Suomen suurin matkablogiyhteisö

9 hassua tai erikoista tanskalaista asiaa

Pohjoismaiden sisällä muuttaminen ei juurikaan onnistu aiheuttamaan suuremman luokan kulttuurishokkia, sen verran tuttua meno Pohjois-Euroopan sisällä liikuttaessa on maasta riippumatta. Vaikka asuinosoitteen vaihdosta Tanskaan ei voi edes puhua saman päivän aikana esimerkiksi kolmen vuoden takaisen Hong Kongiin muuttoni kanssa, on eteläinen skandinaaviystävämme onnistunut kuitenkin yllättämään, huvittamaan ja kummastuttamaan arkisella tasolla yllättävän moneen otteeseen.

Tanskan kieli

Mikäpäs muukaan. Kuvittelin vielä keväällä ennen tänne tuloani, että oppisin tanskan kielen ihan tuosta noin vain, ilman sen kummempia ongelmia – olihan takana kuitenkin useampi ruotsintäytteinen kesä Ahvenanmaalla sekä muutama kesäkuukausi Norjassa. Kai siinä nyt luulisi olevan jo riittämiin pohjakielitaitoa? Kun tanskan lukeminenkin tuntui sujuvan suhteellisen ongelmitta, en osannut aavistaakaan, millaiseen kielikylpyyn maahan muutettuani vielä joutuisinkaan. Ensimmäisten päivien aikana en suoraan sanottuna ymmärtänyt sanaakaan siitä, mitä minulle puhuttiin – kaikin puolin oiva ja itsetuntoa kohottava aloitus kesätyölle!

Tanskan kieli on kuin Pohjoismaiden Turun murre – muodostuu mahdollisimman lyhyiksi pätkityistä sanoista ja kuulostaa omituiselta sekä epäymmärrettävältä, monen korvaan rumaltakin. Sanojen ääntäminen on useassa suhteessa erilainen ruotsiin ja norjaan verrattuna ja vaikka korva onkin jo tottunut omituiseen mongerrukseen, ei kieli pysy ihan samaa vauhtia perässä. Kovasta yrityksestä huolimatta en siis osaa vieläkään lausua tanskaa juurikaan vastaanoton perusfraaseja enempää, sen verran haasteelliseksi homma on osoittautunut. Vahva suomenruotsalainen aksenttini tekee ymmärtämisen paikoitellen vaikeaksi myös toiselle osapuolelle ja yhä edelleen vastaan tulee tilanteita, jolloin nenäni edessä seisova tai puhelinlangan päässä oleva ihminen ei tunnu ymmärtävän juuri mitään siitä, mitä yritän sanoa. Asiaa ei suinkaan helpota se, että monet minulle ruotsista tutut sanat tarkoittavatkin tanskaksi jotain muuta: esimerkiksi frokost tarkoittaakin aamupalan sijaan lounasta, by kaupunkia eikä kylää, artig kohteliaan sijaan kilttiä ja rolig rauhallista, ei mukavaa. Dyne ei olekaan tyyny vaan peitto ja have onkin puutarha eikä meri.

Ai niin – mites ne lukusanat sitten? Neljääkymmeneen asti laskeminen onnistuu vielä suhteellisen ongelmitta, mutta sitä seuraavat kymmenluvut on muodostettu vanhan kaksikymmenjärjestelmän mukaan. Viisikymmentä onkin yhtäkkiä halvtreds eli ’puoli kolmatta’, kuusikymmentä tres eli kolme kertaa kaksikymmentä, seitsemänkymmentä halvfjerds eli  ’puoli neljättä’ ja niin edelleen. Aivot nyrjähtävät vähemmästäkin!

”Chokoladepålæg”

Tanskassa aamiaispöydän vakiokalustoon kuuluvat leivän päälle laitettavat ohuet suklaalevyt, joille en nyt kertakaikkiaan kykene keksimään suomenkielistä nimeä. (Leivänpäällissuklaa?) Suklaalevyjä löytyy kauppojen hyllyiltä useamman merkin valmistamana niin maitosuklaisena kuin tummastakin suklaasta tehtynä ja ne kelpaavat sekä vaalean että ruisleivänkin päälle. Leipä on yleensä myöskin valmiiksi voideltu. Itse en ole edes maistanut tätä hieman epäilyttävältä kuulostavaa yhdistelmää ja varsinkin suklaa yhdistettynä tummaan leipään kalskahtaa omaan korvaani melkoiselta makuelämykseltä!

Nallemakkaraa muistan naureskelleeni jo puolentoista vuoden takaisella Färsaarten reissulla!

Omituisen muotoiset juustot ja leikkeleet

Ruoka-aiheella jatkaaksemme: jostain syystä tanskalaiset ovat kovin ihastuneita eri tavalla muotoiltuiin juustoihin, leikkeleisiin ja muihin leivänpäällisiin. Mitäs te tykkäätte näistä nallen muotoisista kinkkuviipaleista tai lohikäärmejuustoista?

Katkaisimet väärin päin

Pieni, mutta alussa varsin ärsyttävä asia. Riittävän monta kertaa aamukahvin valmistumista turhaan odoteltuani opin kuitenkin paitsi sen, että Tanskassa katkaisin on tosiaan päällä ollessaan suomalaiseen silmään ns. väärinpäin, myös sen, että jokaisen pistorasian yhteydessä on yleensä erillinen katkaisin, josta virta itse pistorasiaan napsautetaan päälle. Oppia ikä kaikki!

Alkoholilainsäädäntö ja alkoholin myynti 16-vuotiaille

Siinä missä suomalaisten alkoholilakien tiukkuudesta naputetaan, Ruotsissa olutostoksille pääsee vasta 21-vuotiaana ja Norjassa alkoholin myyntiä on rajoitettu tiukasti niin ikärajojen kuin myyntiaikojenkin puolesta, otetaan hyggeilyn kuningaskunnassa rennosti juomisen suhteen. Täällä olutta ja viiniä saa kaupasta jo 16-vuotiaana (ravintolasta tosin vasta 18-vuotiaana) eikä yli 16,5-prosenttisten juomienkaan ostamisoikeutta tarvitse odotella 18 ikävuotta pidemmälle. Tavallisten, pikkuruistenkin ruokakauppojen viiniosasto on yleensä kaupan muuhun kokoon suhteutettuna suuri ja valinnanvaraa löytyy joka lähtöön eikä myynnillä ole minkäänlaisia kellonaikaan liittyviä rajoitteita. Ainakin ruokakaupoissa alkoholin hinta on muita Pohjoismaita alhaisempi, mutta vaikka ravintolahinnat keikkuvatkin hieman korkeammalla, on baareista muun muassa shottien ja oluttuoppien osalta helppo löytää tarjouksia, joilla saat esimerkiksi kymmenen shotin brickan 100 kruunulla (n. 13e). 18-vuotias Laura olisi ollut tästä kaikesta enemmän kuin innoissaan ja lähes harmittaa, ettei kaikesta tästä saa nykyisellä, säälittävän vähällä alkoholinkäytöllä oikein mitään iloa irti! :D

Pyörät

Polkupyörien mainitsemista ei voi Tanskasta puhuttaessa sivuuttaa, sen verran perustavanlaatuisesta ja katukuvassa selkeästi esillä olevasta kulttuuriseikasta on kuitenkin kyse. Paitsi hyvin merkityt pyörätiet ja hienosti pyöräilijät huomioon ottava ajokulttuuri, on polkupyörien suuri määrä otettu huomioon myös parkkeeraamisen suhteen. Esimerkiksi Rønnen Lidlin pihalta löytyy pyöräparkki erikseen tavallisille pyörille, invapyörille ja peräkärryllisille pyörille. Tämän lisäksi heti telineiden vieressä sijaitsee pieni huoltopiste, jossa renkaisiin voi lisätä näppärästi lisää ilmaa tai tangon/satulan korkeutta voi muuttaa itselleen sopivammaksi.

Talojen nimeäminen

En tiedä, onko tämä ainoastaan bornholmilainen juttu vai ihan yleinen ilmiö koko maassa, mutta ainakin täällä lähes jokaisella omakotitalolla on oma nimensä. Nimi on yleensä kirjoitettu kauniilla, messinkisillä kirjaimilla ja on esillä näkyvällä paikalla talon julkisivulla. Mukava ja persoonallinen tapa!

Yksi bussikortti toimii koko maassa

Bussikortin osalta en itse asiassa omista omakohtaista kokemusta, mutta Kööpenhaminassa asuva ystäväni valaisi minua tästä vallan näppärästä keksinnöstä. Siinä missä Suomessa ostat Helsingissä, Turussa ja Jyväskylässä vieraillessasi jokaisesta kaupungista erikseen paikallisen matka- tai bussikortin, toimii Tanskassa yksi ja sama bussikortti kaupungista ja kylästä riippumatta. Milloin sama systeemi saadaan muihinkin Pohjoismaihin?

Ylpeys kotimaasta ja tanskalaisuudesta

Kuten Norjassa, ei Tanskassakaan kotimaan lippua juuri piilotella – punavalkoinen lippu liehuu ylvään näköisenä kotien pihoilla sekä kauppojen ulkopuolella ja löytyy painettuna joka toisesta kaupassa myytävästä tuotteesta. Tanskalaisuutta korostetaan ja siitä ollaan ylpeitä, mistä kertoo myös aivan yleisten ja tavallisten asioiden uudelleennimeäminen oman kotimaan mukaan. Esimerkiksi kivennäisvettä kutsutaan täällä danskvandiksi ja tanskalaisen pankkikortin nimi on puolestaan Dankort.

 

Tuleeko teille mieleen muita Tanskaan tai muihin Pohjoismaihin liittyviä kulttuuripiirteitä, jotka ovat yllättäneet tai huvittaneet? 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Niina torstai, elokuu 16, 2018 at 23:56

    Kone tarkoittaa vaimoa, se oli yksi hauskimmista ja ensimmäisistä sanoista jonka opin kun muutin Köpikseen 1998.

    • Reply laanelle lauantai, elokuu 18, 2018 at 20:42

      Totta muuten, tämä unohtui ihan kokonaan mainita! :D

    • Reply Irma Paananen maanantai, tammikuu 20, 2020 at 21:20

      Olin Kööpenhaminan lähellä puutarhassa töissä 1968-69. Siellä tulin näkemään, kun kantoivat kukkakimppuaan alaspäin, päinvastoin kun täällä. Kimput oli runsaita, ostivat kerralla 30 neilikkaa. –Oli yhteisruokailu ja emäntä huomasi, etten koske lihaan, tuli erikoiskohtelu, tuli leivänpäällyssuklaata ja banaania. Hyvinhän se maistui.– Karkki-jäätelökaupat oli silloin uutta. Oli erimallisiin muovimuotteihin pantuja jäätelöitä mm. Pingviini ja jalkapallo.

  • Reply Mamaxx perjantai, elokuu 17, 2018 at 15:43

    Oon asunut Tanskassa nyt seitsemän vuotta ja täytyy sanoa, että monikin asia tuli shokkina. Oon asunut myös Euroopan ulkopuolella, mutta tavallaan kulttuurisokki on ollut täällä isompi.. Luulen sen johtuvan just siitä, että Tanskan oletti olevan suhteellisen samanlainen kuin Suomen. Voi kyllä johtua myös henkilökohtaisista angsteista ja siitä, että mun ei pitänyt jäädä näin pitkäksi aikaa.. Pari yllätyksenä tullutta juttua on mainittava. 1)Julkinen peruskoulu: sen taso vaikuttaa matalalta suomalaiseen verrattuna, ja jotkin asiat vaikuttavat jotenkin epäammattimaisilta. Voi olla myös koulukohtaisia eroja.. ja lisäksi on mainittava että tämä pohjautuu lähinnä toisen käden tietoon. Toinen mieleen tullut juttu on tupakointi. Itsekin ex-tupakoitsijana en ole kokenut tarvetta varsinaiseen kauhisteluun, mutta Tanskassa on yllättävän tavallista polttaa sisällä ja muutenkin tupakointi on sosiaalisesti hyväksytympää kuin Suomessa. Olen esimerkiksi törmännyt siihen että peruskoulun opettajien tiloissa on tupakointihuone..

    • Reply laanelle lauantai, elokuu 18, 2018 at 20:50

      Mielenkiintoista kuulla kokemuksia myös koulu- ja opiskeluelämän puolelta! Hämmentävää tosiaan kuulla, että peruskoulun tasossa on noinkin selvästi havaittava ero – toisaalta olen kuullut samanlaisia kommentteja Norjan puolelta, josta sitä ei ehkä myöskään ensi alkuun kuvittelisi kuulevan. Kyllä Suomen koulutuksen hyvässä maineessa taitaa siis olla jotain perää! ;) Tupakoinnin osalta olen huomannut hieman samaa, tosin työskentely hotelli- ja ravintola-alalla ei ehkä ole antanut aivan yleistettävissä olevaa kuvaa asiasta. Tupakointihuone peruskoulun opettajien tiloissa kuulostaa kyllä omaan korvaan jokseenkin hurjalta! :D

  • Reply Terhi sunnuntai, elokuu 19, 2018 at 13:24

    Moi!

    Niin samaa ihmetelty täälläkin! Varsinkin lukusanat ja suklaa on omia lempparijuttuja?

    Kirjoitin inspiroituneena myös oman listani ja käytin tuota hauskaa kuvaa blogissani. Saisinko linkittää tämän kirjoituksesi blogiini?

    T: Jyllannin Suomineito

  • Reply Teemu maanantai, elokuu 20, 2018 at 01:14

    Hei! Tällaiset kulttuurierojen ihmettelyt ovat asioita, joista luen aina mielelläni! Tosin sen verran on kommentoitava tuota bussikorttiasiaa, että Suomessahan on jo ollut ”koko Suomen” bussikortti, Waltti nimeltään, jo muutaman vuoden. Se vain on vielä vähän keskeneräinen eikä kata esim. Pääkaupunkiseutua, Tamperetta tai Turkua mutta mm. Jyväskylä, Oulu, Lahti, Kuopio ja moni muu kaupunkiseutu sieltä jo löytyy. :)

    • Reply laanelle maanantai, syyskuu 3, 2018 at 19:24

      Hei! Kappas, tuollaisesta bussikortista en ole kuullutkaan! Mahtava juttu, suunta on ehdottomasti siis oikea :) Mukava kuulla myös, että pidit tekstistä!

    Leave a Reply