Matkamessujen voittajat

Minun ensimmäinen kokemukseni matkamessuista on jostain 1990-luvun alkupuolelta. Ajoimme Kotkasta Helsinkiin varta vasten tätä tilaisuutta varten – jonain vuonna taisimme jopa lähteä paikallisen bussiyhtiön järjestämälle retkelle. Tavoitteena oli kerätä mahdollisimman hienoja julisteita ja kaikenlaista oheiskrääsää, sillä emmehän me tuohon aikaan mihinkään matkustaneet. Messuilla oli myös mahdollisuus haaveilla kaikista niistä paikoista, joissa joskus kävisi.

Matkamessuja on järjestetty Helsingissä vuodesta 1987. Alusta lähtien messujen ideana on ollut saattaa yhteen matkustavat ihmiset sekä matkanjärjestäjät ja matkakohteet. Yleisölle annetaan inspiraatiota ja tietoa, ja heidän tietenkin toivotaan innostuvan mahdollisimman monista näytteilleasettajista. Messut ovat muuttuneet paljon alkuvuosista: jos vielä 1990-luvulla messuilta sai kantaa kotiin kassikaupalla julisteita, tarroja, kyniä ja jopa eläviä kukkia, saa tänä päivänä olla tyytyväinen, jos saa kääresuklaan kovan karkin sijaan.

Matkamessut

Viime viikonlopun jälkeen olenkin kuullut monia tyytymättömiä kommentteja: tunnelma oli nihkeä, tarjonta aneeminen, ja osastot täynnä palkattuja työntekijöitä, jotka eivät tienneet kohteesta mitään. Jos lentoyhtiön osastolla seisova ihminen ei osaa edes selvittää, mihin kohteisiin kyseinen lentoyhtiö lentää, on hän hieman väärässä paikassa. Monet suuret Euroopan maat, kuten Iso-Britannia, Saksa, Portugali ja Norja, loistivat kokonaan poissaolollaan.

Oli messuilla toki paljon onnistujiakin. Näillä osastoilla oli panostettu viihtyvyyteen ja ohjelmaan, mutta ennen kaikkea osastoilla seisovat työntekijät tiesivät, mistä puhuivat. Parasta oli, jos he osasivat suositella jotain omaa suosikkiaan, eivätkä vain sylkäisseet suustaan sitä ensimmäistä vaihtoehtoa.

Jos minun pitäisi rakentaa meidän perheellemme matkaohjelma sen perusteella, mitkä kohteet mielestäni onnistuivat messuilla parhaiten, meidän vuotemme näyttäisi tältä:

Omintakeinen Oulu

Oulun osastolla oli tarjolla kaikkea: esitteitä, kasseja ja karkkia. Siellä oli karuselli lapsille ja olisimme jopa saaneet jättää lapset hetkeksi sinne kierrelläksemme messuilla. Siellä oli myös runoilija, joka lyhyen keskustelun jälkeen teki minulle runon – matkahaaveista tietenkin. Ja ennen kaikkea siellä oli paljon henkilökuntaa, joka ehti jutustelemaan.

Matkamessut

Kaunis Hossa

Tänä vuonna kansallispuistoksi kohoava Hossa oli osastona suhteellisen pieni, mutta erittäin tyylikkäästi sisustettu. Seinät oli peitetty parilla suurella valokuvatapetilla, joista toinen esitti upeaa kanjonijärveä Julma-Ölkkyä. Upeiden seinien lisäksi osastolla oli vain pari pöytää ja esitetelinettä, eikä muuta. Sinne mahtui seisoskelemaan ja tutkimaan upeita kuvia, ja se oli ainoa osasto, jossa kiireisenä lauantaina minulle tultiin juttelemaan ilman, että hain kontaktia.

Matkamessut

Rehellinen Krakova

Krakovan osastolla tapasin jotain outoa: retkitoimiston edustajan, joka ei yrittänyt myydä omia retkiään. Hän kertoi heti edustavansa toimistoa, mutta keskusteli kanssani muutenkin enemmän kuin mielellään. Hänen kanssaan tutkimme pitkään kaupungin karttaa ja pohdimme, mikä olisi hyvä alue majoittua. Hän myös kertoi heti Wieliczkan suolakaivoksen ja Auschwitzin keskitysleirialueen haasteet lasten kanssa. Auschwitziähän ei edes suositella lapsille.

Ystävällinen Kreeta

Koska olemme vakavasti harkinneet tälle vuodelle vierailua Kreikan saaristoon, kävin innokkaasti kysäisemässä tiskin takana seisovalta naiselta, mitä saarta hän minulle suosittelisi. Hän vastasi silmänräpäyksessä ”Kreeta” ja osoitti suuren rakennelman toiselle puolelle. Yritin saada häneltä vinkkejä pienemmistä saarista, mutta hän ei osannut suositella mitään muuta kuin poistumista hänen pöytänsä äärestä. Kävelin siis suoraan Kreetan osaan pöytää.

Matkamessut

Kreetan kohdalla sen sijaan oli nainen, joka oli itse kotoisin saarelta, ja esitteli saarta mielellään. Hän kertoi mahdollisuudet ja vastaili kysymyksiini, ja jopa kertoi omat suosikkinsa saaren alueista. Hänen avullaan pystyin myös selvittämään, mihin meidän kannattaisi lentää ja missä kannattaisi asua, jos haluaisimme hieman rauhallisemman rantakohteen, mutta myös käydä merkittävimmissä arkeologisissa kohteissa. Hän ei siis tyytynyt luettelemaan itsestäänselvyyksiä, vaan mielestäni jakoi kanssani myös omat mielipiteensä.

Hurmaava Espanja

Myös Espanjan osastolle menin selvittämään yksityiskohtia, sillä helmikuussa meillä on edessä loma, jota emme ole suunnitelleet lentolippuja pidemmälle. Andalusian osastolla sain heti avukseni miehen, joka selvästi myös tunsi alueen. Hän toki luetteli alueen selkeimmät nähtävyydet ja vahvuudet, mutta myös auttoi pohtimaan mahdollisia tapoja matkustaa alueelle mahdollisimman edullisesti ja mukavasti. Hän kertoi heti, mihin kaupunkeihin kannattaa lentää, ja mikä junareitti taas tuo parhaiten perille. Hän myös pakkasi minulle ison kassillisen esitteitä, joiden joukosta löysin kotona kynän. Hurraa, vanhat ajat ovat palanneet takaisin!

Matkamessut

Houkuttelevat risteilyt

Vaikka juuri olen edellisissä kirjoituksissani vannonut, etten nyt heti lähde uudelleen risteilylle, oli risteilyosastoa vaikea ohittaa. We Love Cruises ja Risteilykeskus olivat mukana isoilla tiskeillä, ja niillä kauppa tuntui käyvän koko viikonlopun. Keskellä aluetta oli pool bar, josta sai jamaikalaista Red Stripe -olutta sekä huiman hintaista proseccoa. Juomat saattoi mennä nauttimaan vesilätäkön ääreen samalla, kun potki ylimääräisiä rantapalloja jaloistaan. Lätäkön reunalla oli myös lava, jolla oli laadukasta ohjelmaa koko ajan.

Matkamessut

Parasta risteilyosastossa oli minulle kuitenkin pienen pieni Karibian tiski. Isommilla mailla oli toki omat tiskinsä, mutta tällä pienellä tiskillä istui nainen, johon oli helppo ihastua. Hän ei tyrkyttänyt mitään, mutta keskusteli enemmän kuin mielellään. Myös hän yritti ensin ehdottaa risteilyä, mutta ryhtyi nopeasti kertomaan myös tavoista, joilla pienillä Karibian saarilla pääsee kätevimmin saarelta toiselle, samoin kuin saarten eroista. Hän auttoi minua muistamaan sen lämmön, jonka kohtasin Karibialla muutama vuosi sitten, ja jonka perässä matkustaisin sinne enemmän kuin mielelläni myös uudelleen.

Matkamessut

Vaikka pallomeri oli lasten suosikki, minulle matkamessujen voittajia eivät siis olleet ne osastot, jotka olivat keksineet erilaisia sirkustemppuja, vaan ne, jotka olivat panostaneet asiantuntevaan henkilökuntaan. Jo yksi henkilö, joka osasi kertoa asioita itsestään selvien faktojen ohi, sai aikaan tunteen hyvästä matkakohteesta. Jos he olisivat yrittäneet myydä minulle jotain, olisin luultavasti ostanut.

Matkamessut

Ensi vuoden messuilta toivon vähemmän tarjouslappujen jakajia ja enemmän henkilöitä, jotka osaavat kertoa kohteesta. Toivon myös enemmän tavallista toimintaa turkkilaisten börekin paistajien tapaan, ja vähemmän sirkustemppuja, jotka toistuvat muuttumatta vuodesta toiseen. On Ville Vikingin taukojumpalla toki omat kannattajansa, mutta olisihan se hurjaa, jos Viking Line joskus keksisi jotain ihan muuta! Ja ennen kaikkea toivon lisää maistiaisia – koska kuka nyt ei niistä tykkäisi!

Matkamessut

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Suunnaton 26.1.2017 at 21:43

    Kiva kuulla, että sait messuilta hyviä vinkkejä! Mulla jäi messuista vähän ristiriitaiset tunnelmat, kuten blogiini jo kirjoitin. Ensi vuoden messutoiveet voin allekirjoittaa täysin! Esitteet ja etenkin kartat on hyvä tuki, mutta aidot vinkit ovat kaikkein tärkeintä. Lisäksi maistiaiset paikallisesta kulttuurista ja ihan ruoistakin olisivat mahtavia.

    • Reply lahtoselvitetty 27.1.2017 at 03:46

      Kiitos kommentista! En minäkään täysin tyytyväinen ollut, mutta toisaalta tiesin aika hyvin, mitä on luvassa. Ja halusinkin nyt keskittyä erityisesti niihin onnistuneisiin kokemuksiin, joita joukossa oli. Se on muuten ihmeellistä, miten pienistä maistiaisistakin tulee hyvä mieli: Kreetan tiskillä oli isoja keltaisia rusinoita, joita nuorimmaiseni söi kourakaupalla. Itse en pidä rusinoista, mutta sain rauhassa keskustella Kreetan edustajan kanssa, kun lapsi pysyi tyytyväisenä rusinoilla. Eli ei sen yhtään ihmeellisempää tarvitse olla.

  • Reply Sara|Sara's Fab Life 27.1.2017 at 05:09

    Nää oli vasta mun tokat tai kolmannet matkamessut, ja itse sain enemmän irti kuin aikaisemmin. Mutta ehkä on vielä tuota uutuuden viehätystä. Itse sain uutta inspiraatiota ja ideoita lyhyisiin vapaisiin ja halvalla ideoita mitä haluan suomessa tehdä. Karavan puolen ja Finnlinesin ohjelman jälkeen rupesin haveilemaan roadtripistä eurooppaan. Kaverilta kyselin että olisiko hänen tutulla asuntoautoa lainaksi ja olihan sillä. Lähitaksin pisteeltä sai hauskan Laukku-tagi heijastimen, mikä minusta oli hauska juttu. Mutta itseäni kummastutti eräs lehtimyyjä joka kysyi että mitä olen aikaisemmin tilannut ja vastasin aku ankkaa ja prinsessa lehteä, mutta että olen kasvanut nisitä yli, yritti hän kaupata mulle (esimerkiksi matkalehden sijaan) sitä aku ankkaa. Mä olin vähän toivonut että olisi ollut jotain maistiaisia jaossa sillä kertoohan ruokakin kyseisestä maasta jotain. Esimerkiksi mulla ei ollut mitään tietoa mitä nuo turkkilaiset lätyt ovat. Hyviä alennsulappuja tuli mukaan, mutta suurin osa ei ole kovinkaan kauaan voimassa. Yhden tarjouskupongin saatan ehkä käyttää. Itse en kyllä juurikaan kohtaista kysellyt, mutta ainakin thaimaa osastolla juteltiin innokkaasti ja vinkailtiin hyvästä häämatka kohteesta.

    • Reply lahtoselvitetty 27.1.2017 at 13:34

      Kiva, että sinä sait noin paljon messuista irti! Minäkin kävin useita mielenkiintoisia keskusteluja, ja juuri ne halusin tässä jutussa nostaa esille. Ärsyttävä tuo lehtimyyjä! Minua ärsytti erityisesti Elisa-Saunalahden operaattorikauppias, joka yritti tyrkyttää puhelinliittymää kesken MATKAmessujen.

  • Reply sari 27.1.2017 at 05:55

    Hyvä, että annoit palautteen julki. Nimittäin me olimme muutama vuosi sitten matkamessuilla ja petyimme pahasti. Meille messut eivät antaneet mitään.

    • Reply lahtoselvitetty 27.1.2017 at 13:41

      Tätä on pohdittu paljon: antavatko matkamessut tavallisille matkaajille jotain uutta? Itse tein havainnon, että risteilyjä välittävien We Love Cruisesin ja Risteilykeskuksen tiskeillä oli koko ajan jono. Näillä firmoillahan ei (kai?) ole varsinaisia toimistoja, joten näyttikin nopealla vilkaisulla siltä, että nimenomaan iäkkäämmät ihmiset olivat hakemassa ihan perinteistä asiakaspalvelua. Eli ihmiset, jotka ovat tottuneet ostamaan matkansa matkatoimistosta, tulevat hakemaan palvelua. Toisaalta ehdin myös seuraamaan viinibaaria, kun seisoskelin matkabloggaajien valokuvamyynnissä, ja näytti, että ainakin lauantaipäivänä monelle viinibaari olikin messujen pääkohde.

    Leave a Reply