Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Matkustaminen

5 erikoista asiaa Ruotsissa

Heippa! Ruotsissa asuessa olen huomannut joitain asioita, jotka Ruotsissa tehdään eri tavalla kuin Suomessa. Otsikko hämää sen verran, että nämä asiat eivät ole oikeasti niin erikoisia, lähinnä vaan erilaisia. Oon tehnyt aiemmin vastaavat postaukset Keniasta ja Saksasta.

Tämän kertaiset jutut pääsette katsomaan videolta! Videolla pääsette myös esimerkiksi mun mukana ruotsalaiseen ruokakauppaan. Videotoiveita otetaan edelleen vastaan!

Yllättikö jokin näistä viidestä erikoisesta ruotsalaisesta asiasta sut?

Bucket list Sweden – mitä kaikkea haluan tehdä Ruotsissa?

Puoli vuotta Ruotsissa asumista takana ja aika on mennyt kuin siivillä. Hahmottelin ennen muuttoa jotain pientä bucket listaa siitä, mitä haluan ehtiä tehdä Ruotsissa asuessani. Yksikään kohta ei ole vielä täyttynyt, sillä emme ole koko aikana poistuneet Tukholmasta. Siihen on ihan hyvä syy, sillä matkustelua oman sairaanhoitopiirin ulkopuolelle ei ole suositeltu pitkään aikaan, ja tiukat rajoitukset ovat olleet läsnä joulusta asti. Nyt kuitenkin kevään valo luo toivoa paremmasta ja uskallan listata asioita, joita olisi kiva ehtiä tehdä Ruotsissa. En tiedä kauanko täällä asumme, joten siksi tavoitelistan luominen ei ole yhtä selkeää. Nämä onkin lähinnä toiveita, ja listan täyttymistä ei pidä ottaa liian vakavasti.

Näissä paikoissa haluan käydä Ruotsissa

Kolmårdenin eläinpuisto. Yksi Euroopan suurimpia eläinpuistoja, jossa on muun muassa delfiinejä, norsuja ja pandoja. Olen vähän ristiriitaisissa tunnelmissa kaikkia tällaisia paikkoja kohtaan, sillä eläimen paikka ei ole häkissä ihmisen töllisteltävänä. Kolmårdenista olen kuitenkin kuullut paljon hyvää. Haluan myös nähdä omin silmin paikkoja ennen kuin voin arvostella niitä. Kolmårdenissa on aiemmin järjestetty safareita, joihin olisin ihan hirveästi halunnut osallistua, mutta niiden järjestäminen on lopetettu. Nyt eläinpuiston voi käsittääkseni ylittää gondolihissillä.

Alpakkatila Tukholman liepeillä. Ruotsin suurin alpakkatila löytyy parin tunnin matkan päästä Tukholmasta. Minä, kuten about kaikki muutkin, pidän alpakoita aivan mielettömän suloisina eläiminä. Pääsin näkemään niitä viime kesänä ensimmäistä kertaa ja haluan käydä tuolla alpakkatilalla mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Ystad. Ruotsin eteläisin kaupunki on monelle melko tuntematon, mutta sen kehutaan säilyttäneen vanhan pikkukaupungin tunnelmansa hienosti tähän päivään. Skånen aluetta pidetään muutenkin piilossa olevana helmenä, sillä vaikka ruotsalaiset kyllä suuntaavat kesälomillaan Skåneen, eivät suomalaiset ole vielä sitä löytäneet. Ystad saattaa muuten olla tuttu myös Wallandereista.

Gotlanti. No tämä. Kaikki Gotlannissa käyneet kehuvat sitä maasta taivaisiin, ja kuvien perusteella olen aivan vakuuttunut paikasta. Olen aiemminkin maininnut tuon saaren olevan tämän kesän toivelistalla. Gotlanti on kuulemma aivan kuin ulkomaille menisi, enkä näe yhtään syytä olla tarkastamatta pitääkö tuo väite paikkansa.

Uppsala. Tämä ihana kaupunki on tunnin junamatkan päässä Tukholmasta, ja itseasiassa meiltä kilometrin päästä kulkee juurikin se juna, jolla Uppsalaan pääsee. Olen käynyt Uppsalassa neljä vuotta sitten yhden päivän verran ja ihastuin kaupunkiin kovin. Sen takia haluaisinkin ottaa uusinnan Uppsalasta, mieluiten kesällä (kuten kaikista paikoista kesällä…).

Västerås. Tämä on mulle uusi tuttavuus, mutta olen kehittänyt jonkin päähänpinttymän, että Västeråsiin on päästävä. Sinnekin pääsee Tukholmasta tunnissa junalla, joten päiväretkikohteeksi Västerås sopii oikein hyvin. Googlen kuvahaku tietää kertoa, että kyseessä on hyvin kaunis ja sympaattinen kaupunki.

Nämä asiat haluan tehdä Ruotsissa

Saarihyppely. Tämä on mulle aivan uusi tuttavuus, mutta meni samantien bucket listille. Saarihyppelyä voi harrastaa joko Tukholman seudulla, Göteborgissa tai pohjoisempana Ruotsissa (varmaan Uumajan kohdalla, eli periaatteessa samaa saarirypästä mitä Vaasasta käsin). Innostuin tästä ajatuksesta todella paljon, sillä merellä liikkuminen on keinuvuudesta huolimatta ihanaa, ja voin kuvitella saarihyppelyn olevan täydellinen tapa viettää kesäpäivää tai paria.

Junalla Osloon. Oslon hotellivaraus oli tosiaan tehty toukokuulle, mutta koska Norja pitää edelleen kiinni maahantulijoiden karanteenista ja testivaatimuksista eikä oikeastaan sinne taida saada edes Ruotsista mennä ilman pakottavaa syytä, taitaa meidän Oslon matka jäädä haaveeksi. Silti pidän kiinni siitä, että haaveen toteutumiseen voi ottaa uusintayrityksen myöhemmin – junalla Osloon tai ainakin Oslosta takaisin Tukholmaan meneminen houkuttelee.

Juutinrauman sillan ylittäminen. Tämän olen päässyt jo kerran kokemaan, mutta koska yhteydet ovat niin hyvät, en panisi pahakseni uudesta kokemuksesta. Tukholmasta pääsee junalla Kööpenhaminaan, jolloin Juutinrauman silta tulisi ylitettyä. Tuossa ei ole sillä lailla mitään jännittävää kokemusta, mutta maisemat ovat hienot ja tuntuu mahtavalta ylittää maiden raja siltaa pitkin ja päästä ”toiselle puolelle” mystistä rajaa, joka erottaa pohjoisimpia maita Euroopasta.

Seikkailla ja nauttia. Tämä tärkeimpänä kaikista. Ei saa suorittaa liikaa, vaan haluan ihan vaan oppia ruotsalaisesta kulttuurista, ruotsalaisuudesta sekä ulkosuomalaisuudesta lisää. Haluan nauttia Ruotsin maisemista ja voida kertoa, että todella koin Ruotsin – se ei edes vaati koko maan läpikäymistä.

Tässäpä tämä lista. Ehkä huomaattekin, että Tukholman kohteet puuttuu listalta kokonaan. Tämä johtuu siitä, että ajattelin tehdä erikseen Bucket list Stockholm -version myöhemmin. Pohjois-Ruotsi jäi nyt vaille edustusta myös tässä listassa. Uumajassa olen käynyt pariin kertaan ja jotenkaan en usko lähteväni tällä kertaa kovin pohjoiseen seikkailemaan. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että kahden työssäkäyvän ihmisen ei ole helppo saada paljoa vapaata ja lisäksi kissalle hoitajaa vieraassa maassa.

Vinkkejä otetaan vastaan – mitä sinä haluaisit tehdä Ruotsissa?

Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka

Sain Muu maa mandariini -blogilta haasteen kertoa ensimmäisestä ulkomaan matkastani. (Iski hirveä epävarmuus, kirjoitetaanko se yhteen vai erikseen? Google on hankalampi ystävä nykyään näissä kun asetukset on Ruotsissa. Blogi on hyvä tapa pitää kirjallista äidinkieltä yllä ulkomailla asuessa, mutta sitten tulee näitä hetkiä…) Olen lyhyesti sivunnutkin asiaa jo kertoessani matkailufaktoja itsestäni, mutta syvennytään vielä hiukan enemmän aiheeseen.

Oli vuosi 2007, syyskuu, ja meikäläinen oli juuri täyttänyt 13 vuotta ja aloittanut yläasteen. Edessä oli viikon matka Kyprokselle, ja voi pojat, tätä matkaa oli odotettu. Olin lapsuuteni aikana monta kertaa kuunnellut naama vihreänä kateudesta kavereiden tarinoita Kanarialta. Muistan kerran jopa pyytäneeni, ettei mun kuullen tarvitsisi hehkuttaa näitä matkoja, kun en itse ikinä ulkomaille päässyt. Vastaus oli ”no mutta kun me kerrotaan kaikki niin sun ei tarvi ite käydä ulkomailla!”. En tiedä kuka meistä oli tuossa tilanteessa se hölmöin argumentoija, lapsia kuitenkin kaikki.

Teininä kuitenkin pääsin ensimmäistä kertaa ulkomaille. Suututin vielä uuden yläasteeni opettajat lähtemällä reissuun koeviikkona, vaikka itsehän en ajankohdalle mitään voinut. Reissuun lähtivät isovanhempani, meidän perheemme, serkkuperhe sekä toisesta serkkuperheestä osa – eli toisinsanoen isovanhemmat ja heidän jälkeläisensä. Matkan tarkoitus oli juhlistaa isovanhempieni 50-vuotishääpäivää, joten he käsittääkseni maksoivat matkan kaikille. Sain muuten vastikään tietää, että mummoni on asunut nuorena Ruotsissa, joten hänen jalanjäljillään tässä kai ollaan. Myös sen puolesta, että isovanhempani tykkäsivät matkustella, erityisesti Israelissa, Kreikassa ja Venäjällä.


Niinpä sitä lähdettiin matkaan. Lentokoneessa olin ollut aiemmin pari kertaa, mutta kaikki oli silti tosi jännittävää. Kyproksella olimme muistaakseni Limassolissa. Vietin paljon aikaa hotellin altaalla, sekä uimassa että väkisin käristämässä ihoani ruskettuneeksi – pitihän sitä nyt näyttää, että etelässä on oltu. Kävin myös meressä uimassa. Muistan, kuinka innoissani sukelsin veteen – ja painoin pääni veden alle, tietysti, ilmaan minkäänlaista kokemusta niin suolaisesta merivedestä. Kyllä muuten kirveli silmiä ja naamaa. Itämereen tottuneena turkulaisena en ihan hoksannut alkuun merivesien eroa, mutta äkkiä sitä oppi. Parasta oli olla isoissa aalloissa! Rehellisesti sanoen harkitsin viime syksynä halpalentojen ostamista Kyprokselle ihan vaan päästäkseni aaltoihin.

Matkalla kävin tietysti shoppaamassa itselleni hienon, kimalteilla koristellun delfiinifiguurin. Pitihän sitä matkamuisto olla. Lisäksi ostin itselleni ja bestikselleni rannekorut katukauppiaalta. Postikortteja piti myös kirjottaa ja lähettää iso kasa. Kaikissa varmaan luki että moikka, täällä on lämmintä ja paljon on uitu, mitä teille kuuluu, meen nyt uimaan moikka. Olihan se tosi hienoa, kun pääsi itse lähettämään niitä kortteja ja tekemään turistiostoksia. Lisäksi matkalla seurasin ihan iilimatona silloin parikymppistä serkkuani, jolla oli tatuointi ja joka kertoi, että kaikki miehet pettää aina. Hän oli cool ja minä 13-vuotiaana yritin pysyä perässä. Ah, mitä muistoja!



