Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Nairobi

Top of Nairobi

IMG_0438
IMG_0443
IMG_0467
IMG_0440
IMG_0457
IMG_0461
IMG_0469

Me vietettiin meidän reissun ensimmäiset viisi päivää Kenian pääkaupungissa Nairobissa, tai oikeastaan sen lähellä olevassa Buruburussa. Yhtenä päivänä kuitenkin käytiin ihan Nairobin puolella.

Nairobin reissulla käytiin Samsung-tornissa, joka on yksi Nairobin korkeimmista torneista. Maisemat tornista oli aika huikeet, sillä tornista tosiaan näki koko kaupungin. Toi yksi kuva, missä poseerataan nätisti Dominicin kanssa, aiheutti miehissä hirveen naurukohtauksen. Kamerasta kattoessa Dominicista ei meinaan näy mitään muuta kun hampaat. 😀 Noi miehet heittää aina vitsiä siitä, miten musta Dominic on ja miten sitä ei meinaa näkyä tummaa taustaa vasten. Nairobin huipulla oli siis huikeeta läppää ja huikeet näkymät. Saatiin tornin sisäänpääsystä alennusta nätisti hymyilemällä, joten vajaa kahen euron sisäänpääsymaksu ja torniin kiipeäminen makso ittensä ehdottomasti takaisin noiden näkymien vuoksi!

ps. vielä kerta kiellon päälle: huikeeta!

Ensikosketus Keniaan

Me vietettiin meidän ensimmäinen viikko Kenian pääkaupungissa Nairobissa, tai tarkemmin sanottuna sen esikaupunkialueella Buruburussa. Vastaanottava järjestö CIVS piti meille muutaman päivän orientaatiota, jossa tutustuttiin nopeasti Kenian historiaan, katteltiin kartasta maantieteellistä puolta, kuultiin paljon vinkkejä ja varoituksia turvallisuusasioista sekä erilaisia hygieniaan ja terveyteen liittyviä asioita. Pakko myontää, että olin etukäteen ajatellut orientaation olevan jossain isossa salissa monen mun vapaaehtoistyontekijän kanssa, mutta todellisuus ei vastannut yhtään mun kuvitelmia. Meitä ei meidän kolmen suomalaisen lisäksi ollut ketään muita paikalla, ja orientaatio oli hyvinkin vapaamuotoinen. Hidastempoinen ja kiireeton, kuten koko Kenia tuntuu olevan liikennettä lukuunottamatta. 😀

Orientaatio sisälsi myos päiväreissun Nairobiin, jossa kierreltiin ympäri kaupunkia ja meijän oppaana olleet Frank ja Dominic näytti meille kaikkia näkemisen arvosia paikkoja ja kerto kaupungista. Käytiin nopeasti down townin puolella, ja täytyy myontää, etten tuntenut oloani yhtään turvatuksi tai mukavaksi siellä. Siellä puolella Nairobia on kuulemma paljon rikollisuutta, kuten huumekauppaa ja prostituutiota. Vaikka ei edes käyty syvällä down townin puolella, niin sellanen epäilyttävä tunne oli kyllä koko ajan ilmassa ja laukuista piti todellakin pitää kaksin käsin kiinni. Nairobin paremmalla puolella, up townissa sen sijaan oli oikeastaan aika hienoa. Kadut ja niillä kävelevät ihmiset olivat siistejä, alueella oli viiden tähden hotelleja ja kaikki oli muutenkin paljon rauhallisemman ja turvallisemman olosta. Mietittiin jopa, että up townin puolella voitaisiin ihan hyvin kuvitella asuvamme pysyvämminkin, jos jostain syystä Keniaan täytyisi kokonaan muuttaa. Down townin ja up townin erottaa toisistaan yksi pitkä poikkikatu, joka on ilmeisesti aika neutraalia aluetta. Jännä miten yhessä kaupungissa voi olla kaksi noin täysin erilaista puolta!

Kun lähettiin Nairobista takaisin Buruburuun päästiin todistamaan yhtä Kenian hyvin erilaista puolta. Aiottiin matkustaa matatulla eli paikallisella julkisella kulkuvälineellä, joka on siis eräänlainen minibussi. Matatut lähtevät liikkelle vasta sitten, kun ne on viimeistäkin paikkaa myoten täysiä, ja kuljettajilla onkin kova kilpailu asiakkaista. Kun mentiin lähelle pysäkkiä, jossa oli muutama matatu odottelemassa, kuskit villiintyivät aivan täysin. 😀 Meitä kirjaimellisesti revittiin ja tyonnettiin joka suuntaan, koska jokanen kuski halusi meidät omaan matatuunsa. Mentiin meijän oppaan perässä sisälle yhteen matatuun, josta muiden kuskit sitten suuttuvat melkosesti. Kuljettajien kesken tuli ihan kunnon nyrkkitappelu, ja siinä rytäkässä yhestä matatusta hajosi peili. Kummallista kyllä, kuskit sai keskenään aikaan isomman riidan siitä hajonneesta peilistä kuin siitä, että ne oli just vedelly toisiaan turpaan. Että ilmeisesti on pienempi paha murtaa toisen nenä kun rikkoa toisen omaisuutta. En tiiä johtuuko sekin sitten siitä, että kenialaisille raha tuntuu merkitsevän ihan järkyttävän paljon. Ruhjeet paranee itsestään ilmaseksi, mutta auton sivupeilin korjaus maksaa rahaa. Joskus tää paikallisten ajattelutapa vaan kummastuttaa mua tosi paljon.

Nairobissa ollessamme käytiin paikassa nimeltä Uhuru Park, mistä nää kuvatkin on otettu. Se on aika isokokoinen puisto, jossa on joka sunnuntai kaikenlaista häppeninkiä ja usein perheet menevätkin sinne viettämään yhteistä aikaa. Puisto oli mun mielestä todella kaunis ja viihtysä paikka, mutta siellä oli myos ihmisiä pienen kylällisen verran. Paikalle oli tuotu pomppulinnoja ja liukumäkiä, kasvomaalausta, kameliratsastusta sekä polkuveneitä viihdykkeeksi, näin muutamia mainitakseni. Ulkona tehtiin myos lastentatskojen lisäksi ihan oikeita tatuointeja (joista mun eka ajatus tietenki oli, että noista neuloista sais varmaan helposti ja vaivattomasti hivin kotiinviemisiksi… sen verran epähygieenisen näkostä hommaa oli). Toisteksi viimeisen kuvan vasemmassa reunassa olevan miehen ilme kuvaa muuten täydellisesti kenialaisten suhtautumista kuvaaviin turisteihin. Eli kameran kanssa heilumisesta ei täällä tosiaan ihan hirveästi tykäyä. 😀 Kuvatessa saa aika äkkiä monia vihaisia katseita, joten yleensä räpsäsen pari must take -kuvaa nopeasti, jonka jälkeen kamera on pakko piilottaa laukkuun. Ja yleensä sitäkin operaatiota seurataan silmä tarkkana, onhan se nyt tärkeää tietää mihin taskuun mä sen kameran piilotan.

Mulla olis vielä vaikka mitä kerrottavaa jälleen kerran, mutta säästetään jotain tuleviinkin postauksiin!

Greetings from Nairobi!

IMG_0528

Heissan! Tätä postausta kirjoitetaankin nyt sitten aika paljon etelämmästä kun viimesintä, nimittäin Nairobista asti. Saavuttiin tänne perjantai-iltana, ja tää lyhyt aika mitä ollaan täällä vietetty on kyllä ollu… no, aikamoista. Ei oikeen löydä sanoja kuvailemaan fiiliksiä, kun kaikki tuntemukset ja mielialat vaihtelee laidasta laitaan monta kertaa päivän aikana. Toisaalta on innostunu kaikesta tästä uudesta ja jännästä mitä on nyt jo tullu vastaan, toisaalta taas tulee haikeita ja itkuisia oloja kun mikään täällä ei toimi niin kuin on aikasemmin tottunut, ei niin yhtään mikään.

IMG_0532
IMG_0535

Ensimmäinen yö Nairobissa oli suoraan sanottuna aivan järkyttävän hirveä. Oltiin syöty huonosti päivän aikana, koska oltiin käytännössä koko päivä hengattu lentokentällä tai lentokoneessa. Juomispuoli oli vielä heikompi, lyhyiden vaihtoaikojen takia kun ei keretty ostaa vettä kentältä. Tää kombo yhdistettynä matkarasitukseen eri aikavyöhykkeiden välillä seilatessa ja tietenkin ah niin ihanan malarianestolääkkeen sivuoireisiin aiheutti erittäin tuskaisen tervetuliaisyön Keniassa. Saapuminen maahan oli muutenkin tosi jännittävää, oltiin meinaan saatu aikasemmin tieto että majotuttaisiin hotellissa Nairobissa oleskelun ajan, mutta nyt meidät kuskattiinkin suoraan isäntäperheeseen ilman mitään ennakkovarotusta. Kaiken lisäksi matka isäntäperheeseen kävi yöllä pimeällä jonku slummialueen läpi, ja voin myöntää siinä vaiheessa oikeesti pelänneeni jonkun verran. 😀

Päästyämme hostperheeseen eka yö täyttykin siis aika lailla pahoinvointisuudesta, hirveestä kuumuudesta ja moskiittoverkon virittelystä – ei siis niinkään unesta eikä varsinkaan veden juomisesta kuten ehkä hieman toivottiin. Pakko myöntää, että siinä vaiheessa iski kyllä ensimmäinen epätoivon hetki ja muutamaan kertaan piti itkun kanssa miettiä, että mihin ihmeeseen sitä on oikein ryhtymässä. Täällä on kuitenkin pakko pitää koko ajan mielessä se fakta, että illalla kaikki asiat tuntuu kymmenen kertaa kamalammilta ja aamulla olo on joka kerta niin paljon helpompi.

IMG_0521

Mulla ois kerrottavana vaikka ja mitä vielä, mutta koitan pitää nää postaukset luettavan pitusina enkä värkkäile kovin monen kilometrin edestä stooreja tänne. En edes tiiä vielä koska tän postauksen pääsen julkasemaan, eli toisin sanoen koska pääsen toimivan nettiyhteyden äärelle. Täytyy sanoa, että ilman nettiä olo on TODELLA kummallista ja tuo tosi orvon olon, mutta toisaalta jollain tavalla se on myös helpottavaa. Keskittyminen ympäristöön ja oikeasti niiden asioiden kokemiseen on tosi paljon vahvempaa ilman puhelinta. Mutta ei tällä kertaa enempiä jorinoita, palataan toivottavasti pian uusilla jutuilla!