Suomen suurin matkablogiyhteisö

Koti Keniassa – näin asuin Afrikassa

Palataan hetkeksi monen tuhannen kilometrin päähän lämpimään, eli viime kesän Afrikan kokemukseen. Oon halunnut näyttää teille mun Kenia-kodin jo pidemmän aikaa. Kerran jopa tein tän postauksen lähes valmiiksi, mutta Kenian sähkökatkosten takia mun koneesta pääsi akku loppumaan ja koko teksti hävisi kuin tuhka tuuleen. Nyt näin puolen vuoden jälkeen oon kuitenkin toipunut siitä kiukusta ja voin vihdoin tehdä tän hieman erilaisen kotipostauksen!

IMG_1494
IMG_1491

Aloitetaan loogisesti sisäänkäynnistä. Meidän talon ulko-ovi on tollanen iso, varmaan kaksi metriä korkea ja todella jykevä peltiovi. Se lukittiin aina sisäpuolella tolla isolla salvalla, joten sisälle halutessaan ovea ei saanut avaimella ulkoa auki vaan piti koputella, että joku tulisi avaamaan. Jos koko porukka lähti liikkeelle samaan aikaan, niin käytettiin tuota munalukkoa sulkemaan ovi ulkoapäin.

Ovesta sisään päästyä tultiin eräänlaiseen ulkoeteiseen, jossa säilytettiin vesikanistereita ja nopeasti jalkaan vedettäviä kenkiä. Tuossa eteisessä myös kuivatettiin pyykkejä ja leikittiin joskus lasten kanssa. Kattoa ei ulkoeteisen päällä ole, joten mitään vedenarkaa tai varastettavan arvoista ei siihen voinut jättää. Lapset muuten rakasti repiä noita vihreitä putkia irti seinästä, sekä kolautella oven peltisalpaa ovea vasten pitäen hirveetä meteliä!

IMG_1490

Sisällä talossa on käytävä, jonka toisessa päässä on olohuone ja toisessa päässä meidän makkari. Oikealla puolella käytävää (kuvan mukaisesti) on host-vanhempien makuuhuone sekä toinen makuuhuone. Vasemmalta puolelta löytyy pesuhuone, vessa, ovi ulkoeteiseen ja oviaukko keittiöön. Käytävän päässä on toimimaton lavuaari, sillä juoksevaa vettä ei talossa ole, sekä kodin ainoa peili. Kokovartalopeiliä ei siis ole missään, ja tostakin peilistä katsoessa piti mun vähän varvistella. Aika harvoin tosin tuli peiliin katsottua tuolla kun ei meikkiäkään käyttänyt, lähinnä kahville tai muuten enemmän ihmisten ilmoille mentäessä tuli kurkattua omaa ulkonäköään.

IMG_1481
IMG_1483

Hostien makkari on selkeästi isoin, ja leveässä parisängyssä nukkuu hostmaman ja hostdaddyn lisäksi heidän 7-vuotias tyttö Mery. Sängyn yläpuolella on iso moskiittoverkko, joka on riittävä ympäröimään koko sängyn. Hostien huoneessa on myös jotain vähän luksusta, eli vaatekaappi. Bongasin muuten vasta äskettäin kuvasta ton kaiuttimen, ja täytyy myöntää, etten kyllä kertaakaan kesän aikana huomannut sitä käytettävän.

IMG_1480

Toinen makuuhuone on suurimmaksi osaksi tässä. Vain sängyt nukkumista varten, ei mitään kaappitilaa tai muuta ylimääräistä. Paitsi tietenkin moskiittoverkot öitä varten, mutta ne eivät Keniassa malarian tartuttajien lennellessä vain yöaikaan ole millään tavalla ylimääräisiä, vaan jokaisen nukkujan vakiovaruste.

IMG_1479

Pesuhuone on todella yksinkertainen. Huoneessa on kaksi pesuvatia ja kuvasta pois jäänyt nurkan takana oleva isompi pyykkivati. Noita vateja käytetään siis niin pyykkäämiseen kuin peseytymiseenkin. Joskus hain vessan vesivadista pienemmän ämpärin avustamaan peseytymistä. Joskus sinisiä pesuvateja oli paikalla vain yksi. Silloin tällöin pesukaveriksi saattoi saada pari muurahaista tai torakan. Noi vadit eivät olleet ikinä täysin puhtaita vaan ennemminkin ikipinttyneitä, eikä pesuvesikään olisi läpäissyt suomalaisia hygieniamääritelmiä. Seinässä olevasta hanasta ei vettä tullut, vaan pesuvesi haetaan niistä isoista vesisäiliöistä, joita ulkoeteisessä säilytetään. Hampaat pestiin muuten tuossa samassa pesuhuoneessa – vesipullon avulla huuhdeltiin niin suu kuin harjakin ja ylimääräiset sylkemiset tähdättiin nurkassa näkyvään viemäriin. Pesuhuoneen ovi ei mene ihan täysin kiinni asti eli lukkoon sitä ei tosiaan saa.

IMG_1475

Vessa on pieni mutta ihan kompakti. Aluksi olin aika järkyttynyt tästä reikä lattiassa-systeemistä, mutta kaikkeen tottuu, varsinkin jos haluaa ja on pakko tottua. Lopulta toi kaakeloitu reikä tuntu ihan kätevältä, se kun ei voinut mennä tukkoon (paitsi kerran kun lapset oli heittänyt tyhjän paperihylsyn sinne…) kuten tavalliset vessanpytyt. Huuhtelusysteemi ei tosiaan toimi, joten vessa huuhdeltiin heittämällä pienellä keltaisella ämpärillä vettä kaakeloituun osuuteen. Seinässä näkyvä vessapaperiteline oli muuten kuvanottohetkellä ihan uusi ja selvästikin todella upea juttu. Hostmama oli todella ylpeä tuosta ’’uudesta, loistavasta keksinnöstä’’ minkä hostisä vessaan toi. Harmi vaan, ettei teline kovin hyvin seinässä pysynyt kiinni, vaan vessapaperi putoili tuon tuostakin lattialle ja oli sen jälkeen vähän käyttökelvoton. Vessan ovi meni onneksi kiinni, ja lukkona toimi ihan mukiinmenevä työnnettävä hakalukko.

Vaikka aiemmin sanoin reiän lattiassa olleen ihan toimiva systeemi, niin pakko myöntää, että suolistobakteerin aiheuttaman sairastelun aikana oisin maksanut tonnin siitä wc-pöntöstä. Nyt voi olla vähän tmi, mutta esim oksennellessa olisi ollut kiva pitää kiinni jostain reunasta tuen saamiseksi, kun pitkäaikainen laattailu vie voimat aika tehokkaasti. Nojailun sijaan piti vaan tasapainotella jalkojen päällä ja koittaa tähdätä kaakeliin. Lattiaan ei voinut myöskään koskea sen ollessa saastainen – vessassa ei voinut edes kävellä paljain jaloin, vaan aina sinne mentäessä piti laittaa flipflopit jalkaan. Yöllä vessaan mennessä sain parilla ekalla kerralla kunnon slaagin, sillä valot päälle laittaessa lattialla kävi ihan mieletön kuhina todella monien torakoiden juostessa valoa pakoon. Torakoita inhottavampia kavereita olivat jättimuurahaiset, jotka eivät juosseet suinkaan karkuun vaan poukkoilivat ihan minne sattuu, ja koitin aina parhaani mukaan väistellä niiden osumista mun jalkoihin siinä silmät ristissä keskellä yötä vessassa käydessä. 😀

IMG_1467
IMG_1468
IMG_1461
IMG_1469

Olohuone on luonnollisesti talon isoin huone, mutta tässä tapauksessa ei mikään tyylikäs valoisa. Olkkarista löytyy kaksi nojatuolia ja sohva, ruokapöytä tuoleineen, huonosti toimiva jääkaappi ja vesisäiliö, pieni putkitelevisio, tv-taso ja astiansäilytyshyllyjä, muutama kehystämätön uskonnollinen taulu ja taideteoksia sekä nurkkaan laitettu patja. Olohuoneessa vietettiin suurin osa lasten kanssa viettämästämme ajasta, eli leikittiin lattialla pienten kanssa ja pistettiin heitä päiväunille yhden patjan päälle. Yleensä lapsilla ei nukkuessa ollut mitään päiväpeittoa, kuvassa näkyvä lasten päälle levitetty kangas on ihan poikkeuksellinen. Olkkari on verhojen aina kiinni ollessa hyvin hämärä, ja tässä hämäryydessä syötiin aina aamupala, lounas ja päivällinen. Olohuoneen lattialla patjoilla myös nukkuivat talon 11 asukkaasta ne, keille ei makuusijaa riittänyt makkareissa. Olkkarin seinää pitkin ikkunan vieressä muuten liikuskeli usein sisilisko, jota isompaa sisiliskoa en oo ikinä eläissäni nähnyt!

IMG_1470
IMG_1473

Keittiöstä löytyy pari työtasoa ja kaappia ruoka-aineiden säilytystä varten, tiskiallas sekä kaasupönikkä. Kaasulla tehdään siis kaikki ruoat, sillä hellaa tai mitään muutakaan sähköllä toimivaa vempelettä ei luonnollisesti löydy. Keittiön toisessa päädyssä on jonkinlainen varasto, johon on työnnetty lasten ’’lelut’’ ja kaikki ylimääräinen krääsä, jota en koskaan tutkinut sen tarkemmin. Joitain ruokia säilöttiin pienissä mustissa pusseissa, jota kuvassakin pöydällä näkyy olevan. Keittiö ei ollut sen enempää vapaa torakoista ja ötököistä kuin muutkaan huoneet. Ruoanvalmistus ei voi olla riippuvainen sähköstä, sillä Keniassa sähkökatkoksia tulee jatkuvasti ja arvaamatta, eikä niiden kestoa voi etukäteen ennustaa. Siksi ruokakin kokattiin joko kaasulla tai ulkotulilla, eikä muutenkin lämpöseen jääkaappiin voinut säilöä mitään pidempään kylmässä oloa vaativaa ruokaa.

IMG_1485

Viimeisenä meidän oma rakas huone. Yhtään kaunistelematta totuutta se näytti suurimman osan ajasta juurikin tältä. 😀 Oikealla puolella on mun sänky moskiittoverkkoineen, ja vasemmalla puolella lattialla Annikan patja myös moskiittoverkon kanssa. Jalallinen tuuletin löytyy keskellä huonetta, mutta mitään muuta irtaimistoa ei huoneessa ollut. Säilytettiin tavaroita matkalaukuissa, rinkoissa sekä lattialla. Henkilökohtaisia päivittäisiä juttuja, kuten lääkkeitä ja rasvoja, säilytin usein ihan vaan sängyn jalkopäässä. Pesuaineet ja muovipusseissa säilytettävät tavarat saivat olla lattialla, ja pyyhkeitä kuivatettiin mun sängynpäädyssä. Ikkunan alla oli pieni ikkunalauta, mutta siinä ei saatu tavaroita säilyttää varkauden uhan vuoksi. Päivisin yleensä sidottiin verho ylös, jotta huoneeseen pääsisi valoa. Pimeän tullessa ja varsinkin öisin verho piti kuitenkin olla vedettynä tarkasti koko ikkunan mittaisesti, ettei kukaan potentiaalinen pahantekijä näkisi sisään huoneeseen. Tietokonetta pidin aina suljetussa matkalaukussa sängyn alla, ja rahavyön passeineen piilotin patjan väliin hostien kehotuksesta. Mitään arvokasta ei saanut olla ikinä näkyvillä, ja öisin nukuin puhelin tyynyn vieressä. Tyynynä mulla oli siis pieni kotoa tuotu matkatyyny, ei mitään kunnollista pehmustetta siis. Peittona käytin makuupussia. Myöskään meidän huone ei ollut ötökkävapaa, mutta sieltä kyllä liiskattiin kengillä ihan säälimättä kaikki öttiäiset pois. Järkyttävin ötökkälöytö oli kyllä ehdottomasti Annikan tyynyn vieressä yksi aamu lojunut päätön skorpioni. 😀

Tässä oli meidän koti siis kahden kuukauden ajan Keniassa Ukundan kaupungissa. Ensijärkytys talosta oli aika kova, mutta kyllä paikasta aika nopeaan koti muodostui. Ja ton asuinkokemuksen jälkeen ei oo paljoa tehny mieli valitella mistään likasuudesta tai Suomesta löytyvistä ’’läävistä’’, lähinnä vaan ärsyyntyneesti naurattaa ihmisten valitukset tyhjästä. Tuolla asuessa oppi myös hyvin nopeaa sen, ettei juokseva vesi tai päivittäinen sähkö ole oikeasti elinehto, vaikka ennen niin luulikin. Keittiössä pärjäsi hyvin ilman blenderiä, mikroa, uunia tai hellaa, ja puhelimen lataaminen silloin tällöin riitti aivan hyvin. Elinolosuhteet tuolla on aika kurjat, mutta kaikkeen tottuu. Monet sanoo, ettei olisi pystynyt elämään tollasissa olosuhteissa, mutta let’s face it: jos ei oo vaihtoehtoa, niin pystyy mihin vaan. Se on eri asia, oisko siitä elämisestä pystynyt nauttia yhtään – en epäile, etteikö monilla mun kavereilla olisi ollut ongelmia sen asian kanssa. Joka tapauksessa tää kulttuurishokkia aiheuttanut asuintalo oli mun koti kahden kuukauden ajan, ja tätä postausta kirjottaessa mulla tuli jopa vähän ikävä tonne omaan sänkyyn makoilemaan. <3

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply