10 matkaunelmaa koko perheelle

Se oli sunnuntaipäivä Vietnamin Mui Né’ssä. Lapset kömpivät ylös uima-altaasta ilman pakottamista: heillä oli tylsää. Olimme olleet reissussa jo lähes kolme viikkoa, ja viimeiset pari päivää olimme käyttäneet tiiviisti uima-altaalla ja rannassa uimassa. Nyt heille kuitenkin riitti uiminen. 

Lounaalla pho-keiton ääressä karkotimme tylsyyttä miettimällä kymmentä matkaunelmaa, jotka olisivat yhteisiä koko perheelle. Tämä oli ajankohtainen tehtävä, sillä Meriharakka haastoi meidät alunperin Kohteena maailma -blogista lähteneeseen haasteeseen, jossa mietitään matkahaaveita tiettyjen aiheiden perusteella. Myöhemmin sain haasteen myös Suunnaton-matkablogilta, joten kiitos molemmille haastaneille!

Me halusimme miettiä haaveet, jotka olisivat koko perheen yhteiset. Laitoin kyllä sekaan pari ihan omaakin haavetta, joista tietysti toivon ajan mittaan tulevan koko perheen yhteisiä haaveita.

  1. Paikka: Karibian meren saaret

Tämä ensimmäinen on heti minun ihan henkilökohtainen haaveeni. Olemme käyneet kerran Karibian risteilyllä, ja vaikka satamamme Jamaikalla ja Caymansaarilla olivat hyvin turisteille rakennettuja, jäi takaraivoon halu palata tuonne lämpimien vesien ja rennon elämän alkulähteille. Haluaisin valita pari saarta ja viettää molemmissa viikon tai kaksi.

Ja näistä saarista yksi on haaveissa ylitse muiden: Kuuba. Sinne tosin ei riittäisi viikon tai kahdenkaan piipahdus, vaan maa vaatisi vähintään sen kolme viikkoa. Haluaisin ehtiä kunnolla tutustumaan niin kaupunkeihin kuin rantakohteisiin, ja tosissani sisäistämään salsan rytmin.

Karibia

2. Tapahtuma: Sodankylän elokuvajuhlat

Sodankylän elokuvajuhlat kuuluvat elokuvamaailman legendaarisimpiin tapahtumiin jopa kansainvälisellä mittapuulla mitattuna. Keskiyön aurinko ja elokuvien ääreen kerääntyvät ihmiset muodostavat kombinaation, joka on paikalla käyneiden mukaan maaginen. Monet kerran käyneet palaavatkin elokuvajuhlille kesäkuu toisensa jälkeen.

Minulle Sodankylän elokuvajuhlat myös edustavat Peter von Baghin elämäntyötä. Ehdin istua tarpeeksi monta tuntia Petterin elokuvahistorian luennoilla kuuntelemassa pohjatonta elokuvataiteen arvostusta ja katsomassa mustavalkoista mykkäelokuvaa toisensa jälkeen osatakseni päätellä, että Sodankylässä yhdistyvät ne asiat, joita hän arvosti. Siihen ei voi mitenkään päästä kiinni muuten kuin matkustamalla Sodankylään.

Lapset eivät tästä haaveesta edes etukäteen tienneet, mutta heidän ykköshaaveensa oli Lappi, niin Sodankylän elokuvajuhlilla keskikesän Lappi olisi toden totta läsnä.

Kilpisjärvi

3. Kotimaan kohde: Lappi

Suomen suosituin matkakohde Lappi on jo niin legendaarinen, että jopa lapset osaavat haaveilla sinne menemisestä. Me olemme käyneet Lapissa pariinkin kertaan, koska siellä on jopa asunut perheenjäseniä, mutta meidän Lappimme on jotain ihan muuta kuin tykkylumiset puut ja jyrkät laskettelurinteet. Silti, kun lapsilta kysyy haavetta kotimaan kohteista, jokaisesta suusta tulee vastaukseksi Lappi.

Minä en ole koskaan päässyt kiinni Lapin lumoon, mutta ehkä juuri siitä syystä meidän pitäisi matkustaa sinne taas uudelleen. Olen käynyt Lapissa lähinnä Ylläksellä, eikä Jounin kauppa kesäkuussa tuntunut mitenkään kovin ihmeelliseltä nähtävyydeltä. Ehkä meidän pitäisi antautua niille vähän perinteisemmille Lappi-kuville ja matkustaa sinne keskellä talvea kokemaan kaamos ja kylmyys – ja ehkä myös revontulet.

Rovaniemi

4. Kaupunki: New York ja San Francisco

Kaupungista puhuttaessa perheeltä tuli nopeasti New York, enkä tästä haaveesta voisi olla enempää samaa mieltä. Minä olen käynyt kaupungissa kaksi kertaa, ja näistä toinen oli vieläpä kuukauden mittainen oleilu esikoisen ollessa parin vuoden ikäinen. Silti New York ei jätä rauhaan: olen halunnut sinne takaisin siitä hetkestä, kun sieltä viimeksi pois lähdin.

Minä halusin kuitenkin yhdistää tähän ihanaan kaupunkiin toisen kaupungin samasta maasta: kaupungin, johon en pitkäaikaisesta haaveilusta huolimatta ole vielä ehtinyt. San Francisco on minun mielessäni länsirannikon New York, joka Yhdysvaltoja enemmän jopa muistuttaa Eurooppaa. Kaupunki, josta hippiliike sai alkunsa, ja missä Grateful Dead teki musiikkia. Sen on pakko olla parasta maan päällä heti New Yorkin jälkeen.

New York

5. Maa: Uusi-Seelanti

Tämä haave on lähes yhtä vanha kuin parisuhteemme: me olemme haaveilleet Uudesta Seelannista niin kauan kuin pystyn muistamaan. Uuden-Seelannin luonto on kuvien perusteella jotain, mikä olisi pakko päästä näkemään itse. Meitä on myös aina viehättänyt se, miten paljon Uusi-Seelanti maana muistuttaa Suomea. On vähän kuin menisi maapallon toiselle puolelle, mutta saapuisi kotiin.

Lapset eivät heti jakaneet meidän unelmaamme, mutta Taru sormusten herrasta -elokuvien ja hobittien mainitseminen käänsivät heidän päänsä. Jo pelkkä Hobbittonin mainitseminen sai heidät vakuuttuneeksi siitä, että Uusi-Seelanti on maa, johon meidän kannattaa jonain päivänä matkustaa. Nyt se on siis meidän yhteinen matkahaaveemme.

Tähän asti matkan Uuteen-Seelantiin on estänyt lähinnä raha: matkustaminen sinne vaatisi oikeasti hyvän määrän pääomaa. Pitkäaikaisen matkahaaveen toteutuminen myös aiheuttaa paineita, koska maassa haluaisi sitten nähdä kaiken, mikä ei tietenkään ole edes mahdollista. Ehkä tämän haaveen toteutumisessa tärkeintä onkin se, että luovumme suurista suunnitelmista ja päämääristä, ja vain lähdemme matkaan.

Neluwa

6. Saari: Islanti

Kun ryhdyimme lounaspöydässä puhumaan matkahaaveista, esikoisen ensimmäinen ehdotus oli Islanti. Olen itsekin haaveillut matkasta sinne, mutta silti en tiedä, mistä tämä on lapsiin tarttunut. Tätä haavetta kun ei ole mitenkään heille syötetty.

Uuden-Seelannin tavoin Islannissa kiehtoo sen luonto, joka eroaa täysin kaikesta, mitä olemme tähän asti nähneet. Vesiputoukset, kuumat lähteet ja jopa tulivuori näyttävät niin maagisilta, että ne vain on pakko nähdä itse.

Islantiin matkustamisessa vain epäilyttää se, että maa kärsii jo liikaturismista. Ihmiset valuvat samoihin paikkoihin, ja jättävät jälkeensä merkkejä ja jätteitä, joita ei pitäisi löytyä. Haasteena tämän haaveen toteuttamisessa on oikeanlaisen matkasuunnitelman laatiminen: kuinka voisimme matkustaa Islannissa niin, ettemme tuhoaisi saarta ja sen ympäristöä entistä enempää, ja kuinka lompakkomme kuitenkin selviäisi matkasta?

