Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kymmenen matkailufaktaa minusta

1. Ensimmäisen ulkomaanmatkani tein 13-vuotiaana

Ja kohteena oli Kypros. Matkalla oli perheeni, isovanhempani ja kaikki sen puolen sukulaiset. Matkalla juhlittiin isovanhempieni 50-vuotishääpäivää. Vajaa vuoden päästä kävin perheeni kanssa Kreetalla, ja muistoissani nuo matkat sekottuvat toisiinsa usein. Kohteet olivat suht samanlaisen tuntuiset, molemmissa puhuttiin kreikkaa ja maailmasta vain kotimaan muuten nähneenä tuntuivat Välimeren saaret samoilta. Mutta tykkäsin kyllä molemmista paljon!

2. Lentokoneella matkustin jo lapsena

Ensimmäinen kertani lentokoneessa on tapahtunut jo päiväkoti-ikäisenä. Lensin kahdestaan isosiskoni kanssa Turusta Rovaniemelle mummolaan, ennen kuin vanhempani tulivat myöhemmin perässä. Tämä tapahtui kaksi kertaa, luultavasti peräkkäisinä kesinä. Muistan lennoista sen, että saimme isot muoviplakaatit kaulaamme ja pääsimme tutustumaan ohjaamoon lennon aikana. Muistan myös pelänneeni, ettemme löydä Rovaniemen lentokentällä vastassa odottavaa pappaa – olinhan nähnyt lentokenttiä vain leffoissa ja kuvittelin ruuhkan olevan samanlainen. No, voitte arvata, että kyltin heiluttelua ei tarvittu ja väentungosta ei Rovaniemen lentokentällä ollut.

3. Inhoan lentämistä

Ehkä vähän yllättäväkin fakta. Mulla on siis kova ahtaanpaikankammo, joka on suuressa osassa lentokammoani. Ahdistaa jo ajatellakin sitä, että olen jumissa lentokoneessa omalla paikallani ja ylipäätään lentokoneen sisällä. Yritän aina nukkua suurimman osan lennoista ja loppuajan vaeltelen käytävällä niin paljon kuin kehtaan välttääkseni klaustrofobisia tunteita. Pelkään muutenkin lentämistä, ja nousut ja laskut tuntuvat inhottavilta. Siinä kaikkien pelkojen välissä tykkään katsella ulos ikkunasta, ja joskus kauniit maisemat ja mustikkamehu saavat hetkellisesti hyvän fiiliksen – kunnes muistan taas missä olen. Tykkään kuitenkin siitä, että pääsen matkustamaan nopeasti. Pisimmät lentoni ovat olleet Lontoo-Nairobi-Lontoo, ja näistä matkoista selvisin tykittämällä itseni tajunnan rajamaille rauhottavilla lääkkeillä.

4. Nimi on enne

Mulla on hyvin kansainvälinen nimi, sillä Laura on tunnettu nimi lukemattoman monessa maassa. Vanhempani ovat kertoneet, että halusivat antaa kaikille lapsille kansainväliset nimet. Sisaruksillani se nimi on toinen etunimi, mulla ensimmäinen. Lisäksi sukunimeni on ruotsalainen, joten täällä Ruotsissa en tosiaan nimeni perusteella erotu paikallisista. Suomessa saan aina tavata sukunimeäni kaikille virkailijoille, mutta Ruotsissa olen päässyt helpolla. Nomen est omen, ainakin mun tapauksessa, sillä oon sisaruskolmikostani se maailmanmatkaaja ja kiinnostus Ruotsia kohtaan on aina ollut suuri. Samaan syssyyn voisin jakaa hauskan knoppitiedon sukunimestäni. Huhujen mukaan alunperin meidän suvun nimi oli venäläinen. Kuitenkin Suomen sisällissodan aikana se haluttiin vaihtaa ruotsalaiseksi, jotta sukuni jäseniä ei pidettäisi punaisina vaan valkoisina. Kävin toissa syksynä ensimmäistä kertaa sukuhaudalla, jossa vanhin nimi, Enis Kapitalina, näytti eläneen sisällissodan aikana. Tämä kyllä täsmäisi kuultuun tarinaan, mutta tiedä sitten, minkä verran siinä on totuutta mukana.

5. Mulla on todella huono suuntavaisto

Tiedättekö ne ihmiset, jotka kerran uudesta majoituksesta kauppaan käveltyään hallitsee koko alueen kartan? Mä en todellakaan ole se ihminen. En osaa yhtään hahmottaa, missä olen ja minne päin pitäisi mennä (ja missä mun pitäisi olla). Kuljen aina google mapsin kanssa paikasta toiseen, jotta selviytyisin jollain tapaa määränpäähäni. Toisaalta, vaikka väärillä kaduilla seikkailemiseen menee usein ihan turhaa aikaa, voi niistä paikoista joskus löytää yllättävän kivoja kohteita.

6. Harrastan matkustamista myös kotisohvalta

Käytän matkustamisen suunnitteluun paljon aikaa. Bongailen halpoja lentoja, luen monipuolisesti eri matkakohteista ja luon itselleni listoja haaveideni kohteista. Mietin, miten ehtisin parhaiten nähdä ihan kaiken. Pelaan usein karttapelejä, ja läpäisen lähes joka kerta pelin, jossa tulee nimetä kaikki maailman 196 maata 20 minuutissa. Haaveilen ihan jatkuvasti uusista matkoista ja mulle osa matkakokemusta on etukäteen suunnittelu. Sillä ei ole väliä, noudatanko kohteessa suunnitelmaa tai pääsenkö ikinä edes matkaan, etukäteissuunnittelu on jo nautinto itsessään.

7. Olen majoittanut tuntemattomia sohvallani

Löysin kerran itselleni majapaikan Couchsurfing-palvelun kautta. Samaa kautta olen myös majoittanut kaksi henkilöä silloin, kun asuin Tukholmassa kesällä 2017 yksiössä. Molemmat majoitettavat ovat tulleet päivän varoitusajalla. Ensimmäinen oli suomalainen nainen, joka tuli Tukholmaan pääsykokeisiin. Toinen oli liettualainen nainen, joka matkusti pienellä budjetilla Tukholmassa. Molemmat olivat minua muutaman vuoden nuorempia. Majoitin heidät yksiöni vuodesohvalla. Molemmat olivat erittäin mukavia vieraita ja toivat ruokansa mukana. Yksin asuessani tykkäsin kyllä majoittaa tuntemattomia kotiini, mutta valitsin tarkasti, kenet kotiini päästän. Tukholmassa sohvasurffareista on kyllä kova tunku majoitusten kalliin hintatason takia.

8. En ole ruokahifistelijä matkoilla

Olen oikeastaan todella huono kokeilemaan uusia ruokia, ja tämä vähän harmittaa. Haluaisin olla se tyyppi, joka hehkuttaa libanonilaista ja muistaa matkoiltaan mahtavia uusia makuja – mutta ei, en uskalla edes kokeilla. Usein syön matkoilla vaikkapa pitsaa tai hamppareita mieluummin kuin kokeilen paikan erikoisuuksia. Toki yliherkkyyteni tulisille ja mausteisille ruoille sekä kasvisruokavalioni vaikuttaa asiaa. Monesti en uskalla senkään puolesta maistaa jotain uutta, että en voi olla varma, onko muiden maiden ”lihaton” oikeasti lihaton tai saanko pahan allergiakohtauksen mausteesta, jota ei ole vain muistettu mainita.

9. Ostan matkamuistoksi magneetin ja lähetän itselleni postikortin

Tämä tapa on peräisin ihan sieltä ensimmäiseltä ulkomaanmatkalta, jolloin matkamuistokrääsä kiinnosti. Meillä on sellainen tapa, että se joka ulkomailla käy, ostaa magneetin myös kotiin vietäväksi jääkaappiin. Aluksi ostin vain perheelleni, mutta myöhemmin myös itselleni jääkaappimagneetin matkamuistoksi. Olen tosin ostanut näitä vain pääkaupungeista, poikkeuksena Mombasa. Lähetän myös reissuiltani itselleni aina postikortin, johon kirjaan ylös pieniä juttuja matkalta, jotka voisin muuten unohtaa. Kortti on kiva muisto matkasta muutaman viikon päästä, jos se pääsee perille asti.

10. Tykkään eniten matkustaa kahdestaan

Olen matkustanut kahdestaan, porukalla ja yksin. Soolomatkailussa on kyllä myös oma viehätyksensä, varsinkin silloin, kun halukasta matkaseuraa ei ole tarjolla. Yksin matkustaminen on kivaa, mutta tykkään myös jakaa asioita. Porukalla taas matkasta tulee heti erilainen. Yleensä kompromisseja joutuu tekemään enemmän, ja pitää koko ajan vähän varmistella, ettei kellään ole ulkopuolinen olo ja kaikki nauttivat. Kahdestaan taas on parasta matkustaa, on matkakumppani sitten ystävä tai puoliso. Kahdestaan matkustaessa pääsee tutustumaan toiseen syvemmin ja näkemään hänestä eri puolia. Itse ainakin koen matkustamisen lähentäneen aina minua ja matkakumppaniani, ja matkoilla tulee jaettua sellaisiakin ajatuksia, joita normaalissa arjessa ei tulisi vastaan. Ja tietysti matkakokemuksia ja kommelluksia on kiva muistella yhdessä jälkikäteen!

