Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Eurooppa

5 erikoista asiaa Ruotsissa

Heippa! Ruotsissa asuessa olen huomannut joitain asioita, jotka Ruotsissa tehdään eri tavalla kuin Suomessa. Otsikko hämää sen verran, että nämä asiat eivät ole oikeasti niin erikoisia, lähinnä vaan erilaisia. Oon tehnyt aiemmin vastaavat postaukset Keniasta ja Saksasta.

Tämän kertaiset jutut pääsette katsomaan videolta! Videolla pääsette myös esimerkiksi mun mukana ruotsalaiseen ruokakauppaan. Videotoiveita otetaan edelleen vastaan!

Yllättikö jokin näistä viidestä erikoisesta ruotsalaisesta asiasta sut?

Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka

Sain Muu maa mandariini -blogilta haasteen kertoa ensimmäisestä ulkomaan matkastani. (Iski hirveä epävarmuus, kirjoitetaanko se yhteen vai erikseen? Google on hankalampi ystävä nykyään näissä kun asetukset on Ruotsissa. Blogi on hyvä tapa pitää kirjallista äidinkieltä yllä ulkomailla asuessa, mutta sitten tulee näitä hetkiä…) Olen lyhyesti sivunnutkin asiaa jo kertoessani matkailufaktoja itsestäni, mutta syvennytään vielä hiukan enemmän aiheeseen.

Oli vuosi 2007, syyskuu, ja meikäläinen oli juuri täyttänyt 13 vuotta ja aloittanut yläasteen. Edessä oli viikon matka Kyprokselle, ja voi pojat, tätä matkaa oli odotettu. Olin lapsuuteni aikana monta kertaa kuunnellut naama vihreänä kateudesta kavereiden tarinoita Kanarialta. Muistan kerran jopa pyytäneeni, ettei mun kuullen tarvitsisi hehkuttaa näitä matkoja, kun en itse ikinä ulkomaille päässyt. Vastaus oli ”no mutta kun me kerrotaan kaikki niin sun ei tarvi ite käydä ulkomailla!”. En tiedä kuka meistä oli tuossa tilanteessa se hölmöin argumentoija, lapsia kuitenkin kaikki.

Teininä kuitenkin pääsin ensimmäistä kertaa ulkomaille. Suututin vielä uuden yläasteeni opettajat lähtemällä reissuun koeviikkona, vaikka itsehän en ajankohdalle mitään voinut. Reissuun lähtivät isovanhempani, meidän perheemme, serkkuperhe sekä toisesta serkkuperheestä osa – eli toisinsanoen isovanhemmat ja heidän jälkeläisensä. Matkan tarkoitus oli juhlistaa isovanhempieni 50-vuotishääpäivää, joten he käsittääkseni maksoivat matkan kaikille. Sain muuten vastikään tietää, että mummoni on asunut nuorena Ruotsissa, joten hänen jalanjäljillään tässä kai ollaan. Myös sen puolesta, että isovanhempani tykkäsivät matkustella, erityisesti Israelissa, Kreikassa ja Venäjällä.


Niinpä sitä lähdettiin matkaan. Lentokoneessa olin ollut aiemmin pari kertaa, mutta kaikki oli silti tosi jännittävää. Kyproksella olimme muistaakseni Limassolissa. Vietin paljon aikaa hotellin altaalla, sekä uimassa että väkisin käristämässä ihoani ruskettuneeksi – pitihän sitä nyt näyttää, että etelässä on oltu. Kävin myös meressä uimassa. Muistan, kuinka innoissani sukelsin veteen – ja painoin pääni veden alle, tietysti, ilmaan minkäänlaista kokemusta niin suolaisesta merivedestä. Kyllä muuten kirveli silmiä ja naamaa. Itämereen tottuneena turkulaisena en ihan hoksannut alkuun merivesien eroa, mutta äkkiä sitä oppi. Parasta oli olla isoissa aalloissa! Rehellisesti sanoen harkitsin viime syksynä halpalentojen ostamista Kyprokselle ihan vaan päästäkseni aaltoihin.

Matkalla kävin tietysti shoppaamassa itselleni hienon, kimalteilla koristellun delfiinifiguurin. Pitihän sitä matkamuisto olla. Lisäksi ostin itselleni ja bestikselleni rannekorut katukauppiaalta. Postikortteja piti myös kirjottaa ja lähettää iso kasa. Kaikissa varmaan luki että moikka, täällä on lämmintä ja paljon on uitu, mitä teille kuuluu, meen nyt uimaan moikka. Olihan se tosi hienoa, kun pääsi itse lähettämään niitä kortteja ja tekemään turistiostoksia. Lisäksi matkalla seurasin ihan iilimatona silloin parikymppistä serkkuani, jolla oli tatuointi ja joka kertoi, että kaikki miehet pettää aina. Hän oli cool ja minä 13-vuotiaana yritin pysyä perässä. Ah, mitä muistoja!



Viikko hujahti nopeasti kaikkea uutta ihmetellessä. Onnistuin tietenkin noviisina myös polttamaan olkapääni niin pahasti, että narutoppien pitäminen oli tuskaista. Silloin ei tajunnut eikä oikein halunnutkaan tajuta, että se aurinkorasva on ihan oikeasti paikallaan ja ihon ruskettaminen ei ole tervettä. Viihdyin myös allasbaarissa erittäin hyvin. Kävimme vuoronperään alaikäisten sisarusten ja serkkujen kanssa tilaamassa ”cinderella with umberella” ja joimme cooleina mehudrinkkejämme samalla kerjätessä vanhemmilta rahaa, että pääsimme pelaamaan jotain maksullisia kosketusnäyttöpelejä, jossa piti etsiä viisi virhettä kuvista. Muistan myös syöneeni koko viikon ranskalaisia. Kerran yritin syödä spagettibolognesea, mutta olin samana päivänä nähnyt järkyttävän lihavia koiria kauppahallissa ja ne putkahtelivat mieleeni spagettia syödessäni, joten ruoka ei maistunut ja ranskislinja jatkui.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen ulkomaanmatkani oli erittäin kiva ja onnistunut. Aurinkoa, lomailua, uimista, oman perheen ja serkkujen seuraa. Mikäpä sen kivempaa, ainakin silloin. Nykyään ehkä haaveilisin vähän toisenlaisista lomista, mutta ymmärrän hyvin miksi perheelliset valitsevat usein nuo Välimeren saaret lomakohteekseensa. Mun toinen ulkomaanmatkani itseasiassa kohdistui Kreetan saarelle seuraavana keväänä, joten matkat menevät muistoissani hieman sekaisin. Muita ulkomaanmatkoja emme olekaan koskaan tehneet koko perheen kesken, jos jotain Haaparannassa jäätelöllä poikkeamista ei lasketa.


Kuvia tuolta lähes viidentoista vuoden takaa ei löytynyt, ehkä harmiksi tai ehkä onneksi. Lätkäsin tähän siis siltä Kreetan matkalta tallentuneita kuvia, jotka ovat siis alle vuoden päästä otettuja. Ehkä niistä pääsee tarpeeksi hyvin tunnelmaan, vaikkeivat aivan samalta saarelta olekaan.

Kiitos haasteesta Muu maa mandariinin Johanna! Haastan tähän mukaan itse nyt kaikki, jotka haluavat aiheesta kirjoittaa, mutta eivät ole vielä haastetta saaneet.

Harry Potter -maailma Gamla Stanissa

Heippa!

Pyrin postaamaan aina tiistaina ja torstaina, ja lisäksi lauantaina tai sunnuntaina tulisi postaus tai video. Tällä kertaa kyseessä on video – toivottavasti tykkäätte myös niistä. Olen itse innostunut tubettamisesta, vaikka alkuun en saakaan sellaista materiaalia aikaiseksi aina mitä toivoisin. Koitan kuitenkin mahdollisimman matalalla kynnyksellä julkaista näitä videoita, koska jos tavoittelen täydellisyyttä, en ikinä saa mitään ulos. Ja toisaalta, esimerkiksi tämän videon kohdalla en ollut tyytyväinen lopputulokseen, mutta en jaksanut enää vääntää kun tiesin etten parempaan saa, annoin vaan mennä. Tuli vastaan asenne ”ihan sama, en jaksa enää”. Alkuun vielä voin pistää paljon sen piikkiin, että en vielä voi olla huippueditoija.

Joka tapauksessa, itse asiaan. Tukholmassa ihan mun lempparipaikka on Gamla Stan ja siellä tulee aina välillä käytyä vaan fiilistelemässä kujia ja katuja. Lisäksi oon aina ollut kova Harry Potter -fani (hit me with questions, tiedän kaiken). Gamla Stanista löytyikin oma pieni taikamaailma, jossa tuli silmät lautasina käveltyä ympäriinsä ihmettelemässä. Voi jospa joskus pääsisi sinne Lontoon studiolle…

Toivottavasti tykkäätte videosta! Toiveita videoihin saa mielellään jakaa kommenteissa. 🙂

 

Neljä kuukautta Tukholmassa asumista takana

Aika on vierähtänyt ihan hullua vauhtia eteenpäin. Oon asunut Tukholmassa nyt neljä kuukautta ja yhden viikon, eli jo yllättävän pitkän ajan. Aika tuntuu pitkältä siihen nähden, miten vähän olen tehnyt mitään arjesta poikkeavia asioita. Viimeksi kun asuin Tukholmassa, olin toukokuun alusta syyskuun loppuun eli viisi kuukautta. Kohta mennään jo samoissa lukemissa, mutta tekemisen määrä on ihan murto-osa viime kertaiseen verrattuna. Sillon tein paljon päiväreissuja työn merkeissä ympäri Ruotsia – nyt saan juuri ja juuri matkustaa työpaikalleni vuoroon, ja osa päivistä on pakko pitää etänä. Pandemiahan on siis tietysti syy tälle tekemättömyydelle, sillä jos oltaisiin normaalitilanteessa, olisin ottanut kaupungista ja maasta jo paljon enemmän irti. Tämä taitaa olla jo mun jokakertaista voivottelua, että olisipa kiva tutustua Tukholmaan paremmin, joten jätetään asian puiminen tähän ja siirrytään seuraaviin asioihin.

Hallinnolliset asiat kunnossa

Viime päivitykseen verraten mulla on vihdoin asiat kunnossa. Sain nimittäin ID-kortin, jonka avulla avasin sen himskatin pankkitilin. Ja nyt mulla on ihan oikeasti ruotsalainen pankkitili, johon sain heti lunastettua kolmen kuukauden palkkashekit ja oon ehtinyt saada jopa yhden palkan suoraan tilille maksettuna. Sain pankkikortinkin jo! Voi tätä ilon ja onnen päivää. Vihdoin mun ei tarvitse elää säästöillä, vaan mulla on tuloja, ja pääsen niitä jopa käyttämään. Kyllä voi arjen onnellisuus olla pienestä kiinni.

Nyt mulla on pankkitili, ruotsalaisen viranomaisen myöntämä henkkari eli mun tapauksessa ID-kortti sekä BankID-tunnukset. Eli olen siis olemassa ja osa yhteiskuntaa myös itse saamieni hyötyjen kautta enkä vain kovaa veroprosenttia valtiolle maksavana. Hashtag ihmisarvo palautettu.

Suurin kultturishokki oli semla

Mun eka semla-tarina on monelle Ruotsiin muuttaneelle tuttu, eli tyypillinen sekoitus sämpylää tarkoittavista sanoista. Riikinruotsiksi fralla tarkoittaa sämpylää ja semla kermaista pullaa. Suomenruotsiksi taas semla on suolainen sämpylä, joten tottakai olen yrittänyt tilata ostsemlaa, mikä on saanut paikalliset hymähtämään. En sentään juustoa ja kermavaahtopullaa yritä tarkoituksella yhdistää.

Helmikuussa vastaan tuli kuitenkin tilanne, jota kutsuin vitsaillen suurimmaksi kulttuurishokikseni. Nimittäin näin työpaikallani ihan mahtavia laskiaispullia jääkaapin täydeltä, ja kaikki kehuivat, että nämä semlat ovat niin hyviä, kannattaa maistaa. Olin jo vesi kielellä suunnittelemassa nopeaa kahvi-pulla-hetkeä ja ihailin isoja, kermaa tursuavia pullia. Kunnes. Meidän suomalaisten laskiaspulla, fastlagsbulle, on perinteisesti hillotäytteinen, mutta kauhukseni sain kuulla ruotsalaisen semlan sisältävän aina mantelimassaa. En ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt, miksi pilata hyvä pulla mantelimassalla. Pettynein mielin päädyin lopulta kauhomaan kermavaahdon sisältä kaikki mantelimassat pois, ja palauttamaan sitten vaahdot erittäin runneltuun pullaani. Onni onnettomuudessa on se, etten mennyt haaveideni mukaisesti mihinkään kahvilaan tilaamaan isoa ja herkullista semlaa. Mikä pettymys se olisikaan ollut.

Kevät on saapunut kaupunkiin

Nämä ystävänpäivänä otetut lumimaisemista täyttyvät kuvat tuntuvat olevan jo toisesta maailmasta, sillä maisemat ovat muuttuneet radikaalisti muutaman päivän sisällä. Noin kolme viikkoa putkeen maassa olleista lumista sulivat viimeisetkin rippeet pois, ja parissa yössä Tukholmaan saapui kevät. Maa on täysin kuiva, lunta ei näy edes tienpenkoissa, aurinko paistaa ja taivas on kirkkaan sininen. Kävelyllä käydessämme kevättakki oli liikaa, ja lopulta ulkoilmakahvilan pöytään istahtaessamme oli takit riisuttava pois hien valuen norona pitkän niskaa. Asteita oli mittarin mukaan kaksitoista, mutta suoraan porottava aurinko ja tuuleton sää sai ilman tuntumaan uskomattoman lämpimältä päivän ollessa vielä helmikuun puolella. Ihanat kevätsäät ovat jatkuneet, ja sain kertarysäyksellä siirtää talvikengät -ja takin kaappiin takatalvea odottelemaan. Uskon sellaisen tulevan, mutta nyt aion nauttia näistä upeista kevätsäistä täysin siemauksin – tuntuu samalta, kuin Vaasassa toukokuussa.

Olo on outo mutta hyvä

Outo, siksi että ei saa tehdä mitään, tai siltä se edelleen tuntuu. Voisin vaihtaa tuohon oudon tilalle paljon negatiivisemman sanan, sillä kovaa koronaväsymystä on ollut ilmassa (ei sentään sen oikean viruksen aiheuttamia oireita, siltä olen toistaiseksi säästynyt). Rajoitukset kiristyy sekä Ruotsissa että ympärillä, ja toukokuun Oslo-visiitti tuntuu lipuvan yhä kauemmas ja olevan mahdoton toteuttaa. Olen käsi ojossa rokotusjonossa heti, kun vuoroni tulee, mutta se saattaa venähtää kesään asti. Enemmän silti ärsyttää somessa ja mediassa pyörivä jatkuva negatiivinen ja suorastaan raivoisa koronakeskustelu. Ah, ei mennä siihen. Onneksi keväiset ilmat antavat toivoa siitä, että pikkuhiljaa pystyy taas asioita alkaa tekemään, kun ulkona hengailu muuttuu mukavammaksi.

Yleisesti ottaen mulla menee ihan hyvin. Ja olen edelleen rakastunut Tukholmaan. Ja kävin yhtenä päivänä katsomassa lampaita ja uskalsin koskea varovaisesti vuohea. Kivaa pientä piristystä.

Joulutunnelmia Tukholmasta

Ihanaa jouluaamua!

Tänä vuonna joulu on niin erilainen kuin aiemmin, kuten varmasti kaikilla. Jos ei jouluseurueen puolesta erilainen, niin yleisen tunnelman. Me vietämme joulua poikaystäväni kanssa kahdestaan tänä vuonna – niin, ja tietenkin Fredi on meidän kanssamme. Se onkin varmaan ihan onneissaan, kun olemme molemmat kotona neljä kokonaista päivää ilman, että mihinkään tarvitsee poistua pitkäksi aikaa. Rapsutuksia ja leikkiseuraa läheisyydenkipeälle kissalle siis tarjolla yllin kyllin.

Olen kerran aiemmin viettänyt joulua ulkomailla. Se oli vuonna 2016 kun olin vaihdossa Saksan Hildesheimissa talvilukukauden. En viitsinyt lähteä kotiin jouluksi, sillä halusin kokea saksalaisen joulun. Aattoaamuna kävin lenkillä ilman takkia, se tuntui aika mahtavalta. Päivällä avasin joululahjoja, ja illalla kutsuin kaikki jouluksi Saksaan jääneet vaihtarikaverini kylään. Pidettiin nyyttärit, jonne jokainen toi oman maansa perinnejouluruokaa. Mukana oli myös yhden vaihtarikaverini äiti! Meillä oli kiva joulu porukalla, vaikka vähän olikin kummallinen olo jäädä yksin aattona kotiin muiden lähdettyä.

Tänä vuonna suurin ero tuohon on se, etten ole yksin, vaan saan viettää joulun sen tärkeimmän ihmisen kanssa. Se ei ole mikään itsestäänselvyys, ja sen vuoksi olenkin onnellinen tästä joulusta. Ei ollut helppo päätös jäädä Ruotsiin ja viettää joulu erillään perheestä, mutta ehdottomasti oikea päätös. Suunnitelmamme sukulaisjoulusta Tukholman sukulaisten kanssa lässähti myös uusiin koronarajoituksiin. Tämä joulu mennään näin, niitä perhejouluja ehtii kyllä varmasti taas viettää aivan riittämiin.

Aattona, eli tänään, on tarkoitus nauttia rauhallisesta tunnelmasta. Varmaan soittelemme perheille videopuheluita ja avaamme tietysti toisillemme hankitut lahjat. Jouluruoaksi on luvassa itse tehtyjä hamppareita, ai että. Joulukuun herkkulakko on myös tullut päätökseensä, joten kaupoista metsästetyt Fazerin konvehtirasiat varmaan tyhjenevät nopeasti. Suunnitelmissa oli myös käydä päivällä pienellä kävelyllä lähiympäristössä, ja kurkkia uteliaina muiden talojen joulutunnelmaa. Pitäkää siis verhot auki, naapuruston väki, heh. Loppuillan pyhitämme leffojen katselulle – kiitos siitä poikaystäväni hankkimalle projektorille, jolla voi heijastaa kuvan koko seinän leveydelle. Ei hassumpi joulu meillä!

Kävimme jo aiemmin ihastelemassa jouluvaloja ja muiden koristeiden luomaa tunnelmaa. Loppuun siis kuvapläjäys Tukholman tämän vuotisista joulutunnelmista.

Aivan mahtavaa joulua kaikille – tehkää tästä päivästä itsenne näköinen ja rento. <3

joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa
joulutunnelmaa-tukholmassa

Muuttomatkakertomus – ei mennyt ihan nappiin!

Meidän muuttomatkamme Vaasasta Tukholmaan sujui kivasti, mutta ei todellakaan mutkattomasti. Matkaan kuului muun muassa yöllinen seikkailu väärässä kaupungissa sekä vähäiset yöunet… Mennään siis itse asiaan – yritän pitää kertomuksen lyhyenä, mutta katsotaan kuinka käy.

Alkuperäinen matkasuunnitelmamme oli siis tämä:

Ma 19.10. Laiva Vaasa-Uumaja, lähtö klo 20.00, saapuminen klo 23.30

Ti 20.10. Juna Uumaja-Tukholma, lähtö klo 01.33, saapuminen klo 9.22

Eli Uumajassa olisi kaksi tuntia aikaa siirtyä satamasta juna-asemalle. Ostin etukäteen bussiliput, ja siirtymiseen menisi noin puoli tuntia, joten aikatauluun oli varattu aikaa myös muutoksille.

Jos muuten hintatiedot kiinnostaa, niin muuttomatka maksoi yhteensä noin 249 euroa.

Laiva eläinhytillä 103e, juna eläinhytillä 110e, taksi kotoa satamaan noin 20e ja bussi satamasta keskustaan 16e. Hinnat ovat kahdelta henkilöltä, eli kumpikin maksoimme noin 124,50 euroa muutosta monen laukun ja kissan kanssa. Täysin kohtuullinen hinta mielestäni.

muuttomatka-vaasa-tukholma-suomi-ruotsi

Suljimme siis Vaasan kotimme ovet viimeistä kertaa seitsemän aikaa illalla, ja hyppäsimme etukäteen tilattuun taksiin. Hypätä tosin on ehkä väärä verbi, sillä meillä oli mukana viisi laukkua + Fredi kantokopassaan, joten kovin kevyesti taksiin nousu ei sujunut. Pääsimme kuitenkin hyvissä ajoin Wasalinen satamaan, jossa kaikki sujui näppärästi. Ainoastaan mun lippujen ostajana tuli näyttää henkkarit, ja siihen kävi myös ajokortti. Meillä oli maskit päässä koko ajan satamassa.

Oma hytti lähes tyhjässä laivassa

Laivamatkalle olimme ostaneet oman hytin, mikä oli erinomainen vaihtoehto. Neljän tunnin matka monen laukun kanssa olisi ollut ikävä viettää laivan käytävillä tai ravintolassa roikkuen. Hytissä voitiin päästää Fredi vapaaksi kopastaan, ja toki koronatilanteessa oma hytti on mukavampi vaihtoehto kaikin puolin. Laivareissu menikin lähinnä hytissä levätessä, hyvillä mutta jännittynein mielin. Poistuimme hytistä vain syömään. Laivalla oli yleisesti todella vähän porukkaa, lähinnä työmatkalaisia, kuten rekan kuljettajia näytti olevan.

Laivasta poistumisen kanssa ei ollut ongelmaa. Olimme tullanneet Fredin etukäteen, joten meidän ei tarvinnut käydä tullin kautta ollenkaan. Rajalla ei ollut mitään tarkastuksia. Odottelimme hetken bussia, kunnes nopeasti infoluukulta kysyessä selvisi kulkuvälineemme olevan pihalla odottava tilataksi. Siellä oli aika tiivis tunnelma, mutta kaikilla matkustajilla oli maskit ja kopassaan makoileva Fredi aiheutti ihastusta. Olimme ajatelleet mennä bussilla vain keskustaan, mutta päätimme ottaa riskin ja jatkaa päätepysäkille. Se osottautui olevan rautatieaseman vieressä, joten riskin otto kannatti ja olimme ajoissa paikalla odottelemassa saapuvaa yöjunaa.

muuttomatka-vaasa-tukholma-suomi-ruotsi

Ja sitten alkoivat ongelmat…

Ehdimme olla jonkin aikaa lämpimässä asemarakennuksessa Uumajassa, kunnes yhtäkkiä sisään paukkasi pari vartijan näköistä miestä. He kertoivat, että juna ei kulje ollenkaan Uumajan läpi ratatöistä johtuen, ja meidän pitää välittömästi lähteä naapurikaupunkiin. Bussi odotti valmiina oven edessä, ja keräsimme äkkiä kamppeemme ja nousimme sen kyytiin. Alkuhämmennyksen häivyttyä alkoi koko juttu naurattaa – yhtään kyseenalaistamatta lähdimme keskellä yötä bussilla parin muun tyypin kanssa jonnekin, emme edes tienneet mihin, ja toivoimme parasta. Uusi paikka osoittautui noin 30 kilometrin päässä sijaitsevaksi kunnaksi nimeltä Vännäs.

Uusi asema osoittautui suoraan sanoen järkytykseksi. Uumajan siistiin ja lämpimään asemaan verrattuna Vännäksen asema oli kamala. Sisällä oli penkkien alla tyhjiä kaljapulloja ja roskia, siellä haisi virtsa ja valvontakamerat oli rikottu. Eli paikka oli juuri sen näköinen, että humalaisen kodittomien jengin voi olettaa pelmahtavan sisään yötä viettämään koska vain. Boarding taululla ei näkynyt meidän junaa ollenkaan, vain aamuyön junia pohjoiseen päin. Hetken pohtimisen jälkeen etsin käsiini bussikuskin, jolta kysyin, tietääkö hän koska junan on määrä saapua. Mun väsynyt yöllinen ruotsi ja bussikuskin olematon englannin taito ja erittäin vahva ruotsin murre ei ollut hyvä yhdistelmä. Onneksi toinen matkustaja tuli tulkkaamaan ja he jäivät selvittämään asiaa keskenään.

muuttomatka-vaasa-tukholma-suomi-ruotsi
muuttomatka-vaasa-tukholma-suomi-ruotsi

Yhteensä noin 40 minuutin Vännäksen asemalla olon jälkeen tilanteen nurinkurisuus alkoi valjeta meille. Bussikuski sai selville, että yöjuna ei ole tulossa Vännäkseen – se oli Uumajassa aivan kuten pitikin. Eli olimme aivan turhaan vaihtaneet kaupunkia keskellä yötä! Muutaman matkustajan voimin hyppäsimme takaisin bussiin, ja kuski kaahaili tuhatta ja sataa takaisin Uumajaan. Junan sanottiin odottavan asemalla, mutta emme tienneet, ehdimmekö siihen kuitenkaan. Jos emme ehtisi, edessä olisi hotellin etsiminen yöllä lemmikin kanssa, ja uuden junan varaaminen aamulle. Tämä vaihtoehto ei houkuttanut, sillä päiväjuna istumapaikalla tuntuisi paljon pidemmältä kuin yöjuna makuuvaunussa, jossa Fredinkin voisi päästää vapaaksi.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Bussin kaahailtua takaisin Uumajaan kohtasimme iloisen näyn asemalla – juna odotti kuin odottikin meitä. Junan henkilökunta tuli vastaan ja ohjasi meidät oikeaan vaunuun, ja bussikuski kantoi painavan laukkuni junaan. Meille pahoiteltiin tilannetta ja tultiin vielä varmistamaan, että kaikki on nyt varmasti hyvin. Kello oli tässä vaiheessa noin puoli kolme yöllä, ja tunnelmat olivat väsyneen naurunsekaiset. 

Koko juttu tuntui niin absurdilta, ja omaan yöjunan hyttiin pääseminen tuntui taivaalliselta kaiken odottelun, säntäilyn ja epävarmuuden jälkeen. Hetken pohdimme, miten yläsänkyihin kiikkuminen onnistuu, mutta lopulta pienellä akrobatialla kipusimme omiin sänkyihimme katonrajaan ja adrenaliinin laskettua junassa nukkui yllättävän hyvin.

muuttomatka-vaasa-tukholma-suomi-ruotsi

Aamulla selvisi, että olimme lopulta vain puolisen tuntia myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. Muutaman tunnin yöunilla ja ison matkatavaramäärän kanssa otimme suosiolla taksin uuteen kotiimme. Yöllinen seikkailu nauratti, ja aamukahvi uudessa kodissa maistui hyvälle. Mietin, olisiko pitänyt reklamoida junayhtiön isosta mokasta, mutta en taida jaksaa. Kaikki meni lopulta kuitenkin hyvin, ja saatiin heti alkuun pikku seikkailu aikaiseksi, ja meille jäi ihan positiiviset fiilikset junahenkilökunnan hyvästä palvelusta johtuen. Welcome to Sweden.

Postaus on osa Travel Thursday -postaussarjaa. Julkaisen epäsäännöllisen säännöllisesti torstaisin matkailuaiheisia postauksia. Travel Thursdayssa muistellaan tehtyjen matkojen kohokohtia, kerrataan kummallisimpia matkamuistoja, vinkataan uusista kohteista sekä haaveillaan tulevista reissuista. Kaikki postaussarjan osat löydät travel thursday -tagin alta.

Viikko Tukholmassa asumista takana

muutto-tukholmaan-asuminen-tukholmassa
muutto-tukholmaan-asuminen-tukholmassa

Ensimmäinen viikko Tukholmassa on vierähtänyt nopeasti. Vaikka toisaalta tuntuukin, että Suomessa olosta on pieni ikuisuus aikaa ja Tukholmassa on asuttu jo pidempään, ovat päivät myös livahtaneet käsistä hurjaa vauhtia.

Aamukahvia juodessani katson ulos ikkunasta ohi kiitävää metroa. Tuntuu vaikealta käsittää, että täällä mä ihan oikeasti nyt asun. Lähes miljoonakaupungissa, joka ei hiljene koskaan. Ihmettelen kaupungin nopeatempoista tahtia, mutta samalla tönin hidastelevia ja leveästi käveleviä ihmisiä metrotunnelissa kuin mikäkin tukholmalainen yrittäessäni ehtiä vaihtamaan metroa. 

Työmatka kestää noin viisikymmentä minuuttia, mikä tietysti vaatii totuttelua. Olin kuitenkin kaukaa viisas ja ostin ennen muuttoa Spotifyn Premium-version, jotta voin työmatkat nauttia musiikista. Haluaisin testata myös jotain äänikirjapalvelua, niin matkat menisivät vieläkin joutuisammin. Aamuvuoroihin herätyskello soi kolmelta yöllä, mutta matkustaminen työpaikalle taksiedun johdosta on mukavaa ja nopeaa. Taksissa etu- ja takapenkin välissä on muovinen pleksi, joten olo on kuin limusiinissa matkustettaessa. Vielä kun aamukahvit tarjoiltaisiin nenän eteen.

muutto-tukholmaan-asuminen-tukholmassa

Kielimuuri on ollut yllättävän pieni. Tämä on nyt neljäs muuttoni ulkomaille ja toinen muuttoni Ruotsiin. Silti voin rehellisesti ensimmäistä kertaa nauttia siitä, että osaan valmiiksi paikallista kieltä. Ruotsin puhumiseen täällä on ollut matalampi kynnys kuin kaksikielisessä Vaasassa, ja olen huomaavinani paikallisten arvostavan maahanmuuttajan yritystä puhua paikallista kieltä. Toki jotkut vaihtavat englantiin huomatessaan ensimmäiset takeltelut, mutta yleensä sinnikkäällä yrittämisellä olen saanut asiani toimitettua ruotsiksi ilman suurempia ongelmia, tai ainakaan ongelmista lannistumatta.

Hyvän kosketuksen maahanmuuton hankaluuksiin saimme missäpäs muuallakaan kuin Skatteverketissä asioidessamme. Koronarajoitusten vuoksi virastoon ei päästetty sisälle kuin kymmenisen ihmistä kerrallaan, joten jonotimme tunnin verran ulkona sateisessa ilmassa. Emme olleet varanneet aikaa, joten seisoimme pitkässä jonossa muiden henkilötunnusta jonottavien kanssa. Siellä me hytisimme jonossa siniset ja vihreät silmät vilkkuen, vartijoiden kanssa ruotsia puhuen, jotta voisimme virallisesti monisivuisen lomakkeen avulla kertoa, että vi flyttade till Sverige. Kyllä on pohjoismainen maahanmuutto tehty helpoksi. Ajanvarauksella olisimme toki päässeet asioimaan nopeammin, mutta me suomalaisethan tunnetusti tykkäämme jonottamisesta.

muutto-tukholmaan-asuminen-tukholmassa
muutto-tukholmaan-asuminen-tukholmassa

Koronarajoitukset tuntuivat unohtuneen tiukkaa kuria pitävään Vaasaan, ja astuimme ikään kuin toiseen maailmaan, jossa turhat säännöt unohdetaan – paitsi Disney Storeen jonottaessa, sillä kauppaan laskettiin sisään vain tietty määrä ihmisiä maskipakon kanssa. Metrossa neljän hengen paikalla istuu usein vain kaksi, ja välimatkaa yritetään pitää. Kauppakeskuksessa yhdessä kerroksessa ohjattiin ihmisiä kävelemään oikeassa reunassa kulkusuuntaan nähden. Siinä lähes kaikki, missä koronatilanne näkyy. Kasvomaskeja näkyy katukuvassa harvakseltaan, turvavälit ovat mystinen asia, ja ihmiset kävelevät ärsyttävästi päin varomatta lainkaan. Poissa silmistä, poissa mielestä – ja toivottavasti myös poissa elimistöstä.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen viikko on sujunut melko mutkattomasti. Fiilis on vielä vähän sellainen, kun olisi jollain matkalla, joka päättyy pian. Tuntuu, että pitäisi nopeasti nähdä kaikki, enkä vielä ole täysin sisäistänyt sitä, että hei, täällä mä nyt asun. Joka iltainen kova väsymys painaa niin, että kahdeksan jälkeen on vaikea pitää silmiä auki, mutta se lienee normaalia näin rajusti muuttuneessa elämäntilanteessa. 

Onneksi mulla on täällä poikaystävän lisäksi niin paljon kotoisuutta tuova Fredi, joka on muuten sopeutunut uuteen kotimaahansa hienosti. Noiden kahden ja pienen kalusteiden uudelleenjärkkäilyn ansiosta koti tuntuu jo kodilta. Home is where heart is, ja sydän on löytänyt jo paikkansa Tukholmasta.

Tunnelmia Suomen koronaytimestä Vaasasta

Heippa! Viimeinen viikko Vaasassa pyörähti käyntiin. Kuten varmasti moni on huomannut, on Vaasa ollut viime aikoina hieman ikävissä merkeissä otsikoissa. Vaasasta leivotaan maailman onnellisinta kaupunkia, mutta tällä hetkellä rakas merenrantakaupunki kantaa titteliä Suomen koronapääkaupunki. Tartuntoja täällä on meinaan aika lailla ja altistumisia tulee kuin sieniä sateella. Kolmessa päivässä todettiin 173 tartuntaa ja yli 1100 ihmistä on tälläkin hetkellä karanteenissa Vaasassa.

vaasa-korona-milta-tuntuu

Miltä tämä tilanne vaasalaisen silmin näyttää? Ei ainakaan hyvältä, sen voi jokainen päätellä. Tunnelma kaupungissa on selvästi muuttunut. Siinä missä aiemmin turvavälejä noudatettiin silloin tällöin ja maskia ei pitänyt juuri kukaan, on nyt välimatkaa pidetty runsaasti ja maskeja näkyy joka puolella. Oikeasti, kaupassa käydessä noin 90 prosentilla asiakkaista on maskit. Tosi hienoa, että ihmiset ovat nyt heränneet niiden käyttöön.

Kaupunki julkaisee muutaman päivän välein listoja, joista voi nähdä paikat, jossa koronalle on voinut altistua. Tällä hetkellä listalla on noin 70 paikkaa. Altistumispaikkoja on joka puolella: ravintolat, kahvilat, kuntosalit, kirpparit, kaupat, junien vaunut, luentosalit, kirjastot… Käytännössä missä vaan on voinut altistua, jos on käynyt ihmisten ilmoilla.

vaasa-korona-milta-tuntuu

Puskaradiot tietysti laulavat, samoin nettiartikkeleiden kommenttikentät. Suurimpina syypäinä tilanteeseen kommenttikenttien mukaan ovat tietysti opiskelijat, jotka ryyppäävät ja harrastavat irtoseksiä. Luonnollisesti. Somen mukaan todella moni munkin tuttu ja tutun tuttu on karanteenissa. Moni jakaa päivityksiä Vaasan koronatilanteesta somessa ja kertoo olevansa ahdistunut tilanteesta. En yhtään ihmettele, sillä täällä tuntuu leijuvan yllä jokin koronaverho, jonka alta ei pääse pois. Kun paikallismedian lisäksi Yle ja iltapäivälehdet tuuttaavat otsikoihin Vaasan karmivaa tilannetta, nousee huoli pintaan väkisin. Ruokaboksiltakin ehdittiin jo soittaa mulle, että mun kotikatuni kuuluu alueeseen, jonne aletaan toimittamaan ruokatarvikkeita karanteenien vuoksi.

Omaan tilanteeseeni tämä vaikuttaa siten, että entistä enemmän pyrin olemaan kotona. Meidän oli tarkoitus syödä ravintolassa viime viikolla, mutta päädyimme tilaamaan ruoat kotiin. Kuljemme lähinnä ruokakaupassa maskit päässä, sekä kodin ja varaston väliä. Viime viikolla uskaltauduin kampaajalle. Edellisenä iltana ahdistuin ja mietin, toiminko ihan typerästi. Onneksi kampaamossa ei ollut muita, ja leikkaus onnistui maskit päässä. Jos jotain positiivista haluaa tästä hakea, niin Tukholman koronatilanne ei pelota ollenkaan, heh.

vaasa-korona-milta-tuntuu