Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Saksa

Erikoisia asioita Saksassa

Kirjoitin jokin aika sitten erikoisista asioista Keniassa. Postaus sai kiitosta, joten päätin kaivella muististani esiin Saksa-aikoja ja tehdä vastaavan postauksen sieltä. Voin tehdä tällaisen myös Ruotsista, jos kiinnostaa!

Haluan heti alkuun selventää, että nämä asiat ovat vaan mun näkökulmasta kirjoitettuja. Jos kirjoitan, että Saksassa ihmiset ovat täsmällisiä, on se vain minun huomioni, enkä väitä sitä ainoaksi totuudeksi. Saksassa monet asiat myös vaihtelevat osavaltion mukaan. Asuin itse Hildesheimissa ja liikuin eniten Ala-Saksin osavaltiossa. Kuulisin kyllä mielelläni, miten muissa osissa Saksaa toimitaan ja onko muilla samanlaisia havaintoja kuin mulla.


Eri pankeille on eri käteisautomaatit. Automaatteja ei myöskään ole joka kadun kulmassa, joten tarvitset hieman onnea tai vankkaa tietoa, että löydät juuri oman pankkisi automaatin ja saat nostettua rahaa.

Saksassa ei käytetä verkkopankkitunnuksia tai tilisiirtoja, vaan käteismaksu on paras. Olin yliopistolla kortti kourassa maksamassa kurssimaksua, ja työntekijät miltei loukkaantuneena totesivat, että se on käteistä tai ulos, miten kehtaankin tulla ilman rahaa. Yritin ehdottaa myös tilisiirtoa, mutta se oli aivan ihmeellinen ajatus. Vuokran sain sentään maksaa tilille.

Korttimaksu ei ole monessa paikassa mahdollinen – ainakaan ulkomaisella kortilla, kuten Visalla. Järkevintä olisi ollut avata saksalaiseen pankkiin tili, sillä esimerkiksi mun kaupungin Subwayssa kävi vain käteinen tai saksalainen kortti.

Saksalaiset ovat kovia kierrättämään ja roskapussit jätetään kadulle, josta jäteauton kuljettaja noukkii ne kerran viikossa. Kaikki piti lajitella viimeiseen asti eri roskiksiin. Myös esimerkiksi yliopistolla näkyi roska-astioita, joissa oli omat roskat eri jätelajeille. Tämä oli mahtavaa!

Meidän taloyhtiössä jokaisella asukkaalla oli oma roskaviikkonsa. Silloin tiettynä viikonpäivänä muut jättivät asunnon ulkopuolelle roskapussinsa, jotka yksi asukas sitten haki ja kiikutti kadulle jäteautoa odottamaan. Mun oli todella hankala muistaa omaa vuoroani, koska tämä systeemi oli mulle niin outo.

Suomalaisena tämä asia tuntui todella kummalliselta: meillä oli taloyhtiön kesken oma WhatsApp-ryhmä. Talossa oli siis noin kahdeksan asuntoa, ja WhatsAppin kautta muistuteltiin muun muassa noista roskienvientivuoroista.

Joissain baareissa juomat maksavat euron enemmän kuin listalla lukee. Juoman mukana tulee pinkki poletti. Kun palauttaa poletin ja juomalasin tiskille, saa euron takaisin. Kätevä systeemi, jos ei sattunut hukkaamaan aina poletteja, kuten mulle kävi.

Yliopiston ihmisille ei voinut lähettää sähköpostia, vaan kaikki piti hoitaa kasvokkain käymällä. International office taas oli auki ihan miten sattuu eikä noudattanut netissä olleita aukioloaikoja.

Saksalaiset eivät käytä omia nimiään Facebookissa. Tämä liittyy jotenkin tietoturvariskiin ja yksityisyyden suojelemiseen. Lyhenteet ovat suosiossa, esimerkiksi Melissa Schneider saattaa löytyä somesta nimellä Mel S. Uusiin ihmisiin tutustuessa tämä oli vähän haastavaa, kun itse ainakin tykkään pistää Facebookissa kaveripyynnön, mutta en tiennyt millä nimellä he siellä olivat.

