Kolmen koon syksy: Mitä annettavaa Keravalla on Kouvolan ja Kotkan jälkeen?

Kouvola, Kotka ja Kerava. Tämä syksy on ollut täynnä kotimaan matkailua Suomen jännittävimpiin kaupunkeihin. Tai ehkä enemmänkin niihin kaupunkeihin, joihin ei ensimmäiseksi tulisi mieleen lähteä matkailemaan. Nämä kolme paikkaa kuuluvat aika harvan matkailijan haavelistalle, vaikka Kotka juuri sijoittuikin Mondon vuosittaisessa äänestyksessä jaetulle ensimmäiselle sijalle kotimaan kohteiden sarjassa.

Elokuisesta Kouvolasta kuitenkin löytyi luontoa, ja Kotkasta taas suuria seikkailuja. Kymenlaakson suuret kaupungit osoittivat sen, että niissä voi viettää aktiivisia hetkiä, ja nauttia maisemista ympärillään. Mitä ihmettä Keravalla sitten oli enää annettavaa näiden kahden jälkeen?

Kerava

Kerava

Keravalla on Suomen pisin ja vanhin kävelykatu

Tai näin ainakin Keravalla mainostetaan. Vähän samanlaista mainoslausetta käyttää kuulemma myös Pori, mutta kyllä Keravan kävelykatu oli ainakin Kouvolan Manskia pidempi. Kävelykadulla myös näimme paikallisen kuuluisuuden Koiramiehen, ja löysimme tiemme Keravan torille, jossa lauantaiaamupäivänä oli paikalla kaksi myyjää.

Kävelykadun varrelta kuitenkin löytyi keskustan sydän Kulmakonditoria. Vaikka keskusta muuten oli hiljainen ja uinuva, pursui Kulmakonditoria väkeä. Ihmisiä tuli sisään ja meni ulos nopeampaan tahtiin kuin minä sain nuudeleita syötyä. Ja hyviä nuudeleita olivatkin: hieman tulinen katkarapuwokki oli oikein mainio lounas.

Pääruokia tärkeämpi kokemus olivat kuitenkin jälkiruoat, joita notkui Kulmakonditorian vitriinissä pitkässä rivissä. Emäntämme Sonjan vanha suosikki marjakori ei valitettavasti enää kuulunut valikoimaan, mutta minun valitsemani mandariini-pähkinäkakku ja Sonjan lautaselle päätynyt valtava mansikkacroissant kyllä maistuivat hyvin.

Kerava

Kerava

Paikallisoppaiden mukaan Kulmakonditoria on ollut aina keravalaisten olohuone. Sinne tullaan syömään, juomaan kahvia ja nauttimaan pullasta samalla, kun katsellaan kävelykadulla ohi kulkevia ihmisiä. Osa porukoista oli selvästi istunut pöydässään jo pitkän tovin, kun taas toiset kävivät nappaamassa pikaiset pullakahvit ja jatkoivat matkaa. Tervehdyksiä kuitenkin heitettiin toisille koko ajan.

Lounaan meille tarjosi Kulmakonditoria – kiitos siitä! Jos nyt mielenne tekee lähteä Keravalle päiväkahville, kannattaa tarkistaa ensin Kulmakonditorian sijainti. Paikka on muuttamassa vähän matkan päähän Kauppakaari kasiin.

Kerava

Kerava

Keravalla on kulttuuria

Jos minun olisi pitänyt etukäteen nimetä joku keravalainen hahmo, ei mieleeni olisi tullut yhtään ketään. Paitsi tietenkin asiantuntevat paikallisoppaamme Lähtöportin Mika, FiftyFiftyn Sonja ja Maa quzuu Outi.

