Itselläni teki pahaa hot pot Taiwanissa, johon oli kala pilkottu muutamaan osaan. Tajusi kyllä, mitä on syömässä. Siihen päälle vielä päälle voimakas haju, niin eihän sitä loppuun tehnyt mieli syödä.
Enpä ole tuota kokeillut. Itse kyllä tykkään kalasta vähän kaikissa muodoissa, joten on vaikea sanoa, kuinka minulla kävisi. Varsinkin, jos haju on epämiellyttävä.
Meidän koiramme rakastavat kuivattuja siankorvia, ne ovat todellakin puhdasta rasvaa ja rustot ritisevät kivasti koirien hampaissa, itse en kyllä söisi.
Tuo Figueres näyttää mukavalta paikalta. Siellä pitäisi käydä!
Minäkin olen katsellut paljon noita koirille myytäviä siankorvia, ja siksi hämmästyin niin suuresti, että orejas a la plancha oli niin paksua rasvaa eikä kuivaa rustoa. Olen aina ajatellut korvien olevan sellaisia kovia ja rustoisia. Eivät ne kyllä olisi olleet sen miellyttävämpää syötävää, joten taidan tulevaisuudessa jättää korvat muille.
Ja tosiaan Figueresissä kannattaa ehdottomasti käydä! Dalín museo on erittäin vaikuttava ja vähän sekopäinenkin, ja sinne pääsee kätevästi junalla Barcelonasta.
Kiitokset haasteeseen osallistumisesta! Hauskoja ja ”hauskoja” ruokamuistoja teilläkin piisaa :).
Rusina muuten on todella outo ruokatuote. Kyllä mä sitä syön jos lautaselle osuu, mutta en vapaaehtoisesti. Rusinat glögissä on jotain todella omituista, mutta maksalaatikossa sitten taas kuuluu olla rusinoita –
paistovaiheessa! Syödessä ne kuuluu nyppiä pois :).
Me syötiin kerran Barcelonassa mahalaukkua ja se oli kyllä oikein pehmeäksi haudutettua. Aika hyvää itse asiassa, vaikka koostumukseltaan vähän sellaista… niljakasta.
Ruoka on kyllä sellainen aihe, että siitä riittää tarinoita – niin hyvässä kuin pahassa.
Minä en pysty syömään rusinoita missään muodossa. Maksalaatikossa niitä saa mun puolesta olla, kunhan saan ne nypittyä pois. Samoin simassa täytyy olla rusinoita, mutten halua niitä edes käymään lasiini.
Hauska tietää, että vatsalaukusta voi oikeasti saada pehmeää! Jotenkin ajattelin, että se on tuomittu olemaan sitkeää. En sitten tiedä, muuttuisiko se pitkään haudutettuna muistuttamaan liikaa läskiä, joka on se toinen inhokkini. Ehkä vielä jonain päivänä rohkaisen mieleni kokeilemaan vatsalaukkua uudelleen, mutta jotenkin salaa jossain ei-niin-hienossa paikassa, jossa sen sitten kehtaa jättää myös syömättä.
7 Comments
Itselläni teki pahaa hot pot Taiwanissa, johon oli kala pilkottu muutamaan osaan. Tajusi kyllä, mitä on syömässä. Siihen päälle vielä päälle voimakas haju, niin eihän sitä loppuun tehnyt mieli syödä.
Enpä ole tuota kokeillut. Itse kyllä tykkään kalasta vähän kaikissa muodoissa, joten on vaikea sanoa, kuinka minulla kävisi. Varsinkin, jos haju on epämiellyttävä.
Meidän koiramme rakastavat kuivattuja siankorvia, ne ovat todellakin puhdasta rasvaa ja rustot ritisevät kivasti koirien hampaissa, itse en kyllä söisi.
Tuo Figueres näyttää mukavalta paikalta. Siellä pitäisi käydä!
Minäkin olen katsellut paljon noita koirille myytäviä siankorvia, ja siksi hämmästyin niin suuresti, että orejas a la plancha oli niin paksua rasvaa eikä kuivaa rustoa. Olen aina ajatellut korvien olevan sellaisia kovia ja rustoisia. Eivät ne kyllä olisi olleet sen miellyttävämpää syötävää, joten taidan tulevaisuudessa jättää korvat muille.
Ja tosiaan Figueresissä kannattaa ehdottomasti käydä! Dalín museo on erittäin vaikuttava ja vähän sekopäinenkin, ja sinne pääsee kätevästi junalla Barcelonasta.
Kiitokset haasteeseen osallistumisesta! Hauskoja ja ”hauskoja” ruokamuistoja teilläkin piisaa :).
Rusina muuten on todella outo ruokatuote. Kyllä mä sitä syön jos lautaselle osuu, mutta en vapaaehtoisesti. Rusinat glögissä on jotain todella omituista, mutta maksalaatikossa sitten taas kuuluu olla rusinoita –
paistovaiheessa! Syödessä ne kuuluu nyppiä pois :).
Me syötiin kerran Barcelonassa mahalaukkua ja se oli kyllä oikein pehmeäksi haudutettua. Aika hyvää itse asiassa, vaikka koostumukseltaan vähän sellaista… niljakasta.
Ruoka on kyllä sellainen aihe, että siitä riittää tarinoita – niin hyvässä kuin pahassa.
Minä en pysty syömään rusinoita missään muodossa. Maksalaatikossa niitä saa mun puolesta olla, kunhan saan ne nypittyä pois. Samoin simassa täytyy olla rusinoita, mutten halua niitä edes käymään lasiini.
Hauska tietää, että vatsalaukusta voi oikeasti saada pehmeää! Jotenkin ajattelin, että se on tuomittu olemaan sitkeää. En sitten tiedä, muuttuisiko se pitkään haudutettuna muistuttamaan liikaa läskiä, joka on se toinen inhokkini. Ehkä vielä jonain päivänä rohkaisen mieleni kokeilemaan vatsalaukkua uudelleen, mutta jotenkin salaa jossain ei-niin-hienossa paikassa, jossa sen sitten kehtaa jättää myös syömättä.