Lapset liikkumaan Ranskassa: geokätköilystä on iloa koko perheelle

Roadtripit ovat ihania: alla on usein uudenkarhea vuokra-auto, jonka kunnosta tai vuosihuolloista ei tarvitse huolehtia, ja maisemat vaihtuvat ikkunoiden takana. Pitkät automatkat kuitenkin aiheuttavat myös haasteita: etenkin silloin, kun takapenkki on täynnä aktiivisia lapsia, joiden pitäisi mieluummin päästä juoksemaan ja pomppimaan.

Autoiluun keskittyvillä matkoilla täytyykin pitää huoli siitä, että liikuntaa tulee päivän aikana tarpeeksi. Jos lapsia vain siirtää autosta hotelliin ja hotellista autoon, ovat illat yhtä hyppimistä hotellihuoneen seinältä toiselle. Silloin, jos koska, jäävät perhehuoneetkin liian pieniksi.

Me olemme yrittäneet muutenkin lisätä liikuntaa matkoilla, koska lasten kanssa ei tule luonnostaan kävelleeksi samanlaisia kilometrimääriä kuin aikuisten kesken. Lapset jaksavat harvoin innostua loputtomista kaduista ja kujista, vaan he haluavat pysähtyä tekemään asioita. Esimerkiksi sopivien kirkonrappusten löydyttyä niillä voidaan seisoskella pitkä tovi, kun osa seurueesta ravaa niitä ylös ja alas. Hyvää liikuntaa heille, mutta lopuille yleensä pelkkää seisoskelua.

Chalons-en-Champagne

Troyes

Lähtiessämme viime syyslomalla Ranskaan mielessä ei ollut mitään selkeään urheilulajia, jota voisimme lasten kanssa kokeilla. Minulle Ranskasta tulee urheilun osalta mieleen vain jalkapallo, johon lapsia olisi ollut vaikea houkutella aktiivisesti osallistumaan. Emme myöskään olleet luontevien uimakohteiden lähellä, joten uiminenkin jäi lähes kokonaan pois matkaohjelmasta.

Päätimmekin kokeilla Ranskassa harrastusta, jota harjoittelimme vähän jo viime kesänä: geokätköilyä. Geokätköilyssä etsitään puhelimeen ladatun sovelluksen avulla piiloja, joita muut ovat jättäneet. Kätköjä löytyy ympäri maailmaa, minkä vuoksi se on mainio harrastus matkustellessa.

Kiitos tutustumisestamme geokätköilyyn täytyy antaa Elämää ja matkoja -blogin Mialle, joka kirjoitti kivan jutun geokätköilystä jo vuosi sitten. Luin jutun tarkasti, ja ryhdyin ottamaan selvää, mitä geokätköilyssä oikein pitää tehdä. Periaate on hyvin yksinkertainen, mutta sen hahmottamisessa meni minulta viime kesänä pitkä tovi. Olen itse niin laiska sovellusten käyttäjä, ettei geokätköily-sovelluskaan auennut minulle ihan heti.

Latasin jo viime kesänä puhelimelleni Geocaching-nimisen sovelluksen ja tein perheellemme oman tilin sinne. Ilmeisesti näitä sovelluksia on muitakin, mutta tähän sovellukseen törmäsin ensimmäisenä geokätköilystä neuvovilla sivuilla, ja päädyin siksi siihen. Teimme muutaman koe-etsinnän mummolan läheisyydessä ja löysimmekin molemmat etsimämme: toinen oli erittäin helppo iso piilo, mutta toista jouduimme etsimään suuren kyltin luota pitkään. Löytämisen riemu oli kuitenkin valtava.

Kaipiainen

Ranskassa otimme geokätköilyn mukaan niihin päiviin, jolloin autoilimme enemmän, ja pysähdyimme lounaalle uusiin kaupunkeihin. Lounastaukojen aikana oli hyvä paitsi syödä, myös etsiä yksi geokätkö. Etsiminen laittoi meidät pyörimään ympäri kaupunkeja aivan toisella tavalla kuin olisimme muuten tehneet.

Kun viime kesän harjoittelumme oli suuri menestys, ja löysimme molemmat etsimämme kätköt, Ranskassa tilanne olikin haastavampi. Ensimmäisen etsimämme kätkön Chalons-en-Champagnessa paikallistimme kirkon etuovelle, mutta lopullinen kätkö jäi meiltä löytämättä.

Troyes

Innokkaina lähdimme etsimään seuraavaa kätköä, joka näytti sijaitsevan kätevästi leikkipuiston lähellä. Jätimme pienimmän isän kanssa leikkimään, ja suuntasimme isompien tyttöjen kanssa etsimään kätköä. Sen sijainti löytyikin helposti, mutta taas oli kätkö kateissa. Kun luin sovelluksesta tarpeeksi paljon muiden kommentteja (ja tulkitsin niitä onnettomalla ranskallani), ymmärsin, että kätkö on tosiaan kadonnut. Kuvista pystyin päättelemään, että olimme täsmälleen oikealla paikalla, mutta varsinainen kätkö oli viety pois jostain syystä.

Kätevää tässä kätkössä kuitenkin oli se, että se sijaitsi suuren skeittipuiston laidalla. Pääsimme seuraamaan paikallisia lapsia skeittaamassa, ja vähän alkoi harmittaa, ettei meillä ollut mahdollisuutta osallistua. Onneksi skeittiramppien vieressä oli selvästi isommille suunnattu kiipeilypuisto, josta sitten otimme kaiken ilon irti.

Troyes

Troyes

Osui matkalle kuitenkin pari onnistumistakin: ensimmäinen niistä löytyi Troyes’n pikkukadulta, joka jo itsessään oli näkemisen arvoinen. Tätä kätköä etsiessämme jouduimme myös käyttämään geokätköilyn kultaista sääntöä eli sitä, ettei etsimistä saa paljastaa ulkopuolisille. Nimittäin meidän etsiessämme oikeaa sijaintia paikalle tuli isä kahden pojan kanssa. Hetken heidän toimintaansa seurattuamme huomasimme heidän etsivän samaa kätköä. He löysivätkin sen helposti, mutta jäivät kätkön luokse käsittämättömän pitkäksi aikaa tutkimaan sen sisältöä. Me emme voineet paljastaa olevamme tulossa samalle kätkölle, joten esitimme kuvaavamme kujan mielenkiintoisia yksityiskohtia. Nyt minulla onkin valtava nippu kuvia tuolta yhdeltä kujalta, joka onneksi oli todella kaunis.

Troyes

Troyes

Troyes

Tämänkin kätkön kanssa siis saimme helpotusta, kun isä ja pojat näyttivät sen meille melkein suoraan. Olimme kyllä jo löytäneet oikean kohdan, mutta heidän ansiostaan tajusimme kurkotella vähän korkeammalle oven yläpuolelle, mistä purkki lopulta löytyi. Tänne kätköön oli jätetty kaikenlaisia lippuja, ja mekin kaivoimme taskusta Pariisin metrolipun, jonka jätimme muiden seuraan.

Troyes

Troyes

Viimeisen löydön teimme Saint Nizierin kirkon läheltä: tätä kätköä kiersimme pitkään ennen kuin löysimme sen, mutta lopussa riemu oli sitäkin suurempi. Monen syystä tai toisesta epäonnistuneen etsimisen jälkeen tämä oli aivan puhtaasti meidän omaa ansiotamme. Edelleenkään en täysin ymmärtänyt sovelluksen logiikkaa siinä, miten se karttaa näyttää, mutta tärkeintä on, että kätkö lopulta löytyi.

Troyes

Troyes

Troyes

Vaikkei geokätköily varsinaista urheilua olekaan, antaa se lasten kanssa hyvän motiivin kierrellä vähän laajemmin erityisesti kaupunkilomilla. Paikallaan istumisen sijaan tulee käveltyä uusia katuja, ja pyörittyä jossain kohdassa pidempäänkin. Askelia tulee ihan huomaamatta.

Ja erityisen hyvin geokätköily sopii näille vähän isommille lapsille, joita pelkkä leikkiminen ei enää kiinnosta. He saavat jotain konkreettista tekemistä, kun taas pienin ei innostunut yhtään löydetyistä aarteista, jotka eivät muistuttaneet ollenkaan merirosvojen aarteita. Eikä niitä edes saanut ottaa mukaan.

Kaipiainen

Kaipiainen

Pienimmän pitivät kuitenkin tyytyväisenä ne toisenlaiset kaupunkien liikuntakohteet eli leikkipuistot, joita myös Ranskasta löytyi runsaasti. Ja toki leikkipuistoista nauttivat hetken aikaa myös isommat, mutta heti heidän istuuduttuaan penkille löhöämään oli hyvä kaivaa esille sovellus, ja lähteä metsästämään kätköä.

Chalons-en-Champagne

Chalons-en-Champagne

Täysin emme perheenä tähän harrastukseen hurahtaneet, mutta uskon, että etenkin Euroopan kaupunkilomilla tätä tulee harrastettua. Meille tärkeimmäksi ei muodostunut se kätköjen kerääminen, vaan enemmänkin ne mahdollisuudet päätyä ihan uusille kaduille ja kujille.

Ja olihan se kätkön löytyminen tietysti mahtavaa!

Lisää liikunta-aiheisia vinkkejä löydät tämän linkin alta.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply