*Kaupallinen yhteistyö: Itä-Viron matkailuverkosto
Narvan kaupungin historia ulottuu aina 1250-luvulle asti, kun tanskalaiset perustivat linnan Narvanjoen rannalle. Aikojen saatossa kaupunki on ollut niin tanskalaisten, saksalaisten kuin venäläistenkin hallinnassa, ja se on toiminut monien taistelujen näyttämönä. Esimerkiksi Narvan taistelu vuonna 1700 päättyi Ruotsin voittoon, mutta vain neljä vuotta myöhemmin venäläiset valloittivat kaupungin ja liittivät sen osaksi Venäjää. Viron vapaussodan kovimmat taistelut vuonna 1919 käytiin juuri Narvassa, ja kaupunki kärsi pahoin venäläisten tulituksesta. Tänä päivänä Narva on Viron kolmanneksi suurin kaupunki noin 56 000 asukkaallaan.
Narvan linna muistuttaa kaukaisesta historiasta
Kaukaisesta historiasta kaupungissa muistuttaa parhaiten linna, joka on alueen suosituin vierailukohde. Myös Hermannin linnoituksena tunnettu linna on Viron parhaiten säilynyt linna, mutta sitä ei ole hyväksytty Unescon maailmanperintöluetteloon, sillä se rakennettiin lähes uudelleen neuvostoaikana. Narvanjoen toisella puolella sijaitsee Iivananlinna, jonka venäläiset rakensivat siihen vuonna 1492.
Narvan linnan huomionarvoisin osa on sen torni, johon pääsee kiipeämään edelleen. Torniin johdattaa pitkä jono portaita, joiden varrelta kerroksista löytyy varsinainen näyttely. Näyttely esittelee linnan historiaa ja asemaa, ja päästää tutustumaan linnan alueelta löytyneeseen esineistöön.
Me vierailimme linnassa kesäkuisena maanantaina, jolloin liikkeellä oli hyvin vähän muuta väkeä. Linnaan pääsi siis tutustumaan täysin rauhassa.
Narvan linna on kiitollinen kiivettävä myös vähän korkeanpaikankammoisellekin, sillä portaat kiertävät tiukasti sisätiloissa. Jokainen voi myös halutessaan jäädä kerroksiin, sillä ylös asti kiipeävät palaavat samaa reittiä takaisin. Me ainakin olimme tyytyväisiä tästä, sillä lapsista lopulta vain yksi halusi tai jaksoi aivan ylös asti.
Ylös kuitenkin kannattaa kiivetä, jos suinkin jaksaa ja uskaltaa. Sieltä nimittäin aukeavat näkymät yli Narvan ja sen joen aina Venäjälle asti. Tornista alas katsellessa ymmärtää, miten lähellä Venäjä oikeasti on. Kun Suomessa Venäjän vastaisella rajalla on ensin kilometrikaupalla metsää, Narvassa raja kulkee täysin keskellä kaupunkia.
Tornista näkyy hyvin myös silta, jota pitkin autot siirtyvät maasta toiseen. Meidän vierailumme aikana jonot olivat hyvin maltilliset, mutta autojen virta oli loputon molempiin suuntiin.
Torniin kiipeämisen jälkeen kannattaa vierailla linnan pohjoispihalla, jossa työtään esittelevät erilaiset käsityöläiset. Omat pajansa on niin nahkurilla kuin sepälläkin. Yhdellä laidalla on myös keittiö, jossa ei ainakaan tällä kertaa kuitenkaan paistunut mitään.
Pohjoispihalla pääsee myös ostoksille. Lippujen oston yhteydessä saa käteensä hopeakolikot, joilla voi ostaa käsityöläisiltä pieniä tuliaisia. Lähes jokaisessa pajassa oli selvästi kerrottu, mikä tuote maksaa hopearahan verran. Me esimerkiksi ostimme sepältä taotut koukut, ja lapset ostivat pienet kirjotut pussit. Toki jokaisella käsityöläisellä oli myynnissä muitakin tuotteita ihan tavallisella rahalla, mutta nuo hopearahan hintaiset pienet matkamuistot olivat mukava tapa esitellä tuotteita.
Narvan kaupunki rakennettiin uudelleen toisen maailmansodan jälkeen
Jos Narvan linna muistuttaa kaupungin kaukaisesta menneisyydestä, kaupungin keskusta muistuttaa sen vähän tuoreemmasta historiasta. Neuvostoajat näkyvät vielä arkkitehtuurissa, joka kohoaa jykevänä maisemassa. Narvan kaupunki tuhoutuikin lähes täysin vuonna 1944 käydyssä Narvan taistelussa, jossa kaupunkia pommittivat ensin neuvostoliittolaiset, ja heti perään saksalaiset perääntyessään kaupungista. Toisen maailmansodan päättyessä Narvan kaupungista oli tuhoutunut arvion mukaan noin 98%, ja kaupunki rakennettiin käytännössä uudelleen. Vanhoista rakennuksista ovat jäljellä lähinnä linna ja kaupungintalo.
Narvassa Venäjän vaikutus näkyy muutenkin kuin keskellä kaupunkia sijaitsevan tulliaseman muodossa. Narva on vironvenäläisten pääkaupunki, ja noin 80% kaupungin väestöstä puhuu äidinkielenään venäjää. Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto karkotti Narvan virolaiset Siperiaan ja asutti kaupungin venäläisillä. Harvat pääsivät enää koskaan palaamaan kotikaupunkiinsa.
Moderni Narva rakentuu hiljalleen
Kaupungin ytimestä löytyy myös modernia Viroa. Yksi kaupungin ylpeyksistä onkin Tarton yliopiston Narvan oppilaitoksen konferenssikeskus, joka on rakennettu raatihuoneentorin laidalle. Raatihuoneentori oli aiemmin Narvan barokkityylisen rakentamisen taidonnäyte, kun kokonaisuuteen kuuluivat raatihuoneen lisäksi myös pörssihuone ja apteekki. Näistä vain raatihuone selvisi toisen maailmansodan pommituksista. Tänä päivänä nämä kaksi täysin eri aikakautta edustavaa rakennusta istuvat kuitenkin hyvin yhteen, ja antavat paikalle uudenaikaisen leiman. Aukiolle olisin tosin kaivannut lisää toimintaa vaikka terassien tai muiden muodossa, sillä nyt tyhjä aukio oli vähän hämmentävä. Tarkoituksena on myös ollut avata raatihuone vierailijoille, mutta toistaiseksi se on pysynyt tyhjillään.
Konferenssikeskuksen alakerrasta löytyy Narvan ravintolamaailman ylpeys Kohvik Muna, joka tarjoilee modernia ruokaa. Minä söin jättikatkarapunuudelit, jotka olivat ihan parhaita syömiäni sellaisia. Moniin muihin paikkoihin verrattuna mausteita oli myös käytetty reippaasti ja annoksissa oli hieman aasialainen vivahde. Jo pelkästään vesikarahvia koristavat yrtit ja marjat viestivät siitä, että Munassa on yritystä perusruokalaa pidemmälle.
Kohvik Muna oli myös ainoita paikkoja matkallamme, jossa henkilökunta puhui reippaasti englantia. Heidän kanssaan kaikki kommunikointi sujui hyvin, ja saimme asiat selvitettyä ilman mitään kielimuuria. Jopa miehen annoksen vaihtaminen sujui hetkessä, kun kokki olikin valmistanut naudan sijaan sikaa. Tämän virheen henkilökunta huomasi itse, ja toi uuden annoksen välittömästi, vaikka edellistä oli syöty jo jonkin matkaa.
Kohvik Muna jätti minulle hyvin positiivisen mielikuvan Narvan ravintolatarjonnasta, mutta myöhemmin kuulin, että Munaa lukuun ottamatta tarjonta on hyvin suppeaa. Tämä selittääkin sen, miksi meidän kanssamme samaan aikaan Munassa ruokaili iso ryhmä luokkaretkeläisiä. Mutta onneksi sentään on yksi hyvä ravintola kaupungissa!
Linnaa lukuun ottamatta Narvasta jäi hieman unelias kuva: ihmisiä oli liikkeellä vähän, eikä autolla kaupungin läpi ajaessa näkynyt juuri paikkoja, joissa olisi tehnyt mieli pysähtyä. Narvaan pitäisikin ehkä pysähtyä silloin, kun kaupungilla on joku tapahtuma käynnissä. Sellaista ainakin mainostettiin Munassa.
Kesäisenä viikonloppuna Narva saattaisi olla hyvinkin elävä ja kiinnostava kaupunki, mutta maanantai oli siellä hyvin hiljainen. Me jatkoimmekin matkaa hyvin pikaisesti linnan jälkeen Narvan naapurikaupunkiin Narva-Jõesuuhun, jonka hiekkarannan halusimme nähdä.
Noin puolen tunnin ajomatkan päässä Narvasta sijaitseva Narva-Jõesuu on kuuluisa ranta- ja kylpyläkaupunki, joka vetää isot määrät lomailijoita vuosittain. Ehkä aivan itärajalle matkustaessa kannattavaa olisikin yhdistää historiaa huokuva Narva ja vanha kylpyläkaupunki Narva-Jõesuu, joka oli suurimmassa loistossaan ennen ensimmäistä maailmansotaa. Narva-Jõesuun pitsihuvilat ovat lähes kadonneet ja entinen kaivohuone raunioina, mutta vuonna 2006 kunnostettuna avattu funkkiskylpylä ja muut alueelle nousseet kylpylät ovat saaneet lomailijat palaamaan Narva-Jõesuuhun.
Narvan kaupunki huokuu historiaa, ja on samalla kurkistusaukko vironvenäläiseen kulttuuriin. Mikään muu kaupunki Virossa ei ole samassa mittakaavassa siirtynyt rajan yli kerta toisensa jälkeen, ja uudistanut kaupunkikuvaansa ja asukaskuntaansa. Kaikki nämä kerrokset näkyvät Narvassa hyvin, eikä kaupunki varmasti ole yhtä unelias paikka kuin millaisena se meille näyttäytyi. Sen todelliseen ytimeen sukeltaminen vaatisi vielä lisää aikaa ja jalkautumista kaduille ja kujille. Koskaan ei voi tietää, mitä sieltä löytyisi.
Tämän matkan meille tarjosi Itä-Viron matkailuverkosto, jonka kehityksen rahoittamiseen osallistuu EU Aluekehitysrahasto.
No Comments