Viikko hujahti nopeasti kaikkea uutta ihmetellessä. Onnistuin tietenkin noviisina myös polttamaan olkapääni niin pahasti, että narutoppien pitäminen oli tuskaista. Silloin ei tajunnut eikä oikein halunnutkaan tajuta, että se aurinkorasva on ihan oikeasti paikallaan ja ihon ruskettaminen ei ole tervettä. Viihdyin myös allasbaarissa erittäin hyvin. Kävimme vuoronperään alaikäisten sisarusten ja serkkujen kanssa tilaamassa ”cinderella with umberella” ja joimme cooleina mehudrinkkejämme samalla kerjätessä vanhemmilta rahaa, että pääsimme pelaamaan jotain maksullisia kosketusnäyttöpelejä, jossa piti etsiä viisi virhettä kuvista. Muistan myös syöneeni koko viikon ranskalaisia. Kerran yritin syödä spagettibolognesea, mutta olin samana päivänä nähnyt järkyttävän lihavia koiria kauppahallissa ja ne putkahtelivat mieleeni spagettia syödessäni, joten ruoka ei maistunut ja ranskislinja jatkui.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen ulkomaanmatkani oli erittäin kiva ja onnistunut. Aurinkoa, lomailua, uimista, oman perheen ja serkkujen seuraa. Mikäpä sen kivempaa, ainakin silloin. Nykyään ehkä haaveilisin vähän toisenlaisista lomista, mutta ymmärrän hyvin miksi perheelliset valitsevat usein nuo Välimeren saaret lomakohteekseensa. Mun toinen ulkomaanmatkani itseasiassa kohdistui Kreetan saarelle seuraavana keväänä, joten matkat menevät muistoissani hieman sekaisin. Muita ulkomaanmatkoja emme olekaan koskaan tehneet koko perheen kesken, jos jotain Haaparannassa jäätelöllä poikkeamista ei lasketa.


Kuvia tuolta lähes viidentoista vuoden takaa ei löytynyt, ehkä harmiksi tai ehkä onneksi. Lätkäsin tähän siis siltä Kreetan matkalta tallentuneita kuvia, jotka ovat siis alle vuoden päästä otettuja. Ehkä niistä pääsee tarpeeksi hyvin tunnelmaan, vaikkeivat aivan samalta saarelta olekaan.

Kiitos haasteesta Muu maa mandariinin Johanna! Haastan tähän mukaan itse nyt kaikki, jotka haluavat aiheesta kirjoittaa, mutta eivät ole vielä haastetta saaneet.

Harry Potter -maailma Gamla Stanissa

Heippa!

Pyrin postaamaan aina tiistaina ja torstaina, ja lisäksi lauantaina tai sunnuntaina tulisi postaus tai video. Tällä kertaa kyseessä on video – toivottavasti tykkäätte myös niistä. Olen itse innostunut tubettamisesta, vaikka alkuun en saakaan sellaista materiaalia aikaiseksi aina mitä toivoisin. Koitan kuitenkin mahdollisimman matalalla kynnyksellä julkaista näitä videoita, koska jos tavoittelen täydellisyyttä, en ikinä saa mitään ulos. Ja toisaalta, esimerkiksi tämän videon kohdalla en ollut tyytyväinen lopputulokseen, mutta en jaksanut enää vääntää kun tiesin etten parempaan saa, annoin vaan mennä. Tuli vastaan asenne ”ihan sama, en jaksa enää”. Alkuun vielä voin pistää paljon sen piikkiin, että en vielä voi olla huippueditoija.

Joka tapauksessa, itse asiaan. Tukholmassa ihan mun lempparipaikka on Gamla Stan ja siellä tulee aina välillä käytyä vaan fiilistelemässä kujia ja katuja. Lisäksi oon aina ollut kova Harry Potter -fani (hit me with questions, tiedän kaiken). Gamla Stanista löytyikin oma pieni taikamaailma, jossa tuli silmät lautasina käveltyä ympäriinsä ihmettelemässä. Voi jospa joskus pääsisi sinne Lontoon studiolle…

Toivottavasti tykkäätte videosta! Toiveita videoihin saa mielellään jakaa kommenteissa. 🙂

 

Tätä on naisten syrjintä maailmalla – pakkoavioliitoista harrastusten kieltämiseen

Tällä viikolla vietetty naisten päivä inspiroi mua kirjoittamaan postauksen naisten asemasta maailmalla. Suomi on maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa ja silti siellä on edelleen epäkohtia sukupuolten välisessä tasa-arvossa. Ei liene siis yllätyksenä kenellekään, että maailmalla asiat voivat olla radikaalisti huonommin.

Kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän kieltävä sopimus hyväksyttiin YK:ssa vuonna 1979

Suomessa sopimus on otettu käyttöön 1986. Olin pöyristynyt tämän tiedon luettuani. Eli omat vanhempani ovat olleet ehtineet teini-ikään asti elämään maailmassa, jossa naisten syrjintää ei ollut kielletty? Minä synnyin seitsemän vuotta sen jälkeen kun Suomessa keksittiin, että olisi hyvä lailla puuttua naisten syrjintään? Hämmästyttävän tuore juttu.

Mitä naisten syrjinnän kieltävä sopimus sitten sisältää? Kokonaisuudessaan sopimuksen pääsette lukemaan tästä, mutta varoitan, se on aika pitkä. Siitä syystä referoin sopimuksen ytimen lyhyesti. Sopimuksen allekirjoittaneet valtiot lupaavat, että heidän perustuslakinsa varmistaa tasa-arvon sukupuolien välillä ja varmistavat sen toteutumisen käytännössä. Miehillä ja naisilla tulee muun muassa olla yhtäläiset mahdollisuudet työuraan, opiskeluun ja koulutukseen, osallistua urheiluun ja yhdyskuntatoimintaan. Miehillä ja naisilla on sama oikeus vapaasti valita aviopuolisonsa ja mennä avioliittoon vain omasta vapaasta tahdostaan. Näin esimerkiksi. Sopimuksen toteuttamista valvoo komitea.

Tässä vaiheessa varmaan kaikki tietävät, että sopimusta ei todellakaan noudateta joka paikassa. Sopimuksen on allekirjoittanut 188 YK-jäsenvaltiota. Valitettavasti en löytänyt tietoa siitä, miltä mailta allekirjoitus puuttuu. Sukupuolten välistä tasa-arvoa mittaava tilasto osoittaa, että vain kahdeksan prosenttia maailman naisista elää maissa, joiden arvosana on tilaston perusteella hyvä.

Pitäisikö olla huolissaan?

