2010-luvusta tuli meille matkailun vuosikymmen

Kun kymmenen vuotta sitten siirryimme vuodesta 2009 vuoteen 2010, elämä näytti aika erilaiselta: ainoa lapsemme oli aloittamassa päiväkodin, ja iltatyöt täyttivät vielä vahvasti kalenterin.

Pieni matkakuumeen poikanen oli puraissut jo edellisen vuoden aikana: olimme viettäneet aurinkolomaa Madeiralla ja risteilleet Hurtigrutenilla Norjan rannikkoa pitkin. Kumpaakaan näistä ei voi vielä kutsua varsinaiseksi seikkailuksi, mutta meille ne olivat suuri sysäys kohti aktiivista matkailua.

Päiväkodin aloittaminen olisi saattanut katkaista hyvän matkailuputken, mutta onneksi olimme jo heti alkutalvelle varanneet kuukauden reissun New Yorkiin. Lennot oli jonotettu Hulluilta päiviltä, ja asunto löydetty netistä. Meillä olisi edessä neljä viikkoa Isossa omenassa.

Ehkä se oli juuri New York, missä se matkakuume sitten roihahti vaarallisiin lukemiin. Huomasimme, että elämä muualla kuin kotona on ihanaa, ja lapsi olikin äärimmäisen mukavaa matkaseuraa. Koko kuukauden ajan haaveilimme paitsi pikaisesta paluusta New Yorkiin, myös muista matkakohteista. New Yorkiin emme tuon talven 2010 jälkeen ole palanneet, mutta muuten vuosikymmen toi tullessaan upeita matkoja yksi toisensa jälkeen.

Tämän jutun lopusta löytyy muuten yllätys kaikille teille, joita kiinnostaa lasten kanssa matkustaminen. Sekä myös teille, jotka tykkäätte kuunnella mun ääntä – sitä on nimittäin nyt tarjolla.

2010 oli monia matkoja ja valmistautumista uuteen

Vuoden 2010 tosiaan aloitimme New Yorkissa, missä saimme yhden kuukauden aikana kokea niin lumimyrskyn kuin kevään saapumisenkin. Kotoa tuodut varusteet olivat täysin väärät, joten ostimme Manhattanin kaupoista urakalla kumisaappaita, huppareita ja tennareita.

Keväämmällä minä kävin sukulaisten kanssa rajan takana Karjalassa, ja ilman lasta piipahdimme Madridissa, mutta muuten kevät ja kesä menivät muutosten keskellä: myimme pienen kaksiomme ja ostimme kesämökin. Toki meidän oli lopummalla kesää ostettava myös uusi asunto, mutta kesämökin ostaminen muutti elämää silti enemmän.

Mökin varustamisen ja uuden asunnon remontoinnin välissä piipahdimme Hossan nykyisessä kansallispuistossa retkeilemässä, ja yhden viikonlopun vietimme Kööpenhaminassa. Muuton jälkeen taas lensimme suoraan Teneriffalle nauttimaan auringosta ja levosta. Lepo tulikin tarpeeseen, sillä hoidin koko muuttorumban vahvasti raskaana. Seuraavana keväänä nimittäin saimme lisää matkaseuraa.

2011 syttyi rakkaus Berliiniin

Maaliskuussa 2011 perhe kasvoi toisella lapsella, ja kesän käytimme uudella mökillämme. Pieni 12 neliön mökki palveli hyvin perhettämme, ja laittelimme paikkoja ihan mielellämme. Loppukesästä jätimme lapset mummolaan ja lähdimme viikonlopuksi Pietariin. Se oli tervetullut levähdys pikkulapsiarjesta, ja toisaalta tutustuminen yhteen Euroopan suurista metropoleista.

Syyskuussa sitten koitti ensimmäinen matkamme nelihenkisenä perheenä, kun suuntasimme pariksi viikoksi Berliiniin. Ystäväperheen kanssa toteutettu matka sai meidät rakastumaan kaupunkiin, ja Berliini onkin edelleen koko perheen suosikkikohde. Lukuisat leikkipuistot, helpot ruokailumahdollisuudet ja rento tunnelma ovat yhdistelmä, joka ei ole vielä löytänyt voittajaa.

