Huh! Kävin itse Hoi Anissa 5 vuotta sitten ja kuulostaa siltä, että tässä välissä kuluneena aikana väkimäärä on entisestään räjähtänyt. Ja määrä oli siis jo meidän käyntimme aikaan minulle ihan liikaa. Myös myyjien aggressiivinen tyrkyttäminen vanhassakaupungissa kävi hermoille. Onneksi kuitenkin majoituimme läheisten peltojen taakse rakennetussa hotellissa, missä oli rauhallista, koska se ei vielä virallisesti ollut auki vaan osin rakenteilla (ns. soft opening). Myös syrjemmällä pyörällä ajellessa oli silloin mukavan hiljaista. En tiedä enää…
Luulen, että väkimäärä Hoi Anissa vain kasvaa ja kasvaa. Paikka olisi varmasti avautunut ihan toisella tavalla, jos olisimme lähteneet kauemmas keskustasta juuri sinne riisipelloille tai lähemmäs rantaa, mutta sekään ei sitten enää innostanut, kun olimme löytäneet niin hyvän tukikohdan Da Nangista. Tapasimme Hoi Anissa tosin suomalaisseurueen, joka olivat käynyt Hoi Anissa kymmenisen kertaa, ja tälläkin kertaa olivat siellä neljä kuukautta. Selvästi se sopii toisille edelleen.
18.6 lähdössä tuonne mutta ei ihan tohon hoi anin keskustaan jäädä mut… Taitaa olla turisteja täynnä kesät talvet… Missä majoitutte da nangissa? Sinne myös tarkoitus mennä.
Suosittelen kyllä tutustumaan Hoi Aniin vähän laajemmin, koska pelkkä keskusta on hyvin kaukana vietnamilaisesta idyllistä. Me majoituttiin Da Nangissa ihanassa HUHA Homestay -nimisessä kotimajoituksessa. Siellä kannattaa varata majoitus läheltä rantaa, koska keskusta itsessään ei ole ihmeellinen, ja sieltä on matkaa rannalle. Rannan tuntumassa on valtavan paljon vaihtoehtoja majoituksen suhteen.
Hoi An vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselle kaikista turistilaumoista huolimatta. Pystyisikään pitämään suustani kiinni kun kuulisin miten yritetään päästä ilmaiseksi sisään ja ihan muutaman euron tähden. Matkasta ollaan valmiita maksamaan vaikka mitä mutta sitten ei paikan päälle saisi jättää mitään, arrrggghh.
Hauska sattuma kyllä tuo serkun näkeminen toisella puolella maailmaa 😁
Kyllä Hoi An oli ihan näkemisen arvoinen paikka, mutta muuttunut aivan älyttömästi vuosien mittaan. Tuo ilmaiseksi alueelle yrittäminen kertoo kyllä paljon ihmisistä: johonkin paikkaan on pakko päästä, muttei haluttaisi maksaa paria euroa alueen kunnostamisen hyväksi. Ehkä syynsä oli myös sillä, miten lipunmyynti oli järjestetty: sisääntulon sivussa oli pieni koju, josta myyjä yritti huudella ihmisille. Samaan aikaan toinen myyjä käännytti kävelijöitä lippuluukulle, joten monet myös suhtautuivat heihin skeptisesti kauppiaina. Lipunmyynnin kannattaisi olla selkeää ja näkyvää.
Vähän kyllä ahdistavalta kuulostaa nuo turistimäärät ja ihmismassat, etenkin lapsen kanssa matkustaessa raittailla. Mutta kaunis paikka vetää paljon väkeä ja ymmärtäähän sen, lieveilmiöitä tulee väistämättä. Vietnamissa olisi ihana päästä käymään!
Meillä ei onneksi ollut rattaita mukana koko reissulla, koska kyllä niiden kanssa olisi ollut hankala edetä vähän joka paikassa. Kantoreppukin teki katoamistempun juuri ennen matkaa, mutta onneksi kolmevuotiaskin jaksoi kävellä reippaasti. Hoi An on kyllä kaunis, mutta olisi ihanaa, kun ihmiset menisivät sinne ihailemaan paikan kauneutta, eikä vain käyttämään sitä taustana omille kuvilleen.
Itse en nähnyt kertaakaan noita vanhankaupungin lipunmyyjiä ja vasta myöhemmin kuulin koko asiasta 😄 Da nang on kyllä mustakin parempi pidempiaikaseen oleskeluun. Se ranta ❤️
Tämä ehkä olikin se ongelma, ettei lippukioskeja ollut kovin selvästi merkitty. Kun myyjät sitten pysäyttivät ihmisiä ja yrittivät ohjata kioskia kohti, ihmiset luultavasti luulivat heidän olevan huijareita tai kauppiaita. Lipunmyynnin kannattaisi ehdottomasti olla selkeämpi. Ainakin itse maksoin oikein mielelläni sen pari euroa siitä, että kaupunki pystytään pitämään kunnossa jatkossakin.
Hyvin samanlaiset fiilikset jäi meilläkin Hoi Anista. Ekan kerran käytiin kymmenen vuotta sitten, jolloin se jäi mieleen Vietnamin matkan suosikkina ja ihanan rauhallisena. Nyt käytiin uudestaan ja huh, miten paljon oli kaupunki muuttunut. Soisin kyllä, että turremääriä jotenkin tavalla tai toisella rajoitettaisiin, jotta kokemus oli miellyttävämpi. Onhan se kuitenkin hirmu kaunis kaupunki ja muuten ehdottomasti kokemisen arvoinen. Me satuttiin paikalle vielä jonkin paikallisen pyhäpäivän aikaan ja etenkin illalla meininki oli kuin karnivaaleilla ja tungos järjetön. Onneksi majoituttiin vähän kauempana keskustasta riisipeltojen ja rannan läheisyydessä, jotta oli joku paikka minne paeta kaaosta.
Meillekin Hoi Ania suosittelivat ihmiset, jotka olivat käyneet siellä juuri kymmenisen vuotta sitten. Olin itse onneksi jo lukenut paikan muuttuneen noista ajoista, mutta silti halusin käydä katsomassa, millaista siellä oikeasti on. Kaupunki on todella kaunis, minkä vuoksi se ansaitsisi vähän enemmän sitä rauhaa, joka siihen istuisi hyvin. Voin hyvin uskoa, että se on vuosia sitten ollut ihana paikka.
Mietin tässä, mitä reittiä Da Nangiin ajoitte, kun me emme nähneet yhtäkään bussia tien varsilla. Meillä oli hotellilta kuljetus bussilla. Se jätti meidät niitä varten varatulle kentälle. Ja meillä kävi taas niin hyvä tuuri, että kukaan ei tuolla Hoi annissa tyrkyttänyt mitään…. Mutta ei da nangissakaan. Toisin kuin Hanoissa ja Saigonissa. Porukkaa kyllä kaupungissa oli todella paljon ja illalla tilanne vain paheni. Mielenkiintoista kuulla niin erilaisia kokemuksia paikoista!
Ehkä me ajettiin juuri tuon kentän ohi: meidän lähtiessämme myös tien varret olivat täynnä busseja, ja ihmisiä virtasi vanhaan kaupunkiin golfkärryillä. Tyrkytys ei ollut Hoi Anissa kovin pahaa, mutta isojen kaupunkien jälkeen se oli vähän järkytys. Me liikuimme Saigonissakin niin kaukana suurimmista turistikeskittymistä, että naapurit olivat enemmänkin hämmentyneitä nähdessään vaaleita ihmisiä. Kenellekään ei tullut mieleen myydä mitään, vaan kaikki vain halusivat jutella meidän kanssa, vaikkei yhteistä kieltä ollut. Paikat voi nähdä tosiaan hyvin eri tavalla!
Kauniin näköinen paikka. Harmi vaan, jos siellä joutuu kävelemään turistijonon perässä. Joskus olen miettinyt, mistä näitä ihmisiä riittää joka paikkaan tungokseksi asti. Menee minne tahansa, niin vastassa on turistilaumoja. Ennen vanhaan kun ei tällaista ollut. Halvat lennot ja se, että yhä useammalla ihmisellä on mahdollisuus reissata, taitaa olla tämän kaiken takana. Hauska sattuma, että törmäsitte serkkusi kanssa. Maailma on pieni 🙂
Oli kyllä hämmentävää tavata serkku siellä – me kun tapaamme yleensä sukujuhlissa Kouvolassa 🙂 Turismi tuntuu keskittyvän maailmalla aina vain enemmän tiettyihin kohteisiin: Hoi An, Venetsia ja Pariisi ovat paikkoja, joissa jokaisen täytyy käydä. Enkä minä voi tuomita heitä, koska olen itsekin käynyt kaikissa näissä paikoissa viimeisen vuoden aikana. Ryhdyn aina kuitenkin miettimään sitä, että voisin tehdä myös toisenlaisia valintoja, ja aikamme Da Nangissa oli juuri sitä toisenlaista lomailua, josta nautin suuresti.
Tätä se matkailu pahimmillaan teettää ja näitä juttuja on ikävä kuulla, kuinka ihmisille ei riitä mikään ja kaikki pitäisi saada ilmaiseksi. Lyhtymeri on varmaan upean näköinen illalla, mutta paljonkohan se on mahtanut kerätä ihailijoita? Hauska sattuma että törmäsit serkkuusi maapallon toisella puolella.
Olen nähnyt todella upeita kuvia lyhtymerestä, mutta kun ihmismäärä alkoi iltapäivästä valua vanhaan kaupunkiin, tajusin, ettei se ole minun paikkani olla. Niin paljon kuin kauniista asioista pidänkin, en osaa jäädä ihailemaan kauneutta tuhannen muun ihmisen kanssa. Tuntuu, että kauneus pitäisi kokea pienemmässä porukassa tai muuten kokemus on pilalla. En kuitenkaan kadu, että lähdimme käymään Hoi Anissa, sillä nyt ainakin tiedän, ettei sen keskusta ole minua varten.
18 Comments
Huh! Kävin itse Hoi Anissa 5 vuotta sitten ja kuulostaa siltä, että tässä välissä kuluneena aikana väkimäärä on entisestään räjähtänyt. Ja määrä oli siis jo meidän käyntimme aikaan minulle ihan liikaa. Myös myyjien aggressiivinen tyrkyttäminen vanhassakaupungissa kävi hermoille. Onneksi kuitenkin majoituimme läheisten peltojen taakse rakennetussa hotellissa, missä oli rauhallista, koska se ei vielä virallisesti ollut auki vaan osin rakenteilla (ns. soft opening). Myös syrjemmällä pyörällä ajellessa oli silloin mukavan hiljaista. En tiedä enää…
Luulen, että väkimäärä Hoi Anissa vain kasvaa ja kasvaa. Paikka olisi varmasti avautunut ihan toisella tavalla, jos olisimme lähteneet kauemmas keskustasta juuri sinne riisipelloille tai lähemmäs rantaa, mutta sekään ei sitten enää innostanut, kun olimme löytäneet niin hyvän tukikohdan Da Nangista. Tapasimme Hoi Anissa tosin suomalaisseurueen, joka olivat käynyt Hoi Anissa kymmenisen kertaa, ja tälläkin kertaa olivat siellä neljä kuukautta. Selvästi se sopii toisille edelleen.
18.6 lähdössä tuonne mutta ei ihan tohon hoi anin keskustaan jäädä mut… Taitaa olla turisteja täynnä kesät talvet… Missä majoitutte da nangissa? Sinne myös tarkoitus mennä.
Suosittelen kyllä tutustumaan Hoi Aniin vähän laajemmin, koska pelkkä keskusta on hyvin kaukana vietnamilaisesta idyllistä. Me majoituttiin Da Nangissa ihanassa HUHA Homestay -nimisessä kotimajoituksessa. Siellä kannattaa varata majoitus läheltä rantaa, koska keskusta itsessään ei ole ihmeellinen, ja sieltä on matkaa rannalle. Rannan tuntumassa on valtavan paljon vaihtoehtoja majoituksen suhteen.
