Suomen suurin matkablogiyhteisö
Mallan luonnonpuisto

Suomi-kohde numero 62: Mallan luonnonpuisto

Kilpisjärven maisemissa on vaikea ajaa huomaamatta kahta sen ylvästä asukasta: Saanaa ja Mallaa. Näistä Saana-tunturi on se tunnetumpi – ja myös helpompi tunnistaa. Kuitenkin kun malttaa kääntää katseensa tien toiselle puolelle, kohoaa siellä näköpiiriin Malla, joka ei lopulta kalpene korkeammalle sisarelleen yhtään.

Malla on itse asiassa joukko tuntureita, jotka muodostavat Mallan luonnonpuiston. Se on ollut luonnonpuisto jo vuodesta 1938. Maisemassa kohoava neito on nimeltään Pikku-Malla, ja sen laelle mekin lähdimme kiipeämään.

Malla ei päästänyt meitä helpolla. Tarkoituksenamme oli jo lauantaina leiriytyä sen läheisyyteen, ja kiivetä huipulle keskellä yötä, mutta rankka vesisade sai meidät jatkamaan matkaa auringon perässä aina Norjan puolelle asti. Seuraavana päivänä paluumatkalla päätimme kiivetä Mallalle, vaikka keli olisi millainen. Kyllähän hyvillä varusteilla pärjäisi.

Parkkipaikalta lähtiessä ilma oli vielä kohtuullinen: hieman kostea, mutta aurinko paistoi lämpimästi. Sen verran epävakaiselta sää kuitenkin näytti, että jätimme lounastarpeet suosiolla autoon odottamaan.

Kilpisjärvi

Maisemat alkoivat lumota jo heti alkumetreiltä asti. Solisevat purot ja puiden oksien takaa pilkottava järvi näyttivät maagisilta. Takana kohosivat Norjan vuoret. Polku kiipesi loivasti tunturin seinämää matalien puiden välissä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun eteen ilmestyi lumikasa, hihkuimme ilosta. Ei niin, että pitäisin yhtään lumesta, mutta lumikasa keskellä heinäkuuta oli taas elämys, jollaiseen harvoin törmää.

Kilpisjärvi

Kilpisjärvi

Alkumatka kulkee tiiviisti puiden siimeksessä mutkittelevalla polulla. Yhtäkkiä kuitenkin puut loppuvat, ja eteen avautuu pelkän sammaleen peittämä tunturin pinta, jota patikkapolut halkovat. Täsmälleen samaan aikaan alkoi myös vesisade.

Kilpisjärvi

Kilpisjärvi

Eteneminen mutaisilla poluilla ja liukkailla kivillä ei ollut vesisateessa helppoa. Onneksi oli sentään kunnon kengät jalassa. Periksi emme myöskään aikoneet antaa, sillä huippu häämötti suoraan edessä, ja vesisateessakin maisemat lumosivat kauneudellaan.

Kilpisjärvi

Pääsimme kuin pääsimmekin Pikku-Mallan huipulle asti. Siinä vaiheessa vesi oli jo tunkeutunut vaatteiden sisälle, ja kylmä viima vihmoi kasvoja. Silti oli pakko hymyillä leveästi, kun alhaalla avautui pitkä ja kapea Kilpisjärvi, ja vieressä kohosi suuri Saana. Huipulta oli myös helppo nähdä tie, jota pitkin olimme juuri saapuneet Norjan puolelta. Toki maisemat olisivat olleet upeammat kirkkaassa auringonpaisteessa, mutta kyllä nämäkin kelpasivat meille.

Kilpisjärvi

Kilpisjärvi

Mallan luonnonpuistossa voi patikoida pidempiäkin reittejä kuin vain 3,5 kilometrin mittaisen nousun Pikku-Mallan huipulle. Noin 11 km pitkä Mallan polku vie kolmen valtakunnan rajapyykille. Valtakuntien rajalle pääsee hieman helpommin ottamalla laivakyyti Kilpisjärven poikki Koltalahteen, josta matkaa rajapyykille on enää kolme kilometriä.

Meille riitti tällä kertaa tuo litimärkä nousu Pikku-Mallalle. Kaikesta sateesta ja kylmyydestä huolimatta oli ihanaa saavuttaa huippu, jolta avautuivat näkymät koko tuohon maisemaan. Miten erikoinen onkaan Kilpisjärvi, jota on siunattu kahdella upealla tunturi-neidolla, ja joka myös sen vuoksi on tiivis turistipalveluiden keskittymä. Ilman näitä kahta se olisi vain viimeinen tankkauspaikka ennen Norjan rajaa ja kalliimpia hintoja. Nyt kaupan parkkipaikka ja leirintäkeskus olivat tulvillaan autoja.

Kilpisjärvi

Kilpisjärvi

Kun asettui seisomaan Pikku-Mallan laelle ja alkoi kääntyä ympäri, ympäri ja ympäri, näki alapuolellaan levittäytyvän koko sen Tunturi-Lapin maiseman, josta oli haaveillut. Vaikka nyt kylmä tuuli pieksi kasvoja ja sade alkoi tunkeutua luihin ja ytimiin, olimme siellä.

Taiska lauloi jo 1970-luvun lopulla Saanan ja Mallan häistä, joiden seurauksena morsiuspari jähmettyi Kilpisjärven rantaan ja lopulta muuttui tuntureiksi. Nämä kaksi hahmoa tarkkailevat kaikkea ympärillä tapahtuvaa ja muistuttavat meitä vierailijoita siitä, että tämä on heidän maansa.

Kilpisjärvi


 

Once you reach Kilpisjärvi, you can’t ignore its two proud inhabitants: Saana and Malla. Saana is the more famous one of these two mountains, and it’s also easiter to regocnize. But when you turn your head across the streets, there rizes Malla, who is actually not any more modest than her big sister.

Malla is actually a group of mountains, that form the natural park of Malla. It has been a natural since 1938. The maiden rising in the landscape is Little-Malla, and that’s what we took as our destination for a hike.

Malla didn’t let us off easy. Our goal was to camp somewhere nearby already on Saturday and climb to the top in the middle of the night. Heavy rain made us change our plans and drive after the sun all the way to Norway. Next day, when we were coming back, we decided to climb to Malla no matter what the weather was. We all had good gear with us.

When we left the parking lot the weather was still decent: a bit moist, but the sun was shining. However it looked a bit unstable, so we decided to leave our lunch gear waiting in the car.

The landscape took our breaths away immediately. The flowing streams and the lake looking behind the trees looked magical. The Norwegian mountains were rising right behind it all. The path climbed gently on the side of the mountain. When we saw a pile of snow we were already cheering for joy. Not that I like snow, but seeing a pile of it in the middle of July is an experience I don’t get very often.

The beginning of the path runs closely in the middle of trees. All of sudden the trees stop and there’s nothing but the surface covered with moss, and the hiking paths slicing it. And exactly at that moment started the rain.

Hiking on those muddy trails and slippery rocks was not easy. At least we had good shoes on. We weren’t going to give up, because the top was looming in front of us, and the scenery was magical despite the rain.

In the end we did make it to the top of Little-Malla. At that point rain had already found its way inside our clothes, and the cold wind was beating our faces. Still we had to smile very wide once we saw the long and narrow Lake Kilpisjärvi down there and the high Saana rising right next to us. It was also easy to see the road that we had just driven from Norway. Of course the scenery would have been even more wonderful in a lovely sunshine, but this worked out for us this time.

You can hike longer routes at the nature park than this 3,5 km trail to the top of Pikku-Malla. Mallan polku is an 11 km trail that takes you to the border of three countries. You can also get there by taking the boat from Kilpisjärvi to Koltalahti, and hike for about three kilometers.

We were happy with this short but wet walk on top of Little-Malla. Despite the rain and cold it was wonderful to reach the top, where we could see the entire landscape. Kilpisjärvi is such a special place with its two mountains, and because of that: a very good center for tourists. Without these two it would just be the last place to fill up your car before heading to Norway. Now the parking lot and the camping site were full of visitors.

Once I stood there on top of Little-Malla and I turned around, I saw that Lappish landscape I had dreamt of. Even though the cold wind was beating my face and the rain was dripping down my back, I was there.

An old legend says that Saana and Malla were a couple about to get married, but ended up solidified there at Kilpisjärvi, and in time transformed into mountains. These two characters stand there and remind us visitors, that this is their land.

Previous Post

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply Jasmin 17.9.2020 at 07:16

    Kauniita maisemia! ❤️

  • Reply Marika / Matkalla Missä Milloinkin 18.9.2020 at 22:02

    Onneksi pääsitte kapuamaan Pikku-Mallalle vesisateesta huolimatta. Varmasti huipulla oli voittajafiilis. Oliko Mallan luonnonpuistossa heinäkuussa hyttysiä? Kävimme siellä elokuun puolivälin paikkeilla ja silloin ei juurikaan ollut.

  • Leave a Reply