Saksassa ei tarvitse osata englantia palveluammateissa. Tämä on varmaan se kohta, josta moni on eri mieltä. Perustan tämän nyt omaan kokemukseeni lukemattomista kielimuurikohtaamisista muun muassa konduktöörien, juna-asemien työntekijöiden, tarjoilijoiden, myyjien, bussikuskien ja monien muiden kanssa. Usein oma huono saksani oli parempaa kuin heidän englantinsa, joten elekieli oli keino selvittää asiat.

Julkiset kulkuvälineet ovat hämmästyttävän täsmällisiä. Bussi saattaa lähteä nenän edestä, vaikka olet jo sormi nappulalla avaamassa ovia. Kellon viisarin vaihduttua lähtöaikaan junat ja bussit lähtevät sillä punaisella sekunnilla.

Ala-Saksin osavaltiossa opiskelijakortilla saa matkustaa ilmaiseksi junassa ja bussissa. Tämän kun saisi käyttöön Suomeenkin, niin olisin onnesta soikeana!

Byrokratia on todella raskasta ja takkuista. Suurin osa asioista pitää hoitaa paperitöinä, sähköiset välineet eivät onnistu. Yhdeltä tiskiltä saat leiman yhteen paperiin, jonka jälkeen jonotat tunnin leimaa toiseen paperiin. Saksalaisten on pakko rakastaa jonottamista vielä suomalaisiakin enemmän…


Postaus on osa Travel Thursday -postaussarjaa. Julkaisen epäsäännöllisen säännöllisesti torstaisin matkailuaiheisia postauksia. Travel Thursdayssa muistellaan tehtyjen matkojen kohokohtia, kerrataan kummallisimpia matkamuistoja, vinkataan uusista kohteista sekä haaveillaan tulevista reissuista. Kaikki postaussarjan osat löydät travel thursday -tagin alta.

Joulumarkkinat Hannoverissa

Haluun vielä nopeesti palata jouluisiin tunnelmiin, sillä loppiaisenahan vasta nuutti vie joulun pois vai mites se nyt menikään. Keski-Euroopan joulumarkkinoita kehutaan paljon, ja usein kaikkien lehtien ja muiden joulumarkkinoiden top kymppiin mahtuu useampikin saksalainen joulumarkkinakaupunki. Eikä ihan suotta! Mä kerkesin pyörähtää muutamaan otteeseen Hildesheimin ja Hannoverin markkinoilla, mutta koska en sen kummempi etukäteisjoulufiilistelijä ole, niin kahden kaupungin toreilla pyöriminen riitti vallan mainiosti. Markkinoilla oli hullun paljon pieniä kojuja, joissa myytiin kaikkea pientä kivaa enemmän tai vähemmän jouluun ja Saksaan liittyvää tavaraa ja pienempää sälää. Joissain kojuissa myytiin taas ruokaa ja juotavaa, kuten isoja bratwurstihodareita, koristeltuja pipareita, pieniä syötäviä pullamössönyyttejä tikun päässä sekä kaikkea joiden nimeä en millään muista. Joka käynnillä tuli juotua myös jotakin, kuten esimerkiksi ihan suomalaista glögiä, saksalaista vastinetta glühweinia ja hot chocolate + amaretto + iiiso kasa kermavaahtoa –yhdistelmää. Noi kuumat juomat oli kyllä niin ihania piristeitä kylmällä ilmalla. Markkinoilta löytyi myös muun muassa karuselleja ja maailmanpyöriä, sekä aina välillä jotain live-esiintyjiä paikallisten joulumusaa soittavien katusoittajien lisäksi. Tunnelma oli siis aina niin sanotusti kuus kautta viis, ja noilla kierrellessä mullekin tuli paljon enemmän joulufiilis kuin missään muussa tilanteessa täällä vaihtarina ollessa.

Nappailin joka kerralla sekalaisia kuvia markkinoiden tunnelmasta, mutta valitettavasti hyvien otosten saaminen oli välillä aika hankalaa. Pimeä ja välillä myös sateinen ilma vaikeutti tolla ei-niin-laadukkaalla kameralla kuvaamista, ja lisäksi ihmismassan keskeltä oli välillä hankalaa saada kuvia, jossa kenenkään pää ei osunut kuvan tielle… 😀

IMG_4066
IMG_4065
IMG_4072
IMG_4055
IMG_4048
IMG_4026
IMG_4044
IMG_4037
IMG_4033
IMG_4040
IMG_4075
IMG_4024
IMG_4052
IMG_3997
IMG_4080
IMG_4049

Kaiken kaikkiaan oon aika ilonen siitä, että oon päässyt kokemaan näin kivoja joulumarkkinoita ihan omassa asuinmaassani. Mä muutenkin rakastan kaiken näkösiä markkinoita niillä vallitsevan tunnelman vuoksi, ja nää oli kiva bonus tähän vaihtariaikaan. Jos teillä on ikinä mahdollisuus käydä Saksan tai varmaan minkä tahansa muunkin Keski-Euroopan maan joulumarkkinoilla niin käykää ihmeessä, on todellakin käymisen arvoinen kokemus!

JOSKUS SAKSA VAAN OTTAA PÄÄHÄN

Mä oon koko ajan kaikille hokenut, että mulla menee täällä hyvin ja Saksa on ihana paikka asua. Ja niinhän mulla meneekin, ja niinhän se onkin. Mutta jossain vaiheessa alkaa vaan kerääntyä kaikenlaisia pikkuasioita niskaan painamaan, ja alkaa tää byrokratian luvattu taivas tuntumaan liian hankalalta handlata. Ennen vaihtoa aattelin, ettei mua sääntö-Suomen jälkeen hetkauta enää mikään, mutta nyt on alkanut pikkuhiljaa tietyt asiat kaihertaa ja hankaloittaa täällä elämistä.

IMG_2802

Mun opiskelijakortti ei vieläkään toimi, ja mä oon suoraan sanoen aika tietämätön mitä mun pitäis sen asian kanssa tehdä. Oon junissa kyllästymiseen asti selitellyt konnareille leiman puuttumista, eikä kukaan niistäkään tietenkään tiedä mitä asialle tulisi tehdä. Pitäis varmaan ite marssia international officeen selvittämään asia, mutta sekin toimisto on niin huonosti auki ja usein vielä luvattuina päivinä kiinni jostain mitä ihmeellisimmistä syistä. Jotkut puhuu jostain koneesta, missä kortti pitää aktivoida, mutta kukaan ei oikein osaa kertoa missä sellanen kone on – kaikilla muilla kun tuntuu ne leimat tosiaan olleen jo kortin saapumisesta asti. Musta tuntuu että mulla on mennyt jotain pahasti ohi kun tästä asiasta on infottu, ja tällasissa jutuissa toivoisin hirveesti että joku osais auttaa mua ihan suomen kielellä. (Hox siellä kommenttiboksin puolella, nyt ois avulle tarvetta jos joku tästä opiskelijakorttiasiasta jotain tietää!)

Hankin saksalaisen puhelinliittymän, johon pitää kuukauden välein ladata lisää puheaikaa. Mun liittymä on ollu lukossa nyt pari kolme viikkoa, koska en yksinkertasesti saa sitä enää auki. Ensin se herjasi todella pitkään väärästä salasanasta, ja kun yritin lähettää uutta, niin viesti ei koskaan saapunut mun puhelimeen. Kun vihdoin pääsin kirjautumaan sisään ja koitin ostaa lisää puheaikaa, niin eihän mun suomalainen pankkikortti käy siihen operaatioon. Sama homma paypalilla maksettaessa – osoite ja liittymä on eri maassa kuin pankki, joten eipä muuten onnistu. Ilmeisesti nyt sitten kipitän huomenna Aldiin ostamaan jotain latauskortteja, niin kuin mun saksan tulkkina toiminu kaverini neuvoi. Puhelinoperaattorin nettisivuthan on ihan pelkästään auf deutsch, natürlich. Eihän sitä nyt englanniksi ees uskaltanut toivoakaan.

