Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Tukholma

Kielikeskus aktivoitu – puoli vuotta ulkomailla takana

Puoli vuotta Tukholmassa asumista hurahti täyteen hetki sitten, ja ajattelin tämän olevan hyvä hetki tulla päivittämään kuulumisia.

Aiemmin kerroin ongelmistani saada pankkitiliä auki ja palkkashekkejä lunastettua. No, nyt minulla on hallussani BankID ja ID-kortti, eli tuollaiset ongelmat ovat historiaa. Tänään pähkäilin tosin sen kanssa, miten saisin rahaa siirrettyä Ruotsin tililtä Suomen tilille… Ehkä löydän siihenkin ratkaisun piakkoin.

Työsopimus ja vuokrasopimus uusittu

Töissä sujuu kaikin puolin mukavasti. Opin koko ajan lisää, vastaan tulee uusia haasteita mutta moni asia tulee jo täysin rutiinilla. Pääsimme remonttievakon jälkeen työpaikalla palaamaan takaisin omaan, täysin uudistettuun käytäväämme. Uutuudenviehätys ei ole vielä täysin kadonnut rempatulta käytävältä, ja siistit tilat motivoivat työntekoonkin paremmin kuin kaaosmainen väliaikaympäristö. Allekirjoitin myös jatkosopimuksen työpaikalle, eli töitä riittää ainakin kesän loppuun. Sen jälkeen pitää ottaa uusi katsaus, sillä niin kutsutut LAS-päiväni alkavat olla silloin lopussa. Suomeksi sanoen siis, joko pääsen vakinaistamislistalle tai sitten työni loppuvat radiolla. Nämä LAS-päivät ovat siis tehty työntekijän suojelemiseksi jatkuvilta määräaikaisilta työsopimuksilta, mutta tuntuvatkin kääntyvän usein työntekijän nilkkaan, kun vakinaista työtä ei heru mutta sijaisuuksia ei saa enää lain mukaan tehdä. No, en ala tätä kuviota tarkemmin avaamaan, sillä joku kuitenkin tietää asiasta minua paremmin.

Vuokrasopimus meillä on nyt vuoden loppuun asti voimassa. Tästä olen hyvin iloinen, sillä pitkät vuokrasopparit eivät ole itsestäänselvyys Tukholmassa – oikeastaan koko asunnon saaminen ei ole sitä. Nyt saamme ainakin tämän vuoden ajan asua ihan rauhassa kodissamme ja katsella sitten tilannetta uudelleen. Kaikki on oikeastaan vuodenvaihteen jälkeen auki ja riippuu paljon asunto- ja työtilanteesta.

Kielitaito koheni hetkessä

Viimeisten viikkojen aikana on tapahtunut myös jotain, jota todella odotin. Olen nimittäin saanut aivojeni kielikeskuksen naksautettua päälle! Tiesin sen tapahtuvan jossain vaiheessa, ja aika on vihdoin koittanut. Tämähän ei todellakaan ole mikään virallinen termi tai välttämättä edes oikeasti tapahtuva asia, vaan oma kokemukseni kielten osaamisesta. Eli alkuun mulla on päässä päällimmäisenä pelkkä äidinkieli eli suomi, ja muiden kielten käyttö onnistuu kuten yleensäkin. Pikkuhiljaa vieraisiin kieliin arjessa tottuu, ja aivot kääntävät asioita nopeammin. Ja jossain vaiheessa kuuluu naks – kielikeskus aktivoitu.

Yhtäkkiä siis huomaan ajattelevani asiat ruotsiksi tai englanniksi kun olen itsekseni, suomeksi puhuessa muistan sanat nopeammin vieraalla kielellä, josta sitten käännän ne äkkiä suomeksi ennen ääneen lausumista. Tällöin yritän buustata kielten tarttumista kaikin tavoin, eli katson vieraskielisiä ohjelmia vieraskielisillä teksteillä (kuitenkin esimerkiksi ruotsiksi puhutut ruotsin tekstityksellä, englanniksi puhutut englannin tekstityksellä – kielten sekottaminen pahentaa tilannetta) ja imen niistä sienen lailla sanoja omaan sanavarastooni. Nyt Solsidania iltasin tuijoteltuani päässäni pyörivät sanat jobbigt, gulligt – ja bajsar. 😀 Hyödyllistä… Ruotsi ja englanti sijaitsevat kuitenkin selvästi samassa keskuksessa, sillä niitä ei saa kytkettyä päälle erikseen. Myös saksan kieli kuuluu muuten samaan osastoon, yhtäkkiä muistan taas paljon saksankielisiä lausahduksia.

Olen kuitenkin tyytyväinen tähän vaiheeseen kielen kehityksessä, sillä nyt tuntuu, että vieraat kielet eivät ole vain jännittävä lisä arkeen vaan niiden kanssa toimiminen on luontevampaa kuin ikinä. Toki tämä tarkoittaa sitä, että suomen kielen sanoja joudun hakemaan paljon pidempään, mutta uskon ”heikon suomen” vaiheen menevän ohi muutaman kuukauden sisällä, kun balanssi alkaa löytyä. Ja edelleenkin tämä koko kielikeskusasia perustuu täysin omaan kokemukseeni, ei mihinkään tieteelliseen tutkimukseen aivojen toiminnasta.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Oletteko kokeneet samanlaisia kielikeskuksen naksahtamisia? Missä vaiheessa ulkomailla asumista vieras kieli alkoi ajaa äidinkielen yli ajatuksissa? Mitä haluaisitte erityisesti lukea ulkomailla asumiseen liittyen?

5 erikoista asiaa Ruotsissa

Heippa! Ruotsissa asuessa olen huomannut joitain asioita, jotka Ruotsissa tehdään eri tavalla kuin Suomessa. Otsikko hämää sen verran, että nämä asiat eivät ole oikeasti niin erikoisia, lähinnä vaan erilaisia. Oon tehnyt aiemmin vastaavat postaukset Keniasta ja Saksasta.

Tämän kertaiset jutut pääsette katsomaan videolta! Videolla pääsette myös esimerkiksi mun mukana ruotsalaiseen ruokakauppaan. Videotoiveita otetaan edelleen vastaan!

Yllättikö jokin näistä viidestä erikoisesta ruotsalaisesta asiasta sut?

Harry Potter -maailma Gamla Stanissa

Heippa!

Pyrin postaamaan aina tiistaina ja torstaina, ja lisäksi lauantaina tai sunnuntaina tulisi postaus tai video. Tällä kertaa kyseessä on video – toivottavasti tykkäätte myös niistä. Olen itse innostunut tubettamisesta, vaikka alkuun en saakaan sellaista materiaalia aikaiseksi aina mitä toivoisin. Koitan kuitenkin mahdollisimman matalalla kynnyksellä julkaista näitä videoita, koska jos tavoittelen täydellisyyttä, en ikinä saa mitään ulos. Ja toisaalta, esimerkiksi tämän videon kohdalla en ollut tyytyväinen lopputulokseen, mutta en jaksanut enää vääntää kun tiesin etten parempaan saa, annoin vaan mennä. Tuli vastaan asenne ”ihan sama, en jaksa enää”. Alkuun vielä voin pistää paljon sen piikkiin, että en vielä voi olla huippueditoija.

Joka tapauksessa, itse asiaan. Tukholmassa ihan mun lempparipaikka on Gamla Stan ja siellä tulee aina välillä käytyä vaan fiilistelemässä kujia ja katuja. Lisäksi oon aina ollut kova Harry Potter -fani (hit me with questions, tiedän kaiken). Gamla Stanista löytyikin oma pieni taikamaailma, jossa tuli silmät lautasina käveltyä ympäriinsä ihmettelemässä. Voi jospa joskus pääsisi sinne Lontoon studiolle…

Toivottavasti tykkäätte videosta! Toiveita videoihin saa mielellään jakaa kommenteissa. 🙂

 

Neljä kuukautta Tukholmassa asumista takana

Aika on vierähtänyt ihan hullua vauhtia eteenpäin. Oon asunut Tukholmassa nyt neljä kuukautta ja yhden viikon, eli jo yllättävän pitkän ajan. Aika tuntuu pitkältä siihen nähden, miten vähän olen tehnyt mitään arjesta poikkeavia asioita. Viimeksi kun asuin Tukholmassa, olin toukokuun alusta syyskuun loppuun eli viisi kuukautta. Kohta mennään jo samoissa lukemissa, mutta tekemisen määrä on ihan murto-osa viime kertaiseen verrattuna. Sillon tein paljon päiväreissuja työn merkeissä ympäri Ruotsia – nyt saan juuri ja juuri matkustaa työpaikalleni vuoroon, ja osa päivistä on pakko pitää etänä. Pandemiahan on siis tietysti syy tälle tekemättömyydelle, sillä jos oltaisiin normaalitilanteessa, olisin ottanut kaupungista ja maasta jo paljon enemmän irti. Tämä taitaa olla jo mun jokakertaista voivottelua, että olisipa kiva tutustua Tukholmaan paremmin, joten jätetään asian puiminen tähän ja siirrytään seuraaviin asioihin.

Hallinnolliset asiat kunnossa

Viime päivitykseen verraten mulla on vihdoin asiat kunnossa. Sain nimittäin ID-kortin, jonka avulla avasin sen himskatin pankkitilin. Ja nyt mulla on ihan oikeasti ruotsalainen pankkitili, johon sain heti lunastettua kolmen kuukauden palkkashekit ja oon ehtinyt saada jopa yhden palkan suoraan tilille maksettuna. Sain pankkikortinkin jo! Voi tätä ilon ja onnen päivää. Vihdoin mun ei tarvitse elää säästöillä, vaan mulla on tuloja, ja pääsen niitä jopa käyttämään. Kyllä voi arjen onnellisuus olla pienestä kiinni.

Nyt mulla on pankkitili, ruotsalaisen viranomaisen myöntämä henkkari eli mun tapauksessa ID-kortti sekä BankID-tunnukset. Eli olen siis olemassa ja osa yhteiskuntaa myös itse saamieni hyötyjen kautta enkä vain kovaa veroprosenttia valtiolle maksavana. Hashtag ihmisarvo palautettu.

Suurin kultturishokki oli semla

Mun eka semla-tarina on monelle Ruotsiin muuttaneelle tuttu, eli tyypillinen sekoitus sämpylää tarkoittavista sanoista. Riikinruotsiksi fralla tarkoittaa sämpylää ja semla kermaista pullaa. Suomenruotsiksi taas semla on suolainen sämpylä, joten tottakai olen yrittänyt tilata ostsemlaa, mikä on saanut paikalliset hymähtämään. En sentään juustoa ja kermavaahtopullaa yritä tarkoituksella yhdistää.

Helmikuussa vastaan tuli kuitenkin tilanne, jota kutsuin vitsaillen suurimmaksi kulttuurishokikseni. Nimittäin näin työpaikallani ihan mahtavia laskiaispullia jääkaapin täydeltä, ja kaikki kehuivat, että nämä semlat ovat niin hyviä, kannattaa maistaa. Olin jo vesi kielellä suunnittelemassa nopeaa kahvi-pulla-hetkeä ja ihailin isoja, kermaa tursuavia pullia. Kunnes. Meidän suomalaisten laskiaspulla, fastlagsbulle, on perinteisesti hillotäytteinen, mutta kauhukseni sain kuulla ruotsalaisen semlan sisältävän aina mantelimassaa. En ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt, miksi pilata hyvä pulla mantelimassalla. Pettynein mielin päädyin lopulta kauhomaan kermavaahdon sisältä kaikki mantelimassat pois, ja palauttamaan sitten vaahdot erittäin runneltuun pullaani. Onni onnettomuudessa on se, etten mennyt haaveideni mukaisesti mihinkään kahvilaan tilaamaan isoa ja herkullista semlaa. Mikä pettymys se olisikaan ollut.

Kevät on saapunut kaupunkiin

Nämä ystävänpäivänä otetut lumimaisemista täyttyvät kuvat tuntuvat olevan jo toisesta maailmasta, sillä maisemat ovat muuttuneet radikaalisti muutaman päivän sisällä. Noin kolme viikkoa putkeen maassa olleista lumista sulivat viimeisetkin rippeet pois, ja parissa yössä Tukholmaan saapui kevät. Maa on täysin kuiva, lunta ei näy edes tienpenkoissa, aurinko paistaa ja taivas on kirkkaan sininen. Kävelyllä käydessämme kevättakki oli liikaa, ja lopulta ulkoilmakahvilan pöytään istahtaessamme oli takit riisuttava pois hien valuen norona pitkän niskaa. Asteita oli mittarin mukaan kaksitoista, mutta suoraan porottava aurinko ja tuuleton sää sai ilman tuntumaan uskomattoman lämpimältä päivän ollessa vielä helmikuun puolella. Ihanat kevätsäät ovat jatkuneet, ja sain kertarysäyksellä siirtää talvikengät -ja takin kaappiin takatalvea odottelemaan. Uskon sellaisen tulevan, mutta nyt aion nauttia näistä upeista kevätsäistä täysin siemauksin – tuntuu samalta, kuin Vaasassa toukokuussa.

Olo on outo mutta hyvä

Outo, siksi että ei saa tehdä mitään, tai siltä se edelleen tuntuu. Voisin vaihtaa tuohon oudon tilalle paljon negatiivisemman sanan, sillä kovaa koronaväsymystä on ollut ilmassa (ei sentään sen oikean viruksen aiheuttamia oireita, siltä olen toistaiseksi säästynyt). Rajoitukset kiristyy sekä Ruotsissa että ympärillä, ja toukokuun Oslo-visiitti tuntuu lipuvan yhä kauemmas ja olevan mahdoton toteuttaa. Olen käsi ojossa rokotusjonossa heti, kun vuoroni tulee, mutta se saattaa venähtää kesään asti. Enemmän silti ärsyttää somessa ja mediassa pyörivä jatkuva negatiivinen ja suorastaan raivoisa koronakeskustelu. Ah, ei mennä siihen. Onneksi keväiset ilmat antavat toivoa siitä, että pikkuhiljaa pystyy taas asioita alkaa tekemään, kun ulkona hengailu muuttuu mukavammaksi.

Yleisesti ottaen mulla menee ihan hyvin. Ja olen edelleen rakastunut Tukholmaan. Ja kävin yhtenä päivänä katsomassa lampaita ja uskalsin koskea varovaisesti vuohea. Kivaa pientä piristystä.

Joulutunnelmia Tukholmasta

Ihanaa jouluaamua!

Tänä vuonna joulu on niin erilainen kuin aiemmin, kuten varmasti kaikilla. Jos ei jouluseurueen puolesta erilainen, niin yleisen tunnelman. Me vietämme joulua poikaystäväni kanssa kahdestaan tänä vuonna – niin, ja tietenkin Fredi on meidän kanssamme. Se onkin varmaan ihan onneissaan, kun olemme molemmat kotona neljä kokonaista päivää ilman, että mihinkään tarvitsee poistua pitkäksi aikaa. Rapsutuksia ja leikkiseuraa läheisyydenkipeälle kissalle siis tarjolla yllin kyllin.

Olen kerran aiemmin viettänyt joulua ulkomailla. Se oli vuonna 2016 kun olin vaihdossa Saksan Hildesheimissa talvilukukauden. En viitsinyt lähteä kotiin jouluksi, sillä halusin kokea saksalaisen joulun. Aattoaamuna kävin lenkillä ilman takkia, se tuntui aika mahtavalta. Päivällä avasin joululahjoja, ja illalla kutsuin kaikki jouluksi Saksaan jääneet vaihtarikaverini kylään. Pidettiin nyyttärit, jonne jokainen toi oman maansa perinnejouluruokaa. Mukana oli myös yhden vaihtarikaverini äiti! Meillä oli kiva joulu porukalla, vaikka vähän olikin kummallinen olo jäädä yksin aattona kotiin muiden lähdettyä.