Raasepori

7. Extreme: Trans-Siperian junamatka Kiinaan asti

Tämä haaste on saavuttanut jo monet matkabloggaajat, ja hyvin monissa listoissa toistuu haave Trans-Siperian junamatkasta. Meidän tapauksessamme tämä haave menee ehdottomasti extreme-osioon, koska parin viikon junamatka kolmen lapsen kanssa on niin extremeä kuin matkustaminen vain voi olla.

Me olemme harjoitelleet pitkää junamatkaa varten matkustamalla niin laivoissa kuin yöjunissakin. Erityisesti pari viimeistä yöjunamatkaa Vietnamissa ovat valmentaneet hyvin siihen, mitä tarkoittaa olla pienessä hytissä vuorokauden ympäri. Täytyy kuitenkin sanoa, että lasten täytyy vielä vähän kasvaa ja toiminnan tasoittua ennen kuin me uskallamme lähteä junan kyytiin pidemmäksi ajaksi.

Lapsia junamatka kiinnostaa lähinnä siitä syystä, että sen toisessa päässä voisi odottaa Kiina. Kiina edustaa meidän maailmankartallamme jotain niin ihmeellistä ja eksoottista, että pelkkä ajatus sinne matkustamisesta houkuttaa lapsiakin. Meillä on myös katsottu Mulan niin monta kertaa, että Kiinan historiasta on jo jotain jäänyt mieleenkin.

Thaimaa

8. Majoitusmuoto: telttailu

Olemme majoittuneet matkoilla kaikenlaisissa paikoissa luksus-resorteista kotimajoituksiin ja hostelleihin. Sri Lankassa yövyimme niin kaislamökissä kuin teltassakin, mutta silti lapset haaveilevat oikeasta telttaretkestä Suomessa. Tämä onkin haave, joka on luultavasti lähimpänä toteutumista.

Olemme harjoitelleet teltassa nukkumista jo pari kesää oman mökin pihalla, mutta viime kesän jälkeen tuli toive siitä, että lähtisimme ihan oikeasti johonkin telttaretkelle. Tähän asti minua on telttaretkissä huolestuttanut eniten tavaran määrä, josta väistämättä iso osa päätyisi minun kannettavakseni. Olen vähän kauhulla ajatellut sitä rinkkaa, joka minun pitäisi selässäni kantaa silloinkin, kun nuorimmainen kerta kaikkiaan kieltäytyy enää kävelemästä omilla jaloillaan.

Onneksi aika muuttaa tilanteita: nuorin alkaa olla jo aika kestävä kävelijä, ja isommat kantavat omia reppujaan ihan luontevasti. Olemme myös kehittäneet reissuvarustuksiamme, joten pystyisimme ehkä nyt lähtemään liikkeelle jo aika vähällä varustuksella. Olen myös saanut paljon hyviä vinkkejä paikoista, joissa leiriytymispaikat ovat kätevästi parkkipaikan lähettyvillä — kuulostaa meidän tyyliseltä telttailulta, ainakin näin alkuun. 

Ylläs

9. Luontokohde: safari Afrikassa

Tämä on ehkä taas vähän enemmän minun oma haaveeni, mutta kyllähän Afrikan safari kuuluu niihin kokemuksiin, jonka haluaa elämässään kokea. Olen myös paljon seurannut muiden safarimatkoja ja todennut, että ne olisivat juuri meille sopivaa eläinmatkailua ainakin eettisestä näkökulmasta.

Kävimme kokeilemassa safaria vuosi sitten Sri Lankassa, missä teimme muutaman tunnin retken Udawalawen kansallispuistoon. Udawalawe on täydellinen paikka nähdä elefantteja, joita näimmekin ihan ruuhkaksi asti. Tuo safari kuitenkin jätti halun lähteä vähän pidemmälle retkelle, jolla näkisi kaikkia niitä eläimiä, joita itse on 80-luvulta asti katsellut eläintarhoissa. Niihin kun en suurta paloa enää koe.

Safari ei kuitenkaan ollut pelkästään miellyttävä ohjelmanumero, vaan aika lyhyestä kestostaan huolimatta raskas erityisesti lapsille. Meno oli erittäin pomppuista, ja pienimmällä oli suurimman osan ajasta huono olo. Kaksi muuta jaksoivat innostua elefanteista ensimmäisen tunnin tai kaksi, mutta alkoivat sen jälkeen nojailla kyllästyneinä käsinojiinsa. Minusta tuntuu, että lasten pitää vielä vähän kasvaa, että saisimme safarista irti kaiken sen, mitä siitä kustannusten puolesta pitäisi saada. Ja ennen kaikkea pitää saada Afrikassa muutamaan kertaan käynyt mies innostumaan ajatuksesta, että sinne voisi taas palata.

Udawalawe

10. Ruoka ja juoma: Amerikan keskilänsi

Jos edellinen haave oli minun oma pieni unelmani, johon yritän saada muun perheen innostumaan, on tämä listan viimeinen kohde täysin häpeilemättä minun oma haaveeni. Tämän voisin jopa toteuttaa ihan itsekseni, mutta toisaalta olisi hienoa päästä esittelemään nämä nostalgiset maut myös muulle perheelle.

Vuosien saatossa minulla ei ole ollut mitään muuta keittiötä niin ikävä kuin Amerikan keskilännen keittiötä, josta nautin pitkään ja hartaasti 20 vuotta sitten Iowassa. Kotikeittiössä valmistetut tortillat, omassa grillissä paistetut hampurilaiset ja Prairie Cityn motellin ravintolassa syöty chef salad ovat jääneet mieleen ruokina, jotka toivat suuren maailman minun ulottuvilleni.

Leipäkulhossa tarjottu keitto, tacosalaatti ja french silk pie taas kuuluivat niihin ruokiin, joita tilasin tottuneesti listalta, kun kavereiden kanssa ajoimme naapurikaupunkiin Newtoniin Perkins’ille syömään onnistuneen harjoitusillan jälkeen. Oli kyseessä sitten koripalloharjoitukset tai teatteriesityksen valmistelu, aina oli hyvä syy hypätä autoihin ja ajaa Newtoniin syömään isolla porukalla. Varsinkin teatteri-ihmisten kanssa olimme suuri ja äänekäs seurue, joka otti haltuun koko ravintolan ilmatilan.

En tiedä, kuinka paljon minun makumuistoihini liittyy pelkkää nostalgiaa, kun edellisestä vierailustani Iowassa on jo yli 20 vuotta. Etenkin, kun juuri ennen Vietnamiin lähtöä kuulin ihanan ja värikkään draama-opettajamme kuolleen sydänkohtaukseen. Ehkä siitäkin syystä nuo tietyt Perkins’in klassikot huutavat minun nimeäni valtameren takaakin. 

Toisaalta olen kyllä tietoisesti etsinyt näitä ruokia myöhemmin käydessäni Yhdysvalloissa New Yorkissa ja Floridassa, mutta samoja ei ole listoilta löytynyt. Olenkin tullut siihen lopputulokseen, että ainoa vaihtoehto on lähteä suoraan keskelle maissipeltoja taas maistelemaan näitä ruokia — ja ehkä tutustuttamaan niitä muullekin perheelle.

Florida

Meidän matkahaaveissamme on kaukaisia haaveita, joiden toteutumista emme vielä henkeä pidätellen odottele, mutta myös niitä vähän todennäköisempiäkin. Ja näinhän sen pitää ollakin: jos kaikki haaveet voisi toteuttaa nyt heti, mistä sitä sitten haaveilisi? Ja tuntuisiko se enää miltään?

Hauskaa kuitenkin on, että paljon asiaa mietittyämme perheellä oli yksi toive ylitse muiden: se, että olisi jo kesä, ja mökkikausi voisi alkaa. Omalle mökille oli kuitenkin kaikista kovin ikävä.

Tervajärvi

Tähän lopuksi minun kuuluisi haastaa mukaan viisi suomalaista matkabloggaajaa, mutta epäilen suuresti, että kaikki ovat jo ehtineet tähän tarttua. Bloggaajien haastamisen sijaan haastankin kaikki teidät kertomaan omista matkahaaveistanne — mikä on niistä se kaikista suurin?

Jos kaipaat inspiraatiota, kannattaa piipahtaa Kohteena maailma -blogissa, josta pääsee lukemaan pitkän rivin bloggaajien matkahaaveita. Ehkä sieltä löytyy sopiva juuri sinullekin.

Previous Post Next Post

12 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 23.3.2019 at 11:41

    Kivoja unelmia. Afrikan safarit ovat huikeita, me ollaan ihan koukussa niihin. Ensikertalaiselle voisin suositella Keniaa ja Masai Maraa, jossa eläimiä on lukumäärällisesti erittäin paljon ja jossa on mahdollista nähdä kaikki kuuluisimmat safarieläimet sarvikuonoja lukuunottamatta. Sarvikuonoja voi puolestaan nähdä Nakuru järvellä Masai Maran lähellä ja kohde onkin helppoa yhdistää Masai Maran safariin.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 28.3.2019 at 21:31

      Safari kyllä houkuttelee todella paljon ja tiedän, että monet niillä käyneet haikailevat takaisin. Meillä menee vielä ehkä muutama vuosi ennen kuin toteutetaan tuo unelma, mutta kyllä sen pariin jossain vaiheessa ehditään. Kenia ja Masai Mara kuulostavat kyllä juuri sopivilta.

  • Reply Kohteena maailma / Rami 23.3.2019 at 22:14

    Tosi mukavia unelmia ja ihan parasta, että niissä on koko perhe matkassa! Safarit on kyllä parasta matkailussa, mitä vaan voi olla. Ei ole kauniimpaa kuin nähdä villieläimiä vapaana omissa touhuissaan kauniin maaston ympäröimänä.

    Itse en näe omia nuorempia muksujani Trans Siperian junassa, enkä oikein puolisoakaan 😀 Olisi hyvä tutkimusmatka vanhimman poikani kanssa, ei taitaisi edes toiseksi vanhin olla sille reissulle lähtijäksi. Itse voisin sen tehdä hitaasti hyppien tutustumaan Venäjän kaukaisiin kohteisiin.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 28.3.2019 at 21:35

      Kyllä se täytyy näissä unelmissa pitää perhe tiukasti mukana, kun he sen verran pitkään vielä kulkevat matkassakin mukana. Ja mitä isommaksi lapset kasvavat, sitä kivempi heidän kanssaan on reissata.

      Trans-Siperia olisi extremeä meillekin, mutta uskon, että me kyllä selvittäisiin siitä. Meille tuollainen hidas eteneminen ja pakosti paikallaan kököttäminen tekisi jopa ihan hyvää: on pakko keskittyä oleelliseen. Ollaan jo harjoiteltu sitä, että itse matkanteko on oleellista, eikä pelkkä perille pääseminen, joten Trans Siperia olisi kyllä sellaisen matkailun jättipotti.

  • Reply Mika / Lähtöportti 25.3.2019 at 13:01

    Suorastaan nerokasta ottaa koko perhe mukaan miettimään näitä, kun koko perheen kanssa yleensä kuitenkin reissaa! Noinhan munkin olisi pitänyt tehdä 😀 Uuden-Seelannin kohdalla tunnistan täsmälleen saman tunteen. Meilläkin se on pyörinyt ”suurimpana haavena” jo ikuisuuden, kun aikaa vaadittaisiin enemmän kuin on ollut mahdollista yhdelle matkalle ottaa. Odotukset ovat kohonneet näinä vuosina pilviin ja perillä haluaisi sitten nähdä ”kaiken”. Esimerkiksi Australian osalta olen jo onnistunut karsimaan haaveita melkein toteuttamiskelpoiselle tasolle, Uuden-Seelanninkin haaveissa täytyisi tehdä sama, jotta se joskus voisi toteutua 😀

    Islannin liikaturisminkin osalta samanlaisia pohdintoja. Siellä on kyllä käyty ennen ruuhkia 12 vuotta sitten, mutta mielessä on tuosta matkasta lähtien kaihertanut tarve palata vielä kiertämään koko saaren ympäri.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 28.3.2019 at 21:51

      En nyt tiedä nerokkaasta, muttei tuota perhettä voi oikein unohtaakaan, kun mukana koko ajan pyörivät. Ehkä perheen ottaminen mukaan näihin pohdintoihin myös vähän hillitsi omaa mielikuvitusta, joka olisi helposti lähtenyt laukkaamaan sfääreihin, jotka eivät olisi olleet enää edes kovin toteutuskelpoisia. Nyt kuitenkin saatiin aikaan ihan realistisia matkahaaveita.

      Ehkä Uusi-Seelanti pitäisi ottaa ohjelmaan jotenkin täysin yllättäen ilman mitään suunnitelmia – tuossa suunnittelemattomuudessa minä alankin olla jo ihan hyvä. Ehkä se karsisi turhaa suorittamista ja ylireagointia, ja antaisi maalle mahdollisuuden ihastuttaa ihan omana itsenään ilman pitkää kohdelistaa.

  • Reply Christa 25.3.2019 at 19:52

    Samaa mieltä Mikan kanssa, että kivasti olit kirjoittanut koko perheen haaveista. Minunkin pitäisi kysellä perheeltä minne he haluaisivat matkustaa. Lappiin haluavat myös meidän lapset, kun se on heiltä näkemättä.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 28.3.2019 at 21:53

      Kyllä me yritetään ottaa lapset mukaan matkapohdintoihin jo alusta lähtien. Aika usein kyllä kohdemaa valitaan aikuisten kesken, mutta lapset saavat sitten vaikuttaa muuten matkan sisältöön. Tällä tavalla tulee paitsi heille mieluisia paikkoja, myös mahdollisesti jotain yllättäviäkin valintoja, joita ei itse olisi tajunnut tehdä. Itse on lukenut niin paljon blogeja ja lehtiä, että tulee ihan tahtomattaan valinneeksi kohteita, joissa muutkin käyvät. Lapset taas osaavat ajatella vähän luovemmin.

  • Reply Kastehelmib 27.3.2019 at 19:07

    Upeita matkahaaveita on sinulla, vaikkakin hieman eri näkökulmadta kuin monella muulla haasteeseen osallistuvalla. Hienoa, että perheen kanssa uskaltaa löhteä reissuun. Moni turhaan arkailee sitä.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 28.3.2019 at 21:58

      Meiltä on turha arkailu karissut jo kauan sitten, ja lapsetkin jo tietävät, etteivät meidän matkat ole mistään valmiista kuvastosta. He ovat tottuneet siihen, että välillä säntäillään sinne tänne, mutta silti vihaavat jokaista pientäkin sähläystä, vaikkei mistään vakavasta ole edes kysymys. Mikään ei ole hitsannut perhettä yhteen samalla tavalla kuin reissussa vietetty aika.

  • Reply Anu / Konalla 30.3.2019 at 07:28

    Meillä on koko perheellä myös ikävä Suomen kesää ja mökkeilyä. Tänä vuonna se jää kyllä väliin, kun valittiin tulla kesän sijaan Suomeen jouluksi. Kaksi tropiikkijoulua nyt takana, niin kyllä sitä kunnon jouluruokaa ja kylmyyttä jo kaipaakin!

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 31.3.2019 at 20:54

      Suomen kesä ja mökkeily on kyllä vienyt meidät niin täysin, ettei kesälle edes haaveilla mitään matkoja. Talvella voi matkustaa, mutta kesä täytyy pysytellä omalla mökillä – pieniä kotimaan pistäytymisiä lukuun ottamatta.

    Leave a Reply