Suomen suurin matkablogiyhteisö
Uudenmaan retkikohteita lapsiperheelle

Uudenmaan retkikohteita lapsiperheelle

Voi korona. Tästä keväästä kyllä muotoutui jotain sellaista, jota ei osannut villeimmissä kuvitelmissakaan ajatella. Eristys perui kaikki matkat, ja aamulla ikkunasta katsoessa ei tiedä, onko maassa lumi, vaikka sitä ei koko talvena näkynyt hiutalettakaan. Myös viikonloppuvisiitit mökille ja mummolaan ovat olleet jäissä.

Se, mikä on pitänyt meitä järjissämme, ovat olleet lukuisat metsäretket, joita olemme perheenä tehneet. Olemme aina viihtyneet metsässä, mutta oma mökki on useimmiten täyttänyt tämän tarpeen hyvin. Nyt, kun mökkikauden alku siirtyi väkisin myöhemmäs, on ollut aikaa vierailla Uudenmaan aiemmin tutkimattomilla retkipoluilla.

Porkkalanniemi on rantakallioita ja metsäpolkuja

Vaikka koronan aikaan on tullut paljon tutkittua niitä tuntemattomampia mahdollisuuksia, tietyt klassikot ovat silti houkutelleet. Yksi tällainen oli Porkkalanniemi, jolla emme olleet aiemmin käyneet.

Suuntasimme sinne heti eristyksen ensimmäisenä sunnuntaina, jolloin saattoi olettaa olevan muitakin liikkeellä. Puolen päivän aikaan parkkipaikoille kuitenkin mahtui yllättävän hyvin – tyhjää paikkaa ei juuri tarvinnut etsiä. Viiden maissa pois lähtiessämme oli tosin pienetkin raot täytetty autoilla, joten ilmeisesti ihmiset olivat liikkeellä jopa meitä myöhemmin.

Porkkalanniemi

Porkkalanniemellä on valittavana parikin reittiä. Me pysäköimme automme heti alkuun Vetokankaan pysäköintipaikalle, jolta lähtee 2,1 kilometrin pituinen Vetokannaksen taival.

Pienen kävelyn jälkeen vastaan tuli Koskelon leirintäpaikka, jolle pysähdyimme syömään ensimmäisen osan eväistä. Me olimme pakanneet mukaan valmiita eväitä: voileipiä, keitettyjä kananmunia, porkkanatikkuja ja kuumaa kaakaota. Suurimmat tartuntariskit retkipaikoilla ovatkin juuri nuotiopaikoilla, joille kokoontuu ihmisiä kypsentämään ruokiaan samoille alustoille.

Porkkalanniemi

Tämä leirintäpaikka sijaitsee aivan Hirviniityn pysäköintipaikan vieressä, joten tänne olisi kätevä tulla myös telttailemaan.

Reitti jatkuu aina Haahkan leirintäpaikalle asti. Sieltä taas haarautuu 2,2 kilometrin mittainen Telebergetin lenkki. Koska retkiseurueemme oli harvinaisen hyvissä voimissa, ja innoissaan metsäpoluista, päätimme kävellä vielä tuon lenkin.

Porkkalanniemi

Telebergetin lenkki toi rantakallioille mukavaa vaihtelua, kun se lähti kohoamaan hieman sisemmäs korkealle mäelle. Jylhät kalliorinteet olivat kuitenkin helppoja kävellä, ja jopa nelivuotias selvisi niillä hieman avustettuna.

Toisen evästauon pidimmekin kalliolla oman viltin päällä. Kun Koskelon leirintäpaikalle puhalsi kylmä tuuli, ja sormet meinasivat paleltua, Telebergetin päällä ihana aurinko hemmotteli eväsretkeilijöitä.

Porkkalanniemi

Maisemiltaan Porkkalanniemi on aivan ylivertainen. Jylhät rantakalliot ja näkymä avomerelle ovat jotain, jossa sielu lepää. Keväisin paikka on suosittu myös lintubongareiden keskuudessa, sillä se on yksi maamme eteläisimpiä kärkiä.

