Autoilua Champagnen maisemissa

Vaikka Ranskasta löytyy monta miljoonakaupunkia, on maan pinta-alasta yli 30 prosenttia viljelysten peittämää. Euroopan tärkeimmässä maatalousmaassa kasvatetaan valtavat määrät omenaa, persikoita ja tietenkin viiniä.

Kun Pariisin kadut viime lokakuussa alkoivat tuntua ahtailta, ja Disneylandin tunnusmusiikki soi korvissa yötä päivää, me nappasimme auton Marne-la Valleen rautatieasemalta, ja suuntasimme kohti Champagnen maisemia.

Champagne

Champagne on tietysti kuuluisin nimikkojuomastaan eli shampanjasta, joksi saa kutsua vain tältä alueelta peräisin olevaa kuohujuomaa.  Me emme kuitenkaan valinneet seutua juomasuositus mielessä, vaan katselimme kartasta sopivaa aluetta Pariisin itäpuolella. Aikaa oli kuitenkin käytössä vain muutama päivä, minkä vuoksi emme halunneet lähteä liian kauas seikkailemaan.

Otimme kiintopisteeksemme Verdunin kaupungin, joka tosin sijaitsee jo Champagnen ulkopuolella Lorrainen alueella. Verduniin päästäksemme kuitenkin ajelimme pitkät pätkät läpi viinipeltojen ja omenatarhojen, ja välillä myös isolla moottoritiellä. Tavoitteenamme oli ensin pysytellä pikkuteillä, mutta kun olimme ajaneet parin kylän läpi 40 kilometrin tuntivauhtia, totesimme aikataulun ja lasten kärsivällisyyden kestävän huomattavasti paremmin, jos teemme siirtymät vähän vauhdikkaammin.

Olin etukäteen kuullut pelottelua Ranskan tietullien hinnoista, ja muistissani olivat parinkin kympin laskut Espanjan puolelta. Champagnessa lasku ei kuitenkaan kertaakaan ylittänyt viittä euroa, vaikka ajelimme maksullisilla teillä pitkiäkin pätkiä. Tietulleihin menevä raha kannattaa toki ottaa huomioon matkabudjettia laatiessa – etenkin jos on aikeissa ajaa oikeasti satoja kilometrejä.

Lounasaikaan Epernayssä

Olin rakentanut ajoreitin niin, että ensimmäisenä päivänä söimme lounaan Epernayn kaupungissa, joka on tunnettu juuri shampanjasta. Moët & Chandonin valtava tehdas kohoaa aivan keskellä pientä kaupunkia, ja Dom Perignonin patsas vartioi ohikulkevia. Kadunvarsien näyteikkunat ovat täynnä kaikenkokoisia pulloja ja Epernay olisi ollut luonteva paikka ostaa tuliaisia kotiin. Onneksi olimme liikkeellä pelkillä käsimatkatavaroilla, koska rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että minä olen niin makuaistiton ihminen, että muutaman kympin shampanjapullo olisi minulle täyttä tuhlausta – vaikka sen kuinka saisi Ranskasta halvemmalla.

Epernay

Epernay

Epernay

Epernay oli pieni ja uinuva kaupunki, jonka kaduilla näkyi vain vähän ihmisiä lauantaipäivänä. Tilanne oli kuitenkin täysin toinen, kun astuimme ravintolaan, josta vielä sai lounasta: paikka oli viimeistä tuolia myöten täynnä, ja iloinen puheensorina täytti ilman. Me ahtauduimme pieneen loossiin ja nautimme perinteisestä ruoasta ja puheliaasta ilmapiiristä.

Epernay

Epernay

Epernay

Ensimmäisen yön vietimme vieläkin pienemmässä Montmart Lucyn kaupungissa. Kaupunki on tässä tapauksessa ehkä hieman liioiteltu ilmaisu, sillä komeana kohoavan linnan lisäksi sieltä löytyi tasan kaksi hotellia ja niiden alakerrassa olevat ravintolat. Kantaessamme reppujamme takapihan parkkipaikalta ison ravintolasalin läpi ehdimme hieman pohtia, kuinka illallisen mahtaa käydä. Sali näytti siltä kuin se olisi ollut käytössä viimeksi 80-luvulla. Yllätys oli kuitenkin suuri, kun illalla sali oli lähes täynnä ruokailijoita, ja meidän käyttämästämme takaovesta olikin tullut ravintolan pääovi.

Matkan hienoin illallinen Montmart-Lucyssa

Montmart Lucy

Montmart Lucy

Montmart Lucy

Tästä hotellin ravintolassa syömästämme illallisesta tulikin koko matkan paras ruokakokemus: otimme muutaman annoksen maistelumenut, jotka olivat aivan huiput. Täällä myös joimme matkan ainoat shampanjat, koska juuri täällä ne sopivat niin hyvin paikkaan ja tunnelmaan.

Montmart Lucy

Montmart Lucy

Pienessä Montmart-Lucyn kaupungissa minulle myös paljastui se, miten mahtavassa vaiheessa olemme nyt matkailun osalta: koska lapsia ei hieno illallinen kiinnostanut, he vetäisivät nopeasti pari lasten annosta ja menivät yläkertaan huoneeseemme katsomaan elokuvaa. Me taas jäimme miehen kanssa kahdestaan syömään illallisen pidemmän kaavan mukaan, koska tiesimme lasten löytävän takaisin alakertaan tai soittavan meille, jos tulee jotain tarvetta. Myös aamiaisen söimme aikuisten kesken alakerrassa: lapset halusivat vain vähän patonkia ja juustoa, eikä sitä varten kannattanut maksaa täyttä aamiaisen hintaa.

Verdun on kiemuraisen ajomatkan arvoinen

Seuraavana päivänä vihdoin saavutimme Verdunin ja sinne johtavalla mutkaisella tiellä saimme matkan ensimmäiset oksennuksetkin aikaiseksi. Ensimmäisen maailmansodan taistelunäyttämö ja muistomerkki olivat kuitenkin huonon olon ja kiukkuisen lapsen arvoinen kokemus.

Verdun

Verdun

Verdunista lähtiessämme teimme suuren kompromissin ja pysähdyimme kaupungin McDonaldsille syömään. Jos olisin silloin tiennyt, että se jäisi päivän ainoaksi ateriaksi, olisin harkinnut jotain ihan muuta ravitsemusliikettä. Toisaalta olimme taas kerran ruokailuaikeissa vasta lounasajan jälkeen, joten ruoan löytäminen ei olisi ollut mitenkään helppoa.

McDonaldsin puolesta puhui myös se, että aivan sen naapurista löytyi suuri Carrefourin liike, mistä haimme täydennystä eväsvalikoimaamme. Ja hyvä, että haimme, koska niiden varassa olimmekin sitten loppuillan.

Pieni majatalo hurmasi Vauquois’ssa

Seuraava majoituksemme sijaitsi vielä Montmart-Lucyakin pienemmässä paikassa Vauquois’n kylässä. Heti perille päästyämme meille selvisi, että kylästä löytyy tasan yksi ravintola, joka sekään ei ole sunnuntaina auki. Lähimmät ruokapaikat olisivat löytyneet noin 20 minuutin ajomatkan päästä, joten jäimme majapaikkaamme eväiden varaan.

Vauquois

Vauquois

Minulle tuli suurena yllätyksenä, että ainakaan Champagnen maaseudulla ja sen ympäristössä ravintolat eivät olleet sunnuntaisin auki. Monessa maassa sunnuntait ovat päiviä, jolloin nimenomaan lähdetään isolla porukalla syömään, mutta selvästi Ranskassa näin ei ole tapana tehdä. Niin kaupat kuin ravintolatkin pitivät pyhäpäivänä ovensa tiukasti kiinni.

Sunnuntaisesta autiudestaan huolimatta Vauquois oli hurmaava vaihtoehto yhden yön pysähdykseen. Emäntämme  pyöritti pientä A la belle carpe -majataloaan, jonka yläkerrasta löytyi meille parisängyn ja vuodesohvan kokoinen huone omalla kylppärillä. Huoneen kaikki yksityiskohdat oli tarkasti mietitty, ja sävy sävyyn sointuvat käsipyyhkeet ja vessapaperit ihastuttivat. Ikkunasta näkyi suoraan hevoshakaan ja peltojen taakse laskevaan aurinkoon.

Vauquois

Vauquois

Parasta majapaikassa oli kuitenkin sen emäntä: hän selitti paljon asioita sujuvalla Ranskallaan, ja minä nyökyttelin ymmärtäen yhden sanan sieltä ja toisen täältä. Tärkeimmistä asioista pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen.

Aamulla hän oli valmistanut meille valtavan aamiaisen, johon kuului tuoretta leipää, french toasteja, muroja ja ainakin viittä eri lajia itse tehtyjä hilloja. Jaoimme aamiaispöydän saksaa puhuvan pariskunnan kanssa, ja emäntä taikoi joka kaapin päältä uuden lautasellisen kakkua tai keksejä.

Itselleni ranskalainen makea aamupala oli vähän kauhistus, ja keskityinkin joka paikassa leipään ja juustoon sen päällä. Kaikilta aamupaloilta löytyvät pullat, keksit ja kakut saivat olla hyvin rauhassa, koska ajatus sokeripommista heti aamulla ei hirveästi houkutellut.

Vauquois

Hiljainen aamupäivä Champagnen pääkaupungissa

Parin päivän maaseutukierroksen jälkeen oli vuoro siirtyä takaisin kaupunkielämään. Harjoittelimme sitä lounastauolla Chalons-en-Champagnen kaupungissa, joka sekin heräili vasta lounasaikana. Vaikka Ranskassakin epäilemättä mennään töihin jo aamusta, vaikuttavat aamupäivät aina hyvin uneliailta. Vasta iltapäivällä lounaan jälkeen kadut alkavat täyttyä ihmisistä, ja kaupungit pääsevät näyttämään todelliset kasvonsa.

Chalons-en-Champagne

Troyes

Ristikkotalojen ja katedraalin Troyes

Seuraavat kaksi yötä vietimme kauniissa vuokra-asunnossa Troyes’n kaupungissa. Troyes on noin 60 000 asukkaan kaupunki, joka on erityisen tunnettu saksalaistyylisistä ristikkotaloista. Champagnen alue onkin hyvin lähellä Saksan rajaa, eikä hyppäys rajan yli naapurimaahankaan olisi ollut huono vaihtoehto.

Troyes

Troyes

Troyes

Troyes

Troyes’ta löytyy myös vaikuttava goottilainen katedraali, jossa ei ainakaan arkipäivänä ollut minkäänlaista ruuhkaa. Taivaaseen asti kohoavat tornit, värikkäät lasimaalaukset ja syvä hiljaisuus olivat ihanaa vastapainoa ulkona tapahtuvalle hyörinälle.

Troyes

Troyes

Troyes

Troyes

Nopea pysähdys kuninkaallisilla metsästysmailla

Viimeisenä päivänä ennen iltalennolle suuntaamista kävimme vielä vilkaisemassa Fontainebleaun linnaa. Tämä 1528 rakennettu renessanssilinna sijaitsee alle tunnin ajomatkan päässä Pariisista, ja sopisi hyväksi päiväretkeksi myös Pariisista käsin.

Linnan rakentamisen aloitti Robert II jo vuonna 988, mutta vuonna 1527 Frans I puratti vanhan linnan ja rakennutti tilalle uuden. Arkkitehdiksi kutsuttiin muun muassa Leonardo da Vinci. Suuruutensa linna saavutti Napoleon I:n aikana, ja myöhemmin siellä on majoittunut Euroopan kuninkaallisia aina Ruotsin kuningatar Kristiinasta Pietari Suureen. Koko Fontainebleaun kaupunki sijaitsee keskellä suurta Fontainebleaun metsää, joka aikoinaan toimi kuninkaallisina metsästysmaina.

Fontainebleau

Fontainebleau

Fontainebleau

Fontainebleau

Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvan linnan alue on valtava, ja pelkästään puutarhassa kävelemiseen saisi meidän tahdillamme kulumaan pitkän ajan. Me keskityimmekin tällä kertaa vain linnan ulkopuolisiin tiloihin, emmekä lähteneet sisälle ollenkaan. Sisätilat olisivat epäilemättä olleet upeat, mutta myös niihin olisi saanut kulumaan pitkän ajan. Me keskityimme nyt mieluummin raikkaaseen ulkoilmaan ja liikkumiseen, kun edessä oli vielä vähän autoilua ja sen jälkeen kolmisen tuntia lentokoneessa.

