Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kuulumisia: muutto, Suomi-visiitti, uusi työ ja tärkeä rutiini

Moikka! Mitä teille kuuluu? Tajusin, etten ole oikeastaan todella pitkään aikaan kirjoittanut tänne ihan tavallista kuulumispostausta – viimeisin ihan pelkkä kuulumispostaus on marraskuulta. Vou. Ehkä onkin aikakin jo laittaa pientä life updatea, vaikka toki videoita seuranneet tietävätkin enemmän jo niitä arkisia kuulumisia. Suosittelenkin seuraamaan mun arkivlogeja, jos nimenomaan se toisen elämään kurkkiminen silloin tällöin kiinnostaa. Tässä kuitenkin kuulumisia kirjallisessa muodossa, mutta varoitan jo nyt, että postauksesta tulee piiitkä. Ota siis jotain hyvää pikku naposteltavaa, jotta jaksat maratonin loppuun, niin raotan verhoa mun arkeeni.

Nyt eletään siis syyskuun alkupuolta, eli kesä kulkee jo pikkuhiljaa kohti loppuaan. Onneksi Tukholmassa kesälämmöt jatkuvat usein syyskuun puoliväliin asti, ja kunnon syksy käynnistää vasta loka-marraskuussa. Viime vuonna olimme lokakuun ensimmäiset päivät Islannissa, ja kun palasimme Ruotsiin, oli kesä muuttunut syksyksi aivan silmänräpäyksessä. Toivottavasti tänä vuonna venytetään kesän päättymistä vielä vähän pidemmälle…

Tämä kesä on mennyt omalta osaltani vähän oudoissa merkeissä. Toukokuun alussa teimme matkan Sveitsiin, ja palatessamme sieltä arkemme ei jatkunut normaalisti. Jotain ikävää tapahtui, ja toukokuu meni sumuisesti ikäviä asioita päässä käsitellen. En muista toukokuusta juurikaan mitään, sillä elin tosiaan aivan sumussa. Kesäkuuta vietettiin uuteen arkeen totutellessa ja pikkuhiljaa mieleen alkoi mahtua muutakin. Olimme suunnitelleet heinäkuulle kolmen viikon lomaa, joka sisältäisi viikon ulkomailla ja pari viikkoa Suomessa, ja jäljelle jäävät päivät olisimme rentoutuneet kotona Tukholmassa. Jouduimme kuitenkin muuttamaan suunnitelmiamme, ja lopulta vietin heinäkuun alussa kahden viikon loman.

Ensimmäisen lomaviikon olin yksin kotona Tukholmassa ja toisena lomaviikkona sain puolisoni tänne viettämään lomaa kanssani. Lomalla yritin ihan vain ottaa rennosti – ja lopulta onnistuinkin siinä. Katsoin kaksi kautta Blacklistiä, rentouduin taloyhtiömme katolla olevissa porealtaissa ja kävin pitkillä kävelyillä ulkona. Yhdessä vietimme yhden päivän Skansenissa ja yhden Gröna Lundissa. Nautiskelimme auringosta ja kiirettömyyden tunnusta. Vaikka alkuun lomarentoutuminen oli hankalaa, loman lopussa en olisi töihin halunnut palata sitten millään. Onneksi kesä on työpaikassani rauhallisempaa aikaa, ja olen voinut tehdä hommia melko rennolla tahdilla. Aloitin myös kesälomallani toisen työn – teen nykyään sisällöntuottajana töitä eri yrityksille muutaman tunnin viikossa. Uusi työ on ollut inspiroivaa ja tuonut uutta rytmitystä arkeen.

Loman jälkeen aloitimme muuttorumban – jälleen kerran. Olimme tehneet entiseen asuntoomme vuoden mittaisen vuokrasopimuksen, mutta vuokranantajamme tarvitsivatkin asuntoa itse jo heinäkuun jälkeen, ja sehän tiesi meille muuttoa. Tämä harmitti aivan todella paljon, sillä pidin entisestä asunnostamme kovasti (eivätkä kattoterassin jacuzzit nyt mitenkään haitaksi olleet…). Ei kuitenkaan auttanut muu kuin pistää asunnon etsintä pystyyn. Blocketissa muutamien kymmenien viestien vaihtelun jälkeen löysimme hyvän matchin, ja allekirjoitimme vuokrasopimuksen. Heinäkuussa vuokrasimme auton ja kannoimme tavarat uuteen osoitteeseen.

Päätimme tehdä asunnon loppusiivouksen joustavasti heinäkuun viimeisen viikon aikana, mutta kuinka ollakaan, sairastuin ja siivoaminen kipeänä oli suoraan sanottuna aivan helvetin tuskaista. Homma oli kuitenkin pakko hoitaa, ja vuokranantajiemme antamien neljän lisäpäivän turvin saimme kuin saimmekin asunnon tyhjäksi ja kiiltävän puhtaaksi. Usko meinasi kyllä loppua monta kertaa kesken leikin, mutta niin vaan sitä onnistuttiin. Joka tapauksessa siivosin 29-vuotissyntymäpäivänäni vanhaa asuntoa yskien ja kuumeesta toipuen. Sellaiset synttärit tänä vuonna – ehkä se suuri 30 sujuu sitten vähän riemukkaammissa merkeissä.

Muutto ja uuteen kotiin totutteleminen ovat olleet nyt suuri osa arkea. Pysyttelemme edellisen asunnon tavoin Tukholman eteläpuolella, ja uusi kotimme sijaitsee rauhallisella ja luonnonläheisellä alueella. Tai Tukholman mittakaavalla rauhallisella – onko täällä aluetta, jossa ei ainakin sillon tällöin poliisiautot ajelisi vilkut päällä. Kotimme on kahden järven välissä, ja olemme käyneet nyt useita kertoja kesäillan uinnilla. Ja on muuten olleet aivan mielettömän ihania uinteja. Vihreää metsää, sinistä vettä ja rauhallinen järven pinta – vedin pitkästä aikaa kaikki aistit täyteen pohjoismaisen luonnon kauneutta. Ai että. Muistelen viime kesää lämmöllä, kun sähköpotkulautailin monta viikkoa putkeen kaikki illat rannalle ja pulahdin iltauinnille. Nyt helteiden ja levottoman olon aikana uintireissuista on tullut mulle tärkeitä, energiaa ja rauhaa antavia rutiineja.

Ehdin myös käväistä pikaisesti Suomessa elokuussa. Syynä oli rakkaan mummoni hautajaiset, ja olenkin joutunut tänä kesänä ensimmäistä kertaa elämässäni käsittelemään menettämiseen ja pohjattomaan tuskaan ja suruun liittyviä tunteita. Suomen visiitti oli lyhyt ja täynnä tunteita. Onneksi sain viettää paljon aikaa perheeni kanssa, edellisestä näkemisestä kun oli taas vierähtänyt vuosi.

Yritän myös keksiä tähän blogin etusivulle uudenlaista ratkaisua. Ärsyttää, kun YouTube-videot täyttävät blogin etusivun, mutta toisaalta haluan kuitenkin jakaa ne myös täällä. Suunnittelen vaihtoehtoa, jossa etusivulla ei näkyisikään uusimmat postaukset, vaan postauksia luettaisiin kategorioittain. Uskon, että blogiini tulevat ihmiset tulevat usein tietyn postauksen tai kategorian perässä, eivätkä ehkä halua lukea postauksia kaikista teemoista, joten tämä järjestely selkeyttäisi blogia. Rantapallossa sivujen muokkausmahdolliset vaan ovat valitettavan rajalliset, mutta katsotaan, josko saisin jotain järjestettyä. Ehkä jopa siirto uudelle sivulle… Jos tulet siis lähipäivinä blogiini ja täällä näyttää hassulta, tiedät, että jotain on meneillään.

Olipas mukava kirjoittaa pitkästä aikaa ihan kuulumisia! Kaipaatteko useamminkin kuulumispostauksia vai ovatko aihepostaukset enemmän mieluisia? Jakakaa myös teidän kuulumisia kommenttikentän puolella!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 8.9.2022 at 20:45

    Omakin mummoni kuoli hiljattain, se sai kyllä mielen matalaksi. Jos teillä oli määräaikainen sopimus, ei kai sitä silloin ole mahdollista irtisanoa vai miten homma oikein meni? Mutta uusi työ ja uusi asunto, suuria muutoksia kieltämättä joka tapauksessa…

    • Reply Laura Linnea 9.9.2022 at 12:44

      Osanottoni Mikko. Tiedän tosiaan tuoreesta kokemuksesta, kuinka raskasta mummon menettäminen voi olla…

      Meillä oli määräaikainen vuokrasopimus mutta tehtiin siihen allekirjoittaessa pykälä, jonka mukaan sen voi irtisanoa tarvittaessa aiemmin 3 kk varoitusajalla. Tätä aikaa noudatettiin ja vuokranantajat olivat itsekin pahoillaan tilanteesta. En tiedä olisiko hommaa voinut jotenkin riitauttaa, mutta ei olisi tuntunut niin mukavalta enää jäädä asuntoon sen jälkeen. Onneksi uusi kämppä löytyi ja pikkuhiljaa alkaa taas arki tasaantua sekä töiden että asunnon suhteen. 🙂

    Leave a Reply