Erityisen kiehtovia olivat myös rautakautiset hautaröykkiöt, joita oli monta rivissä. Kivikasat houkuttelivat tutkimaan niitä tarkemmin ja pohtimaan sitä, miksi ennen aikaan haudat peitettiin niin isolla määrällä kiviä.

Porkkalanniemi

Ajomatka Porkkalanniemeen taas ei ollut meidän perheemme mieleen. Pitkä ja erittäin mutkikas tie sai takapenkin voihkimaan moneen kertaan, eikä paikka sen vuoksi saanut pelkkiä ylistäviä arvioita. Mutta perillä kaikki olivat tyytyväisiä.

Porkkalanniemestä voit käydä lukemassa lisää Suunnaton-blogista.

Sipoonkorpi yllätti lumisilla poluilla

Pääkaupunkiseudun kansallispuistot Nuuksio ja Sipoonkorpi ovat näinä eristyksen aikoina olleet varmasti ne kaikista suosituimmat retkeilykohteet. Tarinoiden mukaan jotkut reitit ovat olleet jopa niin suosittuja, että ihmisiä on käännytettyjä niiltä pois.

Tästäkin huolimatta me suuntasimme yhtenä kauniina sunnuntaina suoraan Sipoonkorpeen. Meillä ei ollut kiikarissa mitään tiettyä reittiä, vaan ajattelimme lähteä katsomaan, jos pääsisimme edes johonkin.

Otimme ensimmäiseksi suunnaksi keskisen parkkialueen, jolta olisi hyvä käynti erittäin suositulle Kalkinpolttajanpolulle. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, sillä meidät käännytettiin parkkipaikan reunalta pois.

Seuraavaksi suuntasimme etelämmäs kohti Knutersin parkkialuetta. Tämä suhteellisen uusi parkkialue vetää yhteensä 150 autoa, joten siellä olisi saattanut ollakin tilaa. Emme kuitenkaan pysähtyneet Knutersiin, vaan ajoimme vielä hieman pidemmälle katsomaan, mikä tilanne on Bakunkärrin pysäköintipaikalla. Sielläkin oli täyttä, mutta parin auton verran tilaa kuitenkin löytyi. Kurvasimme siis sinne.

Sipoonkorpi

Bakunkärrin parkkipaikan vierestä lähtee kaksi polkua: länteen päin lähtee reitti kohti Kalkkiruukkia ja Kalkinpolttajanpolkua, kun taas toiselta puolelta tietä pääsee lyhyemmälle Fiskträskin lenkille.

Me päätimme lähteä kiertämään yhteensä reilun viiden kilometrin mittaisen Fiskträskin lenkin, joka menisi osan matkaa mukavasti lammen reunaa pitkin. Yllätys oli suuri jo alkumatkasta, kun huomasimme polun olevan aivan lumen ja jään peitossa. Kesäkengillä se oli taas vähemmän mukava yllätys, mutta ei tässä vaiheessa kannattanut poiskaan kääntyä.

Sipoonkorpi

Alkumatka meni lumessa liukastellessa, mutta hyvin nopeasti sen seuraksi liittyivät mutaisat kohdat. Niihin kohtiin, joihin aurinko oli päässyt paistamaan kunnolla, oli muodostunut valtavia muta-alueita, joita kiertelimme metsikön kautta. Toki matkan varrelle mahtui myös hyvää polkua, jota saattoi hypähdellä eteenpäin huolettomana.

Fiskträskin lenkissä parasta oli sen vaihtelevuus. Reitin varrelle mahtui lumen ja mudan lisäksi niin kuivaa metsäpolkua kuin pitkospuitakin. Välillä noustiin mäkeä vähän ylemmäs, ja kohta ylitettiin isompi oja pientä siltaa pitkin. Uusia elämyksiä riitti koko viiden kilometrin matkalle.

Ja erityisen hieno oli eväspaikka Fiskträskin lammen rannalla. Kyseessä ei ole tulipaikka, vaikka joku oli yrittänyt nuotiota rannassa polttaakin. Paikalla on kuitenkin useampikin pöytäryhmä, joiden ääreen mahtui hyvin syömään eväitä. Syvällä metsässä kulkemisen jälkeen maisemat lammelle hivelivät silmiä.

Sipoonkorpi

Sipoonkorven etu on ehdottomasti sen kätevä sijainti Helsingistä nähden. Sinne ei myöskään tarvitse ajella mutkaisia pikkupolkuja pitkin, vaan perille pääsee suhteellisen isojen teiden kautta. Suosittuun aikaan liikkuessa ei kuitenkaan kannata tehdä liian tarkkoja suunnitelmia siitä, mihin autonsa parkkeeraa, sillä selvästi pysäköintipaikat saattavat olla myös täynnä. Kannattaa siis laittaa takataskuun myös varasuunnitelma, sillä samoille reiteille pääsee useammaltakin pysäköintialueelta.

Sipoonkorvesta myös löytyy sen verran monta reittiä, ettei aina ehkä kannata suunnata sinne kaikkein suosituimmalle. Esimerkiksi Fiskträskillä mahtui oikein hyvin kävelemään, vaikka toki siellä muitakin näkyi.

Sipoonkorpi

Suositusta Kalkinpolttajanpolusta voit käydä lukemassa Maa Quzuu -blogista.

Störsvikistä löytyy monenlaista tunnelmaa

Itäisellä Uudellamaalla Inkoon ja Siuntion rajalla sijaitsevat Kopparnäsin ja Störsvikin ulkoilualueet, joita pitää yllä Uudenmaan virkistysalueyhdistys. Minä kävin Störsvikissä Suunnaton-blogin Pilvin kanssa, mutta toki pidin silmät auki havainnoidakseni sitä, sopisiko reitti myös lapsille.

Näistä kahdesta paikasta Störsvik on rauhallisempi, mutta aurinkoisena pääsiäislauantaina myös sen parkkipaikka oli aivan täynnä. Onneksi parkkipaikalle johtavan tien varteen oli mahdollista jättää auto letkan jatkoksi.

Me lähdimme kiertämään noin viiden kilometrin mittaista polkua, joka ensin myötäili meren rantaa, ja noin puolessa välissä koukkasi syvemmälle metsään. Viimeinen kilometri käveltiin autotien laitaa.

Störsvik

Eniten hämmästytti se, että ranta ei muistuttanut yhtään meren rantaa, vaikka meren äärellä oltiinkin. Suojaisasta rannasta näkyi lähinnä läheisiä saaria, ja raikas merituuli oli poissa. Enemmänkin tuntui kuin olisi kävellyt järven rannalla.

Tämä mielikuva tosin muuttui, kun saavutimme Sandvikenin tulentekopaikan. Sen vieressä kohoavat rantakalliot paljastivat sijaintimme meren rannalla, ja navakka tuuli heilutti puita. Kallioille oli kuitenkin ihana istahtaa syömään eväitä ja nauttimaan keväisestä auringosta.

Störsvik

Reitin varrelle mahtui jonkin verran ihmisiä. Jonossa ei tarvinnut kävellä, ja ohittamiset sujuivat mallikkaasti, mutta tulipaikka ja sen ympäristö olivat ihan liiankin täynnä. Tulipaikan ympärillä ihmiset grillasivat eväitään vieri vieressä istuen, ja rantakalliot olivat tulvillaan seurueita. Meillä oli onneksi mukana vain voileivät, jotka saattoi nauttia ilman ihmiskontakteja rantakallioilla istuen.

Störsvik

Pituudeltaan ja vaikeustasoltaan Störsvikin lenkki sopisi erinomaisesti myös lasten kanssa. Maasto on vaihtelevaa, muttei hankalaa. Välillä voi hyppiä rantakallioilla, ja välillä taas juoksennella metsäpolulla. Meille aikuisille matka loppui jopa vähän kesken, mutta lapsille se on varmasti juuri sopiva.

Störsvik

Störsvikistä kannattaa käydä lukemassa kaksi erilaista kokemusta Suunnaton-matkablogista ja Maa Quzuu -blogista.

Askolan hiidenkirnuilta kannattaa poiketa myös metsäpolulle

Pääsiäisen toisen retken teimme enemmän kohteen kuin matkanteon ehdoilla. Aivan itäisellä Uudellamaalla sijaitsevasta Askolasta nimittäin löytyy Suomen suurin esiintymä hiidenkirnuja, ja paikka on kiinnostanut jo pitkään.

Askola

Askolan hiidenkirnut ovat jääkauden muovaamia koloja kalliossa. Hiidenkirnut ovat syntyneet viimeisimmän jääkauden päättyessä virtaavan veden ja soran yhteisvaikutuksena. Yhden hiidenkirnun syntymiseen saattoi kulua jopa satoja vuosia.

Askola

Hiidenkirnujen ympäristössä ei varsinaisesti pääse patikoimaan, mutta kyllä siinä pienen metsäretken voi tehdä. Parkkipaikalta lähtiessä kannattaa ensimmäiseksi nousta mäelle, jolta alkaa lasku hiidenkirnuille. Parikymmentä hiidenkirnua on nimetty niiden muotojen mukaan: Kuppi, Nojatuoli, Kattila.

Askola

Hiidenkirnut sijaitsevat kallion rinteessä, ja niiden väliä pääsee kulkemaan portaita pitkin. Jotkut pienemmät kirnut nähdäkseen joutuu vähän poikkeamaan portailta, mutta valtavaa ketteryyttä se ei vaadi. Alue ei kuitenkaan missään nimessä ole esteetön, vaan kulkeminen kapeilla portailla vaatii jalkoja ja kylmää päätä.

Askola

Portaiden alapäästä kannattaa suunnata eteenpäin kohti pellon reunaa. Sieltä lähtee lyhyt metsäreitti, jonka varrella on myös nuotiopaikka. Tämä metsäreitti kulkee kallion viertä pitkin, ja sen aikana pääsee nauttimaan niin jokimaisemasta, korkealle kohoavasta kalliosta kuin ihan metsästäkin. Käveltävää kertyy ehkä kilometrin verran.

Askola

Metsäpolku inspiroikin meidän lapsiamme huomattavasti hiidenkirnuja enemmän. Hiidenkirnujen ymmärtäminen olisi vaatinut etukäteen tehokkaan luennon niiden synnystä ja merkityksestä. Nyt ne jäivät lapsille lähinnä kuopiksi maassa.

Askola

Parasta metsäpolussa oli kuitenkin sen rauha. Kun suurin osa parkkipaikalle kurvanneista autokunnista kävi äkkiä katsomassa hiidenkirnut ja suuntasi sen jälkeen takaisin autolle, metsäpolulla sai olla aivan rauhassa. Sen kiertäminen ei suurinta osaa vierailijoista kiinnostanut.

Askolan hiidenkirnuista voit lukea lisää Toisiin maisemiin -blogista. Tästä tekstistä löytyy iso kasa muitakin hyviä Uudenmaan retkikohteita.

Askola

Lähiseutujen retkikohteet ovat olleet meillä haaveissa jo pitkään. On tietysti harmillista, että koko maailman piti mennä ylösalaisin ennen kuin me saimme aikaiseksi niillä vierailla, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Totuus kuitenkin on, että ahkerasta retkeilystä huolimatta olemme ehtineet tehdä vain erittäin pienen pintaraapaisun tarjontaan. Jopa Uudellamaalla on niin valtavasti kiehtovia retkikohteita, ettei yksi kevät riitä niiden kartoittamiseen mitenkään.

Ja hyvä niin. Tällaisina aikoina huomaa, kuinka tärkeä metsä on suomalaisille. Ja jos meillä olisi vain yksi metsä, olisi sinne hyvin vaikea mahtua sekaan. Nyt tilaa riittää varmasti kaikille – kun sitä vain osaa etsiä.

Askola

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 29.4.2020 at 12:07

    Tuo olikin yllättävää, että myöhään iltapäivällä ihmisiä oli niin paljon. Minusta on tuntunut, että aamulla on useimmissa paikoissa rauhallista ja sitten taas nimenomaan myöhemmin iltapäivällä. Ihan samaa mieltä, että nuotiopaikat ovat ne suurimmat riskipaikat ja ihan olen ihmetellyt, kuinka paljon niille kerääntyy ihmisiä.

    Mikä taho teidät Sipoonkorvesta käännytti pois? Kalkinpolttajan parkkipaikka on kyllä surkean pieni.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 7.5.2020 at 07:46

      Sipoonkorven parkkipaikoilla oli vahdit. En tiedä, mitä tahoa he edustivat, mutta he ohjasivat autoja parkkipaikoille.

      Ja nuotiopaikkojen ruuhkaisuus on tosiaan yllättänyt. Ymmärrän kyllä halun grillata, mutta me olemme olleet ihan tyytyväisiä myös valmiisiin eväisiin. Tärkeintä on, että mukana on eväitä.

  • Reply Hanneli /toisiinmaisemiin 30.4.2020 at 08:55

    Retkeily on kieltämättä pelastanut tämän kevään, muuten sitä tulisi varmaan hulluksi. Olen pystynyt jonkin verran kiertelemään polkuja arkisin ja ero viikonloppuihin on huima. Toisaalta poluilla ruuhkia ei ole silloinkaan ollut kovin paljon, vaan suurin haaste onkin just nuo parkkipaikat ja nuotiot.

    Muita lapsillekin sopivia reittejä on esim. Kytäjä-Usmin luontopoluilla Hyvinkäällä ja Raaseporin Västerbyn ulkoilualueella. Ne eivät myöskään ole ihan niin tunnettuja.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 7.5.2020 at 07:47

      Meidän muu perhe taisikin käydä tuolla Kytäjä-Usmilla sillä aikaa, kun minä meloin Mäntsälässä. Kehuivat sitä todella kauniiksi paikaksi.

      Ja olisi kyllä ollut todella rankka kevät ilman metsäretkiä.

  • Reply Espanjaan 7.5.2020 at 16:32

    Kiitos kivasta valikoimasta retkikohteita! Meillekin tänä keväänä on ollut ehdottoman hieno pelastus kulkea erilaisilla luontoretkillä pääkaupunkiseudulla. Kalkkiruukin polulla emme tänä keväänä ole käyneet, monta kertaa aikaisemmin kyllä. Oittaa, Pirttimäki, Haltiala (+Niskala, Ruutinkoski), Vaakkoi, Halkolampi, Hanikka, Petikko, Uutela, Roihuvuori ja Herttoniemenranta, Mustavuori, Uutela, Hanikka… siinä muutamia tämän kevään paikkoja. Aamulla aikaisin lähtiessä on kivasti tilaa vielä kaikkialla, iltapäivällä alkavat parkkipaikat täyttyä ja vastaantulijoitakin on paljon enemmän. Lähimetsiä on koluttu kävellen ja pyöräillen Paloheinän paikkeilla paljonkin. Ihanaa kevättä teidänkin perheelle!

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 26.5.2020 at 06:50

      Retkeily on kyllä tänä keväänä ollut yksi arjen pelastajista. Aikamoisen kokoelman tekin olette ehtineet kulkea, ja olipa kiva saada ihan uusiakin nimiä tulevaisuuden suunnitelmiin. Ihanaa kevättä ja saapuvaa kesää teillekin!

    Leave a Reply