Paikan päällä kuitenkin selvisi, että Keravalla on käynyt vähintäänkin kääntymässä iso joukko suomalaisia kulttuurivaikuttajia. Heitä varten on jopa perustettu oma walk of fame suoraan torilta ylös Aurinkomäelle. Oman laattansa ovat saaneet ainakin Pentti Saarikoski, Akseli Gallen-Kallela, sekä Idols-tähdet Jani Wickholm ja Martti Saarinen.

Kerava

Kerava

Kerava

Kerava

Kerava

Kulttuuripersoonien joukosta löytyy myös urheilulegenda Volmari Iso-Hollo, jolle kaupunkiin on tähtilaatan lisäksi pystytetty myös ihan oma patsas. Patsas ei löydy urheilukentän laidalta, vaan paikallisille tutun Galleria Allin edestä. Tämä pieneen puutaloon perustettu galleria tuli monille junamatkustajille tutuksi muutama vuosi sitten, kun se peitettiin täysin vaaleanpunaiseen pitsiin, josta osa on säilytetty yläkerran ikkunassa.

Kerava

Kerava

Kerava

Gallerian lähellä hämmästelimme Keravan kirjastoa, jonka eteen on rakennettu valtava vesiallas. Kaukaa katsottuna allas muistutti jonkin verran Kouvolassa sijaitsevaa Aquaparkin vesipuistoa, jonka vesisuihkut ruiskuttavat kylmää vettä kaikkien päälle. Keravan Aquaparkista oli sentään mahdollista selvitä kuivin jaloin, kun ylitti vesialtaan kivipaasia pitkin juuri sillä hetkellä, kun vesisuihkuissa oli pieni tauko.

Lisää Kouvolaa löysin sisältä kirjastosta, missä oli meneillään dekkaritapahtuma. Kouvolan Dekkaripäivät ovat monipäiväinen tapahtuma, kun taas Keravan kirjastossa kuuluisa dekkaristi puhui noin kymmenpäiselle yleisölle. Mukaan mahtui hyvin.

Kirjaston ilmoitustaululla meitä myös tervehti muusikko Eero Hämeenniemi, jonka konsertti oli lähestymässä. Vasta kuvasta tunnistin, että siellähän se Hämeenniemi istui meidän vieressä Kulmakonditoriassa, ja puhui viisaita musiikista ja kulttuurista.

Kerava

Kerava

Kerava

Kerava

Korkeamman kulttuurin lisäksi Keravalla on hyvin vahva graffitikulttuuri. Kaupungissa on perinne, että purettavat kohteet otetaan ensin graffitimaalarien käyttöön, ja Keravalla on ollut suuriakin kohteita täynnä maalauksia. Me kävimme pyörähtämässä suljetun huoltoaseman pihalla, jonka purkulistalla oleva rakennus oli jo maalattu monenlaisin kuvioin. Vähän alkoi surettaa, että kohta rakennus maalauksineen puretaan, mutta tietynlainen kertakäyttöisyys kai sopii graffitikulttuuriin ihan hyvin.

Kerava

Kerava

Kerava

Kerava

Graffiteihin oli mahdollista törmätä muuallakin: jopa ihan Galleria Allin edessä on työmaakontti, jonka sivut on koristeltu maalauksin.  Yöllä myös kävimme vilkaisemassa alikulkutunnelia, joka kertoi meille Keravan olevan kovempi kuin Compton. Vähän vaikea sitä oli kuvitella, kun samaan aikaan viereisen talon parvekkeelta raikasi radion säestämä tangoesitys.

Kerava

Kerava

Kerava

Kerava

Keravalla on kivisilta

Kotkasta ja Kouvolasta löytyy paljon siltoja, sillä varsinkin Kotkan keskustaan päästäkseen täytyy niitä ylittää, kun koko keskusta on perustettu saarelle. Kouvolan kuuluisin silta taas on Lapinsalmen riippusilta, joka pääsi otsikoihin, kun sen ripustukset viime kesänä pettivät.

Keravalla kuitenkin on ihan oikea kivisilta, jota muutamat vertasivat Italian legendaariseen Ponte della Maddalenaan. Keravan silta kulkee aivan Keravan kartanon läheltä keskellä maalaismaisemia. Kivisilta on rakennettu 1800-1900-luvun vaihteessa siitä syystä, että siihen aikaan Tuusulan kuntaan kuulunut Kerava ei ollut tyytyväinen naapurikuntansa Sipoon tapaan hoitaa siltaa. Kunnat eivät päässeet yksimielisyyteen siitä, kumman pitäisi korjata koko ajan rikki oleva puusilta, minkä vuoksi tilalle päätettiin rakentaa kestävä kivisilta.

Tänä päivänä kivisilta on hyvä paikka tulla katselemaan kauniita keravalaisia maalaismaisemia, sillä niitäkin löytyy – aivan kuten Kotkasta ja Kouvolastakin. Pellot ja hevostilat alkavat heti teollisuusalueen vierestä, mutta oikeaan suuntaan katsoessa voisi kuvitella olevansa kauempanakin maaseudulla.

Kerava

Kerava

Kerava

Keravalla pääsee pitkospuille

Urbaanin kaupunkimaiseman ja laajojen peltojen lisäksi Keravalta löytyy paikka, jossa kulkiessaan voisi kuvitella lähteneensä kauemmaskin pohjoiseen. Pientä Ollilanlampea kiertää sorareitti, joka yhdellä laidalla vaihtuu pitkospuiksi. Puut kulkevat lammen ja suon välistä, ja etenkin suolle päin katsoessa maisemat muistuttavat pohjoisen eräreittejä.

Hieman Ollilanlampi ehkä kuitenkin häviää Kouvolalle, jonka Repoveden kansallispuistossa on vaellusreittejä kymmeniä kilometrejä, samoin kuin Kotkan Valkmusalle, jonka loputtomista pitkospuista olen vain nähnyt kuvia. Mutta keravalaiseksi maisemaksi Ollilanlampi teki vaikutuksen – varsinkin, kun vierailuamme sävytti kaatosade, joka yhdistettynä pilvien takaa pilkottavaan aurinkoon ja kymmeniin sorsiin heitti meidät aivan uudenlaiseen maisemaan.

Lammella minulle kuitenkin paljastui näky, jota en osannut odottaa: erämaiseman yli laskeutui koko ajan suuria lentokoneita. Tämä näky seurasi meitä koko päivän, enkä ollut koskaan tajunnut, että Helsinki-Vantaata lähestyvät matkustajakoneet aloittavat laskeutumisensa juuri tuossa Keravan kohdalla. Ilmeisesti paikalliset ovat tottuneet koneisiin, mutta minä en pystynyt pitämään silmiäni pois taivaalta missään vaiheessa.

Kerava

Kerava

Kerava

Kerava

Kerava

Kerava

Kerava

Keravalta näkee kauas

Meidän Kerava-päivämme alkuperäinen suunnitelma oli mennä kiipeilemään Talma Active Parkin korkeuksiin. Kesken lounaan kuitenkin saimme viestin, ettei kiipeileminen onnistu kovan tuulen takia. Vaikka ensin harmitti hieman, nielimme pettymyksemme, kun ulkona tuuli meinasi jo maan tasalla viedä mennessään, ja sade juoksutti tasaisin väliajoin sisätiloihin.

Päätimme kuitenkin uhmata säätä ja kiivetä korkealle eli Keinukallion päälle. Suunnitelma ei ollut kovin uhkarohkea, sillä ylös johtavat porrasjuoksuun tarkoitetut portaat, joita pitkin pääsee hyvin sutjakasti ylös ja alas myös huonon kelin iskiessä.

