Hoi An on Vietnamin Venetsia

Maailma muuttuu. Kylät muuttuvat kaupungeiksi ja entiset paratiisit tiheiksi keskittymiksi. Vietnamissa tämän muutoksen huomaa selvästi: maan talouskasvu on maailman kiivainta, ja rakennustyömaa toisensa jälkeen kohoaa maisemassa.

Keski-Vietnamissa sijaitsevassa Hoi Anissa muutoksen voi aistia, vaikka siellä kävisi ensimmäistä kertaa. Tiedättehän sen kaupungin, johon on ripustettu satoja lyhtyjä, jotka sitten pimeän tullen sytytetään? Missä riisipaperihattuiset paikalliset pyöräilevät riisipeltojen välissä keskellä ihanaa kirkkaanvihreää maisemaa? Tätä kaupunkia meille suositeltiin eniten ennen matkaamme Vietnamiin.

Hoi An

Hoi An

Minä tiesin onneksi jo etukäteen, ettei Hoi An ole enää entisensä. Lyhdyt ovat paikoillaan, mutta niiden alla parveilee jonoksi asti ihmisiä. Jokainen haluaa saada itsestään valokuvan lyhtyjen kanssa tai kaunista seinää vasten, ja kaikki muut kiemurtelevat eteenpäin kuin madot, etteivät osuisi valokuviin.

Riisipeltojen väleissä ei enää kulje polkupyöriä, vaan turistibusseja, jotka tuovat vierailijoita Hoi Aniin. Bussit eivät pääse kovin lähelle vanhaa kaupunkia, minkä vuoksi ne parkkeerataan Hoi Aniin johtavan tien varteen, mistä turistit kuljetetaan golfkärryillä vanhan kaupungin porteille.

Hoi An

Hoi An

Hoi An

Hoi Anin menestys on perustunut kaupankäyntiin. Japanilaiset ja kiinalaiset kauppiaat pitivät sitä tukikohtanaan 1400-1800-luvuilla. Kun kauppareitit myöhemmin siirtyivät uusille paikoille, Hoi An jäi unohduksiin. Tämä ei kuitenkaan ollut huono asia, sillä unohduksissa kaupunki säilyi vanhassa muodossaan: temppelit ja kauppiaiden hienot talot ovat säästyneet muutostöiltä ja pommituksilta, ja vanha kaupunki pääsikin Unescon maailmanperintöluetteloon jo vuonna 1999.

Hoi An

Hoi An

Hoi An

Tänä päivänä Hoi An on kaupan keskus ehkä enemmän kuin koskaan. Koko Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva vanha kaupunki on täynnä pieniä kauppoja, joista osassa myydään uniikkituotteita, mutta valitettavasti suurin osa myy samaa turistikrääsää, mitä voi ostaa kaikista isommista turistikohteista. Ensimmäistä kertaa matkamme aikana myyjät yrittivät aktiivisesti houkutella sisälle kauppaan katsomaan jääkaappimagneetti- ja avaimenperävalikoimia.

Hoi An

Hoi An

Vanha kaupunki on restauroitu kauniiksi, ja sen kaduilla vaeltelisi mielellään pitkäänkin – jos siellä vain mahtuisi vaeltelemaan. Koska jono valuu hitaasti velloen pääkadun päästä toiseen, ei sitä kannata ryhtyä rikkomaan, vaan hypätä vain sekaan. Sillä tavalla pääsee kadun päästä päähän, mutta aika vähän siinä mitään näkee.

Me pysähdyimme yhden liikkeen kohdalla, koska sen ulkopuolella oli mielenkiintoisia mustavalkoisia valokuvia Vietnamin sodan ajalta. Katsellessamme valokuvia takaani kuului selvällä suomen kielellä: ”Moi Katja”. Kun käännyin ympäri, näin siinä serkkuni. Mikä on se mahdollisuus, että matkustat maailman toiselle puolelle, päädyt satojen turistien sekaan vaeltamaan kapeita katuja pitkin, ja ensimmäinen suomalainen, johon koko matkan aikana törmäät, on oma serkku? Hämmästyttävä, mutta mukava, kohtaaminen.

Hoi An

Hoi An

Hoi Anin vanha kaupunki on niin suosittu, että sen kaduille päästäkseen täytyy porteilta ostaa lippu. Lippu maksaa pari euroa, joten suuresta investoinnista ei ole kyse. Sillä myös pääsee vierailemaan viiteen valitsemaansa nähtävyyteen vanhan kaupungin alueella. Me kävimme yhdessä temppelissä, ja se riitti meille kokemukseksi. Temppeleitä on tullut nähtyä matkojen varrella jo sen verran paljon.

Hämmästyttävää oli se, että vaikka lippu maksoi sen pari euroa, ja rahat menevät Unescon perintökohteen ylläpitoon, länsimaiset turistit yrittivät kaikin keinoin välttää maksamasta maksua. Seisoimme hetken aikaa portin luona odottamassa kuskia hakemaan meidät, joten ehdin seurata sitä näytöstä, mitä ihmiset rahaa säästääkseen esittivät: ”en minä halua ostaa lippua, kun käyn vain ottamassa pari valokuvaa”. Niinpä niin – sinä ja tuhat muuta.

Hoi An

Hoi An

Hoi An

Hoi Anissa käyskentely muistutti minua paljon Venetsiasta: kaupunkiin saapuu päiväksi niin valtavat määrät turisteja, etteivät kadut meinaa heille riittää. Pääkadut vaelletaan päästä päähän, matkalla ihaillaan maisemia sillalta ja otetaan poseerauskuvia värikkäiden talojen edessä. Venetsiassa valtaviin turistimääriin on reagoitu asentamalla suljettavat portit rautatieaseman ja linja-autoaseman kohdille, ja jonkinlaista rajoitusta joudutaan ehkä kohta harkitsemaan myös Hoi Anissa.

Hoi An

Viime vuosina Hoi Aniin liittyvät suositukset ovat kehottaneet liikkumaan kaupungissa heti aikaisin aamulla – silloin siellä saa olla rauhassa. Venetsiassa hyvä vaihtoehto on myös ilta, jolloin päiväturistit ovat jättäneet kaupungin. Hoi Anissa sekään ei ole hyvä vaihtoehto, sillä nimenomaan illaksi turistimäärät räjähtävät: kaikki haluavat nähdä lyhdyt iltavalaistuksessa. Me lähdimme pois ennen viittä, jolloin turistivirta vanhan kaupungin alueelle oli loputon. Jo keskipäivään verrattuna liikkuminen oli hankalampaa, kun väki valui lyhtyjen alle.

Hoi An

Hoi An

Tiedän, että Hoi An on vanhaa kaupunkia monipuolisempi kohde: sieltä löytyy esimerkiksi hiekkarantaa rantaloman viettoon. Me emme kuitenkaan kokeneet tarvetta jäädä kaupunkiin muutamaa tuntia pidemmäksi aikaa, sillä olimme löytäneet ihanan rauhallisen kodin vain 30 kilometrin päästä Da Nangista. Hoi An oli päiväretken arvoinen paikka, mutta pidemmäksi ajaksi en olisi nyt halunnut jäädä.

Kun lähdimme taksin kyydissä takaisin kohti Da Nangia, ensimmäiset kilometrit ajoimme bussijonon vieressä. Tien varret oli parkkeerattu täyteen suuria busseja, jotka olivat tuoneet turisteja katsomaan iltavalaistua Hoi Ania. Bussijono jatkui ja jatkui. Minusta tuntui aina vain paremmalta ratkaisulta lähteä pois juuri siinä vaiheessa.

Hoi An

Hoi An

Previous Post Next Post

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Jenni / Unelmatrippi 23.4.2019 at 17:52

    Huh! Kävin itse Hoi Anissa 5 vuotta sitten ja kuulostaa siltä, että tässä välissä kuluneena aikana väkimäärä on entisestään räjähtänyt. Ja määrä oli siis jo meidän käyntimme aikaan minulle ihan liikaa. Myös myyjien aggressiivinen tyrkyttäminen vanhassakaupungissa kävi hermoille. Onneksi kuitenkin majoituimme läheisten peltojen taakse rakennetussa hotellissa, missä oli rauhallista, koska se ei vielä virallisesti ollut auki vaan osin rakenteilla (ns. soft opening). Myös syrjemmällä pyörällä ajellessa oli silloin mukavan hiljaista. En tiedä enää…

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 25.4.2019 at 07:03

      Luulen, että väkimäärä Hoi Anissa vain kasvaa ja kasvaa. Paikka olisi varmasti avautunut ihan toisella tavalla, jos olisimme lähteneet kauemmas keskustasta juuri sinne riisipelloille tai lähemmäs rantaa, mutta sekään ei sitten enää innostanut, kun olimme löytäneet niin hyvän tukikohdan Da Nangista. Tapasimme Hoi Anissa tosin suomalaisseurueen, joka olivat käynyt Hoi Anissa kymmenisen kertaa, ja tälläkin kertaa olivat siellä neljä kuukautta. Selvästi se sopii toisille edelleen.

      • Reply Marina 27.4.2019 at 19:01

        18.6 lähdössä tuonne mutta ei ihan tohon hoi anin keskustaan jäädä mut… Taitaa olla turisteja täynnä kesät talvet… Missä majoitutte da nangissa? Sinne myös tarkoitus mennä.

        • Reply Katja / Lähtöselvitetty 28.4.2019 at 09:20

          Suosittelen kyllä tutustumaan Hoi Aniin vähän laajemmin, koska pelkkä keskusta on hyvin kaukana vietnamilaisesta idyllistä. Me majoituttiin Da Nangissa ihanassa HUHA Homestay -nimisessä kotimajoituksessa. Siellä kannattaa varata majoitus läheltä rantaa, koska keskusta itsessään ei ole ihmeellinen, ja sieltä on matkaa rannalle. Rannan tuntumassa on valtavan paljon vaihtoehtoja majoituksen suhteen.

  • Reply Piyya 27.4.2019 at 22:17

    Hoi An vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselle kaikista turistilaumoista huolimatta. Pystyisikään pitämään suustani kiinni kun kuulisin miten yritetään päästä ilmaiseksi sisään ja ihan muutaman euron tähden. Matkasta ollaan valmiita maksamaan vaikka mitä mutta sitten ei paikan päälle saisi jättää mitään, arrrggghh.
    Hauska sattuma kyllä tuo serkun näkeminen toisella puolella maailmaa 😁

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 28.4.2019 at 09:25

      Kyllä Hoi An oli ihan näkemisen arvoinen paikka, mutta muuttunut aivan älyttömästi vuosien mittaan. Tuo ilmaiseksi alueelle yrittäminen kertoo kyllä paljon ihmisistä: johonkin paikkaan on pakko päästä, muttei haluttaisi maksaa paria euroa alueen kunnostamisen hyväksi. Ehkä syynsä oli myös sillä, miten lipunmyynti oli järjestetty: sisääntulon sivussa oli pieni koju, josta myyjä yritti huudella ihmisille. Samaan aikaan toinen myyjä käännytti kävelijöitä lippuluukulle, joten monet myös suhtautuivat heihin skeptisesti kauppiaina. Lipunmyynnin kannattaisi olla selkeää ja näkyvää.

  • Reply Jenna / Citylights & Sunsets 28.4.2019 at 18:20

    Vähän kyllä ahdistavalta kuulostaa nuo turistimäärät ja ihmismassat, etenkin lapsen kanssa matkustaessa raittailla. Mutta kaunis paikka vetää paljon väkeä ja ymmärtäähän sen, lieveilmiöitä tulee väistämättä. Vietnamissa olisi ihana päästä käymään!

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 1.5.2019 at 10:03

      Meillä ei onneksi ollut rattaita mukana koko reissulla, koska kyllä niiden kanssa olisi ollut hankala edetä vähän joka paikassa. Kantoreppukin teki katoamistempun juuri ennen matkaa, mutta onneksi kolmevuotiaskin jaksoi kävellä reippaasti. Hoi An on kyllä kaunis, mutta olisi ihanaa, kun ihmiset menisivät sinne ihailemaan paikan kauneutta, eikä vain käyttämään sitä taustana omille kuvilleen.

  • Reply Emmi 29.4.2019 at 04:12

    Itse en nähnyt kertaakaan noita vanhankaupungin lipunmyyjiä ja vasta myöhemmin kuulin koko asiasta 😄 Da nang on kyllä mustakin parempi pidempiaikaseen oleskeluun. Se ranta ❤️

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 1.5.2019 at 10:04

      Tämä ehkä olikin se ongelma, ettei lippukioskeja ollut kovin selvästi merkitty. Kun myyjät sitten pysäyttivät ihmisiä ja yrittivät ohjata kioskia kohti, ihmiset luultavasti luulivat heidän olevan huijareita tai kauppiaita. Lipunmyynnin kannattaisi ehdottomasti olla selkeämpi. Ainakin itse maksoin oikein mielelläni sen pari euroa siitä, että kaupunki pystytään pitämään kunnossa jatkossakin.

  • Reply Anna | Muuttolintu 30.4.2019 at 03:57

    Hyvin samanlaiset fiilikset jäi meilläkin Hoi Anista. Ekan kerran käytiin kymmenen vuotta sitten, jolloin se jäi mieleen Vietnamin matkan suosikkina ja ihanan rauhallisena. Nyt käytiin uudestaan ja huh, miten paljon oli kaupunki muuttunut. Soisin kyllä, että turremääriä jotenkin tavalla tai toisella rajoitettaisiin, jotta kokemus oli miellyttävämpi. Onhan se kuitenkin hirmu kaunis kaupunki ja muuten ehdottomasti kokemisen arvoinen. Me satuttiin paikalle vielä jonkin paikallisen pyhäpäivän aikaan ja etenkin illalla meininki oli kuin karnivaaleilla ja tungos järjetön. Onneksi majoituttiin vähän kauempana keskustasta riisipeltojen ja rannan läheisyydessä, jotta oli joku paikka minne paeta kaaosta.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 1.5.2019 at 10:07

      Meillekin Hoi Ania suosittelivat ihmiset, jotka olivat käyneet siellä juuri kymmenisen vuotta sitten. Olin itse onneksi jo lukenut paikan muuttuneen noista ajoista, mutta silti halusin käydä katsomassa, millaista siellä oikeasti on. Kaupunki on todella kaunis, minkä vuoksi se ansaitsisi vähän enemmän sitä rauhaa, joka siihen istuisi hyvin. Voin hyvin uskoa, että se on vuosia sitten ollut ihana paikka.

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas 1.5.2019 at 12:13

    Mietin tässä, mitä reittiä Da Nangiin ajoitte, kun me emme nähneet yhtäkään bussia tien varsilla. Meillä oli hotellilta kuljetus bussilla. Se jätti meidät niitä varten varatulle kentälle. Ja meillä kävi taas niin hyvä tuuri, että kukaan ei tuolla Hoi annissa tyrkyttänyt mitään…. Mutta ei da nangissakaan. Toisin kuin Hanoissa ja Saigonissa. Porukkaa kyllä kaupungissa oli todella paljon ja illalla tilanne vain paheni. Mielenkiintoista kuulla niin erilaisia kokemuksia paikoista!

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 8.5.2019 at 22:22

      Ehkä me ajettiin juuri tuon kentän ohi: meidän lähtiessämme myös tien varret olivat täynnä busseja, ja ihmisiä virtasi vanhaan kaupunkiin golfkärryillä. Tyrkytys ei ollut Hoi Anissa kovin pahaa, mutta isojen kaupunkien jälkeen se oli vähän järkytys. Me liikuimme Saigonissakin niin kaukana suurimmista turistikeskittymistä, että naapurit olivat enemmänkin hämmentyneitä nähdessään vaaleita ihmisiä. Kenellekään ei tullut mieleen myydä mitään, vaan kaikki vain halusivat jutella meidän kanssa, vaikkei yhteistä kieltä ollut. Paikat voi nähdä tosiaan hyvin eri tavalla!

  • Reply Merja / Merjan matkassa 1.5.2019 at 17:29

    Kauniin näköinen paikka. Harmi vaan, jos siellä joutuu kävelemään turistijonon perässä. Joskus olen miettinyt, mistä näitä ihmisiä riittää joka paikkaan tungokseksi asti. Menee minne tahansa, niin vastassa on turistilaumoja. Ennen vanhaan kun ei tällaista ollut. Halvat lennot ja se, että yhä useammalla ihmisellä on mahdollisuus reissata, taitaa olla tämän kaiken takana. Hauska sattuma, että törmäsitte serkkusi kanssa. Maailma on pieni 🙂

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 8.5.2019 at 22:24

      Oli kyllä hämmentävää tavata serkku siellä – me kun tapaamme yleensä sukujuhlissa Kouvolassa 🙂 Turismi tuntuu keskittyvän maailmalla aina vain enemmän tiettyihin kohteisiin: Hoi An, Venetsia ja Pariisi ovat paikkoja, joissa jokaisen täytyy käydä. Enkä minä voi tuomita heitä, koska olen itsekin käynyt kaikissa näissä paikoissa viimeisen vuoden aikana. Ryhdyn aina kuitenkin miettimään sitä, että voisin tehdä myös toisenlaisia valintoja, ja aikamme Da Nangissa oli juuri sitä toisenlaista lomailua, josta nautin suuresti.

  • Reply Martta / Martan matkassa 4.5.2019 at 20:42

    Tätä se matkailu pahimmillaan teettää ja näitä juttuja on ikävä kuulla, kuinka ihmisille ei riitä mikään ja kaikki pitäisi saada ilmaiseksi. Lyhtymeri on varmaan upean näköinen illalla, mutta paljonkohan se on mahtanut kerätä ihailijoita? Hauska sattuma että törmäsit serkkuusi maapallon toisella puolella.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 8.5.2019 at 22:27

      Olen nähnyt todella upeita kuvia lyhtymerestä, mutta kun ihmismäärä alkoi iltapäivästä valua vanhaan kaupunkiin, tajusin, ettei se ole minun paikkani olla. Niin paljon kuin kauniista asioista pidänkin, en osaa jäädä ihailemaan kauneutta tuhannen muun ihmisen kanssa. Tuntuu, että kauneus pitäisi kokea pienemmässä porukassa tai muuten kokemus on pilalla. En kuitenkaan kadu, että lähdimme käymään Hoi Anissa, sillä nyt ainakin tiedän, ettei sen keskusta ole minua varten.

    Leave a Reply