Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Vastuullinen vaatekaappi

Vastuullisen valmistusprosessin tulos: Riite, kaunis turvavyöreppu

Kaupallinen yhteistyö: Globe Hope

Postaus on osa postaussarjaa Kohti vastuullisempaa vaatekaappia, jossa sukelletaan vaatekomeron syövereihin ja yritetään täyttää kaappi ekologisilla ja eettisillä vaatekappaleilla. Viime postauksessa esiteltiin Globe Hopen turvavyölaukut.

Muistatteko, kun esittelin teille aiemmin kaksi uutta turvavyölaukkuani? Molemmat Globe Hopelta, täysin kierrätysmateriaaleista tehtyjä kestäviä laukkuja? No, tuon postauksen jälkeen jäin vielä mietiskelemään, että mulla olisi tarvetta repulle. Kuten olen kertonut, mulla on yksi reppu, joka on kirppikseltä ostettu ja toimii hyvin. Se on kuitenkin aika pieni, eikä esimerkiksi läppärini mahdu sinne.

Saanko esitellä ratkaisun: Globe Hopen Riite-reppu.

Kierrätys- ja ylijäämämateriaalista valmistettu reppu

Kuten olette voineet huomata, olen hyvin mieltynyt turvavyökuosiin. Laukut saatuani törmäsin sattumalta Globe Hopen uuteen The Six Percent -kesämallistoon. Ja ihastuin päätäpahkaa noihin väreihin! Niin ihanan keväisiä ja kevyitä sävyjä, jotka kruunasivat jo ennestään tyylikkäät laukut. Katsoin kieli pitkällä vihreää Kaste-laukkua, mutta päätin olla fiksu ja jättää sen muiden tilattavaksi, koska en tarvitse kahta samanlaista laukkua. Silmiini osui kuitenkin Riite, jota olin ihastellut jo mustana. Riitteen kesäversio on kuitenkin mikäs muu kuin vihreä – ultimaattinen lempivärini, joka kuvastaa persoonani lisäksi koko brändiäni.

Riitteen on suunnitellut niin ikään Miisa Asikainen, kuten monet muutkin Globe Hopen tuotteet. Reppu on tehty kierrätysmateriaaleista – uudessa repussa ainoat uudet osat ovat metalliosat, kuten vetoketju. Materiaali on lajiteltu ja puhdistettu Suomessa ja reppu on valmistettu Suomessa. Turvavyöt ovat värjätty ja punottu käsin. Yksi kerrallaan reppu täytti kaikki vaatimuslistani kohdat.

Mikä on Globe Hope?

Monelle nimi Globe Hope on varmasti tuttu, mutta joukkoon mahtuu ehkä niitäkin, jotka eivät ole yrityksestä aiemmin kuulleet tai sen enempää perehtyneet. Tiivistän siis teille: Globe Hope on suomalainen yritys, joka myy tuotteita, joiden valmistus ei vaadi uusien raakamateriaalien käyttöä. Globe Hope myy vaatteita, laukkuja ja asusteita. Yritys kuvaa itseään vastuulliseksi, eettiseksi ja ekologiseksi.

Nuo edellä mainitsemani kolme termiä ovat nykyään hyvin suosittuja sanoja brändien keskuudessa, sillä vastuullisuus on nyt hitti. Osa vastuullisuudesta puhuva brändi saattaa silti enemmän harjoittaa viherpesua kuin oikeaa vastuullisuutta. Tehokas niksi varmistaa, kummasta on kyse, on etsiä yrityksen sivuilta tietoa tuotannosta ja vastuullisuusraportti. Globe Hopen sivulta löytyy nämä molemmat, sillä yritys haluaa todella olla läpinäkyvä kaikessa toiminnassaan. Mulle on tärkeää, että yritys viestii näistä asioista avoimesti. Piilottelusta tai epäselvästä viestinnästä tulee heti se fiilis, että jotain on pielessä. Globe Hope on saanut myös useita kunniamainintoja vastuullisesta työstään. Pidän siis itse Globe Hopea vastuullisena valintana.