Hoi An vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselle kaikista turistilaumoista huolimatta. Pystyisikään pitämään suustani kiinni kun kuulisin miten yritetään päästä ilmaiseksi sisään ja ihan muutaman euron tähden. Matkasta ollaan valmiita maksamaan vaikka mitä mutta sitten ei paikan päälle saisi jättää mitään, arrrggghh.
Hauska sattuma kyllä tuo serkun näkeminen toisella puolella maailmaa 😁
Kyllä Hoi An oli ihan näkemisen arvoinen paikka, mutta muuttunut aivan älyttömästi vuosien mittaan. Tuo ilmaiseksi alueelle yrittäminen kertoo kyllä paljon ihmisistä: johonkin paikkaan on pakko päästä, muttei haluttaisi maksaa paria euroa alueen kunnostamisen hyväksi. Ehkä syynsä oli myös sillä, miten lipunmyynti oli järjestetty: sisääntulon sivussa oli pieni koju, josta myyjä yritti huudella ihmisille. Samaan aikaan toinen myyjä käännytti kävelijöitä lippuluukulle, joten monet myös suhtautuivat heihin skeptisesti kauppiaina. Lipunmyynnin kannattaisi olla selkeää ja näkyvää.
Vähän kyllä ahdistavalta kuulostaa nuo turistimäärät ja ihmismassat, etenkin lapsen kanssa matkustaessa raittailla. Mutta kaunis paikka vetää paljon väkeä ja ymmärtäähän sen, lieveilmiöitä tulee väistämättä. Vietnamissa olisi ihana päästä käymään!
Meillä ei onneksi ollut rattaita mukana koko reissulla, koska kyllä niiden kanssa olisi ollut hankala edetä vähän joka paikassa. Kantoreppukin teki katoamistempun juuri ennen matkaa, mutta onneksi kolmevuotiaskin jaksoi kävellä reippaasti. Hoi An on kyllä kaunis, mutta olisi ihanaa, kun ihmiset menisivät sinne ihailemaan paikan kauneutta, eikä vain käyttämään sitä taustana omille kuvilleen.
Itse en nähnyt kertaakaan noita vanhankaupungin lipunmyyjiä ja vasta myöhemmin kuulin koko asiasta 😄 Da nang on kyllä mustakin parempi pidempiaikaseen oleskeluun. Se ranta ❤️
Tämä ehkä olikin se ongelma, ettei lippukioskeja ollut kovin selvästi merkitty. Kun myyjät sitten pysäyttivät ihmisiä ja yrittivät ohjata kioskia kohti, ihmiset luultavasti luulivat heidän olevan huijareita tai kauppiaita. Lipunmyynnin kannattaisi ehdottomasti olla selkeämpi. Ainakin itse maksoin oikein mielelläni sen pari euroa siitä, että kaupunki pystytään pitämään kunnossa jatkossakin.
Hyvin samanlaiset fiilikset jäi meilläkin Hoi Anista. Ekan kerran käytiin kymmenen vuotta sitten, jolloin se jäi mieleen Vietnamin matkan suosikkina ja ihanan rauhallisena. Nyt käytiin uudestaan ja huh, miten paljon oli kaupunki muuttunut. Soisin kyllä, että turremääriä jotenkin tavalla tai toisella rajoitettaisiin, jotta kokemus oli miellyttävämpi. Onhan se kuitenkin hirmu kaunis kaupunki ja muuten ehdottomasti kokemisen arvoinen. Me satuttiin paikalle vielä jonkin paikallisen pyhäpäivän aikaan ja etenkin illalla meininki oli kuin karnivaaleilla ja tungos järjetön. Onneksi majoituttiin vähän kauempana keskustasta riisipeltojen ja rannan läheisyydessä, jotta oli joku paikka minne paeta kaaosta.
Meillekin Hoi Ania suosittelivat ihmiset, jotka olivat käyneet siellä juuri kymmenisen vuotta sitten. Olin itse onneksi jo lukenut paikan muuttuneen noista ajoista, mutta silti halusin käydä katsomassa, millaista siellä oikeasti on. Kaupunki on todella kaunis, minkä vuoksi se ansaitsisi vähän enemmän sitä rauhaa, joka siihen istuisi hyvin. Voin hyvin uskoa, että se on vuosia sitten ollut ihana paikka.
Mietin tässä, mitä reittiä Da Nangiin ajoitte, kun me emme nähneet yhtäkään bussia tien varsilla. Meillä oli hotellilta kuljetus bussilla. Se jätti meidät niitä varten varatulle kentälle. Ja meillä kävi taas niin hyvä tuuri, että kukaan ei tuolla Hoi annissa tyrkyttänyt mitään…. Mutta ei da nangissakaan. Toisin kuin Hanoissa ja Saigonissa. Porukkaa kyllä kaupungissa oli todella paljon ja illalla tilanne vain paheni. Mielenkiintoista kuulla niin erilaisia kokemuksia paikoista!
Ehkä me ajettiin juuri tuon kentän ohi: meidän lähtiessämme myös tien varret olivat täynnä busseja, ja ihmisiä virtasi vanhaan kaupunkiin golfkärryillä. Tyrkytys ei ollut Hoi Anissa kovin pahaa, mutta isojen kaupunkien jälkeen se oli vähän järkytys. Me liikuimme Saigonissakin niin kaukana suurimmista turistikeskittymistä, että naapurit olivat enemmänkin hämmentyneitä nähdessään vaaleita ihmisiä. Kenellekään ei tullut mieleen myydä mitään, vaan kaikki vain halusivat jutella meidän kanssa, vaikkei yhteistä kieltä ollut. Paikat voi nähdä tosiaan hyvin eri tavalla!
Kauniin näköinen paikka. Harmi vaan, jos siellä joutuu kävelemään turistijonon perässä. Joskus olen miettinyt, mistä näitä ihmisiä riittää joka paikkaan tungokseksi asti. Menee minne tahansa, niin vastassa on turistilaumoja. Ennen vanhaan kun ei tällaista ollut. Halvat lennot ja se, että yhä useammalla ihmisellä on mahdollisuus reissata, taitaa olla tämän kaiken takana. Hauska sattuma, että törmäsitte serkkusi kanssa. Maailma on pieni 🙂
Oli kyllä hämmentävää tavata serkku siellä – me kun tapaamme yleensä sukujuhlissa Kouvolassa 🙂 Turismi tuntuu keskittyvän maailmalla aina vain enemmän tiettyihin kohteisiin: Hoi An, Venetsia ja Pariisi ovat paikkoja, joissa jokaisen täytyy käydä. Enkä minä voi tuomita heitä, koska olen itsekin käynyt kaikissa näissä paikoissa viimeisen vuoden aikana. Ryhdyn aina kuitenkin miettimään sitä, että voisin tehdä myös toisenlaisia valintoja, ja aikamme Da Nangissa oli juuri sitä toisenlaista lomailua, josta nautin suuresti.
Tätä se matkailu pahimmillaan teettää ja näitä juttuja on ikävä kuulla, kuinka ihmisille ei riitä mikään ja kaikki pitäisi saada ilmaiseksi. Lyhtymeri on varmaan upean näköinen illalla, mutta paljonkohan se on mahtanut kerätä ihailijoita? Hauska sattuma että törmäsit serkkuusi maapallon toisella puolella.
Olen nähnyt todella upeita kuvia lyhtymerestä, mutta kun ihmismäärä alkoi iltapäivästä valua vanhaan kaupunkiin, tajusin, ettei se ole minun paikkani olla. Niin paljon kuin kauniista asioista pidänkin, en osaa jäädä ihailemaan kauneutta tuhannen muun ihmisen kanssa. Tuntuu, että kauneus pitäisi kokea pienemmässä porukassa tai muuten kokemus on pilalla. En kuitenkaan kadu, että lähdimme käymään Hoi Anissa, sillä nyt ainakin tiedän, ettei sen keskusta ole minua varten.