Browsing Category

Ruotsi

Kadotin lompakkoni ulkomailla – mitä pitää ottaa huomioon?

Kerroin Instagramin puolella kurjasta sattumuksesta, joka mulle tapahtui kesä-heinäkuun vaihteessa. Otsikostakin voitte varmasti jo päätellä, että kadotin lompakkoni. Olin siis vaihtamassa kulkuvälinettä bussista metroon aamuvuoron jälkeen hyvin väsyneenä, muutaman tunnin yöunille. Menin sisälle metroasemalle ja huomasin oman metroni saapuvan minuutin päästä, joten pinkaisin juoksuun. Olin käyttänyt lompakossani olevaa matkakorttia portilla ja tuupannut lompakon nopeasti housun taskuun. Ehdin juuri ja juuri metroon, ja samantien alas istuessani tajusin, ettei lompakko ollut enää matkassa. Tutkin kuitenkin huolellisesti kaikki taskuni ja pengoin reppuni sisällön ylösalaisin. Lompakkoa ei näkynyt missään.

Hyppäsin pois seuraavalla asemalla ja lähdin takaisin toisella metrolla. Juoksin pitkin metroaseman käytäviä samaa reittiä, jota olin tullut, mutta lompakkoa ei löytynyt missään. Ehdin olla siis pois noin 5-10 minuuttia, mutta se oli liikaa. Tässä vaiheessa olin melko varma, etten tulisi lompakkoani enää näkemään.

Mitä tehdä, jos lompakko katoaa ulkomailla?

TEE HETI:

Säädä korttien käyttörajat nollaan. Tämä oli ensimmäinen asia, jonka tein sen jälkeen, kun lopetin etsimisen. En halunnut vielä kuolettaa kortteja, jos ne olisi sattuneet löytymään hetken päästä. Puhelimen pankkisovelluksella pystyin nopeasti säätämään käteisnoston, maksupäätemaksamisen, verkko-ostojen sekä luotto-ostosten rajat nollaan. Tällöin kellekään ei olisi mitään hyötyä korteistani nopeassa käytössä. Ruotsalaisen pankkikorttini pystyin myös itse väliaikaisesti sulkemaan nettipankista niin, että kortin löytyessä voisin vain avata sen uudestaan.

Etsi kaikkialta lähiympäristöstä. Kävele uudestaan aiemmin kulkemasi reitti. Katso tarkasti ympärillesi maahan ja tasojen päälle – usein joku on voinut nostaa kadonneelta näyttävän esineen tason päälle, jotta etsijä huomaa sen helpommin. Jos ympärillesi ilmestyy auttavia käsiä, ota apu vastaan ja kerro tilanteesta. Kolua lähialueen roskikset. Usein nimittäin kortteja saatetaan kokeilla, mutta kun varas huomaa, etteivät ne toimi, lentää lompakko lähimpään roskikseen. Jos joku on löytänyt lompakkosi ja vienyt sen esimerkiksi lähikauppaan talteen ja huomaa sinun näyttävän etsivältä, saattaa hän kertoa asiasta. Älä siis luovuta heti.

Kysele lähipaikoista. Itse kävin kysymässä kaikilta Fridhemsplanin lipputiskeiltä, jos joku olisi palauttanut lompakkoni sinne. Myös lähikiskat ja kaupat kannattaa käydä kyselemässä läpi, jos lompakko ei ole kadonnut millään tietyllä sisäalueella.

Kuoleta maksukortit. Käyttörajojen muuttaminen ei pelasta korttiasi kaikilta väärinkäytöksiltä, vaan on nopea ensiapu. Jos kortteja ei kuitenkaan ala pikaisesti löytyä, on kortit kuoletettava. Omasta pankkisovelluksesta löytyy yleensä ohjeet kuolettamiseen. Itse soitin sulkupalvelun numeroon metrossa kotiin päin istuessani. Täytyy antaa kiitosta Osuuspankin sulkupalvelulle, joka toimi todella hyvin. Jonotusaika oli mitätön ja kerrottuani asiani kortit kuoletettiin heti ilman henkilötunnusta suurempia kyselyitä. Sen jälkeen vasta minulta kysyttiin osoitetiedot ja muut pakolliset asiat uusien korttien saamiseksi. Väsyneenä ja shokissa en myöskään muistanut kotiosoitettani, mutta virkailija oli hyvin rauhallinen ja ymmärtäväinen.

TEE SITTEN KUN KERKEÄT:

Tee katoamisilmoitus kohdemaan poliisille. Tämän voit tehdä sitten, kun olet ehtinyt rauhottua ja päässyt majapaikkaasi. Paikallisen poliisin yhteystiedot löytyvät netistä. Kuvaile poliisille, millainen lompakkosi on ja mitä kaikkea se sisälsi. Saat mahdollisuuksien mukaan todisteen katoamisilmoituksesta joko sähköisesti tai postitse. Tällä katoamiskerralla ilmoitus onnistui puhelimitse, mutta kerran aiemmin Saksassa passini kadotessa jouduin menemään poliisilaitokselle paikan päälle ilmoitusta tekemään. Jos on syytä epäillä, että lompakko on katoamisen sijaan varastettu, kerro siitäkin poliisille.

Tee katoamisilmoitus kulkuvälineelle. Tämä tietenkin siinä tapauksessa, että lompakko katosi kulkuvälineessä tai asemalla, kuten mun lompakkoni. Soitin siis SL:n asiakaspalveluun ja ilmoitin kadottaneeni lompakon heidän asemallaan. Sain ohjeet, mihin voin soittaa kyselläkseni lompakon perään ja milloin soitto kannattaa tehdä. Ensimmäinen soitto löytötavaratoimistoon tuli tehdä tunnin kuluttua ja toinen viikon kuluttua tapahtuneesta.

Ilmoita viranomaiselle henkkareiden katoamisesta. Jos ja kun lompakkosi sisälsi jonkinlaisen henkilöllisyystodistuksen, kannattaa sen katoamisesta ilmoittaa erikseen. Katoamisilmoitus tehdään kohdemaan poliisille, mutta jos kadoksissa on myös esimerkiksi suomalainen ajokorttisi, tulee siitä ilmoittaa erikseen Suomen poliisille. Korttisi suljetaan, eli käytännössä jos joku henkkariasi väärinkäyttänyt jää muista syistä poliisin haaviin, saa poliisi tiedon, että henkilö on käyttänyt kadonneeksi ilmoitettua korttia. Käytännössä en tiedä kuinka tämä toimii, mutta voisin kuvitella että esimerkiksi rajalla, jos henkkarin viivakoodi skannataan, voi tällainen tapaus sattua. Jos olet vain käymässä ulkomailla mutta osoitteesi on Suomessa, voit pienellä hinnalla tilata itsellesi uuden ajokortin helposti. Jos taas asut vakituistesti ulkomailla, et voi saada takaisin suomalaista ajokorttiasi, vaan sinun tulee hoitaa asia paikallisen liikenneviranomaisen kanssa, jolloin ajokorttisi todennäköisesti vaihdetaan kohdemaan ajokorttiin. Itse en ilmoittanut poliisille ajokortin katoamisesta, vaan jäin miettimään, haluanko vaihtaa sitä ruotsalaiseen. Ilmoitin kuitenkin Skatteverketiin ruotsalaisen id-kortin katoamisesta ja sain sen suljettua niin, ettei sähköistä tunnistautumista voi käyttää.

Soita löytötavaratoimistoihin ja käy etsimässä paikan päällä. Itse olin yhteydessä SL:n Hittegodsiin ja sinne saisi normaalisti mennä paikan päälle etsimään kadonneita tavaroitaan, nyt pandemian aikana käytäntö oli eri. Myös poliisilla on oma löytötavaraosasto, josta kadonnutta tavaraa kannattaa kysellä ja mahdollisuuksien mukaan etsiä paikan päällä.

Selaa sosiaalisen median ryhmät läpi. Monesti puskaradioissa ja muissa ryhmissä ilmoitetaan löytyneestä omaisuudesta. Kannattaa siis katsella paikkakunnan puskaradiot läpi ja laittaa liittymispyyntöä. Itse löysin ruotsalaisen Facebook-ryhmän, joka oli tarkoitettu nimenomaan Tukholman alueella kadonneille ja löydetyille tavaroille. Voit katsoa muiden ilmoituksia tai halutessasi laittaa someen oman katoamisilmoituksen. Mieti kuitenkin kahdesti, haluatko kertoa somessa kadonneesta omaisuudestasi. Aina ei ole järkevää ilmoittaa tuhansille tuntemattomille ihmisille, että omaa omaisuutta, joka ei saa joutua vääriin käsiin, löytyy kaduilta lojumasta. Kaikki ihmiset kun eivät ole rehellisiä.

Kun saat uudet kortit, päivitä maksutietosi. Kaikki automaattiset velotukset menevät usein kortin kautta, ei tilinumeron kautta. Näitä ovat siis muun muassa suoratoistopalvelut. Itselläni lakkasivat toimivasta Storytel, Adoben ohjelmat sekä MobilePay korttien menetysten myötä. Muistathan siis päivittää maksutietosi, jotta ei tule ikäviä yllätyslaskuja. Ruotsalainen Swish onneksi toimii pankkitilin, ei pankkikortin kautta, joten pystyin swishaamaan maksuja yhä odotellessani uusia kortteja.

Miten oman lompakkoni kanssa lopulta kävi?

Niin, tarinalle on hyvä saada myös lopetus. Olin tosiaan siis jo luopunut toivosta saada lompakkoani takaisin. Olin kuolettanut kaiken (paitsi suomalaisen ajokortin) ja tilannut uudet kortit, kun noin viikko tapahtuneen jälkeen sain kirjeen SL Hittegodsilta. Meillä saattaa olla jotain sinulle kuuluvaa, ja ohjeet soittaa pyydettyyn numeroon ennen paikalla käymistä. Soitin, ja parin automaattivastaajan ja muutaman virkailijan kanssa puhumisen jälkeen sain sydäntä lämmittävän tiedon – lompakkoni oli löytynyt. Olin tietenkin aivan riemuissani asiasta ja ilmaisin sen myös virkailijalle, joka hyvin lyhytsanaisesti vastaili minulle tyyliin ok, juu, hei. Hän oli ehkä muutaman kerran ennenkin käsitellyt näitä tilanteita, mutta ruotsalainen asiakapalvelukulttuuri näytti taas kyntensä.

Kävin hakemassa lompakkoni ja kuin ihmeen kaupalla siellä oli ihan kaikki tallessa. Jopa pari kolikkoa ja kauppakuitit löytyivät sieltä mistä pitikin. Oli kyllä aivan mahtava fiilis tajuta, että saan lompakkoni takaisin. Toki siellä ei enää ollut mulle kovin montaa hyödyllistä asiaa, mutta onpahan lompakkoni ja henkilötietoni siellä missä pitääkin, eikä missään katuojassa lojumassa.

Mitä seurauksia lompakon katoamisesta tuli?

Nyt tarkoitan siis muita seurauksia kuin noita tekoja, mitä jo aiemmin kerroin.

