Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Eurooppa

Muuttomatkakertomus – ei mennyt ihan nappiin!

Meidän muuttomatkamme Vaasasta Tukholmaan sujui kivasti, mutta ei todellakaan mutkattomasti. Matkaan kuului muun muassa yöllinen seikkailu väärässä kaupungissa sekä vähäiset yöunet… Mennään siis itse asiaan – yritän pitää kertomuksen lyhyenä, mutta katsotaan kuinka käy.

Alkuperäinen matkasuunnitelmamme oli siis tämä:

Ma 19.10. Laiva Vaasa-Uumaja, lähtö klo 20.00, saapuminen klo 23.30

Ti 20.10. Juna Uumaja-Tukholma, lähtö klo 01.33, saapuminen klo 9.22

Eli Uumajassa olisi kaksi tuntia aikaa siirtyä satamasta juna-asemalle. Ostin etukäteen bussiliput, ja siirtymiseen menisi noin puoli tuntia, joten aikatauluun oli varattu aikaa myös muutoksille.

Jos muuten hintatiedot kiinnostaa, niin muuttomatka maksoi yhteensä noin 249 euroa.

Laiva eläinhytillä 103e, juna eläinhytillä 110e, taksi kotoa satamaan noin 20e ja bussi satamasta keskustaan 16e. Hinnat ovat kahdelta henkilöltä, eli kumpikin maksoimme noin 124,50 euroa muutosta monen laukun ja kissan kanssa. Täysin kohtuullinen hinta mielestäni.

muuttomatka-vaasa-tukholma-suomi-ruotsi

Suljimme siis Vaasan kotimme ovet viimeistä kertaa seitsemän aikaa illalla, ja hyppäsimme etukäteen tilattuun taksiin. Hypätä tosin on ehkä väärä verbi, sillä meillä oli mukana viisi laukkua + Fredi kantokopassaan, joten kovin kevyesti taksiin nousu ei sujunut. Pääsimme kuitenkin hyvissä ajoin Wasalinen satamaan, jossa kaikki sujui näppärästi. Ainoastaan mun lippujen ostajana tuli näyttää henkkarit, ja siihen kävi myös ajokortti. Meillä oli maskit päässä koko ajan satamassa.

Oma hytti lähes tyhjässä laivassa

Laivamatkalle olimme ostaneet oman hytin, mikä oli erinomainen vaihtoehto. Neljän tunnin matka monen laukun kanssa olisi ollut ikävä viettää laivan käytävillä tai ravintolassa roikkuen. Hytissä voitiin päästää Fredi vapaaksi kopastaan, ja toki koronatilanteessa oma hytti on mukavampi vaihtoehto kaikin puolin. Laivareissu menikin lähinnä hytissä levätessä, hyvillä mutta jännittynein mielin. Poistuimme hytistä vain syömään. Laivalla oli yleisesti todella vähän porukkaa, lähinnä työmatkalaisia, kuten rekan kuljettajia näytti olevan.

Laivasta poistumisen kanssa ei ollut ongelmaa. Olimme tullanneet Fredin etukäteen, joten meidän ei tarvinnut käydä tullin kautta ollenkaan. Rajalla ei ollut mitään tarkastuksia. Odottelimme hetken bussia, kunnes nopeasti infoluukulta kysyessä selvisi kulkuvälineemme olevan pihalla odottava tilataksi. Siellä oli aika tiivis tunnelma, mutta kaikilla matkustajilla oli maskit ja kopassaan makoileva Fredi aiheutti ihastusta. Olimme ajatelleet mennä bussilla vain keskustaan, mutta päätimme ottaa riskin ja jatkaa päätepysäkille. Se osottautui olevan rautatieaseman vieressä, joten riskin otto kannatti ja olimme ajoissa paikalla odottelemassa saapuvaa yöjunaa.

muuttomatka-vaasa-tukholma-suomi-ruotsi

Ja sitten alkoivat ongelmat…

Ehdimme olla jonkin aikaa lämpimässä asemarakennuksessa Uumajassa, kunnes yhtäkkiä sisään paukkasi pari vartijan näköistä miestä. He kertoivat, että juna ei kulje ollenkaan Uumajan läpi ratatöistä johtuen, ja meidän pitää välittömästi lähteä naapurikaupunkiin. Bussi odotti valmiina oven edessä, ja keräsimme äkkiä kamppeemme ja nousimme sen kyytiin. Alkuhämmennyksen häivyttyä alkoi koko juttu naurattaa – yhtään kyseenalaistamatta lähdimme keskellä yötä bussilla parin muun tyypin kanssa jonnekin, emme edes tienneet mihin, ja toivoimme parasta. Uusi paikka osoittautui noin 30 kilometrin päässä sijaitsevaksi kunnaksi nimeltä Vännäs.

Uusi asema osoittautui suoraan sanoen järkytykseksi. Uumajan siistiin ja lämpimään asemaan verrattuna Vännäksen asema oli kamala. Sisällä oli penkkien alla tyhjiä kaljapulloja ja roskia, siellä haisi virtsa ja valvontakamerat oli rikottu. Eli paikka oli juuri sen näköinen, että humalaisen kodittomien jengin voi olettaa pelmahtavan sisään yötä viettämään koska vain. Boarding taululla ei näkynyt meidän junaa ollenkaan, vain aamuyön junia pohjoiseen päin. Hetken pohtimisen jälkeen etsin käsiini bussikuskin, jolta kysyin, tietääkö hän koska junan on määrä saapua. Mun väsynyt yöllinen ruotsi ja bussikuskin olematon englannin taito ja erittäin vahva ruotsin murre ei ollut hyvä yhdistelmä. Onneksi toinen matkustaja tuli tulkkaamaan ja he jäivät selvittämään asiaa keskenään.

muuttomatka-vaasa-tukholma-suomi-ruotsi
muuttomatka-vaasa-tukholma-suomi-ruotsi

Yhteensä noin 40 minuutin Vännäksen asemalla olon jälkeen tilanteen nurinkurisuus alkoi valjeta meille. Bussikuski sai selville, että yöjuna ei ole tulossa Vännäkseen – se oli Uumajassa aivan kuten pitikin. Eli olimme aivan turhaan vaihtaneet kaupunkia keskellä yötä! Muutaman matkustajan voimin hyppäsimme takaisin bussiin, ja kuski kaahaili tuhatta ja sataa takaisin Uumajaan. Junan sanottiin odottavan asemalla, mutta emme tienneet, ehdimmekö siihen kuitenkaan. Jos emme ehtisi, edessä olisi hotellin etsiminen yöllä lemmikin kanssa, ja uuden junan varaaminen aamulle. Tämä vaihtoehto ei houkuttanut, sillä päiväjuna istumapaikalla tuntuisi paljon pidemmältä kuin yöjuna makuuvaunussa, jossa Fredinkin voisi päästää vapaaksi.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Bussin kaahailtua takaisin Uumajaan kohtasimme iloisen näyn asemalla – juna odotti kuin odottikin meitä. Junan henkilökunta tuli vastaan ja ohjasi meidät oikeaan vaunuun, ja bussikuski kantoi painavan laukkuni junaan. Meille pahoiteltiin tilannetta ja tultiin vielä varmistamaan, että kaikki on nyt varmasti hyvin. Kello oli tässä vaiheessa noin puoli kolme yöllä, ja tunnelmat olivat väsyneen naurunsekaiset. 

