Suomen suurin matkablogiyhteisö

Tunnelmia Suomi-viikon jälkeen

Kävin syyskuun lopussa viikon lomalla Suomessa, ja kuten aiemmin kerroin, oli viime kerrasta Suomessa vierähtänyt jo lähes vuosi. Siksi Suomi-loma tuntuikin erityisen merkitykselliseltä.

Arlandalta koneeseen noustessa tunnelma oli todella sekava, lähes absurdi. Ensinnäkin, en ollut lentänyt moneen vuoteen. Toiseksi, olin ihan oikeasti menossa Suomeen! Käsittämätöntä. Lento Arlandasta Helsinki-Vantaalle oli helppo ja nopea. Jatkolento Rovaniemelle sujui hieman nihkeämmin, mutta perille päästyä tunnelma oli mahtava.

Rakkaat ihmiset, pitkästä aikaa!

Halusin nukkua yön jokaisen perheenjäseneni luona. Vaikka nukkumajärjestys muuttuikin kesken matkan, sain toteutettua toiveeni. Oli mukavaa sekä tarpeellista saada viettää jokaisen perheenjäsenen kanssa aikaa ihan kahdestaan, vaikka edes pieni hetki. Kaikkein parasta oli tietenkin nähdä perheeseen kuuluvia lapsia. Voi että, kun vuodessa he ehtivät kasvaa niin paljon! Onneksi olen voinut olla läsnä arjessa videopuheluiden kautta, mutta livetapaaminen on silti eri asia.

Käväisin myös muutaman tunnin visiitillä Oulussa tapaamassa ystävääni, jota en ole nähnyt seitsemään vuoteen. Oulussa olisi muitakin rakkaita ihmisiä, mutta aikani ei tällä kertaa riittänyt kaikille, joten päätin panostaa yhteen sen sijaan, että väkisin jakaisin muutaman tunnin kahteen eri osoitteeseen. Oli ihanaa nähdä rakasta ystävää piiiitkästä aikaa. Jännä, että vasta toiseen maahan muuton jälkeen saimme aikaiseksi sopia tapaamisen, heh, mutta sellaista elämä joskus on.

Viikko oli ajoitettu niin, että kerkesin myös kahtiin pirskeisiin. Molemmat olivat tosin pienet juhlat, mutta sitäkin tunnelmallisemmat. Lauantaina juhlimme 90-vuotiasta pappaani ja sunnuntaina neljä vuotta täyttänyttä kummityttöäni.

Pienet asiat toivat hyvän mielen

Suomessa nautin kaikkien arkisten asioiden fiilistelystä. Ruokakaupoissa oli suomalaisia tuotteita – ja siellä myydään alkoholia, jopa viiniä! Voitteko uskoa, haha. Itse en alkoholia ostanut, mutta myös alkoholittomien juomien valikoima ruokakaupassa oli laaja. Lisäksi nautin Taffelin sipsi- ja dippivalikoimasta ja perinteisistä suomalaiskarkeista.

Kauniita maisemia rakastavana en voinut olla huokailematta jo lentokoneen laskeutuessa Rovaniemen lentokentälle. Lapissa nimittäin ruska loisti kaikissa väreissään! Puut olivat täynnä oranssia, keltaista ja ruskeaa, samoin kuin maa, jota peitti värikkäät lehdet. Näky oli ihana, varsinkin, kun Tukholmassa vasta lopeteltiin kesää. Tuntui, kuin olisin hypännyt johonkin ihmeelliseen syksymaahan suoraan koneesta. Toki syksyn kauniit värit tarkoittivat toista ei-niin-kivaa asiaa – kylmyyttä. Tukholmassa olin vasta alkanut käyttää takkia, kun Rovaniemellä kylmyys iski joka suunnasta syystakin kanssakin. Jouduin jopa kaivamaan esiin piponi ja lainaamaan siskoltani hanskoja, hah. Olen maailman huonoin hanskojen käyttäjä, mutta tuolla ne toivat kaivattua lämpöä.

Suomen kieli hämmästytti

Suomen puhuminen tuntui alkuun oudolta, ja puhuinkin asiakaspalvelijoille luonnostaan ruotsia, enkä osannut kertoa asiaani suomeksi. Loppureissusta taas suorastaan nautin suomen puhumisesta, ja juttelin iloisesti aspoille suomeksi sitä sun tätä, enkä missään nimessä puhunut muuta kieltä. Homma vaihtui tosin jo lentokoneeseen astuessani, jossa kieli kääntyi ruotsiksi paljon luontevammin kuin viikkoa aiemmin suomeksi.

Ruotsissa pääni kääntyy myös aina siihen suuntaan, missä kuulen puhuttavan suomea. Alkuun Suomessa tein samaa – käännähdin tuijottamaan jokaista, joka puhui suomea. Tuntui todella oudolta ja hieman jopa häiritsevältä kuulla suomea joka puolelta. En pysty sulkemaan sitä pois korvistani samalla tavalla kuin ruotsia, joten tuntui, etten oikein pystynyt rauhoittumaan väkijoukossa. Ensimmäisen kuulutuksen tullessa Helsinki-Vantaalla suorastaan säikähdin – sehän on suomea! Vuoteen en kuitenkaan ollut kuullut suomenkielistä kuulutusta, joten olo oli kummallinen.

Koti on nyt Ruotsissa

Viikko Suomessa teki terää, ja nautin todella paljon läheisteni näkemisestä. Katsoin myös Suomea hieman eri silmin kuin aiemmin. Pienet asiat innostuttivat eri tavalla kuin Suomessa asuessa. Suomi tuntui turvalliselta, mutta vaikka nyt pahoitankin kaikkien mielen, sanon tämän silti: myös vähän tylsältä. Ehkä se johtuu siitä, että vietin suurimman osan ajastani Rovaniemellä eli kaupungissa, johon minulla ei muutenkaan ole positiivista tunnesidettä (ihmiset siellä ovat asia erikseen!), joten paluu sinne tuntui paluulta johonkin jo menneeseen.

Mulle vahvistui tunne, että kotini ei ole Suomessa, se on nyt Ruotsissa. Tunne vahvistui entisestään, kun olin laskeutunut Arlandalle, kuulin ympärilläni Ruotsia ja menin tuttua reittiä kotiin. Sydän kuuluu Tukholmaan, koti on täällä. En voi tietää vielä tulevasta, mutta juuri nyt tilanne on tämä. Täytyy siis lähteä kohta vuokra-asuntomarkkinoille, kun sopimuksemme nykyiseen kotiin loppuu. Sain nimittäin vihdoin töitä, joten ainakin seuraavat kuusi kuukautta osoite pysyy Ruotsissa. Olen muuten erittäin iloinen uudesta työpaikastani, sillä se on oman alan hommia ja sekä työyhteisö että työnkuva vaikuttavat mahtavilta!

Kuvasin Suomesta myös vlogin, joka olisi tarkoitus lisätä YouTubeen lähiaikoina. Editointi on viimeisiä viilauksia vaille valmis. Toivottavasti teitä kiinnostaa katsoa myös ihan vaan matkahöpöttelyvlogi Suomesta, siinä tulee nimittäin vielä enemmän omia tuntemuksiani esiin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

5 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 12.10.2021 at 21:12

    Heh, hauska kuulla miten tuo suomen kieli vaikutti. En ole itse ikinä ollut noin kauaa pois Suomesta, mutta en usko että itselleni olisi hetkeäkään outoa puhua esim. asiakaspalvelijoille Suomea. Sen sijaan suomen kielen kuuleminen ulkomailla kyllä kääntää minunkin pääni.

    • Reply Laura Linnea 14.10.2021 at 11:55

      Itsekin vähän hämmennyin siitä, miten vaikeaa suomen puhuminen olikin. Kai se oli jokin takaraivosta tuleva juttu. Tukholmassa puhun usein kumppanini kanssa kaupassa suomea ja myyjälle sitten ruotsia, joten nyt tein samaa – kaupassa puhuin kaverille suomea ja käännyin myyjän pariin ja aloitin jutun ruotsiksi. Menin täysin lukkoon, kun mun olisi pitänyt osata esittää sama asia suomeksi. Todella omituista 😅 Luulen, että Tukholmassa pystyn puhumaan rennosti suomea kun tiedän, että tuskin kukaan ymmärtää, mutta Suomessa jännitin sitä, että muut ymmärtävät. Vaikka juttelisi ihan tavallisia asioita. Mutta viikossa kyllä suomen kielitaito koheni huomattavasti kun sitä kuuli koko ajan ympärillään ja puhui pelkästään suomea!

  • Reply Pirkko / Meriharakka 19.10.2021 at 14:28

    Nythän taas matkailu toiseenki suuntaan tuntuu avautuneen – tuttavaperheiden Facebook-päivitykset näin Suomen syyslomaviikolla tuntuvat täyttyvät Tukholman risteilykuvista. Niin ne tilanteet muuttuvat, että nyt taas Ruotsi onkin tämän koronakuvion kannalta paras maa näistä Suomi, Viro, Ruotsi!

  • Reply Nadine 21.10.2021 at 14:00

    Mulla kielet sekaantuvat kun olen puhumassa päivän mitaan kolmatta kieltä.
    Täällä Maltalla suomea kuulee tosi harvoin, mutta täysin mahdotonta se ei ole. Viimeistään törmättiin suomalaisiin paikallisessa Lidlissä 10 km Vallettasta sivuun 🙂
    Rakkaiden ihmisten näkeminen tekee terää. Itsellekin tuli tippa silmään kun olin ajamassa pohjoiseen 2 vuoden tauon jälkeen.

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa 21.10.2021 at 20:40

    Kuulosti niin tutulta tuo, kuinka oudolta suomen kielen kuuleminen tuntuukaan. En oo mäkään koskaan ollut noin pitkään poissa, mutta usein matkojen jälkeen tulee aina ihan samanlainen olo kun laskeutuu lentokentälle ja kuulee suomen kieltä. Etenkin jos reissussa ei oo kuullut ollenkaan suomea. Kun oon ollu muutaman kerran yksin reissussa, etten oo suomeakaan puhunut kenenkään kanssa tyyliin yli viikkoon, niin kyllä kieli on senkin jälkeen ollu ihan solmussa kun suusta meinaa tulla vain englantia. Voin siis kuvitella, kuinka iso kontrasti sulla on ollu yli vuoden jälkeen! Onnea uudesta työpaikasta ja kyllä sen sitten tietää, missä se koti on <3

  • Leave a Reply