Joudun hakemaan uutta ID-korttia. Saatatte ehkä muistaa aiemmista kirjoituksistani, että id-kortin hakeminen voi olla pitkä prosessi Skatteverketin jonoista johtuen. Varasin ajan kortin hakemista varten Skatteverketistä välittömästi. Parin viikon päästä kuitenkin sain ilmoituksen, että aikani on peruttu, täysin ilman syytä. Meinasin varata uutta aikaa, mutta ne menivät kuukauden päähän eivätkä sopineet minulle, joten kiukuspäissäni olen jättänyt asian sikseen ja käyttänyt vanhaa ID-korttiani toivoen, etten joudu ongelmiin. Olin myös yhteydessä Skatteverketiin asiasta, ja kuulemma ainut vaihtoehto on aloittaa koko ID-kortin hakuprosessi alusta. Uusi kortti maksaa noin 40 euroa.

Minun tulee erikseen avata uudet pankkikorttini asiakaspalvelun kautta. Tämä onneksi ei ollut iso homma, sillä viesti mobiilipalvelussa riitti. Uudet pin-koodit pitää myös opetella, se tuleekin olemaan vaikeampi paikka, heh.

Minulla on kaksi SL-korttia. Kun edellinen katosi, hankin uuden tilalle. Latasin uuteen kuukauden kulkemisaikaa, edellinen oli voimassa elokuun puoliväliin. Jos olisin alunperin rekisteröinyt matkakorttini SL:n sivuilla, olisin voinut siirtää sen rahat uudelle kortille. En kuitenkaan tiennyt tuollaisesta, joten ostin vaan uuden. Nyt mulla on sitten kaksi voimassaolevaa korttia. Olisin voinut alkaa kuolettaa toista ja yrittää siirtää toisen varat toiselle, mutta suoraan sanoen en jaksanut nähdä sitä vaivaa. Tappio tässä oli noin sadan euron luokkaa, mutta en olisi saanut kuitenkaan enää koko summaa takaisin.

Rahaa koko prosessiin meni siis hieman yli sata euroa, vaivaa aika paljon ja odottelua oli jonkin verran. Uudet pankkikortit tulivat noin 7-14 päivän sisällä, eli suhteellisen nopeasti, mutta odottavan aika on pitkä. Eniten harmittaa tuo ID-kortti, sillä en millään haluaisi aloittaa prosessia uudestaan. Ehkä saan senkin tehtyä sitten, kun ärsytyskäyräni ovat laskeneet riittävästi ja työvuorot menevät sopivasti Skatteverketin harvojen vapaiden aikojen kanssa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin – selvisin lopulta vaan todella suurella säikähdyksellä.

Jos sulle joskus käy näin, niin muista, että et ole ensimmäinen etkä viimeinen joka kadottaa jotain tärkeää. Tilanne saattaa hävettää, mutta jossittelu ei auta mitään ja vahinkoja sattuu. Itse olin lähellä jonkin sortin paniikkikohtausta kun tajusin asian, joten tärkein ohje: hengitä.

Oletko sinä kadottanut lompakkosi tai muuta tärkeää omaisuuttasi ulkomailla? Onko jotain lisättävää näihin toimintaohjeisiin?

1 kommentti
27.7.2021 by lauralinnea

Minigolfia ja hellepäiviä – kesäarki kukoistaa Tukholmassa

Ah, kesä. Vuodenaika, jota odotetaan suunnilleen siitä asti, kun se edeltävänä vuonna loppuu. Kesään ladataan hirveästi paineita, sillä onhan sillon lämmintä ja lomaa, voi kulkea paljain jaloin t-paita päällä ulkona ja syödä jäätelöä. Kuvitelmat ovat yleensä aika paljon suurempia kuin todellisuus, ja siksi kesäkuvitelmat kannattaisikin mielestäni pitää minimissä. Tutkijoiden mukaan jopa usea parisuhde ajautuu kriisiin ja lopulta eroon, kun kuvitellaan, että kesällä on sitten kaikki paremmin. No, omalla kohdallani näin ei ole käynyt (pitääkö kuitenkin koputtaa puuta), vaan kesäni on ollut tähän mennessä mitä mainioin. Ja tässä muutamia syitä miksi:

Minigolfia Akallassa

Koska olet viimeksi pelannut minigolfia? Mulla oli viime kerrasta aikaa useampi vuosi, vaikka aina kesäisin ajattelen sen olevan hauskaa hommaa. Yhtenä paahtavan kuumana kesäsunnuntaina yritimme keksiä jotain kivaa ja leppoisaa tekemistä. Keksimme lopulta parin kilometrin päässä sijaitsevan 4H-keskuksen, jossa olemme ennenkin käyneet muun muassa eläimiä ihastelemassa. Alueella on myös minigolf-kenttä, jota päätimme testata.

Kahden hengen mailojen ja pallojen vuokraus maksoi 120 kruunua. Minigolfin pelaaminen osoittautui oikein hauskaksi hommaksi – siitäkin huolimatta, että otin ensimmäisen voittoni radalla vasta noin puolivälissä. Porukkaa oli jonkun verran paikalla, mutta meillä ei ollut mikään kiire, eikä pieni odottelu seuraavalle radalle haitannut. Kuitenkin jonossa meitä ennen ei ollut muita, vaan odottelimme radalla olevan seurueen olevan valmis. Lopuksi söimme vielä pikkukiskan jäätelöt, maistuivat muuten älyttömän hyviltä siinä vaiheessa päivää.

Minigolf oli juuri sopivan leppoisa ajanviete kuumaan kesäpäivään. Pientä liikkumista, hauskaa tekemistä, mutta ei hiki päässä riehumista – tosin hiki virtasi ihan lämpötilallisista syistä. Suosittelen kaikkia vähänkään kyseisestä lajista pitäviä suuntaamaan heti seuraavana vapaapäivänä minigolf-kentille, uskokaa mua: se on kivempaa hommaa kuin muistittekaan. (Vaikka välillä turhauttaa. Ainakin jos häviää.)

