Suomen suurin matkablogiyhteisö

Ajatuksia joulusta ja paineiden välttämisestä

En ole jouluihminen – tunnustettakoon se heti alkuun. Noin, nyt se on pois sydämeltä, ja nyt voin avata, mitä tällä tarkoitan.

Pidän joulusta. Mun joulutunnelmointi alkaa 23. joulukuuta, joulu on aattona ja joulupäivänä on kiva vielä vähän katsella joululeffoja ja pitää tunnelmaa yllä. Tapaninpäivänä elämä jatkuu normaalina – viimeinen päivä ennen arkeen paluuta, voi käydä tapsantansseissa ja ainakin mieli huutaa Hesburgerin ruokaa kolmen päivän joululaatikkopakotuksen jälkeen. Pidän joulusta, mutta se kestää vain pari päivää. Kaikkien kriteerejen mukaan en varmastikaan siis ole jouluihminen, sillä tunnollisimmat jouluttajat (ehkä karmein sana ikinä) koristelevat kuusen marraskuussa ja aloittavat joululaulujen kuuntelun lokakuussa. Mulle se joulun odotus ei ole mikään erityinen asia, en oikeastaan osaa odottaa joulua.

Mitä joulu mulle sitten on? Lähtökohtaisesti joulu on mulle yhdessäoloa ja pientä paussia arjen keskelle. Sitä, kun voi vähän pidemmän viikonlopun ottaa rennosti ja nauttia olostaan. Lämmin ja rauhallinen ovat mulle mieluisia joulun avainsanoja. Kaksi viimeistä joulua, eli tämä ja viime vuosi, vietimme kumppanini kanssa kotona kahdestaan, tai oikeastaan kolmestaan sillä myös Fredi kuuluu perheeseemme. Vietimme super rennot joulut – yhdessäoloa, pitkiä kävelylenkkejä, ruokaa Max Burgerista ja hyviä leffoja. Aamulla uuniriisipuuroa ja illalla glögiä. Kaikki mitä tarvitsen.

Lapsuuteni joulut olivat aika perinteisiä. Vietimme joulut perheen kanssa, joskus olimme mummolassa Lapissa koko joulun, toisinaan keskenämme kotona, silloin tällöin kävimme aamulla joulupuurolla toisten isovanhempien luona. Pääasiassa jouluni olivat kivoja, mutta jotain sellaista niistä jäi mieleen, minkä olen halunnut jättää pois aikuiselämän jouluista pois – stressin.

Oman kokemukseni mukaan stressi kuuluu suomalaiseen jouluun. Kovasti pitää touhottaa ja vouhottaa, että kaikesta tulisi täydellistä, ja otetaan hirveät stressit ja paineet kaiken onnistumisesta. Tämän muistan myös omasta lapsuudestani, ja se on ihan ymmärrettävää, eli ei tokikaan loukkaus omaa perhettäni kohtaan. Aattona kodin pitää olla putipuhdas, ei saa riidellä, pitää herätä ajoissa, täytyy olla hyvä mieli, muistetaan kiittää lahjoista ja keskitytään toisiimme. Ei roikuta koneella tai puhelimella vaan nautitaan yhdessäolosta. Katsotaan minuutilleen samat ohjelmat telkkarista mitä aina ja vähän kinastellaan siitä, kun joku nyt kuitenkin mökötti ja joku halusi katsoa Simpsoneita jouluelokuvan sijaan. Tiedättekö, sellaista kivaa yhdessäoloa, joka onkin kivaa, mutta kuitenkin vähän tulee kinaa ja suukopua. Ehkä riitelyltä vältyttäisiin, jos joulupaine ei olisi niin kova. Täydellisyyttä kun on vaikea tavoittaa.

En tiedä, millaisia jouluja odotan tulevaisuudelta. Nyt Tukholmassa asuessa on ollut helpompaa viettää joulut keskenämme täällä kuin lähteä Suomeen, varsinkin kun rajoituksia ja suosituksia muutellaan vähän väliä. Myöhemmin haluan ehkä viettää joulua taas perheiden kanssa, ihan vain siksi, että olisi ihana nähdä kaikkia. Toisaalta en pistäisi pahaksi joulua jossain trooppisella saarella omassa rauhassa… Haluaisin tulevaisuudessa jatkaa joitain jouluperinteitä, mutta en esimerkiksi tarjoilla omassa kotonani tuhatta eri joululaatikkoa, jos kerta porkkanalaatikko on ainut, mistä oikeasti tykkään. Voin hankkia kuusen, mutta en siksi, että olisi pakko, vaan siksi että haluaisin. Tänä vuonna meillä ei ollut kuusta. Viime vuonna meillä oli pieni ikkunalaudalle sopiva kuusi, jossa oli muutamia koristeita. Kuusi oli meillä (koristeetta) kesään asti, kunnes se ravisti puolet havuistaan lattialle kuumuuden seurauksena. Sitä ennen toki Fredi kävi välillä pyörimässä neulasissa, jonka ansiosta piikikkäitä havuja löytyi vähän mistä sattui. Lovely.

Tänä vuonna en kokenut samanlaista joulutunnelmaa kuin usein Suomessa. Aluksi mietin, pitäisikö siitä tuntea jonkinlaista fomoa, mutta totesin sitten, ettei joulutunnelman saaminen ole minulle mikään kohokohta, jota odotan puolet vuodesta. Joten turha harmitella. Olen nauttinut kolmepäiväisestä viikonlopusta ja rentoutuneesta olosta täysin, ja viettänyt lämminhenkisen joulun oman aikuisperheeni kanssa.

Tähän tekstiin muuten inspiraation antoi Edustusrouvan päiväkirja. Vaikutuin hänen tekstistään ja halusin olla myös omassa jouluaiheiesssa postauksessani rehellinen ja avoin. Edustusrouvan lasten joululahja-ajatukset muuten lämmittivät kovasti omaa mieltäni.

Toivottavasti kaikilla joulua viettävillä on ollut ihana ja näköisensä joulu, ja joulua viettämättömillä ihana ja rento viikonloppu. Blogi jää nyt loppuvuoden ajaksi tauolle, sillä oma luovuuteni on aivan loppuun käytetty tältä viikolta ja tämänkin tekstin kirjoittaminen väsyttää liikaa. Kaipaan siis juuri nyt lepoa, ja aion sitä jatkaa.

Palataan tammikuussa, viettäkää hyvä loppuvuosi (ja älkää fomoilko uudenvuoden vietosta – some ei kerro koko totuutta) <3

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 26.12.2021 at 09:49

    Heh, itse kyllä tykkään joulusta! Silloin sitä rauhoittuu mukavasti hetkeksi ja tulee vietettyä aikaa lähesten kanssa. Ja onhan joulu myös oikein tunnelmallinen jouhla. Ihan kaikista siihen liittyvistä asioista en välitä, mutta kokonaisuutena joulu on omasta mielestäni vuoden hienoin juhla!

    • Reply Laura Linnea 19.1.2022 at 09:16

      Haha, tuntuu, että sun kanssa samaa koulukuntaa olevia on edelleen enemmän. Tykkään kyllä itsekin tuosta rauhottumisesta, mutta se on ehkä omista jouluistani viime vuosina (ennen Ruotsiin muuttoa) puuttunut, koska joulu on ollut paikasta toiseen juoksemista. Ehkä siksi oon saanut siitä yliannostuksen, hah. Tai sitten en muutenkaan ole juhlatyyppiä, en nimittäin äkkiä keksi, mikä olisi lempijuhlapyhäni!

    Leave a Reply