Pallontallaajat
Pallontallaajat
E-kontakti
E-kontakti
Alekoodit
Alekoodit
Telkku
Telkku
Kotikokki
Kotikokki
Blogit
Iltalehti
Suomen suurin matkablogiyhteisö
Kirjaudu sisään
☰
×
Browsing Category

Ulkosuomalaisuus

Lähden ensi viikolla Suomeen!

Jeee! Otsikon teksti on kuin onkin totta, ja mun ensimmäinen suomilomani on jo viikon päästä! Olen ollut Suomessa viimeksi lokakuussa, eli lähes vuosi sitten. Perheeni olen nähnyt viimeksi syys-lokakuun vaihteessa. Vuosi on pitkä aika olla näkemättä perhettään.

Pandemia esteenä suomivisiiteille

Ruotsista toki pääsee helposti ja nopeasti Suomeen, mutta pandemia on vaikeuttanut asiaa huomattavasti. Mulla ei ole ollut lainkaan lomaa, korkeintaan neljän päivän vapaapätkiä. Normaalitilanteessa olisin noina pitkinä viikonloppuina voinut kipaista Suomeen, mutta maailman tilanne ei ole nyt sallinut sitä. Siihen on useitakin syitä.

Ensinnäkin en olisi pystynyt millään pitämään karanteenia kummassakaan päässä. En voinut tehdä etätöitä kuin satunnaisesti radiotyön luonteesta johtuen. Neljässä päivässä ei myöskään ole mahdollisuutta pitää karanteenia Suomessa. Toiseksi, Ruotsista Suomeen matkustaessa oli pitkään testivaatimukset laivoilla ja lentoyhtiöillä. Olisin joutunut tekemään testit molempiin suuntiin matkustaessa, ja se olisi käynyt kukkarolleni turhan kalliiksi.

Suomen visiiteille ei ole ollut siis mahdollisuutta.

Miksi olen epäekologinen ja lennän?

Niin, tässäpä kysymys, jota pähkäilin paljon. Tai siis pohdin pitkään, millä kulkuvälineellä lähden Suomeen. Aluksi suunnittelin laiva+juna -yhdistelmää. Ajatuksena oli seilata Tukholmasta joko Helsinkiin tai Turkuun, ja jatkaa sieltä yöjunalla Rovaniemelle. Koska Helsingistä Rovaniemelle matkaa on 8-12 tuntia, en halunnut puuduttaa peppuani istumapaikalla ja käyttää kallisarvoisia suomituntejani siihen, vaan katsoin suosiolla yöjunasta makuupaikkoja. Kauhistuksekseni totesin, että yksisuuntainen matka makuupaikalla maksoi vähintään 117 euroa. Siis yhteen suuntaan. Ja matkan kesto oli se kaksitoista tuntia. Eli pelkkiin Suomen sisäisiin matkoihin menisi yhteensä yli kaksisataa euroa ja vuorokausi matkustamista, plus vielä laivamatkojen hinnat.

Lennot näyttivät aluksi pyörivän myös neljänsadan pintaan, mutta lopulta (häpeäkseni kumppanini löytämänä, ei minun) silmiin osui halvemmat yksilöt. Sain lopulta lennot Tukholma-Helsinki-Rovaniemi-Helsinki-Tukholma hintaan 120 euroa. Eli samalla hinnalla, mitä yhdensuuntainen junamatka Lappiin. Hinta oli sen verran merkittävä, että päätin valita lentämisen – siitäkin huolimatta, ettei se ole ekologista ja en edes pidä lentämisestä. Tällä kertaa kuuntelin kuitenkin kukkaroani enemmän kuin omaatuntoani, ja jatkan niitä ekotekoja arjessani.

Mitä aion tehdä Suomessa?

Kaikkea kivaa! Lähtökohtaisesti kuitenkin näen perhettäni, ja siksipä vietän koko lomani Rovaniemellä, yhtä pientä päiväreissua lukuunottamatta. Aion osallistua rakkaan pappani 90-vuotisjuhliin sekä kummityttöni 4-vuotisjuhliin. En ole nähnyt yhtään perheenjäsentäni (tai ylipäätään ketään suomikaveria) vuoteen. Eli tärkeintä on viettää aikaa heidän kanssaan.

Lisäksi haluan käydä suomalaisessa ruokakaupassa! Ihan vain kierrellä ja katsella, mitä sieltä löytyy, ja ostaa hyviä suomiherkkuja. Kunnon salmiakit ja Taffelin sipsit houkuttaa…

Yksi aivan ehdoton juttu on sauna. Viime kerrasta on nimittäin vuosi myös saunomisen kohdalla! Olen kunnon himosaunoja, joten toivon sen lämpiävän lähes joka ilta eri majapaikoissani.

Jännittää, mutta odotan innolla

Suomeen meno jännittää yllättävän paljon. Oikeastaan se jännitys kohdistuu matkustamiseen. Saan välillä jo nyt ihmeellisiä hätäkohtauksia siitä, että olen missannut lentoni tai kadottanut passini. Kumpikaan ei ole totta, vaan jotain outoa matkajännitystä. Tässä ei ole viime aikoina paljon reissailtu, joten koko juttu tuntuu taas uudelta ja niin jännittävältä. Olen lentänyt viimeksi yli neljä vuotta sitten, ja sekin jännittää. Samoin mietin jo etukäteen, muistanko aina käyttää kasvomaskia Suomessa ja saanko paheksuvia katseita niskaani. Eiköhän kaikki kuitenkin lopulta mene aivan hyvin, ja olen kyllä todella innoissani perheeni näkemisestä.

