Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Tukholma

Joulutunnelmia Tukholmasta

Ihanaa jouluaamua!

Tänä vuonna joulu on niin erilainen kuin aiemmin, kuten varmasti kaikilla. Jos ei jouluseurueen puolesta erilainen, niin yleisen tunnelman. Me vietämme joulua poikaystäväni kanssa kahdestaan tänä vuonna – niin, ja tietenkin Fredi on meidän kanssamme. Se onkin varmaan ihan onneissaan, kun olemme molemmat kotona neljä kokonaista päivää ilman, että mihinkään tarvitsee poistua pitkäksi aikaa. Rapsutuksia ja leikkiseuraa läheisyydenkipeälle kissalle siis tarjolla yllin kyllin.

Olen kerran aiemmin viettänyt joulua ulkomailla. Se oli vuonna 2016 kun olin vaihdossa Saksan Hildesheimissa talvilukukauden. En viitsinyt lähteä kotiin jouluksi, sillä halusin kokea saksalaisen joulun. Aattoaamuna kävin lenkillä ilman takkia, se tuntui aika mahtavalta. Päivällä avasin joululahjoja, ja illalla kutsuin kaikki jouluksi Saksaan jääneet vaihtarikaverini kylään. Pidettiin nyyttärit, jonne jokainen toi oman maansa perinnejouluruokaa. Mukana oli myös yhden vaihtarikaverini äiti! Meillä oli kiva joulu porukalla, vaikka vähän olikin kummallinen olo jäädä yksin aattona kotiin muiden lähdettyä.

Tänä vuonna suurin ero tuohon on se, etten ole yksin, vaan saan viettää joulun sen tärkeimmän ihmisen kanssa. Se ei ole mikään itsestäänselvyys, ja sen vuoksi olenkin onnellinen tästä joulusta. Ei ollut helppo päätös jäädä Ruotsiin ja viettää joulu erillään perheestä, mutta ehdottomasti oikea päätös. Suunnitelmamme sukulaisjoulusta Tukholman sukulaisten kanssa lässähti myös uusiin koronarajoituksiin. Tämä joulu mennään näin, niitä perhejouluja ehtii kyllä varmasti taas viettää aivan riittämiin.

Aattona, eli tänään, on tarkoitus nauttia rauhallisesta tunnelmasta. Varmaan soittelemme perheille videopuheluita ja avaamme tietysti toisillemme hankitut lahjat. Jouluruoaksi on luvassa itse tehtyjä hamppareita, ai että. Joulukuun herkkulakko on myös tullut päätökseensä, joten kaupoista metsästetyt Fazerin konvehtirasiat varmaan tyhjenevät nopeasti. Suunnitelmissa oli myös käydä päivällä pienellä kävelyllä lähiympäristössä, ja kurkkia uteliaina muiden talojen joulutunnelmaa. Pitäkää siis verhot auki, naapuruston väki, heh. Loppuillan pyhitämme leffojen katselulle – kiitos siitä poikaystäväni hankkimalle projektorille, jolla voi heijastaa kuvan koko seinän leveydelle. Ei hassumpi joulu meillä!

Kävimme jo aiemmin ihastelemassa jouluvaloja ja muiden koristeiden luomaa tunnelmaa. Loppuun siis kuvapläjäys Tukholman tämän vuotisista joulutunnelmista.

Aivan mahtavaa joulua kaikille – tehkää tästä päivästä itsenne näköinen ja rento. <3

joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa

Viikko Tukholmassa asumista takana

muutto-tukholmaan-asuminen-tukholmassa
muutto-tukholmaan-asuminen-tukholmassa

Ensimmäinen viikko Tukholmassa on vierähtänyt nopeasti. Vaikka toisaalta tuntuukin, että Suomessa olosta on pieni ikuisuus aikaa ja Tukholmassa on asuttu jo pidempään, ovat päivät myös livahtaneet käsistä hurjaa vauhtia.

Aamukahvia juodessani katson ulos ikkunasta ohi kiitävää metroa. Tuntuu vaikealta käsittää, että täällä mä ihan oikeasti nyt asun. Lähes miljoonakaupungissa, joka ei hiljene koskaan. Ihmettelen kaupungin nopeatempoista tahtia, mutta samalla tönin hidastelevia ja leveästi käveleviä ihmisiä metrotunnelissa kuin mikäkin tukholmalainen yrittäessäni ehtiä vaihtamaan metroa. 

Työmatka kestää noin viisikymmentä minuuttia, mikä tietysti vaatii totuttelua. Olin kuitenkin kaukaa viisas ja ostin ennen muuttoa Spotifyn Premium-version, jotta voin työmatkat nauttia musiikista. Haluaisin testata myös jotain äänikirjapalvelua, niin matkat menisivät vieläkin joutuisammin. Aamuvuoroihin herätyskello soi kolmelta yöllä, mutta matkustaminen työpaikalle taksiedun johdosta on mukavaa ja nopeaa. Taksissa etu- ja takapenkin välissä on muovinen pleksi, joten olo on kuin limusiinissa matkustettaessa. Vielä kun aamukahvit tarjoiltaisiin nenän eteen.

muutto-tukholmaan-asuminen-tukholmassa

Kielimuuri on ollut yllättävän pieni. Tämä on nyt neljäs muuttoni ulkomaille ja toinen muuttoni Ruotsiin. Silti voin rehellisesti ensimmäistä kertaa nauttia siitä, että osaan valmiiksi paikallista kieltä. Ruotsin puhumiseen täällä on ollut matalampi kynnys kuin kaksikielisessä Vaasassa, ja olen huomaavinani paikallisten arvostavan maahanmuuttajan yritystä puhua paikallista kieltä. Toki jotkut vaihtavat englantiin huomatessaan ensimmäiset takeltelut, mutta yleensä sinnikkäällä yrittämisellä olen saanut asiani toimitettua ruotsiksi ilman suurempia ongelmia, tai ainakaan ongelmista lannistumatta.

Hyvän kosketuksen maahanmuuton hankaluuksiin saimme missäpäs muuallakaan kuin Skatteverketissä asioidessamme. Koronarajoitusten vuoksi virastoon ei päästetty sisälle kuin kymmenisen ihmistä kerrallaan, joten jonotimme tunnin verran ulkona sateisessa ilmassa. Emme olleet varanneet aikaa, joten seisoimme pitkässä jonossa muiden henkilötunnusta jonottavien kanssa. Siellä me hytisimme jonossa siniset ja vihreät silmät vilkkuen, vartijoiden kanssa ruotsia puhuen, jotta voisimme virallisesti monisivuisen lomakkeen avulla kertoa, että vi flyttade till Sverige. Kyllä on pohjoismainen maahanmuutto tehty helpoksi. Ajanvarauksella olisimme toki päässeet asioimaan nopeammin, mutta me suomalaisethan tunnetusti tykkäämme jonottamisesta.

muutto-tukholmaan-asuminen-tukholmassa
muutto-tukholmaan-asuminen-tukholmassa

Koronarajoitukset tuntuivat unohtuneen tiukkaa kuria pitävään Vaasaan, ja astuimme ikään kuin toiseen maailmaan, jossa turhat säännöt unohdetaan – paitsi Disney Storeen jonottaessa, sillä kauppaan laskettiin sisään vain tietty määrä ihmisiä maskipakon kanssa. Metrossa neljän hengen paikalla istuu usein vain kaksi, ja välimatkaa yritetään pitää. Kauppakeskuksessa yhdessä kerroksessa ohjattiin ihmisiä kävelemään oikeassa reunassa kulkusuuntaan nähden. Siinä lähes kaikki, missä koronatilanne näkyy. Kasvomaskeja näkyy katukuvassa harvakseltaan, turvavälit ovat mystinen asia, ja ihmiset kävelevät ärsyttävästi päin varomatta lainkaan. Poissa silmistä, poissa mielestä – ja toivottavasti myös poissa elimistöstä.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen viikko on sujunut melko mutkattomasti. Fiilis on vielä vähän sellainen, kun olisi jollain matkalla, joka päättyy pian. Tuntuu, että pitäisi nopeasti nähdä kaikki, enkä vielä ole täysin sisäistänyt sitä, että hei, täällä mä nyt asun. Joka iltainen kova väsymys painaa niin, että kahdeksan jälkeen on vaikea pitää silmiä auki, mutta se lienee normaalia näin rajusti muuttuneessa elämäntilanteessa. 

Onneksi mulla on täällä poikaystävän lisäksi niin paljon kotoisuutta tuova Fredi, joka on muuten sopeutunut uuteen kotimaahansa hienosti. Noiden kahden ja pienen kalusteiden uudelleenjärkkäilyn ansiosta koti tuntuu jo kodilta. Home is where heart is, ja sydän on löytänyt jo paikkansa Tukholmasta.

Alle kaksi viikkoa Tukholmaan muuttoon!

Kahden viikon päästä olen Tukholmassa! Ihan käsittämätöntä. Oon yrittänyt pohtia millaista arki Tukholmassa tulee olemaan ja fiilistellä lähtöä, mutta se ei tunnu millään konkretisoituvan mulle. Vaikka olen asunut aiemmin viisi kuukautta Tukholmassa, en silti osaa kuvitella itseäni Gamla stanin kaduille kuljeskelemaan. Muutto tosin on enemmän konkretisoitunut, sillä viime päivät ovat olleet aikamoista rumbaa ja hulinaa. Tiedän, että olemme lähdössä, mutta en oikein vielä käsitä minne.

Muuttohommat ovat onneksi ihan hyvässä kondiksessa. Kodissa tuntuu tällä hetkellä kaikuvan, sillä muun muassa verhot ovat jo kiedottuina varastossa lepäävien astioiden ympärille. Isoimmat huonekalut ovat vielä tallella, mutta moni asia on löytänyt uuden omistajan Facebook-kirppiksien kautta tai päätynyt hyväntekeväisyyteen. Tavaroista luopuminen on hankalaa, mutta puhdistavaa. Tuo Facebook-kirppistely on muuten aivan oma lukunsa. Meillä kaupat ovat menneet yllättävän sujuvasti, mutta on se silti raskasta hommaa ja ihmeellistä sumplimista milloin mittailujen ja milloin hakujen sopimisten kanssa. Note to myself: älä helpolla lähde enää tähän hommaan.

muutto-tukholmaan-lahestyy


Vuokrasimme tosiaan lämpimän varastotilan niille tavaroille, joita emme halunneet ottaa mukaan mutta emme halunneet luopuakaan. Näihin kuuluu muun muassa sohva ja pari kassillista vaatetta. Varasto on 3,5 neliötä eli juuri sopiva meidän tarpeisiimme (toivottavasti). Pähkäilimme pitkään sohvan kuljettamista, mutta varmaan vuokraamme lopulta pakun sitä varten. Varasto sijaitsee muutaman sadan metrin päässä, mutta sohva ei mahdu ulos asunnosta jalkojen kanssa, mutta emme voi kantaa sitä ilman jalkoja. Sohva on ostettu keväällä, joten tuoreessa muistissa on vielä jalkojen kiinnittämisen hankaluus… Saa nähdä, mihin lopulta päädytään.

Loputon pakkaaminen ja päättäminen, mitä tavaroita ottaa mukaan, on aiheuttanut jumalattoman paljon stressiä. Luulin pystyväni handlaamaan tämän helposti, mutta eipä se ihan niin mennytkään. Päälle painavat flunssaoireet ja eilen puhjennut migreeni ei yhtään helpota tilannetta. Oltaisiinpa vaan jo Tukholmassa ja kaikki huolet olisivat takana päin!

Fredi aistii selvästi, että jotain on tapahtumassa. Se ihmettelee kovasti kodista katoavia tavaroita, ja on erityisen läheisyydenkaipuinen. Varmaan sillä on jotain pelkoa siitä, että me olisimme sen hylkäämässä. Fredin asiat, kuten rokotteet ja lemmikkipassi, on onneksi hoidettu kuntoon jo heti ensimmäisenä. Oman passin hoitamisen taas jätin viime tippaan, ja odottelen sen saapumista ensi viikolla. Muuttoilmoituiskin pitäisi muistaa tehdä… Huhhuh, no eiköhän kaiken saa hoidettua.

muutto-tukholmaan-lahestyy


Sellaisia juttuja täällä. Fiilikset uudesta ovat kuitenkin todella positiiviset. Totta kai jännittää ulkomaille muutto, mutta eniten stressi kohdistuu tällä hetkellä tähän Vaasan asunnon tyhjentämiseen. Olemme allekirjoittaneet vuokrasopimuksen Tukholman asunnosta ja varanneet matkaliput, eli tärkeimmät on hoidettu. Enää tuhat ja miljoona asiaa vakuutuksista, sähkösoppareista, resepteistä ynnä muusta vastaavasta pienistä mutta silti tärkeistä seikoista hoitamatta… Toistan itseäni: olisimmepa jo Tukholmassa. 😀

Kiitos muuten todella paljon kaikista tsemppiviesteistä, joita olette jättäneet muutosta ilmoittamisen postaukseen ja muualle. Niistä on tullut hymy huulille ja on paljon apua henkisesti. <3 Yritän ehtiä vastaamaan kaikkiin, kunhan vaan ehdin kaiken muun keskeltä.

Muutamme ulkomaille 1,5 kuukauden päästä

”Oishan se hienoa myydä vaan kaikki pois ja muuttaa ulkomaille.”

Jep, näin se on. Vihdoin paljastan teille ison asian, jonka ympärillä kaikki ajatukset ovat pyörineet viimeisen kuukauden sisällä. Mun on ollut vaikea kirjoittaa juuri mistään, kun kaikki fiilispostaukset ja muut ovat tuntuneet epäaidoilta. Tässä siis uutiseni: muutan lokakuussa ulkomaille!

Olen asunut ulkomailla ennenkin, mutta tämä kerta tulee olemaan monella tavalla täysin erilainen. Ensinnäkin, en muuta yksin, vaan yhdessä poikaystäväni kanssa. Mukaan tulee tietenkin kissamme Fredi. Tämä tarkoittaa sitä, että olen vastuussa muustakin kuin itsestäni. Aiemmin olen voinut huolettomammin tehdä tällaisia päätöksiä, mutta nyt täytyy kaikki miettiä selkeästi etukäteen aina matkustamisesta asti – kissan kanssa kun ei voi viettää vuorokausia lentokenttien aulamajoituksissa.

Toiseksi, aiemmin olen aina muuttanut ennalta määrätyksi ajaksi. Olen tiennyt palaavani takaisin Suomeen vapaaehtoistyön, vaihdon tai työharjoittelun loppuessa. Nyt muutan ensimmäistä kertaa ulkomaille toistaiseksi, ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. Paluulipusta ei ole tietoa.

Aiemmin olen myös tiennyt etukäteen tarkasti, mitä tulen kohteessa tekemään. Nyt mulla ei ole tarkkaa suunnitelmaa. En ole allekirjoittanut työsopimusta, mutta olen sopinut tapaamisen oman alan työpaikkani kanssa, jonne todennäköisesti pääsen töihin. Toivotaan, että kaikki menee hyvin.

Poikaystävälläni on työsopimus allekirjoitettuna uuteen maahan. Se oli viimeinen ratkaiseva asia muuttoa miettiessä. Kunhan toisella meistä on varmuudella töitä odottamassa, on lähtö helpompaa.

muutto-ulkomaille-ruotsi-tukholma
muutto-ulkomaille-ruotsi-tukholma
muutto-ulkomaille-ruotsi-tukholma


Mihin me sitten muutamme? Minä olisin ollut valmis lähtemään vaikka maailman ääriin, mutta poikaystäväni ilmoitti, että Ruotsia kauemmas hän ei lähde. Niinpä me muutamme Tukholmaan. Kaupunki on minulle ennestään tuttu, ja tiedän viihtyväni siellä oikein hyvin.

Lähtö jännittää todella paljon, mutta samalla olen innoissani. Asuntoasiat ovat melkein plakkarissa, mikä on suuri helpotus. Järjesteltäviä asioita on paljon, mutta aikaakin on onneksi vielä jäljellä, sillä muutamme lokakuun lopussa. Yritän saada joka viikko muutaman ison asian hoidettua, jotta hermot pysyvät kurissa. Nimittäin aika paljon tässä saa omien hermojen kanssa taistella, kuten aina isoja päätöksiä tehtäessä.

Miksi me sitten muutamme? Oikeastaan ihan vaan siksi, että molemmat haluavat asua ulkomailla. Lähestymme pikkuhiljaa kolmekymppisiämme, ja perheen perustamista olisi kiva aloitella Suomessa. Siksi tämä on viimeinen hetki, jolloin voimme lähteä niin, että ainut huollettavamme on kissa. Vaihtoehdot ovat nyt tai ei koskaan, joten valitsimme lähteä nyt.

Sellaista tällä kertaa, huhhuh. Jännittää todella paljon julkaista tämä postaus, mutta samalla oon helpottunut jakaessani tämän asian julkisesti. Saa kysellä lisää ja toivoa postauksia aiheen tiimoilta, tästä varmasti riittää kyllä kirjoitettavaa!