Naisten huonot oltavat maailmalla

Ensimmäisenä tulee mieleen yksi järkyttävimmistä naisten oikeuksien piittamaattomuuteen liittyvistä asioista, naisten silpominen. Olen viime aikoina perehtynyt asiaan entistä enemmän, sillä tekeillä olevan graduni aineisto sisältää silpomiseen liittyviä elementtejä. Jos joku ei vielä jostain syystä tiedä, mitä silpominen konkreettisesti tarkoittaa, niin lyhyt kertaus: tytön sukupuolielimet osittain tai kokonaan poistetaan ilman terveydellistä syytä. Usein tämä tapahtuu hämyisessä huoneessa, likaisilla välineillä, täysin ilman puudutusta. Tuliko tarpeeksi kamala mielikuva? Jep, ja siksi otinkin tämän yhdeksi isoksi esimerkiksi naisten oikeuksien puutteesta. Silpomisen oletetaan auttavan tyttöä elämään kunniallista elämää ja vähentävän hänen seksihalujaan niin, ettei tytölle tule mieleen hyppiä vieraiden miesten sänkyihin. Silpomisesta voit lukea lisää täältä, ja halutessasi voit lahjoittaa rahaa silpomisen vastaiseen työhön.

Monissa maissa, etenkin kehitysmaissa, naiset eivät myöskään todellakaan voi itse valita puolisoitaan. Pakkoavioliitot ovat valitettavasti edelleen nykypäivää, ja siinä ei paljoa kysytä tytön mielipidettä, kun perhe naittaa hänet usein huomattavasti vanhemmalle miehelle. Myös naisen oikeus koulunkäyntiin unohtuu edelleen monessa maassa. Naisen paikka on kotona, siivoojana, kokkina, lastenhoitajana, synnytyskoneena.

Naisten syrjintä ei kuitenkaan ole ongelma vain niissä kaukaisissa maissa, jossa asiat voivat muutenkin olla vähän rempallaan. Somessa on myrskynnyt, aiheesta, useita viikkoja Puolan tilanteen takia. Puolassa 90 prosenttia aborteista tehdään vedoten siihen, että sikiö on epämuodostunut. Nyt tämä syy on lailla kielletty, joten abortin mahdollisuus on miltei olematon.

Länteen katsahdettaessa voimme löytää Yhdysvalloista, tuosta maailman mahtavimmasta maasta, vielä rankemman toimenpiteen. Alabamassa nimittäin aborttia ei saa edes silloin, jos raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta tai insestistä. Eli ensin rikotaan naisen itsemääräämisoikeutta omaan kehoonsa räikeällä tavalla, ja heti perään uudestaan. Vau.

Haluan nostaa vielä esiin Saudi-Arabian, jossa naisten oikeudet ovat aivan käsittämättömällä tolalla. Siellä naiset eivät muun muassa saa ilman miespuolisen holhoojansa lupaa hakea henkilöllisyystodistusta tai avata pankkitiliä. Naiset eivät voi vapaasti tavata vastakkaisen sukupuolen henkilöitä tai syödä ravintolassa. Jos haluat lukea lisää naisen asemasta Saudi-Arabiassa, suosittelen tutustumaan maassa vierailleen Pirkon tekstiin, jossa hän haastattelee paikallista naista.

Konkreettisia esimerkkejä syrjinnästä

Edellä mainitut asiat ovat erittäin raskaita osoituksia naisten epätasa-arvosta maailmalla. Kuitenkin tasa-arvon puuttumista ja naisten oikeuksien poljentaa tapahtuu ihan päivittäisessä arkielämässä ilman, että sitä kaikki edes huomaa. Siksi poimin esiin muutamia esimerkkejä, joita olen itse tavalla tai toisella todistanut täysin maasta riippumatta (eli osa esimerkeistä on Suomesta).

Nainen joutuu jatkuvasti avioliitossaan puolisonsa pahoinpitelemäksi, mutta ei voi lähteä liitosta, sillä jäisi täysin tyhjän päälle niin sosiaalisesti kuin taloudellisestikin.

Nainen tulee puolisonsa pettämäksi, mutta ei voi lähteä liitosta, sillä menettäisi lapsensa ja asuntonsa, eikä naisen palkka riittäisi elämiseen, sillä vain mies voi käydä rahakkaissa töissä.

Tytön hiukset ajetaan kokonaan pois vasten tytön tahtoa.

Naisen kerrottuaan kokeneensa seksuaalista painostusta, pakotusta, hyväksikäyttöä tai muuta vastaavaa, täytyy sosiaalinen media naista syyllistävistä kommenteista.

Tyttö ei saa pelata jalkapalloa, koska se on poikien laji.

Seksuaalisesti aktiivinen nainen leimautuu jakorasiaksi.

Urheilukisoissa media keskittyy naisen urheilusuorituksen arvioinnin sijaan hänen ulkonäkönsä ja vaatetuksensa arviointiin.

Naiset eivät pääse osallistumaan päätöksentekoon, sillä se on miesten hommia.

Naisen ei ole mahdollista päästä valtion johtoon sukupuolensa takia.

Nainen ei saa olla oma itsensä, sillä naisen tulee olla sovelias ja hillitty.

Listaa voisi jatkaa pitkälle.

Miettikää, kaikki tämä vain siksi, että on sattunut syntymään naiseksi. Kukaan ei voi vaikuttaa elämänsä alkutaipaileilla siihen, mitä jalkojen välistä löytyy tai mitä kromosomeja kroppa pitää sisällään. Ja silti sitä pidetään syynä syrjintään. (Niiden naisten, joiden syntymäsukupuoli on mies, oikeuksista puhumista en edes yritä ympätä tähän tekstiin. Heihin kohdistuva syrjintä on aivan omassa sfääreissään ja ehdottoman vakava asia, johon kantaa ottaakseni pitäisi mun perehtyä asiaan paljon enemmän.)

Tämä on ehkä tärkein postaus, jonka olen tähän mennessä kirjoittanut. Kiitos sinulle, joka luit tänne asti. Muistathan, että tämä postaus käsittelee nimenomaan maailman epäkohtia naisten kohtelussa. Monessa paikassa naisia kohdellaan hyvin, ja tasa-arvo ei todellakaan ole valmis myöskään miesten kohtelussa. Tämä postaus ei kuitenkaan koskenut niitä asioita – se ei tarkoita, etteikö mielestäni muita epäkohtia ole olemassa.

Haluaisinkin kuulla teidän kokemuksia asioista. Millaisissa tilanteissa naisten oikeudet tai niiden puute on näkynyt arjessa? Te maailmaa kiertäneet, miten olette nähneet naisten syrjintää maailmalla? Missä asioissa taas tasa-arvo on toteutunut yllättävän hyvin? Jakakaa tarinoitanne kommenttikentän puolella.

Neljä kuukautta Tukholmassa asumista takana

Aika on vierähtänyt ihan hullua vauhtia eteenpäin. Oon asunut Tukholmassa nyt neljä kuukautta ja yhden viikon, eli jo yllättävän pitkän ajan. Aika tuntuu pitkältä siihen nähden, miten vähän olen tehnyt mitään arjesta poikkeavia asioita. Viimeksi kun asuin Tukholmassa, olin toukokuun alusta syyskuun loppuun eli viisi kuukautta. Kohta mennään jo samoissa lukemissa, mutta tekemisen määrä on ihan murto-osa viime kertaiseen verrattuna. Sillon tein paljon päiväreissuja työn merkeissä ympäri Ruotsia – nyt saan juuri ja juuri matkustaa työpaikalleni vuoroon, ja osa päivistä on pakko pitää etänä. Pandemiahan on siis tietysti syy tälle tekemättömyydelle, sillä jos oltaisiin normaalitilanteessa, olisin ottanut kaupungista ja maasta jo paljon enemmän irti. Tämä taitaa olla jo mun jokakertaista voivottelua, että olisipa kiva tutustua Tukholmaan paremmin, joten jätetään asian puiminen tähän ja siirrytään seuraaviin asioihin.

Hallinnolliset asiat kunnossa

Viime päivitykseen verraten mulla on vihdoin asiat kunnossa. Sain nimittäin ID-kortin, jonka avulla avasin sen himskatin pankkitilin. Ja nyt mulla on ihan oikeasti ruotsalainen pankkitili, johon sain heti lunastettua kolmen kuukauden palkkashekit ja oon ehtinyt saada jopa yhden palkan suoraan tilille maksettuna. Sain pankkikortinkin jo! Voi tätä ilon ja onnen päivää. Vihdoin mun ei tarvitse elää säästöillä, vaan mulla on tuloja, ja pääsen niitä jopa käyttämään. Kyllä voi arjen onnellisuus olla pienestä kiinni.

Nyt mulla on pankkitili, ruotsalaisen viranomaisen myöntämä henkkari eli mun tapauksessa ID-kortti sekä BankID-tunnukset. Eli olen siis olemassa ja osa yhteiskuntaa myös itse saamieni hyötyjen kautta enkä vain kovaa veroprosenttia valtiolle maksavana. Hashtag ihmisarvo palautettu.

Suurin kultturishokki oli semla

Mun eka semla-tarina on monelle Ruotsiin muuttaneelle tuttu, eli tyypillinen sekoitus sämpylää tarkoittavista sanoista. Riikinruotsiksi fralla tarkoittaa sämpylää ja semla kermaista pullaa. Suomenruotsiksi taas semla on suolainen sämpylä, joten tottakai olen yrittänyt tilata ostsemlaa, mikä on saanut paikalliset hymähtämään. En sentään juustoa ja kermavaahtopullaa yritä tarkoituksella yhdistää.

Helmikuussa vastaan tuli kuitenkin tilanne, jota kutsuin vitsaillen suurimmaksi kulttuurishokikseni. Nimittäin näin työpaikallani ihan mahtavia laskiaispullia jääkaapin täydeltä, ja kaikki kehuivat, että nämä semlat ovat niin hyviä, kannattaa maistaa. Olin jo vesi kielellä suunnittelemassa nopeaa kahvi-pulla-hetkeä ja ihailin isoja, kermaa tursuavia pullia. Kunnes. Meidän suomalaisten laskiaspulla, fastlagsbulle, on perinteisesti hillotäytteinen, mutta kauhukseni sain kuulla ruotsalaisen semlan sisältävän aina mantelimassaa. En ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt, miksi pilata hyvä pulla mantelimassalla. Pettynein mielin päädyin lopulta kauhomaan kermavaahdon sisältä kaikki mantelimassat pois, ja palauttamaan sitten vaahdot erittäin runneltuun pullaani. Onni onnettomuudessa on se, etten mennyt haaveideni mukaisesti mihinkään kahvilaan tilaamaan isoa ja herkullista semlaa. Mikä pettymys se olisikaan ollut.

Kevät on saapunut kaupunkiin

Nämä ystävänpäivänä otetut lumimaisemista täyttyvät kuvat tuntuvat olevan jo toisesta maailmasta, sillä maisemat ovat muuttuneet radikaalisti muutaman päivän sisällä. Noin kolme viikkoa putkeen maassa olleista lumista sulivat viimeisetkin rippeet pois, ja parissa yössä Tukholmaan saapui kevät. Maa on täysin kuiva, lunta ei näy edes tienpenkoissa, aurinko paistaa ja taivas on kirkkaan sininen. Kävelyllä käydessämme kevättakki oli liikaa, ja lopulta ulkoilmakahvilan pöytään istahtaessamme oli takit riisuttava pois hien valuen norona pitkän niskaa. Asteita oli mittarin mukaan kaksitoista, mutta suoraan porottava aurinko ja tuuleton sää sai ilman tuntumaan uskomattoman lämpimältä päivän ollessa vielä helmikuun puolella. Ihanat kevätsäät ovat jatkuneet, ja sain kertarysäyksellä siirtää talvikengät -ja takin kaappiin takatalvea odottelemaan. Uskon sellaisen tulevan, mutta nyt aion nauttia näistä upeista kevätsäistä täysin siemauksin – tuntuu samalta, kuin Vaasassa toukokuussa.

Olo on outo mutta hyvä

Outo, siksi että ei saa tehdä mitään, tai siltä se edelleen tuntuu. Voisin vaihtaa tuohon oudon tilalle paljon negatiivisemman sanan, sillä kovaa koronaväsymystä on ollut ilmassa (ei sentään sen oikean viruksen aiheuttamia oireita, siltä olen toistaiseksi säästynyt). Rajoitukset kiristyy sekä Ruotsissa että ympärillä, ja toukokuun Oslo-visiitti tuntuu lipuvan yhä kauemmas ja olevan mahdoton toteuttaa. Olen käsi ojossa rokotusjonossa heti, kun vuoroni tulee, mutta se saattaa venähtää kesään asti. Enemmän silti ärsyttää somessa ja mediassa pyörivä jatkuva negatiivinen ja suorastaan raivoisa koronakeskustelu. Ah, ei mennä siihen. Onneksi keväiset ilmat antavat toivoa siitä, että pikkuhiljaa pystyy taas asioita alkaa tekemään, kun ulkona hengailu muuttuu mukavammaksi.

Yleisesti ottaen mulla menee ihan hyvin. Ja olen edelleen rakastunut Tukholmaan. Ja kävin yhtenä päivänä katsomassa lampaita ja uskalsin koskea varovaisesti vuohea. Kivaa pientä piristystä.

Kymmenen matkailufaktaa minusta

1. Ensimmäisen ulkomaanmatkani tein 13-vuotiaana

Ja kohteena oli Kypros. Matkalla oli perheeni, isovanhempani ja kaikki sen puolen sukulaiset. Matkalla juhlittiin isovanhempieni 50-vuotishääpäivää. Vajaa vuoden päästä kävin perheeni kanssa Kreetalla, ja muistoissani nuo matkat sekottuvat toisiinsa usein. Kohteet olivat suht samanlaisen tuntuiset, molemmissa puhuttiin kreikkaa ja maailmasta vain kotimaan muuten nähneenä tuntuivat Välimeren saaret samoilta. Mutta tykkäsin kyllä molemmista paljon!

2. Lentokoneella matkustin jo lapsena

Ensimmäinen kertani lentokoneessa on tapahtunut jo päiväkoti-ikäisenä. Lensin kahdestaan isosiskoni kanssa Turusta Rovaniemelle mummolaan, ennen kuin vanhempani tulivat myöhemmin perässä. Tämä tapahtui kaksi kertaa, luultavasti peräkkäisinä kesinä. Muistan lennoista sen, että saimme isot muoviplakaatit kaulaamme ja pääsimme tutustumaan ohjaamoon lennon aikana. Muistan myös pelänneeni, ettemme löydä Rovaniemen lentokentällä vastassa odottavaa pappaa – olinhan nähnyt lentokenttiä vain leffoissa ja kuvittelin ruuhkan olevan samanlainen. No, voitte arvata, että kyltin heiluttelua ei tarvittu ja väentungosta ei Rovaniemen lentokentällä ollut.

3. Inhoan lentämistä

Ehkä vähän yllättäväkin fakta. Mulla on siis kova ahtaanpaikankammo, joka on suuressa osassa lentokammoani. Ahdistaa jo ajatellakin sitä, että olen jumissa lentokoneessa omalla paikallani ja ylipäätään lentokoneen sisällä. Yritän aina nukkua suurimman osan lennoista ja loppuajan vaeltelen käytävällä niin paljon kuin kehtaan välttääkseni klaustrofobisia tunteita. Pelkään muutenkin lentämistä, ja nousut ja laskut tuntuvat inhottavilta. Siinä kaikkien pelkojen välissä tykkään katsella ulos ikkunasta, ja joskus kauniit maisemat ja mustikkamehu saavat hetkellisesti hyvän fiiliksen – kunnes muistan taas missä olen. Tykkään kuitenkin siitä, että pääsen matkustamaan nopeasti. Pisimmät lentoni ovat olleet Lontoo-Nairobi-Lontoo, ja näistä matkoista selvisin tykittämällä itseni tajunnan rajamaille rauhottavilla lääkkeillä.

4. Nimi on enne

Mulla on hyvin kansainvälinen nimi, sillä Laura on tunnettu nimi lukemattoman monessa maassa. Vanhempani ovat kertoneet, että halusivat antaa kaikille lapsille kansainväliset nimet. Sisaruksillani se nimi on toinen etunimi, mulla ensimmäinen. Lisäksi sukunimeni on ruotsalainen, joten täällä Ruotsissa en tosiaan nimeni perusteella erotu paikallisista. Suomessa saan aina tavata sukunimeäni kaikille virkailijoille, mutta Ruotsissa olen päässyt helpolla. Nomen est omen, ainakin mun tapauksessa, sillä oon sisaruskolmikostani se maailmanmatkaaja ja kiinnostus Ruotsia kohtaan on aina ollut suuri. Samaan syssyyn voisin jakaa hauskan knoppitiedon sukunimestäni. Huhujen mukaan alunperin meidän suvun nimi oli venäläinen. Kuitenkin Suomen sisällissodan aikana se haluttiin vaihtaa ruotsalaiseksi, jotta sukuni jäseniä ei pidettäisi punaisina vaan valkoisina. Kävin toissa syksynä ensimmäistä kertaa sukuhaudalla, jossa vanhin nimi, Enis Kapitalina, näytti eläneen sisällissodan aikana. Tämä kyllä täsmäisi kuultuun tarinaan, mutta tiedä sitten, minkä verran siinä on totuutta mukana.

5. Mulla on todella huono suuntavaisto

Tiedättekö ne ihmiset, jotka kerran uudesta majoituksesta kauppaan käveltyään hallitsee koko alueen kartan? Mä en todellakaan ole se ihminen. En osaa yhtään hahmottaa, missä olen ja minne päin pitäisi mennä (ja missä mun pitäisi olla). Kuljen aina google mapsin kanssa paikasta toiseen, jotta selviytyisin jollain tapaa määränpäähäni. Toisaalta, vaikka väärillä kaduilla seikkailemiseen menee usein ihan turhaa aikaa, voi niistä paikoista joskus löytää yllättävän kivoja kohteita.

6. Harrastan matkustamista myös kotisohvalta

Käytän matkustamisen suunnitteluun paljon aikaa. Bongailen halpoja lentoja, luen monipuolisesti eri matkakohteista ja luon itselleni listoja haaveideni kohteista. Mietin, miten ehtisin parhaiten nähdä ihan kaiken. Pelaan usein karttapelejä, ja läpäisen lähes joka kerta pelin, jossa tulee nimetä kaikki maailman 196 maata 20 minuutissa. Haaveilen ihan jatkuvasti uusista matkoista ja mulle osa matkakokemusta on etukäteen suunnittelu. Sillä ei ole väliä, noudatanko kohteessa suunnitelmaa tai pääsenkö ikinä edes matkaan, etukäteissuunnittelu on jo nautinto itsessään.