Minigolf-alueella tuli muuten sellainen olo, kun olisi ollut jossain vähän kauempanakin etelässä. Helle, vihreä ympäristö ja vieraiden kielten sekamelska nostattivat kunnon lomafiiliksen. Paikka oli tosiaan Akallassa, jossa minigolf-radan lisäksi on 4H-kerhon kautta eri eläimiä, kuten vuohia, lampaita ja hevosia. Paikalta voi ostaa pientä purtavaa ja lisäksi siellä on lapsille sopiva iso, matala allas, jossa perheen pienimmät voivat käydä vilvoittautumassa. Jos joskus suuntaat Pohjois-Tukholmaa ja mietin kesäpäivälle tekemistä, niin pidä tämä paikka mielessä.

Kesäpäivä Skansenissa

Syy, miksi halusimme sunnuntaille jotain leppoisaa tekemistä, oli vauhdikas lauantaimme. Vietimme nimittäin päivän Skansenissa, jossa tekemistä riitti! Olin aina kuvitellut Skansenin pieneksi lasten paikaksi, ja hämmästykseni olikin suuri, kun paikan portit näyttivät jo huvipuiston sisäänkäynniltä.

Skansenin vierailusta ajattelin kirjoittaa kokonaan oman postauksensa. Napsin sieltä myös ison kasan kuvia, ja olisi väärinkäyttöä julkaista niistä vain muutama. Skansenissa tietyllä tapaa tiivistyi ruotsalaisuus, ja siellä hurahtikin hyvin nopeasti tunti jos toinenkin. Siitä kuitenkin lisää omassa postauksessaan.

Sähköpotkulaudalla uimarannalle

Kesä on säiden puolesta ollut tähän mennessä aivan mieletön. Harvemmassa ovat olleet ne päivät, jolloin lämpömittari ei ylitä kahtakymppiä, ja useana päivänä ollaan pyöritty siellä kolmenkympin paikkeilla. Mulle riittäisi vähän vähempikin lämpö, mutta oon silti nauttinut täysin siemauksin lämmöstä, mutta myös siitä, kun saa pistää sälekaihtimet kiinni ja rötköttää sohvalla viilentymässä. Yksi oiva keino viilentymiseen ovat olleet iltauinnit, joita olemme harrastaneet ihan urakalla. Olen itse vasta pari vuotta sitten innostunut uimisesta, aiemmin käytin aikaa lähinnä rannalla makoiluun. Kumppanini taas on ollut aina kunnon vesipeto, ja on saanut minutkin innostumaan luonnonvesistä. Uimahalli ei edelleenkään nappaa, kylpylässä kävisin vaikka joka viikonloppu.

Nyt, kun koko päivän on ollut nihkeä tunne iholla, on parasta lääkettä ollut uiminen. Iltaisin rannoilla on paljon vähemmän ihmisiä, ja aurinko alkaa olla jo niin matalalla, ettei pyyhkeen päällä kannata makoilla. Suoraan uimaan vaan! Näkymät ovat olleetkin välillä aivan huikean kauniit, kun olemme osuneet mereen auringonlaskun aikana. Meidän lähin ranta on vajaa neljän kilometrin päässä, ja sinne kävellen päivittäin kulkeminen ei nappaa enää työpäivän jälkeen niin paljon kuin uiminen houkuttaisi. Ratkaisu tähän on ollut sähköpotkulauta, jonka ostin kesäkuussa. Sen avulla matkan viilettää vartissa. Sallittu ajonopeus lain mukaan on 20h/km, eikä lauta edes kulje nopeampaa. Ajan tietenkin vain pyöräteitä ja autoteitä pitkin – kypärä päässä. Näillä spekseillä matka varsinkin rannalta kotiin on tuntunut välillä ihan taivaalliselta. Virkistävä iltauinti, alkava kesäilta ja sähköpotkulaudalla viiletys pitkin teitä. Huolettomuuden tunne. Noina hetkinä on tuntunut siltä, että elämä on oikeasti aika kivaa.

Iltaistuskelu parvekkeella

Fun fact: nykyiseen asuntoon muutettaessa emme tienneet, että siellä oli parveke. Asia selvisi vasta paikan päällä muuttokamoja sisään kantaessa. Ja nyt en voisi olla iloisempi siitä, että meillä on parveke käytössämme! Mua enemmän innoissaan tuntuu olevan Fredi, joka haluaa partsille monta kertaa päivässä. Fredi osaa muuten hienosti näyttää haluavansa sinne – asettuu istumaan parvekkeen oven eteen, ja tuijottaa mua intensiivisesti, ja välillä kääntää päätään ovenkahvaan, takaisin muhun, ovenkahvaan, takaisin muhun. Eipä jää epäselväksi mitä kissaherra haluaa. Fredin ansiosta munkin tulee usein istuskeltua parvekkeella, koska kissaa ei voi päästää valvomatta lasittamattomalle parvekkeelle. Parvekkeella kesäillan valoisuudessa kelpaa kyllä istuskella, ja siellä rentoutuminen onkin yksi mun lempparipuuhista kotona. Ihan rennoksi ei voi valahtaa, koska Frediä pitää valvoa, mutta hän osaa onneksi olla aika rauhallisesti, vaikka joskus saalistusvaistot ottavatkin vallan.

Mun parhaat arkiset kesähetket näyttävät painottuvan iltoihin. Siihen on ihan selkeä syy, nimittäin olen täyspäiväisesti töissä koko kesän, eikä mulla ole kesälomaa. Vaikka teenkin vuorotyötä, oon silti aina viimeistään seitsemältä illalla kotona, joten aktiviteetit painottuvat iltoihin. Nautin kovasti siitä, että illasta on vielä aikaa varastaa hetki jos toinenkin omiin huvituksiin. Tämä tsemppinä siis teille kaikille muille, joilla ei kesällä ole hirveästi vapaata – ne pienet asiat, kuten aina. Vartti ilta-auringossa parvekkeella suihkun jälkeen tai suoraan töistä pulahtaminen veteen. Ei vaadi paljoa, mutta antaa nautintoa.

Miten sinun kesäarkesi on sujunut? Mistä nautit arjessa eniten tällä hetkellä? Ja hyvä ihminen, mene sinne minigolfaamaan!

2 kommenttia
13.7.2021 by lauralinnea

Staycation Tukholmassa ja juhlintaa pilvenpiirtäjässä

Staycationit ovat olleet etenkin pandemian aikana suosittu tapa viettää viikonloppua. Itsekin tykästyin niihin jo ennen pandemiaa ja vietimme pari kertaa staycationia Vaasassa. Tukholmassakin suunnittelimme sellaista kovasti, ja lopulta pääsinkin toukokuussa läheiseen hotelliin yöksi – en vain tiennyt sitä etukäteen.

Mulla ja kumppanillani on olemassa niin kutsuttu treffiperinne, eli aina vuorotellen viemme toisen treffeille. Viejä saa päättää paikan ja ainut sääntö on, että pitää kokeilla jotain uutta. Olemme tutustuneet erilaisiin aktivitetteihin ja syöneet uusissa ravintoloissa. Toukokuussa kumppanini ehdotti treffi-iltaa lauantaille. Suostuin, ja saisin tietää vasta lauantai-iltana mihin olisimme menossa.

Päivällä ennen treffejä vietimme aikaa luonnossa. Siellä kumppanini yllättäen esitti minulle ison kysymyksen ja pyysi minua vaimokseen. Mun reaktioni oli suunnilleen ”joo tottakai! ai siis oikeesti? joo!” ja häkeltyneellä kimeällä äänellä. Olen aina kuvitellut vastaavani smoothisti jotain kyllä rakkaani, mutta ei se ihan niin mennytkään. Tuollaisessa tilanteessa hämmentyy vaan todella paljon, joten on vaikeaa pysyä tyyneenä, ainakin mun mielestäni. 😀

Kotona sitten sain tietää treffipaikan – kumppanini oli varannut meille hotellihuoneen läheisestä pilvenpiirtäjästä. Kävimme hakemassa ruokaa ja lähdimme nauttimaan kihlajaisviikonlopusta hotelliin. Paikan päällä mulle selvisi, että kyseessä oli kaiken lisäksi sviitti. Söimme noutoruokaa huoneessa, katsoimme leffaa ja nautiskelimme kylvyistä sekä illalla että aamulla. Oli todella ihanaa saada poistua kotoa ja keskittyä täysillä toisiimme. Tuntui, että hotelliyö auttoi pysymään siinä tietyssä onnellisuuskuplassa, jonka kihlaus sai aikaan. Vaikka kotonakin saamme olla kahden, on siellä aina kaikkia rentoutumisen häiriötekijöitä, kuten läppärit odottamassa aukaisua ja kotityöt takaraivossa pyörimässä. Irtiotto teki todella hyvää.

Aamulla nautiskelimme rauhassa Scandicin hyvästä aamupalasta. Ja maistui muuten mielettömän hyvältä! Hotelliaamupaloilla pitäisi käydä useamminkin, vaikkapa sitten ilman hotelliyöpymistä. Puolen päivän aikaan kävelimme takaisin kotiin ja jatkoimme onnellisuuskuplassa kihlauksen fiilistelyä. Oli aivan ihanaa viettää staycation, mutta ihanaa oli myös palata kotiin, sillä Fredi oli ensimmäistä kertaa koko yön erossa meistä molemmista. Hän oli kyllä täällä aivan tyytyväisenä, eli enemmän se huoli on omistajalla, heh.

Suosittelen kyllä staycationeita ihan kaikille, joko juhlintaan tai ihan vaan arkea piristämään. Maisemanvaihdos ja arjesta hetkeksi irtautuminen tekee aina hyvää. Nyt pandemian aikana hotellien hinnat ovat usein myös reippaassa alennuksessa, joten suosittelen katselemaan sopivaa hotellia vaikka heti ensi viikonlopuksi. 🙂

Milloin olet viimeksi viettänyt staycationia?

18 kommenttia
8.7.2021 by lauralinnea

Millainen on perinteinen ruotsalainen juhannus?

Hyvää keskikesän juhlaa kaikille!

Suomessa vietetään juhannusta, Ruotsissa midsommaria. Molempia juhlia vietetään samaan aikaan ja juhlat ovat muutenkin hyvin samanlaisia. Joitain pieniä eroavaisuuksia kuitenkin on, ja niistä ajattelin kertoa tänään.

Juhlapaikka

Ruotsissa ja Suomessa se perinteisin juhlapaikka juhannukselle on sama, eli mökki tai vastaava vapaa-ajan asunto. Ruotsissa usein nämä ovat villoja, joihin voidaan mennä isommallakin porukalla – veneellä, tietysti. Kaupunkijuhannuksen viettäjiä löytyy myös. Tukholmassa perinteinen midsommar-juhla järjestetään Skansenilla.

Pukeutuminen

Midsommariin kuuluu olennaisena osana kukkaseppeleet. Niitä on alkanut näkyä Suomessakin enemmän, mutta Ruotsissa se tuntuu olevan isompi juttu. Kukat kerätään itse heti aamulla ja seppeleitä askarrellaan porukalla. Niistä tehdään isoja ja näyttäviä sekä sen verran kestäviä, että ne pysyvät päässä koko päivän aamupäivästä pikkutunneille asti. Näitä pitävät erityisesti naiset. Muu pukeutuminen on melko vapaata, mutta usein naisten asuun kuuluu myös valkoinen mekko.

Ruoka ja juoma

Ruotsissa syödään juhannuslounas, jolloin laitetaan pöytä koreaksi. Ruoka on melko samanlaista kuin suomalaisessa perinnejuhannuksessakin. Esimerkiksi grilliruoat, silli ja uudet perunat kuuluvat ruotsalaiseen midsommarpöytään. Lisäksi pöytään kuuluu paljon snapseja, joita kulautellaan alas juomalaulujen kera. Jälkiruokana on perinteisesti ruotsalainen prinsessakakku. Ruokapöydässsä on myös usein koristeellinen minisalko ja minikokoisia Ruotsin lippuja.

Kokko vai salko?

Suomessa on perinteenä polttaa juhannuskokko. Ruotsiin tämä perinne ei kuitenkaan kuulu, sillä kokko poltetaan jo pääsiäisenä. Sen sijaan ruotsalaiseen midsommariin kuuluu salko. Salko ei ole mikä tahansa lipputanko, vaan se erikseen rakennetaan, sitä koristellaan yhdessä ja lopulta salko nostetaan pystyyn pihamaalle. Salot voivat olla hyvinkin koristeellisia, ja ovat muodoltaan vähän T-kirjaimen mallisia, mutta poikkiviivan alla on vielä ”kiemurat”.

Ohjelma

Ruotsalainen midsommar alkaa tosiaan jo aamulla kukkien poimimisella ja seppeleiden askartelulla. Seuraavana vuorossa on salon pystytys ja salkoon liittyvät aktiviteetit. Salon ympärillä tosiaan tanssitaan ja lauletaan. Tähän touhuun osallistuvat sekä lapset että aikuiset. Yksi perinteisistä tanssi-lauluista salon ympärillä on pienet sammakot, ruotsiksi tietenkin eli små grodorna. Tässä on yksi videopätkä, missä näkyy kyseinen tanssi. Ruotsalaiset rakastavat yhteislauluja, ja ne kuuluvat midsommariin vahvasti. Myös ruokapöydässä, johon siirrytään salkotanssien jälkeen. Pöydässä nimittäin tosiaan lauletaan juomalauluja, joista suomalaisille ehkä tutuin on helan går.

Mielestäni ruotsalainen ja suomalainen juhannus eivät ihan hirveästi poikkea toisistaan. Juhannustaiat ovat samanlaisia kuin Suomessakin. Sauna ei kuulu juhannukseen Ruotsissa yhtä vahvasti kuin Suomessa, koska saunomiskulttuuri ylipäätään on erilainen. Ja tokihan kaikki eivät näitä juttuja tee tai voivat soveltaa perinteitä omien mieltymystensä mukaisesti, mutta idea olikin kirjoittaa niistä oikein perinteisistä asioista.

Vietätkö sinä perinteistä juhannusta? Millaisia kesäjuhlia sinun maahasi kuuluu, jos asut ulkomailla?

2 kommenttia
26.6.2021 by lauralinnea

Kielikeskus aktivoitu – puoli vuotta ulkomailla takana

Puoli vuotta Tukholmassa asumista hurahti täyteen hetki sitten, ja ajattelin tämän olevan hyvä hetki tulla päivittämään kuulumisia.

Aiemmin kerroin ongelmistani saada pankkitiliä auki ja palkkashekkejä lunastettua. No, nyt minulla on hallussani BankID ja ID-kortti, eli tuollaiset ongelmat ovat historiaa. Tänään pähkäilin tosin sen kanssa, miten saisin rahaa siirrettyä Ruotsin tililtä Suomen tilille… Ehkä löydän siihenkin ratkaisun piakkoin.

Työsopimus ja vuokrasopimus uusittu

Töissä sujuu kaikin puolin mukavasti. Opin koko ajan lisää, vastaan tulee uusia haasteita mutta moni asia tulee jo täysin rutiinilla. Pääsimme remonttievakon jälkeen työpaikalla palaamaan takaisin omaan, täysin uudistettuun käytäväämme. Uutuudenviehätys ei ole vielä täysin kadonnut rempatulta käytävältä, ja siistit tilat motivoivat työntekoonkin paremmin kuin kaaosmainen väliaikaympäristö. Allekirjoitin myös jatkosopimuksen työpaikalle, eli töitä riittää ainakin kesän loppuun. Sen jälkeen pitää ottaa uusi katsaus, sillä niin kutsutut LAS-päiväni alkavat olla silloin lopussa. Suomeksi sanoen siis, joko pääsen vakinaistamislistalle tai sitten työni loppuvat radiolla. Nämä LAS-päivät ovat siis tehty työntekijän suojelemiseksi jatkuvilta määräaikaisilta työsopimuksilta, mutta tuntuvatkin kääntyvän usein työntekijän nilkkaan, kun vakinaista työtä ei heru mutta sijaisuuksia ei saa enää lain mukaan tehdä. No, en ala tätä kuviota tarkemmin avaamaan, sillä joku kuitenkin tietää asiasta minua paremmin.

Vuokrasopimus meillä on nyt vuoden loppuun asti voimassa. Tästä olen hyvin iloinen, sillä pitkät vuokrasopparit eivät ole itsestäänselvyys Tukholmassa – oikeastaan koko asunnon saaminen ei ole sitä. Nyt saamme ainakin tämän vuoden ajan asua ihan rauhassa kodissamme ja katsella sitten tilannetta uudelleen. Kaikki on oikeastaan vuodenvaihteen jälkeen auki ja riippuu paljon asunto- ja työtilanteesta.

Kielitaito koheni hetkessä

Viimeisten viikkojen aikana on tapahtunut myös jotain, jota todella odotin. Olen nimittäin saanut aivojeni kielikeskuksen naksautettua päälle! Tiesin sen tapahtuvan jossain vaiheessa, ja aika on vihdoin koittanut. Tämähän ei todellakaan ole mikään virallinen termi tai välttämättä edes oikeasti tapahtuva asia, vaan oma kokemukseni kielten osaamisesta. Eli alkuun mulla on päässä päällimmäisenä pelkkä äidinkieli eli suomi, ja muiden kielten käyttö onnistuu kuten yleensäkin. Pikkuhiljaa vieraisiin kieliin arjessa tottuu, ja aivot kääntävät asioita nopeammin. Ja jossain vaiheessa kuuluu naks – kielikeskus aktivoitu.

Yhtäkkiä siis huomaan ajattelevani asiat ruotsiksi tai englanniksi kun olen itsekseni, suomeksi puhuessa muistan sanat nopeammin vieraalla kielellä, josta sitten käännän ne äkkiä suomeksi ennen ääneen lausumista. Tällöin yritän buustata kielten tarttumista kaikin tavoin, eli katson vieraskielisiä ohjelmia vieraskielisillä teksteillä (kuitenkin esimerkiksi ruotsiksi puhutut ruotsin tekstityksellä, englanniksi puhutut englannin tekstityksellä – kielten sekottaminen pahentaa tilannetta) ja imen niistä sienen lailla sanoja omaan sanavarastooni. Nyt Solsidania iltasin tuijoteltuani päässäni pyörivät sanat jobbigt, gulligt – ja bajsar. 😀 Hyödyllistä… Ruotsi ja englanti sijaitsevat kuitenkin selvästi samassa keskuksessa, sillä niitä ei saa kytkettyä päälle erikseen. Myös saksan kieli kuuluu muuten samaan osastoon, yhtäkkiä muistan taas paljon saksankielisiä lausahduksia.

Olen kuitenkin tyytyväinen tähän vaiheeseen kielen kehityksessä, sillä nyt tuntuu, että vieraat kielet eivät ole vain jännittävä lisä arkeen vaan niiden kanssa toimiminen on luontevampaa kuin ikinä. Toki tämä tarkoittaa sitä, että suomen kielen sanoja joudun hakemaan paljon pidempään, mutta uskon ”heikon suomen” vaiheen menevän ohi muutaman kuukauden sisällä, kun balanssi alkaa löytyä. Ja edelleenkin tämä koko kielikeskusasia perustuu täysin omaan kokemukseeni, ei mihinkään tieteelliseen tutkimukseen aivojen toiminnasta.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Oletteko kokeneet samanlaisia kielikeskuksen naksahtamisia? Missä vaiheessa ulkomailla asumista vieras kieli alkoi ajaa äidinkielen yli ajatuksissa? Mitä haluaisitte erityisesti lukea ulkomailla asumiseen liittyen?

7 kommenttia
11.5.2021 by lauralinnea

5 erikoista asiaa Ruotsissa

Heippa! Ruotsissa asuessa olen huomannut joitain asioita, jotka Ruotsissa tehdään eri tavalla kuin Suomessa. Otsikko hämää sen verran, että nämä asiat eivät ole oikeasti niin erikoisia, lähinnä vaan erilaisia. Oon tehnyt aiemmin vastaavat postaukset Keniasta ja Saksasta.

Tämän kertaiset jutut pääsette katsomaan videolta! Videolla pääsette myös esimerkiksi mun mukana ruotsalaiseen ruokakauppaan. Videotoiveita otetaan edelleen vastaan!

Yllättikö jokin näistä viidestä erikoisesta ruotsalaisesta asiasta sut?

Kirjoita kommentti
25.4.2021 by lauralinnea

Harry Potter -maailma Gamla Stanissa

Heippa!

Pyrin postaamaan aina tiistaina ja torstaina, ja lisäksi lauantaina tai sunnuntaina tulisi postaus tai video. Tällä kertaa kyseessä on video – toivottavasti tykkäätte myös niistä. Olen itse innostunut tubettamisesta, vaikka alkuun en saakaan sellaista materiaalia aikaiseksi aina mitä toivoisin. Koitan kuitenkin mahdollisimman matalalla kynnyksellä julkaista näitä videoita, koska jos tavoittelen täydellisyyttä, en ikinä saa mitään ulos. Ja toisaalta, esimerkiksi tämän videon kohdalla en ollut tyytyväinen lopputulokseen, mutta en jaksanut enää vääntää kun tiesin etten parempaan saa, annoin vaan mennä. Tuli vastaan asenne ”ihan sama, en jaksa enää”. Alkuun vielä voin pistää paljon sen piikkiin, että en vielä voi olla huippueditoija.

Joka tapauksessa, itse asiaan. Tukholmassa ihan mun lempparipaikka on Gamla Stan ja siellä tulee aina välillä käytyä vaan fiilistelemässä kujia ja katuja. Lisäksi oon aina ollut kova Harry Potter -fani (hit me with questions, tiedän kaiken). Gamla Stanista löytyikin oma pieni taikamaailma, jossa tuli silmät lautasina käveltyä ympäriinsä ihmettelemässä. Voi jospa joskus pääsisi sinne Lontoon studiolle…

Toivottavasti tykkäätte videosta! Toiveita videoihin saa mielellään jakaa kommenteissa. 🙂

Kirjoita kommentti
21.3.2021 by lauralinnea

Neljä kuukautta Tukholmassa asumista takana

Aika on vierähtänyt ihan hullua vauhtia eteenpäin. Oon asunut Tukholmassa nyt neljä kuukautta ja yhden viikon, eli jo yllättävän pitkän ajan. Aika tuntuu pitkältä siihen nähden, miten vähän olen tehnyt mitään arjesta poikkeavia asioita. Viimeksi kun asuin Tukholmassa, olin toukokuun alusta syyskuun loppuun eli viisi kuukautta. Kohta mennään jo samoissa lukemissa, mutta tekemisen määrä on ihan murto-osa viime kertaiseen verrattuna. Sillon tein paljon päiväreissuja työn merkeissä ympäri Ruotsia – nyt saan juuri ja juuri matkustaa työpaikalleni vuoroon, ja osa päivistä on pakko pitää etänä. Pandemiahan on siis tietysti syy tälle tekemättömyydelle, sillä jos oltaisiin normaalitilanteessa, olisin ottanut kaupungista ja maasta jo paljon enemmän irti. Tämä taitaa olla jo mun jokakertaista voivottelua, että olisipa kiva tutustua Tukholmaan paremmin, joten jätetään asian puiminen tähän ja siirrytään seuraaviin asioihin.

Hallinnolliset asiat kunnossa

Viime päivitykseen verraten mulla on vihdoin asiat kunnossa. Sain nimittäin ID-kortin, jonka avulla avasin sen himskatin pankkitilin. Ja nyt mulla on ihan oikeasti ruotsalainen pankkitili, johon sain heti lunastettua kolmen kuukauden palkkashekit ja oon ehtinyt saada jopa yhden palkan suoraan tilille maksettuna. Sain pankkikortinkin jo! Voi tätä ilon ja onnen päivää. Vihdoin mun ei tarvitse elää säästöillä, vaan mulla on tuloja, ja pääsen niitä jopa käyttämään. Kyllä voi arjen onnellisuus olla pienestä kiinni.

Nyt mulla on pankkitili, ruotsalaisen viranomaisen myöntämä henkkari eli mun tapauksessa ID-kortti sekä BankID-tunnukset. Eli olen siis olemassa ja osa yhteiskuntaa myös itse saamieni hyötyjen kautta enkä vain kovaa veroprosenttia valtiolle maksavana. Hashtag ihmisarvo palautettu.

Suurin kultturishokki oli semla

Mun eka semla-tarina on monelle Ruotsiin muuttaneelle tuttu, eli tyypillinen sekoitus sämpylää tarkoittavista sanoista. Riikinruotsiksi fralla tarkoittaa sämpylää ja semla kermaista pullaa. Suomenruotsiksi taas semla on suolainen sämpylä, joten tottakai olen yrittänyt tilata ostsemlaa, mikä on saanut paikalliset hymähtämään. En sentään juustoa ja kermavaahtopullaa yritä tarkoituksella yhdistää.

Helmikuussa vastaan tuli kuitenkin tilanne, jota kutsuin vitsaillen suurimmaksi kulttuurishokikseni. Nimittäin näin työpaikallani ihan mahtavia laskiaispullia jääkaapin täydeltä, ja kaikki kehuivat, että nämä semlat ovat niin hyviä, kannattaa maistaa. Olin jo vesi kielellä suunnittelemassa nopeaa kahvi-pulla-hetkeä ja ihailin isoja, kermaa tursuavia pullia. Kunnes. Meidän suomalaisten laskiaspulla, fastlagsbulle, on perinteisesti hillotäytteinen, mutta kauhukseni sain kuulla ruotsalaisen semlan sisältävän aina mantelimassaa. En ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt, miksi pilata hyvä pulla mantelimassalla. Pettynein mielin päädyin lopulta kauhomaan kermavaahdon sisältä kaikki mantelimassat pois, ja palauttamaan sitten vaahdot erittäin runneltuun pullaani. Onni onnettomuudessa on se, etten mennyt haaveideni mukaisesti mihinkään kahvilaan tilaamaan isoa ja herkullista semlaa. Mikä pettymys se olisikaan ollut.

Kevät on saapunut kaupunkiin

Nämä ystävänpäivänä otetut lumimaisemista täyttyvät kuvat tuntuvat olevan jo toisesta maailmasta, sillä maisemat ovat muuttuneet radikaalisti muutaman päivän sisällä. Noin kolme viikkoa putkeen maassa olleista lumista sulivat viimeisetkin rippeet pois, ja parissa yössä Tukholmaan saapui kevät. Maa on täysin kuiva, lunta ei näy edes tienpenkoissa, aurinko paistaa ja taivas on kirkkaan sininen. Kävelyllä käydessämme kevättakki oli liikaa, ja lopulta ulkoilmakahvilan pöytään istahtaessamme oli takit riisuttava pois hien valuen norona pitkän niskaa. Asteita oli mittarin mukaan kaksitoista, mutta suoraan porottava aurinko ja tuuleton sää sai ilman tuntumaan uskomattoman lämpimältä päivän ollessa vielä helmikuun puolella. Ihanat kevätsäät ovat jatkuneet, ja sain kertarysäyksellä siirtää talvikengät -ja takin kaappiin takatalvea odottelemaan. Uskon sellaisen tulevan, mutta nyt aion nauttia näistä upeista kevätsäistä täysin siemauksin – tuntuu samalta, kuin Vaasassa toukokuussa.

Olo on outo mutta hyvä

Outo, siksi että ei saa tehdä mitään, tai siltä se edelleen tuntuu. Voisin vaihtaa tuohon oudon tilalle paljon negatiivisemman sanan, sillä kovaa koronaväsymystä on ollut ilmassa (ei sentään sen oikean viruksen aiheuttamia oireita, siltä olen toistaiseksi säästynyt). Rajoitukset kiristyy sekä Ruotsissa että ympärillä, ja toukokuun Oslo-visiitti tuntuu lipuvan yhä kauemmas ja olevan mahdoton toteuttaa. Olen käsi ojossa rokotusjonossa heti, kun vuoroni tulee, mutta se saattaa venähtää kesään asti. Enemmän silti ärsyttää somessa ja mediassa pyörivä jatkuva negatiivinen ja suorastaan raivoisa koronakeskustelu. Ah, ei mennä siihen. Onneksi keväiset ilmat antavat toivoa siitä, että pikkuhiljaa pystyy taas asioita alkaa tekemään, kun ulkona hengailu muuttuu mukavammaksi.

Yleisesti ottaen mulla menee ihan hyvin. Ja olen edelleen rakastunut Tukholmaan. Ja kävin yhtenä päivänä katsomassa lampaita ja uskalsin koskea varovaisesti vuohea. Kivaa pientä piristystä.

Kirjoita kommentti
2.3.2021 by lauralinnea

Older Posts