Tänä vuonna suurin ero tuohon on se, etten ole yksin, vaan saan viettää joulun sen tärkeimmän ihmisen kanssa. Se ei ole mikään itsestäänselvyys, ja sen vuoksi olenkin onnellinen tästä joulusta. Ei ollut helppo päätös jäädä Ruotsiin ja viettää joulu erillään perheestä, mutta ehdottomasti oikea päätös. Suunnitelmamme sukulaisjoulusta Tukholman sukulaisten kanssa lässähti myös uusiin koronarajoituksiin. Tämä joulu mennään näin, niitä perhejouluja ehtii kyllä varmasti taas viettää aivan riittämiin.

Aattona, eli tänään, on tarkoitus nauttia rauhallisesta tunnelmasta. Varmaan soittelemme perheille videopuheluita ja avaamme tietysti toisillemme hankitut lahjat. Jouluruoaksi on luvassa itse tehtyjä hamppareita, ai että. Joulukuun herkkulakko on myös tullut päätökseensä, joten kaupoista metsästetyt Fazerin konvehtirasiat varmaan tyhjenevät nopeasti. Suunnitelmissa oli myös käydä päivällä pienellä kävelyllä lähiympäristössä, ja kurkkia uteliaina muiden talojen joulutunnelmaa. Pitäkää siis verhot auki, naapuruston väki, heh. Loppuillan pyhitämme leffojen katselulle – kiitos siitä poikaystäväni hankkimalle projektorille, jolla voi heijastaa kuvan koko seinän leveydelle. Ei hassumpi joulu meillä!

Kävimme jo aiemmin ihastelemassa jouluvaloja ja muiden koristeiden luomaa tunnelmaa. Loppuun siis kuvapläjäys Tukholman tämän vuotisista joulutunnelmista.

Aivan mahtavaa joulua kaikille – tehkää tästä päivästä itsenne näköinen ja rento. <3

joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa

Viikko Tukholmassa asumista takana

muutto-tukholmaan-asuminen-tukholmassa
muutto-tukholmaan-asuminen-tukholmassa

Ensimmäinen viikko Tukholmassa on vierähtänyt nopeasti. Vaikka toisaalta tuntuukin, että Suomessa olosta on pieni ikuisuus aikaa ja Tukholmassa on asuttu jo pidempään, ovat päivät myös livahtaneet käsistä hurjaa vauhtia.

Aamukahvia juodessani katson ulos ikkunasta ohi kiitävää metroa. Tuntuu vaikealta käsittää, että täällä mä ihan oikeasti nyt asun. Lähes miljoonakaupungissa, joka ei hiljene koskaan. Ihmettelen kaupungin nopeatempoista tahtia, mutta samalla tönin hidastelevia ja leveästi käveleviä ihmisiä metrotunnelissa kuin mikäkin tukholmalainen yrittäessäni ehtiä vaihtamaan metroa. 

Työmatka kestää noin viisikymmentä minuuttia, mikä tietysti vaatii totuttelua. Olin kuitenkin kaukaa viisas ja ostin ennen muuttoa Spotifyn Premium-version, jotta voin työmatkat nauttia musiikista. Haluaisin testata myös jotain äänikirjapalvelua, niin matkat menisivät vieläkin joutuisammin. Aamuvuoroihin herätyskello soi kolmelta yöllä, mutta matkustaminen työpaikalle taksiedun johdosta on mukavaa ja nopeaa. Taksissa etu- ja takapenkin välissä on muovinen pleksi, joten olo on kuin limusiinissa matkustettaessa. Vielä kun aamukahvit tarjoiltaisiin nenän eteen.

muutto-tukholmaan-asuminen-tukholmassa

Kielimuuri on ollut yllättävän pieni. Tämä on nyt neljäs muuttoni ulkomaille ja toinen muuttoni Ruotsiin. Silti voin rehellisesti ensimmäistä kertaa nauttia siitä, että osaan valmiiksi paikallista kieltä. Ruotsin puhumiseen täällä on ollut matalampi kynnys kuin kaksikielisessä Vaasassa, ja olen huomaavinani paikallisten arvostavan maahanmuuttajan yritystä puhua paikallista kieltä. Toki jotkut vaihtavat englantiin huomatessaan ensimmäiset takeltelut, mutta yleensä sinnikkäällä yrittämisellä olen saanut asiani toimitettua ruotsiksi ilman suurempia ongelmia, tai ainakaan ongelmista lannistumatta.

