Browsing Category

Ulkosuomalaisuus

Vapaaehtoistyö ulkomailla – kaikki mitä sinun tarvitsee tietää

Blogia alusta asti tai muuten tiiviisti seuranneet varmasti tietävät, että olen ollut vapaaehtoistyössä ulkomailla. Tarkemmin ottaen Afrikassa, Keniassa. Aiheesta tulee tasaisin väliajoin kysymyksiä, joskus somessa ja joskus livenä jutellessa. Moni tuntuu olevan kiinnostunut itsekin lähtemään vapaaehtoistyöhön, joten päätin koota yhteen paikkaan kaikki perusfaktat lähtemisestä ja yleisimmät kysymykset vastauksineen aiheesta. Muistetaanhan taas, että voin puhua vain omasta kokemuksestani – vapaaehtoistyö on jokaiselle varmasti henkilökohtaisella tasolla yksilöllinen kokemus. 🙂

Missä olit vapaaehtoistyössä ja milloin?

Olin Keniassa, itärannikolla paikassa nimeltä Ukunda. Ajankohta oli kesä-heinäkuu 2016. Muutamat ensimmäiset ja viimeiset päivät olin Nairobissa. Aluksi olin orientaatiopäivillä ja lopussa tutustumassa orpokotiin.

Mun työpaikkani oli St. Michaels Day Care Center, joka oli jotain lastenkodin ja päiväkodin väliltä. Paikkaa pyöritti perheenäiti kotonaan, eli asuin työpaikallani. Osa lapsista oli hoidossa päivät vanhempien ollessa töissä, ja osa talon asukkaista ”pelastettiin” sinne, koska heidän kotiolonsa kävivät mahdottomaksi. Näistä ”pelastetuista” kaikki olivat alaikäisiä.

Menitkö järjestön kautta? Jos menit, koitko järjestöstä olevan apua?

Menin, järjestönäni oli Allianssi. Koska lähdin ekaa kertaa asumaan ulkomaille ja noinkin eksoottiseen paikkaan, koin Allianssista olevan järjestelyjen kannalta paljon hyötyä. Oli myös kiva tietää, että takana olisi järjestön tuki, jos jotain vakavaa sattuisi, ja että työpaikka ja isäntäperhe oli käynyt läpi tarkan seulan. Toisaalta, siinä hetkessä kun jotain vakavaa sattui, ei järjestöstä ollut paljon tukea. Vakava oli tässä tapauksessa siis sairaalareissuni. En itse kolmen vuorokauden aikana tippaletkussa maatessani ilmoittanut järjestölle asiasta, mutta ilmeisesti hostperhe oli sen jossain vaiheessa tehnyt. Tieto kuitenkin kulki ilmeisen hitaasti, sillä sain Allianssilta viestiä vasta noin viikon kuluttua sairaalasta päästyäni, että onko kaikki hyvin.

Eli paikan päällä lähettävästä järjestöstä eli Allianssista eikä vastaanottavasta järjestöstä eli CIVSistä ollut orientaatioita lukuunottamatta paljoa apua, mutta toisaalta en kokenut sitä tarvitsevanikaan. Allianssi järjesti myös ennen lähtöä ja paluun jälkeen tilaisuudet, joihin en päässyt osallistumaan, koska ne olivat Helsingissä ja minä Vaasassa. Jos nyt lähtisin uudestaan vapaaehtoiseksi, en välttämättä menisi järjestön kautta vaan käyttäisin paikallisia kontakteja avuksi. Ensikertalaiselle kuitenkin suosittelen järjestöä.

Paljonko vapaaehtoistyö maksoi? Miksi vapaaehtoistyöstä ylipäätään pitää maksaa?

Kaikkien suosikkikysymys on raha. Kaksi kuukautta Keniassa maksoi mulle varmaan jotain 2000-3000 euron väliltä, sisältäen kaiken, eli järjestömaksun, lennot, vakuutuksen, viisumin, rokotukset, majoitukset, ruoat ja hupijutut, kuten matkan Sansibarille. Järjestöille pitää maksaa vapaaehtoistyöstä siksi, että he koordinoivat koko homman puolestasi. Työpaikkojen ja isäntäperheiden etsiminen ja kartoittaminen vaatii resursseja, orientaatioiden järjestäminen vaatii resursseja. Olisihan se hienoa, jos kaikki toimisivat näissä jutuissa palkatta ja eläisivät pyhällä hengellä, mutta valitettavasti se ei mene niin.

Järjestömaksuun sisältyi kuitenkin kaikki järjestelyt ja ohjeet mitä tehdä aina viisumiin tarvittavasta kutsukirjeen hankkimisesta lentokentältä majoituspaikkaan kulkuyhteyden järjestämiseen asti. Järjestöissä työskennellään yleensä kokopäiväisesti, eli työstä tulee myös saada palkkaa. Jos haluaa välttää nämä kulut, kannattaa lähteä itsenäisesti ja valmistautua siihen, että joutuu näkemään itse paljon enemmän vaivaa asioiden järjestelyyn, ja ongelmatilanteen sattuessa todennäköisesti suurlähetystö on se paikka, josta apua haetaan, ei järjestö, joka on sinua varten.

Miten päätit kohteen?

Olin todella pitkään, sanotaan yläasteelta asti, haaveillut vapaaehtoistyöstä Afrikassa kehitysmaassa. En tiedä, mistä tämä ajatus on tullut, mutta muistan kirjoittaneeni sen jopa johonkin koulutehtävään haaveita kartoitettaessa. Kenia tuntui jotenkin tutulta ja luotettavalta paikalta. Loppuvuodesta 2015 juttelin ystäväni kanssa asiasta, ja molemmat innoistuimme todella paljon huomatessamme haaveidemme kohtaavan. Otin selvää, mitä kautta Afrikkaan voisi lähteä vapaaehtoiseksi, ja löysin Allianssin. Ystäväni ja minä halusimme molemmat auttaa nimenomaan lapsia, joten harkitsimme paria paikkaa Keniassa ja Ugandassa. Lopulta Mombasan läheisyys ja pieni lastenkoti veivät voiton ja haimme Ukundan Day Careen.

Miten sait rahat kasaan vapaaehtoistyötä varten?

Hain vapaaehtoistyöhön tammikuussa ja lähdin matkaan kesäkuussa. Tuo aika on oikeastaan ainoa, jolloin olen kurinalaisesti säästänyt jotain tiettyä asiaa varten pidemmän ajan. Muutin halvempaan asuntoon, palasin opiskelujen ohella osa-aikatyöhön, jossa tein paljon rahakkaita yövuoroja. Nostin opintolainaa ja pistin säästöön kaiken minkä pystyin. Lainasin myös vähän rahaa vanhemmiltani ja maksoin takasin reissun jälkeen. Olin siis tuohon aikaan 23-vuotias opiskelija, joka ei osannut säästää yhtään rahaa ja oli aina vähän taloudellisesti haastavassa tilanteessa. Mutta niin vaan sitä sai rahat kasaan kun oli jotain tärkeää, mitä tavoitella.

Mitä käytännön asioita kannattaa ottaa huomioon?

Ensimmäisenä tulee mieleen rokotukset. Tarkista kohdemaan rokotussuositukset ja ota mieluummin varman päälle kuin liian vähän. Itse otin neljä rokotusta kerralla ennen lähtöä ja lisäksi söin malarianestolääkettä koko reissun ajan ja muutaman viikon sen jälkeen. Rokotuksiin meni rahaa parisataa euroa ja malarianestolääkkeeseen toiset samanmoiset. Muista tehdä myös viisumihakemus huolella (ja älä vitsaile siinä kuuluvasi mafiaan, vaikka kysymykset naurattaisivatkin). Tarkista passin voimassaolo ja kauanko sen tulee olla voimassa Suomeen palaamisen jälkeen.

Kannattaa lukea paljon muiden kokemuksia kyseisestä paikasta, jotta osaat valmistautua paremmin. Ihan esimerkiksi vaatevalinnoista lähtien kannattaa kysellä vinkkejä, sillä paikkoihin, jossa vaatteet pestään nyrkkipyykillä ja eivät ikinä pääse kuivumaan kunnolla ilmankosteuden vuoksi, ei esimerkiksi kannata ottaa niitä parhaimpia kuteitaan mukaan. Itse pakkasin sillä mentaliteetilla, että mukaan lähtee se, josta ei haittaa jos se menee pilalle. Tarkista myös tarvitsetko esimerkiksi adapteria (Keniaan tämän tarvitsi) ja valmistaudu siihen, ettei kohteessasi ole jatkuvasti sähköä tai vettä tarjolla. Paikan päällä orientaatiossa oppii tarpeelliset asiat kohdemaan käytännöistä ja kulttuureista, mutta pakkaamiseen ei voi siinä vaiheessa enää vaikuttaa, eli selvitä nuo asiat etukäteen.

Menitkö suoraan isäntäperheeseesi kun saavuit Keniaan?

Mun sijoituspaikka oli tosiaan Ukundassa eli Kwale Countyn alueella kaukana pääkaupunki Nairobista. Orientaatio kuitenkin tapahtui Nairobissa, eli lensimme (Rovaniemi-)Helsinki-(Lontoo-)Nairobi. Lentokentällä meitä oli vastassa yksi CIVS:n vapaaehtoistyöntekijä, joka ohjasi meidät taksiin ja Nairobin esikaupunkialueelle Buruburuun CIVS:n toimistolle. Sieltä kävelimme opastetusti ensimmäiseen isäntäperheeseemme. Meille oltiin puhuttu etukäteen hotellista, mutta syystä x majoituimme paikallisen perheen luona. Vietimme muutaman päivän Nairobissa/Buruburussa orientaatiossa.

Sen jälkeen saimme päättää, lähdemmekö sijoituspaikkaamme Ukundaan vai haluammeko mennä ensin viikon työleirille Kisumuun. Olisimme voineet myös osallistua kolmepäiväiselle safarille, mutta sen hinta (noin 300e) tuntui liian kovalta siinä vaiheessa. Päätimme skipata myös työleirin, ja lähdimme bussilla Nairobista Ukundaan, jossa pääsimme varsinaiseen isäntäperheeseemme. Loppuvaiheessa vapaaehtoistyötä palasimme Nairobiin muutamaksi päiväksi, jolloin tosiaan tutustuimme yhteen orpokotiin ja hengasimme toisen suomalaisen ystävän kanssa. Tällöin majoituimme ystävämme isäntäperheessä.

Pelottiko sinua olla Keniassa?

Pelotti. Koko ajan takaraivossa oli pelkotila, mutta siihen tottui niin hyvin, että sen melkein unohti. Olen kirjoittanut tästä aiheesta kaksi postausta, Se asia, josta en voinut puhua ääneen ja Tarkennusta edelliseen postaukseen.

Mikä aiheutti pahimman kulttuurishokin?

Rehellisesti, kotiin paluu. Suomeen asettuminen oli todella vaikeaa ja koin silloin kaikkein pahinta kulttuurishokkia. En halunnut viikkoon poistua mihinkään vanhempieni kotoa tai hankkia puhelimeen nettiä. Jos nyt kuitenkin mietitään Keniassa, niin varmaan se ilman sähköä ja juoksevaa vettä oleminen oli pahin kulttuurishokki. Mutta siihenkin tottui oikeasti todella hyvin.

Parasta vapaaehtoistyössä?

Kokemus kokonaisuudessaan. Ajattelin lähteväni sinne auttamaan muita, mutta tajusin oppineeni vain valtavasti itsestäni ja suhtautumisestani maailmaan. En voi lähteä kehitysmaahan ja kuvitella olevani laupias samarialainen. En voi surkutella siellä toisten elämää ja olla heidän yläpuolella. Länsimainen elämä on monella asteikolla parempaa kuin kehitysmaassa asuvan elämä, mutta opin sen, etten voi silti arvottaa erilaisia elämiä keskenään. Kenialaisilla on paljon, mitä meillä ei. (Silti he tarvitsevat kehitysapurahoja, sitä en tässä nyt lainkaan tarkoita.) Parasta oli kohdata vieras kulttuuri, tutustua siihen, ymmärtää asioita ja olla henkisesti rikkaampi. Lisäksi parasta oli saada olla lasten kanssa. Edelleen ikävä.

Vinkki vapaaehtoistyöstä haaveilevalle?

Lähde! Et tule katumaan. Kaikki, mikä on kamalaa ja hirveää, kasvattaa ja saat myöhemmin niistä voimaa. Ja iloisia hetkiä on paljon. Vapaaehtoistyö on myös mahtava paikka laajentaa omaa näkökulmaansa ja maailmankatsomustaan sekä oppia asioita itsestään. Lähde avoimin mielin ja ennakkoluulottomasti matkaan.

Siinä olisi ne useimmin kysytyt kysymykset. Haluan myös vinkata, että muita vapaaehtoistyötä koordinoivia järjestöjä Allianssin lisäksi on esimerkiksi KVT ja Maailmanvaihto. Lisäksi Keniassa, ihan Ukundan lähellä toimii Home Street Home. Kilroy järjestää myös jotain vapaaehtoismatkoja, ja jos ekologinen matkailu ja auttaminen eläinten parissa kiinnostaa, kannattaa tsekata Ekomatkaajat.

Multa saa ehdottomasti kysyä lisää, jos vaan mieleen jotain juolahtaa. Lisäksi olen nyt avannut kaikki vanhat Kenia-aikaiset postaukseni. Eli kategoriasta Vapaaehtoistyö pääset lukemaan aiheeseen liittyvät postaukset, ja Afrikka-kategorian alta löytyy kohteesta enemmän. Kivoja lukuhetkiä! 🙂

Lue ainakin nämä:

Ensikosketus Keniaan
Eläminen Ukundassa
Fiilikset vapaaehtoistyöstä ja Afrikasta viiden viikon jälkeen
Vapaa-ajan rentoutumista vapaaehtoistyössä
Tavallinen päivä Keniassa
Koti Keniassa – näin asuin Afrikassa
Only need the light when it’s burning low
On niin saatanan mukavaa kun saa kimaltaa

2 kommenttia
6.5.2021 by lauralinnea

5 erikoista asiaa Ruotsissa

Heippa! Ruotsissa asuessa olen huomannut joitain asioita, jotka Ruotsissa tehdään eri tavalla kuin Suomessa. Otsikko hämää sen verran, että nämä asiat eivät ole oikeasti niin erikoisia, lähinnä vaan erilaisia. Oon tehnyt aiemmin vastaavat postaukset Keniasta ja Saksasta.

Tämän kertaiset jutut pääsette katsomaan videolta! Videolla pääsette myös esimerkiksi mun mukana ruotsalaiseen ruokakauppaan. Videotoiveita otetaan edelleen vastaan!

Yllättikö jokin näistä viidestä erikoisesta ruotsalaisesta asiasta sut?

Kirjoita kommentti
25.4.2021 by lauralinnea

Harry Potter -maailma Gamla Stanissa

Heippa!

Pyrin postaamaan aina tiistaina ja torstaina, ja lisäksi lauantaina tai sunnuntaina tulisi postaus tai video. Tällä kertaa kyseessä on video – toivottavasti tykkäätte myös niistä. Olen itse innostunut tubettamisesta, vaikka alkuun en saakaan sellaista materiaalia aikaiseksi aina mitä toivoisin. Koitan kuitenkin mahdollisimman matalalla kynnyksellä julkaista näitä videoita, koska jos tavoittelen täydellisyyttä, en ikinä saa mitään ulos. Ja toisaalta, esimerkiksi tämän videon kohdalla en ollut tyytyväinen lopputulokseen, mutta en jaksanut enää vääntää kun tiesin etten parempaan saa, annoin vaan mennä. Tuli vastaan asenne ”ihan sama, en jaksa enää”. Alkuun vielä voin pistää paljon sen piikkiin, että en vielä voi olla huippueditoija.

Joka tapauksessa, itse asiaan. Tukholmassa ihan mun lempparipaikka on Gamla Stan ja siellä tulee aina välillä käytyä vaan fiilistelemässä kujia ja katuja. Lisäksi oon aina ollut kova Harry Potter -fani (hit me with questions, tiedän kaiken). Gamla Stanista löytyikin oma pieni taikamaailma, jossa tuli silmät lautasina käveltyä ympäriinsä ihmettelemässä. Voi jospa joskus pääsisi sinne Lontoon studiolle…

Toivottavasti tykkäätte videosta! Toiveita videoihin saa mielellään jakaa kommenteissa. 🙂

Kirjoita kommentti
21.3.2021 by lauralinnea

Radiotoimittajana ulkomailla – mitä, miten ja miksi?

Blogia tarkkaavaisesti seuraavat ovat saattaneet huomata minun maininneen työnkuvani ohimennen – ja kerran vähän isommin videon muodossa. Työskentelen siis radiotoimittajana suomenkielisellä kanavalla. Väläyttelen paloja työstäni ja työpäivistäni erityisesti Instagramissa, ja siellä oonkin saanut paljon viestejä, jossa kysytään, että mitä mä oikeastaan teen työkseni. Koska aihe kiinnostaa, ajattelin avata sitä myös blogin puolella.

Mikä sun rooli on radiossa?

Mun virallinen nimike on redaktör, mutta oon siis toimittaja, uutistoimittaja, reportteri, miten sen nyt haluaa sanoa. Mulla on kahdenlaisia työpäiviä: uutistoimittajavuoroja ja reportterivuoroja.

Uutistoimittajana teen joko aamuvuoroa (klo 4.30-11) tai iltavuoroa (klo 10.10-18.30). Nämä vuorot tehdään paikan päällä radiotalolla. Uutistoimittajana kirjaimellisesti kerron uutiset – tai kuten aina vitsikkäästi ilmaisen, olen se tyyppi, joka keskeyttää hyvät biisit uutisilla. Molemmissa vuoroissa luen kahdet uutiset suorassa lähetyksessä ja lisäksi käyn juontajan kanssa uutiskeskusteluita, joissa hieman kevyemmin mutta kuitenkin asiallisesti käydään läpi kuulumiset uutisrintamalta. Muina aikoina etsin tietotoimistoilta sähkeitä, valitsen sopivat ja kirjoitan niistä omat sähkeet.

Reportterivuorossa teen uutisjuttuja radioon. Tämä on lähempänä sitä, mitä tein lehdessäkin – etsin uutisaiheen, etsin haastateltavan, suunnittelen jutun ja teen haastattelun. Sen jälkeen kirjoitan itselleni pratat eli puheosuudet, jotka äänitän ja lopulta editoin oman osuuteni ja haastateltavan osuuden yhteen. Teen yhdestä haastattelusta yleensä uutisjutun, iltapäiväohjelmajutun ja nettiversion. Tätä on vaikea selittää yksinkertaisesti, koska jokaisessa formaatissa on paljon erilaista tehtävää. Käytännössä kuitenkin haastattelen ja laadin uutisjutun. Reportterivuorot teen tällä hetkellä etänä.

Radiossa ja meidän kanavalla on muitakin työnkuvia toimittajilla, mutta itse teen pääasiassa näitä kahta vuoroa.

Onko radiotyö pelkkää puhumista?

Ei ole. Toki se yleisölle näkyvä osa on pääasiassa puhetta, mutta oikeasti kirjoittamista on myös paljon. Kaikki tulee aina käsikirjoittaa, ja siihen saa uppoamaan aikaa, sillä käsikirjoituksia hiotaan viimeiseen asti. Nettiversio tulee näkyviin kirjoitettuna, ja siihen pitää osata tiivistää jutun idea kertomatta kuitenkaan kaikkea. Kirjoitustyötä on siis paljon ja entisenä lehtitoimittajana sanon, että radioon tehtävä kirjoitustyö ei ole helppoa.

Teetkö töitä ruotsiksi vai suomeksi?

Molemmat kielet ovat päivittäisessä käytössä. Kanava on suomenkielinen, joten lähes kaikki kuulijalle esiin tuleva materiaali on suomeksi. Luen uutiset suomeksi ja kirjoitan asiat suomeksi. Kuitenkin lähes kaikki taustatyö tehdään ruotsiksi. Esimerkiksi käytössä olevat tietotoimistot ovat ruotsalaisia ja ruotsinkielisiä, eli niistä poimitut uutiset käännän aina suomeksi. Haastatteluja tehdään molemmilla kielillä, tietoa haetaan lähinnä ruotsiksi. Helpointa olisi sanoa, että teen kaiken työn ruotsiksi, ja lopulta käännän sen osan suomeksi, mikä kuuluu radion kuuntelijoille.

Mikä on radiotyössä haastavinta?

Se, että kaikki toimii kuuloaistin varassa. Itse olen esimerkiksi aika huono ymmärtämään kuultua puhetta, mun pitää saada nähdä ja mielellään lukea asia, jotta voin hahmottaa mitä tapahtuu. Radiossa kuitenkin ainut mahdollisuus on kuuleminen. Pohdin uutisia tehdessäni todella paljon sitä, onko tämä asia nyt tarpeeksi selvässä muodossa kuultavaksi. Asia kuullaan kuitenkin vain kerran, sitä ei ole mahdollista palata takaisinpäin kuuntelemaan, joten kaikki tulee ilmaista selkeästi ja ytimekkäästi. Kuulijan voi olla hankala ymmärtää esimerkiksi pitkiä numerosarjoja. Lisäksi pidemmissä jutuissa olisi tärkeää saada kuuntelija mukaan tunnelmaan, joten kaikki sävyt ja eloisuus tulee luoda omalla äänellä tai joskus äänikirjastolla. Helposti solahtaa siihen uutistenlukijamuottiin, mikä vaan ei toimi kaikissa jutuissa.

Huomaan muuten, että nykyään se uutistenlukuääni tulee mulla myös arjessa mukaan. Jos esimerkiksi luen ääneen jonkun kuvatekstin Instagramista, menen heti sellaiseen ”STT:n uutisista hyvää päivää” -moodiin. 😀

Miksi Ruotsissa on suomenkielinen kanava?

Suomi on yksi Ruotsin viidestä virallisesta vähemmistökielestä ja suomalaiset virallinen vähemmistö. Suomalaisilla on oikeus saada Ruotsissa erilaisia palveluja äidinkielellään. Tätä kanavaa on ehkä helpointa verrata Yle Svenskaan – sama mutta toisinpäin.

Vähemmistöoikeudet ovat asia, joita kohtaan mun mielenkiintoni on kasvanut hurjasti. Koen nykyään vähemmistöasiat itselleni todella tärkeiksi – kuulunhan itsekin vähemmistöön ja kaiken päälle olen vielä maahanmuuttaja. Vähemmistöillä on oikeutensa, ja yllättävän paljon näkee niiden väheksyntää ja vähemmistöjä kohtaan tapahtuvaa syrjintää. Siksi on ehdottoman tärkeää, että on olemassa mediakanavia, jotka uutisoivat vähemmistöjen asioista ja vähemmistöille.

Kuuluuko teidän kanava radiosta?

Kuuluu, Ruotsissa. Lisäksi se on kuunneltavissa nettisivujen ja sovelluksen kautta.

Puhutko työkavereiden kanssa suomea vai ruotsia?

Molempia. Pääasiassa puhun suomea, koska meidän kanavalla kaikkien tulee osata suomea. Moni työkaveri kuitenkin on syntynyt ja kasvanut Ruotsissa, ja vaikka hyvää suomea puhuvatkin, ei kielitaito ole samanlainen kuin suomenkielisessä ympäristössä kasvaneella. Siksi välillä osa asioista on helpompi jutella ruotsiksi. Lisäksi kaikki koulutukset on pääasiassa ruotsiksi, sillä ne ovat radion yhteisiä. Päivittäin pääsee ruotsia puhumaan ja kuulemaan.

Lisäksi suomensuomi ja ruotsinsuomi ovat vähän erilaisia kieliä keskenään. Ruotsinsuomihan ei taida olla edes mikään virallinen kieli, vaan sitä käytetään kuvaamaan ruotsinsuomalaisten käyttämää suomea. Ruotsinsuomeen on sekottunut sanoja molemmista kielistä ja joitain sanoja käytetään suomenkielisen korvaan hassusti. Ruotsinsuomessa esimerkiksi danssataan, kuljetaan banalla ja soitetaan mobiililla. Ruotsinsuomi tarttuu tosi helposti ja huomaamatta. Mäkin nykyään useemmin tykkään, että asia on näin sen sijaan että olen sitä mieltä, että asia on näin. Aukesiko esimerkki?

Mikä on ollut yllättävintä?

Se, miten haastavaa kaikki on! Alkuun oli tosi jännittävää edes puhua suorassa lähetyksessä – hyvä etten pyörtynyt suorilta jaloilta, kun ensimmäisen kerran luin uutiset. Onneksi vieressä oli työkaveri ottamassa koppia. Nykyään lähetyksessä puhuminen ei jännitä, mutta haastetta löytyy edelleen myös siellä. Editoidessa tulee ottaa huomioon niin paljon kaikkea mitä en olisi osannut edes ajatella etukäteen. Suunnitteluun ja metatyöhön menee paljon enemmän aikaa ja se on huomattavasti haasteellisempaa, mitä ehkä lopputuloksesta voi päätellä.

Mikä on kivointa radiotyössä?

Monipuolisuus. Radiotyö on niiin paljon muutakin kuin vaan hetkellistä puhetta kanavalla. Kaikilla on oma roolinsa ja yhteistyön täytyy olla sujuvaa. Mua kiinnostaisi kehittyä pidemmälle vielä radiotyössä ja uutispuolen lisäksi kokeilla muutakin, ja myös uutispuolta laajentaa. Olisi kiva päästä ajankohtaisten juttujen lisäksi tekemään juttuja ilmiöistä ja osallistua ohjelmien tekoon. Yhtenä päivänä tuurasin aluereportteria ja tein suoraa lähetystä kauppakeskuksesta, jossa kerroin havannoistani ihmisten ja yritysten koronarajoitusten noudattamiseen liittyen. Radiotyössä on loputtomasti opittavaa ihan sieltä editointipöydältä lähtien sinne, mikä kuuluu radiossa.

Mulla on vähän alle vuoden sopimus radiolle, ja haluaisin mielelläni jäädä, mutta se ei ole niin yksinkertaista. Ruotsin lainsäädännössä on monimutkainen seikka, jonka mukaan työnantaja ei saa tehdä määräaikaisia sopimuksia tiettyä määrää enempää työntekijän kanssa, vaan sen jälkeen työntekijä tulee laittaa ns. vakinaistamislistalle. Listalla saa olla vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan ja kaikkia ei tietenkään voida tuosta noin vakinaistaa. Tämä on monimutkainen asia enkä osaa sitä paremmin selittää kun en itsekään kaikkia kiemuroita tiedä.

Siinäpä tuli oikeastana ne useimmin kysytyt kysymykset. Voin jatkaa kysymyksiin vastailua kommenttikentän puolella, jos jotain tulee vielä mieleen. Jos ette ole vielä käyneet katsomassa, niin suosittelen katsomaan tämän videon, jossa kuvaan aamun uutistoimittajavuoroani. Työpaikkani on vilahtanut myös tällä videolla, jossa kerron Ruotsin koronarajoituksista.

Lue myös:

Radiotoimittajan aamu alkaa klo 3.45

My day: tavallinen työpäivä toimittajana

Kesätyöntekijän ei tarvitse sietää kaikkea

Kaikki työpaikkani ja palkkani – paljonko tienaan toimittajana tai vaatemyyjänä?

2 kommenttia
16.3.2021 by lauralinnea

Neljä kuukautta Tukholmassa asumista takana

Aika on vierähtänyt ihan hullua vauhtia eteenpäin. Oon asunut Tukholmassa nyt neljä kuukautta ja yhden viikon, eli jo yllättävän pitkän ajan. Aika tuntuu pitkältä siihen nähden, miten vähän olen tehnyt mitään arjesta poikkeavia asioita. Viimeksi kun asuin Tukholmassa, olin toukokuun alusta syyskuun loppuun eli viisi kuukautta. Kohta mennään jo samoissa lukemissa, mutta tekemisen määrä on ihan murto-osa viime kertaiseen verrattuna. Sillon tein paljon päiväreissuja työn merkeissä ympäri Ruotsia – nyt saan juuri ja juuri matkustaa työpaikalleni vuoroon, ja osa päivistä on pakko pitää etänä. Pandemiahan on siis tietysti syy tälle tekemättömyydelle, sillä jos oltaisiin normaalitilanteessa, olisin ottanut kaupungista ja maasta jo paljon enemmän irti. Tämä taitaa olla jo mun jokakertaista voivottelua, että olisipa kiva tutustua Tukholmaan paremmin, joten jätetään asian puiminen tähän ja siirrytään seuraaviin asioihin.

Hallinnolliset asiat kunnossa

Viime päivitykseen verraten mulla on vihdoin asiat kunnossa. Sain nimittäin ID-kortin, jonka avulla avasin sen himskatin pankkitilin. Ja nyt mulla on ihan oikeasti ruotsalainen pankkitili, johon sain heti lunastettua kolmen kuukauden palkkashekit ja oon ehtinyt saada jopa yhden palkan suoraan tilille maksettuna. Sain pankkikortinkin jo! Voi tätä ilon ja onnen päivää. Vihdoin mun ei tarvitse elää säästöillä, vaan mulla on tuloja, ja pääsen niitä jopa käyttämään. Kyllä voi arjen onnellisuus olla pienestä kiinni.

Nyt mulla on pankkitili, ruotsalaisen viranomaisen myöntämä henkkari eli mun tapauksessa ID-kortti sekä BankID-tunnukset. Eli olen siis olemassa ja osa yhteiskuntaa myös itse saamieni hyötyjen kautta enkä vain kovaa veroprosenttia valtiolle maksavana. Hashtag ihmisarvo palautettu.

Suurin kultturishokki oli semla

Mun eka semla-tarina on monelle Ruotsiin muuttaneelle tuttu, eli tyypillinen sekoitus sämpylää tarkoittavista sanoista. Riikinruotsiksi fralla tarkoittaa sämpylää ja semla kermaista pullaa. Suomenruotsiksi taas semla on suolainen sämpylä, joten tottakai olen yrittänyt tilata ostsemlaa, mikä on saanut paikalliset hymähtämään. En sentään juustoa ja kermavaahtopullaa yritä tarkoituksella yhdistää.

Helmikuussa vastaan tuli kuitenkin tilanne, jota kutsuin vitsaillen suurimmaksi kulttuurishokikseni. Nimittäin näin työpaikallani ihan mahtavia laskiaispullia jääkaapin täydeltä, ja kaikki kehuivat, että nämä semlat ovat niin hyviä, kannattaa maistaa. Olin jo vesi kielellä suunnittelemassa nopeaa kahvi-pulla-hetkeä ja ihailin isoja, kermaa tursuavia pullia. Kunnes. Meidän suomalaisten laskiaspulla, fastlagsbulle, on perinteisesti hillotäytteinen, mutta kauhukseni sain kuulla ruotsalaisen semlan sisältävän aina mantelimassaa. En ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt, miksi pilata hyvä pulla mantelimassalla. Pettynein mielin päädyin lopulta kauhomaan kermavaahdon sisältä kaikki mantelimassat pois, ja palauttamaan sitten vaahdot erittäin runneltuun pullaani. Onni onnettomuudessa on se, etten mennyt haaveideni mukaisesti mihinkään kahvilaan tilaamaan isoa ja herkullista semlaa. Mikä pettymys se olisikaan ollut.

Kevät on saapunut kaupunkiin

Nämä ystävänpäivänä otetut lumimaisemista täyttyvät kuvat tuntuvat olevan jo toisesta maailmasta, sillä maisemat ovat muuttuneet radikaalisti muutaman päivän sisällä. Noin kolme viikkoa putkeen maassa olleista lumista sulivat viimeisetkin rippeet pois, ja parissa yössä Tukholmaan saapui kevät. Maa on täysin kuiva, lunta ei näy edes tienpenkoissa, aurinko paistaa ja taivas on kirkkaan sininen. Kävelyllä käydessämme kevättakki oli liikaa, ja lopulta ulkoilmakahvilan pöytään istahtaessamme oli takit riisuttava pois hien valuen norona pitkän niskaa. Asteita oli mittarin mukaan kaksitoista, mutta suoraan porottava aurinko ja tuuleton sää sai ilman tuntumaan uskomattoman lämpimältä päivän ollessa vielä helmikuun puolella. Ihanat kevätsäät ovat jatkuneet, ja sain kertarysäyksellä siirtää talvikengät -ja takin kaappiin takatalvea odottelemaan. Uskon sellaisen tulevan, mutta nyt aion nauttia näistä upeista kevätsäistä täysin siemauksin – tuntuu samalta, kuin Vaasassa toukokuussa.

Olo on outo mutta hyvä

Outo, siksi että ei saa tehdä mitään, tai siltä se edelleen tuntuu. Voisin vaihtaa tuohon oudon tilalle paljon negatiivisemman sanan, sillä kovaa koronaväsymystä on ollut ilmassa (ei sentään sen oikean viruksen aiheuttamia oireita, siltä olen toistaiseksi säästynyt). Rajoitukset kiristyy sekä Ruotsissa että ympärillä, ja toukokuun Oslo-visiitti tuntuu lipuvan yhä kauemmas ja olevan mahdoton toteuttaa. Olen käsi ojossa rokotusjonossa heti, kun vuoroni tulee, mutta se saattaa venähtää kesään asti. Enemmän silti ärsyttää somessa ja mediassa pyörivä jatkuva negatiivinen ja suorastaan raivoisa koronakeskustelu. Ah, ei mennä siihen. Onneksi keväiset ilmat antavat toivoa siitä, että pikkuhiljaa pystyy taas asioita alkaa tekemään, kun ulkona hengailu muuttuu mukavammaksi.

Yleisesti ottaen mulla menee ihan hyvin. Ja olen edelleen rakastunut Tukholmaan. Ja kävin yhtenä päivänä katsomassa lampaita ja uskalsin koskea varovaisesti vuohea. Kivaa pientä piristystä.

Kirjoita kommentti
2.3.2021 by lauralinnea

Radiotoimittajan aamu alkaa klo 3.45

Aloitin työt radiossa viime syksynä ja oon päässyt nyt toden teolla maistamaan niitä ihanan aikaisia aamuvuoroja, joita voisi melkein yövuoroksi kutsua. Virallisesti työaika taitaa olla 4.30-11.30, mutta koronarajoitusten takia tulee aamuvuorolaisen poistua viimeistään yhdeltätoista radiotalolta, jotta iltavuorolainen voi tulla töihin. Aamun aloitukseen se ei silti vaikuta.

Kello onkin aamuvuoroina soimassa 3.45, jotta olen kymmentä yli neljä valmis hyppäämään taksiin ja hurauttamaan työpaikalle. Edellinen ilta menee yleensä sen takia vähän pipariksi, kun sänkyyn pitäisi päästä jo kahdeksan maissa ja tunnit sitä ennen menee vain nukahtamista stressatessa.

Aikaisesta herätyksestä huolimatta tykkään tosi paljon aamuvuoroista. Vaikka herätys on täysin horror, on aamulla mukava saada tehdä töitä yksin ja rauhassa. Kuuntelen usein jotain musiikkia ja hörpin kahvia uutisten kirjoittamisen lomassa.

YouTube-aluevaltauksesta innostuneena kuvasin teille videolle mun normaalin aamuvuoron radiossa. Sieltä pääsette katsomaan, mitä se konkreettisesti sisältää ja millaisilla tunnelmilla oon aamuisin töissä. Eli katsokaa video ja kertokaa mitä tykkäsitte! Arvostan myös tykkäystä ja tilausta YouTuben puolella.

4 kommenttia
27.2.2021 by lauralinnea

Kissan kanssa muutto ulkomaille

Kun aloimme kesällä harkitsemaan ulkomaille muuttoa, otimme ensimmäiseksi selvää, miten muutto onnistuisi kissan kanssa. Toukokuussa adoptoimaamme Frediä ei nimittäin ajateltu jättää Suomeen – se ei ollut missään vaiheessa vaihtoehto. Lähdin kyselemään varovaisesti kokemuksia lemmikin kanssa muutosta Facebookin Ulkosuomalaisten blogit -ryhmästä, ja sainkin kuulla paljon kokemuksia ja vinkkejä.

Ajattelin, että seuraavalle muuttajalle olisi helpompaa, jos kaikki faktat kissan kanssa ulkomaille muutosta olisi koottu yhteen paikkaan. Joten tässä siis oma vinkkipostaukseni ja muistilistani kissan kanssa ulkomaille muuttajalle!

Siru

Kissan kanssa ulkomaille tai ainakin Ruotsiin muuttaessa tulee kissa olla sirutettu. Tätä toki suosittelen muutenkin kaikille kissan omistajille – siruttakaa kissanne, kiitätte itseänne jos kissa karkaa tai katoaa.

Rokotukset

Kissa tulee olla saanut yleensä ainakin kolmoisrokotteen, joka kissalle laitetaan jo elämän alkutaipaleella. Lisäksi moneen maahan vaaditaan raivotautirokote, eli rabiesrokote. Fredi oli saanut kolmoisrokotteen ennen adoptiota, joten kävimme laittamassa vain rabiesrokotteen ennen lähtöä. Ruokaviraston sivuilta löytyy hyvin tietoa siitä, mitä rokotteita mikäkin eläin tarvitsee mihin maahan.

Lemmikkieläinpassi

Jotta lemmikin kanssa voi ylittää valtioiden rajoja, tulee lemmikillä olla voimassa oleva passi. Lemmikkieläinpassin myöntää eläinlääkäri. Passi maksaa noin 50 euroa ja on voimassa koko lemmikin loppuelämän. Siihen merkitään lemmikin tunnistustiedot, kuten sirunumero, sirun sijainti, lemmikin syntymäaika (Fredin syntymäaikaa ei tiedetä, joten passissa lukee 1.1.2017), annetut rokotteet ja omistajan tiedot. Valokuvaa tai sukunimeä passiin ei tarvita.

Tullaus

Kohdemaan tullin sivuilta kannattaa tarkastaa, tuleeko lemmikki tullata maahan saapuessa. Ruotsiin piti, joten hoidin Fredin tullauksen etukäteen netissä. Siihen meni muutama minuutti, ja siihen tarvittiin muistaakseni sirunumero ja passin numero. Tullaaminen on ilmaista ja tullausnumeroa saatetaan kysyä rajalla. Meiltä ei sitä kysytty.

Mieti matkustusvälinettä

Me päätimme muuttaa laivan ja junan kyydissä. Kissan ottaminen lentokoneeseen ei tuntunut hyvältä idealta, sillä se varmasti stressaisi Frediä todella paljon. Jos lentäminen on ainut vaihtoehto, tulee niin tehdä, mutta koska meillä oli vaihtoehtona mennä maa- ja meriteitse, koimme sen kissaystävällisemmäksi. Toki matka oli pidempikestoinen, mutta muuten kissaystävällisempi, uskoisin. Lentäessä kissa saa tulla matkustamoon istuimen alle, jos kissa + koppa tarvikkeineen painaa maksimissaan kahdeksan kiloa. Ne lennot, joita itse katsoin, velottivat kissan matkasta noin sata euroa.

Junassa ja laivassa otimme lemmikkihytit, jotta saatoimme päästää Fredin vapaaksi matkustamisen ajaksi. Tämä tuntui inhimillisemältä omasta mielestäni, varsinkin, kun Fredi ei juurikaan viihdy kopassa. Lemmikkihyteistä piti pulittaa hieman ekstraa, mutta hinnat pysyivät kohtuudessa. Matkat menivät lopulta hyvin, toki Fredi oli koko puoli vuorokautta ihan muumina eli ei käyttänyt matkahiekkalaatikkoaan eikä myöskään syönyt tai juonut mitään, vaikka ravintoa oli tarjolla koko ajan. Suihkutimme koppaan tuttujen vilttien päälle myös feromonisuihketta rauhoittamaan Frediä, ja silloin kun Fredin oli oltava kopassa (siirtymien aikana), pidimme takkia kopan päällä, jotta oma rauha säilyisi. Meidän muuttomatkasta voitte lukea lisää täältä.

Tuttua ruokaa

Uuteen kotimaahan sopeutumisessa auttaa varmasti tuttu ruoka. Matka ja muutos ovat kissalle stressaavia, joten jotain tuttuja asioita kannattaa säilyttää. Me otimme mukaan muutamia märkäruokapusseja ja minigrip-pussiin kuivaruokaa. Otimme myös tutut ruokailualustan -ja astiat mukaan. Uuteen maahan päästessämme ostimme alkuun samaa tuttua ruokaa. Fredi on muutenkin nirso, joten olemme pikkuhiljaa yrittäneet siirtyä laadukkaampaan ruokaan, mutta alkuun oli parempi antaa suosiolla sitä tuttua ja turvallista ruokaa.

Kissan tarvikkeet

Kissahan tarvitsee muutamia tavaroita, kuten kiipeilypuun, raapimapuun ja jotain, jolla leikkiä. Koska kiipeily- ja raapimapuut ovat melko hintavia ja meidän omistamme olivat aika uusia, emme halunneet luopua niistä. Jätimme siis suurimman osan Fredin tarvikkeista Vaasaan vuokraamaamme varastoon. Otimme mukaan vain pari lempparilelua ja koppaan pari vilttiä, joissa oli tuttua tuoksua. Ruotsissa ensimmäisellä viikolla ostimme kiipeilypuun ja raapimapuun, ja pikkuhiljaa olemme ostaneet muuta tavaraa, kuten raapimapahvilautaa, tunnelia ja uusia leluja. Kuten kissanomistajat varmasti tietävät, tavaraa tuppaa kertymään pikkuhiljaa enemmän ja enemmän (ja silti kissan lemppareita ovat vanhat tyhjät pahvilaatikot).

Sopeutuminen

Halusimme varata aikaa sekä omaamme että Fredin sopeutumiseen ennen töiden alkua. Siksi olimme kotona noin viikon ajan ennen varsinaista työn aloitusta. Olimme mahdollisimman paljon kotona Fredin kanssa ja yritimme pikkuhiljaa totuttaa sitä olemaan yksin kotona sitten, kun näytti, että se viihtyy kotona. No, Fredi sopeutui yllättävän nopeasti ja oli kuin kotonaan jo parin päivän jälkeen. Selvästi kaikista tutuista tavaroista ja feromonisuihkeista huolimatta Fredille eniten turvaa toi meidän läsnäolo. Siirryimme molemmat vielä aika nopeasti etätöihin kokonaan tai osittain, joten Fredi on nyt sillä lailla hyvin hemmoteltu korona-ajan kissa, että se on tottunut meidän kotona oloon. Nyt neljän kuukauden jälkeen Fredissä ei näy mitään merkkiä siitä, että se olisi shokeerautunut muutoksesta. Päinvastoin, se vaikuttaa rakastavan uutta kotia, jossa on tilaa enemmän kuin edellisessä ja ihania ikkunalautoja, joiden päällä voi istua ja katsella ulos pitkin päivää.

Tässäpä ne tärkeimmät neuvot, jotka mulla tuli mieleen. Täydentäkää listaa kommenttikentän puolella ja kyselkää lisää! Tähän yhteyteen laitan vielä Youtube-videon, jossa kerron tarkemmin vielä omasta kokemuksesta kissan kanssa ulkomaille muutosta ja vilautan lemmikkieläinpassia. Videolla on tietysti myös paaaljon kuvamateriaalia Fredistä, joten suosittelen katsomaan!

2 kommenttia
23.2.2021 by lauralinnea

Mitä ottaa huomioon, kun muuttaa ulkomaille korona-aikaan?

Kuten monet tietävätkin, muutimme Vaasasta Tukholmaan viime lokakuussa, eli keskellä koronaa. Lähtiessämme Vaasa oli Suomen koronapääkaupunki, eikä Tukholmassakaan tilanne kovin hyvä ollut. Teimme muuttopäätöksen loppukesästä ja löimme syksyllä lukkoon muuttopäivän, joka oli siis 19. lokakuuta.

Ulkomaille muutossa on aina oma suunnittelemisensa, sillä on pitkä lista asioita, joita täytyy huomioida maata vaihtaessa. Ajattelin kirjoittaa niistä yleisluontoisen postauksen myöhemmin. Tänään kuitenkin kerron siitä, mitä tuli ottaa huomioon juuri korona-aikana muuttaessa. Eli jos siellä on joku, joka haaveilee muutosta ulkomaille vielä ennen kuin koronatilanne tasaantuu, niin pistäkää lista talteen.

Rajanylitykset kumpaankin suuntaan. Tämä nyt kaikkein tärkeimpänä. Suomalainen saa aina ylittää Suomen rajan ilman mitään ongelmia kotimaan puolesta. Tähän tietoon olin turvautunut ja tarkkailin rajavartiolaitoksen sivuja tiiviisti varmistaakseni, ettei tilanne muutu ja maastapoistumiseen ei tule ongelmia. Pari viikkoa ennen muuttoa tajusin yhtäkkiä, etten ole lainkaan ottanut huomioon sitä, saako suomalainen matkustaa Ruotsiin. Suomen puolesta kyllä, mutta entäs Ruotsin puolesta? Äkkiä googlailemaan ja helpotuksekseni Ruotsin raja näytti olevan auki suomalaisille vielä lokakuussa ilman mitään ongelmia.

Karanteeni lähtömaassa. En ole ihan varma, miten Suomessa altistumissäännöt nykyään menevät, mutta tuolloin tilanne oli se, että altistuneeksi nimetty on 14 päivän karanteenissa ilman poikkeuslupia. Olimme buukanneet lähdön tuonne lokakuun 19. päivälle ja suurin huoli oli se, että altistummeko koronalle kahden viikon sisällä lähdöstä. Jos altistus tapahtuisi ja lääkäriltä tulisi määräys karanteeniin, ei muutto onnistuisi. Sillon meillä olisi myös se tilanne käsillä, että matkustusliput jäisivät käyttämättä ja asunnon vuokrasopimus loppuisi. Kaksi ihmistä, monta matkalaukkua ja kissa olisivat vailla kotia karanteenin loppuun asti, joten tiedossa olisi kallis hotellilasku, mikäli jokin hotelli meidät olisi huolinut. Tämän vuoksi välttelimme ihmiskontakteja tehokkaasti viimeiset kaksi viikkoa. Emme pitäneet läksiäisiä emmekä käyneet hyvästelemässä kummankaan perhettä tai kavereita. Itse kävin kampaajalla kaksi päivää ennen lähtöä ja stressasin ihan järkyttävästi altistumisen mahdollisuutta. Teimme kaikkia varasuunnitelmia, jos toinen olisi karanteenissa ja toinen lähtisi, ja kävimme läpi eri skenaarioita. Lopulta onneksi kummankaan Koronavilkku ei piipannut eikä tullut soittoa mistään.

Matkustusvälineen valinta. Me ylitimme rajan lopulta laivalla, eli muuttomatkamme oli Vaasa-Uumaja laivayhteydellä ja Uumaja-Tukholma junalla. Mietimme vaihtoehtona myös Vaasa-Turku junalla ja Turku-Tukholma laivalla, tai suoraan Vaasa-Tukholma lentoa. Lento karsiutui ensimmäisenä pois, joten piti miettiä tarkemmin laivaa. Olin lukenut iltapäivälehdistä, että Turku-Tukholma välillä matkustajat eivät saisi poistua laivasta lainkaan. Soittelin siis sekä Viking Linelle että Wasalinelle varmistaakseni sen, että muuttomatkalla todella saisimme poistua laivasta Ruotsin puolella. Molemmat laivayhtiöt kuittasivat tämän mahdolliseksi. Lisäksi Wasalinen työntekijä vakuutti, että yhteys tulee pysymään koronasta huolimatta ja tulemme varmuudella pääsemään terveinä kyytiin. Olin myös aiemmin haastatellut töissä Wasalinen toimitusjohtajaa, joka myös vannoi laivan pysyvän liikkeessä. Tämä osaltaan vaikutti siihen, että valitsimme välineeksi Wasalinen. Junien en uskonut pysähtyvän kummassakaan maassa koronarajoitusten takia kuitenkaan, mutta maasta toiseen siirtyminen oli isompi huoli. Muuttomatkan onnistumisesta voitte muuten lukea täältä – matka ei mennyt ihan kuin Strömsössä.

Turvallisuus matkustaessa. Meillä oli sekä laivassa että junassa oma hytti, joihin ei muilla ollut asiaa. Tämä oli sekä mukana muuttavan kissan että koronan vuoksi tehty valinta. Taksissa matkalla satamaan sekä satamassa pidimme myös maskeja. Laivalla pidimme maskeja hytin ulkopuolella, paitsi ruokaillessa. Olimme hankkineet etukäteen kangasmaskeja muuttomatkaa varten. Ainut tilanne, jossa emme voineet pitää turvaväliä, oli Uumajan satamasta juna-asemalle kuljettu matka minibussissa.

Karanteeni kohdemaassa. Tämä ei rehellisesti pitkään aikaan myöskään käynyt mielessäni. Lopulta riskin huomatessani yritin etsiä tietoa, mutta missään ei lukenut, että Ruotsiin saavuttaessa tulisi olla karanteenissa. Myöskään koronatestitodistuksesta ei puhuttu mitään. Muuten olisi pitänyt vielä miettiä matkareittiä, sillä karanteeni Uumajassa olisi tuntunut hankalalta.

Koronatilanne ylipäätään. Tätä toki tuli paljon mietittyä, että onko muutto korona-aikana edes millään tasolla järkevää. Haluan kuitenkin tunnustaa, että korona ei oikeastaan hirveästi hetkauttanut muuttoa miettiessä. Paljon enemmän näin vaivaa käytännön järjestelyihin rajoitusten takia, kuin käytin aikaa sen pohtimiseen, kannattaako Ruotsiin muuttaa koronalukujen ollessa niin isot. Toki asiaan vaikutti myös se, että tilanne Vaasassa oli myös huono. Tätä kannattaa kuitenkin miettiä, että jos muuton jälkeen ulkomailla saa koronan, mikä on maan terveydenhoitotilanne. Rasittaako oma sairastumisesi yhteiskunnan terveydenhuoltoa kestämättömästi? Onko terveydenhuolto sillä tasolla, että todennäköisesti selviät koronasta, jos se iskee sinuun rajuna? Muutto on jokaisen omalla vastuulla, joten nämä jutut kannattaa miettiä valmiiksi ennen muuttopäätöstä.

Näitä juttuja nyt ainakin pohdimme ja selvittelimme ennen lähtöä nimenomaan koronaan liittyen. Voi olla, että oli myös jotain muuta, joka ei enää muistu mieleen. Kysykää, jos jotain jäi mietityttämään! Palaan aiheeseen vielä kertomaan asioita, joita tulee yleisesti ottaa mieleen ulkomaille muutossa sekä ulkomaille muutosta kissan kanssa.

Ps. Olin vieraana Byelingual-podcastissa kertomassa näistä jutuista. Jakso löytyy ainakin Spotifysta, käykää kuuntelemassa!

Kirjoita kommentti
9.2.2021 by lauralinnea

Older Posts