Riite on tilava ja esteettinen selkäreppu

Arvostan repuissa ja laukuissa kovasti ulkonäköä, sillä se on tuotteissa ominaisuus, johon ensimmäisenä isken silmäni. Kuitenkin kerroin jo aiemmin tarvinneeni reppua yhteen nimenomaiseen asiaan, eli läppärin kuljettamiseen. Käyn välillä kirjastolla kirjoittamassa gradua, ja ainut reppu mihin saan läppärini mahtumaan, on olalle heitettävä kangaskassi. Koska kassissa täytyy kuljettaa muutakin, olen saanut hartiaani muistoksi ikävän punaisen kohdan aina läppäriä kangaskassissa kantaessani. Tästä syystä en oikein viitsi mennä läppärin kanssa kahvilaan tai kirjastoon kirjoittelemaan, vaikka kuinka haluaisin.

Yksi tärkeä ominaisuus Riitteessä on siis se, että läppärini mahtuu sinne sisälle ja paino jakaantuu tasaisesti selälle, jolloin se ei tunnu yhtä raskaalta kuin olalla kannettaessa. Riitteen esittelyssä on näkyvissä esimerkkejä tietokoneista, jotka mahtuvat Riitteen erilliseen läppäritaskuun. Omaa tietokonettani, Lenovon 15-tuumaista läppäriä ei ollut listassa, mutta tämä mahtuu repun erilliseen tietokonetaskuun. Jos ei mahtuisi, kuljettaisin sitä isommassa taskussa. Näiden lisäksi sisällä on myös toisella sivustalla iso vetoketjutasku.

Kompakti reppu viikonloppureissulle

Toinen asia, johon suunnittelin Riitettä käyttäväni, on viikonloppureissut. Tulen varmasti jossain vaiheessa käymään Suomessa viikonloppulomalla. Jos menen lentäen, tulee tavarani mahtua käsimatkatavarakokoon. Riite sopii siihen juuri passelisti. Pystyn pakkaamaan mukaani parin päivän vaatteet, tietokoneen ja matkaeväät. Tämä tuleekin olemaan varmasti mukana Suomen reissuillani, kunhan niitä joskus tulen tekemään.

Myös Ruotsin sisällä toivon tekeväni yhden yön reissuja, johon mukaan tarvitsen vaatekerroksen ja kameran. Riite tulee tarpeeseen siinäkin, sillä se on katseenkestävä ja vetää sisäänsä juuri sopivan verran tavaraa parin yön poistumisia ajatellen.

Olen pitänyt reppua nyt mukanani töissä, sillä kuljetan aina muun muassa eväsrasioita mukanani. Reppu onkin tullut jo useaan kertaan puheeksi, ja olen ylpeänä saanut esitellä sitä ja kuulla kehuja kauniista ulkonäöstä. Eikä ihme, sillä tämä on oikeasti esteettinen reppu! Musta on monikäyttöinen väri, mutta vihreään rakastuin. Molempia vaihtoehtoja on onneksi saatavana, jokaiselle siis jotakin.

Riite tuntuu myös ergonomiselta selässä. Erityisesti tykkään tuosta, että selkähihnojen lisäksi Riitteessä on päällä pienet kahvat, joista repun voi nostaa nopeasti silloin, kun ei ehdi heittää sitä selkään. Näin käy mulle ainakin yllättävän usein, esimerkiksi ruuhkaisesta metrosta poistuessa.

Mistä repun hinta koostuu?

Riite-reppu maksaa 300 euroa. Ensimmäinen ajatus on varmaan, että onpa kallis. Siltä se saattaa alkuun tuntua, mutta kannattaa miettiä hetki, mistä tuo ajatus tulee.

Ensinnäkin, olemme tottuneet todella halpoihin tuotteisiin erilaisten pikamuotiketjujen vuoksi. Halvat vaatteet ja laukut vaan yleensä kielivät siitä, että siksi että sinä maksaisit vähän, saa joku tuotantoketjussa hävyttömän pientä korvausta työstään. Tämä on syytä muistaa aina, kun kauhistelee vastuullisesti tuotettujen tuotteiden hintoja. Jos Riite maksaisi vaikka 100 euroa, jäisi työntekijöille pienempi osa käteen. Repun turvavyö on tosiaan värjätty ja punottu käsin. Tämä tarkoittaa, että tuohon työhön saa uppoamaan useita tunteja. Jos tuntipalkka halutaan pitää reiluna työntekijää kohtaan, kertyy jo pelkästään turvavyön värjäämisestä ja punomisesta kohtuullinen summa maksettavaa. Näin pikkuhiljaa joka puolelta kerääntyvät ne kulut, jotka lopulta kietoutuvat 300 euron myyntihinnaksi.

Toivon käyttäväni tätä reppua useiden vuosien ajan. Otetaan nyt oletukseksi, että Riite kestää aktiivisessa käytössä viisi vuotta. (Kannattaa muuten aina miettiä nämä niin, että millaista elämäsi on viiden vuoden päästä? Mun elämään toivottavasti kuuluu silloin esimerkiksi omistusasunto, vakituinen työpaikka ja mahdollisesti jopa lapsi, olen silloin itse 32-vuotias. Tuo tuntuu todella kaukaiselta, ja siksi on aika kiva ajatus, että Riite olisi mulla silloin edelleen käytössä). Tällöin maksaisit 60 euroa vuodessa vastuullisesti tuotetusta ekologisesta repusta, jonka tuotantoprosessissa kaikki osapuolet ovat saaneet asianmukaisen korvauksen. Ei tunnu enää yhtään niin pahalta, eihän?

Ymmärrän myös sen puolen, että kaikilla ei ole varaa laittaa juuri nyt kolmeasataa reppuun. Se on ihan ok. En kuitenkaan suosittele silti laittamaan sitä pariakymppiä johonkin epäeettisesti tuotettuun halpareppuun, joka hajoaa parissa vuodessa. Siinä tapauksessa suosittelen suuntaamaan kirpparille ja ostamaan omaan budjettiinsa mahtuvan repun, johon ei ole käytetty yhtään uutta raakamateriaalia, jos se on käytettynä ostettu. Vielä parempi on lainata tai roskalavailla tarpeellinen reppu joltain. Suosittelen kuitenkin miettimään, olisiko oikeasti varaa satsata laadukkaaseen ja kestävään reppuun, mutta ei vain halua käyttää tuota summaa yhteen tuotteeseen. Silloin voi mietiskellä, mikä siinä hinnassa tökkii ja mistä asioista itse on valmis maksamaan – vastuullisista työolosuhteista vai jostain muusta? 🙂

Mitä tykkäätte uudesta repustani? Onko Globe Hope teille tuttu merkki ja löytyykö omasta kaapista heidän tuotteitaan?

Reppu saatu Globe Hopelta somenäkyvyyttä vastaan.

Kestävät ja vastuulliset turvavyölaukut ovat tyylikäs valinta

Postaus on osa postaussarjaa Kohti vastuullisempaa vaatekaappia, jossa sukelletaan vaatekomeron syövereihin ja yritetään täyttää kaappi ekologisilla ja eettisillä vaatekappaleilla. Viime postauksessa esiteltiin upea suomalainen vastuullinen vaateyritys.

Matka kohti vastuullista vaatekaappia jatkuu ja tänään mennään vaatteiden ohi toiseen tärkeään, asukokonaisuuden kruunaavaan elementtiin: laukkuun.

Omasta laukkutaustastani alkuun: laukut ovat aina olleet kompastuskiveni. Ennen saatoin ostaa halpaketjukaupasta ison tekonahkalaukun, ja käyttää sitä monta vuotta sen jälkeenkin, kun pinta alkoi kulua ja vetskari meni rikki. Propsit mulle siitä, mutta eihän se mitenkään hienon näköistä ollut. Pitkään en omistanut lainkaan pikkulaukkua, vaan esimerkiksi baarissa kuljin aina tavarat käsissäni ja ulkona takin taskuissa. Lopulta haltuuni päätyi kiva pikkulaukku, joka joltain oli unohtunut kotiini, mutta kukaan ei ahkerista kyselyistä huolimatta tunnustautunut sen omistajaksi. Isompana laukkuna käytin lähinnä kangaskasseja tai lukiossa saamaani Dakinen reppua.

Kunnes koitti muutto Ruotsiin ja tavaroiden rajaus. Mukaan lähti lopulta vain yksi reppu, jonka olin kirpparilta ostanut alle vuotta aiemmin. Olin kuitenkin jo pitkään kaivannut repun rinnalle laukkua ja lisäksi kätevää pikkulaukkua. En kuitenkaan raaskinut ostaa mitään sinne päin olevaa – odotin juuri sitä oikeaa, kummankin laukun kohdalla.