Meidän onneksemme ilmat suosivat juuri tuota Keinukallion käyntiä, sillä saimme kiivetä portaat kauniissa auringonpaisteessa, ja vielä ihailla kauas ulottuvia maisemia. Korkealta näkyivät paitsi Tuusula ja Sipoo, myös ne pellot ja hevostilat, joiden ohi olimme juuri aiemmin ajelleet. Ylhäältä katsottuna Kerava näytti oikein vihreältä ja kauniilta. Alhaalla kulkivat urheilupolut, joista tulivat mieleen Kouvolan mäkihyppymäet, joiden juurella ehdin asua pari vuotta kauan sitten. Suomalaisessa maisemassa perinteiset talvilajit lunastavat paikkansa edelleen.

Kerava

Kerava

Kerava

Kerava

Kerava

Löytyikö Keravalta jotain uutta?

Kotkan ja Kouvolan rinnalla Kerava muistuttaa hyvin samanlaista suomalaista kaupunkia – paitsi paljon lähempänä Helsinkiä. Puolen tunnin junamatkan päästä löytyy oma maailmansa, jossa piipahdetaan lauantaina Kulmakonditoriaan pullakahville, ja mennään sen jälkeen juoksemaan Keinukallion portaita.

Keravalla ilahdutti erityisesti sen panostus graffiteihin. Kotka on jo muutaman vuoden ajan kasvattanut seinämuraalien määrää, kun taas Kouvola alkaa vasta hiljalleen heräilemään siihen, että ympäristöä voisi koristaa silläkin tavoin. Keravan keskusta oli yllättävän värikäs ja monimuotoinen.

Kerava

Ihmisiä vaikutti etenkin lauantai-iltana olevan liikkeellä yhtä vähän kuin Kotkassa ja Kouvolassakin, mikä on tällaiselle Kallion asukkaalle hämmentävää. Rautatieaseman kyljessä olevat sushiravintola ja baari olivat melkein meidän yksityiskäytössämme, ja Galleria Alliin saimme tutustua ihan keskenämme. Muutamia juhlijoita sentään löysimme vanhaan kioskiin perustetusta salakapakasta Alcatrazista (tai Alcatazista – kuten ulkomainokset kertoivat). Kaikella mahdollisella rekvisiitalla sisustettu tila oli houkutellut sisäänsä biljardinpelaajia, tikanheittäjiä ja meidät, jotka kyllä erotuimme pienestä joukosta.

Kerava

Kerava

Kerava

Mutta löysin minä Keravalta yhden asian, joka toi välittömästi mieleen omat lapsuusvuodet Kotkassa: Jaakkolan koulu, jonka pihalla kävimme pyörähtämässä. Kolmesta paikallisoppaastamme kaksi oli käynyt koulua tuossa rakennuksessa, minkä vuoksi kävimme pihalla, vaikka vettä satoi kaatamalla. Koulun koruttomat tiiliseinät ja niihin kömpelösti spreijatut hakaristit toivat heti mieleen Karhuvuoren yläasteen, joka vielä 90-luvulla oli ankein paikka maailmassa. Minun yläasteeni on purettu sisäilmaongelmien vuoksi jo vuosia sitten, mutta Jaakkolan koulu kaikessa karuudessaan seisoo vielä pystyssä Keravalla.

Kerava

Kerava

Luulenkin, että jos olisin Kotkan ja Kouvolan vuosieni jälkeen kaivannut samanlaista maisemaa ja ilmapiiriä, olisin hyvin voinut muuttaa Keravalle – siellä olisi ollut varmasti kotoisaa. Nyt olen kuitenkin päätynyt muualle, ja hyvä niin – Keravalla voi piipahtaa aina silloin tällöin pullakahveilla.

Lisää näkökulmia Keravaan voit käydä lukemassa näistä blogeista:

Lähtöportti: Keravan kätketyt helmet

Merjan matkassa: Pitkospuita ja purkutaidetta Keravalla

FiftyFifty: Päivä Keravalla sujuu rattoisasti, kun mukana on huumorintajua

Toisiin maisemiin: Kerava yllättää jälleen

Kerava

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply