Joskus vielä nautin lentämisestä – kuinka selvitä lentomatkoista lasten kanssa

Voin myöntää sen avoimesti: minä en pidä lentämisestä. Syynä tähän ei ole lentopelko tai mikään sellainen, vaan ihan puhtaasti matkaseura: kolmen lapsen kanssa kun ei ole koskaan helppo matkustaa.

Lasten kanssa lentäminen on aivan omanlaisensa laji. Omat kirjat voi huoletta laittaa ruumaan, eikä nälkäisenä kannata koneeseen astua, sillä ruoat jäävät todennäköisesti syömättä. Tai ainakin joku muu on napsinut annoksesta kaikki herkkupalat, kun on jättänyt oman ruokansa lähes koskematta. Lentomatkoista kuitenkin voi selvitä hengissä, kun valmistautuu niihin huolella.

Matkakohde ja matka-aika

Matkakohdetta miettiessä kannattaa ensimmäisenä arvioida, kuinka kauas on valmis lasten kanssa lentämään. Jos kolme tuntia on jo kipurajan yläpuolella, ei kannata varata kaukomatkaa, vaan tyytyä Euroopan lomaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei pidempi matka välttämättä ole yhtään sen tuskallisempi kuin keskipitkäkään: usein hankalimpia ovat juuri nousut ja laskut, jotka molemmissa kestävät saman verran. Pitkän lentomatkan aikana sentään ehtii asettua aloilleen ja ryhtyä tekemään jotain, kun taas lyhyempi lentomatka menee usein vain laskeutumista odotellessa.

Minä olen ottanut periaatteeksi, että mitä pidempi lentomatka, sitä pidempi aika täytyy olla perillä. Menomatkan tuskan täytyy ehtiä unohtua, ennen kuin haluan lähteä takaisin päin. Esimerkiksi Thaimaassa olemme molemmilla kerroilla viipyneet neljä viikkoa, koska vähempi ei ole tuntunut tarpeelliseksi pitkältä ajalta.

GKIQ0679 2

Matkan varaaminen

Lasten kanssa matkustavan ei yleensä kannata pihistellä liikoja. Toki halpoja lentoja voi hankkia, mutta usein esimerkiksi maksulliset paikkavaraukset saattavat kannattaa. Esimerkiksi vauvaa varten seinälle kiinnitettävä kori löytyy yleensä vain ensimmäiseltä penkkiriviltä, joka useimmiten varataan etukäteen. Jos on toiveita siitä, että vauvan saisi nukkumaan koriin lennon aikana, eturivin paikkoihin kannattaa ehkä sijoittaa.

Lentokentällä

Lentokentälle kannattaa lasten kanssa saapua aina ajoissa. Vaikka lähtöselvitykset saa nykyään hoidettua etukäteen netissä, ja lapsiperheet pääsevät yleensä etenemään vauhdikkaasti turvatarkastusjonossa, kuluu lentokentällä yllättävän paljon aikaa. Pelkästään vessakäynnit ja pakolliset pysähtymiset leikkipaikoilla vievät aikaa. Lapset ovat usein myös rauhallisempia lennolla, kun saavat ensin rauhassa asettua matkustusmoodiin ja kuluttaa energiaa lentokenttää tutkimalla.

Turvatarkastukseen meneminen onkin lasten kanssa aivan oma lukunsa: lapsiperheille tarkoitetusta jonosta huolimatta se on yleensä ainakin meillä yhtä sähläystä. Vaikka tekisimme sen miljoona kertaa, aina eteen tulee jotain yllättävää, joka sotkee kaiken. Viime talvena esimerkiksi huomasimme linjan kohdalla, että esikoisen laukku oli unohtunut jonnekin lentokenttärakennukseen. Samaan aikaan pienimmäinen huusi väsymystään kurkku suorana, koska ei päässyt nukkumaan ennen porttien läpi menemistä. Lopulta laukku löytyi kioskin edestä, ja huutavaa taaperoa pitelevä mummo sai rutkasti sympatiapisteitä kanssamatkustajilta.

Jotta turvatarkastus kuitenkin sujuisi mahdollisimman hyvin, kannattaa pitää huoli muutamasta asiasta: ensinnäkin kannattaa tyhjentää omat taskut jo etukäteen – sitä ei ole mukava tehdä rimpuileva lapsi kainalossa; nesteet, kuten lasten ruoat, kannattaa pakata litran minigrip-pusseihin, jotka saa nopeasti nostettua laukusta hihnalle; tietokoneet ja padit kannattaa pakata yhteen laukkuun yhteen kohtaan, josta aikuisen on helppo nostaa ne samalla vetoketjun avaamisella esille; kannattaa myös kertoa lapselle jo etukäteen, että portista pitää kävellä yksin, ettei kriittisellä hetkellä lapsi tarraa epätoivoisesti vanhemman punttiin ja ala huutaa silkasta pelosta. Sekin on nimittäin mahdollista.

