Jules Vernen kirja Maailman ympäri 80:ssa päivässä on yksi länsimaisen kirjallisuuden klassikoista. Itse katsoin lapsena kirjan pohjalta tehtyä piirrossarjaa, jossa tiikerihahmoinen Phileas Fogg lähtee suurelle matkalle kissaystävänsä Passepartout’n kanssa.
Kirjan ja piirrossarjan ideana on vedonlyönti, jonka motivoimana Fogg ja Passepartout lähtevät kokeilemaan, voisiko maailman kiertää 80:ssa päivässä. Tänä päivänä tuo vedonlyönti olisi täysin turha: maailman voi kiertää vaikka muutamassa päivässä. Monet kuitenkin käyttävät tuon eeppisen matkan tekemiseen kuukausia – jotkut jopa vuosia.
Svolvaer, Lofootit 2014
Itse en ole koskaan haaveillut maailmanympärimatkasta. Olen aina ajatellut, että on antoisampaa mennä yhteen kohteeseen ja pysytellä siellä pidempään. Vasta viime aikoina olen havahtunut siihen, että maailmanympärimatka on itse asiassa aivan omanlaisensa matkustamisen muoto, jota on mahdoton verrata muihin matkoihin.
Ensimmäisenä silmäni avasi Mondon toimituspäällikön Pekka Hiltusen kertomus hänen omasta matkastaan maailman ympäri. Hiltunen toteaa Mondon artikkelissa, jonka löysin lehden vanhasta numerosta, että matkan jatkuessa aina eteenpäin ei tulekaan enää normaalille matkalle tyypillistä palautumista. Kun yleensä matkalta palataan kotiin, voi kotona sulatella rauhassa kaikkea kokemaansa. Kun pitkällä matkalla jatkaa koko ajan uuteen paikkaan, joutuu sulattelemaan kulttuurishokkia tien päällä. Tämä saattaa olla henkisesti vaikeaa.
Madrid 2010
Kesällä luin myös Merja Pyhälän kirjaa The matka: omin päin kaukomaille (2005). Kirjassa Pyhälä käy läpi omaa matkaansa maailman ympäri ja antaa paljon neuvoja vastaavanlaista matkaa suunnittelevalle. Iso osa Pyhälän kirjasta on tuttua asiaa paljon matkustaneille: hän käy läpi pakkausvinkkejä ja muistuttaa matkavakuutuksen tärkeydestä. Hän kuitenkin myös rohkaisee ihmisiä ajattelemaan matkaa laajemmin ja tarkastelemaan sitä, kuinka elämä voisi mukautua tällaiseen matkaan.
New York 2010
Olen aina ajatellut, että olen oikeastaan matkustanut maailman ympäri, vaikkakaan en yhtäjaksoisesti. Pyörittelin sitten käsissäni maapalloa ja katselin paikkoja, joissa olen käynyt. Totuus tuli vastaan hyvin pian: Yhdysvaltain Coloradon (jossa siis olen käynyt 20 vuotta sitten) ja Thaimaan välillä on aivan valtava Tyyni valtameri, jota en ole koskaan ylittänyt. Itse asiassa en ole koskaan edes koskenut Tyyntä valtamerta, koska Siaminlahtea ei lasketa. Todellisuudessa olen siis valloittanut vasta puolet maailmasta.
Phuket 2012
Minulla ei myöskään ole valmiina mitään listaa, jonka mukaan haluaisin maailmanympärimatkaa suunnitella. Olen lukenut hieman kateellisena useammankin muun bloggaajan menneitä tai tulevia matkareittejä – kaikenlaisia hienoja kohteita ihmiset keksivätkin. Minun suurin ongelmani maailmanympärimatkan suunnittelussa olisi luultavasti kunnianhimoni. Minun matkani kun paisuvat yleensä kuin pullataikina. Minua pelottaakin, että jos päättäisimme lähteä matkalle maailman ympäri, olisin yhtäkkiä suunnitellut muutaman kuukauden matkan, jonka aikana pysähtyisimme tolkuttoman monessa paikassa. Yrittäisin siis kirjaimellisesti valloittaa maailman tuon yhden matkan aikana.
Giza 2009
Merja Pyhälän kirjaa lukiessa ajatus alkoi kuitenkin kutkuttaa: jos jonain päivänä lähtisi matkalle, joka vain jatkuisi. Vielä pitkään aikaan en ole valmis hyppäämään pois oravanpyörästä ja ottamaan lapsia pois suomalaisesta koulujärjestelmästä, mutta pidemmän tauon voisin kyllä ottaa. Ehkä asunnon voisi kerrankin siivota kunnolla ja antaa vuokralle ja ehkä töistä voisi ottaa vapaata tuotakin tarkoitusta varten. Hankalin yhtälö kuitenkin olisi yrittäjämiehen saaminen mukaan – hänen tulonsa kun loppuvat tasan siihen, kun hän ei ole paikalla tekemässä töitä. Pitäisiköhän hänelle keksiä jotain tien päältä tehtävää työtä?
Hiitola 2013
Ehkä siis jonain päivänä mekin vielä matkustamme maailman ympäri. Se tuskin tapahtuu ihan lähiaikoina, mutta ehkä jonain päivänä olemme valmiita laittamaan valmiin elämän hetkeksi pakettiin ja lähtemään pois pidemmäksi aikaa. Sitä ennen yritän kuitenkin venyttää matka-aikaamme edes hieman kuukautta pidemmäksi ja valita jonkin kohteen, jossa oikeasti haluan niin pitkän ajan viettää. Australia ja Uusi-Seelanti olisivat kovasti ehdolla tähän, sillä niin kauas matkustaminen vaatisi todellakin pitkän oleskelun.
Ja ennen omaa pitkää matkaa aion nauttia monien muiden rohkeiden matkatarinoista, kun he tutkivat maapalloa – joko paluulipulla tai ilman.
No Comments