IMG_2890

Saman korttiongelman takia en saa ladattua Spotifyn Premium-versiota. Okei, tää nyt on ongelmista pienin, mutta kun mulla ei tosiaan se liittymä pelitä eikä täältä maasta rajatonta nettiä puhelimeen saisikaan, niin se Premium ois niin kiva lisä iltalenkkeilyyn ja koulumatkoihin. Spotify-tilin rekisteröinti kun on siirtynyt jo Saksan lipun alle ja kortti on edelleen suomalainen, tulee tilaus aina bumerangina takaisin. Olin aatellu jättää saksalaisen pankkitilin avaamatta, mutta kohta alkaa se päätös kaduttaa. En tiedä oisko siinä enää mitään järkeä, kun vaihtoa on jäljellä enää kolme kuukautta… Hmph.

Täällä ei myös melkeen missään voi maksaa kortilla, saatika sitten sillä Electronilla. Mä oon superhuono kantamaan käteistä mukana, ja välillä alkaa oikeasti potuttaa, kun haluisit ostaa jonkun kahvin ja sämpylän tai muuta vastaavaa pientä, mutta et voi koska kortti ei käy. Ja jos koitat maksaa jollain viidenkympin setelillä niin aika kiristelevin naamoin se otetaan vastaan kassalla. Voi pyhä jysäys, rahaa se on virtuaalinenkin tai keltaselle setelille painettu raha.

IMG_2929

Eilen viimeksi myöhästyin bussista ärsyttävimmällä tavalla, millä se voi tapahtua. Olin jo bussin vieressä ja juuri painamassa sitä nappia, jolla saan keskiovet auki, kun bussi alkoi kaasuttelemaan tiehensä. Siihen sitten jäin suomalaisia kirosanoja jupisten odottelemaan seuraavaa, ja tietenkin myöhästyin luennolta. Ärsyttää hirveästi tollanen täydellinen sääntöjen noudattaminen ja totaalinen joustamattomuus. Tää ei ole ees eka kerta, kun mulle näin käy. Okei voisin olla myös itse paikalla minuuttia aikaisemmin, mutta silti ärsyttää, että sen bussin pitää lähteä juuri sillon liikkelle kun viisari siirtyy lähtöminuutin kohdalle eikä sekuntiakaan myöhemmin.

Ehkä kaikkein eniten hankaluuksia aiheuttava asia on se, ettei mun opiskelijatunnukset enää jostain syystä toimi. En pääse kirjautumaan enää LSF:ään eli paikkaan, jossa kurssien tiedot on näkyvissä ja hallittavissa, enkä yliopiston wifiin. Ilmeisesti sähköpostiin on tullut uudet tunnukset, joilla kyseiset jutut pitäisi toimia, mutta mä en oo tätäkään sähköpostia koskaan vastaanottanut. Tääkin asia pitäisi varmaan käydä international officella selvittämässä, ja oikeestaan tunnen oloni aika typeräksi tässä valittaessani asiasta, kun voisin yhtä hyvin vaatimattomien aukioloaikojen sisällä käydä kysäsemässä asiasta toimistolla. Suomessa oisin lähettänyt sähköpostia ja saanut vastauksen vuorokauden sisällä, mutta täällähän ei taas sellaista metodia tunneta, onhan sähköpostin lähettäminen toimistotyöntekijöille nyt aika absurdi ajatus sinänsä. Tai näin ainakin annettiin ymmärtää orientaatioviikoilla, eikä nettisivuiltakaan löydy kyseisiä yhteystietoja joten hankalaa on.