10 matkailufaktaa minusta -blogihaaste

Osallistu 10 matkailufaktaa minusta -blogihaasteeseen! Tee näin ja kopioi nämä ohjeet mukaan omaan postaukseesi:

  • Kirjoita 10 matkailufaktaa minusta -blogipostaus, jossa kerrot otsikon mukaisesti 10 matkailuun liittyvää faktaa itsestäsi.
  • Linkitä jutussasi alkuperäiseen, Unelmatrippi-blogin liikkeelle laittamaan Kymmenen matkailufaktaa minusta -postaukseen.
  • Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia.
  • Haasteeseen voi halutessaan tarttua kuka tahansa bloggaaja myös ilman haastetta.
Previous Post Next Post

You Might Also Like

22 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 18.2.2021 at 19:49

    Heh, samaistun täysin tuohon inhoan lentämistä kohtaan, nimittäin inhoan myös. Lennän silti paljon, mutta en silti siitä tykkää, en todellakaan. Toisaalta suurena erona on tuo ruoka-asioita koskeva kohta. En minäkään itseäni välttämättä minään ruokahifistelijänä pidä, mutta paikallisia ruokia pyrin maistelemaan mahdollisimman paljon.

    • Reply lauralinnea 18.2.2021 at 21:41

      Oho, aina jotenkin yllättää, kun kuulee paljon matkustavan inhoavan lentämistä. Kohtalontoveri. Mitkä ovat sun parhaat selviytymiskikat pitkille lennoille?

      Mä teen itselleni lupauksen, että yritän muistella paikallisia ruokia enemmän tästä eteenpäin. Arjessakin rakastan tavallista kotiruokaa kaikkein eniten, ja ravintolakäynneillä on vaikea päättää mitä söisi. Siksi uuden maistaminen ulkomailla jännittää. Toki myös nuo allergiat on isona tekijänä, mutta vähempimausteista ruokaa pitäisi maistella rohkeammin.

      • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 23.2.2021 at 17:51

        Ei mulla oikein ole. Olen aika pitkä, joten ahtaat istuimetkin ovat epämukavat enkä ikinä saa nukuttua lentokoneessa. Lähinnä minulla on muutama kirja yleensä lentoja varten mukana. Ehkä jotain tablettia voisi myös kokeilla.

        • Reply lauralinnea 2.3.2021 at 21:25

          Mulle on siunattu vartta vaan alle 160 sentin verran, joten pääsen yleensä aika hyvin käpertymään lentokoneen penkkiin. Se on iso plussa, mutta toisaalta ahtaanpaikankammo iskee niin kovaa päälle, että väljyyttä kaipaisi silti lisää. Kirjat on kyllä toimivia lennoilla ja musiikin kuuntelu. Lentokoneessa on yllättävän kova taustameteli, jonka muistaa vasta siinä hetkessä, joten se on kiva yrittää peittää musiikilla.

  • Reply Jenni / Unelmatrippi 20.2.2021 at 14:09

    Kiva, että säkin tartuit tähän! Täällä on toinen magneettien keräilijä ja kartan kanssa kulkija. 🙂 Postikortteja tuli aikoinaan lähetettyä matkoilta tutuille, mutta luovuin tavasta joskus ainakin kymmenen vuotta sitten. Tuo postikortin lähettäminen itselle on joka tapauksessa hauska idea. Itse kirjoitan matkoilla aina pienimuotoista matkapäiväkirjaa Google Driveen, joten asiat pysyvät sillä tavalla mielessä ja niihin voi palata matkan jälkeen helposti.

    • Reply lauralinnea 2.3.2021 at 21:15

      Tämä oli tosi kiva haaste, kiitos, kun laitoit sen käyntiin! 🙂

      Tuo matkapäiväkirja on tosi kiva idea myös. Vähän samalla ajatuksella kirjoitan postikortteja, sillä yritän sisällyttää niihin aina pieniä hauskoja matkajuttuja, joita muuten helposti unohtaa. Johonkin ne pitää ylös kirjottaa, ettei huku.

  • Reply Terhi 22.2.2021 at 18:24

    Minäkin halusin antaa lapsilleni (3 kpl) kansainväliset nimet ja onhan siitä sitten ollut heille jotain hyötyäkin.
    Minäkin keräsin magneetteja, mutta lopulta siinä kävi niin, että niitä oli aivan liikaa ja olin pakotettu suorittamaan armotonta karsintaa.

    • Reply lauralinnea 2.3.2021 at 21:20

      Kansainvälinen nimi on kyllä todella hyödyllinen juttu, jos vähääkään tykkää matkustella tai haaveilee asuvansa ulkomailla.

      Tuo on kyllä hankala tapaus. Ehkä ratkaisu on hankkia isompi jääkaappi, johon magneetteja kiinnittää. 😉

  • Reply Katja 23.2.2021 at 13:42

    Täähän on ihan kiva haaste 🙂 Pitääpäst harkita jaksaisinko itekin rustailla, kun on ollut vähän vaikea saada tuotettua minkäänlaista sisältöä blogiin kun ei ole matkojakaan eikä vielä uskalla hirveesti suunnitellakaan.

    Tunnistan itseni ihan erityisesti tuosta sun kohdasta 6, itsekin nimittäin suunnittelen ja haaveilen ihan hirveästi! Puolet matkailun ilosta on suunnittelussa 😀 No, ainakin melkein puolet.

    • Reply lauralinnea 2.3.2021 at 21:22

      Osallistu ihmeessä haasteeseen! Kivaa itsetutkiskelua, lukijat pääsee lähemmäs sinua ja saat sisältöä blogiin. Win-win ja win.

      Joo, suunnittelu on ihan parasta! Ja välillä tuntuu, että tiedän kohteesta suunnittelun vuoksi jo niin paljon, että kannattaako sinne edes lähteäkään… 😀 Vastaus: kannattaa, tietenkin.

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas 24.2.2021 at 19:04

    Näitä paljastuksia on kiva lukea. Kirjoittaja tulee näin hieman lähemmäksi. Me kerätään avaimenperiä. Niitä on käyttämättömiä aivan liikaa🌝

    • Reply lauralinnea 2.3.2021 at 21:13

      Oon samaa mieltä! 🙂

      Avaimenperiä en olekaan kuullut kenenkään keräävän. Mä tykkään avaimenperistä, mutta oon todella tarkka, mitä avaimissani pidän. Ostin Keniasta ihanan avaimenperän, mutta itseasiassa en tiedä missä se tällä hetkellä on. Toivottavasti tallessa!

  • Reply Pirkko / Meriharakka 25.2.2021 at 10:23

    Tuo nimi on enne on kiva havainto. Tuttavapiirissäni on pariskuntia, joissa toinen puolisoista on jostain muusta maasta kuin Suomesta ja lasten kohdalla mietitään kyllä tarkkaan, että nimi toimii molempien kotimaassa, esimerkiksi vaikka Emma tai Petra toimii siinä missä Laurakin 🙂
    Tuo postikortin lähettäminen toimii vielä nykyisinkin ”normaaleista” turistimaista, mutta jos haluat tätä jatkaa ja vierailla myös vaikka läntisessä Afrikassa, niin varaudu tekemään rajusti töitä niin postikortin kuin postinkin löytämisessä. Ei ole nimittäin postikortit siellä enää (jos koskaan) normaaleja kulutushyödykkeitä. Emme itse niitä lähettele, mutta tuttavapariskunnan ponnisteluja asian tiimoilta olemme seuranneet.

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning 27.2.2021 at 16:28

      Tästä muuten tuli mieleen, että Guatemalassa ei ole ollenkaan postia. Koetin lähettää sieltä kortteja pari vuotta sitten, ja vaikka postimerkkejä oli myynnissä, sain kuulla että posti oli lopettanut toimintansa kokonaan joidenkin sopimuskiistojen takia. Maassa toimii ainoastaan Ups, DHL ja FedEx, joiden kautta en lähtenyt sitten kortteja postittamaan.

      • Reply lauralinnea 2.3.2021 at 20:24

        Oho, erittäin mielenkiintoinen tieto. Mikähän taho siellä toimittaa ihan tavalliset kirjepostit ja lehdet maan asukkaille?

    • Reply lauralinnea 2.3.2021 at 21:09

      Laura on kyllä kätevä nimi, toimii vähän joka puolella. Tosin en aina huomaa reagoida, joskus joku lausuu Lauran englantilaisittain Loora. Ei kuulosta silloin omalta nimeltäni, joten voi olla, että en vaan tunnista minua kutsuttavan.

