Islanti, ah, kuinka kauan sinusta haaveilinkaan. Rehellisesti – onko täällä joitain, jotka eivät olisi haaveillut Islannista? Tuntuu, että kaikki ovat, ja maan turismi on kasvanutkin roimasti. Myös itse kuuluin näiden haaveilijoiden joukkoon pitkään. Siksi kerran törmätessäni mainokseen, jossa esiteltiin kolmen yön matkaa Reykjavikiin edulliseen hintaan, nappasin sen ostoskoriini ja toivoin, ettei pandemia torppaisi suunnitelmiani.
Siirtyessäni lentokoneeseen lokakuun alussa Arlandan kentällä oloni tuntui uskomattomalta. Tässä sitä ollaan menossa kohti Islantia – vihdoin, monien vuosien haaveilun jälkeen.
Matkaa edeltävät toimenpiteet eivät toki olleet mutkattomia, sillä pandemian aiheuttamien matkustusvaatimuksen lisäksi tapahtui eräs toinen pikku seikka. Ostamaani lennot+hotelli -pakettiin kuului nimittäin alunperin kolmen yön majoitus, eli perjantaina lähtö ja maanantaina takaisin. Ostin kuitenkin yhden ekstrayön ja paluulennot vasta tiistaille. Sain syyskuussa ilmoituksen, että paluulento on siirretty takaisin maanantaille. Tyydyin siihen, mutta päivä ennen matkalle lähtöä aloin hyvin mattimyöhäisenä selvittämään, miten saisin rahat takaisin maksamastani ylimääräisestä yöstä. Lopulta pitkien puhelinjonotusten ja outojen sähköpostiviestien jälkeen sain matkalla lentokentälle tietää, että meidät oli sittenkin buukattu tiistain lennolle. Paluulento kulkisi Kööpenhaminan kautta, mutta saimme kuitenkin ylimääräisen yömme Reykjavikissa.
Ja sitten matkaan.
Kolmen tunnin lentomatka sujui mukavasti siinä vaiheessa, kun edelläolevan penkin selkämyksessä olevasta näytöstä löytyi yksi lempileffoistani, ja koneen kapeilla käytävillä liikkuvasta kärrystä tarjoiltiin ilmaista mehua. Kuulokkeet korville, kostuketta kurkkuun ja elokuvaelämys alkakoon. Kolmen tunnin lento hujahti kuin siivillä – heh.
Olin etukäteen tapani mukaan googlaillut parhaita Islannin-vinkkejä. Niiden perusteella päätimme suunnata lentokentältä suoraan Blue Lagooniin sen sijainnin vuoksi. Lentomme oli perillä kolmen jälkeen, ja neljältä pääsimme upottamaan varpaamme siniseen, kuumaan veteen. Jo matka Keflavikilta Blue Lagoonille oli ollut ihmeellinen – kivinen maisema yllätti karulla kauneudellaan ja tuijottelimme silmät ymmyrkäisinä taksin ikkunoista ulos. Blue Lagoon taas oli ihana kokemus lentomatkan jälkeen ja loistava startti Islannin viikonlopulle.
Nautiskelimme kuuman lähteen rentouttavasta vaikutuksesta muutaman tunnin ajan, kunnes viimeisten kellumisten jälkeen lihakset velttoina sanoimme Blue Lagoonille heipat ja suuntasimme kohti Reykjavikia. Tai niin ainakin luulimme – bussipysäkille päästyämme huomasimme bussin takavalojen vilkkuvan ja seuraava tulisi vasta tunnin kuluttua. Ei muuta kuin takaisin respaan ostamaan lippuja seuraavaan bussiin ja odottelemaan. Emme olleet siis etukäteen selvittäneet bussien aikatauluja, vain sen, että niitä kulkisi Reykjavikiin päin. Lopulta pääsimme hyppäämään bussiin ja hurautimme hotellille, jossa koimme mukavan yllätyksen. Huoneemme oli upgreidattu ja vaikkei kyseessä mikään sviitti ollutkaan, oli parveke vuorinäköalalla ehdoton plussa.
Lauantain pyhitimme Reykjavikiin tutustumiseen. Kävelimme jopa 20 kilometriä päivän aikana. Kävimme välillä huilaamassa hotellilla lyhyen hetken, mutta muuten olimme liikkeessä – ahmimme mahdollisimman paljon Reykjavikia yhdessä päivässä. Ja Reykjavikissä riitti nähtävää. Kadulta toiselle kävely oli loistava tapa tutustua kaupunkiin. Reykjavikin keskusta oli täynnä värikkäitä taloja, vanhoja rakennuksia, jotka oli maalattu kaikilla sateenkaaren väreillä. Sekä yksi katu, joka oli maalattu ihan kirjaimellisesti sateenkaaren väreillä. Tämä katu on yksi Reykjavikin tunnusmerkeistä, ja vie suoraan yhdelle suurimmista nähtävyyksistä, eli Hallkrimskirkjalle. Ihastelimme kirkkoa eri suunnista, mutta sisälle poikkesimme vasta myöhemmin.
Kävimme lepohetkellä Kaffitar-nimisessä kahvilassa, jossa söin suussasulavan maukasta, vegaanista vadelmakakkua ja join lakritsikahvia. Ruokapuolen hoidimme testaamalla maailmankuulua Dominos-pitseriaa. Suoraan sanoan pitsa oli pettymys mutta kahvilan herkut loistavia.
Lauantai päättyi matkapakettiimme kuuluvaan revontuliretkeen. Kokemus naurattaa näin jälkeenpäin, mutta ei olisi ollut rahojen arvoinen. Emme nimittäin nähneet pienintä vilaustakaan revontulista. Retki tapahtui yöllä, jolloin oli hyytävän kylmä, ja suurin osa ajasta meni bussissa lämmitellessä ja odottaessa oppaan tietoa siitä, että revontulia alkaisi näkyä. Mitään ei tapahtunut koko aikana. Näimme kuitenkin Linnunradan, mikä oli jo itsessään kiva kokemus. Ja varmasti olisi harmittanut jättää retki väliin ja kuvitella, että olisimme voineet nähdä revontulien tanssia taivaan täydeltä.
Sunnuntaina nukuimme yhdeksään, sillä olimme päässeet takaisin hotellille vasta yhden maissa yöllä. Puolispontaanisti varasimme sunnuntaille vielä Golden Circle -retken, jossa lähtö oli vasta puolenpäivän aikaan. Palasimme siltä retkeltä vasta auringonlaskun aikaan, joten sunnuntaille ei oikeastaan muuta mahtunut. Golden Circle oli kuitenkin ehdottomasti koko päivän kuluttamisen arvoinen – kolme aivan mieletöntä kohdetta, joita katsellessa tunsi oikeasti elävänsä. Thingvellir, Geysir ja Gullfossin putoukset saivat minut haukkomaan henkeäni. Kävelykilometrejä kertyi noin kymmenen, minibussissa istumiskilometrejä reilu parisataa.
Maanantaina punnitsimme vielä, lähtisimmekö valassafarille. Ajatus houkutti ja valaiden näkeminen olisi ollut mahtavaa. Sesonki valaiden todennäköiseen näkemiseen oli kuitenkin ohi jo syyskuun puolella. Reissu oli ollut tähän mennessä jo hyvin intensiivinen ja kaipasimme aikataulutonta tekemistä, joten päätimme skipata tällä kertaa valassafarin ja jättää sen seuraavalle Islannin reissulle. Kävimme sen sijaan vielä Reykjavikissa kaikissa niissä paikoissa, joissa emme olleet ehtineet vielä käydä. Kolusimme kirpparit vielä uudemman kerran ja kävimme muun muassa fallologisessa museossa. Söimme ravintolassa ja kuvasimme kameran rullat täyteen värikkäitä taloja, jälleen kerran. Katselimme horisontissa kohoavaa vuorta meren rannalla auringonlaskun aikaan.
Pitkän viikonlopun aikana ehdin rakastua Islantiin. Vaikka neljän päivän reissu Reykjavikiin olikin pintaraapaisu tuosta tulen ja jään saarivaltiosta, se herätti suurta ihastusta ja mielenkiintoa Islantia kohtaan. Lisäksi se vahvisti jopa ennen ensimmäistäkään käyntiä toivomaani matkaa – eli auton vuokraamista ja Islannin koluamista läpikotaisin parin viikon ajan. Monet sanovat, ettei pelkkään Reykjavikiin kannata mennä, mutta eipä se auton vuokrauskaan taida enää kovin uniikki tapa Islantiin tutustumiseen olla. Mielestäni tämä oli hyvä ensipuraisu maahan ja varmistus siihen, että Islanti on maa, johon tulen palaamaan.
Tämä postaus oli enemmän matkapäiväkirja Islannista. Seuraavissa postauksissa kerron vielä tarkemmin kohteista, joissa kävimme, ja kerron matkustamisesta pandemia-aikaan. Voitte jättää aiheista kysymyksiä ja toiveita kommenttikenttään, jotta voin nostaa teitä kiinnostavia asioita ylös tulevissa postauksissa. 🙂
Oletko käynyt Islannissa tai haluaisitko käydä?
13 Comments
En ole käynyt Islannissa, mutta ilman muuta haluaisin käydä. Olin jopa vähän suunnitellut jo reissua tälle syksylle, mutta tulin siihen lopputulokseen, että ehkei loppusyksy ole paras aika matkustaa Islantia, vaan mieluummin matkustaisin Islantiin kesäaikaan jolloin on enemmän lämpöä ja valoa. Harmi, ettei revontulia näkynyt, mekään ei lLpissa onnistuttu niitä viime kuussa näkemään, vaikka ennusteiden mukaan niitä olisi pitänyt näkyä.
Muakin arvelutti lokakuu matka-ajankohtana, mutta paikan päällä totesin, että säätila olisi ollut varmaan sama elokuussakin. Sää kuitenkin saattoi muuttua täysin vartin sisällä, ja tuulta ei pääse pakoon minään kuuna. Ja tuuli siis toi kylmyyden mukanaan, muuten ei olisi ollut erityisen kylmä. Valoa varmasti olisi enemmän kesällä, nyt sitä oli mielestäni riittävästi, mutta jos pääsen joskus takaisin Islantiin, niin kesäkuukausina itsekin haluaisin sen toteuttaa. Ihan jo siksi, että silloin on sesonki nähdä valaita ja lunneja.
Tuo revontuliretken täysin hiljainen taivas oli kyllä vähän tylsä. Onneksi olemme molemmat nähneet elämässämme useita kertoja revontulia, niin emme olleet liikaa odottaneetkaan. Enemmän harmitti niiden mukanaolijoiden puolesta, jotka olivat tulleet kaukaa ja eivät olleet ikinä revontulia nähneet. Tuolle retkellehän sai mennä uudestaan seuraavana päivänä ilmaiseksi, jos revontulia ei näkynyt, mutta yksi kokemus riitti meille tällä kertaa.
Islanti on ihana ♥ Kävin siellä ensimmäisen kerran reilut kymmenen vuotta sitten, ja jo silloin paikka lumosi minut täysin. Toki sää oli mitä oli, mutta oikeastaan vaakatasossa hakkaava sade ei edes haitannut, kun maa oli muuten niin hurjan mielenkiintoinen 😀
Haaveilen itsekin (, kuten näköjään olit tuossa yo. kommentissa itsekin kirjoittanut) lunni- ja valasretkestä 😀 Se kun on jäänyt kokematta ja näkemättä!
Tää korona ajan matkustaminen on täynnä näitä lentomuutoksia. Onneksi lopulta tuli palkinto eri säädöistä huoneen upgreidauksella👍👍👍. Odottelen innolla uusia postauksia esim oliko fallologinen millainen
Olen käynyt Islannissa kahdesti, kerran tein ihan samanlaisen setin kuin sinä nyt (ja kävin valassafarilla ja ratsastamassa) ja toisella kertaa olin viikon kestävällä issikkavaellusretkellä, johon kuului ratsastuksen lisäksi paljon muutakin, kuin kipuamista tulivuoren huipulle ja maauimalassa käyntiä. Itselleni tuli tästä postauksesta jotenkin kiva fiilis, ja olen iloinen puolestasi, että pääsit toteuttamaan Islanti-haaveesi. Ja sinänsä tuuriakin oli matkassa, sillä esimerkiksi Blue Lagoon olisi normaaliaikaan täyteen ammuttu turisteja Euroopasta, Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta.
Ihana paikka! Ja mitkä maisemat! Ei ole ihme että olen rakastunut 😍
Islanti on kyllä kohde, jonne haluaisin vielä palata uudemman kerran. Ensimmäinen vierailuni oli juuri tuollainen Reykjavikiin keskittynyt pikapyrähdys. Meillä tosin oli parin päivän ajan vuokra-auto, jolla kolusimme muutamia lähikohteita (kuten juuri sen kultaisen kierroksen). Islannin ei oikein keliensä puolesta voisi kuvitellä sopivan tällaiselle lämpimän ystävälle, mutta jostain omituisesta syystä ihastuin noihin upeisiin maisemiin. Olimme liikkeellä vapun aikaan ja sää oli todella hyytävän kylmä. Lunta ja rakeita tuli lyhyinä kuuroina vähintään pari kertaa tunnissa, välissä paistoi aurinko. Silti Reykjavikissa ruoho oli vihreää ja puut puskivat lehtiä. Blue lagoon jäi meiltä näkemättä, mutta pysähdyimme autoillessamme matkan varrella pienemmässä kylpylässä. Oli hämmentävän hauskaa makoilla taivasalla 38-asteisessa vedessä samalla kun tuuli heitteli taivaalta satavia lumitöppösiä päin naamaa.
En oo käynyt, mutta haluaisin kyllä! Ensi kerralla saat sitten keskittyä muuhun Islantiin, nyt sait ajan kanssa koluta Reykjavikia, ei huono reissu tämäkään! 🙂 Kuulostaa kyllä rennolta ja kivalta teidän matka, sopivasti nähtävyyksiä ja rentoa oloa! Paljon suuria elämyksiä mahtui neljäänkin päivään ja olipa kiva tuo upgreidaus! 🙂 Oon kuullu Islannista vaan pelkkää hyvää, joten uskon sen vievän sydämen! Ite tykkään muutenkin tosi paljon karuista kohteista, joten Islanti on kyllä joskus ehdottomasti koettava.
Täällä on Islanti vielä täysin kokematta, ja kyllä tästä taas nousi sellanen fiilis, että sinne pitää vielä päästä. Joskus oli ainakin niitä stopover-lentoja Jenkkeihin, ja oon ollut jo lähellä varatakin sellasen reissun, mutta sitten taisin kuitenkin maksimoida ajan host-perheen luona 🙂 Mutta hyvältä kuulostaa kyllä tollanen pitkä viikonloppu, siinä ehtii jo kivasti päästä fiilistelemään erilaisia paikkoja.
Kuulostaa ihanalle! Minulla vielä Islanti näkemättä, mutta ”suunnittelupöydällä” se on vilahtanut useasti. Muutama vuosi sitten olin lähdössä sinne puolitosissani tammikuussa, mutta lopulta muutin mieleni. Kevät, kesä tai syksy voisivat olla parempia ajankohtia matkustaa kuin talvi. Miten korona muuten näkyi siellä?
Islanti on maaginen! Pieni maa, mutta nähtävää ja koettavaa löytyy pidemmällekin reissulle. Me oltiin vuosia takaperin viikon road tripillä ja kierrettiin koko saari ympäri. Toinen viikko olisi mennyt kevyesti, jos olisi halunnut tutustua syvemmin kaikkiin upeisiin luontokohteisiin. Uusitaa odotellessa!
Mulla on Islanti vielä haavelistalla. Olikin ihanaa lukea, että noinkin lyhyessä ajassa ehtii nähdä ja tehdä paljon. Itselläni on ehkä koko ajan ollut sellainen mielikuva, että perillä pitäisi olla pitkäänkin ehtiäkseen tehdä jotain. Ehkä ryhdynkin ihan tosissani suunnittelemaan matkaa Islantiin.
Nuo Islannin maisemat on kyllä jotain ihan uskomatonta! Haluan itekin käydä kyllä jossain vaiheessa tuolla suunnalla. Etenkin tuo vesiputous näyttää mahtavalta! Kiva että näitte Linnunradan, vaikkei revontulia näkynykään. Se on ihan sattuman kauppaa, näkyykö niitä vai ei. Vähän osviittaa voi saada auringonpilkkujen aktiivisuudesta.