1 kommentti
14.9.2021 by

Sopeudun ja en sopeudu – ensimmäinen vuosi ulkomailla

Kohta vuosi takana Tukholmassa asumista. Tuntuu kertakaikkisen hullulta, että vuosi on jo mennyt! Olen asunut ulkomailla neljästi, mutta kaikki muut kerrat ovat olleet ennalta tiedossa olevan pituisia ja maksimissaan puoli vuotta kestäviä pätkiä. Nyt olen myös ulkomailla ensimmäistä kertaa ilman tietoa siitä, mitä teen. Työsopimukseni loppui, en opiskele aktiivisesti vaan kirjoitan gradua muun ohessa. Tällä hetkellä se muu koostuu blogin kirjoittamisesta, satunnaisista freelancer-töistä ja työnhausta. En silti ole oikein päätoiminen mikään, joten nyt eletään sillä lailla mielenkiintoisia aikoja. Saanko töitä vai en, jäänkö Ruotsiin vai en.

Olen rakastunut Tukholmaan, aivan kuten silloin neljä vuotta sitten täällä puoli vuotta asuessani. Sopeutuminen ei silti ole niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella.

Aluksi olin onnesta soikeana päästessäni Tukholmaan. Ravasin jatkuvasti keskustassa ja nähtävyyksien perässä jalat kävelemisestä kipeänä. Olin niin innoissani päästessäni lempikaupunkiini, ja elin töiden jälkeen ja vapaapäivinä täyttä turistielämää. Kerroin kaikille, kuinka sopeuduin kaupunkiin – ja se oli ihan totta, viihdyin täällä hyvin alusta asti ja tuntui kuin olisin palannut kotiin.

Byrokratian kanssa oli ongelmia, jotka väsyttivät. Töissä oli kivaa, mutta haastavaa. Pandemian takia kaikki oli suljettu ja ystäviä ei ollut lupa nähdä, saatika yrittää solmia uusia ystävyyssuhteita. Puolen tunnin matka keskustaan ei motivoinut mukaansa viikonloppuisin. Pimeät illat ulkona eivät kihelmöineet taikaa.

Avasin pankin ja sain henkkarit. Pääsin entistä enemmän pois etätöistä takaisin toimitukseen. Loskaa ei ollut ja jouluaattona paistoi aurinko. Lähikaupasta löytyi ensimmäistä kertaa värillisiä turkinpippureita. Rajoituksia alettiin purkaa. Sain jatkosopimuksen työpaikalleni.

Huomaatteko kaavan? Pieniä asioita suuntaan ja toiseen. Olen koko ajan ajatellut sopeutuneeni erinomaisesti tai vähintäänkin hyvin. Yhtenä päivänä tajusin, ettei asia olekaan ihan niin. Ajatus putkahti päähäni kaupassa, kun puolisoni kysyi, mitä karkkia haluaisin. Katsahdin hyllyyn ja totesin, etten mitään, kun ne värilliset turkinpippurit eivät ole monen kuukauden jälkeenkään tulleet takaisin. Lopulta kuitenkin aloin valitsemana irtokarkkeja ja tajusin sen olevan ensimmäinen kertani. Löysin vaikka mitä kivaa, joita söin myöhemmin tyytyväisenä.

Tämä pieni karkkiepisodi sai mut tajuamaan jotain. Olen monesti miettinyt, että en halua täältä jotain, kun ei ole juuri sitä samaa, mihin olen Suomessa tottunut. Avain onkin juuri siinä, että löydän Ruotsista uudet suosikkini ja säästän vanhat niille suomilomille. Ettei tarvitse tehdä samanlaista elämää, kun voi luoda jotain uutta, parempaa ja tähän hetkeen sopivampaa. Olenhan mä tämän koko ajan tiennyt ja olen luullutkin sen ymmärtäneeni, mutta silti tajusin, etten ollut täysin siäsitänyt sitä. En ole täysin sopeutunut.

Toisina päivinä sopeudun paremmin, toisina vähän huonommin. Mutta arvatkaa mitä? Se on varmasti täysin normaalia. Enhän mä Suomessakaan aina sopeutunut omaan arkielämääni tylsien velvotteiden kanssa. Oma asenne ratkaisee todella paljon, ja vaikka mun asenne on ollutkin koko ajan hyvä, auttoi tuon kaiken tajuaminen ehkä vähän lisää. Sen tajuaminen, että on ihan ok, ettei vuodessa ole sataprosenttisen sopeutunut, kun on kuitenkin yhdeksänkymmentäviisi prosenttisen sopeutunut ja ihan vähän ehkä ruotsalaistunutkin. Ja Ruotsi tuntuu nykyään rakkaalta. Kannatan Ruotsia urheilussa (totta kai eniten Suomea) ja fiilaan muiden mukana ruotsalaista kulttuurimaailmaa hetkauttavia tapauksia. Nähtävyyksien luona juoksemisen sijaan tutustun yhä enemmän myös paikalliseen populäärikulttuuriin. Kuuntelen ruotsalaista musiikkia ja selailen ruotsalaisten somevaikuttajien profiileja.

Yhtenä iltana kävin lasillisella kavereideni kanssa pilvenpiirtäjän kattobaarissa. Sieltä kotiin päin mennessä katsoin metron ikkunasta upeaa meren ylle laskeutuvaa aurinkoa ja punaista taivasta. Tämä on mun Tukholmani, mietin, ja tunsin onnea.

