Mitä berliiniläiset lapsiperheet tekevät vapaa-ajallaan? Ajelevat laatikkopyörillään ympäri kaupunkia ja parkkeeraavat leikkipuistoon. Siellä lapset rynnivät ylös liukumäkiä ja alas pitkiä tankoja, ja vanhemmat seisoskelevat ringissä tai istuvat vierekkäin penkillä syömässä pizzaa ja juomassa olutta. Eivätkö he koskaan urheile?
No tietenkin urheilevat, mutta eihän näitä urheilevia perheitä näy niillä nähtävyyksillä tai niissä leikkipuistoissa, joissa me turistit käymme. He käyvät harrastamassa jossain ihan muualla.
On kuitenkin yksi urheilulaji, joka näkyy hyvin myös Berliinin puistoissa, ja jota harrastavat kaikenikäiset ihmiset suurina joukkoina. Tämä urheilulaji on pöytätennis, jota meidänkin piti lähteä Berliinissä lomaillessamme kokeilemaan.
Meidän perheemme tapauksessa lasten liikkuminen ei olisi Berliinissäkään ollut mikään ongelma, sillä leikkipuistot liikuttavat lapsia tehokkaasti. Kun vielä kaiken niiden ulkopuolisen ajan kävelee kuumia katuja paikasta toiseen, saavat lihakset töitä täysin yrittämättä. Suurempi ongelma olisimmekin olleet me vanhemmat, joiden olisi ollut äärimmäisen helppo istahtaa puiston penkille ”vahtimaan tavaroita” sillä aikaa, kun lapset juoksevat, hyppivät ja kiipeilevät. Itse en koe olevani omimmillani korkeilla kiipeilytelineillä tai ahtaissa putkiliukumäissä. Berliinin leikkipuistoissa on vieläpä aina niin paljon lapsia, että vanhemmat ovat siellä vain jaloissa.
Vanhempien pelastus ovatkin pingispöydät, joita on lähes kaikissa leikkipuistoissa. Paksusta betonista rakennetut pöydät ovat tukevia ja seisovat paikoillaan säästä huolimatta. Pingismailoja ja palloja taas myydään kätevissä seteissä ainakin kaikissa lelukaupoissa, ja samanlaisia kymmenen euron settejä näkyi monen perheen kainalossa.
Pöytätennis on vieläpä koukuttava laji: ensin tuntuu, että pallo lähtee täysin väärään suuntaan ja mailakin on väärin päin kädessä – mutta pakko on kokeilla vielä kerran. Lyönti lyönniltä homma alkaa sujua paremmin ja lapsuuden pöytätennisturnaukset alkavat muistua mieleen. Maila istuu käteen paremmin, ja lyönnit saavat uutta voimaa. Millään ei malttaisi lopettaa ja antaa mailaa välillä lapselle.
Pöytätennis sopii myös hyvin koko perheen lajiksi: koululaiset pallottelevat sujuvasti keskenään, mutta lisää haastetta tuo aikuinen pelikaveriksi. Kolmevuotiaskin huitoo mailalla niin tehokkaasti, että palloja saa olla etsimässä milloin minkäkin pusikon juurelta. Peliä voi kuitenkin muokata sen mukaan, kuinka taitavia pelaajia on kyseessä.
Toisaalta vanhemmat saavat aikaan pitkän ja hikisen ottelun, kun on pelattava tosissaan. Perheen pöytätennismestaruutta ei voi hävitä, koska liikkeelle lähdetään samasta lähtötilanteesta.
Erityisen hyvää ajanvietettä pöytätennis on isommalle koululaiselle, joka ei enää jaksa koko aikaa roikkua kiipeilytelineissä tai jonottaa pienten kanssa keinuun. Pienempien leikkiessä hän voi lätkiä vanhempien kanssa palloa, ja taito kasvaa isoin harppauksin.
Ainoa asia, joka Berliinissä haittaa pöytätenniksen pelaamista, on lajin suosio. Erityisesti ilta-aikaan, jolloin olisi mukavan viileää pelata, pöydät ovat täynnä töistä päässeitä aikuisia. Monissa paikoissa pöytien ympärille on kerääntynyt isoja porukoita, jotka vuorotellen lätkivät palloa. Omat pelisuunnitelmat saattavat karahtaa siihen, mutta onneksi itsellä on lomalla aikaa pelata myös keskellä päivää.
Viikon harjoitusleirin ja hikisten hetkien jälkeen kuuluukin enää yksi kysymys: missä ovat Helsingin leikkipuistojen pöytätennispöydät?
2 Comments
Mä oon kiinnittänyt myös huomiota lukuisiin pöytätennispöytiin leikkipuistossa täällä Düsseldorfin suunnalla. Liekkö kyseessä koko Saksan laajuinen innostus vai miten? Täytyykin nyt kesäaikaan aktivoitua, vaikka kyllähän tuota voisi melkein läpi vuoden täällä pelailla ?
Hauskaa, että lajia harrastetaan ahkerasti muuallakin Saksassa. Pöydät sopivat tosi hyvin leikkipuistoihin, ja toivon tosiaan, että Suomenkin leikkipuistoihin saataisiin niitä. Sillä saisi isommatkin lapset viihtymään puistossa, kun kiipeileminen ja liukumäki eivät enää riitä.