Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Hildesheim

Pieniä onnen hetkiä

Mä oon viime aikoina entistä enemmän tietoisesti keskittynyt positiivisiin asioihin. Pitkin päivää tulee sellaisia momentteja, joina tekee hyvää pysähtyä hetkeksi. Fiilistellä sitä hetkeä, keskittyä ja nauttia. Näitä hetkiä on varmasti jatkuvasti jokaisen päivässä, mutta harvemmin ihmiset osaa kiinnittää niihin huomiota. Mä yritän huomata nää pienet, onnellisuutta tuovat hetket. Tässä on muutama sellainen hetki, mitä oon viime päivinä kokenut.

IMG_4369

Kun herään aamuisin siihen, että aurinko paistaa kattoikkunasta suoraan sisään sänkyyn.

IMG_4362

Kun pakkasesta löytyy vielä viimeinen suomituliainen eli ruisleipä, ja päälle saa pistää uutta hullun hyvää vegetuotetta.

IMG_4416

Kun vihdoin löysin sen paikan, jonka bongasin sattumalta bussissa monta viikkoa sitten ja jota oon etsinyt, koska halusin LOVE-kirjaimista kuvan.

IMG_4429

Kun löysin superlämpimän ja mukavan villaneuleen, johon voi kääriytyä iltaisin huoneen lämpöpatterin ollessa rikki.

IMG_4381

Kun aurinko paistaa yli kahdeksan tuntia päivässä ja voin nauttia siitä ja kierrellä samalla kattelemassa nättejä taloja.

IMG_4364

Kun mun kivulias afta vihdoin lähti pois ja voin taas laittaa banaania jogurtin joukkoon.

IMG_4391

Kun näen söpöjä taloja pienine portteineen.

IMG_4434

Kun löysin alennusmyynneistä ihania juttuja, mitä en Suomesta voisi ostaa.

Tällasista pienistä jutuista mä oon muutaman päivän sisällä nauttinut. Oon myös ollu hyvin onnellinen siitä, että saan asua Saksassa ja kokea täällä tällasia päivittäisiä onnenhetkiä, mistä Suomessa en hoksaisi nauttia. Se fiilis, kun tajuut yhtäkkiä vaan olevas hirmu ilonen jostain just sillä hetkellä olevasta pikku asiasta, on aika mahtava. 

Alle kuukausi vaihtoa jäljellä

Mä en voi käsittää miten nopeesti aika juoksee. Oon asunut Hildesheimissa lähemmäs neljä kuukautta, ja mun vaihto alkaa olla loppusuoralla. Lentolippu Suomeen on ostettu, ekat menot ja tapaamiset sieltä päin pistetty jo kalenteriin ja viimesiä luentoja vedellään vielä Hildesheimin yliopistossa. En vaan voi käsittää. Ei musta tunnu yhtään siltä, että vielä pitäis lähteä kotiin! Viihdyn Saksassa tosi hyvin, eikä mulla oo tullu missään vaiheessa mitään kovaa kulttuurishokkia tai jäätävää koti-ikävää. Oon varmaan nyt kauhea ihminen kun sanon näin, mutta mulla ei oo edes ikävä kavereita. Totta kai oon todella ilonen kun näen taas rakkaita ihmisiä ja pääsen hengailemaan hyvien tyyppien kanssa, mutta ei mulla vaan oo mitään sellasta voikunpasepäiväjokoittaisienmaltaodottaa-fiilistä. En tiiä johtuuko tää siitä, että mulla on vaan niin hyvä olla täällä, vai siitä, että tiedän kuitenkin sen jälleennäkemisen päivän tulevan, odotin sitä tai en.

IMG_4276

Oon myös oppinut olemaan yksin ja oikeesti viihtymään itekseni pidempiäkin aikoja, joten Suomeen tullessakin tuun tarviimaan sitä omaa tilaa ja aikaa ehkä enemmän kuin ennen. Kenian jälkeen sulkeuduin täysin omaan maailmaani enkä halunnut tulla sieltä ulos enkä päästää ketään sisään. Saa nähdä, miten tällä kertaa käy. Täällä olo kun ei lopulta hirveen radikaalisti eroa mun suomiarjesta, joten sopeutumisen luulisi olevan helpompaa… Toisaalta, nyt oon saanut olla täällä ihan rauhassa ja ajatella omia juttujani. Oon pohtinut paljon kaikkea tosi syvällistä, kuten mikä mulle on elämässä tärkeää ja minkälaiseen arkeen haluan panostaa. Keitä ihmisiä haluan lähelleni ja mistä mun on aika luopua. Oon myös selvittänyt ajatukseni yhden ison henkilökohtaisen asian kanssa, josta en aiemmin oo tiennyt mitä mieltä olisin, vaan oon jo lähemmäs kymmenen vuotta ollut vaihtelevissa fiiliksissä tän suhteen. Nyt oon kuitenkin päässyt selville omista tuntemuksistani, ja huomaan asian selviämisen tuoneen mulle levollisen olon. Tää asia on siis uskonto ja elämänkatsomus yleensäkin, ja noi jututhan on sen verran isoja asioita ja hardcore-osastoon luokiteltavia, että niitä saakin pohtia varmaan loppuelämänsä ajan. Se, miten jokanen tän maailman näkee, on kuitenkin niin henkilökohtasta ettei enää yksityisemmälle sektorille oikeestaan voisikaan mennä. Noni nyt eksyin täysin aiheesta, mutta joo. Pointti oli varmaan jotain sen tapasta, että kun on ollut vaihdossa aikaa miettiä omaa elämäänsä, niin tuntuu vaikeelta palata keskelle kaikkea. Kun mikään ei oo muuttunut kotona jiiänee, ja kaverit odottaa takas saapuvaksi sitä samaa Lauraa joka maailmalle lähti. Siinä voi olla vaikee sanoa, että mä oon muuten vähän kelaillu, kun kaikki on pistänyt sulle jo entisen perusteella pienet muotit, johon sun täytyis vaan sulloutua. No joo, kyllä se kotiinpaluu varmasti siitä lutviutuu ajan kanssa. Kunhan taas päästän aivot ylikierroksille ja pohdin kaikenlaista.

IMG_2885

Tajusin, etten oo kirjotellut blogiin paljon mitään mun opiskeluista täällä vaihdossa tai siitä, mitä ylipäätään päivisin teen. Jotenkin ne jutut on jo niin osa omaa arkea ja on muuttunut jo ihan tavallisiksi jutuiksi, ettei niistä oikein hoksaa kertoa. Käyn luennoilla parina päivänä viikossa, teen kotihommia ja treffaan kavereita. Pyörin kaupungilla, lenkkeilen ja matkustan. Tällasta perusjuttua. Nyt pitäis alkaa hoitaa noita Vaasan yliopiston lähettämiä koulutehtäviä, ja ei millään meinais keskittyminen riittää. Oon tietosesti vältellyt myös liikaa viestittelyä kotiin päin, sillä haluan fokusoitua täysin nyt Saksassa olemiseen. En voi olla missään paikassa kunnolla, jos oon aina puoliksi kotona. Keväällä saankin paahtaa sitten kellon ympäri hommia, mulla kun oottaa kunnon kasa opintopisteitä suoritustaan sekä kandidaatintutkielman kirjoittaminen. Jee. Onneks musta on alkanu viimesen vuoden sisään tuntua siltä, et pystyn ihan tosissaan rakastaa mun arkea, oon sitten missä maassa tai elämäntilanteessa tahansa. Elämä vaan on sellasta, millaseksi sen itse tekee. Aika simppeliä mun mielestä.

IMG_4292

Siis en käsitä miten nyt ajauduin ihan sivuraiteille kaikesta tän postauksen kanssa. 😀 Tällanen ajatuksenvirta on yleensä enemmän päiväkirjakamaa, mut annetaan nyt mennä bloginki puolelle. Näitä on joskus ihan kiinnostavakin lukea, tosin sillon jos ei sorru tällaseen jaaritteluun ilman punasta lankaa kuten minä… No jospa mä ens kerralla postailisin jotain vähän fiksumpaa! Voisin oikeesti esimerkiksi kirjotella näistä vaihtokursseista täällä, ja samalla ehkä tehdä ja palauttaa vihdoin sen learning agreementin mikä on täysin jäänyt kun kurssit on ollu vielä tasolla epäselvä… Hupsiis.

Jouluaatto Saksassa

Niin kuin oon moneen otteeseen todennu, niin tän vuoden joulunvietto oli erilainen jo ihan pelkän maantieteellisen sijainninkin perusteella. Napsin kuvia pitkin aattoa, jotta saan vähän jaettua, millasissa tunnelmissa joulua vietettiin tällä kertaa! 🙂

IMG_4100
IMG_4176
IMG_4209

Aattoaamuna nukuin niin pitkään kuin unta riitti, koska halusin ottaa joulun kerrankin ihan tosi rennosti. Heräilin siinä kymmenen jälkeen ja makoilin sängyssä jonkun aikaa joulusuklaata syöden ja The Joulukalenterin aattojaksoa kattoen. Ihan jepa aamu siis! Aamupalan jälkeen mulla oli tarkotus lähteä lenkille, mutta vesisade ei oikein innostanut vetämään lenkkareita jalkaan. Koitin kattoa joulurauhan julistusta netistä, mutta Yle Areena petti mut tässä asiassa täysin eikä suostunut näyttämään mitään jouluohjelmia. ;( Ens vuonna sitte! Suihkun jälkeen alkoi tietenkin paistamaan ihan kunnolla, mutta en sitte viitteny enää juoksemaan lähteä suihkunraikkaana. Sen sijaan tajusin, että tänä vuonna saan avata lahjat just sillon kun haluan! Tästä innoissani aloin availemaan paketteja, joita oli tänä vuonna kaksi, ja ehkä pari liikutuksen kyyneltä saatto tirahtaa lahjoja ihastellessa. Mulla on vaan niin ihana perhe! <3

IMG_4179
IMG_4182
IMG_4187

Aattona lähdin kävelylle ja melkein paahduin talvitakin kanssa ulkoillessa auringonpaisteessa ja siinä seittemän asteen celsiuksissa. Tarkotus oli mennä joulumarkkinoille, mutta nehän olikin suljettu aattona. Sen sijaan kävin muuten vaan kiertelemässä ja ihastelemassa keskustan alueen jouluvaloja ja joulukoristeita, ja kävelin pidempää reittiä takasin kotiin nauttien hyvästä ilmasta. Kotiin palattuani skypetin mummolaan, jossa mun perhekin oli osittaisella kokoonpanolla paikalla. Harmi kyllä Skype pätki ihan ennätyspaljon, eikä puhelusta oikeen tullu mitään… Tästä jäi vähän surku olo mieleen ja ekan kerran vähän tympäs olla yksin kotona. Viestittely ystävän kanssa kuitenkin helpotti, ja sain samalla nauraa omille puuronkeittotaidoilleni… 😀 Mun nimittäin oli tarkotus tehdä vaihtareiden jouluillalliselle perinteistä suomalaista riisipuuroa, mutta homma ei mennyt ihan putkeen. Pitkän taistelun jälkeen puurosta tuli kuin tulikin puuroa, joskin tosi makeeta, koska ne hiutaleet oli jostain vauvanruokahyllyltä haettu… Ja mantelipussikin teki mystisen katoamistempun. Mutta kanelilla ja sokerilla maustettuna puuro meni kaupaksi, vaikkei ihan niin perinteinen suomalaisherkku lopulta ollutkaan!

IMG_4216
IMG_4199
joulucrew

Kuuden aikaan alko mun luo tipahtelemaan vaihtareita jokaisella mukanaan omasta kulttuuristaan tuotua jouluruokaa. Mun riisipuuron lisäksi pöydässä oli tarjolla turkkilaisen kulttuurin, jossa ei muuten joulua vietetä, antimia tomaattisessa kastikkeessa olleiden perunoiden ja lihapullien muodossa. Venäläinen kaveri toi lihatäytteisiä mykyjä, Espanjan suunnalta pöytään saapui omeletteja ja japanilaiset tytöt toivat jonkinnäköistä lohi-katkarapu-salaattia, joka kuulemma muistutti jollain lailla sushia. Unkarilaiset tytöt toivat jotain oikeessa yläkulmassa näkyvää, jonka koostumusta tai ainesosia en osaa selittää, mutta tän jutun päälle laitettiin sour cremeä ja juustoraastetta. Tää erikoinen unkarilainen herkku oli mun ehdoton lemppari! Mäkin maistoin kaikkea, vaikka normaalisti en lihaa syökään – joulusin kuitenkin saatan ottaa lautaselle eläinperäisiäkin ruokia, varsinkin nyt kun oli ehkä ainutkertaisesti tarjolla juttuja noin monesta eri kulttuurista. Ruokien upotessa parempiin suihin korkattiin myös muutama viinipullo porukalle ja juteltiin mukavia. Maistatin muutamalla tyypillä myös suomalaista salmiakkia, ja yllättäen kaikki rohkeet kokeilijat tykkäs siitä! 😀 Ennen puoltayötä kaikki hipsivät omiin koteihinsa tyytyväisinä onnistuneesta joulunvietosta. Tää illallinen oli loistava idea, vaikka itse idean keksijänä sanonkin, ja teki tästäkin vaihtoehtojoulusta todellakin kokemisen arvoisen. Haikeus kotimaista joulua kohtaankin pysy pois melkein koko päivän, enkä oo enää yhtään varma siitä, onko seuraavaakaan joulua ihan pakko viettää kotona… Sen verran kiva tapa tääkin oli, onneks päätin jäädä jouluksi tänne!