IMG_2847

Joskus Saksa siis vaan tosiaankin ottaa päähän. Okei, osa näistä asioista ei varmaankaan ole tän maan vika ja itekin voisin olla hieman aktiivisempi selvittämään ongelmiani, mutta silti. Kun näitä hommia kasaantuu ja kaikki tuntuu niin supervaikealta, tekisi vaan mieli hautautua peiton alle eikä lähteä sanakirja kädessä ulos selvittämään kuinka monen lappusen ja eri toimistossa juoksemisen jälkeen hommat saataisiin rullaamaan taas. Välillä oon ihan fine näitten hankaluuksien kanssa ja välillä taas hakkaan päätä seinään ja potkin pattereita. Mutta tällasta kai tää ulkomailla asuminen sitten on. Ei pelkkää halpaa viiniä ja nähtävyyksiä (okei en oo missään vaiheessa kuvitellutkaan että tollasta ois) vaan maan kaikki byrokratiakoukerot ja paperilappuleimaamiset tulee kaupan päälle muutossa. Joskus pitää vaan hengittää syvään, kirjoittaa tällanen avautuminen blogiin johon en yleensä negatiivisuuksia paljoa päästele, ja kirjoittaa kalenteriin jokaisen päivän kohdalle yksi hoidettava asia. Tai avata Netflix ja sipsipussi, sekin käy.

Päiväreissu Hampuriin

Lauantaina tehtiin vaihtariporukalla omatoiminen päiväreissu Hampuriin. Vaikka kyseinen kaupunki onkin eri bundeslandin alueella saadaan me kuitenkin matkustaa sinne ilmaseksi opiskelijakortilla syystä, jota en osaa selittää. Mun osalta tää reissuun lähtö tapahtu aika spontaanisti, sillä torstaina baarissa italialainen kaverini kysyi, josko haluisin lähteä mukaan hänen ja parin muun tyypin kanssa käymään Hampurissa. Totta kai halusin lähteä, ja lopulta sanan levitessä pieni porukka paisui yhteentoista henkeen. Osa lähti kuitenkin omille teilleen heti rautatieasemalle saavuttaessa, ja alimmassa kuvassa näkyvä huikeen hyvä porukka lähti kiertämään Hampuria eri reittejä pitkin.

Hampuri on ehdottomasti kiva kaupunki, mutta tarkempia faktoja paikasta en ala luettelemaan – ne nyt löytyy parissa sekunissa googlettamalla, jos kiinnostaa tietää. Mulla ei hirveesti ollut tietoa Hampurin nähtävyyksistä, paitsi yhdestä, jota en valitettavasti nähnyt ollenkaan. Hampurissa on nimittäin Saksan ainoa Hesburger! 😀 Ei ehkä se perinteisin nähtävyys, haha. Meidän ”matkanjohtaja” eli ihana turkkilainen tyttö oli suunnitellut tekemistä koko päiväksi. Kierreltiin suurimmat nähtävyydet läpi, kuten ensimmäisessä kuvassa näkyvä valtavan kokoinen raatihuone ja Hampurin satama. Jälkimmäistä kierrellessä koitin kovasti muistella, mitä ala-asteen historiantunneilla kerrottiin hansakaupungeista, jollainen Hampurikin on. Koitin muiden matkaajien kanssa jutella asiasta, mutta valitettavasti kukaan ei tiennyt aiheesta yhtään mitään. Siis totaalisesti mitään. Tällaset eroavaisuudet tuntuu välillä tosi oudoilta, sillä ite muistan Hansaliitosta olleen paljonkin puhetta historian tunneilla, vaikka yksityiskohdat onkin jo unohtuneet. Kaipa nää asiat ei sitte koske niin paljon eteläeurooppalaisia, tai historian opetus on heikompaa kavereitten kotimaissa. En tiiä, näitä hämmentäviä eroavaisuuksia tulee aina välillä vastaan täällä eri kulttuureista tulevien kanssa eläessä.

Ilma oli vähän heikohko koko päivän, tihkusadetta ja kylmää tuulta riitti. Kylmyys tietenkin verotti voimia vähän, mutta muuten päivä oli kaikin puolin mukava. Tällasiin juttuihin pitää vaan useemmin lähteä mukaan, harvemmin sitä joutuu katumaan jotain mitä teki kuin jotain mitä ei tehnyt. Yhdessä reissaaminen myös lähentää täälläkin kavereita ihan eri tavalla kun arkipäivän hengailu, joten senkin puolesta liputan tällaisten reissujen puolesta. Hampuriin jäi kuitenkin vielä Hesburgerin lisäksi ainakin Suomalainen Merimieskirkko jossa haluan vierailla, joten toinen reissu lentokenttäkäväisyjen lisäksi on tuonne kaupunkiin tehtävä. Tän ei pitäisi olla ongelma, sillä Hampurissa on vaihdossa kaveri samasta yliopistosta, eli saatan jopa saada kahviseuraa ja kaverin noihin suomalaisiin paikkoihin, joista mun vaihtarikaverit ei ehkä oo niin kiinnostuneita. 😀

IMG_3035
IMG_3088
IMG_3174
IMG_3058
IMG_3015
IMG_3057
IMG_3094
IMG_3150
IMG_3182
IMG_3078
IMG_3117
IMG_3052
IMG_3176

HAMPURIN PÄIVÄREISSUN HETKIÄ

Kahvimuseossa käynti, ja sieltä löytyneet ihanat polaroid-malliset postikortit. Oisin voinut ostaa vaikka ne kaikki, mutta tyydyin tällä kertaa kahteen. Kahvimuseo oli muutenkin ihana paikka, sillä siellä oli kaikkea vanhaa rojua johon mä oon jostain syystä ihan hulluna. 😀
 
Joutsenien bongaus. Vitsi että mun ois tehny mieli kokeilla tota superpehmosen näköstä höyhenpeitettä, mutta en todellakaan uskaltanu, sen verran tuimasti noi joutsenet meitä tuijotteli! Uskaltautu nekin kuitenkin tulemaan ihan kosketusetäisyydelle.
 
Edelliseen liittyen epäonnistuneen joutsenselfien ottaminen. Se perhanan lintu lähti liikkeelle just kun oisin saanut täydellisen yhteiskuvan, ja nyt todisteena kohtaamisesta mun puhelimessa on kuva musta ja joutsenen pyrstöstä. 😀
 
Kauppakeskuksesta ihanan kahvittelupaikan sekä Hollisterin kaupan bongaaminen. En tiedä kumpi ilahdutti enemmän! Vaikka Hollister onkin vähän ylihinnoteltu kauppa, tykkään mä siitä jostain syystä hirveesti. Niiden vaatteet on niin pehmeitä!
 
Siltaan kiinnitettyjen lukkojen näkeminen. Yleensä en tykkää mistään lässynlää-jutuista, mutta toi on ideana jotenkin todella ihana. Mukana ollut jenkkivaihtari ei ollut ikinä nähnyt mitään tällasta, joten selitin lukkosillan idean hänelle ja kerroin, että haluun kiinnittää ite myös lukon siltaan kun meen kihloihin – eli joskus kolmenkymmenen vuoden päästä.
 
Pienien talojen välistä kulkevien kanaalien bongailu, joissa kulki jokilaivoja silloin tällöin. Mietittiin itekin boat cruisea, mutta jätettiin väliin tällä kertaa kylmän ilman vuoksi.
 
Hampurin sataman näkeminen. Rakastan satamia, veneitä ja merta. Mun ehdottomia lempipaikkoja, oli kaupunki mikä hyvänsä.
 
Maustemuseossa käynti. Ei vissiin käyty kyllä sen oikean museon puolella ollenkaan vaan pelkän kaupan, mutta ihan hauskaa se oli silti, varsinkin kun sai maistella rusinoita. Tai ainaki muilla oli hauskaa, kun mä heitin kolme rusinaa suuhun ja ne osottautu ihan supermakeiksi, ja mun reaktio oli ilmeisesti jonkin verran huvittava. Voitte varmaan kuvitella tän tilanteen. 😀