Työnteko Ausseissa wh-viisumilla

Todellisuudessa oon tällä hetkellä taas reissun päällä, mutta tällä kertaa kiertämässä Australian sijaan Kaakkois-Aasiaa. Balia lukuunottamatta en oo aiemmin ollut Aasiassa, joten ootan todella innolla tulevia kuukausia! Tuun kirjoittelemaan tästä reissusta tarkemmin myöhemmin, sillä ensin mulla on luonnoksissa vielä useampi teksti sekä läjä kuvia Ausseista, jotka odottaa julkaisua 🙂

Vaikka reppureissaaminen Australiassa saattaa kuulostaa pelkältä lomailulta, on todellisuus yleensä pidemmillä reissuilla toinen. Tosiasia on, että Australia on kallis maa, joten vuoden pituinen loma ei ainakaan mulle ollut taloudellisesti mitenkään mahdollista. Suomessa hankittujen säästöjen lisäksi kerrytin siis matkakassaa reissun päällä! Mun aussivuoden aikana ehdin tekemään jos jonkinlaista duunia. Toimistotöiden löytäminen working holiday-viisumilla voi olla haastavaa, etenkin jos töitä etsii vain lyhyemmiksi pätkiksi kerrallaan. Siksi päädyin Australiassa tekemään hyvin eri tyyppisiä töitä, mitä olen Suomessa tottunut tekemään. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen oli kieltämättä todella kasvattavaa! Ehdoton suosikki mun työpaikoista oli hevosfarmi Cairnsissä, jossa toimin tour guidena. Mun vastuulla oli eritasoisten asiakkaiden vieminen ratsastusretkille farmin ympäristöön sekä erilaiset hevosten hoitoon liittyvät tehtävät. Tarkemmin elämästä farmilla voi lukea täältä.

Parin viikon ajan ehdin toimimaan mainostenjakajana, sillä aikaa kun mulla oli haku käynnissä vähän paremmin palkattuihin duuneihin. Työpäivät kesti neljästä kuuteen tuntia, ja käveltyjä kilometrejä tuli yleensä parikymmentä per päivä. Helteessä työskentely oli yllättävän rankkaa, mutta ainakin kunto kohosi ja rusketus syveni samalla kun pääsi tienaamaan reissurahoja. Lisäksi tein hostellin respassa ja baarissa iltavuoroja ilmaista asumista vastaan. Työ oli pienessä hostellissa todella helppoa; mulla oli yleensä pari – kolme check-iniä per vuoro ja sekalaisia paperihommia ja muuten sain hengailla ihan vapaasti hostellissa, kunhan pidin respan puhelimen mukana. Jos mulla oli vaikka viiden tunnin iltavuoro, tarkoitti se käytännössä sitä että varsinaisesti töitä mulle oli ehkä noin tunniksi, jos sitäkään, ja muuten pystyin vaikka katsomaan Netflixiä, kokkailemaan tai pelaamaan korttia, kunhan olin paikalla hostellissa ja puhelimella tavoitettavissa. Varsinaisen palkkaduunin ohella tää oli hyvä keino säästämiseen!

Hostelli, jossa olin töissä, oli käytännössä kokonaan reppureissaajien pyörittämä, sillä paikan omistaja kävi vain kerran viikossa hakemassa rahoja sekä tarkistamassa että kaikki sujuu niin kuin pitääkin. Hostellin vastaavana toimiva jätkä oli reppureissaaja itsekin, eikä ihan järjestelmällisimmästä päästä, joten työ oli todella rentoa niin hyvässä kuin pahassa. Sain vaikkapa lähteä kauppareissulle kesken vuoron, eikä kukaan katsonut pahasti jos joku työntekijöistä otti pari bisseä vuoron aikana, mutta toisaalta meille aiheutui harmaita hiuksia useamman kerran, kun asiakastietojen keräämiseen käytettävä Excel kaatui eikä kukaan ollut muistanut tallentaa sitä päivän aikana tai kun vuoron vaihtuessa pääsi metsästämään edellisen vuoron aikana kummasti kadonneita kuitteja. Itse hostellirakennus ei myöskään ollut uusimmasta päästä: oli melko tavallista, että joku kiellosta huolimatta käytti keittiössä vedenkeitintä väärästä pistorasiasta, jolloin koko hostellista katkesi sähköt. Talvikuukausina hostellin sisälläkin oli melkeinpä pakko käyttää takkia, sillä huoneista vain kaksi oli varustettu lämpöpatterein. Pienehkö hostelli oli kaikesta huolimatta kodikas ja tuntui enemmän kimppakämpältä kuin hostellilta, mistä johtuen itsekin asustelin ja työskentelin siellä paljon suunniteltua pidempään.

Tein siivoojan hommia yhteensä useamman kuukauden ajan, kahdessa eri yrityksessä. Ensimmäinen työ oli rakennustyömaalla, jossa tein loppusiivousta juuri valmistuviin luksusasuntoihin. Raksalla tehtiin pitkää päivää ja itsekin tein 56-tuntista työviikkoa. Duuni itsessään oli simppeliä, joskin luksusasunnoissa työn jäljen tuli olla todellakin täydellistä. Kun vaikkapa kylppärissä raksapölystä oli päästy eroon, tuli kaakelit pyyhkiä huolellisesti kuivaksi, jottei niihin varmasti jäänyt jälkiä vesipisaroista. Toki ihan ymmärrettävää noin kalliiden asuntojen kohdalla! Valmistuvassa talossa oli parikymmentä kerrosta, ja ylimmästä kerroksesta löytyi kaksi hulppeaa, useamman miljoonan arvoista kattohuoneistoa. Huhujen mukaan molemmat asunnot oli myyty kiinalaiselle liikemiehelle, joka ei kuulemma välittänyt naapureista, joten hän oli ostanut koko kerroksen itselleen 😀

Toisessa yrityksessä sen sijaan huristeltiin työparin kanssa pakulla ympäri kaupunkia siivoamassa toimistoja sekä ihmisten koteja. Tehtävät vaihtelivat muuton yhteydessä tehtävistä suursiivouksista tunnin kestäviin pikasiivouksiin. Mun lemppariasiakas oli nainen, jonka kotona käytiin tekemässä puolentoista tunnin keikka joka perjantai, mutta asunto oli aina niin siistissä kunnossa, että jopa pölyhiukkasia sai etsimällä etsiä siivottavaksi 😀 Aluksi siivoaminen vieraiden ihmisten kodissa tuntui todella kummalta, varsinkin jos asiakas itsekin oli paikalla. Tuntui jotenkin tungettelevalta koskea toisen ihmisen tavaroihin, mutta siihenkin tottui yllättävän nopeasti. Tää duuni oli siinä mielessä mukavampaa kuin raksasiivous, että töissä oltiin aina pareittain, joten toisesta oli päivän mittaan seuraa.

Työnhaun ABC Australiassa:

