Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Suomi

Muuttomatkakertomus – ei mennyt ihan nappiin!

Meidän muuttomatkamme Vaasasta Tukholmaan sujui kivasti, mutta ei todellakaan mutkattomasti. Matkaan kuului muun muassa yöllinen seikkailu väärässä kaupungissa sekä vähäiset yöunet… Mennään siis itse asiaan – yritän pitää kertomuksen lyhyenä, mutta katsotaan kuinka käy.

Alkuperäinen matkasuunnitelmamme oli siis tämä:

Ma 19.10. Laiva Vaasa-Uumaja, lähtö klo 20.00, saapuminen klo 23.30

Ti 20.10. Juna Uumaja-Tukholma, lähtö klo 01.33, saapuminen klo 9.22

Eli Uumajassa olisi kaksi tuntia aikaa siirtyä satamasta juna-asemalle. Ostin etukäteen bussiliput, ja siirtymiseen menisi noin puoli tuntia, joten aikatauluun oli varattu aikaa myös muutoksille.

Jos muuten hintatiedot kiinnostaa, niin muuttomatka maksoi yhteensä noin 249 euroa.

Laiva eläinhytillä 103e, juna eläinhytillä 110e, taksi kotoa satamaan noin 20e ja bussi satamasta keskustaan 16e. Hinnat ovat kahdelta henkilöltä, eli kumpikin maksoimme noin 124,50 euroa muutosta monen laukun ja kissan kanssa. Täysin kohtuullinen hinta mielestäni.

muuttomatka-vaasa-tukholma-suomi-ruotsi

Suljimme siis Vaasan kotimme ovet viimeistä kertaa seitsemän aikaa illalla, ja hyppäsimme etukäteen tilattuun taksiin. Hypätä tosin on ehkä väärä verbi, sillä meillä oli mukana viisi laukkua + Fredi kantokopassaan, joten kovin kevyesti taksiin nousu ei sujunut. Pääsimme kuitenkin hyvissä ajoin Wasalinen satamaan, jossa kaikki sujui näppärästi. Ainoastaan mun lippujen ostajana tuli näyttää henkkarit, ja siihen kävi myös ajokortti. Meillä oli maskit päässä koko ajan satamassa.

Oma hytti lähes tyhjässä laivassa

Laivamatkalle olimme ostaneet oman hytin, mikä oli erinomainen vaihtoehto. Neljän tunnin matka monen laukun kanssa olisi ollut ikävä viettää laivan käytävillä tai ravintolassa roikkuen. Hytissä voitiin päästää Fredi vapaaksi kopastaan, ja toki koronatilanteessa oma hytti on mukavampi vaihtoehto kaikin puolin. Laivareissu menikin lähinnä hytissä levätessä, hyvillä mutta jännittynein mielin. Poistuimme hytistä vain syömään. Laivalla oli yleisesti todella vähän porukkaa, lähinnä työmatkalaisia, kuten rekan kuljettajia näytti olevan.

Laivasta poistumisen kanssa ei ollut ongelmaa. Olimme tullanneet Fredin etukäteen, joten meidän ei tarvinnut käydä tullin kautta ollenkaan. Rajalla ei ollut mitään tarkastuksia. Odottelimme hetken bussia, kunnes nopeasti infoluukulta kysyessä selvisi kulkuvälineemme olevan pihalla odottava tilataksi. Siellä oli aika tiivis tunnelma, mutta kaikilla matkustajilla oli maskit ja kopassaan makoileva Fredi aiheutti ihastusta. Olimme ajatelleet mennä bussilla vain keskustaan, mutta päätimme ottaa riskin ja jatkaa päätepysäkille. Se osottautui olevan rautatieaseman vieressä, joten riskin otto kannatti ja olimme ajoissa paikalla odottelemassa saapuvaa yöjunaa.

muuttomatka-vaasa-tukholma-suomi-ruotsi

Ja sitten alkoivat ongelmat…

Ehdimme olla jonkin aikaa lämpimässä asemarakennuksessa Uumajassa, kunnes yhtäkkiä sisään paukkasi pari vartijan näköistä miestä. He kertoivat, että juna ei kulje ollenkaan Uumajan läpi ratatöistä johtuen, ja meidän pitää välittömästi lähteä naapurikaupunkiin. Bussi odotti valmiina oven edessä, ja keräsimme äkkiä kamppeemme ja nousimme sen kyytiin. Alkuhämmennyksen häivyttyä alkoi koko juttu naurattaa – yhtään kyseenalaistamatta lähdimme keskellä yötä bussilla parin muun tyypin kanssa jonnekin, emme edes tienneet mihin, ja toivoimme parasta. Uusi paikka osoittautui noin 30 kilometrin päässä sijaitsevaksi kunnaksi nimeltä Vännäs.

Uusi asema osoittautui suoraan sanoen järkytykseksi. Uumajan siistiin ja lämpimään asemaan verrattuna Vännäksen asema oli kamala. Sisällä oli penkkien alla tyhjiä kaljapulloja ja roskia, siellä haisi virtsa ja valvontakamerat oli rikottu. Eli paikka oli juuri sen näköinen, että humalaisen kodittomien jengin voi olettaa pelmahtavan sisään yötä viettämään koska vain. Boarding taululla ei näkynyt meidän junaa ollenkaan, vain aamuyön junia pohjoiseen päin. Hetken pohtimisen jälkeen etsin käsiini bussikuskin, jolta kysyin, tietääkö hän koska junan on määrä saapua. Mun väsynyt yöllinen ruotsi ja bussikuskin olematon englannin taito ja erittäin vahva ruotsin murre ei ollut hyvä yhdistelmä. Onneksi toinen matkustaja tuli tulkkaamaan ja he jäivät selvittämään asiaa keskenään.

muuttomatka-vaasa-tukholma-suomi-ruotsi
muuttomatka-vaasa-tukholma-suomi-ruotsi

Yhteensä noin 40 minuutin Vännäksen asemalla olon jälkeen tilanteen nurinkurisuus alkoi valjeta meille. Bussikuski sai selville, että yöjuna ei ole tulossa Vännäkseen – se oli Uumajassa aivan kuten pitikin. Eli olimme aivan turhaan vaihtaneet kaupunkia keskellä yötä! Muutaman matkustajan voimin hyppäsimme takaisin bussiin, ja kuski kaahaili tuhatta ja sataa takaisin Uumajaan. Junan sanottiin odottavan asemalla, mutta emme tienneet, ehdimmekö siihen kuitenkaan. Jos emme ehtisi, edessä olisi hotellin etsiminen yöllä lemmikin kanssa, ja uuden junan varaaminen aamulle. Tämä vaihtoehto ei houkuttanut, sillä päiväjuna istumapaikalla tuntuisi paljon pidemmältä kuin yöjuna makuuvaunussa, jossa Fredinkin voisi päästää vapaaksi.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Bussin kaahailtua takaisin Uumajaan kohtasimme iloisen näyn asemalla – juna odotti kuin odottikin meitä. Junan henkilökunta tuli vastaan ja ohjasi meidät oikeaan vaunuun, ja bussikuski kantoi painavan laukkuni junaan. Meille pahoiteltiin tilannetta ja tultiin vielä varmistamaan, että kaikki on nyt varmasti hyvin. Kello oli tässä vaiheessa noin puoli kolme yöllä, ja tunnelmat olivat väsyneen naurunsekaiset. 

Koko juttu tuntui niin absurdilta, ja omaan yöjunan hyttiin pääseminen tuntui taivaalliselta kaiken odottelun, säntäilyn ja epävarmuuden jälkeen. Hetken pohdimme, miten yläsänkyihin kiikkuminen onnistuu, mutta lopulta pienellä akrobatialla kipusimme omiin sänkyihimme katonrajaan ja adrenaliinin laskettua junassa nukkui yllättävän hyvin.

muuttomatka-vaasa-tukholma-suomi-ruotsi

Aamulla selvisi, että olimme lopulta vain puolisen tuntia myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. Muutaman tunnin yöunilla ja ison matkatavaramäärän kanssa otimme suosiolla taksin uuteen kotiimme. Yöllinen seikkailu nauratti, ja aamukahvi uudessa kodissa maistui hyvälle. Mietin, olisiko pitänyt reklamoida junayhtiön isosta mokasta, mutta en taida jaksaa. Kaikki meni lopulta kuitenkin hyvin, ja saatiin heti alkuun pikku seikkailu aikaiseksi, ja meille jäi ihan positiiviset fiilikset junahenkilökunnan hyvästä palvelusta johtuen. Welcome to Sweden.

Postaus on osa Travel Thursday -postaussarjaa. Julkaisen epäsäännöllisen säännöllisesti torstaisin matkailuaiheisia postauksia. Travel Thursdayssa muistellaan tehtyjen matkojen kohokohtia, kerrataan kummallisimpia matkamuistoja, vinkataan uusista kohteista sekä haaveillaan tulevista reissuista. Kaikki postaussarjan osat löydät travel thursday -tagin alta.

Tunnelmia Suomen koronaytimestä Vaasasta

Heippa! Viimeinen viikko Vaasassa pyörähti käyntiin. Kuten varmasti moni on huomannut, on Vaasa ollut viime aikoina hieman ikävissä merkeissä otsikoissa. Vaasasta leivotaan maailman onnellisinta kaupunkia, mutta tällä hetkellä rakas merenrantakaupunki kantaa titteliä Suomen koronapääkaupunki. Tartuntoja täällä on meinaan aika lailla ja altistumisia tulee kuin sieniä sateella. Kolmessa päivässä todettiin 173 tartuntaa ja yli 1100 ihmistä on tälläkin hetkellä karanteenissa Vaasassa.

vaasa-korona-milta-tuntuu

Miltä tämä tilanne vaasalaisen silmin näyttää? Ei ainakaan hyvältä, sen voi jokainen päätellä. Tunnelma kaupungissa on selvästi muuttunut. Siinä missä aiemmin turvavälejä noudatettiin silloin tällöin ja maskia ei pitänyt juuri kukaan, on nyt välimatkaa pidetty runsaasti ja maskeja näkyy joka puolella. Oikeasti, kaupassa käydessä noin 90 prosentilla asiakkaista on maskit. Tosi hienoa, että ihmiset ovat nyt heränneet niiden käyttöön.

Kaupunki julkaisee muutaman päivän välein listoja, joista voi nähdä paikat, jossa koronalle on voinut altistua. Tällä hetkellä listalla on noin 70 paikkaa. Altistumispaikkoja on joka puolella: ravintolat, kahvilat, kuntosalit, kirpparit, kaupat, junien vaunut, luentosalit, kirjastot… Käytännössä missä vaan on voinut altistua, jos on käynyt ihmisten ilmoilla.

vaasa-korona-milta-tuntuu

Puskaradiot tietysti laulavat, samoin nettiartikkeleiden kommenttikentät. Suurimpina syypäinä tilanteeseen kommenttikenttien mukaan ovat tietysti opiskelijat, jotka ryyppäävät ja harrastavat irtoseksiä. Luonnollisesti. Somen mukaan todella moni munkin tuttu ja tutun tuttu on karanteenissa. Moni jakaa päivityksiä Vaasan koronatilanteesta somessa ja kertoo olevansa ahdistunut tilanteesta. En yhtään ihmettele, sillä täällä tuntuu leijuvan yllä jokin koronaverho, jonka alta ei pääse pois. Kun paikallismedian lisäksi Yle ja iltapäivälehdet tuuttaavat otsikoihin Vaasan karmivaa tilannetta, nousee huoli pintaan väkisin. Ruokaboksiltakin ehdittiin jo soittaa mulle, että mun kotikatuni kuuluu alueeseen, jonne aletaan toimittamaan ruokatarvikkeita karanteenien vuoksi.

Omaan tilanteeseeni tämä vaikuttaa siten, että entistä enemmän pyrin olemaan kotona. Meidän oli tarkoitus syödä ravintolassa viime viikolla, mutta päädyimme tilaamaan ruoat kotiin. Kuljemme lähinnä ruokakaupassa maskit päässä, sekä kodin ja varaston väliä. Viime viikolla uskaltauduin kampaajalle. Edellisenä iltana ahdistuin ja mietin, toiminko ihan typerästi. Onneksi kampaamossa ei ollut muita, ja leikkaus onnistui maskit päässä. Jos jotain positiivista haluaa tästä hakea, niin Tukholman koronatilanne ei pelota ollenkaan, heh.

vaasa-korona-milta-tuntuu


Taistelutanner, antiikin Kreikka ja upea ruukki – nämä löydät Vöyriltä

Pohjanmaa-kiertue jatkuu! Laihian ja Pietarsaaren jälkeen oli aika ottaa suunnaksi Vöyri.

Reitin suunnittelu Vöyrille oli haastavaa siksi, että kunta on mahdottoman suuri pinta-alaltaan. Vöyriin kuuluu myös Oravaisten ja Maksamaan alue, joten lääniä riittää. Etsiskelin mielenkiintoisia kohteita ja lopulta tein mapsiin reittikartan, josta oli helppo tarkastella etäisyyksiä ja arvioida ajoaikaa. Ja ei kun menoksi!

Vöyri nähtävyydet Ehrs Parken
Vöyri nähtävyydet Ehrs Parken
Vöyri nähtävyydet Ehrs Parken
Vöyri nähtävyydet Ehrs ParkenVöyri nähtävyydet Ehrs Parken

 

Ensimmäinen kohde Vöyrin reissulla oli Ehrs Parken. Kyseessä on Vöyrin Kreikaksikin kutsuttu puisto, joka sijaitsee Grannasbergetin kallioilla. Nimitys ei ole aivan tuulesta temmattu, sillä Ehrs Parkenista todella löytyy antiikin aikaisia pylväsrakennuksia ja laiva – toki nämä eivät oikeasti ole peräisin antiikin ajoilta, vaan 80-luvulla rakennettuja patsaita. Ulkonäöllisesti paikka menisi aivan Kreikasta! Taiteen takana on pohjalainen Ernst Ehrs, innokas antiikin harrastaja, jonka pojat eivät raaskineet tuhota isänsä unelmaa Vöyrin kalliolta.

Nämä taideteokset kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Pikku-Kreikka saa hetkeksi unohtamaan, missä maassa ja kunnassa sitä oikein ollaan. Ehrs Parkeniin oli Vaasasta ajomatkaa puoli tuntia, eli kauas ei tarvinnut lähteä. En meinannut löytää vain osoitetta kyseiseen paikkaan mistään, joten aion nyt helpottaa teidän urakkaanne. Ehrs Parkenin osoite on Härmäntie 41 ja se löytyy Google Mapsista nimellä Bergpark. Auton voi jättää esimerkiksi muutaman sadan metrin päähän hiihtomajan parkkipaikkaan.

Ehrs Parken oli hieno paikka, mutta valitettavan huonosti hoidettu. Osa patsaista oli kaatunut, ja taideteosten väliset polut olivat umpeen kasvaneita. Kyseessä ei nimestään huolimatta ole siis varsinainen puisto, vaan muutama taideteos eri kohdissa kalliota. Täällä kannattaa kuitenkin ehdottomasti käydä!

 

Vöyri nähtävyydet mäkihyppytorni
Vöyri nähtävyydet mäkihyppytorni

 

Parkkeeratessamme auton hiihtomajan pihalle päätimme spontaanisti kiivetä myös mäkihyppytornin huipulle. Matkaa sinne oli noin miljoona porrasta, ainakin mun pohkeiden mielestä, jotka olivat kosketusarat vielä neljän päivän päästäkin (ihan käsittämätöntä). Hyppytornin huipulle vievät portaat olivat kuitenkin lukitut, joten emme päässeetkään käymään korkeimmassa kohtaa. Harjoitusmäen huipulle onneksi pääsi, ja sieltäkin kelpasi katsella maisemia. Vieressä oli myös golfiin ja frisbeegolfiin sopivat kentät. Jos Vöyrillä päin asuisimme tai siellä viikonloppulomaa viettäisimme, olisi tuolla loistavat puitteet mukavalle liikunnalle.

 

Vöyri nähtävyydet Vöyrin kirkkoVöyri nähtävyydet Vöyrin kirkko
Vöyri nähtävyydet Vöyrin kirkko

 

Grannasbergetiltä matka jatkui lähemmäs Vöyrin keskustaa, sillä halusimme käydä katsomassa Vöyrin kirkon, joka on Suomen vanhin käytössä oleva puukirkko. Valkoinen, iso ja näyttävä oli Vöyrin kirkko ulkoapäin. Sisälle emme valitettavasti päässeet katsomaan, mutta ulkoa päin ihastelu riitti hyvin. Näissä pienempien paikkakuntien puukirkoissa on kyllä ihan oma tunnelmansa joka kerta. Kirkon pihalta löytyi myös sankarihautoja sekä sotaveteraania esittävä hauska rahankeräyslipas.

 

Voyri nähtävyydet Kimon ruukki
Vöyri nähtävyydet Kimon ruukki
Vöyri nähtäyydet Kimon ruukki
Vöyrin nähtävyydet Kimon ruukki
Vöyri nähtävyydet Kimon ruukki
Vöyri nähtävyydet Kimon ruukki

 

Seuraava kohde heitti meidät kauas muiden nähtävyyksien luota. Kimon ruukki näytti kuitenkin pikaisen googletuksen perusteella niin hienolta paikalta, että sinne oli päästävä. Ruukille ajaminen olikin jo kokemus sinänsä, sillä mutkitteleva metsätie jatkui yli kymmenen kilometrin ajan. Itse Kimon ruukilla taas ei näyttänytkään olevan mitään erikoisempaa tai mitään, johon olisimme päässeet sisälle. Paikalta löytyi kuitenkin käsin kaiverrettuja tienviittoja ruotsinkielisiin kohteisiin, joiden merkityksistä emme olleet aivan varmoja.

Hetken pohtimisen jälkeen päätimme suunnata kohti neljän kilometrin päässä olevaa kohdetta. Sitä emme löytäneet, mutta pysähdyimme matkalla Oravaisten teatteriin. Koko piha värikkäine rakennuksineen ja pienine puroineen oli aivan upea! Tuolla kannattaa käydä, pitkä ajomatka on todellakin vaivan arvoinen.

Vöyri nähtävyydet Furiiirin puustelli
Vöyri nähtävyydet Furiirin puustelli
Vöyri nähtävyydet Furiirin puustelli

 

Ruukilta jatkoimme matkaa vielä reissun viimeiselle kohteelle, Oravaisten taistelutantereelle. En tiennyt yhtään, mitä taistelua kyseisellä tantereella on käyty, mutta tien päähän sotamuistomerkkien luo saapuessamme tämäkin asia selvisi. Kyseessä on niinkin vanha asia kun 1800-luvun välillä käyty Suomen sota -nimellä kulkeva Ruotsin ja Venäjän välinen taistelu. Lopputuloksena Venäjä voitti ja Suomi siirtyi länsinaapurin hallinnosta itänaapurin vallan alle. Taistelutantereentie kulkee Oravaisten taistelukentän läpi.

Tien päässä on Furiirin puustelli, josta löytyy myös Vänrikki Stoolin keskus. Itse tähän museorakennukseen emme valitettavasti päässeet sisään – aukioloaikojen mukaan sen olisi pitänyt olla vielä avoinna, mutta oletan koronan vaikuttaneen tilanteeseen. Kiipesimme kuitenkin viereiselle kukkulalle sotamuistomerkkiä katsomaan. Kieltämättä tuli kyllä hieman vaikuttunut olo seistä niin historiallisella paikalla, jossa moni muu on seissyt ja kaatunut. Lapsiperheille vinkiksi, Furiirin puustellin pihalla oli lapsille sopivia salapoliisitehtäviä, joita voi tehdä varmaan ohjatusti, mutta kylteistä riittää iloa myös ilman ohjausta kulkiessa.

Vöyri nähtävyydet Oravaisten kahvitupa

 

Vöyri-päivämme alkoi olla pulkassa ja nälkä kurnia kovempaa kuin olisi kannattavaa, joten lähdimme kotimatkalle poiketen syömään matkan varrella. Ruokapaikaksi valikoitui Oravaisten kahvitupa. Olimme käyneet tuolla jäätelöllä Pietarsaaren reissulla, ja paikka vakuutti jo silloin. Kahvituvalla on kaunis sijainti meren äärellä ja iso terassialue. Lisäksi on pakko kehua paikan aina ystävälistä henkilökuntaa! Syötiin paikalla herkulliset pitsat ja nautittiin aurinkoisesta säästä. Kahvituvan vieressä on ulkona Kivipuisto Stenpark, joka on merkattu monella sivustolla nähtävyydeksi. Itse en pitänyt sitä erityisen mielenkiintoisena paikkana, mutta jos Kahvituvalle pysähtyy, kannattaa kivet käydä katsastamassa. Hyvällä tuurilla aidan toisella puolella saattaa nähdä myös lampaita! Pitkilläkin reissuilla Kahvitupa on erinomainen pysähdyspaikka, ja samalla voi tukea jotain muuta ruokapaikkaa kuin suuria huoltoasemaketjuja.

Sellainen oli meidän Vöyrin reissumme. Paljon näimme, mutta varmasti jotain jäi vielä näkemättä tuosta pinta-alaltaan laajasta kunnasta. Ehkä ensi kerralle vielä lisäisin Tottesundin kartanon, jossa itse Jean Sibelius on mennyt naimisiin. Pitää sitä jotain jättää tulevankin varalle!

Lue myös:

Viikonloppu, jolloin elämä tuntui hetken normaalilta

Kaupallinen yhteistyö Vaasa Festivalin kanssa


Viikko sitten vietettiin tällä hetkellä Suomen suurinta festaria, Vaasa Festivalia. Yhtään liioittelematta voin sanoa viikonlopun olleen mahtava. Pitkästä aikaa ylipäänsä jossain tapahtumassa käynti teki hyvää. Oli ihana kohdata ihmisiä, niin tuttuja kuin tuntemattomiakin, ihan kuin tätä kummallista, loputonta korona-aikaa ei olisi ollutkaan. Monet artistit totesivat nauttivansa suunnattoman paljon keikkailusta, sillä tämä oli monelle kesän toinen keikka. Esiintyjien ilo välittyi hyvin yleisöön ja nosti viikonlopun rentoa tunnelmaa entisestään. Hetken tuntui, ettei maailmassa mitään poikkeustilaa olisikaan.

Monet varmasti miettivät, onko korona-aikana turvallista käydä festareilla. Rehellisesti käsi sydämellä voin sanoa, että nämä festarit oli järjestetty todella hyvin ja kävijälähtöisesti. Avin määräysten mukaisesti jokaiselle festarikävijälle oli varattu oma istumapaikka pöydän äärestä. Tämä oli todella kiva lisä, ja toivoisin sen jäävän tavaksi. Käsienpesupisteitä löytyi riittävästi, käsidesiä oli joka puolella, vessat pysyivät puhtaana ja palvelut toimivat. Laaja ruokavalikoima miellytti, ja pyytämällä sai alkoholittomia drinkkejä. Erityiset kiitokset menevät siivousryhmä Kiffelille, jotka pitivät paikat puhtaina ja desinfioituina koko festarien ajan. Turvaväleistä toki tuli huolehtia itse, ja vaikka kaikki eivät niitä noudattaneet, oli yleisössä selvästi väljempää kuin yleensä. Ainut lisä, mitä olisin toivonut, oli vip-puolelle oma vesipullon täyttöpiste. Se kuitenkin on pikkujuttu kokonaiskuvassa.

Lauantain pääesiintyjä ja mun hartaiten odottamani bändi, Apulanta, perui esiintymisensä kaksi päivää ennen keikkaa. Pakko myöntää, että se harmitti aivan suunnattoman paljon. Perumiseen oli kuitenkin hyvä syy eli rumpalin sairaalaan joutuminen, ja Vaasa Festival hommasi nopeasti korvaajaksi Elastisen. Onneksi sentään saatiin hyvä esiintyjä tilalle, joten festareista jäi silti päällimmäiseksi erittäin hyvä mieli ja odotus ensi vuoden festareita kohtaan.

Kiitos Vaasa Festival upeasta viikonlopusta! Nyt kuvia, joiden avulla pääsette fiilistelemään tunnelmaa kesän parhaasta tapahtumasta upeassa merenrantamiljöössä vielä kerran.


Liput saatu Vaasa Festivalilta somenäkyvyyttä vastaan.

Puujaloilla kävelyä ja värikkäitä puutaloja – tällainen on Pietarsaari

Pohjanmaan kierros jatkui seuraavana eniten odottamaani kohteeseen, eli Pietarsaareen. Olin kuullut kaupungista paljon hyvää, ja olen halunnut käydä siellä jo usean vuoden ajan. Nyt vihdoin pääsin käymään Jeppiksessä, ja kaupunki oli juuri niin hieno kun ajattelinkin.
 
Vaasasta ajaa alle puolitoista tuntia Pietarsaareen. Jätimme auton parkkiin keskustan lähelle. Vinkkinä, sieltä löytyy paljon ilmaisia parkkeja! Joihinkin tarvitsee kiekon, mutta koska keskusta on niin tiivis, ei kiekon kääntäminen parin tunnin välein ole ongelma. Mekin suuntasimme ensimmäisenä suoraan keskustaan ja haimme jääkahvit mukaan Robert’s Coffeesta. Päätimme lähteä tutustumaan kaupunkiin parhaalla tavalla: kävelemällä ympäriinsä.
 
Keskustan alueelta löytyi useita shoppailumahdollisuuksia ja ravintoloita, mutta skippasimme ne tässä vaiheessa kokonaan. Läheltä löytyikin ensimmäiset nähtävyydet, Tupakkamuseo ja Tupakkamakasiini. Molempien sisällä on näyttelyitä, jotka varmasti olisivat olleet mielenkiintoisia, mutta jotka kuitenkin jätimme välistä tällä kertaa. Halusimme tällä kertaa nauttia auringonpaisteesta ja kivoista maisemista historiallisen oppitunnin sijaan. Etenkin Tupakkamuseo oli ulkoa päin hienon näköinen!
 
Jatkoimme matkaa vanhaan puutalokaupunginosaan nimeltään Skata. Vitsit tuo alue oli ihana! En malttanut olla räpsäsemättä joka välissä kuvia, koska yksinkertaisesti rakastan värikkäitä puutaloja ja pieniä kujia niiden välissä. Skataan saa tilauksesta myös opastettuja kierroksia, jotka olisivat varmasti älyttömän mielenkiintoista kuultavaa. On jännittävä ajatus, että näissä taloissa on eletty jo 1800-luvulla. Historia huokui hiekkakujista ja karamellin värisistä puutaloista.
 
Kun olimme ihastelleet riittävästi Skataa, jos riittävä ihastelu on edes mahdollista, poikkesimme parille kirpparille. Pietarsaari on tunnettu laadukkaista loppiksista, mutta vaikka käymämme kirppikset kivoja olivatkin, ei löytöjä tällä kertaa tarttunut matkaan. Marimekon alennusmyynneistä tosin ostin ihanat keltaiset Aarikan puukorvikset.
 
Nälkä alkoi kurnia toden teolla ja helteinen ilma vaatia veronsa. Parkkikiekkoon lisää aikaa ja syömään siis! Valitsimme ruokapaikaksi Pietarsaaresta kotoisin olevan hampurilaispaikan Friends and Burgers. Siellä kaikki raaka-aineet hankitaan lähituottajilta, ja sämpylät leivotaan paikan päällä itse. Parasta on se, että kaikkiin hampurilaisiin voi vaihtaa vegaanisen pihvin veloituksetta. Ihan tosi, mahtava juttu! Yleensä listalla on yksi vegaaninen ja yksi kasvisvaihtoehto, joten näin vegetaristin näkökulmasta tämä on loistavaa. Friends and Burgersista saa myös mahtavaa mansikka- ja suklaapirtelöä, jotka eivät ole ollenkaan esanssisen makuisia. Vahva suositus tälle paikalle!
 
Arvaatteko jo kuvista, mikä oli seuraava kohteemme? Tietysti yksi Pietarsaaren suosituimmista nähtävyyksistä, Aspegrenin puutarha (tai kuten mä aina muistin, aspergenin puisto). Puutarha on perustettu alunperin 1700-luvun puolivaiheilla, mutta rakennettu uudestaan 2000-luvun alussa. Paikka on jaettu eri kortteleihin, joissa kasvaa kaikenlaisia kasveja. Mun täytyy myöntää, etten käyttänyt kasvien yksilöintiin sen enempää huomiota, mutta puutarha oli kaunis ja ehdottomasti käymisen arvoinen kohde.
 
Ennen puutarhan puolelle astumista tutustuimme nopeasti muuten alueeseen, jota kutsutaan Rosenlundin pappilaksi. Alueella on muun muassa vanha kivinavetta, jossa sijaitsee nykyään Pedersören kotiseutumuseo. Museoon on ilmainen pääsy, joten kävimme kiertämässä sen. Parissa kerroksessa oleva museo oli mielenkiintoisen näköinen sisältä, sillä vanha kivinavetta oli kylmä ja kolkko, mutta sen myötä historiallinen. Sisällä ei valitettavasti saanut kuvata.
 
Pappilan pihalla oli mahdollisuus kokeilla puujalkoja. Pakkohan se oli yrittää! Olen kävellyt puujaloilla viimeksi päiväkodissa, ja sen kyllä huomasi. Pari askelta sain otettua aina ennen kumoon kellahtamista. Hauskaa kuitenkin oli, kuten kuvasta näkyy, heh!
 
Mun lemppariasia Rosenlundissa oli silti ehdottomasti aitauksessa olevat lampaat. Ne tulivat nätisti aidan viereen syömään, ja niitä sai rauhassa silitellä. Sisäinen eläinystäväni heräsi taas henkiin silitellessäni uskomattoman pehmeää lammasta.
 
Matka jatkui vielä viimeiseen kohteeseen, eli vanhaan satamaan. Alue oli totta kai kaunis, kuten puiset laiturit venesatamineen ovat aina. Laiturilla istuskelussa ja meren katselussa on jotain todella rentouttavaa. Nyt on kuitenkin pakko vetää kotiin päin ja todeta, että Vaasassa on kyllä kauniimmat venesatamat! Ehkä tätä Pietarsaaren vanhaa satamaa osaavat parhaiten arvostaa ne, joilla ei ole vastaavaa omassa kaupungissaan. Se oli kuitenkin hieno paikka. Alueella sijaitsi myös laivapiha, jossa olisi ollut mahdollista nähdä sotakorvausalus Vega sekä muita historiallisia laivoja. Laivapiha ei kuitenkaan ollut auki, joten se jäi meiltä välistä.
 
Siihen loppui meidän Pietarsaaren reissu! Yksi mielenkiintoinen kohde, jossa emme käyneet, olisi Nanoq, arktinen museo. Ehkä ensi kerralla pääsen käymään sielläkin! Myös muutama kahvila jäi odottamaan seuraavaa Pietarsaaren visiittiä. Kotimatkalla pysähdyimme syömään pehmikset rantakahvilaan, ja näimme lisää lampaita. Niitä emme päässeet silittämään, mutta niiden menoa oli hauska katsella. Summattuna, Pietarsaari on oikein kiva kesäkaupunki, ja suosittelen siellä käymistä, jos vaan länsirannikolle poikkeaa!
 
Lue myös:

Asuinspiraatiota ja vinkkejä festareille – kesän odotetuin viikonloppu lähestyy

Kaupallinen yhteistyö Vaasa Festivalin kanssa
Miltä kuulostaa kesäviikonloppu täynnä hyvää musiikkia, laadukasta ruokaa ja juomaa merimaisemalla? Entä se, että kaikki tämän hauskanpidon aiheuttamat ilmastohaitat on kompensoitu? Mun korvaan se kuulostaa siltä, että haluan ehdottomasti olla osana tuota viikonloppua.

Oon vilpittömän iloinen siitä, että sosiaalisesti ankean aikakauden jälkeen tulee kesän loppuun todellinen piristysruiske. Vaasa Festivalit järjestetään 7.-8. elokuuta Vaasan sisäsatamassa. Mahtavaa, että kaikki kiva ei peruuntunut tältä kesältä, vaan jopa täällä mun kotikaupungissa saadaan juhlia festareita. Mukavuudenhaluisena ihmisenä arvostan sitä, että pääsen kotiin yöksi.

Olen monesti puhunut teille oman kotikaupungin kulttuurimahdollisuuksista ja kotimaassa matkustelusta. Yksi syy, miksi haluan mennä Vaasa Festivaleille, piilee juurikin tässä. Festari on vielä suhteellisen uusi ja on hienoa olla tukemassa omassa kaupungissa järjestettävää tapahtumaa. Sen lisäksi tukemista tapahtuu myös toisin päin, sillä Vaasa Festival alkaa ilmaispäivällä jo torstaina 6. elokuuta Taiteiden yön merkeissä. Huippua, että paikallista kulttuuria tuetaan.

Festarien artistikattaus miellyttää erityisen paljon tänä vuonna – näin suomalaisen musiikin ystävänä esiintyjät vakuuttavat. Mukana ovat muun muassa Eppu Normaali, Behm, Reino Nordin, Lauri Tähkä, Maija Vilkkumaa sekä Kaija Koo. Ja tietysti mun suosikkibändi ala-asteelta asti, jonka vuoksi yksistään olisin valmis menemään festareille: Apulanta.

Vaasa Festival on täysin ympäristökompensoitu. Kaikki isot tapahtumat aiheuttavat väkisinkin ympäristöhaittaa, joten on hienoa, että niitä kompensoidaan. Tämä osoittaa järjestäjän olevan vastuullinen. Festivaali istuttaa hiilijalanjälkensä verran puita Pohjanmaan alueelle. Lisäksi festarikävijät voivat tehdä oman osuutensa ympäristön puolesta ja ostaa puuntaimia Co2 Compensaten pisteellä. Aika mahtavaa, eikö?


Oon odottanut läpi kevään jännityksellä uutisia Vaasa Festivalin kohtalosta. Koska tämän neljän seinän sisällä vietetyn kesän jälkeen pukeutumisinspiraatio saattaa olla hukassa, ajattelin näyttää teille muutamia ideoimiani festariasuja. En ole mikään mestaripukeutuja ja olen todella mukavuudenhaluinen, mutta mun mielestä festareilla saa kokeilla jotain erilaista.

Asu 1: Ole rohkeasti erilainen

Japanilaishenkinen mekko ja pyöräilyshortsit. Oon pyöritellyt tätä asua mielessäni viime kesästä asti, mutta en jotenkaan uskaltanut pukea sitä ylleni. Mekko on ostettu kirpparilta hintaan 3,50 euroa sillä ajatuksella, että jos joskus sitä uskaltaisin käyttää. No, nyt olisi se tilaisuus. Tästä tulee mun kaksipäiväisen festarin ensimmäinen asu, sillä tykästyin tuohon yhdistelmään todella! Mukava ja rento päällä eikä huku massaan – vaikka ei siinäkään mitään vikaa ole.

Asu 2: Vähän rokkia mukana

Mustat farkut, musta toppi ja keltainen verkkopaita. Ei liian raju asu, mutta löytyy pientä särmää! Mustat farkut ovat aina perusvarma valinta, ja kaapin pohjalle käyttöä odottamaan jäänyt verkkopaita sopii festaritunnelmaan paremmin kuin hyllyjä täyttämään. Tätä asua voi soveltaa myös erilaisella alutopilla tai jättämällä sen kokonaan pois, jos haluaa tehdä rohkean valinnan. Myös mustat farkkushortsit kävisivät tähän hyvin!

Asu 3: Turvallisen mustavalkoista

Festariasu voi olla myös ihan tavallinen asu pienellä lisämausteella. Tämän asun voisin pukea töihin tai kauppaan, mutta hauskat kuviolliset housut tuovat asuun lisää pirteyttä. Koristeelliset mustavalkoiset koristeet ovat kiva yksityiskohta. Vaikka festareilla saakin hullutella, on myös sallittua pukeutua hillitymmin ja omaan arkityyliinsä.


Asu 4: Varaudutaan Suomen kesään

Okei, tässä on vähän huumoria mukana. Niin ihana kuin Suomen kesä onkin, ei siltä ikinä voi odottaa liikoja sään suhteen. Kesäsade saattaa yllättää koska tahansa, joten sadetakilla varustautuminen festareihin ei ole liioittelua, vaan järkevää ennakointia. Tämä ihana Rukan sininen sadetakki on muuten myös kirpparilöytö, jonka sain mukaani alle kympillä.

Ota mukaan festareille:

Tyhjä vesipullo. Alueella on usein vesipisteitä, jossa voit täyttää pulloa. Nestehukka on oikea vaara kesällä, ja prosentteja sisältävienkin juomien välissä on hyvä ottaa huikka välivettä.
Varavirtalähde. Festareilta on kiva somettaa ja pitää yhteyttä muihin alueella seikkaileviin kavereihin. Akun loppuminen kesken illan tympäisee, joten pakkaa laukkuun mukaan täyteen ladattu varavirtalähde.
Vessapaperia. Mikään ei ole ikävämpää kuin vessoista ja bajamajoista loppunut paperi. Kiität itseäsi, kun otat kotoa mukaan puolikkaan rullan.
Käsidesi. Tätä tuskin lienee tarpeellista selitellä poikkeustilan jälkeen. Vaasa Festivalin alueelta löytyy käsidesejä, mutta oma on hygienisempi ja on kiva pikku lisä bajamajakäynnin jälkeen.
Lämmintä vaatetta. Näihin munkin asuihin sopii hyvin lisäksi lämmin kollari, joka takaa viihtyvyyden illan viimeisiin tunteihin asti.

Toivottavasti mahdollisimman moni teistä on tulossa myös Vaasa Festivaleille! Kahden päivän normaalit liput on myyty jo loppuun, joten kannattaa pitää kiirettä lippujen hankkimisen kanssa. Festarilla on huomioitu myös koronariski esimerkiksi ylimääräisillä käsideseillä ja pienemmällä yleisömäärällä. Olin toissakesänä kyseisillä festareilla, ja nautin erityisen paljon festarien sijainnista meren äärellä, sekä loistavasta ruoka- ja viinitarjoilusta.

Kuinka moni teistä on tulossa Vaasa Festivaleille? Mua saa myös mielellään tulla moikkaamaan ja vaihtamaan pari sanaa!

Liput festareille saatu Vaasa Festivalilta somenäkyvyyttä vastaan

Nuukuuren museo, venytetty markka ja puukirkko – näe nämä Laihialla

Viikonloppuna lähdimme käymään ensimmäisessä Pohjanmaan kohteessa, sillä tavoitteenani on käydä kaikki tämän maakunnan kunnat läpi kesällä. Ajan ollessa rajallinen valitsimme päiväreissun kohteeksi Laihian.
 
 
Tähän väliin on pakko myöntää, että ennen muuttoani Pohjanmaalle en tiennyt Laihian olevan oikea paikkakunta, vaan tiesin sen vaan laihialaisvitseistä. Noin kahdeksantuhannen asukkaan kunta kuitenkin sijaitsee Vaasan vieruskaverina. Etsin tietoa etukäteen käytävistä kohteista, ja löysin jännittävän näköisen olkilinnan ja 30 hengen puukappelin keskeltä metsää. Osoite mapsiin ja menoksi!
 
Paikan päällä epäilymme osoittautuivat todeksi, sillä olkilinnaa ei enää ollut. Kapean tien varrella ei ollut myöskään mahdollisuutta parkkeerata autoa mihinkään, joten tyydyimme vilkuilemaan pellon toisella puolella siintävää näköalatornia auton ikkunoista ja jättämään kappelin etsimisen kokonaan väliin. Innokkuutta olisi saattanut olla, jos taivaalla olisi näkynyt sinistä väriä sadepilvien sijaan. Tunnustimme tappiomme ja käänsimme nokan kohti eniten odottamaani nähtävyyttä, Laihian kotiseutumuseota ja Nuukuuren museota.
 
Museon pihalla meitä vastaan tuli välittömästi opas, joka ohjasi oikeaan rakennukseen. Hieman yllättäen museon pääsymaksua ei voinutkaan maksaa kortilla, eikä kummallakaan tietenkään ollut käteistä mukana. Saimme kuitenkin tilinumeron ja muutaman päivän maksuaikaa, joten asia hoitui kätevästi. Vinkkinä kuitenkin muille, ottakaa käteistä mukaan. Kotiseutumuseon ja Nuukuuren museon yhteinen pääsymaksu on 4 euroa aikuiselta. 
 
Saimme valita, haluammeko oppaan mukaan kierroksellemme vai kulkea kahdestaan. Pyysimme oppaan mukaan, mikä osoittautui hyväksi päätökseksi, sillä kierroksesta sai enemmän irti kun joku tiesi esineiden käyttötarkoituksen ja paikan historian.
 
Aloitimme kierroksen kotiseutumuseon puolelta. Kyseisessä pihapiirissä on siis 1800-luvulla asunut perhe, tarkemmin sanottuna kolme sukupolvea samassa talossa. Tämän vuoksi rakennukset olivat tilavia ja niitä oli useita, pihapiiriin kun kuului myös muun muassa talli ja navetta. Muutamia mieleen jääneitä asioita:
 
Sängyt olivat lyhyitä, sillä vain kuolleet makasivat suorana – elävien ihmisten nukkuessa suorassa saattoivat demonit päästä ihmiseen.
 
Huoneiden kynnykset olivat korkeita, jotta demonit eivät voi ylittää niitä ja päästä liikkumaan vapaasti.
 
Mitä pitemmät penkit, sitä rikkaampi perhe.
 
Entisaikojen puhelimena toimivat postisauvat, joiden ympärille kiedottiin viesti ja joita kuljetettiin talosta toiseen.
 
Takan edessä pidettiin koristeellista estettä kaunistamassa rumaa tulipesää ja pitämään lapset loitolla tulipesästä.
 
Kotiseutumuseon puolen kierrettyämme pääsimme mielenkiintoisimpaan tönöön, eli itse Nuukuuren museoon. Ironista kyllä, museorakennus oli pienin torppa pihassa huussia lukuunottamatta. Museossa kaikki oli tehty säästäväisesti – seinät vuorattiin sanomalehdillä, housut oli parsittu kokoon yhä uudestaan ja uudestaan ja pöytä oli täynnä laihialaisten nuukuuden osoituksia. 
 
Mukana olivat muun muassa rahapussi, jonka nyörien avaamiseen meni niin kauan aikaa, että ostosta ehti harkita kunnolla; laihialainen ehkäisypilleri, eli kivi, jota yritetään pitää polvien välissä; sekä kaikkein kuuluisin eli Laihian markka, josta käyty kiista on saanut kolikon venymään soikion muotoon. Pakko myöntää, että oletin markan olevan jossain lasikuvun takana turistien koskemattomissa, mutta siinä se möllötti kaikkien ulottuvissa.
 
Näihin laihialaisiin nuukuuden todisteisiin kannattaa suhtautua pilke silmäkulmassa. Varmasti kansanperinteen innoittamana saituudesta on otettu kaikki irti, vaikka laihialaiset eivät olisikaan normaalia säästäväisempää väkeä olleetkaan.
 
Nuukuuren museo ei itsessään ollut mikään suuri ja jännittävä museokokemus, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen. Yhdistettynä kotiseutumuseoon koko paikka oli mielenkiintoinen ja suosittelen ehdottomasti siellä vierailua.
 
 
Museokäynnin jälkeen suuntasimme paikallisen ystäväni vinkin mukaan syömään Vanhaan Pankkiin hampurilaisateriat. Paikka oli pieni, oikein kiva ja kohtuuhintainen. Palvelu oli hyvää ja ruoka maistuvaa. Hinnastoa pääsee katsomaan tarkemmin tästä. Olimme molemmat tyytyväisiä aterioihimme ja suosittelenkin käymään täällä, jos Laihialla nälkä yllättää.
 
Ruokailun jälkeen lähdimme uhmaamaan sadetta ja kävelemään ympäriinsä. Kävimme Napuella kaatuneitten muistokivellä, joka oli hienon viheralueen keskellä. Kierrellessä tuli sellainen olo, kuin olisi ollut jossain kauempanakin reissussa. Matkoilla on yleisesti mukava vaan kävellä ja kierrellä nuuhkimassa tunnelmaa ja katselemassa ihan tavallisia juttuja. Yritimme päästä kirpputorille, joka oli harmiksemme suljettu hetkeä aiemmin.
 
Kävelimme Laihian kirkolle ja päätimme poiketa sisään. Onneksi teimme niin, sillä vanha kirkko on sisältä aivan upea! Kirkossa ollut opas tiesi kertoa kirkon olevan rakennettu 1800-luvun alussa ja vetävän sisään 1200 ihmistä. Aika iso kirkko kunnalle, jossa on vain päälle 8000 asukasta. Joka tapauksessa kirkko oli upea niin sisältä kuin ulkoakin. Puukirkossa on vaan tietynlaista tunnelmaa, ja jos haluaisin järjestää isot kirkkohäät, olisi Laihian kirkko kauneutena vuoksi vaihtoehtojen kärkipäässä.
 
Kirkon jälkeen väsymys alkoi iskeä ja sadepisarat iskeä sen verran paljon kenkien kärjistä läpi, että päätimme suunnata takaisin kotiin. Laihialta Vaasaan on kuitenkin alle puolen tunnin ajomatka, joten päiväkohteena kunta toimi hyvin. Yhteenvetona, Laihialla oli yllättävän kivoja nähtävyyksiä ja ehdottoman hyvä kohde pysähtyä vierailulle. Useaksi päiväksi en keksisi tekemistä, mutta päiväkohteena tai pysähdyskohteena Laihia toimii loistavasti.
 
Lue myös:

Kesän matkatavoite: Kierrän koko Pohjanmaan!

Huh, jännittää sanoa tämä ääneen. Olen meinaan muutaman kuukauden hautonut mielessäni tälle kesälle matkailuhaaveita, mutta tämän nimeäminen tavoitteeksi jännittää. Onneksi en ole kellekään velkaa, jos tavoite ei täyttyisikään.
 
Nimittäin, haluan kiertää kesällä koko Pohjanmaan.
 
Tällä tarkoitan nyt ihan tätä varsinaista Pohjanmaan maakuntaa, eli en mene Keski-Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan tai Pohjois-Pohjanmaan puolelle. 

 

 

Pohjanmaalla on kuusi kaupunkia: Kaskinen, Kristiinankaupunki, Närpiö, Pietarsaari, Uusikaarlepyy ja Vaasa. Näistä ainoastaan viimeinen, asuinkaupunkini Vaasa, on minulle tuttu. Muissa kaupungeissa en ole muistaakseni käynyt, mutta odotan innolla.
 
Pohjanmaan loput yhdeksän kuntaa ovat Isokyrö, Korsnäs, Kruunupyy, Laihia, Luoto, Maalahti, Mustasaari, Pedersöre ja Vöyri. Näistä muistaakseni kolmessa olen käynyt, mutta mitään en voi sanoa tuntevani kovinkaan hyvin.
 
Muutin Vaasaan syksyllä 2014, mutta ulkomailla oleskelun vuoksi olen asunut Vaasassa vajaa viisi vuotta. Silti en ole vaivautunut tutustumaan ympäröivään maakuntaan. Rakastan asua länsirannikolla, ja täällä on paljon kauniita paikkoja. Haluan tutustua niihin nyt, kun vielä asun Pohjanmaalla.

 

 

Erityisesti minua kiehtoo Kristiinankaupungin värikkäät puutalot, Pietarsaaren historiallinen arkkitehtuuri ja Laihian Nuukuuden museo. Muista paikoista mulla ei ole suuria odotuksia, joten olen valmis yllättymään positiivisesti. Lisäksi Pohjanmaan kaksikielisyys tuo kiinnostavan aspektin, sillä on mielenkiintoista nähdä, miten kielten tasapaino sujuu muissa kaupungeissa.
 
Tarkoitus on tehdä reissuja viikonloppuisin pitkin kesää. Jotkut paikat ovat päiväreissuille sopivia, jotkut vaativat majoitusta yön yli. Tarkoituksenani on raportoida reissuista blogiin ja tehdä jokaisesta kunnasta oma postauksena.
 
Nyt kysynkin teiltä matkavinkkejä: mitä Pohjanmaalla kannattaa ehdottomasti nähdä, tehdä ja kokea? Missä kannattaa yöpyä ja missä syödä?
 
Otan toki huomioon vallitsevan maailmantilanteen ja toivonkin, ettei korona pilaa mahdollisuuksia lähimatkailuun. Tällä hetkellä rajoitusten purku näyttää vihreää valoa tavoitteeni onnistumiselle.
 
Haastan kaikki ja etenkin paljon reissaavat mukaan miettimään, että kuinka hyvin tunnet oman maakuntasi ja voisitko tutustua siihen paremmin?

 

 

Lue myös:
Postaus on osa Travel Thursday -postaussarjaa. Julkaisen epäsäännöllisen säännöllisesti torstaisin matkailuaiheisia postauksia. Travel Thursdayssa muistellaan tehtyjen matkojen kohokohtia, kerrataan kummallisimpia matkamuistoja, vinkataan uusista kohteista sekä haaveillaan tulevista reissuista. Kaikki postaussarjan osat löydät travel thursday -tagin alta.