      Ah, hyvä huomio. Enpä ollut tuota ajatellut. Joskus oon kyllä fuskannut ja ostan postikortin mutta tuonut sen kotiin ihan matkatavaroiden joukossa postin lähettämisen sijaan. Etenkin päiväreissuilla on ollut parempi toimia noin. Keniasta mulla oli kyllä työn ja tuskan takana löytää kortti. Lopulta löysin kortin, jossa oli huonolaatuinen kuva Mombasasta. Se oli sen verran tunnelmallinen, että päätyi lopulta kehyksiin lipaston päälle.

  • Reply Eveliina | Korkkarit rinkassa 26.2.2021 at 15:37

    Hauskoja nämä faktat lukea, oppii hyvin tuntemaan toisen matkailutapaa samalla. Itsekin ostan magneetteja tuliaisiksi vahemmilleni, mutta en itselle. Suuntavaistoa en myöskään omista, en osaa edes oikeaa tai vasenta. 😀 Lentokoneessa sen sijaan matkustan ihan mielelläni. Oma nimeni on kyllä niin suomalainen ja siitä näkee kyllä kaikkia mahdollisia versioita. 😀

    • Reply lauralinnea 2.3.2021 at 21:07

      Niinpä!
      Magneetit on kyllä kivoja tuliaisia, mutta mulle ne toimii myös matkamuistoina. Voi sitten jääkaapille mennessään vähän muistella matkoja, heh. Nyt mulla ei ole kyllä yhtään magneettia esillä, myönnettäköön.

      Mä osaan oikean ja vasemman, osaan myös ilmansuunnat, mutta jos mut pistetään pihalle ja kysytään missä suunnassa on etelä, ei mulla ole harmainta aavistusta. En ymmärrä, miten jotkut osaavat! Monesti mulle sanotaan, että ”lähet ajamaan siitä pohjoseen päin” niin eli minne?? 😀

  • Reply Merja / Merjan matkassa 26.2.2021 at 18:39

    Täällä toinen magneettien keräilijä. Niitä alkaa vaan nyt olla niin paljon, ettei kohta jääkaapin oveen mahdu. Postikortin lähetän aina äidille ja eksoottisimmista paikoista myös kotiin, mutta muuten en jaksa enää sitä korttirumbaa. Muistan kun ensimmäisiltä etelän matkoilta tuli laitettua noin 20 korttia. Yksi ilta siinä hurahti kun niitä kirjoitti, ihan älytöntä 🙂 Mut hei, alkoi kiinnostamaan mikä tuo karttapeli on mistä mainitsit?

  • Reply Ailajajuha 27.2.2021 at 09:41

    Kiva lukea sinusta. Tämä on mukava haaste, tulee esiin jotain sellaisia juttuja, joita ei matkateksteistä löydy. Hauska tuo kommenttisi suuntavaistosta. Meillä minä olen se, jolla kartta on päässä heti, kun sen olen kerran nähnyt. Noita kansainvälisiä nimivalintoja jäin miettimään. Se olisi voinut olla aikuistuneiden lasteni kannalta sittenkin hyödyllinen valinta. Omat valintani ovat olleet hyvin suomalaisia, ylin kriteeri toimivuuden ohella oli se, että ei olisi samaa nimeä kuin oppilaillamme. Esimerkiksi juuri Laura ja Hanna karsiutuivat tyttäremme nimeä valitessa juuri siksi. Valinnaksi tuli Salla. Aila

    • Reply lauralinnea 2.3.2021 at 20:41

      Tuo on aivan totta, näissä pääsee vähän tutustumaan bloggaajaan kaikkien matkatarinoiden takaa.

      Ihailen todella paljon sitä, että kartta jää päähän yhden katsomisen jälkeen. Tuon ominaisuuden ottaisin itselleni koska tahansa. En ole oikeasti edelleenkään oppinut nyt neljä kuukautta muuton jälkeen peruslenkkireittejä kodin ympärillä, vaan suuntavaistoni käskee kääntymään ihan väärään suuntaan.

      Mielleyhtymät nimiin esimerkiksi oppilaiden kautta häiritsee kyllä helposti. Oon yrittänyt itse miettiä, että kaikista nimistä tulee kuitenkin jotain mieleen. Salla on kyllä kaunis nimi eikä ole lainkaan vaikeimmasta päästä ulkomailla.

    Leave a Reply