*Yhteistyössä Visit Tampere, Dream Hostel & Hotel ja Tullin sauna, sekä Irti maasta Tampere
Kotimaan matkailu on noussut yhdeksi suureksi matkailun trendiksi, ja minäkin koluan mielelläni Suomen omia huippukohteita. Hankaluudeksi vain yleensä muodostuu se, että useimmat Suomen kaupungit heräävät eloon kesäkaudeksi, mutta uinahtavat heti kesän jälkeen taas pitkään uneen. Minä taas viettäisin kesät mieluiten omalla mökillä, mutta talviaikaan ehtisin hyvin tutustumaan Suomen muihin kolkkiin.
Viime vuoden puolella suuntasimme marraskuiseksi viikonlopuksi todelliseen lähikohteeseen Tampereelle. Helsingistä Tampereelle ajaa suoraa moottoritietä noin kaksi tuntia, mutta silti vierailulla tulee käytyä ehkä kerran kymmeneen vuoteen. Ilmeisesti Tampere on niin lähellä, ettei se tunnu tarpeeksi eksoottiselta.
Marraskuinen viikonloppu näytti meille sen, millaisia haasteita kotimaan matkailussa on tuohon vuodenaikaan: koko viikonlopun satoi jäätävää vettä vaakasuoraan. Ulkona oli märkää ja epämiellyttävää, minkä lisäksi pimeä tuli jo iltapäivällä.
Meidän viikonloppumme pelasti se, että matkaohjelmamme oli rakennettu hyvin pienelle alueelle: Tullintorille aivan Tampere-talon kylkeen.
Meidän oli alun perin tarkoitus saapua kaupunkiin ympäristöystävällisesti junalla, mutta viiden hengen junaliput perjantai-iltapäivänä ja sunnuntai-iltapäivänä olisivat tulleet niin paljon omalla autolla siirtymistä kalliimmaksi, että jälleen kerran laiskuus ja pihiys voittivat. Lisäksi meitä houkutteli mahdollisuus pysähtyä sunnuntaina (joka vielä sattui olemaan isänpäivä) kotimatkalla jossain mukavassa paikassa.
Omalla autolla Tampereelle saapuvan kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että parkkipaikan löytyminen on ainakin Tullintorin alueella tasan yhtä vaikeaa kuin Helsingissäkin: kalliit kadunvarsipaikat syövät nopeasti kukkaron puolityhjäksi, ja paikkoja on suhteellisen vähän ainakin mitä lähemmäs raitiovaunutyömaata mennään. Majapaikkamme vinkkasi meille ilmaisesta parkkialueesta Tampere-talon takana, mihin saimmekin auton hyvään säilytykseen heti opettajien messujen päätyttyä lauantaina.
Hostellimajoitusta koko perheelle
Matkamme jännittävin osuus oli majoittuminen hostellissa: lasten kanssa olemme aina matkoilla hakeutuneet vuokrattuihin asuntoihin tai hyvin varusteltuihin hotelleihin, eikä ajatus jaetusta kylpyhuoneesta ole koskaan houkutellut.
Tampereella kuitenkin sijaitsee moneen kertaan palkittu hostelli Dream Hostel & Hotel*, jonka kuuden hengen hostellihuone oli meille juuri mainio. Kolme kerrossänkyä, joiden ruotsalaisia kopioita löytyy niin kotoa kuin mökiltäkin, toivat tutun tunnelman, ja vessatkin löytyivät heti huoneen ulkopuolelta, vaikka osa seurueestamme oli hieman skeptisiä vielä saapuessammekin.
Dream Hostel & Hotel on tamperelaisen pariskunnan Ville ja Eveliina Virkin pyörittämä majapaikka, joka on huomioitu niin suomalaisessa kuin kansainvälisessäkin mediassa jo avaamisvuodestaan 2010 asti. Pariskunnalla on itsellään kolme lasta, minkä vuoksi he ovat liiketoiminnassaan kiinnittäneet erityistä huomiota myös lapsiperheiden majoittumiseen. Riehakkaan juhlimisen sijaan hostellissa oli enemmänkin unelias tunnelma: majoittujat tassuttelivat huoneiden ja vessojen väliä, ja välillä pysähtyivät yhteistilaan lämmittämään syötävää tai keittelemään kahvia.
Keittiö oli hyvin varusteltu, ja kahvia ja teetä löytyi hyllystä keitettäväksi ihan oman maun mukaan. Yllätyin suuresti siitä, että hostelliasuminen voisi itse asiassa olla meille paljon tavallista hotellia kätevämpi: säästäisimme suuren laskun kokkaamalla itse keittiössä ravintoloissa syömisen sijaan. Aina ei tarvitse olla omaa keittiötä, kun yhteiskeittiötäkin voi käyttää.
Lapset innostuivat eniten hyllyistä löytyvistä peleistä. He raahasivat omaan huoneeseen pelattavaksi milloin minkäkin pelin, mutta eihän meillä aikaa pelaamiseen juuri ollut. Myös hyllystä löytyvät lelut olivat mieleen, ja meidän seurueemme piti takuuvarmasti eniten elämää koko hostellissa.
Dream Hostel & Hotelin asiakaskunta oli jotain muuta kuin olin etukäteen ajatellut: joukossa oli muitakin perheitä ja myös paljon vanhempaa väkeä, kun taas juhliva nuoriso loisti poissaolollaan. Oli myös hauska huomata, kuinka osa majoittujista oli selvästi liikkeellä todella pienellä budjetilla: repuista kaivettiin joka välissä eväitä, joita oli selvästi haalittu matkan varrelta natustettavaksi.
Kaksi yötä Dream Hostel & Hotelin Mustamakkara-nimisessä huoneessa sujuivat mukavasti ja mutkattomasti. Ennakkoasenteet hostellielämää kohtaan karisivat hyvin nopeasti, vaikka patjan alta löytyneet juustonaksut myös muistuttivat siitä, ettei olla viiden tähden hotellissa. Nuorimmainen pahastui ikihyviksi, kun joutui kovan kiljaisun siivittämänä ottamaan löytyneen makupalan pois suustaan – ihan niin rento en minäkään ole.
Jos hostellimajoittuminen kuitenkin tuntuu vähän liian erikoiselta vaihtoehdolta, löytyy samasta rakennuksesta myös hotellin puoli. Vuonna 2014 avatusta hotellista löytyy perinteisiä yhden ja kahden hengen huoneita, sekä hieman hostellin puolta suppeampi yhteiskeittiö. Aamiainen tarjoillaan kadun toisella puolella Tullin saunan ravintolassa.
Suomen saunapääkaupungissa pitää saunoa – ja syödä
Dream Hostel & Hotelin kanssa samaa yritystä on myös kadun toiselle puolelle keväällä 2018 avattu Tullin sauna*, joka on uusi lisä maailman saunapääkaupungin tarjontaan. Tampereen yleiset saunat Rajaportista Rauhaniemen kansankylpylään ovat jo käsite, ja niissä vietetään aikaa. Marraskuisena lauantai-iltana Tullin saunassakin oli useampia seurueita kaveriporukoista vanhempiin pariskuntiin.
Tullin saunasta löytyy kaksi käsinveistettyä hirsisaunaa. Kaksi erikokoista löylyhuonetta varmistavat sen, että jokainen voi valita itselleen sopivamman löylyn ja löylyseuran.
Saunomisen lomassa voi istuskella takkahuoneessa tai piipahtaa ulkona. Minua vilvoittelu marraskuisessa sateessa ei houkutellut – varsinkaan, kun kyseessä on lastauslaituri kadun varrella, mutta osa perheestä kyllä nautti mahdollisuudesta suuresti.
Minä taas nautin siitä, että lapsille oli täälläkin tarjolla leluja. Iso valikoima vesileluja ja vateja varmisti sen, että itse sai myös istua hetken löylyissä. Ainoa miinus oli se, ettei kummastakaan saunasta näkynyt ulkopuolelle, mutta ehkä se on se hinta, joka tunnelmallisesta hirsisaunasta pitää maksaa.
Ja kuten saatatte arvata, minä en viitsinyt lauantai-iltana heilua saunassa kameran kanssa. Hienoja sisäkuvia kannattaa käydä vilkaisemassa Tullin saunan omilta sivuilta.
Tullin saunassa kaikki yksityiskohdat on mietitty huolella: jo saunalle tullessa saa käteensä alumiiniämpärin, josta löytyvät pyyhe ja istuinalusta, sekä teräskuppi juomaa varten. Juomia ja ruokia saa tilattua saunan puolelle myös saunomisen lomassa. Pesuhuoneesta taas löytyy niin pitkä rivi erilaisia shampoopulloja ja saippuoita, että jokainen varmasti löytää itselleen sopivan.
Saunomisen jälkeen me söimme saunan ravintolassa, johon keittiömestari Sakari Savolainen on kehitellyt suomalaiseen ruokaperinteeseen pohjautuvia annoksia. Ravintolaa meille suositteli myös Tampereen ruokalähettiläs Janica Brander, jolta kyselin ravintolavinkkejä etukäteen. Kiitos Janica vinkeistä – enää ei tarvitse jännittää!
Ruoka oli todella hyvää, mutta kaikkein parasta kokemuksessa oli se, että kesken ruokailun henkilökunta vinkkasi meille takaa löytyvästä leikkihuoneesta. Vaikka olimme nauttineet jo aamupalan samassa tilassa, emme olleet huomanneet huonetta, josta löytyi piirustusvälineiden lisäksi esimerkiksi pitkä junarata, jonka parissa lapset viihtyivät meidän koko moniosaisen menumme ajan. Me olimme itse asiassa aikaisemmin valmiita lähtemään hostellin puolelle nukkumaan, kun taas lapset olisivat jatkaneet leikkiä vaikka myöhään yöhön.
Hauskaa tekemistä löytyy korttelin päästä
Dream Hostel & Hotelin sijainti Åkerlundinkadulla oli meille aivan ihanteellinen, sillä Tampere-talon sisäänkäynti on tien toisella puolella hostellin sisäänkäynnistä. Tampere-talosta taas löytyy kohde, jota lapsiperheen on vaikea ohittaa: maailman ainoa Muumimuseo*.
Museo ei ole suuren suuri, ja on selvästi keskittynyt alkuperäisiin Muumihahmoihin ja Tuulikki Pietilän tekemiin asetelmiin, mutta me viihdyimme siellä pari tuntia erinomaisesti. Lapset toki kaipasivat japanilaisista piirretyistä tuttua vaaleaa hattaraa, mutta ainakin meitä aikuisia näyttelyn tummat sävyt ja alkuperäiset hahmot miellyttivät suuresti.
Ihan pienten lasten kanssa en ehkä kuitenkaan näyttelyyn lähtisi: varsinaista tekemistä ja koskemista on aika vähän, ja tummat tilat saattavat olla aika ajoin jopa vähän pelottavia. Sen sijaan alkuperäisistä Muumihahmoista kiinnostuneille aikuisille museo on juuri oikea paikka, ja suurin osa vierailijoista vaikuttikin olevan aasialaisia turisteja.
Pisimmän ajan me viihdyimme museon työpajassa, jossa sai askarrella varjonukkeja. Tytöt askartelivat omat möröt, ja lisäksi tekivät varjoteatteria jo valmiiksi tehdyillä nukeilla. Varjoteatterin parissa vierähti pitkä aika, vaikka kyse on harvinaisen yksinkertaisesta taidemuodosta.
Matkalla Muumimuseoon teimme myös pienen koukkauksen viereiseen Sorsapuistoon. Ikävästä kelistä huolimatta oli pakko saada vähän raitista ilmaa, minkä vuoksi kävimme pyörähtämässä Sorsapuiston leikkipaikalla. Se oli hieno, ja paremmalla ilmalla olisimme viihtyneet siellä varmasti pitkään. Jos siis Muumimuseoon suuntaa kesäkaudella, kannattaa ehdottomasti varata vähän aikaa myös Sorsapuistolle. Siellä voi esimerkiksi pitää evästauon leikkien lomassa.
Me suuntasimme museosta muutaman korttelin päähän lähes Tammelan torille, mistä löytyi myös Janican suosittelema Malabadi. Tämä turkkilainen ravintola lunasti kyllä odotukset täysin, vaikkemme tarjolla ollutta brunssia tällä kertaa syöneetkään. Lapsille yritin tarjota brunssia viimeiseen asti, sillä varsinkin pienin olisi saanut syötyä jo pelkkiä jälkiruokia brunssista veloitetun kahden euron arvosta. Lapset kuitenkin halusivat tilata listalta ranskalaisia, joten minkäs teet.
Kauppakeskuksesta löytyy mahdollisuus urheiluun
Museovierailun lisäksi kaipasimme päivään hieman liikuntaa, jota ulkona ei vesisateessa viitsinyt harrastaa. Ratkaisuksi löytyikin Irti maasta -kiipeilykeskus*, joka sijaitsee Tullintorin kauppakeskuksessa. Ajatus kauppakeskuksessa sijaitsevasta kiipeilypaikasta on hieman omituinen, mutta yllättäen ratkaisu on erittäin toimiva. Pieneenkin tilaan on mahdollista mahduttaa monta seinää, jotka kohoavat ainakin toiseen kerrokseen asti.
Irti maasta -keskusten toimintaperiaate on yksinkertainen: vartti ennen kiipeilyajan alkamista kokoonnutaan alkuinfoon, jossa kerrotaan turvallisuussäännöt, ja opetetaan valjaiden kiinnitys. Ohjaaja tarkistaa jokaisen kiipeilijän valjaat, jonka jälkeen pääsee seinille. Jokaisella kapealla kiipeilyseinällä on oma turvavaijeri, johon kiipeilijä aluksi kiinnittää itsensä. Kiivettyään tarpeeksi korkealle ylöspäin hän heittäytyy vaijerin varaan ja laskeutuu sulavasti alas. Minun tapauksessani tosin ei sulavuudesta voi ihan puhua, mutta aina silloin tällöin onnistuin myös laskeutumaan jaloilleni.
Kiipeilemisessä ei ole ikärajaa, mutta painorajoitus on 15 kiloa. Me huomasimme, miksi tällainen rajoitus on, sillä yli 15 kiloa painava nuorimmainen ei silti onnistunut pitämään varpaitaan maassa, vaan vaijeri yritti nostaa hänet väkisin ylöspäin. Jos hän olisi lähtenyt kiipeämään seinää ylös, ei painovoima olisi saanut häntä vaijerilla tuotua alas. Hän tyytyikin sitten katsomaan muiden kiipeämistä – ja vähän lastenohjelmiakin siinä odotellessa.
Isommat lapset taas tykästyivät kiipeilemiseen kovasti: jokainen saa mennä seiniä ylös omaan tahtiinsa, eikä ole pakko kiivetä ihan ylös asti. Painovoima kyllä tuo alas, vaikka menisi vain muutaman metrin ylöspäin. Minä myös pidin kovasti siitä ajatuksesta, etten ollut kaverin varmistuksen varassa, vaan turvavaijeri huolehti siitä, että tulin alas turvallisesti. Täytyy kuitenkin sanoa, että hyppääminen korkealta vaijerin varaan oli pelottavinta, mitä olen tehnyt todella pitkään aikaan. Mitenkään en tottunut siihen, että yhtäkkiä vain päästän siellä korkealla irti ja luotan vaijeriin.
Konsepti on yksinkertainen, mutta äärimmäisen toimiva tapa liikkua pienissä sisätiloissa. Riemu olikin suuri, kun selvisi, että myös Helsingin uuteen Rediin on avattu Irti maasta -keskus. Ehdimme heti marraskuussa käydä testaamassa myös Redin keskuksen, ja kun lapset vielä kävivät siellä koulun kanssa, alkoi suurin into kiipeilyyn laantua. Silloin tällöin harrastettuna kiipeileminen on kyllä hyvä tapa liikkua.
Viikonloppu marraskuisessa Tampereen kaupungissa tarjosi meille paitsi kiipeilyä ja muumeja, myös ennen kaikkea monia hauskoja hetkiä perheen parissa. Jo pelkkä ulkoilu viileässä Sorsapuistossa, sauna tunnelmallisessa Tullin saunassa ja majoittuminen kerrossänkyihin hostellissa jätti mieliin monta mukavaa muistoa.
Parasta oli huomata se, kuinka skeptisten perheenjäsenten päät käännettiin kerta toisensa jälkeen: he yrittivät protestoida ensin hostelliasumista vastaan, ja sen jälkeen etenkin kiipeilemistä vastaan, mutta niin vain kaikki kiipesivät apinoina seinille ja tekivät tyytyväisinä pesät Dream Hostelin kerrossänkyihin. Käytävillä olevat vessat muodostuivat lasten keskuudessa ihan hitiksi, koska kerrankin meidän ei tarvinnut viiden hengen perheenä jonottaa aina yhteen ja samaan vessaan.
Parasta kuitenkin oli se, että kun kerran olimme saaneet auton parkkiin Tampere-talon taakse, meidän ei tarvinnut poistua parin korttelin alueelta kertaakaan. Saman pienen alueen sisältä löysimme ulkoilua, sisäurheilua, museon, saunan ja kaksi erittäin hyvää ravintolaa.
Muu osa Tamperetta sai minun puolestani jäädä odottamaan parempia kelejä.
No Comments