*Kaupallinen yhteistyö: Itä-Viron matkailuverkosto ja Toila Spa Hotel
Viron pohjoisrannikolla noin kahden tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta sijaitsee Toilan kunta, joka tänä päivänä on yhdistetty Toilan, Kohtlan ja Kohtla-Nõmmen kunnista. Toila on tunnettu pitkästä hiekkarannastaan, sekä Orun puistosta ja siellä aikoinaan sijainneesta linnasta, mutta me ajoimme Toilaan sen kylpylähotellin vuoksi.
Toila Spa Hotelin historia ulottuu vuoteen 1989, jolloin se avattiin öljyliusketta louhivien kaivosmiesten parantolaksi, ja neuvostoajan voikin vielä huomata hotellin arkkitehtuurissa. Sen hieman sokkeloinen ja matala aula henkii entisiä aikoja, ja esimerkiksi buffet-ravintolasta tulee vahvasti mieleen Tallinnan Viru-hotelli. Jo korkeana kohoava rakennus itsessään viittaa neuvostoaikaan, mutta tästä päivästä kertovat koko seinän peittävät aurinkopaneelit, jotka tuottavat sähköä hotellille.
Vaikka hotellin puitteet henkivät vielä entisiä aikoja, on se remontoitu täysin moderniksi kylpylähotelliksi. Perusteellinen remontti tehtiin vuonna 2000, jolloin esimerkiksi altaat rakennettiin. Huoneita on uusittu sen jälkeenkin, ja nyt ne ovat vaaleita ja siistejä, ja meidän yhdeksännen kerroksen huoneestamme avautui ihana maisema kohti rantaa ja aamuaurinkoa.
Myös hotellin kylpylä on remontoitu vastaamaan nykyaikaa: hyvän kokoinen uima-allas ja iso saunamaailma viihdyttivät meidän perhettämme kahtena iltana aina sulkemisaikaan asti. Kylpyläosasto olikin meidän ehdoton suosikkimme. Ehdimme testata paikan noin kymmenestä saunasta ehkä puolet, sillä vasta aivan toisen illan lopuksi löysimme kattoterassin, mistä löytyi vielä kaksi saunaa ja palju lisää. Kauniilla ilmalla siellä olisi voinut viettää koko päivän saunoen ja aurinkotuoleilla lojuen.
Termid-kylpylä oli koko perheen suosikki
Vaikka Toila Spa Hotelista tulee ensin mielikuva terveyskylpylänä, oli se erittäin sopiva myös lapsiperheille: hyvän kokoisessa uima-altaassa oli niin syvää päätä kuin erittäin matalakin pää. Matalassa päässä oli vielä pieni ympyrän muotoinen allas, jossa vettä oli vain parikymmentä senttiä. Altaan reunalta löytyi kellukkeita ja muutama lelu, jotka ovat aina pienimpien mieleen. Haastetta aiheutti ainoastaan kylpylän liukas lattia, jolla piti kävellä todella varovasti. Pienin ehti muksahtaa takamukselleen jo useamman kerran ennen kuin olimme edes päässeet altaaseen.
Isommat nauttivat eniten uima-altaan virrasta, joka toisessa päässä vei mukanaan täyden kierroksen. Ehkä tarkoitus olisi ollut uida vastavirtaan, mutta paljon kivempaa oli vain kellua villin virran mukana.
Saunoista meille sopivat parhaiten noin 70-asteinen aromisauna, sekä ihanan pehmeä höyrysauna. Yleensä minä en pidä höyrysaunoista, koska ne ovat jotenkin viileitä, mutta Toilan höyrysauna oli tarpeeksi kuuma ja pehmeä. Suomalaiseen saunaan – joita oli vieläpä kaksi kappaletta – me emme tykästyneet yhtään, sillä 95-asteinen kuiva sauna on hyvin kaukana meille tutusta suomalaisesta saunasta. Jätimme ne suosiolla tosisaunojille.
Toila Spa Hotelista löytyy myös toinen kylpylä: vain aikuisille tarkoitettu Orkidea. Me emme siihen tutustuneet, sillä aika ei riittänyt kunnolla edes kaikille avoimen Termid-puolen tutkimiseen.
Leikkihuoneissa olisi viihtynyt pidempäänkin
Kylpyläosaston lisäksi meitä viihdyttivät hotellissa leikkihuoneet. Kolmannessa kerroksessa sijaitsee pieni leikkihuone, jossa oli kaikki tarvittava: pallomeri ja erilaisia leluja.
Ensimmäisestä kerroksesta sen sijaan löytyy isompi leikkimaa, jonka kiipeilyviidakko ja tanssipelit toivat mieleen kotoisat HopLopit. Leikkimaa on maksullinen, mutta parin euron sisäänpääsymaksu ei vielä kirpaise useammankaan lapsen kanssa. Lapset voisi myös jättää sinne lyhyeksi ajaksi, sillä valvoja vahtii myös lapsia sillä aikaa, kun vanhemmat käyvät vaikka saunassa.
Leikkimaa on muidenkin kuin hotellin asiakkaiden käytössä, ja siellä järjestetään paljon esimerkiksi syntymäpäiviä. Meidän käyntimme aikaan siellä olivatkin käynnissä syntymäpäivät, joiden vieraat juoksivat villisti ympäri viidakkoa. Tilaa kuitenkin riitti hyvin kaikille, ja juhlien loputtua olikin hieman omituista jäädä typötyhjään leikkimaahan.
Toila Spa Hotel on oma pieni keidas, josta ei välttämättä tarvitsisi poistua lyhyen loman aikana mihinkään. Meillä aika loppuikin kahden yön vierailun aikana auttamatta kesken, sillä emme ehtineet esimerkiksi pihan minigolfia testaamaan ollenkaan. Pihalla olisi ollut myös tenniskenttiä ja pieni leikkipaikka lapsille. Hotellilta olisi myös saanut vuokrattua erilaisia urheiluvälineitä, joten hotellilla olisi voinut viettää vähän pidemmänkin aktiiviloman.
Emme myöskään ehtineet tutustumaan läheiseen Toila-Orun puistoon, joka on kuuluisa 1800-luvulla sinne rakennetusta linnasta. Linnan rakennutti aikoinaan suurkauppias Grigori Jelissejev, ja vuonna 1935 se siirtyi presidentti Pätsin kesäasunnoksi. Koko linna tuhoutui toisessa maailmansodassa, mutta upea puisto sen ympärillä on vielä jäljellä. Puiston vierestä on pääsy suoraan Toilan hiekkarannalle, jossa kauniina päivänä on kuulemma paljonkin uimareita.
Ruokatarjonta ei tehnyt vaikutusta
Yksi asia, jonka takia olisin kyllä pidemmän vierailun aikana kaivannut hotellin ulkopuolelle, oli ruoka. Me illastimme molempina iltoina hotellin buffet-ravintolassa, joka valitettavasti oli aika valju kokemus. Vaihtoehtoja oli vähän ja ne olivat hyvin lihapainotteisia. Ensimmäisenä iltana lapset latasivat lautaset täyteen keitettyjä perunoita, jotka kuitenkin jäivät syömättä – olimme nimittäin löytäneet 80-luvun kouluruoan kumiperunat. Me pääsimme sentään pitämään lasten inhoaman luennon siitä, millaista kouluruoka oli Suomessa meidän kouluaikanamme.
Jos siis Toila Spa Hotel haluaisi kehittyä vielä vähän enemmän suomalaiseen makuun, niin kehottaisin hieman laajentamaan buffet-illallisen kattausta. Esimerkiksi tylsät ranskalaiset ovat sellaiset, joilla lapset ruokkii helposti paikassa kuin paikassa. Myös laadukkaat tuoreet kasvikset toimivat hyvin, kun nyt kasvikset olivat joko hyvin etikkaisia tai sitten aika nuutuneita. Buffet-illallinen on kuitenkin ruokailumuoto, jota monet lapsiperheet suosivat etenkin kylpylähotellissa, sillä lapset haluaa ruokkia helposti uimisen ja muiden aktiviteettien lomassa.
Hotellin aamiainen oli kuitenkin hyvä – tarjolla oli jopa kahta erilaista puuroa. Myös kananmunat paistettiin tuoreeltaan paikan päällä, ja toisena aamuna oli jopa lettuja. Sivupöydältä löytyi myös klassinen sovetskoje-pullo, josta olisi voinut käydä kaatamassa itselleen kuohuviinin aamiaiselle. Hotellissa olisi myös grilliravintola, jonka ruokia emme päässeet maistamaan, sillä ryntäsimme ensimmäisenä iltana vauhdilla buffet-ravintolaan, eikä grilli toisena iltana meidän pettymykseksemme ollutkaan auki.
Savipajassa pääsimme kokeilemaan taitojamme
Toila Spa Hotelin erikoisuus on sen oma savipaja. Savipajaan voi tehdä varauksen ryhmille, jolloin pääsee opettajan johdolla tekemään oman saviteoksensa. Me kävimme tekemässä omat kupit, ja pienestä kielimuurista huolimatta opettaja sai meidät opastettua työhön. Hän myös keksi hyvin korvaavaa tekemistä pienimmälle, jolta tarkka työ ei vielä oikein sujunut.
Ongelmaksi muodostui vain se, että kuppien polttaminen olisi vaatinut useamman päivän vierailun. Nyt jouduimme ottamaan mukaamme polttamattomat kupit, jotka edelleen odottavat kaapin päällä polttamista. Kokemus oli kuitenkin hauska, ja etenkin hieman pidemmän vierailun aikana voisi käydä ohjatusti harjoittelemassa vaikka dreijausta.
Toila Spa Hotel on ehdottomasti harkitsemisen arvoinen majapaikka Itä-Viron vierailulla. Sen palvelut toimivat erinomaisesti meille aktiivisten päivien päätteeksi, ja lyhyt ajomatka niin Narvaan, Sillamäen kaupunkiin kuin Kiviõlin seikkailukeskukseenkin teki siitä hyvän tukikohdan.
Toisena iltana kävimme ihailemassa auringonlaskua läheisellä rannalla. Ihan hiekkarannalle asti emme jaksaneet kävellä, vaan sujahdimme lähimmälle kivikkorannalle viereisen leirintäalueen takaa. Vaikka hyttyset ajoivatkin meidät pian pois rannalta, oli helppo todeta, että Toilassa olisi viihtynyt päivän tai kaksi pidempäänkin. Koko kylpylän kaunis ympäristö jäi vieraaksi, vaikka tutustuttavaa olisi ollut paljonkin.
Ehkä seuraavalla kerralla majoitummekin leirintäalueella, joka kesäkuun alussa oli hyvinkin vilkas. Etenkin asuntoautoja oli rivissä paljon. Valittavana oli myös pieniä mökkejä, tai jos olo olisi oikein rohkea, voisimme varata pelkän telttapaikan. Ainahan siitä pääsisi tien toiselle puolelle hotellin kylpylään lämmittelemään ja ravintolaan syömään. Nähtäväksi jää.
Tämän matkan meille tarjosi Itä-Viron matkailuverkosto, jonka kehityksen rahoittamiseen osallistuu EU Aluekehitysrahasto.
No Comments