Fontainebleau

Fontainebleau

Fontainebleau

Montmart Lucy

Autonvuokraus aiheutti haasteita tälläkin kertaa

Ranskassa autoilu ja auton vuokraaminen on helppoa. Kotoisat liikennesäännöt pätevät ja ajokulttuuri on hyvin maltillinen. Minä olin erityisen onnellinen vuokra-auton kojelaudasta, jonka näytöstä näki ajonopeuden lisäksi myös nopeusrajoituksen. Jostain syystä rajoituskyltit jäivät koko ajan näkemättä, minkä vuoksi rajoitus omassa näytössä toi lisäturvaa ajamiseen.

Autonvuokrauksen olin tällä kertaa päättänyt tehdä suuren firman kautta, sillä Aviksen tarjoama hinta oli erittäin kilpailukykyinen. Auton vuokraamisen viideksi päiväksi piti tulla maksamaan noin 250 euroa, mikä oli mielestäni oikein hyvä hinta – varsinkin, kun hintaan sisältyi taas lähes 100 euron verran hintaa turvaistuimesta. Ai että minä nautin vuokra-autoilusta siinä vaiheessa, kun ei tarvitse enää ottaa yhtään kallista turvaistuinta!

Yllätys oli tällä kertaa kuitenkin suuri, kun Orlyn lentokentällä autoa palauttaessa laskun kuitti näyttikin 417 euroa eli auton vastaanottanut mies sai jostain yli 100 euron verran lisälaskua. Koska kielimuurimme ei mahdollistanut asian selvittämistä tässä vaiheessa, otin vain kiltisti kuitin ja ajattelin tutkia sitä tarkemmin rauhassa. Tarkalla tutkimisella en saanut sen enempää selville, joten otin yhteyttä Avisin asiakaspalveluun, mutta eipä tuo ole toistaiseksi tuottanut minkäänlaista tulosta. Mutkikkaat autonvuokrauskokemukseni siis saivat jatkoa tästäkin kerrasta.

Troyes

Troyes

Ranskan maaseudulla kannattaa ottaa huomioon se, että vain harvat puhuvat englantia. Isompien kaupunkien ravintoloista saattaa löytyä kielitaitoisia asiakaspalvelijoita, mutta esimerkiksi kaikkien meidän kolmen majapaikkamme emännät puhuivat ainoastaan ranskaa. Saimme kyllä tärkeät asiat selvitettyä, mutta heiltä kyseltäväksi ei kannata jättää mitään tärkeitä yksityiskohtia.

Troyes

Troyes

Epernay

Minusta autoretkemme parasta antia olivat pienet kylät ja kaupungit, joihin pysähdyimme yöksi. Koska meillä oli auto käytössä, pystyin varaamaan huoneet etukäteen netistä vain sillä perusteella, että ne osuvat jollakin tavalla reitillemme. Majoitukset eivät olleet luksusta, mutta eivät olleet hinnatkaan. Ne olivat hyvää perustasoa ja kelpasivat meille mainiosti. Molemmissa oli myös omat hauskat erityispiirteensä: Montmart-Lucyssa tanakka emäntä, joka samalla palveli paikallista väkeä alakerran baarissa, ja Vauquois’ssa hipihiljainen kylä, jonka keskeltä löytyi huikea ensimmäisen maailmansodan aikainen muistomerkki.

Verdunista ja Vauquois’ta voit käydä lukemassa lisää täältä.

Vaikka me olemmekin innokkaita kaupunkilomailijoita, on aina välillä ihanaa lähteä pois kaupungista, ja sukeltaa syvälle maaseudulle. Sieltä voi löytyä vaikka mitä!

Vauquois

Previous Post Next Post

You Might Also Like

24 Comments

  • Reply Marja 3.2.2019 at 11:01

    Kiitos tästä, tuollaisen reissun haluaisin tehdä joskus, sampanja maistuisi ja Ranskan maaseutu houkuttelee aina. Lapset ovat harmillista kyllä nähneet omasta mielestään jo tarpeeksi Ranskaa, joten täytynee odottaa vielä jokunen vuosi.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 4.2.2019 at 14:54

      Onpa hauskaa, että lapset ovat nähneet mielestään tarpeeksi Ranskaa – ehkä silloin on tosiaan hyvä aika vaihtaa kohdetta. Tai sitten jättää lapset kotiin. Toisaalta eihän se Ranskan maaseutu sieltä mihinkään katoa, vaikka muutaman vuoden odottaisikin. Minä pidin erityisesti siitä, että lentämällä Pariisiin pääsi suhteellisen lyhyessäkin ajassa keskelle maaseutua.

  • Reply Jenni / Unelmatrippi 3.2.2019 at 14:14

    Jännä tuo ravintoloiden sulkeminen sunnuntaisin! Täytyy pitää mielessä, että näin voi olla. Olemme nimittäin suunnitelleet kesälle automatkaa Ranskaan (ja muualle Eurooppaan, mutta siis alkumatka olisi Ranskassa). Tuosta autovuokraamon laskusta: joskus lisälaskua voi tulla tietulleista, jotka autossa oleva siru tms. rekisteröi automaattisesti. Eli niitä ei tarvitse maksaa itse tulleissa vaan niistä tulee lasku jälkikäteen. Tästä ei välttämättä teidän tapauksessanne ollut kyse, mutta tuli vain mieleen, että tällaisia systeemejähän on monissa maissa.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 4.2.2019 at 14:57

      Minäkin kuvittelin, että ravintolat ovat ehdottomasti sunnuntaina auki, mutta ei. Ja ravintoloiden sulkeutuminen tiukasti lounasajan jälkeen hämmensi taas kerran, vaikkei sen enää pitäisi mikään yllätys olla. Jotenkin osuimme paikalle aina väärään aikaan. Luulen, että tällä kertaa kyse ei ollut tietulleista, koska ne maksoimme joka kerta kiltisti erikseen. Ylimääräinen summa näyttäisi turhan paljon hinnalta, jonka veloittavat, jos autoa ei ole tankattu palautettaessa – mitään selvää en kuitenkaan kuitista ottanut, eikä Avis minulle koskaan vastannut. Täytyy jatkaa kyselyä, kunhan tässä matkustelulta ehtii 🙂

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas 3.2.2019 at 23:40

    Shampanjaa maakuntaan olisi kyllä hienoa matkustaa. Haluaisin vierailla Shampanjaa tehtailla. Olipa yllättävää, että ravintolat ovat sunnuntaisin kiinni.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 4.2.2019 at 14:58

      Me kävimme vain Moet & Chandonin porttien ulkopuolella, mutta varmasti tehdasvierailukin olisi mielenkiintoinen. Ravintoloiden aukioloa voi toki selittää myös se, että pysähtelimme aika pienissä paikoissa – eivät ne taida ravintolat olla Suomessakaan kovin hyvin auki suurten kaupunkien ulkopuolella.

  • Reply toisiinmaisemiin 4.2.2019 at 08:13

    Täähän kuulosti ihan mun retkeltä😁. Pikkukylissä tunnelma on ihan toista, ja niissä pääsee näkemään paremmin paikallista elämää.
    Tuo auton vuokrauksen säätö on kyllä ärsyttävää. Toivottavasti selvittävät Aviksella mistä oli kyse.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 4.2.2019 at 15:02

      Täytyy myöntää, että noista ristikkotaloista sinä tulet kyllä edelleen ensimmäisenä mieleen. Niiden perässä kannattaa ehdottomasti suunnata Troyes’han (vai miten ihmeessä se taipuu?). Edellisillä vuokrauskerroilla kyllästyin pienten firmojen hintakikkailuun, joten ajattelin nyt vuokrata isolta firmalta – mutta sama kikkailu jatkuu. Toistaiseksi Florida on ollut ainoa paikka, missä olen saanut vuokra-auton ilman mitään temppuiluja. Pitääkö mun harjoitella tätä enemmän vai mitä ihmettä?

  • Reply Martina 4.2.2019 at 13:18

    Oi ihanaa, tällaisen matkan minäkin haluaisin tehdä! Ranskan maaseutu on ollut mielessä pitkään ja juuri Champagnen alue kiinnostaa ehkäpä eniten. Shampanjan ansiosta, tietysti. 🙂 Ja voi vitsit, odotan innolla sitä että meidänkin lapset ovat tuossa iässä. Kiireettömiä illallisia on ikävä.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 4.2.2019 at 15:05

      Champagnen alueelle on todella helppo suunnata, kun sinne on Pariisista niin helppo reitti, ja Pariisiin vielä lentää suhteellisen edullisesti. Lapsetkin jaksavat tuon matkan istua autossa. Ja se on ihan uskomatonta, miten sitä yhtäkkiä tajuaa, että matkailu on saavuttanut uuden tason: lapset oikeasti pärjäävät keskenään sen ajan, kun me syömme rauhassa. Tuokin hotelli oli niin pieni, ettei lapsilla ollut mitään mahdollisuutta eksyä siellä, vaikka olisivat takaisin ravintolan puolelle tulleetkin. Muutenkin pienet paikat, joissa henkilökunta tuntee ja on läsnä, ovat tuoneet lisäturvaa lasten kanssa: heidät uskaltaa laskea ihan eri tavalla liikkeelle keskenään.

  • Reply Aron / Ja sitten matkaan... 5.2.2019 at 23:00

    Champagnessa olisi kyllä kiva päästä autoilemaan. Olemme päässeet vain päiväretkelle Reimsiin. Kiva paikka ja samppanjakellareita riitti, mutta katedraali oli rempassa ja kadut revitty auki ratikkakiskojen rakentamisen takia. Sattui vähän huono ajankohta. 🙂

    Majapaikkanne kuulostivat nappivalinnoilta. Varsin upeita rakennuksiakin tuolla päin näkyy olevan. Tuo linna sentään oli nimeltä tuttu, mutta hieno goottilainen katedraali oli ihan uusi tuttavuus.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 14.2.2019 at 21:31

      Meilläkin oli Reims pitkään suunnitelmassa mukana, mutta koko ajan se tuntui liian isolta pelkäksi lounaskohteeksi, ja toisaalta oli sijainniltaan huono yöpymispaikaksi. Olin muutenkin tyytyväinen päätöksestä yöpyä pienissä kylissä viimeisiä Troyes’ssa vietettyjä öitä lukuun ottamatta. Champagne on hämmentävän helppo kohde autoilulle, koska Pariisissa varsinkin Orlyn lentokentältä pääsee helposti keskelle maaseutua.

  • Reply Pirkko / Meriharakka 6.2.2019 at 20:07

    Telkkarista tuli joulun aikaan joku Todella Upeeta -sarjan speciaali, jossa Edinan & Patsyn näyttelijät kiertelivät tuon alueen shampanjataloja. Sitä katsellessa tuli kyllä mieleen, että tuohan voisi olla kokeilemisen arvoinen kohde – tosin tavismatkustaja ei ihan niin paljoa taitaisi päästä näkemään ja kokemaan kuin nuo näyttelijät 🙂

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 14.2.2019 at 21:34

      Varmasti eivät tavalliset ihmiset pääse ihan niin keskelle kaikkea kuten televisiosarjassa, mutta kyllähän paikalliset viinitilat ovat tietynlaisia lavastuksia jo itsessään. Toki aitoja viinitiloja, mutta kyllä niitä on rakenneltu paljon myös vierailijoita ajatellen. Ilman viinivierailijoita tilat näyttäisivät varmasti erilaisilta. Koska itse en ole niin paljon shampanjan perään, jätimme tilavierailut väliin ja keskityimme historiallisiin kohteisiin. Nekin toimivat hyvin.

  • Reply Rosa 8.2.2019 at 10:14

    Mä stressaan todella paljon autonvuokrausta, koska olen vakuuttunut, että aina on mahdollisuus tulla vedätetyksi, vaikka näin minulle ei ole koskaan käynyt. Olen vain kuullut paljon näitä tarinoita. Ruokailu on aina haastavaa matkalla, koska aikaeron ja matkasuunnitelman takia lounasta ja päivällistä saattaa haluata väärään aikaan. Meillä on ollut yleensä ongelmana, että matkoillamme olemme halunneet syödä päivällistä liian aikaisin.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 14.2.2019 at 21:36

      Autonvuokraus on ärsyttävää hommaa! Vaikka olen tehnyt sitä monta kertaa, niin aina on lopussa vedätetty olo. Aiemmin luulin, että se johtui siitä, kun valitsen aina halvimman vuokraamon, mutta Avisin käyttäminen osoitti, että sama lopputulos on myös isomman firman kanssa. Me olemme yleensä aikaisia lounastajia, mutta tällä matkalla jostain syystä olimme aina lounaskohteessa vasta siinä vaiheessa, kun lounasaika oli ohi. Päivälliset sujuivat hyvin, kun kävimme oikeastaan vain yhtenä iltana ravintolassa syömässä – ja silloinkin hotellin alakerrassa.

  • Reply Tiia 8.2.2019 at 16:37

    Roadtripit on ihan parhaita! Näkee kaiken jotenkin lähempää ja paljon asioita yhdessäkin päivässä. Tosi kaunis valo noissa iltakuvissa 😍

    Euroopan automatkahan tässä vähän houkuttelis…

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 14.2.2019 at 21:39

      Euroopassa on niin paljon hienoja reittejä, joita tekisi mieli ajella. Meille autoilu ei ole ihan niin helppoa, kun takapenkki on aika kärsimätöntä, mutta aina tasaisin väliajoin teemme niitäkin. Pieniin kyliin on aika mahdoton päätyä muuten kuin omalla autolla, niin välillä täytyy vain lähteä ja kuunnella valitusta.

  • Reply Martta / Martan matkassa 9.2.2019 at 15:30

    Ranska on täynnä toinen toistaan ihanampia pikkuruisia kaupunkeja ja kyliä, Champagne ja sen upeat linnat ovat vielä käymättä ja olisihan se ihan huisia piipahtaa jollakin kuplivalla tilalla. Ranskassa ajaminen on helppoa, täytyy vain muistaa että vihreät tiet ovat moottoriliikenneteitä ja siniset ovat moottoriteitä, eli päin vastoin kuin esim. Suomessa ja monissa Euroopan maissa. Toinen vinkki liittyen nopeusrajoituksiin teillä noudatetaan perinteisiä 50,70,90,110,130 rajoituksia ja kylttejä näkyy teiden varsilla mikäli nopeusrajoitus muuttuu.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 14.2.2019 at 21:40

      Minä onnistuin koko ajan ohittamaan nopeuskyltit, minkä vuoksi olin oikein tyytyväinen siitä, että auto kertoi minulle oikean rajoituksen. Ilmeisesti maisemat olivat niin hienot, etteivät kyltit osuneet silmiin 🙂

  • Reply Anna-Katri / Adalmina's Adventures 9.2.2019 at 17:27

    Nuo Champagnen alueen pikkukylät ovat kyllä niin sympaattisia kaikkine viinitupineen ja majataloineen. Täydellistä seutua kyllä roadtripille pysähtelemään ja viipyilemään eri paikoissa. 🙂

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 14.2.2019 at 21:42

      Hauskinta oli huomata, kuinka erilaisia ihmiset olivat pienissä kylissä. Olimme muutaman päivän Pariisissa, missä kaikki ovat tyylikkäitä, mutta maaseudulla ihmiset näyttävät samalta kuin suomalaisellakin maaseudulla: konstailemattomilta. Olin erittäin tyytyväinen päätöksestä pysähdellä pienissä paikoissa, koska ne ehdottomasti toivat uusia ulottuvuuksia matkaan.

  • Reply Outi / Maa Quzuu 9.2.2019 at 23:12

    Kyllä tuo Ranskan maaseutu vaan kiinnostelee vaikka Ranska itsessään on jostain syystä vähän hankala aihe. Lähden pian Nizzaan kuitenkin harjoittelemaan. Ja vaikken minäkään nyt tuon kuohuvan suhteen niin kamalan kriittinen osaa olla, niin olisihan se jotain käydä maistelemassa samppanjaa ihan paikan päällä. Sympaattisen näköisiä ravintoloitakin! NAM! Ehkei se Ranska ihan niin hankala sitten kuitenkaan olisikaan…

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 14.2.2019 at 21:45

      Ranskan maaseutu on aika ihana. Meidän perhekään ei ole oikeastaan matkustellut Ranskassa, koska kaikenlaiset 80-luvun interrailit ja Mururoan ydinkokeet ovat aiheuttaneet pientä boikottia, mutta viime vuosina olemme alkaneet lämmetä sillekin maalle. Ranska ei tosiaan ole sellainen ylimielinen maa kuin minulle on aina opetettu, mutta ei siellä kyllä englannilla pärjää. Tosin miksi pitäisikään, kun ranskaa puhuvia on maailmassa melkein yhtä paljon kuin englantia puhuvia? Kyllä Ranskalle kannattaa antaa mahdollisuus.

    Leave a Reply