Suomen suurin matkablogiyhteisö
Etelä-Suomen kansallispuistot

Helppoja reittejä Etelä-Suomen kansallispuistoissa

Suomessa on yhteensä 40 kansallispuistoa. Ensimmäiset kansallispuistot perustettiin vuonna 1938, ja toisen maailmansodan jälkeen tehtyjen alueluovutusten jälkeen näistä jäivät jäljelle Pallas-Yllästunturin ja Pyhätunturin kansallispuistot. Tuorein tulokas kansallispuistojen listaan on Hossa, josta tuli kansallispuisto vuonna 2017.

Vaikka Suomesta löytyy metsää kierrettäväksi miljoonia hehtaareja, kansallipuistojen etu ovat niiden palvelut ja ylläpito. Kansallispuistojen reiteistä pidetään huolta, ja niistä löytyy aina hyvä valikoima tulipaikkoja, vessoja ja opasteita, ja parkkipaikat ovat selkeästi reittien läheisyydessä. Merkkejä seuratessa polulta ei ole kovin helppo eksyä, sillä värikoodit johdattavat koko ajan oikeaan suuntaan.

Kuljettavia reittejä kansallispuistoista löytyy jokaiseen makuun. Minä keräsin tähän viisi reittiä, jotka sopivat kuljettavaksi vaikkapa lasten kanssa. Ne ovat korkeintaan viiden kilometrin mittaisia, eivätkä sisällä kovin vaikeita osuuksia. Nämä kaikki reitit sijaitsevat Etelä-Suomen kansallispuistoissa, joten ainakin pääkaupunkiseudulla asuville ne toimivat ihan päiväretkinäkin.

Ketun lenkki, Repoveden kansallispuisto (3,5 km)

Repoveden kansallispuisto sijaitsee Kouvolan ja Mäntyharjun kunnissa Kaakkois-Suomessa. Se on jylhää metsämaisemaa, jossa on myös paljon korkeuseroja. Repovedellä kulkiessa kannattaa siis varautua myös kiipeilyyn ja laskeutumiseen.

Vajaan viiden kilometrin mittainen Ketun lenkki tarjoilee matkan varrella monta elämystä: Kapiaveden pääsee ylittämään käsikäyttöisellä vaijerilossilla, ja toiseen suuntaan voi kulkea pitkin uutta Lapinsalmen riippusiltaa. Edellinen silta romahti muutama vuosi sitten, mutta uusi silta on rakennettu vastaamaan paremmin kansallispuiston koko ajan lisääntyvää kävijämäärää.

Repovesi

Repovesi

Ketun lenkki kulkee keskellä suomalaista sekametsää. Aina välillä se koukkaa Kapiaveden rantaan, ja lenkin nuotiopaikat sijaitsevatkin kauniilla paikoilla veden ääressä.

Jos pelkkä tasainen käveleminen alkaa tuntua tylsältä, voi lenkkiin tehdä pienen lisäkoukkauksen kiipeämällä Katajavuoren näköalatasanteelle, jonne vie loputon porrasjono. Kiipeäminen kuitenkin kannattaa, sillä näkymät ylhäältä Katajavuorelta ovat upeat. Katajavuoren kierroksen kanssa lenkille tulee pituutta yhteensä viisi kilometriä.

Repovesi

Repovesi

Läntisen keitaan lenkki, Valkmusan kansallispuisto (2,3 km)

Samoilla seuduilla Repoveden kansallispuiston kanssa sijaitsee Valkmusan kansallispuisto. Alle kahden tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, Kotkan ja Pyhtään kuntien alueelta, löytyy maisema, jota itse en ainakaan ensin meinannut uskoa todeksi. Valkmusa nimittäin on lähes pelkkää suota, joka voisi kitukasvuisten puidensa ja punaisen rahkasammaleensa vuoksi olla suoraan Lapista.

Valkmusaan pääsee helpoiten tutustumaan kiertämällä reilun kahden kilometrin mittainen Läntisen keitaan lenkki. Tämä lenkki on lähinnä kevyt päiväkävely, mutta maisemat sen varrella ovat upeat. Avaraa suota halkovat pitkospuut, joita pitkin on helppo kävellä. Valkmusassa ei ole minkäänlaisia korkeuseroja, vaan koko reitti kulkee tasaisesti pitkin pitkospuita.

Valkmusa

Valkmusa

Noin puolesta välistä reittiä löytyy Simonsaaren levähdyspaikka, jolle voi pysähtyä vaikka syömään eväitä. Nuotiopaikkaa ei ole, mutta siisti katettu pöytäryhmä, jonka ääressä voi istua sateellakin. Simonsaaresta löytyy myös näkötorni, josta avautuvat näkymät yli avaran suon.

Valkmusan kansallispuisto tutustuttaa etelän asukkaat myös Lapista tuttuun kasvustoon, kuten tuulessa heiluviin tupasvilloihin ja punaisena hehkuviin lakkoihin. Lakkoja löytyy aivan pitkospuiden vierestä, ja niiden bongaileminen oli suurta hupia pelkkiin mustikoihin ja puolukoihin tottuneille kävelijöille.

Valkmusa

Valkmusa

Kierros Kiljamon ympäri, Torronsuon kansallispuisto (1,5 km)

Hieman Valkmusaa muistuttava maisema löytyy myös Torronsuon kansallispuistosta. Torronsuo on nimensä mukaisesti suota, mutta sen reilun kilometrin mittainen reitti ei kulje pelkästään suolla, vaan poikkeaa myös ihan metsään. Reitti on siis ehkä aavistuksen Valkmusan reittiä monipuolisempi, mutta toisaalta häviää vähän maisemissaan.

Tammelan kunnassa sijaitseva Torronsuon kansallispuisto on vain noin 30 neliökilometrin kokoinen, joten se on suhteellisen pieni kansallispuisto. Siellä onkin mahdollista valita vain joko yhden tai kymmenen kilometrin mittaiset lenkit, joista lyhyempi kulkee pääosin pitkospuilla, kun taas pidempi poikkeaa Härksaaren kvartsilouhoksella. Pitkospuiden alla on kuitenkin Suomen syvin suo, joten vierailu Torronsuolla kannattaa ehdottomasti.

Torronsuo

Torronsuo

Molemmat reitit joko alkavat tai päättyvät kunnostetulle levähdyspaikalle. Iso katettu rakennus, sen suojiin sijoitettu nuotiopaikka ja monet pöytäryhmät tekevät levähdyspaikasta sopivan useammallekin seurueelle samaan aikaan. Ainoa, mitä me kaipasimme, oli nauloja tai koukkuja, joihin olisi voinut ripustaa märät takit ja sadeviitat kuivumaan. Tällä hetkellä ainoa paikka ovat penkit, jolloin sateisella säällä iso osa istumapaikoista menee märille varusteille.

Aivan levähdyspaikan vieressä on korkea näkötorni, jonne voi kiivetä ihailemaan maisemia. Vaikka torni on jonkin verran esimerkiksi Valkmusan tornia korkeampi, eivät sieltä avautuvat näkymät ihan vedä vertoja. Puusto on alhaalla sen verran tiivistä, että avaran suomaiseman sijaan näkötornin huipulta näkee lähinnä puita.

Torronsuo

Torronsuo

Fiskträsk, Sipoonkorven kansallispuisto (3,6 km)

Sipoonkorven kansallispuisto on toinen pääkaupunkiseudun kansallispuistoista. Nuuksio vilahtelee ihmisten puheissa usein, mutta myös Sipoonkorvesta löytyy hyvä verkosto patikointireittejä ja ulkoilumahdollisuuksia. Sipoonkorven tarjontaa on viime vuosina laajennettu, ja vuonna 2018 sinne avattiin kaksi uutta reittiä: Fiskträskin lenkki ja Storträskin reitti.

Fiskträskin lenkki on vajaan neljän kilometrin mittainen rengasreitti, joka kulkee miellyttävän vaihtelevassa maastossa. Matkan varrelle mahtuu niin kapeaa metsäpolkua kuin pitkospuitakin, ja muutama nousu tuo kulkemiseen lisää haastetta. Lapset jaksoivat innostua reitistä kerta toisensa jälkeen, koska koko ajan tuntui löytyvän jotain uutta katseltavaa.

Sipoonkorpi

Sipoonkorpi

Fiskträskin ehdoton etu on kuvankaunis taukopaikka pienen järven rannalla. Paikalla ei ole nuotiomahdollisuutta, mutta omien eväiden syönti sujuu pöytäryhmien ääressä. Pöytäryhmät oli vielä aseteltu mukavan etäälle toisistaan, jolloin oman rauhan sai muista retkeilijöistä huolimatta.

Aivan taukopaikan vierestä järveen solisee puro, joka oli vielä eväitäkin mielenkiintoisempi ilmiö. Fiskträskin varrella voisi siis valmistaa vähän vaativammankin aterian, kun osa retkeilijöistä pysyisi järven ja puron ansiosta viihdytettynä.

Sipoonkorpi

Sipoonkorpi

Reitillä ei myöskään ollut ihmisiä ruuhkaksi asti, kun taas samaan aikaan esimerkiksi Sipoonkorven kuuluisimman reitin Kalkinpolttajanpolun lähellä oleva parkkipaikka oli suljettu ruuhkan vuoksi. Kauniina viikonloppuna Sipoonkorpeen suunnatessaan kannattaakin katsoa eri vaihtoehdot, sillä ihmisiä saattaa olla liikkeellä hyvinkin paljon. Onneksi myös pysäköintikapasiteettia on alueella lisätty runsaasti, ja jokainen varmasti löytää itselleen reitin, jolle vielä mahtuu.

Pulkkilanharjun luontopolku, Päijänteen kansallispuisto (4,4 km)

Yksi Suomen kauneimmista ajoreiteistä kulkee Karisalmen sillalla korkealla Päijänteen yllä. Sillalta avautuvat upeat maisemat yli aavan järven ja kohti suomalaista harjumaisemaa.

Näihin maisemiin voi tutustua myös jalkaisin, sillä sillan kupeesta lähtee reilun neljän kilometrin mittainen Pulkkilanharjun luontopolku, jolle pääsee kätevästi suoraan parkkipaikalta. Polku mutkittelee metsässä ja nousee korkealle harjulle. Reitin voi kiertää myös noin puolet lyhyempänä, kun jättää erillisen Viinasaaren lenkin tekemättä.

Pulkkilanharju

Pulkkilanharju

Minun suosikkiosuuteni koko reitillä kuitenkin oli Viinasaari, joka poikkesi maisemaltaan muusta reitistä suuresti. Sankan havumetsän sijaan Viinasaari on harvaa lehtimetsää, jota halkovat pitkospuut. Pitkospuut vielä kulkevat syvällä puiden keskellä niin, ettei seuraavan mutkan taakse näe ennen kuin vastaantulija on jo aivan kohdalla.

Pulkkilanharjun luontopolku on osa Päijänteen kansallispuistoa, joka muuten on helpoin saavuttaa vedestä käsin. Tätä reittiä pitkin pääsee kuitenkin patikoimaan, ja luontopolku onkin helppo päivälenkki. Me emme pakanneet edes mukaan eväitä, vaan lähdimme kiertämään reitin suoraan aamiaispöydästä.

Pulkkilanharju

Pulkkilanharju

Suomen kansallispuistot ovat täynnä reittejä, joista jokainen varmasti löytää omaan makuunsa sopivat. Minä laskin käyneeni kymmenessä kansallispuistossa yhteensä 40:stä, mikä ei ole paljon. Huomattavasti useammassakin voisi käydä, sillä suurin osa kuitenkin sijoittuu kohtuullisten ajomatkojen päähän pääkaupunkiseudulta.

Tänä vuonna kansallispuistot ovat olleet erityisen tärkeässä asemassa, kun matkailu ulkomaille on loppunut kokonaan. Jo keväällä metsäretkistä muodostui meidän perheellemme henkireikä, joka viikonloppuisin vei pois kotikoulusta ja eristyksestä.

Kesällä taas oli mahdollisuus vähän laajentaa reviiriä ja käydä kauempanakin. Kovin kauas etelästä en ole yhtä Lapin vierailua lukuun ottamatta lähtenyt, sillä etelässäkin on riittänyt tutkittavaa.

Ja tutkittavaa löytyy vielä vaikka kuinka monen reissun verran, mikä on ihanaa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 4.10.2020 at 23:55

    Hyviä poimintoja, varsin kivoja ja tosiaan helpohkoja ja lyhyitä reittejä kaikki. Tuosta Pulkkilanharjusta olen samaa mieltä, että lisäkoukkaus Viinasaareen kannattaa. Se on paitsi kauneinta seutua, niin sen lisäksi myös autojen häiritsevä ääni ei kuulu sinne. Liesjärven kansallispuistosta olisi jonkun reitin voinut lisätä, se on varsin kiva kansallispuisto ja lähellä pääkaupunkiseutua.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 6.10.2020 at 08:59

      Autotien läheisyys on tosiaan vähän häiritsevä piirre Pulkkilanharjun luontopolulla, mutta Viinasaaren reitillä oli ihanan rauhallista.

      Kävin tänä syksynä Liesjärvelläkin, mutta se jätti minut sen verran kylmäksi, etten osannut lähteä suosittelemaan reittejä. Lähellä oleva Torronsuo oli minusta paljon mielenkiintoisempi. Toki Liesjärvikin voisi ihastuttaa, jos lähtisin muille reiteille (eikä vettä sataisi koko ajan), mutta vielä minulla ei ole siitä tarpeeksi kokemusta. Ehkä sitten jatko-osaan 🙂

    Leave a Reply