Suomen suurin matkablogiyhteisö

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Piyya 1.12.2019 at 22:28

    Mahtavaa työtä olet tehnyt jo vuosikymmenien ajan. Ymmärrän hyvin, miksi sinulla oli vaikea aloittaa tämän jutun kirjoittaminen. Se näkyy, hyvällä tavalla jutussa. Siinä on faktaa ja sydänverta vuodatettuna.
    Halaukset sinulle.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 2.12.2019 at 22:04

      Kiitos <3 Minä aloitin nuorena opiskelijana pienen perulaispojan tukemista ja jäin vähän koukkuun. Nyt kummilapsia on kolme, ja olen onnekseni päässyt vierailemaan kahden luona ja toteamaan ne muutokset, joita heidän elämässään on saatu aikaan. On vaikeaa hyväksyä se, ettei kaikkia voi auttaa, mutta toisaalta on ihanaa huomata se, että todella monia voi – ja vieläpä tavalla, joka ei ole itseltä mitenkään pois.

  • Reply Mika / Lähtöportti 2.12.2019 at 11:12

    Minäkin ymmärrän että tämä oli vaikea kirjoittaa, mutta se kannatti. Aivan erinomainen, hyvin jäsennelty ja lämminhenkinen postaus tärkeästä aiheesta. Tällainen kyllä pysäyttää ajattelemaan maailmaa taas uudelta kantilta, voi vain kuvitella millainen tunnemyrsky tuollainen matka on ollut paikan päällä kokea. Onneksi lähdit.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 2.12.2019 at 22:07

      Kiitos Mika! Minun maailmaani kummitoiminta on avartanut valtavasti: siinä pääsee myös itse toteamaan konkreettisesti sen, mitä tällainen avustustyö tarkoittaa, ja kuinka rahat oikein päätyvät sitä tarvitseville. Tällä matkalla oli myös ihana olla, kun koko ryhmä oli liikkeellä saman asian vuoksi. Meitä kaikkia yhdisti kummius ja halu auttaa, minkä vuoksi matka oli oikein antoisa.

  • Reply Annika- Tarinoita Maailmalta 2.12.2019 at 21:45

    Aivan upea teksti ja projekti, kiitos!! Varmasti on ollut samaan aikaan vaikea ja upea kokemus vierailla tuolla ja nähdä omin silmin mihin apua tarvitaan ja miten kummien apu on jo parantanut elinoloja. Nyt pitää kyllä perehtyä tähän kummi-ideaan paremminkin!

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 2.12.2019 at 22:10

      Kiitos Annika! Vierailu oli samaan aikaan ihanaa ja kamalaa: ymmärtää oma asemansa maailmassa verrattuna monen muun asemaan. Itku tuli erään perheen pihalta lähtiessä, mutta onneksi saimme heillekin nopeasti apua, kun vain ymmärsimme, mikä heitä eniten auttaa. Täältä kaukaa pohjolasta käsin on vaikea ymmärtää sitä, mikä heille on oikeasti tärkeää, minkä vuoksi paikallisjärjestö on korvaamaton kumppani.

      Jos innostut kummitoiminnasta, niin minulta saa lisätietoja ja kokemuksia!

  • Reply Pirkko / Meriharakka 3.12.2019 at 11:37

    Aika jännä kokemus varmasti! Ja selvästikin hyvin järjestetty matka sikälikin, että saitte myös kuvaa maan historiasta ja tilanteesta, että tiedätte missä todellisuudessa perheet elävät.
    Itselläni on ”epävirallinen” kummityttö Keniassa, tyttö, jonka koulupuvun ja -maksut olen maksanut muutaman vuoden ajan siellä asuvan suomalaisen naisen kautta. Saatan ehkä vielä joskus palata Keniaan ja teoriassa voisin tavatakin tytön silloin, mutta katsotaan nyt.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 6.12.2019 at 09:31

      Oli kyllä hieno kokemus! World Visionilla on onneksi kokemusta näiden matkojen järjestämisestä, niin ohjelma oli todella hyvin mietitty. Saimme hyvän käsityksen maan historiasta ja kulttuurista jo ennen kuin tapasimme paikallisia, ja sitä kautta pystyimme suhtautumaan kaikkeen näkemäämme. Matkalla oli myös helppo koko ajan keskustella ja kysellä näkemästään, kun mukana oli järjestön työntekijöitä niin Suomesta kuin Kambodzastakin.

      Oman kummilapsen tapaaminen on hieno hetki, mutta kyllä kummiutta voi toteuttaa monilla muillakin tavoilla. Onpa ihanaa, että sinä olet löytänyt tavan tukea kenialaista tyttöä.

  • Reply Periaatteen Nainen 5.12.2019 at 21:51

    On ollut ilo seurata blogeissa, kun monet bloggaajat ovat päässeet paikan päälle tapaamaan kummilapsia – se konkretisoi avun perillemenon myös muille lahjoittajille ja on yksi valttikortti kun pitää esittää vastalauseita niille kyynikoille, joiden mielestä kaikki ulkomaille lähetetty raha valuu korruptioon jne. Varmasti ollut mullistava matka!

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 6.12.2019 at 15:09

      Minullakin suurin motiivi lähteä matkalle oli mennä itse todistamaan se, mihin rahat päätyvät. Itse olen ollut World Visionin kummi jo lähes 20 vuotta, enkä ole epäillyt rahojen perillemenoa tähänkään asti, mutta onhan se aina kivaa päästä itse toteamaan, miten suuri apu meidän tuestamme oikeasti on. On oikeasti koskettavaa nähdä se, miten suuri tarve siellä on, ja toisaalta päästä todistamaan se, miten paljon olemme jo pystyneet auttamaan. Paikan päällä on helpompi todeta, että apu todella on tarpeen, ja oikeasti menee perille. Järjestön työntekijät niin Suomessa kuin paikan päälläkin tekevät työtä todella suurella sydämellä. Toki rahaa tarvitaan myös hallintokuluihin, mutta toisaalta se varmistaa organisaation, joka saa oikeasti asioita aikaan.

  • Reply Emilia/Merkintöjä maailmasta 7.12.2019 at 09:27

    Hieno kirjoitus! Selkeästi ja aidosti kerroit kokemuksistasi. Upeita kuvia myös! Oli tosi mukava lukea tätä❤
    Samaistuin niin ensimmäisen ensimmäisen kappaleesi tekstiin. Noin viikon matkalle mahtuu niin paljon kohtaamisia, kokemuksia ja tuntemuksia. Muistan tunteen, kun niitä alkoi purkamaan.
    Hienoa, että pääsitte tutustumaan myös Kambodzan historiaan, sitä kautta on varmasti helpompi ymmärtää kontekstia, jossa perheet elävät.
    Meillä on tosiaan kummilapset Perussa ja Bangladeshissa. Voin lämpimästi suositella kaikille osallistumista kummitoimintaan 😊 Intian Hoshangabadissa olen päässyt tutustumaan kummilapsiohjelmaan: https://www.merkintojamaailmasta.fi/matkatarinat/aasia/kohtaamisia-intian-hoshangabadin-lasten-kanssa/

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 8.12.2019 at 09:36

      Kiitos Emilia! Historiaan tutustuminen oli äärimmäisen tärkeää, sillä se määrittelee koko Kambodzan kansaa ja tapoja vielä niin vahvasti. Olisi todella vaikea ymmärtää paikallisten perheiden tilannetta, jos ei ymmärrä, mitä Pol Potin aika teki perheperinteelle. Tätä perinnettä yritämme nyt yhdessä rikkoa, ja sen sijaan saada perheet ja yhteisöt toimimaan yhdessä.

      Minä pääsin myös sukeltamaan Hoshangabadin tilanteeseen, sillä Kambodzan kämppäkaverini oli ollut mukana Intian kummimatkalla vuosi sitten. Ihanaa, että sinäkin pääsit tutustumaan sinne!

  • Reply Merja / Merjan matkassa 7.12.2019 at 20:27

    Hieno ja koskettava kirjoitus tärkeästä aiheesta. Uskon, että matkan jälkeen black fridayt ja muu kulutusähky tuntuu todella turhalta. Toisella puolella maapalloa ihmisillä ei ole ruokaa ja täällä ostellaan kaikkea tarpeetonta, kun sitä saa hullun halvalla. Tärkeää myös nähdä mihin lahjoitukset käytetään.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 8.12.2019 at 09:43

      Täytyy myöntää, että suomalaiseen joulutunnelmaan asettuminen on hieman hankalaa. Onneksi ympärillä odotukset ovat myös aika matalalla, ja lapset ovat tottuneet kuulemaan aiheesta. Tänä vuonna, jos koskaan, tärkeintä on joulurauha ja aika yhdessä – kaikki muu saa jäädä.

  • Reply VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogi 8.12.2019 at 14:06

    On ollut varmaan niin koskettavaa nähdä oma kummilapsi. Liikutuin ihan kun luin teidän tapaamisesta!

    Aika paljon on kyllä luokissa ollut lapsia, jos noin 100 sait laskettua.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 11.12.2019 at 07:12

      Tapaaminen oli kyllä ikimuistoinen. Oli myös ihanaa nähdä kaikki muut kummit omien kummilastensa kanssa – harvoin on yhdessä paikassa näkynyt niin paljon aidosti onnellisia kasvoja.

      Lapsimäärä luokassa oli aika hurja. Laskin moneen kertaan pienimpien oppilaiden määrää, ja kyllä se sataa hipoi. Tässä on tietysti kaksi puolta: toisaalta iso luokkakoko on hankala niin opettajalle kuin oppilaillekin, mutta toisaalta muuten osa lapsista jäisi kokonaan kouluopetuksen ulkopuolelle.

  • Reply Nicola 13.12.2019 at 22:55

    Oli todella ihanaa lukea kummimatkastasi.! 🙂 Itselleni kummius on antanut todella paljon ja samalla olen voinut kertoa omalle tytölle, että kuinka eri laista elämä voikaan olla jossain muualla.

    Itsekkin olen tällä hetkellä kahdelle kummina Kenialaiselle Ruth tytölle ja Kambodzalaiselle Makara pojalle.! <3

    Saanko muuten linkittää tämän juttusi/tekstisi aikanaan omaan blogitekstiini.? Tarkoitus olisi koota näitä kummi kertomuksia omaan blogitekstiini useampia. Ja oma postaukseni joskus tulisi julki. 🙂

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 20.12.2019 at 07:26

      Ihana kuulla! Juuri omien lasten myötä kummius tulee lähelle: miten erilaista elämää lapset voivat tällä maapallolla viettää. Omat lapset jo onneksi ymmärtävät olevansa onnekkaita, ja mielellään osallistuvat auttamiseen.

      Toki saat linkittää juttuni – se olisi mahtavaa. Minusta on ihanaa päästä kertomaan ihmisille siitä, miten meidän lahjoituksemme oikeasti auttaa.

    Leave a Reply