7. Olen majoittanut tuntemattomia sohvallani

Löysin kerran itselleni majapaikan Couchsurfing-palvelun kautta. Samaa kautta olen myös majoittanut kaksi henkilöä silloin, kun asuin Tukholmassa kesällä 2017 yksiössä. Molemmat majoitettavat ovat tulleet päivän varoitusajalla. Ensimmäinen oli suomalainen nainen, joka tuli Tukholmaan pääsykokeisiin. Toinen oli liettualainen nainen, joka matkusti pienellä budjetilla Tukholmassa. Molemmat olivat minua muutaman vuoden nuorempia. Majoitin heidät yksiöni vuodesohvalla. Molemmat olivat erittäin mukavia vieraita ja toivat ruokansa mukana. Yksin asuessani tykkäsin kyllä majoittaa tuntemattomia kotiini, mutta valitsin tarkasti, kenet kotiini päästän. Tukholmassa sohvasurffareista on kyllä kova tunku majoitusten kalliin hintatason takia.

8. En ole ruokahifistelijä matkoilla

Olen oikeastaan todella huono kokeilemaan uusia ruokia, ja tämä vähän harmittaa. Haluaisin olla se tyyppi, joka hehkuttaa libanonilaista ja muistaa matkoiltaan mahtavia uusia makuja – mutta ei, en uskalla edes kokeilla. Usein syön matkoilla vaikkapa pitsaa tai hamppareita mieluummin kuin kokeilen paikan erikoisuuksia. Toki yliherkkyyteni tulisille ja mausteisille ruoille sekä kasvisruokavalioni vaikuttaa asiaa. Monesti en uskalla senkään puolesta maistaa jotain uutta, että en voi olla varma, onko muiden maiden ”lihaton” oikeasti lihaton tai saanko pahan allergiakohtauksen mausteesta, jota ei ole vain muistettu mainita.

9. Ostan matkamuistoksi magneetin ja lähetän itselleni postikortin

Tämä tapa on peräisin ihan sieltä ensimmäiseltä ulkomaanmatkalta, jolloin matkamuistokrääsä kiinnosti. Meillä on sellainen tapa, että se joka ulkomailla käy, ostaa magneetin myös kotiin vietäväksi jääkaappiin. Aluksi ostin vain perheelleni, mutta myöhemmin myös itselleni jääkaappimagneetin matkamuistoksi. Olen tosin ostanut näitä vain pääkaupungeista, poikkeuksena Mombasa. Lähetän myös reissuiltani itselleni aina postikortin, johon kirjaan ylös pieniä juttuja matkalta, jotka voisin muuten unohtaa. Kortti on kiva muisto matkasta muutaman viikon päästä, jos se pääsee perille asti.

10. Tykkään eniten matkustaa kahdestaan

Olen matkustanut kahdestaan, porukalla ja yksin. Soolomatkailussa on kyllä myös oma viehätyksensä, varsinkin silloin, kun halukasta matkaseuraa ei ole tarjolla. Yksin matkustaminen on kivaa, mutta tykkään myös jakaa asioita. Porukalla taas matkasta tulee heti erilainen. Yleensä kompromisseja joutuu tekemään enemmän, ja pitää koko ajan vähän varmistella, ettei kellään ole ulkopuolinen olo ja kaikki nauttivat. Kahdestaan taas on parasta matkustaa, on matkakumppani sitten ystävä tai puoliso. Kahdestaan matkustaessa pääsee tutustumaan toiseen syvemmin ja näkemään hänestä eri puolia. Itse ainakin koen matkustamisen lähentäneen aina minua ja matkakumppaniani, ja matkoilla tulee jaettua sellaisiakin ajatuksia, joita normaalissa arjessa ei tulisi vastaan. Ja tietysti matkakokemuksia ja kommelluksia on kiva muistella yhdessä jälkikäteen!

10 matkailufaktaa minusta -blogihaaste

Osallistu 10 matkailufaktaa minusta -blogihaasteeseen! Tee näin ja kopioi nämä ohjeet mukaan omaan postaukseesi:

  • Kirjoita 10 matkailufaktaa minusta -blogipostaus, jossa kerrot otsikon mukaisesti 10 matkailuun liittyvää faktaa itsestäsi.
  • Linkitä jutussasi alkuperäiseen, Unelmatrippi-blogin liikkeelle laittamaan Kymmenen matkailufaktaa minusta -postaukseen.
  • Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia.
  • Haasteeseen voi halutessaan tarttua kuka tahansa bloggaaja myös ilman haastetta.

Matkasuunnitelmia ja haaveita vuodelle 2021

Tämän vuoden matkailumahdollisuudet ovat vielä hyvin epävarmat, mutta mulla on luottoa siihen, että tänä vuonna matkustelu onnistuu (kop kop). Vaikka rokottaminen on hidasta, niin uskon sen avaavan ovia maailmalle jo kesällä. Ja näin selvästi uskoo moni muukin, sillä lentojen hinnat ovat kohonneet yhtäkkiä vauhdilla rokotusten alettua. Mä olen varannut jo kaksi ulkomaan matkaa… Peukut pystyyn, että päästään reissuihin.

matkasuunnitelmia-vuodelle-2021

Keväinen Norja

Naapurimaa on mulle vielä täysin koskematon. Pohjois-Norja on houkuttanut pitkään, mutta sinne ei ole tullut lähdettyä. Nyt Tukholmassa asuessani junayhteys Osloon on alkanut houkuttaa entistä enemmän. Viime vuoden lopulla varasin meille hotellin toukokuiselle viikonlopulle. Perushyvä hotelli kalliista kaupungista maksoi kahdelta hengeltä yhteensä 130 euroa kahdeksi yöksi. Oli vaikea olla tarttumatta tähän tarjoukseen! Hotellissa on ilmainen peruutus, ilman sitä en olisi uskaltanut vielä varata.

Vielä on epäselvää, mennäänkö lopulta junalla vai lentäen, mutta toivottavasti jollain keinolla päästään matkaan. Juna on ensisijainen vaihtoehto, sillä uskon sen kulkevan, vaikka lennot peruttaisiinkin. Junamatka Ruotsin poikki myös houkuttaa, mutta toisaalta matka kestää yli kuusi tuntia, siinä missä lento ottaa aikaa tunnin… Saa nähdä. Olen suunnitellut kaikkea kivaa tekemistä Osloon, mutta lisävinkit ovat tervetulleita.

matkasuunnitelmia-vuodelle-2021

Upea Geneve

Heinäkuun lopussa olisi tarkoitus tehdä toinen ulkomaan matka tälle vuodelle, ja lisäksi toinen uusi maa. En ole nimittäin ikinä käynyt Sveitsissä. Olen aina ajatellut maan olevan jotenkin todella kallis, kaukainen ja saavuttamaton näin Euroopan mittapuulla. Edullisia lentoja selaillessani silmiini osui kuitenkin reitti Tukholmasta Geneveen ja pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin varaamaan matkan. Perjantaista maanantaihin hotelli ja lennot Geneveen on kahdelta hengeltä noin 400 euroa. Hotellin ilmainen peruutus toi hintaa melkein satasen lisää, mutta tässä maailmantilanteessa se vaan tuntui turvallisemmalta vaihtoehdoilta. Lentoihin meni kahdelta hengeltä vain noin 150 euroa, hotelli oli kalliimpi. 

Jahkasin pitkään sitä, onko 400 euroa liikaa yhdestä viikonlopusta. Lopulta kuitenkin ajattelin, että tuskin matkan päällä mietin, että tulipas maksettua aivan liikaa tästä reissusta. Vaikka olenkin yleensä pienen budjetin matkaaja, voi joskus elämyksiin vähän sijoittaakin. Sitä paitsi olen katsellut silmät kiiluen kuvia kauniista Genevestä, enkä malta odottaa matkaa. Haluan jokiristeilylle ja kiivetä vuoren päälle ja nauttia kaupungin tunnelmasta. Vinkkejä otetaan vastaan myös Geneveen.

matkasuunnitelmia-vuodelle-2021

Lähimatkailua Ruotsissa ja Gotlannin saari

Nyt kun kerran ulkomailla asutaan, on halu uuteen maahan tutustumiseen kova. Haluaisin tehdä päiväretkiä läheisiin kaupunkeihin – Uppsalaan, Västeråsiin, Linköpingiin, Örebrohon… Vähän kaikkialle. Olisi kiva päästä myös vaikka yhden yön reissulle johonkin kauempaan kaupunkiin, kuten Malmöön, Göteborgiin, Jönköpingiin tai Lundiin. Saa nähdä, onnistuuko nämä haaveet. Mulla ei ole mitään tarkkoja toiveita, haluaisin vain nähdä Ruotsia. Joissain noista kaupungeista olen käynytkin kolme vuotta sitten, mutta uusintakierros ei tekisi pahaa.

Yksi kohde, mikä mua houkuttaa aivan mielettömästi, on Gotlanti ja sen kaupunki Visby. Olen kuullut tuosta Ruotsin saaresta niin paljon hyvää ja nähnyt lumoavia kuvia. Voin niin kuvitella meidät sinne muutamaksi päiväksi seikkailemaan ja ottamaan rennosti, nauttimaan kesästä. En tiedä, voiko tämä kuitenkaan onnistua kovin helposti, sillä tosiaan tuhlasin rahani jo Sveitsin matkaan, ja kesälomapäivätkin ovat rajalliset. Toivotaan kuitenkin parasta, että pääsisimme tutustumaan Gotlantiin.

matkasuunnitelmia-vuodelle-2021

Junalla Kööpenhaminaan

Olin suunnitellut tätä elokuulle syntymäpäiväni yhteyteen, mutta nyt tuo Sveitsin matka kiilasi edelle. Voi olla, että Tanskaan ei lähdetä, mutta pidän sitä edelleen yhtenä optiona. Luulen, että tämän matkan voi toteuttaa myös suhteellisen spontaanisti, sillä junia Tukholmasta Kööpenhaminaan kulkee kuitenkin päivittäin. Olen käynyt Köpiksessä pariin otteeseen, mutta en ole vielä kyllästynyt kaupunkiin. Etenkin kuuluisa Nyhavnin alue kutsuu luokseen… No, nähtäväksi jää, mutta onneksi Tanskaan kipaisee vaikka syksylläkin viikonlopuksi.

Visiitti Suomeen

No, näitä tulee tehtyä varmaan useampiakin kuin yksi. Suomessa asuu kuitenkin meidän molempien perheet, joita haluamme tavata. Olisi kiva, jos näihin reissuihin voisi yhdistää jotain elämyksiä tai pieniä retkiä mukaan. Yleensä kaikki aika tulee käytettyä tiiviisti perheen kanssa olemiseen, mutta voisihan sitä yhdessä tehdä pieniä matkoja. Se on kuitenkin laatuaikaa itsessään. Mun perheeni asuu Lapissa, joten voisin siellä käydessäni napata osan porukasta mukaan ja tutustua muuhunkin kuin Rovaniemeen. Ihan vaikka Ranuan eläinpuistoon, jos ei muuta.

matkasuunnitelmia-vuodelle-2021

Joo-o, siinä olisi jo reissua kerrakseen, ainakin näin toisena epävarmana pandemiavuotena. Onneksi ulkomailla asuminen tarjoaa jo itsessään seikkailua, vaikka toivon kyllä kädet ristissä, että ainakin nuo kaksi varattua matkaa toteutuvat. Meidänhän piti alunperin helmikuussa käydä Krakovassa, mutta se reissu peruuntui ensin muuton ja sitten lentoyhtiön vuoksi. Nyt mulla olisi WizzAirille voucher, mutta en ole vielä keksinyt sille käyttöä. Katselin kyllä lentoja muun muassa Wieniin, mutta mikään ei toistaiseksi osunut ajallisesti hyvään kohtaan. Katsotaan, jos jossain välissä saisi sillä jonkun extempore matkan ostettua. 

Oon myös lueskellut, että Tukholmasta suunnitellaan yöjunaa sekä Berliiniin että Brysseliin. Molemmat kiinnostaisivat kovin, mutta en ole vielä löytänyt tietoa, että kumpikaan juna pääsisi tänä vuonna matkaan. Mun työkuviot ja sen myötä lomapäivät on vielä aivan auki kevään jälkeen, ja ne vaikuttavat totta kai paljon matkojen onnistumiseen. Lisäksi pitää saada joku kissavahti kotiin reissujen ajaksi, vapaaehtoiset ilmoittautukaa…

Mihin sinä haaveilet matkustavasi vuonna 2021? Oletko käynyt Genevessä tai Oslossa?