Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Kuukauden ekoahdistus

Kuukauden ekoahdistus: Uudenvuoden ilotulitukset

Tämän postauksen jälkeen on aika siivota joulu pois blogista ja siirtyä muihin aiheisiin. Meillä oli tosi kiva joulu ja neljän päivän loma. Maanantaina jatkuu työarki ja on aika siirtää katse tulevaan myös blogissa. Ensin kuitenkin vielä viimeistä kertaa kuukauden ekoahdistus, sillä vuoden vaihtuessa myös tämä postaussarja päättyy. Tämän postauksen kuvat ovat muuten jouluaatolta tuota lumikuvaa lukuunottamatta – saatiin joulupäiväksi ja tapaninpäiväksi lumet Tukholmaan, mutta nyt ne ovat jo sulaneet plussa-asteiden myötä pois.

Joulukuun ekoahdistuksena on jokavuotinen pohdinta ja vääntö ilotulitteista – pitäisikö raketteja ampua vai eikö pitäisi.

kuukauden-ekoahdistus-ilotulitukset-raketit

Näin alkuun voin todeta, että mä rakastan ilotulituksia. Mielestäni ne ovat upean näköisiä ja niistä tulee tietynlaista tunnelmaa, jota on vaikea kuvailla. Viime vuosina ilotulitukset tuntuvat kuitenkin muuttuneen jotenkin laimeammiksi. Ehkä syynä on myös se, että olen alkanut tiedostaa koko homman turhuuden.

Rakettien ampuminen on kuin ampuisi rahaa taivaalle, ihan kirjaimellisesti. Tästä syystä en ole itse ikinä innostunut rakettien ostamisesta, mutta olen mielelläni ihaillut muiden tulitteita. Ilotulituksissa on kuitenkin muitakin ongelmia kuin rahan meno. Eläimille esimerkiksi raketit saattavat olla hyvin pelottava kokemus. Meidän Fredi tuijottaa raketteja enemmänkin kiinnostuneena kuin peloissaan, mutta muilla voi olla hankalampaa.

kuukauden-ekoahdistus-ilotulitukset-raketit

Ja sitten se mieletön roskan määrä, joka liittyy vahvasti nimenomaan ekoahdistukseen. Uuden vuoden päivänä on kiva käydä kävelyllä, mutta joka kerta saa kauhistella, kuinka paljon raketit ovat roskanneet. Eikä ihmisillä tietenkään ole mitään kiinnostusta kerätä rakettiroskiaan… Aivan älytöntä.

Monet kaupungit ovat alkaneetkin harkita uudestaan ilotulituksen järjestämistä. Esimerkiksi Vaasan kaupunki päätti perua uudenvuoden rakettien ampumisen ja antaa siihen varatut rahat hyväntekeväisyyteen. Aiemmin olen nähnyt yhden kaupungin vaihtavan kesän lopussa olevat ilotulitukset laseresitykseen. Toki koronalla on varmasti iso osa näissä tämän vuotisissa päätöksissä, mutta ehkä yhden uuden vuoden ilman raketteja ollessaan ihmiset tajuaisivat, että juhlia voi viettää ilman sitä roskaamistakin. Tai ainakin kerätä roskansa pois.

Mitä mieltä sinä olet ilotulitteista – puolesta vai vastaan?

Käy lukemassa koko vuoden kuukauden ekoahdistukset täältä!

kuukauden-ekoahdistus-ilotulitukset-raketit

Kuukauden ekoahdistus: Joulu, suuri kulutusjuhla

Black Fridaysta on luontevaa siirtyä toiseen suureen kulutusjuhlaan – jouluun. Mikä saa ihmiset villinä shoppailemaan jouluaaton molemmin puolin, ensin lahjojen perässä ja sen jälkeen alennusmyynneissä? Jouluhan se. Enkä sano, että lahjoissa olisi mitään väärää. Päinvastoin, jouluna on ihana muistaa läheisiään ja luoda tunnelmaa tarkkaan harkituilla lahjoilla, joita hankkiessa on todella ajateltu vastaanottajan tarpeita.

Toisaalta taas lahjojen antaminen voi tuntua pakkopullalta. Silloin helposti vain antamisen ja perinteiden vuoksi tulee hankittua toiselle jotain, mikä jää pölyttymään komeron hyllyille heti, kun sen kokee soveliaaksi pistää pois näköpiiristä. Kuka sellaista lahjaa oikeastaan edes tarvitsee?

joulu-kulutusjuhla-ylikulutus

Joululahjojen paketointiin käytetään hirveä määrä kertakäyttöistä lahjapaperia, jota ei voi edes lajitella hyötykäyttöön, sillä se kelpaa vain sekajätteeseen poltettavaksi. Lisäksi paperissa pitää olla jouluaiheisia kuvia, jolloin samaa rullaa ei voi käyttää ympäri vuoden annettaviin synttärilahjoihin.

Joulukoristeet ovat usein muovisia, ja niistä saattaa irrota lopulta roskiin tai imurin kautta roskiin meneviä osia. Onneksi monet käyttävät useita vuosia, jollei jopa vuosikymmeniä vanhoja koristeita, mutta helposti niitäkin tulee ostettua lisää, kun jotain kivaa sattuu kaupassa esiin.

Jouluruokaa valmistetaan niin, että pöydät notkuu. Niitä syödään useita päiviä, mutta ylijäämäruoat lentävät kuitenkin lopulta roskiin.

joulu-kulutusjuhla-ylikulutus

Kulutukseen saa tietysti myös käytettyä rahaa yllin kyllin, ja muutaman päivän sisällä koko joulu on jo ohi. Jouluun liittyvä kerskakulutus on aina ahdistanut, myös silloin, kun lapsena joulun jälkeen vertailtiin lahjoja ja oltiin kateellisia, kun kaveri oli saanut kymmenen pakettia enemmän.

Mä en ole jouluihminen, mutta tykkään silti joulun lämpimästä tunnelmasta. Siihen sopivat koristeet, lahjat ja hyvä ruoka, mutta kaikkea voi tehdä sopivasti ilman överien vetämistä.  Joulussa tärkeintä on kuitenkin yhdessäolo hyvillä mielin, ei älytön kulutus ja suuri stressi kaiken onnistumisesta.

Olen ajatellut joulukuussa tehdä blogiin pienen vastuullisen joulukalenterin, jossa antaisin vinkkejä muun muassa lahjojen paketointiin ekologisesti. Miltä tämä kuulostaa? Postaustoiveita saa myös esittää.

Kuukauden ekoahdistus: Maassa lojuvat kertakäyttömaskit

Maskit puhututtavat monesta syystä, mutta tänään en aio miettiä sitä, onko maskin käyttö tarpeellista vai ei. Sen asian vatvomisen sijaan voitaisiin keskittyä toiseen asiaan: maskin heittämiseen roskiin käytön jälkeen.

Ei pitäisi olla kovin vaikea asia, vai mitä? Silti saamme jatkuvasti nähdä uutiskuvia maskeista, jotka ovat jätetty kaikkialle muualle kuin roskikseen. Tämä on asia, jota en voi ihan oikeasti ymmärtää millään. Miksi käytetty maski pitää heittää maahan? Miksei sitä voi kantaa roskakoriin?

maskit-ja-linnut

Taannoisella kävelyllä todistin itse viidenkymmenen metrin päästä kotitalostani kahden maskin lojumista aivan väärillä paikoilla. Toinen oli maassa, toinen ripustettuna pensasaitaan. Olisi tehnyt mieli noukkia molemmat ja heittää roskiin. Mulla ei kuitenkaan ollut mukanani hanskoja tai muovipussia tai yhtään mitään, jolla olisin saanut maskit hygieniaturvallisesti kerättyä. Näin muuten yhden kaverini somesta hänen keränneen maskeja muuten vaan maasta, ja oli melkoisen määrän saanut haavinsa muutaman kilometrin säteeltä. Nostan hänelle hattua.

Hienoa, että ihmiset käyttävät maskeja. Mua ällöttää normaaleja roskia enemmän vielä juurikin se, että ne räkäiset, pisaraiset maskit jätetään lojumaan yleisille paikoille käytön jälkeen muiden kerättäväksi ja kosketeltavaksi. Jos et osaa heittää roskiasi roskiin, älä poistu kotoasi.

maskit-ja-linnut

Harmittaa myös vietävästi kaikki kuvat linnuista, jotka sotkeutuvat maskeihin ja kantavat ihmisten pöpösuojia jaloissaan. Muistetaanhan siis myös leikata maskien narut, ja jättää ne kannellisiin roskakoreihin. Yksi helppo vaihtoehto on kantaa taskussa minigrip-pussia, johon maskit voi laittaa säilöön niin kauan, että vastaan tulee roskakori. Ja ihan sinne omankin kodin roskikseen voi maskinsa heittää, niin ei tarvitse kadulle jättää. 

Parasta olisi tietenkin siirtyä kasvomaskeihin, joita kantaa aina mukanaan, jotta roskaa ei edes tulisi. Vähintä kuitenkin mitä voi tehdä, on heittää omat roskansa roskiin. Ei luulisi olevan paljoa pyydetty.

Kuukauden ekoahdistus: Oatly on pahis ja suomalainen hyvis – vai onko?

Moni on varmaan törmännyt viime viikkoina somessa pyörineeseen Oatly-keskusteluun. Niille, jotka eivät tiedä mistä on kyse, tässä lyhyt tiivistys:

Jättimäinen sijoitusyhtiö Blackstone on ostanut osan Oatlysta. Blackstone on sijoittanut rahojaan useaan yhtiöön, joista yksi on ollut mukana edesauttamassa Amazonin sademetsien tuhoutumista. Lisäksi Blackstonen toimitusjohtaja on rahoittanut Donald Trumpin kampanjaa suurella rahasummalla.
 
Ihmiset ovat olleet huolissaan siitä, että Oatlyyn käytetyt rahat menevät nyt pahan sijoittajan taskuun ja vastuullista kaurajuomaa tuottanut yritys on myynyt sielunsa maailmaa tuhoavalle yritykselle. Näin mutkat suoraksi vedettynä siis, kuten moni on tuntunut tekevän.
 

 

kuukauden-ekoahdistus-oatly-blackstone

 

Omasta mielestäni asiassa on kuitenkin useampi puoli. On totta, etteivät Blackstonen kaikki sijoituskohteet ole eettisemmästä päästä. Ihan rehellisesti sanoen, en usko yhdenkään ison sijoitusyhtiön valitsevan kaikkia kohteitaan vastuullisuuslasit päässä. 
 
Täytyy kuitenkin muistaa, että sademetsiä tuhoavien yritysten rahat eivät ole samoja, mitä asiakas Oatlyn tuotteisiin pistää. Ne eivät monellakaan tapaa liity toisiinsa. Ainut yhdistävä tekijä on sama sijoitusyhtiö. Myöskään sijoitusyhtiön toimitusjohtajan rahat eivät ole Oatlyn rahoja, eikä toisinpäin.
 
Toki on tärkeää tutkia myös yrityksen taustoja. Oatlyn sijoittajana Blackstone saa myydyistä Oatlyn tuotteista jonkun prosenttiosuuden, ja rahoja voidaan käyttää taas seuraaviin yrityksiin ja nostaa toimitusjohtajan palkkaa. Tätä kautta rahat ovat yhteydessä toisiinsa. Blackstone olisi voinut kuitenkin Oatlyyn sijoittamansa summan käyttää johonkin täysin vastuuttomaan, ilmastoa tuhoavaan yritykseen (joita maapallolta valitettavasti löytyy), joka olisi paljon vahingollisempaa kuin Oatlyn ostaminen.
 
Moni kertoo somessa nyt boikotoivansa Oatlya ja valitsevansa mieluummin esimerkiksi suomalaisen Kaslinkin kaurajuoman kaupassa. Kaslinkin omistaja on Fazer, suomalainen yhtiö, joka tunnetaan erityisesti suklaastaan. Fazer on ilmoittanut olevansa lapsityövoimaa vastaan, mutta myöntänyt, että heidän suklaansa alkutuotanto saattaa tapahtua lapsityövoimalla. Toisin sanoen, joko se tapahtuu lapsityövoimaa käyttäen, tai sitten Fazer ei halua edes ottaa selvää suklaansa alkutuotannosta – molempi pahempi.
 

 

kuukauden-ekoahdistus-oatly-blackstone

 

Postauksen tarkoitus ei ole mollata Kaslinkia ja nostaa Oatlya korkealle, vaan saada ajattelemaan monelta kantilta ennen tuomitsemista. Nämä asiat harvoin ovat mustavalkoisia, ja Oatly-boikotti saattaa suuressa kuvassa olla vahingollisempaa kuin ostamisen jatkaminen – tai sitten. Henkilökohtaisesti aion varmaan edelleen jatkaa eri kaurajuomamerkkien ostamista, myös näitä kahta aiemmin mainitsemaani. Ruotsiin muuttaessa paikallinen Oatly tulee varmasti löytämään tiensä ostoskoriin.
 
Summauksena: tutki, älä tuomitse. Äläkä jaa somessa kaikkea mitä vastaan tulee tutkimatta taustoja.
 

Kuukauden ekoahdistus: Vaatteiden kierrätys – mihin ne oikein kuuluvat?

 

Aloitin projektin, jota kutsun nimellä Kohti vastuullista vaatekaappia. Ensimmäinen askel projektissa on vaatekaapin läpikäyminen. Pistin ison osan vaatekaapistani myyntiin, mutta jäin pohtimaan, mitä tehdä niille vaatteille, joista en usko saavani rahaa.
 
Ensimmäisenä päähän pälkähtävä vaihtoehto: lahjoittaminen. Olen lahjoittanut aiemmin tavaraa Facebookin roskalavalla, mutta kokenut sen turhauttavaksi noutojen sopimisen ja kaiken pienen nypläämisen kanssa. Siksi tälläkin kertaa vähintään yksi jätesäkillinen vaatetta lähtee hyväntekeväisyyteen anonyymina.
 

 

 

 
Asuinkaupungissani Vaasassa on SPR:n kirpputori, jonka ulkopuolella on 24/7 käytössä oleva lahjoituslaatikko. Olen poikaystäväni kanssa kyseisen kirppiksen vakioasiakas, mutta olemme vieneet lahjoitukseen varmaan tuplasti sen määrän tavaraa, mitä olemme sieltä ostaneet. SPR ottaa lahjoituksia vastaan ja myy ne kirpparilla. Tulot käytetään luonnollisesti SPR:n toimintaan ja uskoakseni kyseisen kirpparin ylläpitoon. Vien mielelläni sinne käyttökelpoista vaatetta, sillä pääsen itse helposti eroon tavarasta, jonka joku muu ostaa tuottaen rahaa hyväntekeväisyyteen.
 
Suurempi murhekryynini on vaatteet, jotka eivät enää kelpaa edes lahjoitukseen. Toisin sanoen puhun vaatteista, jotka ovat rikki tai sillä tavalla likaantuneita, ettei pesu auta. Mihin tällaiset vaatekappaleet kuuluvat?
 
Järjen ääni sanoo, että rikkinäiset vaatteet kuuluvat tietenkin roskiin. Se, että Suomessa syntyy jopa 100 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä vuodessa, saa miettimään asiaa uudestaan. Voiko rikkinäisiä vaatekappaleita jotenkin hyödyntää?
 
Nyt näppärät käsistään vastaavat, että korjaa vaate. Tämä olisikin erittäin hyödyllistä. Mun on myönnettävä, että minä en kertakaikkiaan osaa korjata pahasti revenneitä vaatteita. En ole käyttänyt ompelukonetta yläasteen jälkeen, enkä osaa käsin ompelemalla päätellä lankaa. Yksinkertainen ratkaisu, eli opettelu, ei todennäköisesti tuota tulosta siinä määrin, että osaisin kaikki rikkinäiset vaatteeni korjata.
 
Jotkut näppärät ihmiset tekevät myös vaatteista esimerkiksi rättejä. Tämä varmasti pätee joihinkin vaatteisiin, mutta haluanko kotiini jostain vanhoista sukista ja alusvaatteista tehtyjä rättejä? Kankaan määrän huomioon ottaen niistä tuskin kummoisia pölynpyyhkijöitä saisi.
 
Rikkinäistä vaatetta ei saa laittaa lahjoitusbokseihin, enkä siellä Facebookinkaan puolella viitsi ilmaiseksi jaella vanhoja ja virttyneitä sukkiani tai puhki kuluneita kollareita.
 
 
Päädyn siis kuitenkin heittämään vaatteet roskiin. Hampaita kiristellen, omatunto soimaten vien vaatteeni taloyhtiön pihalla nököttävään sekajäteroskikseen. 
Huomiseen mennessä olen jo unohtanut asian.
 
Lue myös:

Kuukauden ekoahdistus: Huono omatunto matkustamisesta

Matkailu saastuttaa. Lentäminen, autoilu ja laiva saastuttavat. Junakaan ei kulje pyhällä hengellä. Matkaillessa tulee ostettua muoviin pakattua tavaraa ja shoppailtua pikamuotia kaupoista, joita kotoa ei löydy.
 
Yritän olla ekologinen ihminen, mutta rakastan matkustamista. Näen nämä asiat melkoisessa ristiriidassa keskenään. Sen vuoksi ekologisuus- ja matkailuaiheisen blogin kirjoittaminen tuntuu joskus hankalalta.
 

 

Omassa elämässäni yritän ajatella niin, että kompensoin matkustamisesta aiheutuvia päästöjä jokapäiväisessä arkielämässäni. Olen aiemmin kertonut ekologisista valinnoistani, joita teen joka päivä. Matkustaminen on kermaa kakun päällä, pientä plussaa kaiken arkisen jälkeen, luksusta elämään ja apua henkiseen jaksamiseen. Se on harrastus, josta en halua luopua.
 
En ole lentänyt kolmeen vuoteen. Tuona aikana olen tehnyt yhteensä viisi yhdensuuntaista laivamatkaa, eli toisin sanoen olen matkustellut vain Ruotsiin. Tämä on osittain tietoinen, osittain sattumalta tehty päätös. Haaveilen maata pitkin matkustamisesta, jotta en saastuttaisi maapalloa niin paljon lentämisellä. Surullinen fakta on se, että myös maata pitkin matkustaminen saastuttaa. Maailman kiertäminen pyörällä olisi ympäristöystävällistä, mutta se taas ei ole lainkaan minun juttuni.
 
Yritän tänä kesänä matkustaa lähellä. Kierrän Pohjanmaata, mutta teen senkin autolla. Jos olisin autoton, kiertäisin lähikuntia bussilla. Oma auto on kuitenkin paljon mukavampi ja sata kertaa kätevämpi matkustettaessa sellaisiin kohteisiin, joihin julkiset eivät kulje jatkuvasti. Onneksi automme on suhteellisen vähäpäästöinen. Haaveilen silti sähköautosta.

 

Haluan nähdä maailmaa, en tuhota sitä. Upeiden luontokohteiden näkeminen ympäri maailmaa saa minut ajattelemaan, että tätä haluan suojella. Haluan varmistaa, että nämä upeat luontokohteet pysyvät maailmassa ja minun itsekeskeiset valintani eivät niitä pilaa. Mun on pakko tehdä ekologisia valintoja arjessani, jotta voin matkustella. 
 
System change, not climate change. Lause, jonka olen ennenkin postannut näiden samojen kuvien alle. Pidetään ympäristöstä huolta, vaikka matkusteltaisiinkin. Muuten meillä ei ole kohta enää mitään, mihin matkustaa.
 

Kuukauden ekoahdistus: Helteisinä lomapäivinä ekologisuus unohtuu

 

Hellesää on mitä mainioin syy viettää päivää uimarannalla. Koko päivän auringon palvomista varten on hyvä ottaa mukaan vähän evästä – karkkia, pientä suolaista ja verensokerit yllä pitäviä juotavia. Pyyhkeen reunalle jätetyt roskat lennähtävät tuulen mukana kauemmas.
 
Oho.
 
Mitäpä sen väliä, ei yksi roska haittaa. Ei, vaikka kaikki rannalla loikoilijat päästäisivät yhden roskan tuulen vietäväksi ja tyhjät muovikääreet päätyisivät mereen. Eihän tämä ole edes roskaamista – Indonesian rannoilla turistit roskaavat varmasti paljon pahemmin!
 
Viikonloppuna rannalla katsoin teiniporukan seikkailua isolla uimapatjalla kauemmas merelle. Meno näytti hauskalta ja hymyilin heidän mukanaan.
 
Seuraavana päivänä näin saman uimapatjan rantaviivalla puhjenneena. Rikkinäinen patja oli jäänyt porukan matkasta. Ymmärrän, olisihan patjan raahaaminen ollut hankalaa, ja uimarannan pieniin roskiksiin se ei olisi mahtunut. Paljon helpompaa on jättää roska mereen kuin viedä se asiaankuuluvalla tavalla muiden jätteiden joukkoon.

 

Helle sumentaa ajatukset ja lomapäivinä ei jaksa stressata turhista. Tämä on täysin normaalia eikä lainkaan tuomittavaa. Enhän itsekään ole näinä kuumina kesäpäivinä tullut kirjoittaneeksi yhtään ekologisuuteen liittyvää postausta, kun ajatukset ovat juosseet meriveden helpottavassa viileydessä.
 
Pidetään se järki päässä silti siellä uimarannoillakin. Rannalle mentäessä pidät kuitenkin huolta lapsestasi ja kaveristasi, etkä päästä ketään hukkumaan tai vahingoittumaan. Älä siis päästä myöskään luontoa vahingoittumaan.
 
Ekologisuusasioista paasaava on ilonpilaaja. Lasten turvallisuudesta paasaava on vastuullinen. Mitäpä jos sinäkin olisit vastuullinen joka osa-alueella?
 
Ihania hellepäiviä kaikille, muistakaa nauttia ja varokaa pullonsiruja maassa paljain jaloin rantahiekassa kävellessänne.

Kuukauden ekoahdistus: Miksi ihmiset eivät välitä?

Maapallo, luonto, ympäristö ja eläimet ovat minulle tärkeitä. En ole täydellinen, mutta en halua tuhota maapalloa ehdon tahdoin. Jos teen epäekologisia asioita oman mielihyväni tai laiskuuteni takia, yritän kompensoida ne ympäristöystävällisillä asioilla. Suosin kotimaista kasvisruokaa, ostan vaatteeni kirpparilta, pohdin kuluttamistani ja yritän vähentää päästöjäni.
 
Sitten avaan sosiaalisen median ja luen useita kommentteja ihmisiltä, jotka uhoavat syövänsä pelkkää lihaa aamusta iltaan ja kuluttavansa niin paljon kuin mahdollista, koska ei vaan kiinnosta.
 
Miksi ihmiset eivät välitä?
 
 
Tiedän, etten yksittäisenä ihmisenä pysty tekemään määrääni enempää asioille. Kaikki voivat kuitenkin tehdä jotain, eikä kenenkään panos mene hukkaan. Joukossa on voimaa, ja jos joukko tekee hyviä valintoja, tekee niitä jatkuvasti suurempi määrä ihmisiä.
 
Masentaa yrittää itse parhaansa ja huomata sitten muiden haistattavan pitkät koko ekologiselle ajattelutavalle. Viherpiiperrystä ja ituhippeilyä, sitä tuntuu ympäristöystävällinen ajattelutapa olevan. Ennen luontoa kunnioitettiin ja sen kanssa haluttiin elää tasapainossa. Millon itsekäs perseily tuli tärkeämmäksi?
 
Kerskakulutus on sietämätöntä, mutta välinpitämätön asenne sattuu syvemmälle. Kaikkien ei tarvitse muuttaa koko elämäntapaansa, mutta niin kauan kuin jotkut eivät muuta mitään, täytyy toisten muuttaa kaikki. 
 
Vegaaneja usein halveksutaan ääri-ilmiön takia, mutta miettivätkö nämä ylenkatsojat ikinä, kenen puolesta vegaanit toimivat? Eivät ainakaan itsensä. Ilmastokiihkoilijat eivät ole huolissaan itsensä ja oman elämänsä puolesta. Niin on kuitenkin kiva uskotella itselleen samalla kun postaa pilkkakuvia Greta Thunbergista Facebook-ketjuihin.
 
Joskus toivoisin pystyväni olemaan yhtä välinpitämätön. En ikinä maapalloa kohtaan, vaan niitä muita ihmisiä kohtaan. Jotta en ahdistuisi valtavasti siitä, miten ikäviä asenteita ihmisillä on. En tarkoita edes niitä, jotka eivät halua muuttaa paljoa elämästään maapallon puolesta. Tarkoitan niitä, jotka vannovat kuluttavansa entistä enemmän vaan ärsyttääkseen mun kaltaisiani ihmisiä. Koska ei vaan perkele kiinnosta.
 
En halua jättää tulevalle sukupolvelle saastunutta maapalloa. Vielä vähemmän haluan jättää heille ajatusmaailman, jonka mukaan kaiken tuhoaminen on ihan okei.
 
Seitsemäntoistavuotias ruotsalainen ilmastoaktiivi ei herättänyt ihmisiä, vaan sai pilkkakirveet soimaan yhä pahemmin. Mikä ihmisiin tehoaisi?