Pohjanmaa-kiertue jatkuu! Laihian ja Pietarsaaren jälkeen oli aika ottaa suunnaksi Vöyri.
Reitin suunnittelu Vöyrille oli haastavaa siksi, että kunta on mahdottoman suuri pinta-alaltaan. Vöyriin kuuluu myös Oravaisten ja Maksamaan alue, joten lääniä riittää. Etsiskelin mielenkiintoisia kohteita ja lopulta tein mapsiin reittikartan, josta oli helppo tarkastella etäisyyksiä ja arvioida ajoaikaa. Ja ei kun menoksi!
Ensimmäinen kohde Vöyrin reissulla oli Ehrs Parken. Kyseessä on Vöyrin Kreikaksikin kutsuttu puisto, joka sijaitsee Grannasbergetin kallioilla. Nimitys ei ole aivan tuulesta temmattu, sillä Ehrs Parkenista todella löytyy antiikin aikaisia pylväsrakennuksia ja laiva – toki nämä eivät oikeasti ole peräisin antiikin ajoilta, vaan 80-luvulla rakennettuja patsaita. Ulkonäöllisesti paikka menisi aivan Kreikasta! Taiteen takana on pohjalainen Ernst Ehrs, innokas antiikin harrastaja, jonka pojat eivät raaskineet tuhota isänsä unelmaa Vöyrin kalliolta.
Nämä taideteokset kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Pikku-Kreikka saa hetkeksi unohtamaan, missä maassa ja kunnassa sitä oikein ollaan. Ehrs Parkeniin oli Vaasasta ajomatkaa puoli tuntia, eli kauas ei tarvinnut lähteä. En meinannut löytää vain osoitetta kyseiseen paikkaan mistään, joten aion nyt helpottaa teidän urakkaanne. Ehrs Parkenin osoite on Härmäntie 41 ja se löytyy Google Mapsista nimellä Bergpark. Auton voi jättää esimerkiksi muutaman sadan metrin päähän hiihtomajan parkkipaikkaan.
Ehrs Parken oli hieno paikka, mutta valitettavan huonosti hoidettu. Osa patsaista oli kaatunut, ja taideteosten väliset polut olivat umpeen kasvaneita. Kyseessä ei nimestään huolimatta ole siis varsinainen puisto, vaan muutama taideteos eri kohdissa kalliota. Täällä kannattaa kuitenkin ehdottomasti käydä!
Parkkeeratessamme auton hiihtomajan pihalle päätimme spontaanisti kiivetä myös mäkihyppytornin huipulle. Matkaa sinne oli noin miljoona porrasta, ainakin mun pohkeiden mielestä, jotka olivat kosketusarat vielä neljän päivän päästäkin (ihan käsittämätöntä). Hyppytornin huipulle vievät portaat olivat kuitenkin lukitut, joten emme päässeetkään käymään korkeimmassa kohtaa. Harjoitusmäen huipulle onneksi pääsi, ja sieltäkin kelpasi katsella maisemia. Vieressä oli myös golfiin ja frisbeegolfiin sopivat kentät. Jos Vöyrillä päin asuisimme tai siellä viikonloppulomaa viettäisimme, olisi tuolla loistavat puitteet mukavalle liikunnalle.
Grannasbergetiltä matka jatkui lähemmäs Vöyrin keskustaa, sillä halusimme käydä katsomassa Vöyrin kirkon, joka on Suomen vanhin käytössä oleva puukirkko. Valkoinen, iso ja näyttävä oli Vöyrin kirkko ulkoapäin. Sisälle emme valitettavasti päässeet katsomaan, mutta ulkoa päin ihastelu riitti hyvin. Näissä pienempien paikkakuntien puukirkoissa on kyllä ihan oma tunnelmansa joka kerta. Kirkon pihalta löytyi myös sankarihautoja sekä sotaveteraania esittävä hauska rahankeräyslipas.
Seuraava kohde heitti meidät kauas muiden nähtävyyksien luota. Kimon ruukki näytti kuitenkin pikaisen googletuksen perusteella niin hienolta paikalta, että sinne oli päästävä. Ruukille ajaminen olikin jo kokemus sinänsä, sillä mutkitteleva metsätie jatkui yli kymmenen kilometrin ajan. Itse Kimon ruukilla taas ei näyttänytkään olevan mitään erikoisempaa tai mitään, johon olisimme päässeet sisälle. Paikalta löytyi kuitenkin käsin kaiverrettuja tienviittoja ruotsinkielisiin kohteisiin, joiden merkityksistä emme olleet aivan varmoja.
Hetken pohtimisen jälkeen päätimme suunnata kohti neljän kilometrin päässä olevaa kohdetta. Sitä emme löytäneet, mutta pysähdyimme matkalla Oravaisten teatteriin. Koko piha värikkäine rakennuksineen ja pienine puroineen oli aivan upea! Tuolla kannattaa käydä, pitkä ajomatka on todellakin vaivan arvoinen.
Ruukilta jatkoimme matkaa vielä reissun viimeiselle kohteelle, Oravaisten taistelutantereelle. En tiennyt yhtään, mitä taistelua kyseisellä tantereella on käyty, mutta tien päähän sotamuistomerkkien luo saapuessamme tämäkin asia selvisi. Kyseessä on niinkin vanha asia kun 1800-luvun välillä käyty Suomen sota -nimellä kulkeva Ruotsin ja Venäjän välinen taistelu. Lopputuloksena Venäjä voitti ja Suomi siirtyi länsinaapurin hallinnosta itänaapurin vallan alle. Taistelutantereentie kulkee Oravaisten taistelukentän läpi.
Tien päässä on Furiirin puustelli, josta löytyy myös Vänrikki Stoolin keskus. Itse tähän museorakennukseen emme valitettavasti päässeet sisään – aukioloaikojen mukaan sen olisi pitänyt olla vielä avoinna, mutta oletan koronan vaikuttaneen tilanteeseen. Kiipesimme kuitenkin viereiselle kukkulalle sotamuistomerkkiä katsomaan. Kieltämättä tuli kyllä hieman vaikuttunut olo seistä niin historiallisella paikalla, jossa moni muu on seissyt ja kaatunut. Lapsiperheille vinkiksi, Furiirin puustellin pihalla oli lapsille sopivia salapoliisitehtäviä, joita voi tehdä varmaan ohjatusti, mutta kylteistä riittää iloa myös ilman ohjausta kulkiessa.
Vöyri-päivämme alkoi olla pulkassa ja nälkä kurnia kovempaa kuin olisi kannattavaa, joten lähdimme kotimatkalle poiketen syömään matkan varrella. Ruokapaikaksi valikoitui Oravaisten kahvitupa. Olimme käyneet tuolla jäätelöllä Pietarsaaren reissulla, ja paikka vakuutti jo silloin. Kahvituvalla on kaunis sijainti meren äärellä ja iso terassialue. Lisäksi on pakko kehua paikan aina ystävälistä henkilökuntaa! Syötiin paikalla herkulliset pitsat ja nautittiin aurinkoisesta säästä. Kahvituvan vieressä on ulkona Kivipuisto Stenpark, joka on merkattu monella sivustolla nähtävyydeksi. Itse en pitänyt sitä erityisen mielenkiintoisena paikkana, mutta jos Kahvituvalle pysähtyy, kannattaa kivet käydä katsastamassa. Hyvällä tuurilla aidan toisella puolella saattaa nähdä myös lampaita! Pitkilläkin reissuilla Kahvitupa on erinomainen pysähdyspaikka, ja samalla voi tukea jotain muuta ruokapaikkaa kuin suuria huoltoasemaketjuja.
Sellainen oli meidän Vöyrin reissumme. Paljon näimme, mutta varmasti jotain jäi vielä näkemättä tuosta pinta-alaltaan laajasta kunnasta. Ehkä ensi kerralle vielä lisäisin Tottesundin kartanon, jossa itse Jean Sibelius on mennyt naimisiin. Pitää sitä jotain jättää tulevankin varalle!
2 Comments
Lappiin ja Norjaan kun elokuussa ajoimme, päätimme ajaa pitkin länsirannikkoa ja pysähtyä kaikissa kiinnostavimmissa paikoissa. Vöyri oli harkinnassa, kun ei olisi vaatinut isoa koukkausta ja tuo kirkko olisi ollut kiva nähdä omin silmin. Päätimme kuitenkin olla menemättä, mutta eiköhän tuollainenkin matka joskus vielä tule tehtyä, niin silloin Vöyri voisi olla hyvä pysähdys.
Länsirannikolla on kyllä vaikka mitä kiinnostavaa. Toivottavasti joskus ehditte pysähtyä Vöyrillekin. Tosin se on tosiaan niin laajalle levittäytynyt paikka, että yhdellä pysähdyksellä näkee vain yhden kohdan, ja muihin saa ajaa pienen tovin. Kirkon tsekkausta kyllä suosittelen, sekä Kimon ruukilla käymistä näin erityisesti. 🙂