Parhaita fiiliksiä: Sri Lankan kohokohdat värikuvina

Matkamme Sri Lankaan oli täynnä kohokohtia: yhteisiä hetkiä, erikoisia tapaamisia ja auringonlaskuja. Näimme paljon, koimme vielä enemmän, eikä matkan olisi toivonut loppuvan ikinä. Hyvä fiilis seurasi mukana koko ajan.

Tämän kuukauden Instagram Travel Thursdayn teemana on moniulotteisesti Parhaita fiiliksiä, ja minun parhaat fiilikseni talvimatkaltamme näkyvät juuri Instagram-kuvissa. Kuviin ei ole päässyt hiipimään tarkkaa kuvankäsittelyä tai harkittuja kokonaisuuksia, vaan ne ovat parhaita fiiliksiä juuri sieltä tien päältä, kun tilanne on kiihkeimmillään. Ehkä juuri siksi nuo hetket ovatkin jääneet niin vahvasti muistiin.

Lähtö on aina yhtä maaginen hetki. Astut vähän liian vähissä vaatteissa sisään lentokenttärakennukseen ja alat tutkia suurelta taululta, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Lapset pyörivät ympyrää hermostuneina, ja heidät täytyy ohjata nopeasti turvatarkastuksen läpi ja oman lähtöportin läheisyyteen. Koko matka on vielä edessä, ja arki tuntuu heti kaukaiselta.

Meidän lähtömme oli tällä kertaa rauhallinen: ei kadonneita passeja, ei kovaa kiirettä, eikä liian aikaisia herätyksiä. Koulu- ja harrastuspäivän päätteeksi suuntasimme lentokentälle, mihin mummo oli jo saapunut junalla. Hoidimme lähtötoimenpiteet, kävimme syömässä ja istuimme portille odottamaan. Luvassa oli kuuden tunnin yölento ja vaihto Dohassa, mutta matkaan oli mahtavaa vihdoin päästä.

Matkan ensimmäinen pysähdyspaikka Negombo oli vain laskeutumista varten, ja siihen se toimi erinomaisesti. Loma lähti kuitenkin kunnolla käyntiin vasta, kun saavuimme Kalpitiyan tyhjille rannoille. Suoraan rannalle sijoitettu mökkikylä, pehmeä hiekka ja muutamat mukavat kanssalomailijat varmistivat sen, että Kalpitiyassa viettämämme aika oli ennen kaikkea rentouttava. Rantatuoleilla ei ollut ruuhkaa, ja ravintolassa meille varattiin aina samat muovituolit. Ruoat ja juomat laitettiin omaan laskuun, jota varten ei koskaan kyselty huoneen numeroita tai kuittauksia, koska meitä oli mahdoton sekoittaa keneenkään toiseen.

Kalpitiyassa pääsimme rantalomailun makuun: kuuma hiekka ja viileä vesi olivat hyvä yhdistelmä. Joutilaisuutta ei olisi jaksanut kovin kauan, mutta pari päivää meni helposti. Kalpitiyassa myös tutustuimme erilaisiin eliöihin, joihin törmäsimme myöhemminkin: hyttyset ja hiekkakärpäset olivat armottomia paljasta ihoa kohtaan, muurahaiset syöksyivät jokaisen lojumaan jääneen ruoanpalan ja tahran kimppuun välittömästi, ja oravat kävivät hakemassa isommat syötävät vaikka suoraan mökistä. Ainakin meidän evässämpylämme päätyi pöydältä mökin pihalle täysin huomaamatta.

Kalpitiya siis paitsi opetti meitä nauttimaan olosuhteista, myös suojautumaan muiden lajien varalta: hyttysmyrkyt ja pitkät vaatteet olivat kovassa käytössä, ja eväät piilotettiin kannelliseen roskikseen painavan vesitonkan alle. Näistä opeista oli hyötyä kaikkialla muuallakin.

Aika Sri Lankassa merkitsi minulle myös yhden aikakauden loppua: jätin vanhan vuosikymmenen taakse, ja siirryin seuraavalle kymmenelle. Vaikka ikä on vain numero, tuntuu 40 vuotta jotenkin suurelta askeleelta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen saanut kolme lasta, tehnyt välillä töitä pitkien hoitovapaiden välissä ja työntänyt rattaita menosta ja harrastuksesta toiseen — elämä on ollut yhtä vauva- ja taaperoaikaa jo kauan. Nyt lapset alkavat olla järkevästi toimivia olioita, töissäkin pitäisi käydä vähän paria vuotta pidempään, ja loppuelämä aikuisena ihmisenä häämöttää horisontissa.

Paria päivää ennen syntymäpäivääni kiipesimme Sigiriyan naapuriin Pidurangalan kivelle, mistä avautuivat näkymät kauas srilankalaiseen metsämaisemaan. Mukana olivat lapset, joita ei enää tarvinut työntää kärryissä, vaan jotka kiipesivät jo ainakin jollain tasolla itse. Mukana oli myös äitini, joka monesta luovutusyrityksestä huolimatta pääsi oppaan avustuksella kiperistäkin kohdista, ja ihaili maisemia siinä meidän kanssamme. Ei tämä tähän lopu, vaan tästä voi alkaa mitä tahansa.

Kalpitiyan rantaunelman ja Sigiriyan kaltaisten turistikohteiden jälkeen pääsimme vihdoin sukeltamaan osaksi yhteisöä. Muutimme muutamaksi päiväksi Neluwaan Kanthin perheen vieraiksi, ja päivät täyttyivät yhtäkkiä suloisesta joutilaisuudesta ja ahkerasta teenjuonnista. Hetkeen ei tarvinnut miettiä nähtävyyksiä tai instagram-päivityksiä, vaan tärkeintä oli hymyillä kyläläisille, jotka vuoron perään tulivat katsomaan meitä. Mummo myös otti paikkansa perheen vanhimpana, ja Kanthin perheen vanhimman perässä siirteli tuoliaan varjopaikasta toiseen.

Missään muualla ei samanlainen rauha ole vallannut meitä, kun taas nyt keskityimme läksyihin, kortinpeluuseen ja pihan lintujen seuraamiseen. Vauhdikkaimmat ohjelmanumerot olivat tuktuk-matka lauantaimarkkinoille ja kävelyretki joelle uimaan. Muuten joutilaisuuden rikkoi vain ruokakutsu, kun emäntämme oli taas täyttänyt pöydän herkuilla.

Mirissasta tehty valasretki oli kohokohta paitsi siitä syystä, että näimme ensimmäistä kertaa sinivalaan, mutta myös siksi, että lyhytkin googlaaminen tuotti mieluisan lopputuloksen. Valasretket ovat monien muiden eläinaktiviteettien tavoin hieman epäilyttävä kohde laittaa rahaa: ne on joko voitu järjestää kestävästi ja eläintä kunnioittavalla tavalla – tai sitten ei.

Minä ryhdyin selvittämään tarjontaa vasta viime hetkellä, mutta onneksi törmäsin nopeasti Raja and the Whales -nimiseen yritykseen. Kyseessä on kahden veljeksen pyörittämä firma, jossa heidän lisäkseen on töissä iso kasa heidän serkkujaan ja kavereitaan. Nuoria miehiä oli laivan täydeltä.

Raja and the Whales järjestää valasretkiä omien periaatteidensa mukaan: he lähtevät puolta tuntia muita veneitä aiemmin, että ehtivät karkuun muilta – sillä tavalla valaan luona on vain yksi vene ison lauman sijaan. He myös suostuvat menemään valaiden luokse vain tietyssä järjestyksessä: saman valaan lähelle ei mennä kahta kertaa ainakaan lyhyen ajan sisällä, ettei valas ahdistu. Laivalla muovipullot ja oksennuspussit kierrätetään – toinen veljeksistä osallistui etunenässä oksennusten siivoamiseen ja kiikutti sitten pusseja pois – ja aamiainen tarjoillaan posliiniastioilta. Kalastaja-isän pojat ovat halunneet luopua liikakalastuksesta perheen elinkeinona, ja sen sijaan he vievät turisteja katsomaan valaita niitä kunnioittavalla tavalla.

No whale can swim past these two. These, and at least five other pairs of eyes were paying very close attention on anything moving in the Indian Ocean. This morning we took a trip with @rajaandthewhales to see the mighty blue whale, which we did – a few of them. If you ever want to go out and see those giant creatures in real life, I highly recommend this company. I got a lot of new information on whales and their behaviour – plus they recycle their plastic water bottles AND serve fresh fruit and really tasty omelets for breakfast. Just can't imagine, how they cooked those eggs in that turmoil. ? #whalewatching #rajaandthewhales #bluewhale #mirissa #srilanka #beautifulsrilanka #matkabloggaaja #matkablogi #travelblogger #travelblog

A post shared by Katja Jankeri (@lahtoselvitetty) on

Matkamme suurimpia kohokohtia olivat tietysti hetket lasten kanssa: kuinka heistä taas kuoriutui esiin uusia piirteitä. Vauhdikas keskimmäinen halusi ehdottomasti lähteä mukaan katsomaan Dambullan luolatemppeleitä, vaikka olimme juuri kiivenneet korkealle Pidurangalan kivelle, ja hän itse asiassa innostui näkemästämme eniten. Hän olisi halunnut myös kiertää suuren Kultaisen temppelin ja sen museon, vaikka me vanhemmat olimme illan hämärtyessä jo aivan valmiita hotellille syömään.

Parasta lasten kanssa matkustamisessa on se, kuinka he yllättävät matka toisensa jälkeen: lukutoukasta saattaa kuoriutua innokas urheilija, ja vauhdikas menijä taas saattaa muuttua keskittyneeksi museovierailijaksi. Kun lapset ehdottavat paikkoja ja pyytävät päästä mukaan, muista aina vastata myöntävästi. Kooste siitä, millaista lasten kanssa oli Sri Lankassa, löytyy nyt blogista. Linkki biossa! ✨ ?? The best thing about traveling with children is that they keep amazing me trip after trip: the book worm can turn into a jog, and the one with the fastest pace can all of a sudden be the one, who wants to stand in museums for hours. So when the kids suggest places and ask if they can come along, always remember to say yes. Sri Lanka is also a good place with kids – more about it now on the blog. Link in bio! ✨ ? #srilanka #visitsrilanka #dambulla #dambullacavetemples #srilankawithkids #travelwithkids #travelwithchildren #reissussalastenkanssa #wearetravelmums #adventuringmoms #familytravelblogger #travelblogger #travelblog #matkabloggaaja #matkablogi

A post shared by Katja Jankeri (@lahtoselvitetty) on

Nuorin sen sijaan heitti nurkkaan paitsi kauniit käytöstavat ärhennellessään koko ajan lähestyville paikallisille, mutta myös turhan jäykkyyden, kun väsymyksen iskiessä – vaikka sitten iltaseitsemältä – hän laittoi pään minun syliini, ja kävi nukkumaan. Onneksi Sri Lankassa ei ole muutenkaan tapana käyttää syödessä veistä, sillä niin monta kertaa minä söin yhdellä kädellä nukkuva lapsi sylissä.

Ja ne rannat! Eihän Sri Lanka olisi itsensä ilman unelmarantoja. Me emme varmasti löytäneet niitä kaikkein ihanimpia, mutta silti päivät palmujen alla ja kaulaa myöten vedessä leijuivat eteenpäin kuin unessa. Vaikka palveluja oli helppo löytää, Sri Lankan rannoilta puuttuivat täysin maksulliset rantatuolit tai innokkaat ravintoloiden sisäänheittäjät. Kaupustelijoita oli joillain rannoilla, mutta aika rauhassa heiltäkin sai olla.

Rannat olivat tosin myös julmia paikkoja: aurinkorasvan kanssa kitsaileminen kostautui aina. Millään matkalla meillä ei ole kulunut yhtä paljon +50 -aurinkorasvaa, mutta silti kärähtäneitä ihoalueita löytyi melkein päivittäin. Onneksi useammin meillä aikuisilla kuin lapsilla.

Kun ilta alkoi laskeutua rantojen ja viidakkojen ylle, tunnelma muuttui. Askeleet hidastuivat ja yksin liikkuvat ihmiset alkoivat kerääntyä ryhmiin. Me valuimme illalliselle jonkin katoksen alle ja tilasimme oluet, jos sellaisia tarjolla oli. Siinä, juuri sillä hetkellä, oli kaikki, mitä elämältä ja matkalta saattoi toivoa.

*Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta. IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Vagabonda ja Travellover.

Liity sinäkin mukaan tempaukseen ja jaa reissuinspiraatiota käyttämällä Instagramissa tunnistetta #IGTravelThursday tai #IGTT! Lue tempauksesta lisää täältä.

Minut löydät Instagramista nimellä @lahtoselvitetty.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Virpi/Hätälasku 6.3.2018 at 08:33

    Ihania muistoja ja mukavia kuvia! Niinhän ne parhaat hetket ja fiilikset syntyvät, siinä hetkessä kun tilanne on päällä! Ja hei, ei se 40 niin paha ole! Kuten sanoit, siitä voi alkaa vaikka mitä! 😀 T. muutaman vuoden jo 4:llä vuosikymmenellä seikkallut. 🙂

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 14.3.2018 at 21:24

      Kiitos Virpi! Sitä kun vielä aina muistaisi olla siinä hetkessä, ja jättää kuvien miettiminen vähemmälle. Ja 40 voi tuoda tullessaan vaikka mitä – entistä hurjempia seikkailuja!

  • Reply Travelloverin Annika 7.3.2018 at 22:11

    Ihanaa, että Sri Lanka näyttäytyi teille näin positiivisena. Minä en ensimmäisellä kerralla saanut siitä oikein otetta, mutta jäi tunne, että ehkä pitäisi mennä uudelleen. En esimerkiksi löytänyt rantaa, joka olisi täyttänyt paratiisirannan määritelmän. Enimmökseen oltiin kyllä sisämaassa ja kulttuurin perässä. On helppo uskoa, että tämä oli hyvien fiilisten matka.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 14.3.2018 at 21:28

      Meille Sri Lanka näytti kyllä parhaat kasvonsa jo alusta lähtien. Vähän jännitin etukäteen, että tulisinko pettymään, kun odotukset olivat niin kovat, ja olin lukenut juttuja huijauksista ja muista. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan odotukset täyttyivät – ja ylittyivätkin. Suosittelen ehdottomasti uutta reissua – ehkä se paratiisirantakin löytyisi! Minä haluaisin seuraavaksi itärannikolle, jonka rantoja on myös kehuttu.

  • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA 9.3.2018 at 05:17

    Oi että, juuri samantyylisiä fiiliksiä tälläkin hetkellä täällä Sri Lankassa! On kyllä huikea maa. Odotan itse innolla kanssa meidän perheen tulevaa matkaa Italiaan, jossa matkataan myös kolmessa sukupolvessa – saa nähdä miten menee, ei olla koskaan reissattu perheenä yhdessä. Näitä sun Sri Lankan juttuja on ollut tosi kiva lukea, kivoja vinkkejä saanut myös omaan reissuun.

    Ps. Järkevästi toimivia olioita. :’DD

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 14.3.2018 at 21:32

      Sri Lanka on ihana, ja sinne pitää kyllä ehdottomasti päästä uudelleen. Nytkään ei ehditty nähdä kuin pieni pala maata, vaikka neljä viikkoa pyörittiin ympäriinsä.

      Meille kolmen sukupolven matkat on toimineet tosi hyvin, kun ollaan kaikki aika neuvottelevaa porukkaa. Toivottavasti teillekin tulee kiva reissu Italiaan!

  • Reply traveldreamer17 9.3.2018 at 09:31

    Ihanasti välittyy näistä kuvista lapsiperhematkaamista aidoimmillaan. Tunnistan kyllä fiiliksiä omiltakin reissuilta. Moni tuttu on käynyt Sri Lankassa viime aikoina ja nämä sinun kuvat ja aikaisemmat postaukset kyllä herättää matkakuumetta tuonne suuntaan.
    Myös nelikymppisfiilikset ovat tuttuja. Itsellä vuosia on 41 ja kyllä se vieläkin vähän kirpaisee, että ikä alkaa nelosella, mutta toisaalta elämä on mallillaan juuri näin . Ja ne pikkuisen isommat lapset kyllä mahdollistavat ihan eri tavalla matkoja ja tekemisiä.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 14.3.2018 at 21:37

      Sri Lanka kannattaa kyllä ottaa mukaan tulevaisuuden matkasuunnitelmiin. Vaikka täällä Suomessa on nyt tuntunut olevan jonkinlainen Sri Lanka -buumi, siellä taas paikalliset ihmettelivät, miksi suomalaiset eivät lomaile siellä. Esimerkiksi venäläisiä ja hollantilaisia on todella paljon, mutta suomalaisiin ei juuri törmää. Me nähtiin neljän viikon aikana alle kymmenen suomalaista.

      Lasten kanssa matkustaminen kyllä muuttuu, kun lapset vähän kasvavat. Jo nyt on ihanaa, kun ei tarvitse enää kantaa mukana vaippoja tai rattaita. Eniten odotan sitä, että pieninkin pääsee mukaan aktiviteetteihin, kun nyt hän on vielä vähän sivustakatsojan roolissa.

  • Reply Terhi | VAGABONDA 13.3.2018 at 09:10

    Oi, miten ihana loma! Ja huippua, että pääsitte myös osaksi yhteisöä näkemään paikallista elämää, se oli varmasti antoisa kokemus 🙂 Sri Lanka on kiinnostanut minua jo vuosia, mutta vielä toistaiseksi muut kohteet ovat menneet sen edelle.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 14.3.2018 at 21:47

      Oli kyllä ihana loma! Onneksi päätimme viettää aikaa myös paikallisessa yhteisössä, koska Sri Lankassa turismin varjopuolet tulivat kasvoille todella ikävästi. Tuolla Neluwassa pääsi vähän huokaisemaan siitä, ja samalla näki, miten paikalliset oikeasti elävät turistivirtojen ulkopuolella.

  • Reply Kohteena maailma / Rami 12.4.2018 at 09:45

    Tosta sun Pidurangala Rockin kuvasta ei voi kun tulla hyvälle mielelle, niin on mahtanut olla reissufiilis paikan päällä aivan huikea. Mielettömän upea kuva!

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 12.4.2018 at 23:43

      Täytyy myöntää, että oli aika onnistunut olo, kun pääsimme Pidurangalan päälle. Olin viimeiseen asti valmis luovuttamaan haastavan maaston takia, mutta onneksi opas päätti toisin, ja puoliksi kantoi osan seurueesta ylös asti. Reitin haastavuus näkyy ehkä paidasta, mutta lopputulos oli jokaisen hikipisaran arvoinen. Ja tässä vaiheessa ei vielä tiedetä, miten hankalaa alasmeno oikein on, joten joku ehkä jaksaa jopa hymyillä.

    Leave a Reply