Pieni postikortti Sri Lankasta

Terveiset Unawatunasta! Olemme edenneet tänne monen mielenkiintoisen mutkan kautta, ja nyt nautimme elämästä täällä etelän hiekkarannoilla.

Kuten arvasin etukäteen, netti ei ole toiminut matkan varrella mitenkään moitteettomasti. Yllättäen ilmainen wifi on löytynyt tähän mennessä jokaisesta majapaikasta, mutta sen toimivuus ja nopeus ovat olleet milloin mitäkin. Tästä syystä kanavat eivät ole päivittyneet kovinkaan reaaliaikaisesti.

Negombo

Matkamme on edennyt Negombosta Kalpitiyan, Dambullan, Kandyn, Nuwara Eliyan, Udawalawen ja Neluwan kautta tänne Unawatunaan. Negombossa ja Kalpitiyassa nautimme rantaelämästä, jota erityisesti Kalpitiyassa ei ollut häiritsemässä kovinkaan moni muu turisti. Kalpitiyassa pääsimme myös viettämään päivän World Visionin kanssa, kun piipahdimme paikallisessa esikoulussa ja koulussa, ja pääsimme vierailemaan kummityttöni Nadushan kotona.

Kalpitiya

Muuten vietimme rentoja päiviä rantamajassamme, jonka ötökkäkokoelma alkoi kuitenkin loppua kohti jo vähän ahdistamaan. Dambullassa olikin ihanaa päästä kuumaan suihkuun ja oikeasti puhtaisiin lakanoihin. Dambullasta teimme päiväretken Pidurangalalle, joka sijaitsee aivan Sri Lankan suosituimman nähtävyyden Sigiriyan naapurissa. Meitä ei innostanut lähteä kiipeämään kallion kylkeen rakennettuja portaita pitkin loputtomassa turistijonossa, vaan sen sijaan suunnistimme naapuriäelle, jossa kiipeämisen sai tehdä metsän keskellä. Viimeiset osuudet olivat jo täyttä kalliokiipeilyä, mutta selvisimme kaikki huipulle ja sieltä poiskin. Mukaan ottamamme opas tosin joutui tekemään täyden päivätyön, kun hän nosteli kiveltä toiselle ensin lapsia ja lopuksi mummoa, joka olisi muuten jättänyt leikin kesken jo paljon aiemmin. Ylhäältä avautuivat kuitenkin sellaiset näkymät, että kiipeäminen ehdottomasti kannatti.

Sigiriya

Koska kaikki ensimmäiset majapaikkamme olivat kotimajoituksia hyvin hiljaisissa paikoissa, lähdimme innolla muutamaksi päiväksi Kandyyn keskelle vilkasta kaupunkia. Majoituimme ihan oikeaan hotelliin ja väistelimme vastaantulijoita ruuhkaisilla kaduilla. Todella monen riisi- ja nuudeliannoksen jälkeen oli myös ihanaa mennä illalliselle Pizza Hutiin, jossa lauantai-iltana näyttivät olevan monet paikallisetkin perheet.

Kandyssä minä myös pääsin juhlimaan nelikymppisiäni. Kävimme päivällä kaupungin kuuluisimmalla nähtävyydellä Sri Dalada Maligawalla eli hampaan temppelillä, ja iltapäivän vietimme hotellin uima-altaalla. Illalla kävimme syömässä ihan oikeassa ravintolassa, joka tosin ei tasoltaan yltänyt alkumatkan kotimajoitusten tarjoomuksille.

Kandy

Kandyssä myös jouduimme muuttamaan matkasuunnitelmiamme, kun ajatus junamatkasta Kandyn ja Ellan välillä haudattiin vähin äänin. Paikkalippuja ei juniin enää ollut mahdollista saada, eikä ajatus jonottamisesta junan laiturilla sadan muun turistin kanssa innostanut tarpeeksi. Meidän matkustaja- ja tavaramäärällämme kokemus olisi varmasti ollut enemmän tuskallinen kuin nautittava.

Päätimmekin jatkaa matkaa Nuwara Eliyaan, johon saimme järjestettyä autokyydin lyhyellä varoitusajalla. Auto kiemurteli koko ajan kohoavaa tietä teeviljelmien ja vihannesmaiden keskellä, ja aina tasaisin väliajoin kulman takaa tuli esiin vesiputous. Maisemat olivat matkan siihen astisesti parhaat. Myös Nuwara Eliya teki vaikutuksen: pieni ja siisti kaupunki ylhäällä vuorella tarjosi lapsille siihen asti suurimman elämyksen — suuren leikkipuiston.

Nuwara Eliya

Nuwara Eliyassa ehdimme kuitenkin viipyä vain yhden yön, vaikka kaikki toisin toivoivatkin. Meille oli kuitenkin varattuna kaksi telttaa Udawalawen kansallispuiston laidalta, joten oli lähdettävä matkaan. Udawalawessa kävimme safarilla katsomassa eläimiä ja polskimme uima-altaassa.

Tällä hetkellä matkamme on jo reilusti puolen välin yli. Jos ensimmäinen puolikas koostui merkityksellisistä tapaamisista ja kulttuurista, on toinen puolikas tähän asti keskittynyt enemmän luontokokemuksiin ja rantaelämään. Viimeiset päivät aiomme pyhittää täysin lepäämiselle ja nautiskelulle, sillä ajatus palaamisesta Suomen pakkasiin ei houkuttele yhtään. Tietysti kotiinkin on kiva palata, mutta onhan se nyt ihan mahtavaa, kun muutamaksi viikoksi on saanut unohtaa talvihaalarit ja toppahanskat — sekä auton kaivamisen lumihangen seasta.

Suomi — alahan kehittää kevätilmettä siihen mennessä, kun tulemme takaisin!

Kalpitiya

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply