Muistaakohan joku vielä viime vuotista suunnitelmaani kiertää viime kesänä kaikki Pohjanmaan kunnat? Tavoitteena oli käydä kaikissa, ja kuten ehkä arvasittekin, tavoite ei toteutunut. Pandemia rajoitti paikkojen aukioloa ja koko kesää ei tehnytkään mieli istua autossa pikkupaikkoja kierrellen. Edelleen haluaisin kaikki nuo koluta läpi, mutta ehkä en niin tiiviisti, mitä suunnittelin. En ole kuitenkaan lainkaan harmissani siitä, ettei tavoitteeni onnistunut – en hae matkailussani täydellisyyttä, vaan hyvää fiilistä.
Ehdin postata viime vuonna Laihiasta, Pietarsaaresta ja Vöyristä. Sen jälkeen Pohjanmaalta postailu jäi, kun ajatukset siirtyivät Tukholmaan muuttoon ja kaikki energia meni järjestelyihin. Huomaan kuitenkin nyt erityisesti Vöyrin postauksen lukumäärien kasvaneen kesällä reippaasti, joten ajattelin, että ehkä myös Mustasaaren vinkeille on vielä kysyntää. Joten täältä pesee.
Mustasaarihan on kunta aivan Vaasan kupeessa, tai oikeastaan Mustasaari ympäröi Vaasaa. Monesti nämä kunnat sekoitetaan keskenään, mikä ei sinänsä ole ihme, sillä ne ovat jonkin verran fuusioiutuneet. Vaasa ja Mustasaari ovat pohtineet kuntaliitosta jo pitkään. Vaasa haluaisi yhdistää kunnat, Mustasaari pistää hanttiin. Suurimpana kiistakapulana on ruotsinkielisyys, sillä vaikka Vaasa on kaksikielinen, pelkäävät mustasaarelaiset menettävänsä ruotsinkieliset etuoikeutensa, jos joutuvat siirtymään vähemmistöön äidinkielensä kanssa. Vaasalle taas kuntaliitos tekisi hyvää, sillä Mustasaaren 19 500 asukkaan siirtyminen Vaasan kirjojen alle kasvattaisi kaupunkia mukavasti. En tiedä mikä tilanne on tällä hetkellä, mutta viime kesänä ainakin tiivistetysti tuossa oli väännön kulmakivi.
Mustasaaresta puhuttaessa ei voi olla mainitsematta upeaa Raippaluotoa, joka on jo itsessään nähtävyys. Raippaluotoa ympäröi Merenkurkku, joka on muuten Unescon maailmanperintöluettelossa Suomen ainoa luontokohde! Raippaluodossa on myös monenlaista eri luontopolkua patikoimisen ystäville. Olemme käyneet aiempana kesänä myös telttailemassa Raippaluodossa.
Saarelle päästäkseen tulee ylittää Raippaluodon silta, joka vielä toistaiseksi kantaa Suomen pisimmän sillan meriittiä. Sillan kupeessa on Berny’s Cafe och Restaurant, jossa olen kerran käynyt pitsalla. Voin suositella tuota paikkaa! Syömisen jälkeen voi käydä ottamassa kivoja maisemakuvia meren ja Raippaluodon sillan näkyessä taustalla.
Samassa yhteydessä on myös Maailmanperintöportti, jossa voi käydä katsomassa näyttelyä. Tuohon näyttelyyn en ole itse tutustunut, joten en osaa tarkemmin kertoa, onko se rahan arvoinen.
Silta on hieno, mutta todellinen kauneus alkaa vasta sen jälkeen. Raippaluotoon mennessä kannattaa ajaa tie ihan loppuun asti päästäkseen Svedjehamniin, jonne ajaa Vaasan keskustasta noin 40 minuuttia. Ajomatka on siis pitkä, mutta kohde on sen arvoinen.
Svedjehamn on idyllisyyttä pursuava, harmoninen ja kaunis kalastajakylä. Pienet punakeltaiset mökit ovat niin kauniita, että niitä katsellessa sydän huokaa. Svedjehamnissa kannattaa kävellä rauhassa ympärillä, haistella meren tuoksua ja nauttia merituulesta. Hyvällä säällä voi istahtaa laiturin nokkaan ja katsella horisonttiin. Kalastajia voi bongailla sieltä täältä seisoskelemassa rauhassa vapojensa kanssa rannikon ääressä.
Svedjehamniin rantautuu myös perinteiset postisoudut, jossa Ruotsin puolelta soudetaan läpi Merenkurkun alueen suoraan Raippaluotoon vanhoilla veneillä perinneasuihin pukeutuneena. En tiedä milloin ne seuraavaksi järjestetään, mutta niitä kannattaa käydä katsomassa, jos sattuu samaan aikaan paikalle.
Svedjehamnisssa voi käydä myös pullakahvilla idyllisen maiseman ääressä. Kävimme ravintola Salterietissa syömässä pullaa ja Pappilan hätävaraa. Kvarken Shopissa oli kiva käydä hypistelemässä matkamuistoja, vaikka mitään ei mukaan lähtenytkään.
Noin kilometrin päässä satamasta sijaitsee näköalatorni Saltkaret, josta kannattaa käydä vielä kurkkimassa maisemia ja yrittää nähdä Uumajaan asti. Maisemaa hallitsevat De Geer -moreenit. Ympärilleen katsoessa on helppo ymmärtää, miksi Merenkurkku on päässyt maailmanperintökohteiden joukkoon. Kävelymatka näköalatornille on helppokulkuinen, leveä hiekkapolku. Itse tornissa puolestaan ei ollut esteetöntä kulkua ylös, vaan portaiden kipuaminen on ainoa tapa päästä huipulle.
Matkalla näköalatorniin bongasimme myös käärmeen. Huomasin sen itseasiassa vasta siinä vaiheessa, kun olin askeleen päässä siitä. Tuli kiire kiertää vähän kauempaa, vaikka tuskin käärme olisi mitään minulle tehnyt – ei kuitenkaan huvittanut sen enempää kokeilla onneanikaan kuin häiritä käärmeen rauhaa.
Tämän jälkeen oli meidän aikamme poistua Raippaluodosta. Päivä oli sateinen, mutta päätimme suunnata vielä syömään aivan toiselle puolelle Mustasaarta. Ruokapaikaksi valikoitui Smith’s Burger. Suosittelisin paikkaa mieluusti kaikille vähän tasokkaammasta snägäripaikasta tykkääville, mutta harmikseni huomasin, että paikka on tilapäisesti suljettu. Toivottavasti se avautuu myöhemmin uudestaan, sillä ruoka oli oikein hyvää. Paikka huokui pikkupaikan meininkiä ja palvelukin oli näin ollen hyvin henkilökohtaista.
Kävimme myös burgeripaikkaa lähellä olevassa etnisessä marketissa. Siellä juttelimme pitkät tovit myyjän kanssa, joka oli kotoisin Burundista. Puhuimme politiikasta, hänen taustoistaan ja afrikkalaisesta ruoasta. Lopuksi saimme kutsun työkeikalle hänen pitämäänsä uskonnollisen piirin tapahtumaan tekemään juttua heidän verkkosivuillensa. Lupasimme harkita asiaa, mutta lopulta jätimme menemättä. Homma olisi mennyt aika paljon oman ammatillisen mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta kohtaaminen burundilaisen kanssa jätti kuitenkin hyvän mielen ja hauskan muiston jälkeensä.
Meidän Mustasaari-päivämme päättyi tähän. Paljon nähtävää jäi vielä jäljelle, mutta koska Mustasaari on niin laajalle levittäytynyt kunta, tuntui kaiken näkeminen yhdellä reissulla hankalalta. Haluan kuitenkin vinkata vielä upeasta Mustasaaren kirkosta, joka näyttää enemmän palatsilta kuin kirkolta. Se sijaitsee itseasiassa juuri ja juuri Vaasan puolella, mutta nimensä puolesta sopii hyvin Mustasaari-vinkkeihin.
Mitä sinä suosittelisit Mustasaaresta? Oletko käynyt Svedjehamnissa?
Haluan laajentaa näkökulmiani näkemällä kaikenlaista elämää maailmalla. Haluan muistaa omat etuoikeuteni, jotta osaan arvostaa niitä enkä pidä itsestäänselvyytenä. Haluan olla omalta osaltani auttamassa niitä, jotka eivät ole etuoikeutettuja, mutta minun tarvitsee muistaa muiden asiat ja muistuttaa niitä itseäni. Matkailemalla se onnistuu paremmin. Matkailu antaa minulle myös inspiraatiota olla parempi ihminen.
Kaikki syyt matkustaa ovat lopulta itsekkäitä ja ruokkivat omaa hedonismia. Ihminen on todella itsekäs olento, mutta aina itsekkyys ei ole pahasta. Sitä, millainen itsekkyys matkustaessa on sallittua ja mikä huonoa, en minä voi määritellä. Vastuullisuuteen kuuluu kuitenkin ymmärtää mitä tekee ja miksi, jotta siitä voi ottaa täyden vastuun.
Kotona sitten sain tietää treffipaikan – kumppanini oli varannut meille hotellihuoneen läheisestä pilvenpiirtäjästä. Kävimme hakemassa ruokaa ja lähdimme nauttimaan kihlajaisviikonlopusta hotelliin. Paikan päällä mulle selvisi, että kyseessä oli kaiken lisäksi sviitti. Söimme noutoruokaa huoneessa, katsoimme leffaa ja nautiskelimme kylvyistä sekä illalla että aamulla. Oli todella ihanaa saada poistua kotoa ja keskittyä täysillä toisiimme. Tuntui, että hotelliyö auttoi pysymään siinä tietyssä onnellisuuskuplassa, jonka kihlaus sai aikaan. Vaikka kotonakin saamme olla kahden, on siellä aina kaikkia rentoutumisen häiriötekijöitä, kuten läppärit odottamassa aukaisua ja kotityöt takaraivossa pyörimässä. Irtiotto teki todella hyvää.
Suosittelen kyllä staycationeita ihan kaikille, joko juhlintaan tai ihan vaan arkea piristämään. Maisemanvaihdos ja arjesta hetkeksi irtautuminen tekee aina hyvää. Nyt pandemian aikana hotellien hinnat ovat usein myös reippaassa alennuksessa, joten suosittelen katselemaan sopivaa hotellia vaikka heti ensi viikonlopuksi. 🙂
