputella, että joku tulisi avaamaan. Jos koko porukka lähti liikkeelle samaan aikaan, niin käytettiin tuota munalukkoa sulkemaan ovi ulkoapäin.

Ovesta sisään päästyä tultiin eräänlaiseen ulkoeteiseen, jossa säilytettiin vesikanistereita ja nopeasti jalkaan vedettäviä kenkiä. Tuossa eteisessä myös kuivatettiin pyykkejä ja leikittiin joskus lasten kanssa. Kattoa ei ulkoeteisen päällä ole, joten mitään vedenarkaa tai varastettavan arvoista ei siihen voinut jättää. Lapset muuten rakasti repiä noita vihreitä putkia irti seinästä, sekä kolautella oven peltisalpaa ovea vasten pitäen hirveetä meteliä!

IMG_1490

Sisällä talossa on käytävä, jonka toisessa päässä on olohuone ja toisessa päässä meidän makkari. Oikealla puolella käytävää (kuvan mukaisesti) on host-vanhempien makuuhuone sekä toinen makuuhuone. Vasemmalta puolelta löytyy pesuhuone, vessa, ovi ulkoeteiseen ja oviaukko keittiöön. Käytävän päässä on toimimaton lavuaari, sillä juoksevaa vettä ei talossa ole, sekä kodin ainoa peili. Kokovartalopeiliä ei siis ole missään, ja tostakin peilistä katsoessa piti mun vähän varvistella. Aika harvoin tosin tuli peiliin katsottua tuolla kun ei meikkiäkään käyttänyt, lähinnä kahville tai muuten enemmän ihmisten ilmoille mentäessä tuli kurkattua omaa ulkonäköään.

IMG_1481
IMG_1483

Hostien makkari on selkeästi isoin, ja leveässä parisängyssä nukkuu hostmaman ja hostdaddyn lisäksi heidän 7-vuotias tyttö Mery. Sängyn yläpuolella on iso moskiittoverkko, joka on riittävä ympäröimään koko sängyn. Hostien huoneessa on myös jotain vähän luksusta, eli vaatekaappi. Bongasin muuten vasta äskettäin kuvasta ton kaiuttimen, ja täytyy myöntää, etten kyllä kertaakaan kesän aikana huomannut sitä käytettävän.

IMG_1480

Toinen makuuhuone on suurimmaksi osaksi tässä. Vain sängyt nukkumista varten, ei mitään kaappitilaa tai muuta ylimääräistä. Paitsi tietenkin moskiittoverkot öitä varten, mutta ne eivät Keniassa malarian tartuttajien lennellessä vain yöaikaan ole millään tavalla ylimääräisiä, vaan jokaisen nukkujan vakiovaruste.

IMG_1479

Pesuhuone on todella yksinkertainen. Huoneessa on kaksi pesuvatia ja kuvasta pois jäänyt nurkan takana oleva isompi pyykkivati. Noita vateja käytetään siis niin pyykkäämiseen kuin peseytymiseenkin. Joskus hain vessan vesivadista pienemmän ämpärin avustamaan peseytymistä. Joskus sinisiä pesuvateja oli paikalla vain yksi. Silloin tällöin pesukaveriksi saattoi saada pari muurahaista tai torakan. Noi vadit eivät olleet ikinä täysin puhtaita vaan ennemminkin ikipinttyneitä, eikä pesuvesikään olisi läpäissyt suomalaisia hygieniamääritelmiä. Seinässä olevasta hanasta ei vettä tullut, vaan pesuvesi haetaan niistä isoista vesisäiliöistä, joita ulkoeteisessä säilytetään. Hampaat pestiin muuten tuossa samassa pesuhuoneessa – vesipullon avulla huuhdeltiin niin suu kuin harjakin ja ylimääräiset sylkemiset tähdättiin nurkassa näkyvään viemäriin. Pesuhuoneen ovi ei mene ihan täysin kiinni asti eli lukkoon sitä ei tosiaan saa.

IMG_1475

Vessa on pieni mutta ihan kompakti. Aluksi olin aika järkyttynyt tästä reikä lattiassa-systeemistä, mutta kaikkeen tottuu, varsinkin jos haluaa ja on pakko tottua. Lopulta toi kaakeloitu reikä tuntu ihan kätevältä, se kun ei voinut mennä tukkoon (paitsi kerran kun lapset oli heittänyt tyhjän paperihylsyn sinne…) kuten tavalliset vessanpytyt. Huuhtelusysteemi ei tosiaan toimi, joten vessa huuhdeltiin heittämällä pienellä keltaisella ämpärillä vettä kaakeloituun osuuteen. Seinässä näkyvä vessapaperiteline oli muuten kuvanottohetkellä ihan uusi ja selvästikin todella upea juttu. Hostmama oli todella ylpeä tuosta ’’uudesta, loistavasta keksinnöstä’’ minkä hostisä vessaan toi. Harmi vaan, ettei teline kovin hyvin seinässä pysynyt kiinni, vaan vessapaperi putoili tuon tuostakin lattialle ja oli sen jälkeen vähän käyttökelvoton. Vessan ovi meni onneksi kiinni, ja lukkona toimi ihan mukiinmenevä työnnettävä hakalukko.

Vaikka aiemmin sanoin reiän lattiassa olleen ihan toimiva systeemi, niin pakko myöntää, että suolistobakteerin aiheuttaman sairastelun aikana oisin maksanut tonnin siitä wc-pöntöstä. Nyt voi olla vähän tmi, mutta esim oksennellessa olisi ollut kiva pitää kiinni jostain reunasta tuen saamiseksi, kun pitkäaikainen laattailu vie voimat aika tehokkaasti. Nojailun sijaan piti vaan tasapainotella jalkojen päällä ja koittaa tähdätä kaakeliin. Lattiaan ei voinut myöskään koskea sen ollessa saastainen – vessassa ei voinut edes kävellä paljain jaloin, vaan aina sinne mentäessä piti laittaa flipflopit jalkaan. Yöllä vessaan mennessä sain parilla ekalla kerralla kunnon slaagin, sillä valot päälle laittaessa lattialla kävi ihan mieletön kuhina todella monien torakoiden juostessa valoa pakoon. Torakoita inhottavampia kavereita olivat jättimuurahaiset, jotka eivät juosseet suinkaan karkuun vaan poukkoilivat ihan minne sattuu, ja koitin aina parhaani mukaan väistellä niiden osumista mun jalkoihin siinä silmät ristissä keskellä yötä vessassa käydessä. 😀

IMG_1467
IMG_1468
IMG_1461
IMG_1469

Olohuone on luonnollisesti talon isoin huone, mutta tässä tapauksessa ei mikään tyylikäs valoisa. Olkkarista löytyy kaksi nojatuolia ja sohva, ruokapöytä tuoleineen, huonosti toimiva jääkaappi ja vesisäiliö, pieni putkitelevisio, tv-taso ja astiansäilytyshyllyjä, muutama kehystämätön uskonnollinen taulu ja taideteoksia sekä nurkkaan laitettu patja. Olohuoneessa vietettiin suurin osa lasten kanssa viettämästämme ajasta, eli leikittiin lattialla pienten kanssa ja pistettiin heitä päiväunille yhden patjan päälle. Yleensä lapsilla ei nukkuessa ollut mitään päiväpeittoa, kuvassa näkyvä lasten päälle levitetty kangas on ihan poikkeuksellinen. Olkkari on verhojen aina kiinni ollessa hyvin hämärä, ja tässä hämäryydessä syötiin aina aamupala, lounas ja päivällinen. Olohuoneen lattialla patjoilla myös nukkuivat talon 11 asukkaasta ne, keille ei makuusijaa riittänyt makkareissa. Olkkarin seinää pitkin ikkunan vieressä muuten liikuskeli usein sisilisko, jota isompaa sisiliskoa en oo ikinä eläissäni nähnyt!

IMG_1470
IMG_1473

Keittiöstä löytyy pari työtasoa ja kaappia ruoka-aineiden säilytystä varten, tiskiallas sekä kaasupönikkä. Kaasulla tehdään siis kaikki ruoat, sillä hellaa tai mitään muutakaan sähköllä toimivaa vempelettä ei luonnollisesti löydy. Keittiön toisessa päädyssä on jonkinlainen varasto, johon on työnnetty lasten ’’lelut’’ ja kaikki ylimääräinen krääsä, jota en koskaan tutkinut sen tarkemmin. Joitain ruokia säilöttiin pienissä mustissa pusseissa, jota kuvassakin pöydällä näkyy olevan. Keittiö ei ollut sen enempää vapaa torakoista ja ötököistä kuin muutkaan huoneet. Ruoanvalmistus ei voi olla riippuvainen sähköstä, sillä Keniassa sähkökatkoksia tulee jatkuvasti ja arvaamatta, eikä niiden kestoa voi etukäteen ennustaa. Siksi ruokakin kokattiin joko kaasulla tai ulkotulilla, eikä muutenkin lämpöseen jääkaappiin voinut säilöä mitään pidempään kylmässä oloa vaativaa ruokaa.

IMG_1485

Viimeisenä meidän oma rakas huone. Yhtään kaunistelematta totuutta se näytti suurimman osan ajasta juurikin tältä. 😀 Oikealla puolella on mun sänky moskiittoverkkoineen, ja vasemmalla puolella lattialla Annikan patja myös moskiittoverkon kanssa. Jalallinen tuuletin löytyy keskellä huonetta, mutta mitään muuta irtaimistoa ei huoneessa ollut. Säilytettiin tavaroita matkalaukuissa, rinkoissa sekä lattialla. Henkilökohtaisia päivittäisiä juttuja, kuten lääkkeitä ja rasvoja, säilytin usein ihan vaan sängyn jalkopäässä. Pesuaineet ja muovipusseissa säilytettävät tavarat saivat olla lattialla, ja pyyhkeitä kuivatettiin mun sängynpäädyssä. Ikkunan alla oli pieni ikkunalauta, mutta siinä ei saatu tavaroita säilyttää varkauden uhan vuoksi. Päivisin yleensä sidottiin verho ylös, jotta huoneeseen pääsisi valoa. Pimeän tullessa ja varsinkin öisin verho piti kuitenkin olla vedettynä tarkasti koko ikkunan mittaisesti, ettei kukaan potentiaalinen pahantekijä näkisi sisään huoneeseen. Tietokonetta pidin aina suljetussa matkalaukussa sängyn alla, ja rahavyön passeineen piilotin patjan väliin hostien kehotuksesta. Mitään arvokasta ei saanut olla ikinä näkyvillä, ja öisin nukuin puhelin tyynyn vieressä. Tyynynä mulla oli siis pieni kotoa tuotu matkatyyny, ei mitään kunnollista pehmustetta siis. Peittona käytin makuupussia. Myöskään meidän huone ei ollut ötökkävapaa, mutta sieltä kyllä liiskattiin kengillä ihan säälimättä kaikki öttiäiset pois. Järkyttävin ötökkälöytö oli kyllä ehdottomasti Annikan tyynyn vieressä yksi aamu lojunut päätön skorpioni. 😀

Tässä oli meidän koti siis kahden kuukauden ajan Keniassa Ukundan kaupungissa. Ensijärkytys talosta oli aika kova, mutta kyllä paikasta aika nopeaan koti muodostui. Ja ton asuinkokemuksen jälkeen ei oo paljoa tehny mieli valitella mistään likasuudesta tai Suomesta löytyvistä ’’läävistä’’, lähinnä vaan ärsyyntyneesti naurattaa ihmisten valitukset tyhjästä. Tuolla asuessa oppi myös hyvin nopeaa sen, ettei juokseva vesi tai päivittäinen sähkö ole oikeasti elinehto, vaikka ennen niin luulikin. Keittiössä pärjäsi hyvin ilman blenderiä, mikroa, uunia tai hellaa, ja puhelimen lataaminen silloin tällöin riitti aivan hyvin. Elinolosuhteet tuolla on aika kurjat, mutta kaikkeen tottuu. Monet sanoo, ettei olisi pystynyt elämään tollasissa olosuhteissa, mutta let’s face it: jos ei oo vaihtoehtoa, niin pystyy mihin vaan. Se on eri asia, oisko siitä elämisestä pystynyt nauttia yhtään – en epäile, etteikö monilla mun kavereilla olisi ollut ongelmia sen asian kanssa. Joka tapauksessa tää kulttuurishokkia aiheuttanut asuintalo oli mun koti kahden kuukauden ajan, ja tätä postausta kirjottaessa mulla tuli jopa vähän ikävä tonne omaan sänkyyn makoilemaan. <3

JOSKUS SAKSA VAAN OTTAA PÄÄHÄN

Mä oon koko ajan kaikille hokenut, että mulla menee täällä hyvin ja Saksa on ihana paikka asua. Ja niinhän mulla meneekin, ja niinhän se onkin. Mutta jossain vaiheessa alkaa vaan kerääntyä kaikenlaisia pikkuasioita niskaan painamaan, ja alkaa tää byrokratian luvattu taivas tuntumaan liian hankalalta handlata. Ennen vaihtoa aattelin, ettei mua sääntö-Suomen jälkeen hetkauta enää mikään, mutta nyt on alkanut pikkuhiljaa tietyt asiat kaihertaa ja hankaloittaa täällä elämistä.

IMG_2802

Mun opiskelijakortti ei vieläkään toimi, ja mä oon suoraan sanoen aika tietämätön mitä mun pitäis sen asian kanssa tehdä. Oon junissa kyllästymiseen asti selitellyt konnareille leiman puuttumista, eikä kukaan niistäkään tietenkään tiedä mitä asialle tulisi tehdä. Pitäis varmaan ite marssia international officeen selvittämään asia, mutta sekin toimisto on niin huonosti auki ja usein vielä luvattuina päivinä kiinni jostain mitä ihmeellisimmistä syistä. Jotkut puhuu jostain koneesta, missä kortti pitää aktivoida, mutta kukaan ei oikein osaa kertoa missä sellanen kone on – kaikilla muilla kun tuntuu ne leimat tosiaan olleen jo kortin saapumisesta asti. Musta tuntuu että mulla on mennyt jotain pahasti ohi kun tästä asiasta on infottu, ja tällasissa jutuissa toivoisin hirveesti että joku osais auttaa mua ihan suomen kielellä. (Hox siellä kommenttiboksin puolella, nyt ois avulle tarvetta jos joku tästä opiskelijakorttiasiasta jotain tietää!)

Hankin saksalaisen puhelinliittymän, johon pitää kuukauden välein ladata lisää puheaikaa. Mun liittymä on ollu lukossa nyt pari kolme viikkoa, koska en yksinkertasesti saa sitä enää auki. Ensin se herjasi todella pitkään väärästä salasanasta, ja kun yritin lähettää uutta, niin viesti ei koskaan saapunut mun puhelimeen. Kun vihdoin pääsin kirjautumaan sisään ja koitin ostaa lisää puheaikaa, niin eihän mun suomalainen pankkikortti käy siihen operaatioon. Sama homma paypalilla maksettaessa – osoite ja liittymä on eri maassa kuin pankki, joten eipä muuten onnistu. Ilmeisesti nyt sitten kipitän huomenna Aldiin ostamaan jotain latauskortteja, niin kuin mun saksan tulkkina toiminu kaverini neuvoi. Puhelinoperaattorin nettisivuthan on ihan pelkästään auf deutsch, natürlich. Eihän sitä nyt englanniksi ees uskaltanut toivoakaan.

IMG_2890

Saman korttiongelman takia en saa ladattua Spotifyn Premium-versiota. Okei, tää nyt on ongelmista pienin, mutta kun mulla ei tosiaan se liittymä pelitä eikä täältä maasta rajatonta nettiä puhelimeen saisikaan, niin se Premium ois niin kiva lisä iltalenkkeilyyn ja koulumatkoihin. Spotify-tilin rekisteröinti kun on siirtynyt jo Saksan lipun alle ja kortti on edelleen suomalainen, tulee tilaus aina bumerangina takaisin. Olin aatellu jättää saksalaisen pankkitilin avaamatta, mutta kohta alkaa se päätös kaduttaa. En tiedä oisko siinä enää mitään järkeä, kun vaihtoa on jäljellä enää kolme kuukautta… Hmph.

Täällä ei myös melkeen missään voi maksaa kortilla, saatika sitten sillä Electronilla. Mä oon superhuono kantamaan käteistä mukana, ja välillä alkaa oikeasti potuttaa, kun haluisit ostaa jonkun kahvin ja sämpylän tai muuta vastaavaa pientä, mutta et voi koska kortti ei käy. Ja jos koitat maksaa jollain viidenkympin setelillä niin aika kiristelevin naamoin se otetaan vastaan kassalla. Voi pyhä jysäys, rahaa se on virtuaalinenkin tai keltaselle setelille painettu raha.

IMG_2929

Eilen viimeksi myöhästyin bussista ärsyttävimmällä tavalla, millä se voi tapahtua. Olin jo bussin vieressä ja juuri painamassa sitä nappia, jolla saan keskiovet auki, kun bussi alkoi kaasuttelemaan tiehensä. Siihen sitten jäin suomalaisia kirosanoja jupisten odottelemaan seuraavaa, ja tietenkin myöhästyin luennolta. Ärsyttää hirveästi tollanen täydellinen sääntöjen noudattaminen ja totaalinen joustamattomuus. Tää ei ole ees eka kerta, kun mulle näin käy. Okei voisin olla myös itse paikalla minuuttia aikaisemmin, mutta silti ärsyttää, että sen bussin pitää lähteä juuri sillon liikkelle kun viisari siirtyy lähtöminuutin kohdalle eikä sekuntiakaan myöhemmin.

Ehkä kaikkein eniten hankaluuksia aiheuttava asia on se, ettei mun opiskelijatunnukset enää jostain syystä toimi. En pääse kirjautumaan enää LSF:ään eli paikkaan, jossa kurssien tiedot on näkyvissä ja hallittavissa, enkä yliopiston wifiin. Ilmeisesti sähköpostiin on tullut uudet tunnukset, joilla kyseiset jutut pitäisi toimia, mutta mä en oo tätäkään sähköpostia koskaan vastaanottanut. Tääkin asia pitäisi varmaan käydä international officella selvittämässä, ja oikeestaan tunnen oloni aika typeräksi tässä valittaessani asiasta, kun voisin yhtä hyvin vaatimattomien aukioloaikojen sisällä käydä kysäsemässä asiasta toimistolla. Suomessa oisin lähettänyt sähköpostia ja saanut vastauksen vuorokauden sisällä, mutta täällähän ei taas sellaista metodia tunneta, onhan sähköpostin lähettäminen toimistotyöntekijöille nyt aika absurdi ajatus sinänsä. Tai näin ainakin annettiin ymmärtää orientaatioviikoilla, eikä nettisivuiltakaan löydy kyseisiä yhteystietoja joten hankalaa on.

IMG_2847

Joskus Saksa siis vaan tosiaankin ottaa päähän. Okei, osa näistä asioista ei varmaankaan ole tän maan vika ja itekin voisin olla hieman aktiivisempi selvittämään ongelmiani, mutta silti. Kun näitä hommia kasaantuu ja kaikki tuntuu niin supervaikealta, tekisi vaan mieli hautautua peiton alle eikä lähteä sanakirja kädessä ulos selvittämään kuinka monen lappusen ja eri toimistossa juoksemisen jälkeen hommat saataisiin rullaamaan taas. Välillä oon ihan fine näitten hankaluuksien kanssa ja välillä taas hakkaan päätä seinään ja potkin pattereita. Mutta tällasta kai tää ulkomailla asuminen sitten on. Ei pelkkää halpaa viiniä ja nähtävyyksiä (okei en oo missään vaiheessa kuvitellutkaan että tollasta ois) vaan maan kaikki byrokratiakoukerot ja paperilappuleimaamiset tulee kaupan päälle muutossa. Joskus pitää vaan hengittää syvään, kirjoittaa tällanen avautuminen blogiin johon en yleensä negatiivisuuksia paljoa päästele, ja kirjoittaa kalenteriin jokaisen päivän kohdalle yksi hoidettava asia. Tai avata Netflix ja sipsipussi, sekin käy.