Suomen suurin matkablogiyhteisö

4 Comments

  • Reply Kati / Lähinnä Kauempana 25.1.2017 at 21:00

    Nyt vasta pääsin lukemaan tämän tekstin. Kauniisti kirjoitat mummostasi ja onpa mielenkiintoinen tarina hänen kotipaikallaan! On vaikea ymmärtää, mitä karjalalaiset ovat joutuneet kokemaan kun ovat ajettu pois kotoaan. On varmasti järkyttävää, kun kotiseudusta ei jää juuri mitään jäljelle. Ja melkoinen historia hautausmaan hautakivilläkin.

    Mun mummon kuolemasta on jo yli 10 vuotta. Minä reissasin paljon mummoni kanssa. Mummo olisi halunnut reissata minun kanssa enemmänkin, mutta teini-iässä alkoi muu seura kiinnostaa enemmän. Pikkuisena kiersin mummon kanssa herättäjäjuhlia (harras körttiläinen kun oli) ja kaikkien kaukaistenkin sukulaisten hautajaiset läpi. Mummoni toimi matkanjohtajana jossain eläkeläisten ryhmämatkoilla ja kuljin niillä mukana lähinnä kotimaassa. Ulkomailla käytiin Mallorcalla ja tietenkin Kanarialla.

    Reissuilla mummoni opetti minut tekemään ristikoita ja se on edelleenkin yksi matkojen rakas harrastus. Käsimatkatavaroissa on melkein aina ristikkovihko ja kynä mukana. Ja äitini teki minusta pika-analyysin ja sanoi minun olevan optimisti, kun teen ristikoita kuulakärkikynällä. 🙂

    • Reply lahtoselvitetty 27.1.2017 at 03:42

      Onpa mukavaa, että olet päässyt matkailemaan mummosi kanssa. Meidän perheessä on muutenkin matkustettu niin vähän, etten itse juuri saanut mahdollisuuksia noita Karjalan matkoja lukuun ottamatta. Hauskaa, että meidän mummoilla on tuollainen yhteinen matkanjohtaja-tausta. Minun mummoni järjesti karjalaisten bussiretkiä Lappiin ja olenkin säästänyt hänen arkistojaan noilta matkoilta. On huikeaa katsoa, miten järjestelmällinen hän on hommassa ollut – enpä tiedä, olisiko itsestäni moiseen.

  • Reply jari elo 13.3.2018 at 10:02

    Hei, äitini Aili (syntynyt 1929) syntymä- ja asuinkylä oli myös Suistamon Alatun kylä. Siellä eli lapsuutensa ja samoihin aikoihin kuin mummosi siirrettiin evakkona Iisalmeen. Kylässä ei 30-luvulla asunut kuin viitisensataa asukasta, joten piirit varmaan melko suppeat. Heidän sukunimensä oli aluksi Jeremejeff, mutta jossain vaiheessa se muuttui muotoon Koivula. Äitini kävi muistelureissulla aikoinaan Suistamolla ja Alatulla isäni kanssa (isä syntyi Sortavalassa 1924). Kumpikin tosin jo kuolleet muutama vuosi sitten, mutta kertoivat että melko huonoon kuntoon oli paikat päästetty Suistamossa ja Alatulla. Äidin kotitalosta ei jäljellä olleet kuin kivirappuset. Muutamia tarinoita lapsuudestaan äitini ja tätini kertoilivat ja joitain vanhoja valokuviakin jossain aikoinaan selailtiin. Varmaan tuolla samalla hautausmaalla minunkin sukuani lepäilee.

    • Reply Katja / Lähtöselvitetty 14.3.2018 at 21:52

      Moikka Jari, Alattu ja Suistamo alkavat tosiaan olla jo aika huonossa kunnossa. Minä olen siellä viimeksi käynyt yli kymmenen vuotta sitten, mutta ainakin silloin kirkko oli lähes romahtamispisteessä ja kylän ainoa hotellikin oli sulkenut ovensa. Lähinnä kivijalkoja siellä on enää vastassa. En tosin tiedä, olisiko Karjalan rakennusbuumi jo iskenyt sinnekin, kun muutama vuosi sitten Laatokan länsirannalla oli jo paljon uutta asutusta ja siistittyjä seutuja.

      Alattu ei tosiaan 30-luvulla ollut kovin suuri paikka, joten hyvinkin ovat saattaneet olla naapureita. Meillä on jossain tallella senaikainen talokartta – täytyypä kaivaa se esiin.

    Leave a Reply