  • Tax File Number kannattaa hankkia heti Australiaan saapuessa. Samalla voi hakea myös ABN-numeron, jota saattaa tarvita myöhemmin työn luonteesta riippuen.
  • Gumtree on vähän kuin Aussien versio Oikotiestä. Mun työpaikoista lähes kaikki löytyivät tätä kautta. Sivustolle voi jättää myös oman ilmoituksen ja kuulemieni hyvien kokemusten innoittamana tein niin itsekin, mutta ainoa saamani tarjous oli liiankin hyvin palkattu tarjoilijan homma yksitysbileisiin, joten jätin tämän tilaisuuden käyttämättä 😀 Kuulemani mukaan valtaosa Gumtreen kautta saaduista työtarjouksista on kuitenkin ihan asiallisia, joten tätä keinoa kannattaa ehdottomasti kokeilla.
  • Kun juttelet hostellin muiden asukkaiden kanssa, kannattaa mainita että olet etsimässä töitä. Monia työpaikkoja ei edes ilmoiteta missään, vaan uudet työntekijät löytyvät suoraan suositusten kautta. Etenkin ns. ”backpacker-duunit” täytetään usein tällä tavalla.
  • Australialainen CV eroaa jonkin verran suomalaisesta. Hakemuksen ulkoasu tuntuu olevan suuremmassa roolissa, joskin yleisesti ottaen Ausseissa ei suosittu oman kuvan liittämistä CV:hen. Suomalainen vaatimattomuus kannattaa unohtaa, ja itseä saa ja pitääkin kehua ihan rohkeasti. Oma CV ja hakemus kannattaa ehdottomasti myös luetuttaa natiivilla englannin puhujalla ennen lähetystä, itselleni tästä oli suuri apu.
  • Kahviloihin, ravintoloihin ja baareihin etsitään jatkuvasti työntekijöitä, joten hyvä keino on käydä paikan päällä viemässä CV mahdollisimman moneen raflaan.
  • Minimipalkka on korkeampi kuin Suomessa, joka mahdollisti esimerkiksi sen, että esimerkiksi siivoamalla tienasin Ausseissa paremmin kuin mun toimistoduunissa Suomessa. Toki yleinen hintataso on myös kalliimpi etenkin asumisen osalta, mutta hostelleissa asumalla ja suurimpia kaupunkeja välttämällä säästää pitkän pennin.
  • Joihinkin töihin voi edellytyksenä olla alan kurssin suorittaminen, esimerkiksi baarityöskentelyä varten on suoritettava australialainen anniskelupassi RSA. Suomalaiset kurssisuoritukset ovat Ausseissa yhdentekeviä ja eroavaisuuksia on jopa osavaltioiden välillä, sama kurssi ei välttämättä kelpaakaan toisella puolella Australiaa. RSA on helppo hankkia netistä, mutta esimerkiksi rakennustyömaalla tarvittava white card on ehdottomasti helpompi suorittaa ihan livenä. Paikan päällä käytävä kurssi on kalliimpi ja noin 80 dollarin maksu saattaa tuntua tyyriiltä, varsinkin jos taetta työpaikasta ei ole, mutta kurssin saa käytyä muutamassa tunnissa, kun taas netissä suoritettava vastaava kurssi on paljon työläämpi. Työpaikan löydyttyä kurssimaksun myös tienaa takaisin muutamassa tunnissa.
  • Sinnikkyys palkitaan! Paikasta ja ajankohdasta riippuen työpaikan löytämisessä saattaa kestää odotettua kauemmin, mutta duunia löytyy kyllä varmasti, etenkin jos olet valmis lähtemään töiden perässä isojen kaupunkien ulkopuolelle. Tällöin myös rahan säästäminen on helpompaa!

Australian länsirannikon helmet

Vietettiin meidän Western Australian road tripillä noin viikko Coral Bayssa, joka on pikkuruinen kylä Aussien länsirannikon ihan pohjoisosassa. Kylästä löytyy tasan yksi kauppa, muutama leirintäalue, kourallinen ravintoloita eikä edes apteekkia. Se mikä houkuttelee Coral Bayhin lomalaisia sekä turisteja kauempaakin on alueen mieletön luonto. Rannan tuntumasta alkava koralliriutta tekee alueesta otollisen kalastukselle, ja satamasta lähtee kymmenittäin pieniä aluksia merelle päivittäin. Iltapäivästä kalastajat palaavat saaliidensa kera, ja me käytiin useasti ihmettelemässä värikkäitä kaloja ja jopa pieniä haita, joita päivän mittaan oli onnistuttu pyydystämään. Coral Bayssa on myös erinomaiset mahdollisuudet melomiseen, suppailuun, snorklaukseen, laitesukellukseen ja esimerkiksi jättimäisten valashaiden kanssa uimiseen, eli oikeastaan kaikenlaisiin vesiaktiviteetteihin.

Coral Bayssä mun kaverin autolle kävi vähän huonosti. Oltiin iltakävelyllä rannalla, kun mun kaveri hoksasi, että shortsien taskusta löytyikin auton avainten sijaan ainostaan reikä. Vara-avainta autoon ei tietenkään ollut. Koitettiin pimenevässä illassa etsiä avaimia, mutta hiekkarannalla se oli aika mahdoton tehtävä. Meillä oli kaikki tavarat puhelimia lukuunottamatta autossa, mutta onneksi saatiin toisilta kamuilta kyyti meidän leirintäpaikkaan, missä sitten ahtauduttiin toisten telttoihin ja kaverit osti meille ruokaa, sillä meidän ruuat, lompakot, teltat ja vaihtovaatteet oli tietysti siellä lukitussa autossa 😀 Seuraavana päivänä lähdettiin sitten selvittämään auton kohtaloa. Pienessä kylässä sana levisi nopeasti ja välillä meille tuikituntemattomatkin ihmiset saattoivat vaikka kaupassa tulla juttusille ja kysäistä, joko meidän auto-ongelma ratkesi. Ihmiset oli uskomattoman avuliaita, saatiin paljon apuvoimia avainten etsintään ja vaikka saatiin paikalle jopa aussiäijiä metallinpaljastimen (!!!) kanssa, avaimia ei siitä huolimatta löytynyt. Pojat sitten murtautuivat autoon, että saatiin meidän tavarat sentään ulos. Useista yrityksistä huolimatta autoa ei saatu käyntiin ilman avaimia, ja koska lähin autokorjaamo sijaitsi niin monen sadan kilometrin päässä, että hinaus ja lukkojen vaihto olisi tullut maksamaan yli tuplasti auton hinnan, päätyi toimiva auto kaatopaikalle. Tarinan opetus: teetä autoon aina vara-avain! Aluksi ärräpäitä lenteli luonnollisesti aika runsaasti, mutta onneksi auton omistaja otti tapahtuneen yllättävän hyvin ja osasi suhtautua asiaan lopulta huumorilla. Ainakin saatiin hyvä tarina kerrottavaksi jos ei muuta!

Autoepisodin takia oltiin jumissa Coral Bayssa muutama päivä suunniteltua pidempään, mutta pakko sanoa, että olisi voinut käydä paljon huonomminkin. Tavattiin esimerkiksi yhdet reissaajat, joiden auto oli hajonnut keskellä outbackia. Puhelimen kenttää ei keskellä erämaata ollut, ja ohi oli ajanut ensimmäinen auto vasta vuorokauden odottelun jälkeen. Coral Baystä löytyi maailman kaunein ranta ja mielettömät snorklausmahdollisuudet, eli auton kohtaloa selvitellessä ja tarjouspyyntöjä odotellessa nautittiin auringosta ja polskittiin turkoosissa vedessä – ei huono! Fiilikset olis voinut olla vähän erilaiset jossain motarin varressa odotellessa…

Suurin ero Coral Bayn Ningaloo Reefin ja itärannikon paljon tunnetumman Ison Valliriutan välillä on varmaankin se, että Coral Bayssa riutta alkaa todella lähellä rantaa. Meillä oli omat snorkkelit ja räpylät matkassa, joten vedenalaista maailmaa pääsi ihmettelemään ihan ilmaiseksi, riitti kun polski ehkä sadan metrin päähän rannasta. Riutta tuntui olevan tuolla puolella Australiaa myös vähän paremmassa ja värikkäämmässä kunnossa kuin itäpuolella, ja mun mielestä myös erilaisia kaloja oli paljon enemmän. Ehdottomasti siistein paikka missä oon päässyt snorklaamaan! Oisin voinut viettää tuolla vedessä vaikka koko päivän kyllästymättä. Nemoa ei valitettavasti useammankaan vedessä vietetyn tunnin jälkeen löytynyt, joten etsinnät jatkukoon 😀 Nemon sijaan onnistuin bongaamaan kilppareita, mustekalan sekä kaloja kaikissa sateenkaaren väreissä pikimustista kirkkaan oransseihin. Toi koralliriutta oli kyllä ihan mielettömän kaunis!

Ja sitten ihana Exmouth! Telttailtiin rannalla, metsästettiin Mäkkäriä keskellä yötä tuloksetta, syötiin illalliseksi itse pyydettyä kalaa, väisteltiin tielle pomppivia kenguruita ja kärsittiin meduusan pistoista, muttei siltikään maltettu pysyä poissa vedestä ja meille täydellisistä (toisin sanoen tarpeeksi pienistä) surffiaalloista. Ihasteltiin hullun kirkasta tähtitaivasta ja herättiin aaltojen kohinaan. Törmättiin ruokakaupassa sattumalta kolmeen brittijätkään, kenen kanssa oltiin asuttu samassa hostellissa Bunburyssä 1400 kilsan päässä Exmouthista ja juotiin liikaa viiniä. Uitiin syvänvihreässä meressä kolmen delfiinin ohittaessa meidät ihan läheltä, snorklattiin turkoosissa vedessä merikilpikonnien kanssa ja poltettiin nenänpäät auringossa. Patikoitiin kansallispuistossa suljetuksi merkittyä reittiä, joka kulki ihan jyrkän kanjonin reunalla ja mä korkeanpaikankammoisena kuljin jalat tutisten muiden perässä, mutta selvittiin ihan ehjinä takaisin vaikka mua vähän epäilyttikin (miten niin nössö haha). Tiivistetysti: Exmouth kohteli meitä paremmin kuin hyvin!

Ennen Australiaan saapumista, tai oikeastaan edes ennen Perthiin saapumista en ollut kuullutkaan näistä paikoista. Tiesin ainoastaan, että länsirannikon suurin kaupunki on Perth ja that’s it. Itärannikko nähtävyyksineen on maailmalla selkeästi Aussien länsipuolta tunnetumpi, mikä on sääli, sillä lännestäkin löytyy ihan huikeita paikkoja. Toisaalta ehkä osa länsirannikon viehätyksestä perustuu juurikin sen rauhallisuuteen, sillä suuret turistilaumat puuttuvat sieltä kokonaan. Ehkä itärannikko myös vetää enemmän turisteja siksi, että liikkuminen siellä on selkeästi Australian länsipuolta vaivattomampaa; bussiyhtiöitä ja autovuokraamoita on idässä useampia, kun taas lännessä julkisen liikenteen verkosto ei ole yhtä kattava. Me reissattiin mun kavereiden autoilla, ja yhdellä mun kavereista oli neliveto, joka toi ihan eri tavalla joustavuutta liikkumiseen. Se vapauden tunne, kun päästiin huristelemaan porukalla pitkää suoraa rantaviivaa pitkin ja vielä kliseisesti auringon just laskiessa oli aika mieletön!

Tietopaketti Perthiin

Perth on Western Australian pääkaupunki ja kahdella miljoonalla asukkaallaan Australian neljänneksi suurin kaupunki. Perth on kuitenkin levittäytynyt niin suurelle alueelle, että keskusta oli oikeastaan todella pieni eikä tuntunut paljon Helsinkiä isommalta. Miljoonakaupungin vilinää ei siis kannata Perthistä lähteä hakemaan, mutta itse ainakin ihastuin juuri kaupungin rauhalliseen tunnelmaan. Päädyinkin asumaan Perthissä yhteensä kolmisen kuukautta, vaikka alunperin kaupunki ei sisältynyt mun matkasuunnitelmiin laisinkaan. Roadtripin jälkeen lensin Broomesta sitten takaisin sateiseen Perthiin töiden perässä. Tuntui niin kummalliselta, että oltiin matkattu autolla pohjoiseen viiden viikon ajan, ja lentäen olin takaisin lähtökaupungissa vain muutamassa tunnissa. Vaikka aluksi sain kuulla paljon varoituksia Perthin heikosta työtilanteesta, en itse kokenut työpaikan saamista hankalana. Työpaikkoja oli tarjolla paljon enemmän kuin Bunburyssa tai pohjoisemmissa pikkukaupungeissa, mutta toki hakijoitakin oli Perthissä runsaammin, joten työnhaussa täytyi olla nopea. Työnhausta ja työskentelystä Perthissä voisin kirjoitella tarkemmin omassa postauksessaan. Työnteon lisäksi kolmessa kuukaudessa myös itse kaupunki tuli aika tutuksi, eli tässä kootusti vinkkejä ensi kertaa Perthiin matkustaville!

Tekemistä

Kenguihin, koaliin ja muihin australialaisiin otuksiin pääsi tutustumaan Perth Zoossa. Eläintarha on iso, ja siellä vierähtää helposti useampi tunti. Kannattaa huomioida, että Perth Zoo ei tarjoa mahdollisuutta kenguruiden ruokkimiseen tai koalan sylissäpitelyyn, kuten useat eläintarhat vaikkapa Queenslandissa tekevät. Sisäänpääsymaksu eläintarhaan oli noin kolmekymmentä dollaria, ja aussieläinten lisäksi sieltä löytyy mm. tiikereitä, orankeja ja norsuja. Lyhythäntäkenguruita eli quokkia voi bongailla Rottnest Islandilla Perthin edustalla (lue lisää täältä). Jos sulle riittää pelkästään kenguruiden näkeminen, suuntaa Heirisson Islandille, jossa pääset ihastelemaan niitä lähietäisyydeltä ja ihan ilmaiseksi. Me lähdettiin kiertämään aluetta ensin ihan väärään suuntaan tihkusateessa ja meinattiin jo luovuttaa, kun kenguja ei näkynyt, mutta onneksi löydettiin lopulta nämä söpöläiset!

Paikalliset kokoontuvat usein Kings Parkiin picnicille tai nauttimaan erilaisista tapahtumista. Puisto sopii erinomaisesti lenkkeilyyn ja sieltä avautuu kaunis näkymä kaupunkiin päin. Se on varmastikin puistoista tunnetuin, mutta pienempiä puistoja löytyy ympäri kaupunkia ja ne tarjoavat erinomaiset puitteet ulkotreeneihin tai ihan vaan hengailuun. Ausseissa kannattaa pitää mielessä, että skumppapicnic tai suomalaiseen tapaan perinteinen pussikaljoittelu ei ole julkisilla paikoilla sallittua, vaan alkoholin nauttimisesta voi napsahtaa mojovat sakot.

Elizabeth Quayssakin voi ihailla kaupungin siluettia, ja varsinkin yövalaistuksessa pilvenpiirtäjät ja Swan River näyttävät erityisen kauniilta. Elizabeth Quayssa pääsee testaamaan taitojaan minigolfin parissa, syömään vastapaistettuja donitseja tai hyppäämään karusellin kyytiin markkinoiden aikaan. Sieltä voi lähteä jokiristeilylle ja talvikaudella sieltä löytyy tekojää, jonne voi mennä hiomaan piruettejaan. Oon myös kuullut, että näinkin lähellä kaupunkia on joskus mahdollista bongata delfiinejä!

Jos etsit persoonallista kahvittelu- tai illallispaikkaa, kannattaa suunnaksi ottaa trendikäs Leederville. Se sijaitsee parin kilometrin päässä keskustasta, ja eläväisen ravintolakulttuurin lisäksi siellä voi ihastella katutaidetta. Toinen vierailun arvoinen paikka on Fremantlen satamakaupunki noin puolen tunnin matkan päässä Perthistä. Fremantlen jokaviikkoiset markkinat houkuttelevat porukkaa kauempaakin, ja monet pikku putiikit, kahvilat, vintage-liikkeet ja pubit luovat Freoon sopivan vilkkaan mutta silti kiireettömän tunnelman. Tarkempia ravintolasuosituksia mulla ei valitettavasti ole antaa, sillä Perthissä ollessa mun tavoitteena oli säästää palkoista mahdollisimman suuri osa reissaamista varten, joten ruokailussa mentiin hyvin pitkälti pasta-tonnikala-nuudeli-linjalla, hostellin keittiössä kokkaillen totta kai 😀

Jos tavoitteena on täydellisen rusketuksen hankkiminen, on rannoissa todellakin valinnanvaraa. Bunburyn jälkeen vaati hiukan totuttelua, että rannalle ei enää kävellytkään kolmessa minuutissa vaan sinne piti matkustaa puolisen tuntia junalla (first world problems haha). Lähistöltä löytyy kuitenkin useampi vaaleahiekkainen biitsi: turkoosista vedestä pääsee nauttimaan esimerkiksi Fremantlessa, Scarborough beachillä tai Cottesloe beachillä.

Vaikka Perthin keskusta on pieni, se tarjoaa monipuoliset shoppailumahdollisuudet. Ketjuliikkeiden tarjontaa täydentävät vintage-liikkeet ja kirpputorit, joista tein itsekin hyvin edullisia löytöjä. Kannattaa tsekata ainakin Salvos sekä Vinnies! Mulla ei ollut reissussa mukana oikeastaan mitään varsinaisesti lämpimiä vaatteita, koska alunperin mun oli tarkoitus palata Suomeen kauan ennen kuin säät Ausseissa alkaisivat kylmetä. Kuinkas sitten kävikään, ja vaikka Perthin talvi on hyvin kaukana Suomen vastaavasta, ei sielläkään ihan pelkällä hupparilla pärjää. Löysin ihan uuden villaneuleen kirppikseltä kympillä – lompakko kiittää!

Keskustan kävelykadut täyttyvät viikottain torikauppiaista, joiden kojuista voi ostaa kaikkea herkuista vaatteisiin. Markkinoilla pääsee myös nauttimaan livemusiikista, mutta oikeastaan lahjakkaita katusoittajia voi bongata keskustasta päivittäin. Muutenkin Perthissä järjestetään todella paljon keikkoja, ja itse kävin maaliskuussa fiilistelemässä Ed Sheerania loppuunmyydyllä stadionkeikalla.

Yöelämä

Perthistä löytyy baareja moneen makuun: rennoista istuskelupaikoista yöklubeihin ja salakapakoihin, joihin sun tulee tietää salasana päästäksesi sisään. Northbridgessä järjestetään myös pub crawleja, jotka ovat loistava tapa tutusta uusiin ihmisiin. Ainakin näissä paikoissa on aina porukkaa:

The Court – trendikäs homobaari ytimessä, jonne olet kuitenkin tervetullut seksuaalisesta suuntautumisestasi riippumatta. Useampi tanssilattia ja tanssittava musiikki takaavat parhaat bileet.

Paramount – ilmainen sisäänpääsy houkuttelee paikalle paljon nuorta väkeä ja reppureissaajia, mutta meno (ja jonojen pituus) on myös sen mukaista.

Holy Moly – hohtogolfia, menevää musaa ja kiva istuskelupaikka Northbridgessä!

Mustang Bar – asiakkaita tanssittamassa on livebändejä, ja baari tekee yhteistyötä useiden hostellien kanssa, tarkoittaen muutamia ilmaisia juomia hostellien asukkaille.

Hipp-e Club – Jos tanssijalkaa alkaa vipattaa tiistaina, suuntaa Leedervilleen! Yleinen tosiasia on, että reppureissaajat eivät voi vastustaa mitään, mitä mainostetaan sanalla free. Hipp-e Clubilla backpacker nightin ilmainen hodari sekä olut takaavat sen, että tanssilattia ei takuulla jää tyhjäksi. Me käytiin täällä usein ihan vaan iltapalalla, jos bailaaminen ei innostanut haha.

Aviary – tyylikäs ravintola ja baari kattoterassilla.

Patriots – rento kapakka, jossa käytiin esimerkiksi seuraamassa futiksen MM-kisoja (finaaliottelu sai kaikki paikan ranskalaiset sekoamaan, ja olihan se juhlahumu kieltämättä aika tarttuvaa, vaikken itse jalkapalloa seuraakaan :D).

Hostellit

Asuin Perthissä kahdessa eri hostellissa. Mun ensimmäinen majapaikka oli Planet Inn, joka on keskustan alueen edullisimpia hostelleja, eivätkä puitteet ole todellakaan uusimmasta päästä. Jotain hostellin kunnosta kertoi ehkä mun yliopiston asuntolassa asuvan, hostelliin vierailulle tulleen kaverin hyvin järkyttynyt reaktio (”siis TÄÄLLÄKÖ sä oikeesti asut?!”) 😀 Syy miksi itse jäin tähän melko kulahtaneeseen hostelliin niinkin pitkäksi aikaa oli oikeastaan hostellin asukkaat. Pienessä hostellissa oli todella yhteisöllinen meininki. Toinen paikka, jossa asuin, oli Wickham Backpackers. Tämäkin hostelli oli todella pieni, mutta hyvin siisti ja aina täyteen buukattu. Hostellista löytyi bilispöytä ja päivittäin tarjolla oli hyvin simppeli paahtoleipäaamupala. Wickhamissa ilmapiiri on myös todella hyvä ja voin vilpittömästi suositella sitä majoitusvaihtoehdoksi!

Liikkuminen

Keskustan alueella julkiset toimivat moitteetta ja liikkuminen on näppärää ilmaisilla busseilla. Aikataulujen ja parhaiden reittivalintojen tarkistamiseen käytin itse Google Mapsia ja aikataulut löytyvät myös pysäkeiltä. CAT-linjojen bussit ovat kokonaan ilmaisia, ja keskustan bussivyöhykkeellä voi mihin tahansa bussiin hypätä maksutta. Matkojen maksaminen hoituu helpoiten Smart Rider-kortilla, joka leimataan bussiin mennessä ja sieltä poistuessa. Keskustan ulkopuolisiin lähiöihin pääsee bussien lisäksi matkaamaan myös junaraiteita pitkin. Yhteydet ovat Australian mittakaavassa suht toimivat, mutta aikaa kannattaa silti varata julkisilla liikkumiseen ainakin tuplasti ellei triplasti sen verran, mitä matkaan kuluisi autolla. Liikkuminen kaupungissa on kuitenkin erittäin helppoa, ellei sitten satu olemaan yhtä loistavalla suuntavaistolla varustettu kuin minä. Saatoin nimittäin kerran luottaa itseeni vähän liikaa, jättää reitin tarkistamisen välistä (kyllähän mä nää paikat jo tunnen) ja päätyä matkaamaan bussilla päinvaistaiseen suuntaan vartin ajan itsevarmana ennen kuin tajusin mokani…

Kolmessa kuukaudessa Perth alkoi tuntua jo todella kotoisalta. Jopa minä opin lopulta kulkemaan kaupungissa ilman karttaa ja onnistuin ilmeisesti joskus jopa näyttämään niinkin paikalliselta, että turistit pysäytti mut kysyäkseen reittiä. Ja kun miljoonakaupungissa kulkiessa törmää sattumalta tuttuihin, tulee siinä väkisinkin kotoisa olo. Perthissä tuli elettyä ihan normaalia arkea, mutta kauppareissujen, aikaisien aamujen ja 56-tuntisten työviikkojen vastapainoksi vietetyt viini-illat, skeittausoppitunnit, rantapäivät ja korttipeliturnaukset tarkoittivat, että arki Perthissä oli kaukana tylsästä!