Koko juttu tuntui niin absurdilta, ja omaan yöjunan hyttiin pääseminen tuntui taivaalliselta kaiken odottelun, säntäilyn ja epävarmuuden jälkeen. Hetken pohdimme, miten yläsänkyihin kiikkuminen onnistuu, mutta lopulta pienellä akrobatialla kipusimme omiin sänkyihimme katonrajaan ja adrenaliinin laskettua junassa nukkui yllättävän hyvin.

muuttomatka-vaasa-tukholma-suomi-ruotsi

Aamulla selvisi, että olimme lopulta vain puolisen tuntia myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. Muutaman tunnin yöunilla ja ison matkatavaramäärän kanssa otimme suosiolla taksin uuteen kotiimme. Yöllinen seikkailu nauratti, ja aamukahvi uudessa kodissa maistui hyvälle. Mietin, olisiko pitänyt reklamoida junayhtiön isosta mokasta, mutta en taida jaksaa. Kaikki meni lopulta kuitenkin hyvin, ja saatiin heti alkuun pikku seikkailu aikaiseksi, ja meille jäi ihan positiiviset fiilikset junahenkilökunnan hyvästä palvelusta johtuen. Welcome to Sweden.

Postaus on osa Travel Thursday -postaussarjaa. Julkaisen epäsäännöllisen säännöllisesti torstaisin matkailuaiheisia postauksia. Travel Thursdayssa muistellaan tehtyjen matkojen kohokohtia, kerrataan kummallisimpia matkamuistoja, vinkataan uusista kohteista sekä haaveillaan tulevista reissuista. Kaikki postaussarjan osat löydät travel thursday -tagin alta.

Taistelutanner, antiikin Kreikka ja upea ruukki – nämä löydät Vöyriltä

Pohjanmaa-kiertue jatkuu! Laihian ja Pietarsaaren jälkeen oli aika ottaa suunnaksi Vöyri.

Reitin suunnittelu Vöyrille oli haastavaa siksi, että kunta on mahdottoman suuri pinta-alaltaan. Vöyriin kuuluu myös Oravaisten ja Maksamaan alue, joten lääniä riittää. Etsiskelin mielenkiintoisia kohteita ja lopulta tein mapsiin reittikartan, josta oli helppo tarkastella etäisyyksiä ja arvioida ajoaikaa. Ja ei kun menoksi!

Vöyri nähtävyydet Ehrs Parken
Vöyri nähtävyydet Ehrs Parken

Vöyri nähtävyydet Ehrs Parken
Vöyri nähtävyydet Ehrs ParkenVöyri nähtävyydet Ehrs Parken

Ensimmäinen kohde Vöyrin reissulla oli Ehrs Parken. Kyseessä on Vöyrin Kreikaksikin kutsuttu puisto, joka sijaitsee Grannasbergetin kallioilla. Nimitys ei ole aivan tuulesta temmattu, sillä Ehrs Parkenista todella löytyy antiikin aikaisia pylväsrakennuksia ja laiva – toki nämä eivät oikeasti ole peräisin antiikin ajoilta, vaan 80-luvulla rakennettuja patsaita. Ulkonäöllisesti paikka menisi aivan Kreikasta! Taiteen takana on pohjalainen Ernst Ehrs, innokas antiikin harrastaja, jonka pojat eivät raaskineet tuhota isänsä unelmaa Vöyrin kalliolta.

Nämä taideteokset kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Pikku-Kreikka saa hetkeksi unohtamaan, missä maassa ja kunnassa sitä oikein ollaan. Ehrs Parkeniin oli Vaasasta ajomatkaa puoli tuntia, eli kauas ei tarvinnut lähteä. En meinannut löytää vain osoitetta kyseiseen paikkaan mistään, joten aion nyt helpottaa teidän urakkaanne. Ehrs Parkenin osoite on Härmäntie 41 ja se löytyy Google Mapsista nimellä Bergpark. Auton voi jättää esimerkiksi muutaman sadan metrin päähän hiihtomajan parkkipaikkaan.

Ehrs Parken oli hieno paikka, mutta valitettavan huonosti hoidettu. Osa patsaista oli kaatunut, ja taideteosten väliset polut olivat umpeen kasvaneita. Kyseessä ei nimestään huolimatta ole siis varsinainen puisto, vaan muutama taideteos eri kohdissa kalliota. Täällä kannattaa kuitenkin ehdottomasti käydä!


Vöyri nähtävyydet mäkihyppytorni
Vöyri nähtävyydet mäkihyppytorni


Parkkeeratessamme auton hiihtomajan pihalle päätimme spontaanisti kiivetä myös mäkihyppytornin huipulle. Matkaa sinne oli noin miljoona porrasta, ainakin mun pohkeiden mielestä, jotka olivat kosketusarat vielä neljän päivän päästäkin (ihan käsittämätöntä). Hyppytornin huipulle vievät portaat olivat kuitenkin lukitut, joten emme päässeetkään käymään korkeimmassa kohtaa. Harjoitusmäen huipulle onneksi pääsi, ja sieltäkin kelpasi katsella maisemia. Vieressä oli myös golfiin ja frisbeegolfiin sopivat kentät. Jos Vöyrillä päin asuisimme tai siellä viikonloppulomaa viettäisimme, olisi tuolla loistavat puitteet mukavalle liikunnalle.

Vöyri nähtävyydet Vöyrin kirkkoVöyri nähtävyydet Vöyrin kirkko

Vöyri nähtävyydet Vöyrin kirkko

Grannasbergetiltä matka jatkui lähemmäs Vöyrin keskustaa, sillä halusimme käydä katsomassa Vöyrin kirkon, joka on Suomen vanhin käytössä oleva puukirkko. Valkoinen, iso ja näyttävä oli Vöyrin kirkko ulkoapäin. Sisälle emme valitettavasti päässeet katsomaan, mutta ulkoa päin ihastelu riitti hyvin. Näissä pienempien paikkakuntien puukirkoissa on kyllä ihan oma tunnelmansa joka kerta. Kirkon pihalta löytyi myös sankarihautoja sekä sotaveteraania esittävä hauska rahankeräyslipas.

Voyri nähtävyydet Kimon ruukki
Vöyri nähtävyydet Kimon ruukki
Vöyri nähtäyydet Kimon ruukki
Vöyrin nähtävyydet Kimon ruukki
Vöyri nähtävyydet Kimon ruukki
Vöyri nähtävyydet Kimon ruukki

Seuraava kohde heitti meidät kauas muiden nähtävyyksien luota. Kimon ruukki näytti kuitenkin pikaisen googletuksen perusteella niin hienolta paikalta, että sinne oli päästävä. Ruukille ajaminen olikin jo kokemus sinänsä, sillä mutkitteleva metsätie jatkui yli kymmenen kilometrin ajan. Itse Kimon ruukilla taas ei näyttänytkään olevan mitään erikoisempaa tai mitään, johon olisimme päässeet sisälle. Paikalta löytyi kuitenkin käsin kaiverrettuja tienviittoja ruotsinkielisiin kohteisiin, joiden merkityksistä emme olleet aivan varmoja. 

Hetken pohtimisen jälkeen päätimme suunnata kohti neljän kilometrin päässä olevaa kohdetta. Sitä emme löytäneet, mutta pysähdyimme matkalla Oravaisten teatteriin. Koko piha värikkäine rakennuksineen ja pienine puroineen oli aivan upea! Tuolla kannattaa käydä, pitkä ajomatka on todellakin vaivan arvoinen.

Vöyri nähtävyydet Furiiirin puustelli
Vöyri nähtävyydet Furiirin puustelli
Vöyri nähtävyydet Furiirin puustelli


Ruukilta jatkoimme matkaa vielä reissun viimeiselle kohteelle, Oravaisten taistelutantereelle. En tiennyt yhtään, mitä taistelua kyseisellä tantereella on käyty, mutta tien päähän sotamuistomerkkien luo saapuessamme tämäkin asia selvisi. Kyseessä on niinkin vanha asia kun 1800-luvun välillä käyty Suomen sota -nimellä kulkeva Ruotsin ja Venäjän välinen taistelu. Lopputuloksena Venäjä voitti ja Suomi siirtyi länsinaapurin hallinnosta itänaapurin vallan alle. Taistelutantereentie kulkee Oravaisten taistelukentän läpi. 

Tien päässä on Furiirin puustelli, josta löytyy myös Vänrikki Stoolin keskus. Itse tähän museorakennukseen emme valitettavasti päässeet sisään – aukioloaikojen mukaan sen olisi pitänyt olla vielä avoinna, mutta oletan koronan vaikuttaneen tilanteeseen. Kiipesimme kuitenkin viereiselle kukkulalle sotamuistomerkkiä katsomaan. Kieltämättä tuli kyllä hieman vaikuttunut olo seistä niin historiallisella paikalla, jossa moni muu on seissyt ja kaatunut. Lapsiperheille vinkiksi, Furiirin puustellin pihalla oli lapsille sopivia salapoliisitehtäviä, joita voi tehdä varmaan ohjatusti, mutta kylteistä riittää iloa myös ilman ohjausta kulkiessa.


Vöyri nähtävyydet Oravaisten kahvitupa


Vöyri-päivämme alkoi olla pulkassa ja nälkä kurnia kovempaa kuin olisi kannattavaa, joten lähdimme kotimatkalle poiketen syömään matkan varrella. Ruokapaikaksi valikoitui Oravaisten kahvitupa. Olimme käyneet tuolla jäätelöllä Pietarsaaren reissulla, ja paikka vakuutti jo silloin. Kahvituvalla on kaunis sijainti meren äärellä ja iso terassialue. Lisäksi on pakko kehua paikan aina ystävälistä henkilökuntaa! Syötiin paikalla herkulliset pitsat ja nautittiin aurinkoisesta säästä. Kahvituvan vieressä on ulkona Kivipuisto Stenpark, joka on merkattu monella sivustolla nähtävyydeksi. Itse en pitänyt sitä erityisen mielenkiintoisena paikkana, mutta jos Kahvituvalle pysähtyy, kannattaa kivet käydä katsastamassa. Hyvällä tuurilla aidan toisella puolella saattaa nähdä myös lampaita! Pitkilläkin reissuilla Kahvitupa on erinomainen pysähdyspaikka, ja samalla voi tukea jotain muuta ruokapaikkaa kuin suuria huoltoasemaketjuja.

Sellainen oli meidän Vöyrin reissumme. Paljon näimme, mutta varmasti jotain jäi vielä näkemättä tuosta pinta-alaltaan laajasta kunnasta. Ehkä ensi kerralle vielä lisäisin Tottesundin kartanon, jossa itse Jean Sibelius on mennyt naimisiin. Pitää sitä jotain jättää tulevankin varalle!

Puujaloilla kävelyä ja värikkäitä puutaloja – tällainen on Pietarsaari

Pohjanmaan kierros jatkui seuraavana eniten odottamaani kohteeseen, eli Pietarsaareen. Olin kuullut kaupungista paljon hyvää, ja olen halunnut käydä siellä jo usean vuoden ajan. Nyt vihdoin pääsin käymään Jeppiksessä, ja kaupunki oli juuri niin hieno kun ajattelinkin.

Vaasasta ajaa alle puolitoista tuntia Pietarsaareen. Jätimme auton parkkiin keskustan lähelle. Vinkkinä, sieltä löytyy paljon ilmaisia parkkeja! Joihinkin tarvitsee kiekon, mutta koska keskusta on niin tiivis, ei kiekon kääntäminen parin tunnin välein ole ongelma. Mekin suuntasimme ensimmäisenä suoraan keskustaan ja haimme jääkahvit mukaan Robert’s Coffeesta. Päätimme lähteä tutustumaan kaupunkiin parhaalla tavalla: kävelemällä ympäriinsä.

Keskustan alueelta löytyi useita shoppailumahdollisuuksia ja ravintoloita, mutta skippasimme ne tässä vaiheessa kokonaan. Läheltä löytyikin ensimmäiset nähtävyydet, Tupakkamuseo ja Tupakkamakasiini. Molempien sisällä on näyttelyitä, jotka varmasti olisivat olleet mielenkiintoisia, mutta jotka kuitenkin jätimme välistä tällä kertaa. Halusimme tällä kertaa nauttia auringonpaisteesta ja kivoista maisemista historiallisen oppitunnin sijaan. Etenkin Tupakkamuseo oli ulkoa päin hienon näköinen!

Jatkoimme matkaa vanhaan puutalokaupunginosaan nimeltään Skata. Vitsit tuo alue oli ihana! En malttanut olla räpsäsemättä joka välissä kuvia, koska yksinkertaisesti rakastan värikkäitä puutaloja ja pieniä kujia niiden välissä. Skataan saa tilauksesta myös opastettuja kierroksia, jotka olisivat varmasti älyttömän mielenkiintoista kuultavaa. On jännittävä ajatus, että näissä taloissa on eletty jo 1800-luvulla. Historia huokui hiekkakujista ja karamellin värisistä puutaloista.

Kun olimme ihastelleet riittävästi Skataa, jos riittävä ihastelu on edes mahdollista, poikkesimme parille kirpparille. Pietarsaari on tunnettu laadukkaista loppiksista, mutta vaikka käymämme kirppikset kivoja olivatkin, ei löytöjä tällä kertaa tarttunut matkaan. Marimekon alennusmyynneistä tosin ostin ihanat keltaiset Aarikan puukorvikset.

Nälkä alkoi kurnia toden teolla ja helteinen ilma vaatia veronsa. Parkkikiekkoon lisää aikaa ja syömään siis! Valitsimme ruokapaikaksi Pietarsaaresta kotoisin olevan hampurilaispaikan Friends and Burgers. Siellä kaikki raaka-aineet hankitaan lähituottajilta, ja sämpylät leivotaan paikan päällä itse. Parasta on se, että kaikkiin hampurilaisiin voi vaihtaa vegaanisen pihvin veloituksetta. Ihan tosi, mahtava juttu! Yleensä listalla on yksi vegaaninen ja yksi kasvisvaihtoehto, joten näin vegetaristin näkökulmasta tämä on loistavaa. Friends and Burgersista saa myös mahtavaa mansikka- ja suklaapirtelöä, jotka eivät ole ollenkaan esanssisen makuisia. Vahva suositus tälle paikalle!

Arvaatteko jo kuvista, mikä oli seuraava kohteemme? Tietysti yksi Pietarsaaren suosituimmista nähtävyyksistä, Aspegrenin puutarha (tai kuten mä aina muistin, aspergenin puisto). Puutarha on perustettu alunperin 1700-luvun puolivaiheilla, mutta rakennettu uudestaan 2000-luvun alussa. Paikka on jaettu eri kortteleihin, joissa kasvaa kaikenlaisia kasveja. Mun täytyy myöntää, etten käyttänyt kasvien yksilöintiin sen enempää huomiota, mutta puutarha oli kaunis ja ehdottomasti käymisen arvoinen kohde.

Ennen puutarhan puolelle astumista tutustuimme nopeasti muuten alueeseen, jota kutsutaan Rosenlundin pappilaksi. Alueella on muun muassa vanha kivinavetta, jossa sijaitsee nykyään Pedersören kotiseutumuseo. Museoon on ilmainen pääsy, joten kävimme kiertämässä sen. Parissa kerroksessa oleva museo oli mielenkiintoisen näköinen sisältä, sillä vanha kivinavetta oli kylmä ja kolkko, mutta sen myötä historiallinen. Sisällä ei valitettavasti saanut kuvata.

Pappilan pihalla oli mahdollisuus kokeilla puujalkoja. Pakkohan se oli yrittää! Olen kävellyt puujaloilla viimeksi päiväkodissa, ja sen kyllä huomasi. Pari askelta sain otettua aina ennen kumoon kellahtamista. Hauskaa kuitenkin oli, kuten kuvasta näkyy, heh!

Mun lemppariasia Rosenlundissa oli silti ehdottomasti aitauksessa olevat lampaat. Ne tulivat nätisti aidan viereen syömään, ja niitä sai rauhassa silitellä. Sisäinen eläinystäväni heräsi taas henkiin silitellessäni uskomattoman pehmeää lammasta.

Matka jatkui vielä viimeiseen kohteeseen, eli vanhaan satamaan. Alue oli totta kai kaunis, kuten puiset laiturit venesatamineen ovat aina. Laiturilla istuskelussa ja meren katselussa on jotain todella rentouttavaa. Nyt on kuitenkin pakko vetää kotiin päin ja todeta, että Vaasassa on kyllä kauniimmat venesatamat! Ehkä tätä Pietarsaaren vanhaa satamaa osaavat parhaiten arvostaa ne, joilla ei ole vastaavaa omassa kaupungissaan. Se oli kuitenkin hieno paikka. Alueella sijaitsi myös laivapiha, jossa olisi ollut mahdollista nähdä sotakorvausalus Vega sekä muita historiallisia laivoja. Laivapiha ei kuitenkaan ollut auki, joten se jäi meiltä välistä.

Siihen loppui meidän Pietarsaaren reissu! Yksi mielenkiintoinen kohde, jossa emme käyneet, olisi Nanoq, arktinen museo. Ehkä ensi kerralla pääsen käymään sielläkin! Myös muutama kahvila jäi odottamaan seuraavaa Pietarsaaren visiittiä. Kotimatkalla pysähdyimme syömään pehmikset rantakahvilaan, ja näimme lisää lampaita. Niitä emme päässeet silittämään, mutta niiden menoa oli hauska katsella. Summattuna, Pietarsaari on oikein kiva kesäkaupunki, ja suosittelen siellä käymistä, jos vaan länsirannikolle poikkeaa!

Lue myös:

Erikoisia asioita Saksassa

Kirjoitin jokin aika sitten erikoisista asioista Keniassa. Postaus sai kiitosta, joten päätin kaivella muististani esiin Saksa-aikoja ja tehdä vastaavan postauksen sieltä. Voin tehdä tällaisen myös Ruotsista, jos kiinnostaa!

Haluan heti alkuun selventää, että nämä asiat ovat vaan mun näkökulmasta kirjoitettuja. Jos kirjoitan, että Saksassa ihmiset ovat täsmällisiä, on se vain minun huomioni, enkä väitä sitä ainoaksi totuudeksi. Saksassa monet asiat myös vaihtelevat osavaltion mukaan. Asuin itse Hildesheimissa ja liikuin eniten Ala-Saksin osavaltiossa. Kuulisin kyllä mielelläni, miten muissa osissa Saksaa toimitaan ja onko muilla samanlaisia havaintoja kuin mulla.


Eri pankeille on eri käteisautomaatit. Automaatteja ei myöskään ole joka kadun kulmassa, joten tarvitset hieman onnea tai vankkaa tietoa, että löydät juuri oman pankkisi automaatin ja saat nostettua rahaa.

Saksassa ei käytetä verkkopankkitunnuksia tai tilisiirtoja, vaan käteismaksu on paras. Olin yliopistolla kortti kourassa maksamassa kurssimaksua, ja työntekijät miltei loukkaantuneena totesivat, että se on käteistä tai ulos, miten kehtaankin tulla ilman rahaa. Yritin ehdottaa myös tilisiirtoa, mutta se oli aivan ihmeellinen ajatus. Vuokran sain sentään maksaa tilille.

Korttimaksu ei ole monessa paikassa mahdollinen – ainakaan ulkomaisella kortilla, kuten Visalla. Järkevintä olisi ollut avata saksalaiseen pankkiin tili, sillä esimerkiksi mun kaupungin Subwayssa kävi vain käteinen tai saksalainen kortti.

Saksalaiset ovat kovia kierrättämään ja roskapussit jätetään kadulle, josta jäteauton kuljettaja noukkii ne kerran viikossa. Kaikki piti lajitella viimeiseen asti eri roskiksiin. Myös esimerkiksi yliopistolla näkyi roska-astioita, joissa oli omat roskat eri jätelajeille. Tämä oli mahtavaa!

Meidän taloyhtiössä jokaisella asukkaalla oli oma roskaviikkonsa. Silloin tiettynä viikonpäivänä muut jättivät asunnon ulkopuolelle roskapussinsa, jotka yksi asukas sitten haki ja kiikutti kadulle jäteautoa odottamaan. Mun oli todella hankala muistaa omaa vuoroani, koska tämä systeemi oli mulle niin outo.

Suomalaisena tämä asia tuntui todella kummalliselta: meillä oli taloyhtiön kesken oma WhatsApp-ryhmä. Talossa oli siis noin kahdeksan asuntoa, ja WhatsAppin kautta muistuteltiin muun muassa noista roskienvientivuoroista.

Joissain baareissa juomat maksavat euron enemmän kuin listalla lukee. Juoman mukana tulee pinkki poletti. Kun palauttaa poletin ja juomalasin tiskille, saa euron takaisin. Kätevä systeemi, jos ei sattunut hukkaamaan aina poletteja, kuten mulle kävi.

Yliopiston ihmisille ei voinut lähettää sähköpostia, vaan kaikki piti hoitaa kasvokkain käymällä. International office taas oli auki ihan miten sattuu eikä noudattanut netissä olleita aukioloaikoja.

Saksalaiset eivät käytä omia nimiään Facebookissa. Tämä liittyy jotenkin tietoturvariskiin ja yksityisyyden suojelemiseen. Lyhenteet ovat suosiossa, esimerkiksi Melissa Schneider saattaa löytyä somesta nimellä Mel S. Uusiin ihmisiin tutustuessa tämä oli vähän haastavaa, kun itse ainakin tykkään pistää Facebookissa kaveripyynnön, mutta en tiennyt millä nimellä he siellä olivat.

Saksassa ei tarvitse osata englantia palveluammateissa. Tämä on varmaan se kohta, josta moni on eri mieltä. Perustan tämän nyt omaan kokemukseeni lukemattomista kielimuurikohtaamisista muun muassa konduktöörien, juna-asemien työntekijöiden, tarjoilijoiden, myyjien, bussikuskien ja monien muiden kanssa. Usein oma huono saksani oli parempaa kuin heidän englantinsa, joten elekieli oli keino selvittää asiat.

Julkiset kulkuvälineet ovat hämmästyttävän täsmällisiä. Bussi saattaa lähteä nenän edestä, vaikka olet jo sormi nappulalla avaamassa ovia. Kellon viisarin vaihduttua lähtöaikaan junat ja bussit lähtevät sillä punaisella sekunnilla.

Ala-Saksin osavaltiossa opiskelijakortilla saa matkustaa ilmaiseksi junassa ja bussissa. Tämän kun saisi käyttöön Suomeenkin, niin olisin onnesta soikeana!

Byrokratia on todella raskasta ja takkuista. Suurin osa asioista pitää hoitaa paperitöinä, sähköiset välineet eivät onnistu. Yhdeltä tiskiltä saat leiman yhteen paperiin, jonka jälkeen jonotat tunnin leimaa toiseen paperiin. Saksalaisten on pakko rakastaa jonottamista vielä suomalaisiakin enemmän…


Postaus on osa Travel Thursday -postaussarjaa. Julkaisen epäsäännöllisen säännöllisesti torstaisin matkailuaiheisia postauksia. Travel Thursdayssa muistellaan tehtyjen matkojen kohokohtia, kerrataan kummallisimpia matkamuistoja, vinkataan uusista kohteista sekä haaveillaan tulevista reissuista. Kaikki postaussarjan osat löydät travel thursday -tagin alta.