Tarifa – tuulinen taivas

Minä olen aina asunut meren äärellä. Olen kasvanut Kotkassa ja asunut aikuisikäni Helsingissä. Aina, kun lähden kotioveltani kohti Hakaniemen toria, tunnen tuulen tulevan Töölönlahdelta ja aina mereltä asti. Sateenvarjoa en ole tarvinnut vuosiin, koska se ei auta mitään vaakatasossa vihmovaan veteen.

Olen siis aina kuvitellut tietäväni jotain tuulesta. Mutta ei – en tiedä. Tämän minulle opetti Tarifan kaupunki aivan Espanjan eteläkärjessä.

Lähdimme autoretkelle Tarifaan eräänä harmaana ja tuulisena aamuna. Toisena vaihtoehtona oli ollut läheinen Gibraltar, mutta sää ei houkutellut kaapelivaunuajeluun tai apinoiden tapaamiseen. Päätimme siis ajaa vielä hieman pidemmälle Tarifaan.

Tarifa on Pyreneiden niemimaan eteläisin kohta ja siellä kohtaavat Välimeri ja Atlantin valtameri. Kaupungista on vain puolen tunnin lauttamatka Marokon Tangeriin, joten monet turistit käyttävät sitä reittinä Marokon puolelle. Toisaalta se on ollut paljon otsikoissa laittoman maahanmuuton vuoksi, sillä lyhyen etäisyyden vuoksi reitti on suosittu pyrittäessä Afrikasta Eurooppaan.

Tarifa on tunnettu myös rannastaan ja siellä viihtyvät hyvin erityisesti lainelautailijat. Pidellessäni kiinni kampauksestani ymmärsin hyvin, miksi.

Me saavuimme hiljaiseen ja uneliaaseen Tarifaan. Löysimme autolle paikan aivan rannan vierestä ja kurvasimme heti rantakahvilaan tauolle. Kahvila oli kunnon rantabaari: seiniä koristivat surffilaudat ja kilometrin mittaiset drinkkilistat. Huonekalut oli rakennettu laudoista. Yksin hääräävä tarjoilija pahoitteli heti, ettei heillä ollut oikein mitään – paikka kun on off-seasonin vuoksi menossa kiinni. Heiltä kuitenkin löytyi meitä kiinnostavia tuotteita: maitokahvia, appelsiinimehua ja bocadilloja. Hintaa isolle satsille tuli muutama euro.

Aloitimme tutustumisen kaupunkiin rannasta. Tarkoituksenamme oli kävellä sillan yli eteläisimpään kohtaan Punta de Tarifaan, mutta jouduimme heti muuttamaan suunnitelmiamme. Aallot löivät yli paitsi koko sillan, myös korkeiden muurien. Emme olisi mitenkään selvinneet sillan yli kastumatta – jos olisimme ylipäätään selvinneet.

Totuus tuulesta nimittäin selvisi hyvin nopeasti. Atlantin puoleisella rannalla tuuli oli kova: hatut lensivät päästä ja kampaukset olivat entiset. Rattaista sai pitää tosissaan kiinni tai ne olisivat lähteneet tuulen mukaan. Kun menimme kulman taakse lähemmäs Välimeren puolta, jouduimme toteamaan yrityksen mahdottomaksi. Tuuli tuli Välimeren puolelta ja löi vastaan niin kovaa, ettei eteenpäin kirjaimellisesti päässyt. Jouduimme kääntymään takaisin. Kävelyretki oli aivan mahdoton ajatus.

Onneksi kaupunki oli kuitenkin puolityhjä. Pääsimme autolla kapeita pikkukatuja pitkin hyvin lähelle linnoitusta, jota oli helpompi lähestyä pieniä kujia pitkin. Niille tuuli ei päässyt. Samalla pääsimme vaeltelemaan tyhjille kaduille ja kujille, joiden kulmista kuitenkin aina löytyi kuppiloita, jotka olivat täynnä ihmisiä. Paikalliset viettivät aikaa ravintoloissa, mutta se ei näkynyt ulospäin, sillä turisteille suunnatut suuret terassiravintolat olivat kiinni. Paikallisten suosimat kuppilat sen sijaan olivat auki ja täynnä.

Katuja kulkiessa oli vaikea kuvitella, miltä siellä näyttäisi sesongin aikaan – varmasti täysin erilaiselta. Nyt kaikkialla oli rauhallista, muutamia ihmisiä kuljeskeli siellä täällä. Kuitenkin, kun pysäköintiautomaatin kanssa oli ongelmia, läheisestä baarista syöksyi heti mies auttamaan. Toki samaan joukkoon eksyi sitten pari muuta kaveria, jotka olisivat olleet rahaa vailla, mutta kaikki olivat hyvin ystävällisiä. En tiedä, kuinka paljon paikallisilta riittää aikaa yksittäisten turistien ongelmiin sesonkiaikana.

Palaisin kuitenkin erittäin mielelläni Tarifaan vielä uudelleen. Ehkä vähän lämpimämmällä ja kirkkaammalla ilmalla, jolloin muurin päältä olisi mahdollista nähdä Tangeriin asti. Meidän vierailupäivänämme lautatkaan eivät liikkuneet, sillä aallot vyöryivät myös lauttasataman yli. Enkä olisi kyllä merelle halunnutkaan lähteä.

Olisi myös kiva nähdä, millainen on kesäinen Tarifa, johon ovat asettuneet surffarit ja muu rantakansa. Olisiko kaupungin pienten kujien viehätys vielä samanlainen vai alkaisiko siellä ahdistaa. Ja ennen kaikkea – vieläkö siellä tuulisi yhtä paljon!

*Instagram Travel Thursday on joka kuukauden ensimmäisenä torstaina tapahtuva kansainvälinen kampanja, jossa merkitään omia matkailuaiheisia kuvia tunnisteella #IGTravelThursday. Näin saadaan levitettyä matkailuinspiraatiota ja -tietoutta Instagram-kuvien muodossa. Kampanjan järjestäjinä Suomessa toimivat TravelloverblogiMuru Mou ja Skimbaco. Tervetuloa osallistumaan mukaan kampanjaan. Minut löytää Instagramista nimellä @katjajankeri.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Heidi / Auringon alla 6.4.2017 at 19:07

    Ihania kuvia Tarifasta! Olen liikkunut noilla seuduilla, mutta Tarifa jäi väliin. Jos joskus vuokraamme auton ja kiertelemme eteläisintä Espanjaa, niin tuo on kyllä yksi pysähdyspaikkamme. Muistan kyllä kovan tuulen muista vastaavista paikoista!

    • Reply lahtoselvitetty 8.4.2017 at 23:51

      Helmikuussa koko Aurinkorannikko oli aika tuulinen, mutta Tarifa kyllä vei ehdottomasti voiton. Meille sattui vielä harvinaisen tuulinen päivä, mutta Tarifa on aina lainelautailijoiden suosiossa eli kyllä siellä tuulee jonkin verran aina. Suosittelen kuitenkin lämpimästi: todella mukavan tuntuinen kaupunki!

  • Reply Katja / Historiadeviajes 7.4.2017 at 10:46

    Tarifa vaikuttaa mielenkiintoiselle paikalle. Ensi sunnuntaina se tulee tutuksi lähinnä lauttasatamasta, mutta toivottavasti joskus olis mahdollisuutta päästä tutkimaan tarkemminkin. Tuollaisen myrskytuulen olen kokenut Briteissä Cornwallissa ja silloin ajattelin, että kyllä luonnonvoimat on vaan paljon voimakkaampia kuin pieni ihminen.

    • Reply lahtoselvitetty 8.4.2017 at 23:54

      Me katseltiin lauttasatamaa ylhäältä kaupungintalolta päin, kun laineet löivät koko sataman yli. Lautat eivät sinä päivänä kulkeneet ollenkaan, enkä kyllä tiedä, kuka sinne merelle olisi halunnut lähteä. Harvoin tuuli on niin kova, ettei voi kävellä suunnittelemaansa reittiä, mutta tuolla meidän oli muutettava suunnitelmia saman tien. Suosittelen kyllä pysähtymään joskus Tarifassa ainakin päivän verran!

  • Reply Teija / Lähdetään Taas 8.4.2017 at 15:57

    Heh 🙂 Minä olen asunut koko lapsuuteni ja nuoruuteni Järvi-Suomen sydämessä, joten en tosiaan tiedä tuulista mitään. Hieman olen saanut makua tuulista leijasurffarimiehen perässä leijasurffirannoilla. Leijasurffaamaanhan ei pääse, jos ei tuule. Ihan noita olosuhteita ei leijasurffaus onneksi kaipaa, vaan minulla on lähinnä ollut aina suu, korvat, vaatteet, kirja, laukku – no, ihan kaikki hiekkakerroksen peittämänä.

    • Reply lahtoselvitetty 9.4.2017 at 00:01

      Vaikka minä olen aina asunut meren rannalla, olen silti ollut enemmän järvi-ihminen. Meillä on aina ollut mökki järven rannalla, minkä vuoksi kesät on tullut vietettyä sellaisissa maisemissa. En esimerkiksi ole koskaan päässyt sisälle veneilyyn, enkä ole koskaan kokeillut purjehtimista, vaikka niitä merikaupungeissa harrastetaan paljon.

      Tarifa taitaa olla yksi Euroopan leijasurffaamisen keskuksista eli ehkä sinä vielä joskus tulevaisuudessa pääset sinne. Odotan innolla lisää kertomuksia kaupungista – minua jäi vähän häiritsemään, että sain vain niin lyhyen kokemuksen keskellä talvea.

  • Reply sarsa /Pohjoistuuli puhaltaa 10.4.2017 at 20:04

    Rantakuvissa ihan tuntee tuulen! Nämä euroopan kolkat on ihan vieraita, mutta vähän pääsin mukaan tuuliseen tunnelmaan.

    • Reply lahtoselvitetty 11.4.2017 at 23:06

      Tuuli onkin hankala elementti, sillä sitä on vaikea saada kuvassa todenmukaiseksi. Hyvä, että välittyi edes jollain tavalla! Suosittelen piipahtamaan tuollakin päin Eurooppaa, ovat aika miellyttäviä seutuja.

  • Reply Terhi / Muru Mou 24.4.2017 at 19:42

    Tarifa on minulle tuttu ainoastaan Paulo Coelhon kirjasta Alkemisti, ja varmasti juuri sen vuoksi haluaisin käydä siellä jos lähistöllä olisin. En ehkä kuitenkaan noin tuulisena päivänä, sillä tuohan kuulostaa todella hurjalta!

    • Reply lahtoselvitetty 25.4.2017 at 17:22

      Enpä tiennytkään, että Alkemistissa ollaan Tarifassa. Itselleni kaupunki oli nimeltä kaukaisesti tuttu, mutten tiedä, mistä lienee mukaan tarttunut. Ehdottomasti kannattaa mennä – epäilen, että varsinkin surffikaudella on rento paikka oleilla. Enkä usko, että tuo tuuli oli kovin tavanomainen, koska kaupungin suurimpia vetonauloja on lauttaliikenne, joka sinä päivänä ei liikkunut ollenkaan.

  • Reply Travelloverin Annika 26.4.2017 at 19:40

    Tarifa oli nimenäkin aivan uusi tuttavuus, mutta näytti todella kivalta. Olet saanut tuulen vangittua kuviin. Mutta myrskyävä meri on kaunis. Sen pauhuakin voisi kuunnella vaikka kuinka kauan (olettaen, ettei samalla sada, kuten usein tekee).

    • Reply lahtoselvitetty 27.4.2017 at 14:44

      Myrskyävä meri on kyllä kaunis, mutta tuolloin meni jo vähän liiallisuuksiin. Vähän vähemmän tuulisena päivänä paikka on varmasti todella kiva, koska keskellä myrskyäkin se onnistui tekemään vaikutuksen.

    Leave a Reply