Hyvän kosketuksen maahanmuuton hankaluuksiin saimme missäpäs muuallakaan kuin Skatteverketissä asioidessamme. Koronarajoitusten vuoksi virastoon ei päästetty sisälle kuin kymmenisen ihmistä kerrallaan, joten jonotimme tunnin verran ulkona sateisessa ilmassa. Emme olleet varanneet aikaa, joten seisoimme pitkässä jonossa muiden henkilötunnusta jonottavien kanssa. Siellä me hytisimme jonossa siniset ja vihreät silmät vilkkuen, vartijoiden kanssa ruotsia puhuen, jotta voisimme virallisesti monisivuisen lomakkeen avulla kertoa, että vi flyttade till Sverige. Kyllä on pohjoismainen maahanmuutto tehty helpoksi. Ajanvarauksella olisimme toki päässeet asioimaan nopeammin, mutta me suomalaisethan tunnetusti tykkäämme jonottamisesta.

muutto-tukholmaan-asuminen-tukholmassa
muutto-tukholmaan-asuminen-tukholmassa

Koronarajoitukset tuntuivat unohtuneen tiukkaa kuria pitävään Vaasaan, ja astuimme ikään kuin toiseen maailmaan, jossa turhat säännöt unohdetaan – paitsi Disney Storeen jonottaessa, sillä kauppaan laskettiin sisään vain tietty määrä ihmisiä maskipakon kanssa. Metrossa neljän hengen paikalla istuu usein vain kaksi, ja välimatkaa yritetään pitää. Kauppakeskuksessa yhdessä kerroksessa ohjattiin ihmisiä kävelemään oikeassa reunassa kulkusuuntaan nähden. Siinä lähes kaikki, missä koronatilanne näkyy. Kasvomaskeja näkyy katukuvassa harvakseltaan, turvavälit ovat mystinen asia, ja ihmiset kävelevät ärsyttävästi päin varomatta lainkaan. Poissa silmistä, poissa mielestä – ja toivottavasti myös poissa elimistöstä.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen viikko on sujunut melko mutkattomasti. Fiilis on vielä vähän sellainen, kun olisi jollain matkalla, joka päättyy pian. Tuntuu, että pitäisi nopeasti nähdä kaikki, enkä vielä ole täysin sisäistänyt sitä, että hei, täällä mä nyt asun. Joka iltainen kova väsymys painaa niin, että kahdeksan jälkeen on vaikea pitää silmiä auki, mutta se lienee normaalia näin rajusti muuttuneessa elämäntilanteessa. 

Onneksi mulla on täällä poikaystävän lisäksi niin paljon kotoisuutta tuova Fredi, joka on muuten sopeutunut uuteen kotimaahansa hienosti. Noiden kahden ja pienen kalusteiden uudelleenjärkkäilyn ansiosta koti tuntuu jo kodilta. Home is where heart is, ja sydän on löytänyt jo paikkansa Tukholmasta.

Alle kaksi viikkoa Tukholmaan muuttoon!

Kahden viikon päästä olen Tukholmassa! Ihan käsittämätöntä. Oon yrittänyt pohtia millaista arki Tukholmassa tulee olemaan ja fiilistellä lähtöä, mutta se ei tunnu millään konkretisoituvan mulle. Vaikka olen asunut aiemmin viisi kuukautta Tukholmassa, en silti osaa kuvitella itseäni Gamla stanin kaduille kuljeskelemaan. Muutto tosin on enemmän konkretisoitunut, sillä viime päivät ovat olleet aikamoista rumbaa ja hulinaa. Tiedän, että olemme lähdössä, mutta en oikein vielä käsitä minne.

Muuttohommat ovat onneksi ihan hyvässä kondiksessa. Kodissa tuntuu tällä hetkellä kaikuvan, sillä muun muassa verhot ovat jo kiedottuina varastossa lepäävien astioiden ympärille. Isoimmat huonekalut ovat vielä tallella, mutta moni asia on löytänyt uuden omistajan Facebook-kirppiksien kautta tai päätynyt hyväntekeväisyyteen. Tavaroista luopuminen on hankalaa, mutta puhdistavaa. Tuo Facebook-kirppistely on muuten aivan oma lukunsa. Meillä kaupat ovat menneet yllättävän sujuvasti, mutta on se silti raskasta hommaa ja ihmeellistä sumplimista milloin mittailujen ja milloin hakujen sopimisten kanssa. Note to myself: älä helpolla lähde enää tähän hommaan.

muutto-tukholmaan-lahestyy


Vuokrasimme tosiaan lämpimän varastotilan niille tavaroille, joita emme halunneet ottaa mukaan mutta emme halunneet luopuakaan. Näihin kuuluu muun muassa sohva ja pari kassillista vaatetta. Varasto on 3,5 neliötä eli juuri sopiva meidän tarpeisiimme (toivottavasti). Pähkäilimme pitkään sohvan kuljettamista, mutta varmaan vuokraamme lopulta pakun sitä varten. Varasto sijaitsee muutaman sadan metrin päässä, mutta sohva ei mahdu ulos asunnosta jalkojen kanssa, mutta emme voi kantaa sitä ilman jalkoja. Sohva on ostettu keväällä, joten tuoreessa muistissa on vielä jalkojen kiinnittämisen hankaluus… Saa nähdä, mihin lopulta päädytään.

Loputon pakkaaminen ja päättäminen, mitä tavaroita ottaa mukaan, on aiheuttanut jumalattoman paljon stressiä. Luulin pystyväni handlaamaan tämän helposti, mutta eipä se ihan niin mennytkään. Päälle painavat flunssaoireet ja eilen puhjennut migreeni ei yhtään helpota tilannetta. Oltaisiinpa vaan jo Tukholmassa ja kaikki huolet olisivat takana päin!

Fredi aistii selvästi, että jotain on tapahtumassa. Se ihmettelee kovasti kodista katoavia tavaroita, ja on erityisen läheisyydenkaipuinen. Varmaan sillä on jotain pelkoa siitä, että me olisimme sen hylkäämässä. Fredin asiat, kuten rokotteet ja lemmikkipassi, on onneksi hoidettu kuntoon jo heti ensimmäisenä. Oman passin hoitamisen taas jätin viime tippaan, ja odottelen sen saapumista ensi viikolla. Muuttoilmoituiskin pitäisi muistaa tehdä… Huhhuh, no eiköhän kaiken saa hoidettua.

muutto-tukholmaan-lahestyy


Sellaisia juttuja täällä. Fiilikset uudesta ovat kuitenkin todella positiiviset. Totta kai jännittää ulkomaille muutto, mutta eniten stressi kohdistuu tällä hetkellä tähän Vaasan asunnon tyhjentämiseen. Olemme allekirjoittaneet vuokrasopimuksen Tukholman asunnosta ja varanneet matkaliput, eli tärkeimmät on hoidettu. Enää tuhat ja miljoona asiaa vakuutuksista, sähkösoppareista, resepteistä ynnä muusta vastaavasta pienistä mutta silti tärkeistä seikoista hoitamatta… Toistan itseäni: olisimmepa jo Tukholmassa. 😀

Kiitos muuten todella paljon kaikista tsemppiviesteistä, joita olette jättäneet muutosta ilmoittamisen postaukseen ja muualle. Niistä on tullut hymy huulille ja on paljon apua henkisesti. <3 Yritän ehtiä vastaamaan kaikkiin, kunhan vaan ehdin kaiken muun keskeltä.

Muutamme ulkomaille 1,5 kuukauden päästä

”Oishan se hienoa myydä vaan kaikki pois ja muuttaa ulkomaille.”

Jep, näin se on. Vihdoin paljastan teille ison asian, jonka ympärillä kaikki ajatukset ovat pyörineet viimeisen kuukauden sisällä. Mun on ollut vaikea kirjoittaa juuri mistään, kun kaikki fiilispostaukset ja muut ovat tuntuneet epäaidoilta. Tässä siis uutiseni: muutan lokakuussa ulkomaille!

Olen asunut ulkomailla ennenkin, mutta tämä kerta tulee olemaan monella tavalla täysin erilainen. Ensinnäkin, en muuta yksin, vaan yhdessä poikaystäväni kanssa. Mukaan tulee tietenkin kissamme Fredi. Tämä tarkoittaa sitä, että olen vastuussa muustakin kuin itsestäni. Aiemmin olen voinut huolettomammin tehdä tällaisia päätöksiä, mutta nyt täytyy kaikki miettiä selkeästi etukäteen aina matkustamisesta asti – kissan kanssa kun ei voi viettää vuorokausia lentokenttien aulamajoituksissa.

Toiseksi, aiemmin olen aina muuttanut ennalta määrätyksi ajaksi. Olen tiennyt palaavani takaisin Suomeen vapaaehtoistyön, vaihdon tai työharjoittelun loppuessa. Nyt muutan ensimmäistä kertaa ulkomaille toistaiseksi, ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. Paluulipusta ei ole tietoa.

Aiemmin olen myös tiennyt etukäteen tarkasti, mitä tulen kohteessa tekemään. Nyt mulla ei ole tarkkaa suunnitelmaa. En ole allekirjoittanut työsopimusta, mutta olen sopinut tapaamisen oman alan työpaikkani kanssa, jonne todennäköisesti pääsen töihin. Toivotaan, että kaikki menee hyvin.

Poikaystävälläni on työsopimus allekirjoitettuna uuteen maahan. Se oli viimeinen ratkaiseva asia muuttoa miettiessä. Kunhan toisella meistä on varmuudella töitä odottamassa, on lähtö helpompaa.

muutto-ulkomaille-ruotsi-tukholma
muutto-ulkomaille-ruotsi-tukholma
muutto-ulkomaille-ruotsi-tukholma


Mihin me sitten muutamme? Minä olisin ollut valmis lähtemään vaikka maailman ääriin, mutta poikaystäväni ilmoitti, että Ruotsia kauemmas hän ei lähde. Niinpä me muutamme Tukholmaan. Kaupunki on minulle ennestään tuttu, ja tiedän viihtyväni siellä oikein hyvin.

Lähtö jännittää todella paljon, mutta samalla olen innoissani. Asuntoasiat ovat melkein plakkarissa, mikä on suuri helpotus. Järjesteltäviä asioita on paljon, mutta aikaakin on onneksi vielä jäljellä, sillä muutamme lokakuun lopussa. Yritän saada joka viikko muutaman ison asian hoidettua, jotta hermot pysyvät kurissa. Nimittäin aika paljon tässä saa omien hermojen kanssa taistella, kuten aina isoja päätöksiä tehtäessä.

Miksi me sitten muutamme? Oikeastaan ihan vaan siksi, että molemmat haluavat asua ulkomailla. Lähestymme pikkuhiljaa kolmekymppisiämme, ja perheen perustamista olisi kiva aloitella Suomessa. Siksi tämä on viimeinen hetki, jolloin voimme lähteä niin, että ainut huollettavamme on kissa. Vaihtoehdot ovat nyt tai ei koskaan, joten valitsimme lähteä nyt.

Sellaista tällä kertaa, huhhuh. Jännittää todella paljon julkaista tämä postaus, mutta samalla oon helpottunut jakaessani tämän asian julkisesti. Saa kysellä lisää ja toivoa postauksia aiheen tiimoilta, tästä varmasti riittää kyllä kirjoitettavaa!