Sopeudun helpommin, kun tiedän voivani pitää aina varpaat Suomessa, vaikka tukijalkani ja perusarkeni ovatkin Ruotsissa. Kaikki on hyvin ja tykkään elämästäni, ja haluan ehdottomasti asua täällä missä nyt asun. Se on olennaista. Kaikki tunteet kuuluvat elämään, kuten myös vaihtelevat tunteet sopeutumisen suhteen.

5 kommenttia
7.9.2021 by

Kadotin lompakkoni ulkomailla – mitä pitää ottaa huomioon?

Kerroin Instagramin puolella kurjasta sattumuksesta, joka mulle tapahtui kesä-heinäkuun vaihteessa. Otsikostakin voitte varmasti jo päätellä, että kadotin lompakkoni. Olin siis vaihtamassa kulkuvälinettä bussista metroon aamuvuoron jälkeen hyvin väsyneenä, muutaman tunnin yöunille. Menin sisälle metroasemalle ja huomasin oman metroni saapuvan minuutin päästä, joten pinkaisin juoksuun. Olin käyttänyt lompakossani olevaa matkakorttia portilla ja tuupannut lompakon nopeasti housun taskuun. Ehdin juuri ja juuri metroon, ja samantien alas istuessani tajusin, ettei lompakko ollut enää matkassa. Tutkin kuitenkin huolellisesti kaikki taskuni ja pengoin reppuni sisällön ylösalaisin. Lompakkoa ei näkynyt missään.

Hyppäsin pois seuraavalla asemalla ja lähdin takaisin toisella metrolla. Juoksin pitkin metroaseman käytäviä samaa reittiä, jota olin tullut, mutta lompakkoa ei löytynyt missään. Ehdin olla siis pois noin 5-10 minuuttia, mutta se oli liikaa. Tässä vaiheessa olin melko varma, etten tulisi lompakkoani enää näkemään.

Mitä tehdä, jos lompakko katoaa ulkomailla?

TEE HETI:

Säädä korttien käyttörajat nollaan. Tämä oli ensimmäinen asia, jonka tein sen jälkeen, kun lopetin etsimisen. En halunnut vielä kuolettaa kortteja, jos ne olisi sattuneet löytymään hetken päästä. Puhelimen pankkisovelluksella pystyin nopeasti säätämään käteisnoston, maksupäätemaksamisen, verkko-ostojen sekä luotto-ostosten rajat nollaan. Tällöin kellekään ei olisi mitään hyötyä korteistani nopeassa käytössä. Ruotsalaisen pankkikorttini pystyin myös itse väliaikaisesti sulkemaan nettipankista niin, että kortin löytyessä voisin vain avata sen uudestaan.

Etsi kaikkialta lähiympäristöstä. Kävele uudestaan aiemmin kulkemasi reitti. Katso tarkasti ympärillesi maahan ja tasojen päälle – usein joku on voinut nostaa kadonneelta näyttävän esineen tason päälle, jotta etsijä huomaa sen helpommin. Jos ympärillesi ilmestyy auttavia käsiä, ota apu vastaan ja kerro tilanteesta. Kolua lähialueen roskikset. Usein nimittäin kortteja saatetaan kokeilla, mutta kun varas huomaa, etteivät ne toimi, lentää lompakko lähimpään roskikseen. Jos joku on löytänyt lompakkosi ja vienyt sen esimerkiksi lähikauppaan talteen ja huomaa sinun näyttävän etsivältä, saattaa hän kertoa asiasta. Älä siis luovuta heti.

Kysele lähipaikoista. Itse kävin kysymässä kaikilta Fridhemsplanin lipputiskeiltä, jos joku olisi palauttanut lompakkoni sinne. Myös lähikiskat ja kaupat kannattaa käydä kyselemässä läpi, jos lompakko ei ole kadonnut millään tietyllä sisäalueella.

Kuoleta maksukortit. Käyttörajojen muuttaminen ei pelasta korttiasi kaikilta väärinkäytöksiltä, vaan on nopea ensiapu. Jos kortteja ei kuitenkaan ala pikaisesti löytyä, on kortit kuoletettava. Omasta pankkisovelluksesta löytyy yleensä ohjeet kuolettamiseen. Itse soitin sulkupalvelun numeroon metrossa kotiin päin istuessani. Täytyy antaa kiitosta Osuuspankin sulkupalvelulle, joka toimi todella hyvin. Jonotusaika oli mitätön ja kerrottuani asiani kortit kuoletettiin heti ilman henkilötunnusta suurempia kyselyitä. Sen jälkeen vasta minulta kysyttiin osoitetiedot ja muut pakolliset asiat uusien korttien saamiseksi. Väsyneenä ja shokissa en myöskään muistanut kotiosoitettani, mutta virkailija oli hyvin rauhallinen ja ymmärtäväinen.

TEE SITTEN KUN KERKEÄT:

Tee katoamisilmoitus kohdemaan poliisille. Tämän voit tehdä sitten, kun olet ehtinyt rauhottua ja päässyt majapaikkaasi. Paikallisen poliisin yhteystiedot löytyvät netistä. Kuvaile poliisille, millainen lompakkosi on ja mitä kaikkea se sisälsi. Saat mahdollisuuksien mukaan todisteen katoamisilmoituksesta joko sähköisesti tai postitse. Tällä katoamiskerralla ilmoitus onnistui puhelimitse, mutta kerran aiemmin Saksassa passini kadotessa jouduin menemään poliisilaitokselle paikan päälle ilmoitusta tekemään. Jos on syytä epäillä, että lompakko on katoamisen sijaan varastettu, kerro siitäkin poliisille.

Tee katoamisilmoitus kulkuvälineelle. Tämä tietenkin siinä tapauksessa, että lompakko katosi kulkuvälineessä tai asemalla, kuten mun lompakkoni. Soitin siis SL:n asiakaspalveluun ja ilmoitin kadottaneeni lompakon heidän asemallaan. Sain ohjeet, mihin voin soittaa kyselläkseni lompakon perään ja milloin soitto kannattaa tehdä. Ensimmäinen soitto löytötavaratoimistoon tuli tehdä tunnin kuluttua ja toinen viikon kuluttua tapahtuneesta.

Ilmoita viranomaiselle henkkareiden katoamisesta. Jos ja kun lompakkosi sisälsi jonkinlaisen henkilöllisyystodistuksen, kannattaa sen katoamisesta ilmoittaa erikseen. Katoamisilmoitus tehdään kohdemaan poliisille, mutta jos kadoksissa on myös esimerkiksi suomalainen ajokorttisi, tulee siitä ilmoittaa erikseen Suomen poliisille. Korttisi suljetaan, eli käytännössä jos joku henkkariasi väärinkäyttänyt jää muista syistä poliisin haaviin, saa poliisi tiedon, että henkilö on käyttänyt kadonneeksi ilmoitettua korttia. Käytännössä en tiedä kuinka tämä toimii, mutta voisin kuvitella että esimerkiksi rajalla, jos henkkarin viivakoodi skannataan, voi tällainen tapaus sattua. Jos olet vain käymässä ulkomailla mutta osoitteesi on Suomessa, voit pienellä hinnalla tilata itsellesi uuden ajokortin helposti. Jos taas asut vakituistesti ulkomailla, et voi saada takaisin suomalaista ajokorttiasi, vaan sinun tulee hoitaa asia paikallisen liikenneviranomaisen kanssa, jolloin ajokorttisi todennäköisesti vaihdetaan kohdemaan ajokorttiin. Itse en ilmoittanut poliisille ajokortin katoamisesta, vaan jäin miettimään, haluanko vaihtaa sitä ruotsalaiseen. Ilmoitin kuitenkin Skatteverketiin ruotsalaisen id-kortin katoamisesta ja sain sen suljettua niin, ettei sähköistä tunnistautumista voi käyttää.

Soita löytötavaratoimistoihin ja käy etsimässä paikan päällä. Itse olin yhteydessä SL:n Hittegodsiin ja sinne saisi normaalisti mennä paikan päälle etsimään kadonneita tavaroitaan, nyt pandemian aikana käytäntö oli eri. Myös poliisilla on oma löytötavaraosasto, josta kadonnutta tavaraa kannattaa kysellä ja mahdollisuuksien mukaan etsiä paikan päällä.

Selaa sosiaalisen median ryhmät läpi. Monesti puskaradioissa ja muissa ryhmissä ilmoitetaan löytyneestä omaisuudesta. Kannattaa siis katsella paikkakunnan puskaradiot läpi ja laittaa liittymispyyntöä. Itse löysin ruotsalaisen Facebook-ryhmän, joka oli tarkoitettu nimenomaan Tukholman alueella kadonneille ja löydetyille tavaroille. Voit katsoa muiden ilmoituksia tai halutessasi laittaa someen oman katoamisilmoituksen. Mieti kuitenkin kahdesti, haluatko kertoa somessa kadonneesta omaisuudestasi. Aina ei ole järkevää ilmoittaa tuhansille tuntemattomille ihmisille, että omaa omaisuutta, joka ei saa joutua vääriin käsiin, löytyy kaduilta lojumasta. Kaikki ihmiset kun eivät ole rehellisiä.

Kun saat uudet kortit, päivitä maksutietosi. Kaikki automaattiset velotukset menevät usein kortin kautta, ei tilinumeron kautta. Näitä ovat siis muun muassa suoratoistopalvelut. Itselläni lakkasivat toimivasta Storytel, Adoben ohjelmat sekä MobilePay korttien menetysten myötä. Muistathan siis päivittää maksutietosi, jotta ei tule ikäviä yllätyslaskuja. Ruotsalainen Swish onneksi toimii pankkitilin, ei pankkikortin kautta, joten pystyin swishaamaan maksuja yhä odotellessani uusia kortteja.

Miten oman lompakkoni kanssa lopulta kävi?

Niin, tarinalle on hyvä saada myös lopetus. Olin tosiaan siis jo luopunut toivosta saada lompakkoani takaisin. Olin kuolettanut kaiken (paitsi suomalaisen ajokortin) ja tilannut uudet kortit, kun noin viikko tapahtuneen jälkeen sain kirjeen SL Hittegodsilta. Meillä saattaa olla jotain sinulle kuuluvaa, ja ohjeet soittaa pyydettyyn numeroon ennen paikalla käymistä. Soitin, ja parin automaattivastaajan ja muutaman virkailijan kanssa puhumisen jälkeen sain sydäntä lämmittävän tiedon – lompakkoni oli löytynyt. Olin tietenkin aivan riemuissani asiasta ja ilmaisin sen myös virkailijalle, joka hyvin lyhytsanaisesti vastaili minulle tyyliin ok, juu, hei. Hän oli ehkä muutaman kerran ennenkin käsitellyt näitä tilanteita, mutta ruotsalainen asiakapalvelukulttuuri näytti taas kyntensä.