Loppusyksystä teimme vielä tyttöjen reissun Tukholmaan. Minä lähdin äitini ja tyttöjen kanssa perinteiselle Ruotsin risteilylle, joka vei meidät tietysti Junibackeniin. Lapsiperhematkailu sai toden teolla alkaa, kun huomasimme lähiseutujenkin olevan täynnä lapsille ihanteellisia kohteita.

2012 esitteli meille Aasian

Vuosi 2012 kului hyvin pitkälti kotona arkisten asioiden äärellä. Keväällä käväisimme aikuisten reissulla Roomassa, missä kiersimme kaikki mahdolliset nähtävyydet ja kivikasat. Kaupunki vaikutti ihan sopivalta myös lapsiperheen matkakohteeksi, mutta oli ihanaa olla siellä ensimmäistä kertaa ilman lapsia, kun sai rauhassa tutustua kaupunkiin.

Lasten kanssa lähdimme liikkeelle vasta loppusyksystä. Aasia oli ollut meillä mielessä jo pitkään, mutta aikaisemmin rohkeus ei ollut riittänyt. Nyt päätimme heittäytyä Aasian syleilyyn, mutta aloittaa kuitenkin helpoimmasta kohteesta eli Thaimaasta, josta moni muukin suomalainen lapsiperhe oli selvinnyt takaisin kotiin.

Mikään lyhyt piipahdus ei kuitenkaan meidän tapauksessamme tullut kyseeseen, vaan varasimme ensin kahdeksi viikoksi majoituksen Phuketista Kamala Beachiltä. Sinne mukaan lensivät myös vanhempani, joten pääsimme taas viettämään kolmen sukupolven lomaa.

Kun isovanhemmat kahden viikon kuluttua palasivat Suomeen, me jatkoimme matkaa Bangkokiin, johon ihastuimme syvästi. Miljoonakaupunki lumosi täysin, ja huomasimme samalla, että myös niissä selviytyy lasten kanssa ihan hyvin.

Reissun viimeinen osuus Krabin Ao Nangilla oli puhdasta lomailua ja rannalla makailua. Vasta lauttamatka takaisin Phuketiin palautti meidät seikkailumoodiin, kun oksentavat lapset, ylibuukattu pikkubussi ja ikkunaton hotellihuone muistuttivat siitä, että aina kaikki ei mene ihan putkeen – mutta kivaa on silti.

2013 vei kauas Karibialle

Neljän viikon Thaimaassa oleilun jälkeen vuosi 2013 palautti meidät arkeen: pienempikin aloitti päiväkodissa, ja minä palasin takaisin töihin. Ennen sitä kävimme kyllä viikon verran hiihtelemässä Kuusamossa, mutta muuten kevät kului kotosalla. Minä tosin ehdin piipahtaa toukokuun lopulla taas rajan takana Karjalassa sukulaisten kanssa.

Kesän aloitimme lempikohteessamme eli Berliinissä. Toistimme edellisen matkan kaavan ja vuokrasimme saman ystäväperheen kanssa saman ihanan asunnon Mittestä. Erona tällä kertaa oli vain se, että syksyn sijaan pääsimme  nauttimaan alkavasta kesästä, ja pienimmätkin lapset olivat jo leikkipuistoiässä. Kaupunki toimi – jos mahdollista – vielä paremmin, kun kaikki osasivat nauttia leikkipuistoista.

Mökkikesän jälkeen taas lähdimme testaamaan suomalaisten lapsiperheiden klassikkokohteen eli Viron Pärnun. Tälle matkalle otimme mukaan isovanhemmat, jotka konkareina osasivat opastaa meitä ympäri kaupunkia. Elokuussa ei enää tehnyt mieli mereen uimaan, mutta nautimme pitkästä hiekkarannasta ja rauhallisista kaduista pitkän viikonlopun verran.

Vuoden kovimmat panokset laitettiin kuitenkin marraskuuhun, jolloin lähdimme taas kolmen sukupolven voimin liikkelle: tällä kertaa suuntasimme Floridaan. Matkaohjelmassa oli rantaelämää Pompano Beachillä, huvipuistoja Orlandossa, sekä piipahdus Key Westissä. Ajelimme isolla tila-autolla pitkin highwaytä, ja söimme hampurilaisannoksen toisensa perään.

Kirsikka matkakakun päällä oli kuitenkin neljän päivän risteily Karibialla. Laiva pysähtyi Jamaikan Ocho Riosissa, sekä Caymansaarilla, mutta eksoottisinta oli elämä isolla risteilyaluksella. Carnival Victory oli meille oikein sopiva laiva, sillä sieltä puuttui kaikki isoille varustamoille tyypillinen kimallus, ja laivan olivat kansoittaneet lähinnä yhdysvaltalaiset matkustajat.

Karibian letkeä meno ja kylmät margaritat veivät mennessään, eivätkä lapset ole vieläkään unohtaneet laivan jäätelökonetta, josta sai hakea pehmistä juuri silloin kun halusi.

2014 esitteli meille erilaisen Turkin

Vuosi 2014 alkoi meidän osaltamme hiihtolomalla Gran Canarian Las Palmasissa, joka Irwin-maineestaan huolimatta osoittautui mainioksi matkakohteeksi. Me suuntasimme sinne perheen perässä, mutta ihastuimme syvästi kaupungin pikkukatuihin ja leikkipuistoihin. Kävimme myös päiväretkellä etelän hiekkadyyneillä, mutta yksi päivä siellä riitti meille hyvin.

Aikuisten kesken kävimme keväällä Milanossa ja Venetsiassa, ja minä kävin kesällä ystäväni kanssa Latviassa tutustumassa sen pääkaupunkiin. Matkat olivat puhdasverisiä kaupunkilomia, kun taas kesän aloitimme autoreissulla Norjan Lofooteille. Yöjuna Rovaniemelle oli jo oma ohjelmanumeronsa, mutta ajelu pitkin Lofoottien kiemuraisia teitä oli eksoottisinta aikoihin. Vuorimaisemat ja kirkkaan siniset vedet lumosivat meidät aikuiset, kun taas lapset taisivat iloita eniten majapaikan mökkitunnelmasta. Ajoimme takaisin Suomen puolelle käsivarren kautta ja yövyimme yhden yön Kilpisjärvellä, missä aurinko paistoi keskellä yötä.

Syyslomareissun teimme yhtä epätodennäköiseen vaihtoehtoon kuin hiihtolomamatkammekin: silloin nimittäin suuntasimme Turkkiin. Lensimme muutamaksi päiväksi Istanbuliin, missä kiertelimme nähtävyyksiä ja laskimme kaduilla vaeltelevia kissoja. Istanbulista lensimme etelään Dalamanin kentälle, mistä köröttelimme taksilla Marmariksen ohi Datcan kaupunkiin. Datcaan meidät houkutteli sukulaismies, joka oli Suomessa vietettyjen vuosikymmenten jälkeen hankkinut itselleen kakkosasunnon kotimaastaan. Me majoituimme hänen naapuriinsa ystäväperheen asuntoon.

Loma Datcassa esitteli meille aivan erilaista Turkkia kuin mitä television Matkaoppaissa oli totuttu näkemään. Suomea puhuvat sisäänheittäjät ja turistikrääsän myyjät loistivat poissaolollaan, ja sen sijaan saimme viettää lomaa rauhassa kiivaimman sesongin jo päätyttyä. Tätä matkaa muistelen nyt erityisellä lämmöllä, sillä sukulaismies kuoli juuri jouluna pitkän sairastamisen jälkeen. Hänen ansiostaan Turkilla on erityinen paikka minun sydämessäni, vaikken maan nykypolitiikasta välitäkään.

2015 täydensi matkaseurueen

Vuosikymmenen puoliväli toi tullessaan vielä yhden suuren muutoksen: muutuimme nelihenkisestä perheestä viisihenkiseksi matkaseurueeksi, joka ei enää mahdu tavalliseen hotellihuoneeseen tai taksiin. Tästä eteenpäin tarvitsisimme aina suuren perhehuoneen ja tila-auton.

Ensimmäiset matkat teimmekin omalla tila-autollamme kotimaan kohteisiin: ensin kesäkuun alussa Vuokattiin, ja kesän jälkeen Lappeenrantaan. Nämä olivat molemmat kylpylälomia, joilla majoituimme tilavissa asunnoissa ja vietimme päivät ulkoillen ja kylpylässä kelluen.

Vuoden ensimmäisen ulkomaan matkan tein vasta lokakuussa, kun lähdin kahdestaan esikoisen kanssa viikonloppulomalle Pariisiin. Tämä matka tuli erittäin tarpeeseen, sillä tokaluokkalainen pääsi olemaan ikäisensä turisti ilman pienempiä sisaruksia ja heidän tarpeitaan. Kiertelimme nähtävyyksiä, pysähdyimme puistoissa ja söimme katukojujen nutella-lettuja.

Pari viikkoa tuon viikonlopun jälkeen nappasimme mukaan koko perheen ja suunnistimme jo toista kertaa Thaimaahan. Onneksi olimme kaukana Thaimaassa, kun viestit Pariisin terrori-iskuista iskivät uutisiin, sillä kaukana lasta oli vähän helpompi suojella niiltä.

Thaimaa oli meille taas hyvä: vietimme ensin viikon verran Bangkokissa, mistä lensimme pariksi viikoksi Ko Samuille. Samuilla oli vielä sadekausi käynnissä, minkä vuoksi vaihdoimmekin ensimmäisen viikon jälkeen majoitusta vähän lähemmäs rantaa, jolloin pääsimme sateen sattuessa syöksymään helpommin omalle hotellille suojaan. Uudessa hotellissa myös katto piti sadetta vähän paremmin kuin ensimmäisessä majoituksessamme, missä sateen sattuessa olohuoneen pöydälle ei kannattanut jättää mitään tärkeää.

Rentouttavan rantaosuuden jälkeen lensimme vielä loppulomaksi pohjoisempaan Chiang Maihin. Kaupunki oli sympaattinen, muttei vielä onnistunut hurmaamaan meitä täysin. Loy Krathongin juhlintaan sentään pääsimme täysillä mukaan.

2016 muutti matkailun luonnetta

Helmikuun puolessa välissä istuin nojatuolissa Madeiralla ja julkaisin ensimmäisen blogijuttuni Lähtöselvitetyn nimellä. Olin kirjoitellut niitä ylös jo vähän aikaa, mutta tuosta hetkestä alkoi muutos, joka on vienyt meidän perheemme aina vain syvemmälle matkailun maailmaan. Blogin myötä matkailusta on tullut iso ja tärkeä osa elämää.

Madeiralle olin lähtenyt äitini ja tyttöjen kanssa. Kaksi viikkoa rentoa elämää keskellä vauva-arkea teki hyvää. Päällimmäisenä matkasta on tosin jäänyt mieleen paluupäivän sekoilu Funchalin lentokentällä esikoisen unohdettua laukkunsa lähtöaulaan. Kun vihdoin löysimme laukun nököttämästä keskeltä hallin lattiaa, turvatarkastuksesta kantautuva huutavan vauvan ääni peittyi vain kiukkuisten englantilaisten mölyämiseen meidän kiilatessa heidät jonoissa.

Keväällä käväisimme taas vaihteeksi Berliinissä, mutta nyt lapset jäivät kotiin. Me lähdimme kaupunkiin ensimmäistä kertaa aikuisten kesken, ja matkan kohokohta oli Adelen konsertti areenalla.

Kesäloma päätettiin aloittaa kotimaan matkalla, ja otimme suunnaksi Saariston rengastien. Tästä tuli yksi ikimuistoisimmista reissuista, sillä lähdimme matkaan oksennustaudissa. Tätä ei tietenkään tiedetty vielä lähtiessä, mutta kun jokainen perheenjäsen alkoi vuorollaan oksentaa matkan edetessä, tulivat saariston majoitusten vessat tutkittua hyvin.

Elokuussa taas pääsin matkaan kahdestaan keskimmäisen lapsen kanssa. Hänen kanssaan lensimme pressimatkalle Tanskan Legolandiin, missä kolmen päivän laatuaika kahdestaan viisivuotiaan kanssa oli parasta, mitä saatoin kuvitella.

Monen kaukomatkan jälkeen emme jaksaneet enää lähteä lentämään kovin kauas, joten päätimme suunnata marraskuussa Välimerelle. Vietimme kolmen sukupolven voimin ensin muutaman päivän Barcelonassa, ja suuntasimme sitten viikoksi risteilemään. Karibialla koetun positiivisen risteilykokemuksen jälkeen Välimeren risteily jätti hieman ristiriitaisen maun suuhun: laivalta puuttui rento letkeys, ja tilalla oli aimo annos ruuhkaa ja suorittamista.

Risteilyn kohteet olivat kuitenkin ihania: pyörähdimme nopeasti Marseillessa, Genovassa, Roomassa, Palermossa ja Maltalla – ja kaikkiin näihin olisin halunnut jäädä pidemmäksikin aikaa. Yksi päivä antoi vain pintaraapaisun, mutta sentään sain viedä lapset vihdoin Roomaan.

2017 oli tyyntä matkamyrskyn edellä

Vuoden ensimmäinen matka toi tullessaan monta järkytystä. Positiivinen sellainen oli huomio, että Espanjan Aurinkorannikolla voi viettää erittäin antoisaa lomaa myös helmikuussa. Me vaeltelimme tyhjillä hiekkarannoilla ja ajelimme tuuliseen Tarifaan ja ihanaan Granadaan, ja pysähdyimme aina välissä Malagassa nauttimassa kaupungin tunnelmasta.

Negatiivinen järkytys oli heti alkumatkasta puhjennut vesirokko. Vaikka se lopulta osoittautui hyvin lieväksi versioksi, eikä ehtinyt tarttua muihin ennen kotiinpaluuta, valmistautuminen pahaan rokkoon varjosti koko lomaa. Yön pimeinä tunteina oli pakko laatia varasuunnitelmia siitä, kuka lopulta jäisi lapsen kanssa maahan, jos matkustuslupaa ei myönnetä.

Kotiin kuitenkin päästiin, ja seuraavat viikot vietettiin tiukasti sisätiloissa tartunnan saaneiden kanssa. Keväällä sentään pääsimme aikuisten kesken tuulettumaan Amsterdamiin, missä kanavat ja tulppaanipellot veivät täysin eri tunnelmaan.

Kesäloman aloitimme perheen yhteisellä matkalla Viroon. Tuttujen Tallinnan ja Pärnun jälkeen suuntasimme pariksi päiväksi Haapsaluun, joka osoittautui erittäin sympaattiseksi kohteeksi. Merellinen tunnelma ja hieno linna viihdyttivät meitä hyvin.

Ennen juhannusta minä kävin vielä pressimatkalla Kataloniassa, missä lähes 40 asteen lämpö yllätti täysin. Mukana oli täysin väärät varusteet, mutta onneksi ihana Katalonia ja hyvä matkaseura saivat unohtamaan tukahduttavan kuumuuden.

Vuoden viimeinen matka tehtiinkin jo elokuussa tuttuun Tanskaan, mihin nyt veimme koko perheen. Ajelimme Kööpenhaminasta Billundin seudulle, ja piipahdimme myös Legolandissa. Matkan kohokohdaksi kuitenkin nousivat maatilamajoituksen eläimet, joista etenkin kissanpennut saivat osakseen paljon hellyyttä.

Loppuvuosi kului taas suurten muutosten käsissä: nuorimmainen aloitti päiväkodin, ja minä palasin töihin. Syksyn pimetessä aloimme myös laatia suurta suunnitelmaa tammikuulle.

2018 vei jalat alta heti kättelyssä

Pitkän Suomessa vietetyn syksyn jälkeen tammikuu avautui aurinkoisena. Suuntasimme neljäksi viikoksi Sri Lankaan, joka oli vielä hetkeä aiemmin tuntunut täysin saavuttamattomalta kohteelta. Matkaohjelmaan kuului niin rantalomaa, kaupunkivierailua, safaria kuin kotimajoitustakin – ja matkan aikana pääsimme juhlimaan sekä minun että mukaan lähteneen mummon pyöreitä vuosia.

Matkan tärkein kohtaaminen oli kuitenkin heti ensimmäisellä viikolla, kun vietimme päivän World Visionin vieraina. Kävimme esikoulussa, puutarhalla ja koulussa, sekä vierailulla kummityttöni Nadushan kotona. Vierailu oli samalla katkeransuloinen jäähyväinen, sillä kummisuhteemme loppui kevään jälkeen.

Sri Lanka kuitenkin näyttäytyi meille sydämellisenä maana, jossa meidät otettiin joka paikassa avosylin vastaan. Muistelen edelleen lämmöllä kaikkia tapaamiamme ihmisiä, joista osan kanssa tulee jopa pidettyä vielä yhteyttä.

Pitkän kaukomatkan jälkeen pysyttelimmekin tiiviisti Euroopassa, mutta siellä tuli lenneltyä ympäriinsä vähän liiankin paljon. Keväällä piipahdimme esikoisen ja mummon kanssa Venetsiassa, ja toukokuun lopulla seilasimme pressimatkalla Tukholmaan. Kävinpä jossain välissä Tallinnassakin – jopa kaksi kertaa.

Kesän aloitimme taas lempikaupungistamme Berliinistä, missä helleaalto pakotti meidät muuttamaan matkasuunnitelmia. Leikkipuistojen sijaan suuntasimme Wannseelle uimaan ja museoihin vilvottelemaan.

Mökkikesän jälkeen piipahdimme aikuisten kesken Krakovassa, josta tulikin Norwegianin halpojen lentojen myötä suomalaisten uusi suosikkikohde. Me keskityimme kaupungin juutalaiseen menneisyyteen ja vierailimme Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä. Mistään hyvän mielen matkasta ei siis ollut kyse, mutta koskettava se kyllä oli.

Syyslomakohteemme valikoitui kesällä vedonlyönnin seurauksena: minä hain vähän jännitystä jalkapallon MM-kilpailuista ilmoittamalla, että matkustaisimme seuraavaksi siihen maahan, joka voittopokaalin mukanaan vie. Kun mukana olivat vielä Kolumbia ja Japani, alkoi lievä hiki nousta pintaan, mutta finaalikaksikosta olisin ollut tyytyväinen kumpaan tahansa. Kun Ranska voitti loppuottelussa Kroatian, minä ostin samantien syyslomalle lennot Pariisiin.

Reilun viikon aikana nautimmekin Ranskasta koko rahan edestä: vaeltelimme Pariisin kaduilla ja ehdimme vielä vierailla Notre-Damessa ennen sen tulipaloa, vietimme täyden päivän Disneylandissa, ja ajelimme ympäri Champagnen maaseutua. Parasta matkassa oli huomata matkakumppaneiden kasvu: me saimme jopa syödä pitkän kaavan illallisen lasten hiivittyä keskenään yläkertaan hotellihuoneeseen.

Ranskassa vietetyn syysloman jälkeen ehdin vielä piipahtaa nopeasti yhteistyöretkellä Lyypekissä, ja retkeillä niin Tampereella kuin Rautalammillakin. Kotimaan kohteet alkoivat jo tuossa vaiheessa viedä sopivasti tilaa matkakalenterista kaukaisempien kohteiden sijaan.

2019 oli kahden kaukomatkan vuosi

Edellisen vuoden lopulla minä julistin, että nyt saa matkojen määrä vähentyä. Ehdin vuoden aikana lentää ja seilata niin valtavasti edestakaisin, että nyt oli aika keskittyä entistä harkitummin suunniteltuihin matkoihin.

Ensimmäinen tällainen oli alkuvuoden matka Vietnamiin. Vietimme siellä kolme viikkoa tutustuen niin suuriin kaupunkeihin Saigoniin ja Da Nangiin kuin viettäen rantalomaakin. Siirryimme paikasta toiseen junilla ja nautimme ohi kiitävistä riisipelloista.

Vietnam oli ihana, ja erityisesti sen ruokaa muistelen kaiholla lähes päivittäin. Ihan samalla tavalla se ei kuitenkaan sydäntä vienyt kuin Sri Lanka oli tehnyt vuotta aiemmin.

Kevään pysyttelimme tiukasti arkirutiineissa ja keskityimme alkavaan kesään, jonka aloitimme parin päivän vierailulla Itä-Virossa. Tutustuimme Itä-Viron kohteisiin ja vaeltelimme taas tyhjillä hiekkarannoilla – ja ihmettelimme, miten eksoottista kaikki taas oli, vaikka olimme vain parin tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta.

Mökkikesän keskeytimme parin päivän lomamatkalla ja suuntasimme autolla Saimaalle. Kävimme Mikkelissä ja Savonlinnassa, joissa molemmissa pakoilimme vesisadetta. Yövyimme Suomen kauneimmissa maisemissa Puumalassa ja Punkaharjulla, ja palailimme takaisin mökille Parikkalan ja Imatran kautta. Suomi on kaunis maa, mutta kyllä vesisade osan kauneudesta huuhtelee alleen.

Elokuussa taas otimme suunnaksi tutusti Tanskan ja lensimme yhteistyömatkalle Billundiin. Tällä kertaa tavoitteena oli tutustua alueen muihinkin kohteisiin, mutta tietysti vietimme yhden päivän myös Legolandissa. Matkan kohokohdiksi nousivat monista nähdyistä kohteista Billundin Lego House, sekä läheisessä Jellingin kaupungissa sijaitseva viikinkikeskus Kongernes Jelling. Erityisesti viikinkikeskus oli iloinen yllätys, ja antoi paljon uutta myös meille aikuisille.

Jo keväällä selvisi minun matkavuoteni jännittävin kokemus eli marraskuussa koittava World Visionin kummimatka Kambodzaan. Säästelinkin matkahaluja ja -kassaa tarkoituksella marraskuuta varten, minkä vuoksi emme perheenä juuri ulkomaille enää matkustaneet.

Syyslomalla suuntasimmekin Ahvenanmaalle, ja testasimme suurten laivojen sijaan saaristolautan perille. Lauttamatkailu oli leppoisaa, mutta yöpyminen tyhjällä Kumlingen saarella oli jo melkein seikkailu. Ennakko-odotuksista poiketen Ahvenanmaa oli muutenkin jo hyvin talviteloilla: suurin osa paikoista oli kiinni, ja turistit loistivat poissaolollaan. Maarianhaminasta sentään löytyi auki olevia ravintoloita ja uimala Marienbad viihdytti meitä hyvin, mutta olisin odottanut syysloman näkyvän palveluissa edes jollain tavalla.

Perhematkojen lisäksi minä ehdin vuoden aikana tutustua moniinkin kotimaan kohteisiin. Ehdin retkeillä niin Tuusulassa, Mäntsälässä kuin Hämeenlinnassakin, ja lähikohteet näyttäytyivät aivan erilaisina kuin ennen.

Marraskuussa kuitenkin koitti se loppuvuoden odotetuin matka, kun suuntasin kummiryhmän mukana Kambodzaan. Vaikka tälle matkalle lapset eivät lähteneet mukaan, lapset olivat matkan kantavana teemana koko ajan. Meidän matkamme tarkoituksena oli mennä tapaamaan kummilapsiamme, ja samalla tutustua siihen työhön, jota World Vision tekee kambodzalaisten lasten ja perheiden hyväksi.

Matkan tärkeimmät kohtaamiset olivatkin lasten kanssa. Paitsi oman kummityttöni Sreimomin kohtaaminen, myös monet muut matkan varrella tapaamani lapset varastivat pieniä paloja sydämestä. Heille kaikille haluaisin hyvän tulevaisuuden, ja tämän sanoman toin tuliaisiksi myös omille lapsilleni. He onneksi ymmärtävät minun haluni auttaa, ja osallistuvat siihen mielellään: olemme sopineet, että myymme pois heidän ylimääräisiä lelujaan, ja rahat menevät kaikki vesitornikeräykseen, joka meillä on käynnissä.

Kambodzan matkaan kiteytyivät minun tavoitteeni meidän tuleville matkoillemme: tänä vuonna – ja koko tänä vuosikymmenenä – tavoitteena on tehdä vain matkoja, joilla on oikeasti merkitys. Lentotarjoukset saavat edelleen jäädä, ja sen sijaan lähdemme liikkeelle kohde edellä: miksi matkustamme juuri tähän kohteeseen ja juuri nyt?

Ja nyt vielä se luvattu yllätys!

Me olemme viime syksyn aikana yhdessä rakkaan kollegani Katin kanssa kokoontuneet saman pöydän ääreen juttelemaan lasten kanssa matkailusta. Olemme miettineet sitä, miksi se on niin ihanaa, ja miksi se on niin kamalaa. Olemme aina välissä yrittäneet miettiä omia vinkkejämme lasten kanssa matkaileville, mutta ennen kaikkea olemme keskittyneet kertomaan niitä mehevimpiä matkatarinoita.

Ja kaiken tämän höpinän olemme nauhoittaneet podcastiksi teidän muidenkin kuunneltavaksi. Tänään nimittäin näkee päivänvalonsa Milloin ollaan perillä? -podcast, jossa me juttelemme yhdeksän jakson verran matkailusta lasten kanssa. Jaksot ilmestyvät nyt alkuvuodesta viikon välein, ja tässä ensimmäisessä jaksossa keskustelemme meistä matkailijoina.

Ensimmäisen jakson löydät tämän linkin takaa: https://soundcloud.com/milloin-ollaan-perillae/milloin-ollaan-perilla-1.

Tervetuloa mukaan!