Suomen suurin matkablogiyhteisö

12 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 23.3.2019 at 11:41

    Kivoja unelmia. Afrikan safarit ovat huikeita, me ollaan ihan koukussa niihin. Ensikertalaiselle voisin suositella Keniaa ja Masai Maraa, jossa eläimiä on lukumäärällisesti erittäin paljon ja jossa on mahdollista nähdä kaikki kuuluisimmat safarieläimet sarvikuonoja lukuunottamatta. Sarvikuonoja voi puolestaan nähdä Nakuru järvellä Masai Maran lähellä ja kohde onkin helppoa yhdistää Masai Maran safariin.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 28.3.2019 at 21:31

      Safari kyllä houkuttelee todella paljon ja tiedän, että monet niillä käyneet haikailevat takaisin. Meillä menee vielä ehkä muutama vuosi ennen kuin toteutetaan tuo unelma, mutta kyllä sen pariin jossain vaiheessa ehditään. Kenia ja Masai Mara kuulostavat kyllä juuri sopivilta.

  • Reply Kohteena maailma / Rami 23.3.2019 at 22:14

    Tosi mukavia unelmia ja ihan parasta, että niissä on koko perhe matkassa! Safarit on kyllä parasta matkailussa, mitä vaan voi olla. Ei ole kauniimpaa kuin nähdä villieläimiä vapaana omissa touhuissaan kauniin maaston ympäröimänä.

    Itse en näe omia nuorempia muksujani Trans Siperian junassa, enkä oikein puolisoakaan 😀 Olisi hyvä tutkimusmatka vanhimman poikani kanssa, ei taitaisi edes toiseksi vanhin olla sille reissulle lähtijäksi. Itse voisin sen tehdä hitaasti hyppien tutustumaan Venäjän kaukaisiin kohteisiin.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 28.3.2019 at 21:35

      Kyllä se täytyy näissä unelmissa pitää perhe tiukasti mukana, kun he sen verran pitkään vielä kulkevat matkassakin mukana. Ja mitä isommaksi lapset kasvavat, sitä kivempi heidän kanssaan on reissata.

      Trans-Siperia olisi extremeä meillekin, mutta uskon, että me kyllä selvittäisiin siitä. Meille tuollainen hidas eteneminen ja pakosti paikallaan kököttäminen tekisi jopa ihan hyvää: on pakko keskittyä oleelliseen. Ollaan jo harjoiteltu sitä, että itse matkanteko on oleellista, eikä pelkkä perille pääseminen, joten Trans Siperia olisi kyllä sellaisen matkailun jättipotti.

  • Reply Mika / Lähtöportti 25.3.2019 at 13:01

    Suorastaan nerokasta ottaa koko perhe mukaan miettimään näitä, kun koko perheen kanssa yleensä kuitenkin reissaa! Noinhan munkin olisi pitänyt tehdä 😀 Uuden-Seelannin kohdalla tunnistan täsmälleen saman tunteen. Meilläkin se on pyörinyt ”suurimpana haavena” jo ikuisuuden, kun aikaa vaadittaisiin enemmän kuin on ollut mahdollista yhdelle matkalle ottaa. Odotukset ovat kohonneet näinä vuosina pilviin ja perillä haluaisi sitten nähdä ”kaiken”. Esimerkiksi Australian osalta olen jo onnistunut karsimaan haaveita melkein toteuttamiskelpoiselle tasolle, Uuden-Seelanninkin haaveissa täytyisi tehdä sama, jotta se joskus voisi toteutua 😀

    Islannin liikaturisminkin osalta samanlaisia pohdintoja. Siellä on kyllä käyty ennen ruuhkia 12 vuotta sitten, mutta mielessä on tuosta matkasta lähtien kaihertanut tarve palata vielä kiertämään koko saaren ympäri.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 28.3.2019 at 21:51

      En nyt tiedä nerokkaasta, muttei tuota perhettä voi oikein unohtaakaan, kun mukana koko ajan pyörivät. Ehkä perheen ottaminen mukaan näihin pohdintoihin myös vähän hillitsi omaa mielikuvitusta, joka olisi helposti lähtenyt laukkaamaan sfääreihin, jotka eivät olisi olleet enää edes kovin toteutuskelpoisia. Nyt kuitenkin saatiin aikaan ihan realistisia matkahaaveita.

      Ehkä Uusi-Seelanti pitäisi ottaa ohjelmaan jotenkin täysin yllättäen ilman mitään suunnitelmia – tuossa suunnittelemattomuudessa minä alankin olla jo ihan hyvä. Ehkä se karsisi turhaa suorittamista ja ylireagointia, ja antaisi maalle mahdollisuuden ihastuttaa ihan omana itsenään ilman pitkää kohdelistaa.

  • Reply Christa 25.3.2019 at 19:52

    Samaa mieltä Mikan kanssa, että kivasti olit kirjoittanut koko perheen haaveista. Minunkin pitäisi kysellä perheeltä minne he haluaisivat matkustaa. Lappiin haluavat myös meidän lapset, kun se on heiltä näkemättä.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 28.3.2019 at 21:53

      Kyllä me yritetään ottaa lapset mukaan matkapohdintoihin jo alusta lähtien. Aika usein kyllä kohdemaa valitaan aikuisten kesken, mutta lapset saavat sitten vaikuttaa muuten matkan sisältöön. Tällä tavalla tulee paitsi heille mieluisia paikkoja, myös mahdollisesti jotain yllättäviäkin valintoja, joita ei itse olisi tajunnut tehdä. Itse on lukenut niin paljon blogeja ja lehtiä, että tulee ihan tahtomattaan valinneeksi kohteita, joissa muutkin käyvät. Lapset taas osaavat ajatella vähän luovemmin.

  • Reply Kastehelmib 27.3.2019 at 19:07

    Upeita matkahaaveita on sinulla, vaikkakin hieman eri näkökulmadta kuin monella muulla haasteeseen osallistuvalla. Hienoa, että perheen kanssa uskaltaa löhteä reissuun. Moni turhaan arkailee sitä.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 28.3.2019 at 21:58

      Meiltä on turha arkailu karissut jo kauan sitten, ja lapsetkin jo tietävät, etteivät meidän matkat ole mistään valmiista kuvastosta. He ovat tottuneet siihen, että välillä säntäillään sinne tänne, mutta silti vihaavat jokaista pientäkin sähläystä, vaikkei mistään vakavasta ole edes kysymys. Mikään ei ole hitsannut perhettä yhteen samalla tavalla kuin reissussa vietetty aika.

  • Reply Anu / Konalla 30.3.2019 at 07:28

    Meillä on koko perheellä myös ikävä Suomen kesää ja mökkeilyä. Tänä vuonna se jää kyllä väliin, kun valittiin tulla kesän sijaan Suomeen jouluksi. Kaksi tropiikkijoulua nyt takana, niin kyllä sitä kunnon jouluruokaa ja kylmyyttä jo kaipaakin!

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 31.3.2019 at 20:54

      Suomen kesä ja mökkeily on kyllä vienyt meidät niin täysin, ettei kesälle edes haaveilla mitään matkoja. Talvella voi matkustaa, mutta kesä täytyy pysytellä omalla mökillä – pieniä kotimaan pistäytymisiä lukuun ottamatta.

    Vastaa käyttäjälle Kohteena maailma / Rami Cancel Reply