Ja lopulta ne oikeat löytyivät Globe Hopen turvavyölaukkumallistosta. Aluksi suhtauduin turvavyölaukkuihin epäilevästi – vuoden totuttelun jälkeen ihastuin. Haluamani vaihtoehto oli ehtinyt jo loppua joka paikasta, mutta iskin pian silmäni toiseen laukkuun. Lopulta saatuani joululahjaksi lahjakortin Globe Hopeen, päädyin tilaamaan itselleni Trombi-olkalaukun. Trombi onkin ollut lähes päivittäisessä käytössä saapumisensa jälkeen, ja oon edelleen enemmän kuin tyytyväinen. Laukkuun mahtuu mun työpäivien tärkeimmät, eli 750 ml termarivesipullo, jota kuljetan mukana joka paikassa, eväät, hiusharja, silmälasikotelo, tarvittaessa järkkäri ja kaikki random pikkusälä, kuten puhelimen laturi ja työpaikan kulkukortti. Laukussa on sisällä vetoketjullinen pikkutasku.

Mulle on myös nykyään todella tärkeää uutta päälle puettavaa hankkiessani visioida, miltä kyseinen tuote näyttää käytössä. Trombista sain heti päähäni mielikuvan itsestäni keväällä Oslossa, päälläni kyseinen laukku ja siellä sisällä polaroid-kamerani. Näin heti monta mahdollista asuyhdistelmää laukun ympärille ja useita käyttötarkoituksia. Ilman visiota en osta tuotetta, mutta Trombi laittoi mielikuvat rullaamaan jo ennen kun ehdin tosissani punnita ostamista.

Vaikka Trombi täytti päivittäisen laukun tarpeen, kaipasin silti edelleen pikkulaukkua. Iskin silmäni niin ikään Globe Hopen turvavyölaukkuun, joka oli pieni ja punainen. Valitettavasti punainen malli oli ehtinyt loppua joka paikasta pohdittuani liian pitkään. Yhtenä päivänä silmiini osui Upcycler Helsingin mainos, jossa kerrottiin yrityksen yksivuotispäivän kunniaksi järjestetystä turvavyölaukkujen alennuksesta. Ja sieltä löytyi himoitsemani laukku, punaisen sijaan mustana, mutta löytyi kuitenkin – alennuksessa.

Ja niin luokseni saapui Kaste. Myönnettäköön heti alkuun, että Kaste on ollut toistaiseksi vähemmällä käytöllä, sillä päivittäiseen tavaroiden kuljettamiseen Trombi on paremman kokoinen. Nyt kun kodin ulkopuolella ei tule niin paljon turhia pyöriskeltyä, on pikkulaukun tarve vähäisempi. Kuitenkin olin erittäin positiivisesti yllättynyt siitä, että Kaste vetää sisäänsä järjestelmäkameran, joka ei ole mikään minijärkkäri, vaan runko on ihan kunnon järkkärin kokoinen. Siksi Kaste onkin päässyt kamuksi kuvauskeikoille ja ennustan kesän lähestyessä ja ulkoilmoissa vietetyn ajan kasvaessa Kasteen pääsevän kovaan käyttöön. Tuonne menee näppärästi avaimet, puhelin, korttikotelo ja lisäksi vaikka se järkkäri tai polaroid-kamera, evästä, hiusharja tai mitä nyt ikinä tykkääkään mukanaan kuljettaa. Termosvesipulloa en pysty Kasteeseen änkemään, ja olen monesti miettinyt tarvitsevani pienemmän vesipullon. Kasteessa on sisällä avoin pikkutasku.

Siinä missä näen itseni toukokuisessa Oslossa Trombin kanssa, on mieleeni piirtynyt kuva meikäläisestä heinäkuisessa polttavan kuumassa Genevessä kevyt kesämekko päällä ja Kaste olalla. Visiot ovat vahvoja.

Molemmat laukut ovat tehty sataprosenttisesti kierrätysmateriaaleista. Trombissa on kätetty vanhoja turvavöitä sekä armeijan laukkukangasta. Kaste taas on tehty pääasiassa vanhoista turvavöistä, mutta sivut ja olkahihna ovat ylijäämänahkaa. Suosin vegaanisia tuotteita ja kartan nahkaa kuin ruttoa, mutta jotenkin muuten roskiin menevä ylijäämänahka ei tuntunut niin pahalta… Koitan olla vain ajattelematta sitä. Olen harkinnut vaihtavani myös Kasteeseen turvavyöhihnan, sillä Trombissa se on yksi suosikkiominaisuuksistani.

Kaste on valmistettu täysin Suomessa. Trombit materiaalit ovat puhdistettuja ja lajiteltuja Suomessa, valmistus on tehty Virossa.

Turvavyölaukkuja myy muuten myös ainakin Hookoohoo. Laukkujen hinta kaikilta valmistajilta saattaa alkuun tuntua korkealta, mutta jos miettii vastuullisesti tuotettujen, erittäin pitkäkestoisten laukkujen arvoa, hinta kohtuullistuu mukavasti. Nämä kaksi laukkua täyttävät ainakin omat laukkutarpeeni pitkäksi aikaa (vaikka vähän haaveilenkin vielä siitä punaisesta Kasteesta…), eivätkä vaikuta käytössä kuluvan. Olen itseasiassa jo aiemmin maininnut ohimennen himoitsevani näitä laukkuja, ja nyt ne sain. Iso peukku siis näille!

Onko sulla turvavyölaukkuja? Iskeekö turvavöistä tehdyt laukut suhun vai vaatiiko ajatus vielä totuttelua?

Ekologinen vaateyritys Upcycler Helsinki tarjoaa sen, mitä tarvitset

Kaupallisessa yhteistyössä Upcycler Helsinki

ekologinen-vaateyritys-upcycler-helsinki

Postaus on osa postaussarjaa Kohti vastuullista vaatekaappia, jossa sukelletaan vaatekomeron syövereihin ja yritetään täyttää kaappi ekologisilla ja eettisillä vaatekappaleilla. Ensimmäisessä postauksessa karsittiin kaapista turhat vaatteet pois.

Miltä kuulostaa vaatekauppa, jossa laatu korvaa määrän? Jossa valikoima ei pursuile toinen toistaan samanlaisempia ja saumoista repsottavia vaatteita, vaan jossa on tarkkaan valitusti kourallinen aikaa kestäviä tuotteita? Josta ei tarvitse edes ostaa mitään omaksi, vaan voi ottaa vaatteen tai asusteen lainaan? Mulla on ilo kertoa, että tällainen kauppa on olemassa. Saanko esitellä teille, Upcycler Helsinki.

ekologinen-vaateyritys-upcycler-helsinkiekologinen-vaateyritys-upcycler-helsinki
ekologinen-vaateyritys-upcycler-helsinki

Upcycler Helsinki on yhden naisen yritys. Naisen, joka kyllästyi pikamuotiin ja haluaa vähentää muodin aiheuttamia ympäristöhaittoja ja tarjoaa ekologisempaa vaihtoehtoa. Mun on pakko nostaa hattua Maj-Lis Viitaselle siitä rohkeudesta, mitä häneltä vaadittiin yrityksen perustamiseen. Hattu kohoaa arvostuksen mukana taivaisiin asti siitä, että yritys on ekologinen. Juuri sitä, mitä tähän ympäristöongelmaiseen maailmaan kaivataan.

Kierrätysmateriaalit ja ekologiset tuotantoketjut

Mulle kierrätysmateriaali on sanana jo itsessään vaaleanpunaisina sydämiä aiheuttava. Tämä maailma ei tosiaankaan tarvitse enää uutta vaatemateriaalia, kun nykyistäkin on käytettävissä niin julmetun paljon. Upcycler Helsingin valikoimassa vaatteet ja asusteet ovat tehty kierrätysmateriaaleista, uudelleenkäytetyistä tai paikallisesti uusiutuvista materiaaleista. Pääasiassa siis käytettyä, ja uusien tuotteiden materiaali on esimerkiksi puuta tai muuta uusiutuvaa matskua. Materiaaleina käytetään myös esimerkiksi teollisuuden ylijäämäkankaita.

ekologinen-vaateyritys-upcycler-helsinki

Tarkkaan valitut merkit

Upcycler Helsingin valikoimassa on tällä hetkellä 20 merkkiä, joista kaikista löytyy esittely täällä. Merkit on valittu huolella. Tarkoituksena on tukea pieniä, suomalaisia yrityksiä, jotta massatuotannon ongelmat ekologisesta ja eettisestä näkökulmista eivät seuraa vaatteiden mukana.

Sain valita verkkokaupasta itselleni jotain osana yhteistyötä. Mietin useamman kuukauden, mitä valitsen, sillä en halunnut mitään turhaa. Tuntuisi suoraan sanoen hölmöltä tehdä yhteistyö ekologisen kaupan kanssa, ja saada itsellensä vaatteita, joita ei kuitenkaan käyttäisi paria kertaa enempää. Parin kuukauden pohdinnan jälkeen näin ihanan sinisen mekon, johon ihastuin välittömästi. Pohdin sen tarvetta ja mahdollista käyttöastetta vielä pari viikkoa, kunnes uskaltauduin tekemään päätöksen. 

Kuvissa päälläni näkyykin siis Mahla Clothingin sininen paitamekko. Tykästyin mekon monikäyttöisyyteen, sillä se menee kevyempänä vaatteena ilman sukkahousuja, ja toimii vielä marraskuun vilpoisimmissa säissä hyvin paksujen sukkisten kanssa. Mekko on siisti mutta älyttömän mukava. Se on valmistettu loputtomiin uudelleen kierrättettävästä polyesteristä ja bambusta. Mekon tuotetiedoista löytyi myös selkeät mitat, joiden avulla osasin tilata oikean kokoisen vaatteen. Nämä kokotaulukot ovat hyödyllinen lisä, joka pitäisi mun mielestä lisätä ihan kaikkien vaatteiden tuotetietojen yhteyteen.

ekologinen-vaateyritys-upcycler-helsinki

Olen myös kovasti himoinnut Globe Hopen turvavyölaukkuja, TAUKOn paperbag-housuja sekä Pure Wasten vaatteita. Mulla on Pure Wasten valmistama norppakollari, ja se lähti mukaan Tukholmaankin, koska on ehkä mukavin kollaripaita ikinä.

Jos et tarvitse omaksi, lainaa!

Upcycler Helsinkiin on hiljattain avautunut myös uusi, ihan loistava ominaisuus. Yritykseltä on nimittäin myös mahdollisuus lainata vaatteita lyhytaikaiseen käyttöön Lainaamon puolelta. Voit vuokrata vaatteen tai muun tuotteen itsellesi kahdeksi viikoksi pientä maksua vastaan. Jos tykästyt tuotteeseen, voit lunastaa sen omaksi. Jos tarve tuotteelle ei ole pidempi, voit palauttaa tuotteen. 

Näitä lainaamoja pitäisi ehdottomasti olla enemmänkin, sillä se voisi radikaalisti vähentää turhia ostoksia esimerkiksi yhden illan juhlatarvetta varten. Vaatteita ei tarvitse edes pestä ennen palautusta, yritys hoitaa sen puolestasi. Mahtava konsepti!

ekologinen-vaateyritys-upcycler-helsinki
ekologinen-vaateyritys-upcycler-helsinki

Rehellisesti voin sanoa, että olisin varmasti myös ilman tätä yhteistyötä nostanut blogissani jossain vaiheessa esiin Upcycler Helsingin. Todennäköisesti sellaisessa postauksessa, jossa esitteliin muitakin firmoja. Olen seurannut Maj-Lisin yrityksen kasvattamista alkuaskelista lähtien ja kerännyt rohkeutta ehdottaa yhteistyötä. Siksi, että haluan esitellä teille tämän yrityksen, mutta myös siksi, että haluan ekologisista arvoista välittävien ihmisten tietävän, että meitä on täällä muitakin. Joukossa on voimaa, ja muhun itseeni valaa uskoa parempaan huomiseen se, että meitä on iso joukko ekologisia elämänarvoja vaalivia.

En aio kannustaa teitä ostamaan mitään, mitä ette todella tarvitse. Mutta jos ja kun tarve uudelle vaatteelle löytyy, katsokaa ensin Upcycler Helsingin valikoima. Sivuilta löytyy vaateteollisuudessa usein hukassa olevaa läpinäkyvyyttä ja tarkkaan valittuja vaatekappaleita. Katso verkkokaupasta läpi, löydätkö tarvitsemasi vaatteen, ja tilaa se Upcycler Helsingin kautta. Näin lyöt kaksi kärpästä yhdellä iskulla – ostat vastuullisen vaatteen ja tuet suomalaista pienyrittäjää, joka on koko sydämestään mukana taistelemassa maapallomme puolesta. Valinta ei voi mennä enempää nappiin.

Mekko saatu Upcycler Helsingiltä somenäkyvyyttä vastaan

Vaatekaapin sisällön karsiminen minimiin

Tästä alkaa uusi postaussarja Kohti vastuullista vaatekaappia, jossa sukelletaan vaatekomeron syövereihin ja yritetään täyttää kaappi ekologisilla ja eettisillä vaatekappaleilla.

 

 

vastuullinen-vaatekaappi-vaatteiden-karsiminen

Syksyn suuren elämänmuutoksen, ulkomaille muuton, myötä olen ollut pakotettu tarkastelemaan vaatekaappini tilannetta uudemman kerran. Suoraan sanoen olen joutunut karsimaan vaatekaappini sisältöä rankalla kädellä. Totuus on, että vaatekaappini todellakin kaipasi karsintaa – ja nyt puhun nimenomaan siitä konkreettisesta kaapista, jonka hyllyt painuivat alaspäin vaatemäärän painosta.

Koska Ruotsiin muuttaessamme otamme mukaan vain ne tavarat, jotka jaksamme kantaa, on vaatteiden karsiminen välttämätöntä. Vaatteita tulee mukaan minimaalisen vähän, sillä matkalaukkuihin pitää jäädä tilaa muullekin. Suomesta vuokrasimme lämpimän varaston, jonne pystyn jättämään rajallisen määrän vaatteita säilöön tulevaa varten.

Aloitin prosessin jaottelemalla kaikki vaatteeni kahteen luokkaan: säästöön tai pois. Säästöön-luokka jakautui vielä kahtia, varastoon tai mukaan, ja pois-luokan kahtiajako oli myyntiin tai lahjoitukseen. Neljään osaan jaettu kaappi on mielestäni selkeä. Tein molempiin pääkategorioihin useamman kierroksen, jotta säästettävien ja etenkin mukaan otettavien vaatteiden määrä olisi tarpeeksi pieni.

Mitä perusteita käytin vaatteiden luokituksessa? Niin, vaatteista luopuminen ei todellakaan ole helppoa. Koitin kuitenkin olla järkevä ja karsia vaatteita rankalla kädellä. Pois-kasaan päätyivät ne vaatteet, joita en ihan oikeasti käytä riittävästi. Vaikka kuinka tykkäisin jostain vaatteesta, mutta en vain osaa käyttää sitä, on se silloin turha lisä vaatekaappiini. Eli poistoon. Säästettäviä valitsin sen mukaan, harmittaako minua tulevaisuudessa oikeasti, jos nyt luovun tästä vaatteesta. Varastoon menevien vaatteiden kohdalla mietin, tykkäänkö tästä vaatteesta vielä kahden vuoden päästä. Me kun emme tiedä, kauanko asumme Tukholmassa, joten säästettävien vaatteiden on syytä miellyttää silmää vielä usean vuoden päästäkin.

 

vastuullinen-vaatekaappi-vaatteiden-karsiminen
vastuullinen-vaatekaappi-vaatteiden-karsiminen

Yritin myös karsia pois kaikki huonolaatuiset vaatteet. Jos paita on jo pahasti nukkaantunut, siinä on pieniä reikiä tai kankaasta väri on lähtenyt, sitä ei kannata säästää. Tämä sääntö päti hyvin omassa tilanteessani, jossa vaatetta on vaan niin paljon, ettei kaikkea voi säästää, ei edes rättien ja muiden kestohyödykkeiden muodossa.

Pois-pinkka oli suht helppoa jakaa kahtia parilla apukysymyksellä. Onko vaate myyntikuntoinen? Saako siitä rahaa niin paljon, että myynti kannattaa? Noiden perusteella oli helpohkoa miettiä, laitanko vaatteen ensisijaisesti myyntiin vai lahjoitukseen. Toki pari vaatekappaletta päätyi ihan suoraan roskiin. Osa myyntiin menneistä vaatteista eivät lopulta mene kaupaksi, joten ne päätyvät myöhemmin lahjoitukseen.

Lahjoitukseen menevät vaatteet vein SPR Vaasan lahjoitusboksiin. Myytävistä vaatteista osa meni itsepalvelukirppikselle ja osa Facebookin kirppisryhmiin.

Mukaan otettavat vaatteet ovat edelleen se hankalin. Liikaa ei viitsisi ottaa, mutta paljollako pärjää? Tukholmasta saa toki ostettua lisää vaatetta, mutta sekään ei ole tavoitteeni. Viitsinkö ottaa kahta vihreää neuletta, jos rakastan molempia, vai pitäisikö ottaa yksi superkiva vihreä ja toinen ihan ok kiva musta? Miljoonia kysymyksiä, ja prosessi on edelleen kesken.

vastuullinen-vaatekaappi-vaatteiden-karsiminen

 

Olisin tehnyt vaatekaapin karsinnan ilman muuttoakin. Haaveeni on täyttää vaatekaappi laadukkailla, ekologisilla ja vastuullisesti tuotetuilla vaatteilla. Olen katsellut paljon vastuullisia vaatefirmoja ja esittelen niitä hieman postaussarjan myöhemmissä osissa. Sana täyttää on muuten harhaanjohtava, sillä en halua vaatekaappini olevan täynnä. Haluan siellä olevan vaatetta sopivasti, juuri sen verran kuin tarvitsen, eikä yhtään enempää. 

 

Uusia ostoksia haluan harkita pitkään – niiden tulisi olla edellämainitut kriteerit täyttäviä. Tosin voi olla, että yksinkertaisesti tarvitsen uutta vaatetta enkä ehdi syynätä kaikkea läpi. Tällöin aion turvautua kirpputoreihin, joita Tukholmassa varmasti riittää. Niistä voin ostaa vähän kevyemmällä kädellä, mutta silti harkittuja ja tarpeellisia ostoksia.

Millaisia askelia sinä haluat ottaa matkalla kohti vastuullista vaatekaappia?

 

Kuukauden ekoahdistus: Vaatteiden kierrätys – mihin ne oikein kuuluvat?

 

Aloitin projektin, jota kutsun nimellä Kohti vastuullista vaatekaappia. Ensimmäinen askel projektissa on vaatekaapin läpikäyminen. Pistin ison osan vaatekaapistani myyntiin, mutta jäin pohtimaan, mitä tehdä niille vaatteille, joista en usko saavani rahaa.
 
Ensimmäisenä päähän pälkähtävä vaihtoehto: lahjoittaminen. Olen lahjoittanut aiemmin tavaraa Facebookin roskalavalla, mutta kokenut sen turhauttavaksi noutojen sopimisen ja kaiken pienen nypläämisen kanssa. Siksi tälläkin kertaa vähintään yksi jätesäkillinen vaatetta lähtee hyväntekeväisyyteen anonyymina.
 

 

 

 
Asuinkaupungissani Vaasassa on SPR:n kirpputori, jonka ulkopuolella on 24/7 käytössä oleva lahjoituslaatikko. Olen poikaystäväni kanssa kyseisen kirppiksen vakioasiakas, mutta olemme vieneet lahjoitukseen varmaan tuplasti sen määrän tavaraa, mitä olemme sieltä ostaneet. SPR ottaa lahjoituksia vastaan ja myy ne kirpparilla. Tulot käytetään luonnollisesti SPR:n toimintaan ja uskoakseni kyseisen kirpparin ylläpitoon. Vien mielelläni sinne käyttökelpoista vaatetta, sillä pääsen itse helposti eroon tavarasta, jonka joku muu ostaa tuottaen rahaa hyväntekeväisyyteen.
 
Suurempi murhekryynini on vaatteet, jotka eivät enää kelpaa edes lahjoitukseen. Toisin sanoen puhun vaatteista, jotka ovat rikki tai sillä tavalla likaantuneita, ettei pesu auta. Mihin tällaiset vaatekappaleet kuuluvat?
 
Järjen ääni sanoo, että rikkinäiset vaatteet kuuluvat tietenkin roskiin. Se, että Suomessa syntyy jopa 100 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä vuodessa, saa miettimään asiaa uudestaan. Voiko rikkinäisiä vaatekappaleita jotenkin hyödyntää?
 
Nyt näppärät käsistään vastaavat, että korjaa vaate. Tämä olisikin erittäin hyödyllistä. Mun on myönnettävä, että minä en kertakaikkiaan osaa korjata pahasti revenneitä vaatteita. En ole käyttänyt ompelukonetta yläasteen jälkeen, enkä osaa käsin ompelemalla päätellä lankaa. Yksinkertainen ratkaisu, eli opettelu, ei todennäköisesti tuota tulosta siinä määrin, että osaisin kaikki rikkinäiset vaatteeni korjata.
 
Jotkut näppärät ihmiset tekevät myös vaatteista esimerkiksi rättejä. Tämä varmasti pätee joihinkin vaatteisiin, mutta haluanko kotiini jostain vanhoista sukista ja alusvaatteista tehtyjä rättejä? Kankaan määrän huomioon ottaen niistä tuskin kummoisia pölynpyyhkijöitä saisi.
 
Rikkinäistä vaatetta ei saa laittaa lahjoitusbokseihin, enkä siellä Facebookinkaan puolella viitsi ilmaiseksi jaella vanhoja ja virttyneitä sukkiani tai puhki kuluneita kollareita.
 
 
Päädyn siis kuitenkin heittämään vaatteet roskiin. Hampaita kiristellen, omatunto soimaten vien vaatteeni taloyhtiön pihalla nököttävään sekajäteroskikseen. 
Huomiseen mennessä olen jo unohtanut asian.
 
Lue myös: