Aurinkoisen perjantain kunniaksi esittelen teille matkakumppanin, jolle aion näinä päivinä heittää haikeat hyvästit. Tämä laukku on käynyt mukanani ainakin kymmenessä maassa ja se on pelastanut minut pulasta monet kerrat.
Ostimme laukun täysin kokemattomina pienen vauvan vanhempina. Kokemattomina niin vanhemmuuden kuin matkustamisenkin suhteen. Kun varustauduimme ensimmäiselle matkallemme parikuukautisen vauvan kanssa, panostimme parhaisiin välineisiin, joita kaupasta löytyi. Silloin parasta oli Hoppop-hoitolaukku.
Laukku on täynnä taskuja, joihin voi piilotella kaikenlaisia tarpeellisia esineitä. Sieltä löytyy pieni hoitoalusta, jonka päällä lapsia on istuutettu ja makuutettu kaikenlaisissa vessoissa ja kanakopeissa. Laukku jopa muuntuu syöttötuoliksi, jonka voi virittää vaikka ravintolan tuoliin.
Suosikkimuistoni liittyy laukun kapasiteettiin ja siihen, kuinka sen voi pakata täyteen. Lopputalvesta 2011 kaivoin laukun esiin kaapin alta etsiessäni jotain kadoksissa olevaa esinettä. Ja mitä laukusta löysinkään: edellisessä marraskuussa Teneriffalla pakkaamani hoitotarvikkeet matkaeväitä myöten. En ollut koskaan muistanut purkaa laukkua, vaan olin tunkenut sen tavaroineen kaikkineen kaapin alle. Uskokaa tai älkää: jopa paikalliset mandariinit olivat täysin syömäkunnossa. Mitähän niihin oikein laitetaan?
Nyt on kuitenkin tullut aika jättää jäähyväiset laukulle, joka meidän suussamme on totellut nimeä Hoponpoppoo. Kannen vetoketju hajosi jo monta reissua sitten, minkä vuoksi se on ollut entistä helpompi pakata liian täyteen. Useimmiten sieltä ei löydäkään mitään. Toisaalta se on samalla muuttunut liian raskaaksi matkarattaiden työntökahvoissa roikutettavaksi: edes seitsenkiloinen lapsi ei riitä pitämään rattaita pystyssä, kun kaikki ovat sujauttaneet sinne hattunsa ja matkamuistokivensä. Tästä eteenpäin yritämme selvitä selkärepulla.
Tein nyt laukulle lopullisen tyhjennysoperaation ja tässä on tulos.
Nenäliinapaketteja, lentoyhtiöiden kosteuspyyhkeitä, muoviin käärittyjä muovilusikoita. Kaksi kynää, oksennuspusseja, pino maihinnousukortteja, suolakeksejä. Violetit kukat ovat peräisin joko Thaimaasta tai Madeiralta. Vihreitä nappuloita en tunnusta koskaan nähneenikään. Lisäksi kangasvuoren ja kovikemuovin välistä löytyi lajitelma rusinoita eri aikakausilta.
Tämän laukun aikana esikoinen on kasvanut siitä kaksikuukautisesta kääryleestä innokkaaksi kolmasluokkalaiseksi. Hän kantaa selässään omaa rinkkaa ja pitää matkakassaansa tiukasti omassa lompakossaan. Kaikella on aikansa.
No Comments