Kävin hakemassa lompakkoni ja kuin ihmeen kaupalla siellä oli ihan kaikki tallessa. Jopa pari kolikkoa ja kauppakuitit löytyivät sieltä mistä pitikin. Oli kyllä aivan mahtava fiilis tajuta, että saan lompakkoni takaisin. Toki siellä ei enää ollut mulle kovin montaa hyödyllistä asiaa, mutta onpahan lompakkoni ja henkilötietoni siellä missä pitääkin, eikä missään katuojassa lojumassa.

Mitä seurauksia lompakon katoamisesta tuli?

Nyt tarkoitan siis muita seurauksia kuin noita tekoja, mitä jo aiemmin kerroin.

Joudun hakemaan uutta ID-korttia. Saatatte ehkä muistaa aiemmista kirjoituksistani, että id-kortin hakeminen voi olla pitkä prosessi Skatteverketin jonoista johtuen. Varasin ajan kortin hakemista varten Skatteverketistä välittömästi. Parin viikon päästä kuitenkin sain ilmoituksen, että aikani on peruttu, täysin ilman syytä. Meinasin varata uutta aikaa, mutta ne menivät kuukauden päähän eivätkä sopineet minulle, joten kiukuspäissäni olen jättänyt asian sikseen ja käyttänyt vanhaa ID-korttiani toivoen, etten joudu ongelmiin. Olin myös yhteydessä Skatteverketiin asiasta, ja kuulemma ainut vaihtoehto on aloittaa koko ID-kortin hakuprosessi alusta. Uusi kortti maksaa noin 40 euroa.

Minun tulee erikseen avata uudet pankkikorttini asiakaspalvelun kautta. Tämä onneksi ei ollut iso homma, sillä viesti mobiilipalvelussa riitti. Uudet pin-koodit pitää myös opetella, se tuleekin olemaan vaikeampi paikka, heh.

Minulla on kaksi SL-korttia. Kun edellinen katosi, hankin uuden tilalle. Latasin uuteen kuukauden kulkemisaikaa, edellinen oli voimassa elokuun puoliväliin. Jos olisin alunperin rekisteröinyt matkakorttini SL:n sivuilla, olisin voinut siirtää sen rahat uudelle kortille. En kuitenkaan tiennyt tuollaisesta, joten ostin vaan uuden. Nyt mulla on sitten kaksi voimassaolevaa korttia. Olisin voinut alkaa kuolettaa toista ja yrittää siirtää toisen varat toiselle, mutta suoraan sanoen en jaksanut nähdä sitä vaivaa. Tappio tässä oli noin sadan euron luokkaa, mutta en olisi saanut kuitenkaan enää koko summaa takaisin.

Rahaa koko prosessiin meni siis hieman yli sata euroa, vaivaa aika paljon ja odottelua oli jonkin verran. Uudet pankkikortit tulivat noin 7-14 päivän sisällä, eli suhteellisen nopeasti, mutta odottavan aika on pitkä. Eniten harmittaa tuo ID-kortti, sillä en millään haluaisi aloittaa prosessia uudestaan. Ehkä saan senkin tehtyä sitten, kun ärsytyskäyräni ovat laskeneet riittävästi ja työvuorot menevät sopivasti Skatteverketin harvojen vapaiden aikojen kanssa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin – selvisin lopulta vaan todella suurella säikähdyksellä.

Jos sulle joskus käy näin, niin muista, että et ole ensimmäinen etkä viimeinen joka kadottaa jotain tärkeää. Tilanne saattaa hävettää, mutta jossittelu ei auta mitään ja vahinkoja sattuu. Itse olin lähellä jonkin sortin paniikkikohtausta kun tajusin asian, joten tärkein ohje: hengitä.

Oletko sinä kadottanut lompakkosi tai muuta tärkeää omaisuuttasi ulkomailla? Onko jotain lisättävää näihin toimintaohjeisiin?

8 kommenttia
27.7.2021 by

Ajatuksia ystävyydestä ja arkijuttuja – Minun viikkoni videolla 1/2

Heippa!

Tänään on piiiitkästä aikaa videon aika. Kuvasin teille jo kesäkuun puolella yhdestä viikosta my weekin, ja nyt sain vihdoin editoitua siitä ensimmäisen osan julkaisukuntoon. Viikko tulee siis kahdessa osassa, ensimmäinen tänään ja toinen osa vähän myöhemmin.

Videolla näette mun viikon tapahtumia maanantaista keskiviikkoon. Video sisältää muun muassa kaksi aamuvuoroa radiolla, koripallon peluuta sekä paljon ajatuksia ystävyydestä. Miten aikuisten ystävyys eroaa lapsuuden ystävyydestä ja millainen ystävä itse olen?

Toivottavasti viihdytte videon parissa. Olisin myös kiitollinen, jos tilaisitte mun kanavan ja jättäisitte videoehdotuksia kommentteihin!

2 kommenttia
18.7.2021 by

Minigolfia ja hellepäiviä – kesäarki kukoistaa Tukholmassa

Ah, kesä. Vuodenaika, jota odotetaan suunnilleen siitä asti, kun se edeltävänä vuonna loppuu. Kesään ladataan hirveästi paineita, sillä onhan sillon lämmintä ja lomaa, voi kulkea paljain jaloin t-paita päällä ulkona ja syödä jäätelöä. Kuvitelmat ovat yleensä aika paljon suurempia kuin todellisuus, ja siksi kesäkuvitelmat kannattaisikin mielestäni pitää minimissä. Tutkijoiden mukaan jopa usea parisuhde ajautuu kriisiin ja lopulta eroon, kun kuvitellaan, että kesällä on sitten kaikki paremmin. No, omalla kohdallani näin ei ole käynyt (pitääkö kuitenkin koputtaa puuta), vaan kesäni on ollut tähän mennessä mitä mainioin. Ja tässä muutamia syitä miksi:

Minigolfia Akallassa

Koska olet viimeksi pelannut minigolfia? Mulla oli viime kerrasta aikaa useampi vuosi, vaikka aina kesäisin ajattelen sen olevan hauskaa hommaa. Yhtenä paahtavan kuumana kesäsunnuntaina yritimme keksiä jotain kivaa ja leppoisaa tekemistä. Keksimme lopulta parin kilometrin päässä sijaitsevan 4H-keskuksen, jossa olemme ennenkin käyneet muun muassa eläimiä ihastelemassa. Alueella on myös minigolf-kenttä, jota päätimme testata.

Kahden hengen mailojen ja pallojen vuokraus maksoi 120 kruunua. Minigolfin pelaaminen osoittautui oikein hauskaksi hommaksi – siitäkin huolimatta, että otin ensimmäisen voittoni radalla vasta noin puolivälissä. Porukkaa oli jonkun verran paikalla, mutta meillä ei ollut mikään kiire, eikä pieni odottelu seuraavalle radalle haitannut. Kuitenkin jonossa meitä ennen ei ollut muita, vaan odottelimme radalla olevan seurueen olevan valmis. Lopuksi söimme vielä pikkukiskan jäätelöt, maistuivat muuten älyttömän hyviltä siinä vaiheessa päivää.

Minigolf oli juuri sopivan leppoisa ajanviete kuumaan kesäpäivään. Pientä liikkumista, hauskaa tekemistä, mutta ei hiki päässä riehumista – tosin hiki virtasi ihan lämpötilallisista syistä. Suosittelen kaikkia vähänkään kyseisestä lajista pitäviä suuntaamaan heti seuraavana vapaapäivänä minigolf-kentille, uskokaa mua: se on kivempaa hommaa kuin muistittekaan. (Vaikka välillä turhauttaa. Ainakin jos häviää.)

Minigolf-alueella tuli muuten sellainen olo, kun olisi ollut jossain vähän kauempanakin etelässä. Helle, vihreä ympäristö ja vieraiden kielten sekamelska nostattivat kunnon lomafiiliksen. Paikka oli tosiaan Akallassa, jossa minigolf-radan lisäksi on 4H-kerhon kautta eri eläimiä, kuten vuohia, lampaita ja hevosia. Paikalta voi ostaa pientä purtavaa ja lisäksi siellä on lapsille sopiva iso, matala allas, jossa perheen pienimmät voivat käydä vilvoittautumassa. Jos joskus suuntaat Pohjois-Tukholmaa ja mietin kesäpäivälle tekemistä, niin pidä tämä paikka mielessä.

Kesäpäivä Skansenissa

Syy, miksi halusimme sunnuntaille jotain leppoisaa tekemistä, oli vauhdikas lauantaimme. Vietimme nimittäin päivän Skansenissa, jossa tekemistä riitti! Olin aina kuvitellut Skansenin pieneksi lasten paikaksi, ja hämmästykseni olikin suuri, kun paikan portit näyttivät jo huvipuiston sisäänkäynniltä.

Skansenin vierailusta ajattelin kirjoittaa kokonaan oman postauksensa. Napsin sieltä myös ison kasan kuvia, ja olisi väärinkäyttöä julkaista niistä vain muutama. Skansenissa tietyllä tapaa tiivistyi ruotsalaisuus, ja siellä hurahtikin hyvin nopeasti tunti jos toinenkin. Siitä kuitenkin lisää omassa postauksessaan.

Sähköpotkulaudalla uimarannalle

Kesä on säiden puolesta ollut tähän mennessä aivan mieletön. Harvemmassa ovat olleet ne päivät, jolloin lämpömittari ei ylitä kahtakymppiä, ja useana päivänä ollaan pyöritty siellä kolmenkympin paikkeilla. Mulle riittäisi vähän vähempikin lämpö, mutta oon silti nauttinut täysin siemauksin lämmöstä, mutta myös siitä, kun saa pistää sälekaihtimet kiinni ja rötköttää sohvalla viilentymässä. Yksi oiva keino viilentymiseen ovat olleet iltauinnit, joita olemme harrastaneet ihan urakalla. Olen itse vasta pari vuotta sitten innostunut uimisesta, aiemmin käytin aikaa lähinnä rannalla makoiluun. Kumppanini taas on ollut aina kunnon vesipeto, ja on saanut minutkin innostumaan luonnonvesistä. Uimahalli ei edelleenkään nappaa, kylpylässä kävisin vaikka joka viikonloppu.

Nyt, kun koko päivän on ollut nihkeä tunne iholla, on parasta lääkettä ollut uiminen. Iltaisin rannoilla on paljon vähemmän ihmisiä, ja aurinko alkaa olla jo niin matalalla, ettei pyyhkeen päällä kannata makoilla. Suoraan uimaan vaan! Näkymät ovat olleetkin välillä aivan huikean kauniit, kun olemme osuneet mereen auringonlaskun aikana. Meidän lähin ranta on vajaa neljän kilometrin päässä, ja sinne kävellen päivittäin kulkeminen ei nappaa enää työpäivän jälkeen niin paljon kuin uiminen houkuttaisi. Ratkaisu tähän on ollut sähköpotkulauta, jonka ostin kesäkuussa. Sen avulla matkan viilettää vartissa. Sallittu ajonopeus lain mukaan on 20h/km, eikä lauta edes kulje nopeampaa. Ajan tietenkin vain pyöräteitä ja autoteitä pitkin – kypärä päässä. Näillä spekseillä matka varsinkin rannalta kotiin on tuntunut välillä ihan taivaalliselta. Virkistävä iltauinti, alkava kesäilta ja sähköpotkulaudalla viiletys pitkin teitä. Huolettomuuden tunne. Noina hetkinä on tuntunut siltä, että elämä on oikeasti aika kivaa.

Iltaistuskelu parvekkeella

Fun fact: nykyiseen asuntoon muutettaessa emme tienneet, että siellä oli parveke. Asia selvisi vasta paikan päällä muuttokamoja sisään kantaessa. Ja nyt en voisi olla iloisempi siitä, että meillä on parveke käytössämme! Mua enemmän innoissaan tuntuu olevan Fredi, joka haluaa partsille monta kertaa päivässä. Fredi osaa muuten hienosti näyttää haluavansa sinne – asettuu istumaan parvekkeen oven eteen, ja tuijottaa mua intensiivisesti, ja välillä kääntää päätään ovenkahvaan, takaisin muhun, ovenkahvaan, takaisin muhun. Eipä jää epäselväksi mitä kissaherra haluaa. Fredin ansiosta munkin tulee usein istuskeltua parvekkeella, koska kissaa ei voi päästää valvomatta lasittamattomalle parvekkeelle. Parvekkeella kesäillan valoisuudessa kelpaa kyllä istuskella, ja siellä rentoutuminen onkin yksi mun lempparipuuhista kotona. Ihan rennoksi ei voi valahtaa, koska Frediä pitää valvoa, mutta hän osaa onneksi olla aika rauhallisesti, vaikka joskus saalistusvaistot ottavatkin vallan.

Mun parhaat arkiset kesähetket näyttävät painottuvan iltoihin. Siihen on ihan selkeä syy, nimittäin olen täyspäiväisesti töissä koko kesän, eikä mulla ole kesälomaa. Vaikka teenkin vuorotyötä, oon silti aina viimeistään seitsemältä illalla kotona, joten aktiviteetit painottuvat iltoihin. Nautin kovasti siitä, että illasta on vielä aikaa varastaa hetki jos toinenkin omiin huvituksiin. Tämä tsemppinä siis teille kaikille muille, joilla ei kesällä ole hirveästi vapaata – ne pienet asiat, kuten aina. Vartti ilta-auringossa parvekkeella suihkun jälkeen tai suoraan töistä pulahtaminen veteen. Ei vaadi paljoa, mutta antaa nautintoa.

Miten sinun kesäarkesi on sujunut? Mistä nautit arjessa eniten tällä hetkellä? Ja hyvä ihminen, mene sinne minigolfaamaan!

2 kommenttia
13.7.2021 by

Staycation Tukholmassa ja juhlintaa pilvenpiirtäjässä

Staycationit ovat olleet etenkin pandemian aikana suosittu tapa viettää viikonloppua. Itsekin tykästyin niihin jo ennen pandemiaa ja vietimme pari kertaa staycationia Vaasassa. Tukholmassakin suunnittelimme sellaista kovasti, ja lopulta pääsinkin toukokuussa läheiseen hotelliin yöksi – en vain tiennyt sitä etukäteen.

Mulla ja kumppanillani on olemassa niin kutsuttu treffiperinne, eli aina vuorotellen viemme toisen treffeille. Viejä saa päättää paikan ja ainut sääntö on, että pitää kokeilla jotain uutta. Olemme tutustuneet erilaisiin aktivitetteihin ja syöneet uusissa ravintoloissa. Toukokuussa kumppanini ehdotti treffi-iltaa lauantaille. Suostuin, ja saisin tietää vasta lauantai-iltana mihin olisimme menossa.

Päivällä ennen treffejä vietimme aikaa luonnossa. Siellä kumppanini yllättäen esitti minulle ison kysymyksen ja pyysi minua vaimokseen. Mun reaktioni oli suunnilleen ”joo tottakai! ai siis oikeesti? joo!” ja häkeltyneellä kimeällä äänellä. Olen aina kuvitellut vastaavani smoothisti jotain kyllä rakkaani, mutta ei se ihan niin mennytkään. Tuollaisessa tilanteessa hämmentyy vaan todella paljon, joten on vaikeaa pysyä tyyneenä, ainakin mun mielestäni. 😀

Kotona sitten sain tietää treffipaikan – kumppanini oli varannut meille hotellihuoneen läheisestä pilvenpiirtäjästä. Kävimme hakemassa ruokaa ja lähdimme nauttimaan kihlajaisviikonlopusta hotelliin. Paikan päällä mulle selvisi, että kyseessä oli kaiken lisäksi sviitti. Söimme noutoruokaa huoneessa, katsoimme leffaa ja nautiskelimme kylvyistä sekä illalla että aamulla. Oli todella ihanaa saada poistua kotoa ja keskittyä täysillä toisiimme. Tuntui, että hotelliyö auttoi pysymään siinä tietyssä onnellisuuskuplassa, jonka kihlaus sai aikaan. Vaikka kotonakin saamme olla kahden, on siellä aina kaikkia rentoutumisen häiriötekijöitä, kuten läppärit odottamassa aukaisua ja kotityöt takaraivossa pyörimässä. Irtiotto teki todella hyvää.

Aamulla nautiskelimme rauhassa Scandicin hyvästä aamupalasta. Ja maistui muuten mielettömän hyvältä! Hotelliaamupaloilla pitäisi käydä useamminkin, vaikkapa sitten ilman hotelliyöpymistä. Puolen päivän aikaan kävelimme takaisin kotiin ja jatkoimme onnellisuuskuplassa kihlauksen fiilistelyä. Oli aivan ihanaa viettää staycation, mutta ihanaa oli myös palata kotiin, sillä Fredi oli ensimmäistä kertaa koko yön erossa meistä molemmista. Hän oli kyllä täällä aivan tyytyväisenä, eli enemmän se huoli on omistajalla, heh.

Suosittelen kyllä staycationeita ihan kaikille, joko juhlintaan tai ihan vaan arkea piristämään. Maisemanvaihdos ja arjesta hetkeksi irtautuminen tekee aina hyvää. Nyt pandemian aikana hotellien hinnat ovat usein myös reippaassa alennuksessa, joten suosittelen katselemaan sopivaa hotellia vaikka heti ensi viikonlopuksi. 🙂

Milloin olet viimeksi viettänyt staycationia?

22 kommenttia
8.7.2021 by

Millainen on perinteinen ruotsalainen juhannus?

Hyvää keskikesän juhlaa kaikille!

Suomessa vietetään juhannusta, Ruotsissa midsommaria. Molempia juhlia vietetään samaan aikaan ja juhlat ovat muutenkin hyvin samanlaisia. Joitain pieniä eroavaisuuksia kuitenkin on, ja niistä ajattelin kertoa tänään.

Juhlapaikka

Ruotsissa ja Suomessa se perinteisin juhlapaikka juhannukselle on sama, eli mökki tai vastaava vapaa-ajan asunto. Ruotsissa usein nämä ovat villoja, joihin voidaan mennä isommallakin porukalla – veneellä, tietysti. Kaupunkijuhannuksen viettäjiä löytyy myös. Tukholmassa perinteinen midsommar-juhla järjestetään Skansenilla.

Pukeutuminen

Midsommariin kuuluu olennaisena osana kukkaseppeleet. Niitä on alkanut näkyä Suomessakin enemmän, mutta Ruotsissa se tuntuu olevan isompi juttu. Kukat kerätään itse heti aamulla ja seppeleitä askarrellaan porukalla. Niistä tehdään isoja ja näyttäviä sekä sen verran kestäviä, että ne pysyvät päässä koko päivän aamupäivästä pikkutunneille asti. Näitä pitävät erityisesti naiset. Muu pukeutuminen on melko vapaata, mutta usein naisten asuun kuuluu myös valkoinen mekko.

Ruoka ja juoma

Ruotsissa syödään juhannuslounas, jolloin laitetaan pöytä koreaksi. Ruoka on melko samanlaista kuin suomalaisessa perinnejuhannuksessakin. Esimerkiksi grilliruoat, silli ja uudet perunat kuuluvat ruotsalaiseen midsommarpöytään. Lisäksi pöytään kuuluu paljon snapseja, joita kulautellaan alas juomalaulujen kera. Jälkiruokana on perinteisesti ruotsalainen prinsessakakku. Ruokapöydässsä on myös usein koristeellinen minisalko ja minikokoisia Ruotsin lippuja.

Kokko vai salko?

Suomessa on perinteenä polttaa juhannuskokko. Ruotsiin tämä perinne ei kuitenkaan kuulu, sillä kokko poltetaan jo pääsiäisenä. Sen sijaan ruotsalaiseen midsommariin kuuluu salko. Salko ei ole mikä tahansa lipputanko, vaan se erikseen rakennetaan, sitä koristellaan yhdessä ja lopulta salko nostetaan pystyyn pihamaalle. Salot voivat olla hyvinkin koristeellisia, ja ovat muodoltaan vähän T-kirjaimen mallisia, mutta poikkiviivan alla on vielä ”kiemurat”.

Ohjelma

Ruotsalainen midsommar alkaa tosiaan jo aamulla kukkien poimimisella ja seppeleiden askartelulla. Seuraavana vuorossa on salon pystytys ja salkoon liittyvät aktiviteetit. Salon ympärillä tosiaan tanssitaan ja lauletaan. Tähän touhuun osallistuvat sekä lapset että aikuiset. Yksi perinteisistä tanssi-lauluista salon ympärillä on pienet sammakot, ruotsiksi tietenkin eli små grodorna. Tässä on yksi videopätkä, missä näkyy kyseinen tanssi. Ruotsalaiset rakastavat yhteislauluja, ja ne kuuluvat midsommariin vahvasti. Myös ruokapöydässä, johon siirrytään salkotanssien jälkeen. Pöydässä nimittäin tosiaan lauletaan juomalauluja, joista suomalaisille ehkä tutuin on helan går.

Mielestäni ruotsalainen ja suomalainen juhannus eivät ihan hirveästi poikkea toisistaan. Juhannustaiat ovat samanlaisia kuin Suomessakin. Sauna ei kuulu juhannukseen Ruotsissa yhtä vahvasti kuin Suomessa, koska saunomiskulttuuri ylipäätään on erilainen. Ja tokihan kaikki eivät näitä juttuja tee tai voivat soveltaa perinteitä omien mieltymystensä mukaisesti, mutta idea olikin kirjoittaa niistä oikein perinteisistä asioista.

Vietätkö sinä perinteistä juhannusta? Millaisia kesäjuhlia sinun maahasi kuuluu, jos asut ulkomailla?

2 kommenttia
26.6.2021 by