Kannattaa etukäteen miettiä myös sitä, että lentokentällä täytyy kävellä jonkin verran, eikä sinne ainakaan Helsinki-Vantaalla saa yleensä ottaa rattaita mukaan. On siis hyvä ottaa vain sen verran käsimatkatavaroita, että saa kannettua ne – ja mahdollisesti myös lapset – kilometrin tai pari omalle lähtöportille. Reppu on hyvä väline, samoin kuin kantoreppu pienelle lapselle.

DSC_0051 2

Lentokoneessa

Lentokoneeseen paras matkaeväs on vanhempien rento asenne – näin ainakin usein kuulee sanottavan. Minun mielestäni sen lisäksi voisi omaksua myös tietynlaisen aikakapseli-olotilan: ikään kuin sitä hetkeä ei olisi olemassakaan ja se poistuisi heti, kun sinäkin poistut lentokoneesta. Jotkut lentomatkat nimittäin sujuvat hyvin, kun taas toiset ovat yhtä painajaista alusta loppuun. Hyvä puoli on se, ettei sinun luultavasti tarvitse tavata kanssamatkustajiasi enää koskaan (paitsi, jos olet lähtenyt pakettimatkalle, ja olette kaikki majoittuneet samaan hotelliin), ja toivottavasti olet muistanut varata tarpeeksi pitkän loman, jotta itsekin ehdit unohtaa menomatkan. Välillä nimittäin minkäänlainen varautuminen ei valmista siihen, mitä on luvassa.

Jos kuitenkin haluaa minimoida katastrofin mahdollisuuden, kannattaa lapsille varata mukaan omat eväät. Ainakaan meidän lapset eivät koskaan innostu lentokoneiden ruoista, joten ilman omia eväitä he eivät söisi mitään parhaassa tapauksessa lähes vuorokauteen. Minä hankin aina erilaisia pikkunaposteltavia (suolakeksejä, pikkuporkkanoita, pieniä riisikakkuja, omenalohkoja) ja pakkaan ne minigrip-pusseihin. Joskus suositellaan ottamaan mukaan alkuperäisiä ja avaamattomia pakkauksia, mutta ainakin meidän eväämme ovat aina läpäisseet turvatarkastuksen. Pakkauksiin on usein myös pakattu valtavasti ilmaa, joten minigrip-pusseissa eväät saa pakattua pienempään tilaan. Myös omia voileipiä ja hedelmäsoseita voi ottaa mukaan.

Eväiden välittömään läheisyyteen kannattaa pakata myös kosteuspyyhkeitä ja pari omaa roskapussia. Yleensä roskaa nimittäin tulee paljon ja ilman kunnon roskapussia ne pyörivät jaloissa koko ajan.

Jos mukana on vaippaikäinen, kannattaa hänelle varata useampikin vaippa. Ilmanpaineen vaihtelu nimittäin tunnetusti kiihdyttää suolen toimintaa. Vaippojen mukaan kannattaa myös pakata muutama ylimääräinen vaatekerta, sillä nekin tuppaavat sotkeentumaan. Minä olen pakannut läpinäkyviin pusseihin (taas kerran) valmiita vaatepaketteja ainakin kolmet tai neljät. Näin vessaan lähtiessään voi ottaa hoitolaukusta mukaan pussin, josta löytyy koko vaatekerta, eikä tarvitse ryhtyä kaivamaan yksittäisiä vaatteita laukun pohjalta.

Usein myös kehotetaan varaamaan itsellekin varavaatteita. Minä olen useimmiten ohittanut tämän ohjeen, koska laukut ovat olleet jo muutenkin niin täynnä. Viimeksi lentäessämme Bangkokiin mies kuitenkin oli tyytyväinen ylimääräisistä vaatteista, sillä vauva peitti koko hänen ylävartalonsa megaoksennuksella, johon ei olisi minkäänlainen pyyhkiminen auttanut mitään.

IMG_1885

Ajankuluksi

Lentokoneessa matkustaminen on ajatuksen tasolla jännittävää, mutta todellisuudessa puuduttavan tylsää. Nousua ja laskua lukuun ottamatta se on kuin istuisi ahtaassa putkessa sadan muun ihmisen kanssa, jotka kaikki nuokkuvat puoliunessa keskellä päivääkin. Lapset siis tarvitsevat viihdykettä.

Lentomatkat ovat juuri oikea hetki heittää hetkeksi romukoppaan kaikki perheen säännöt ruutuajasta. Jos isommat lapset viihtyvät katsomalla elokuvia tai pelaamalla peliä, niin siitä vain. Kannattaa toki muistaa, että ruutuun katsominen voi myös aiheuttaa huonovointisuutta, jonka seurauksista vanhemman täytyy sitten ottaa vastuu.

Pienemmät lapset ovatkin vaikeampia viihdytettäviä ja kaikkein vaikeimpia ovat liikkumaan opettelevat taaperot – he kun haluaisivat koko ajan liikkua. Heitä varten kannattaa mukaan varata jotain tutkittavaa: kirjoja ja ehkä jotain leluja. Usein kuitenkin on niin, että kaikkein mielenkiintoisinta tutkittavaa ovat kaikki ne muut tavarat kuin omat lelut: äidin lompakko, avainnippu, lentokoneen turvalehtinen, aterian kertakäyttöveitsi. Kuten vanhempienkin lasten tapauksessa, tässä kohdassa kannattaa ottaa kaikki tarjotut keinot käyttöön. Jos lapsi viihtyy tyhjentämällä lompakkoa, kannattaa antaa hänen tyhjentää, kunhan itse tarkistaa, että saa kerättyä kaikki kortit ja kolikot takaisin. Ei siis ehkä kannata raahata turhaan mukana isoa kassillista leluja, kun luultavasti paras viihde löytyy jälleen kerran jostain ihan muualta.

Pahoinvointi

Asia, joka on yllättänyt meidät lentomatkustamisessa, on lasten pahoinvointi. Vaikka lapset voivat pahoin autossa, on itsen hankala mieltää lentokonetta vastaavanlaiseksi tilaksi. Ilmanpaineen vaihtelu ja nousun ja erityisesti laskun epätasainen kyyti voivat saada lapsen hyvinkin huonovointiseksi. Tätä saattaa lisätä myös se, jos lapsi syö liikaa makeaa (eli kannattaa hieman varoa sen kokonaisen keksipussin kanssa) tai ei muista juoda vettä.

Meidän lapsemme ovat myös voineet huonosti, jos ovat nukkuneet lentokoneessa, ja heräävät esimerkiksi juuri laskeutumiseen. On ihanaa, jos lapset pystyvät nukkumaan edes osan lennosta, mutta kannattaa muistaa, että herääminen ilmapaineen vaihteluun kesken unen saattaa aiheuttaa huonon olon. Kannattaa siis pitää pussit valmiina. Huono olo saattaa tulla myös hieman viiveellä. Meidän keskimmäisemme ei valittanut mitään laskeutumisen jälkeen, kunnes lentokenttäbussissa oksensi ison kaaren suoraan isosiskonsa selkään. Bussin kuljettaja ei ollut tyytyväinen.

20151128_192922

Muut matkustajat

Lentomatkustamiseen liittyvät oleellisesti myös kanssamatkustajat. Useimmiten lasten kanssa saa osakseen paljon myötätuntoa ja hyväksyntää, mutta on myös ihmisiä, joiden mielestä lasten kanssa ei saisi astua lentokoneeseen. Näiden ihmisten kannattaa antaa olla omassa erityisyydessään ja koettaa vain tehdä lennosta mahdollisimman mukava kaikille.

Tärkeää on mielestäni muistuttaa lapsia käytöstavoista lentokoneessakin. Vaikka kuinka itsellä olisi tylsää, ei saa potkia edessä istuvan penkkiä, eikä saa juosta käytävää pitkin. Dvd-soittimissa ja pelikoneissa ei pidetä ääniä päällä, vaan niitä kuunnellaan kuulokkeilla. Kaikille täytyy antaa rauha tehdä sitä, mitä kukakin haluaa tehdä. Itse tosin en ole vaatinut lapsilta hiljaisuutta keskellä päivää, vaikka lähellä joku yrittäisikin torkkua. Yölennot ovat sitten asia erikseen.

Tärkeintä lasten kanssa lentämisessä on se, ettei tilannetta ota liian vakavasti – se on oikeasti vain pieni osa matkaa. Vaikken itse ole kokenut nautittavaa lentoa useisiin vuosiin, olen aina nauttinut matkoistamme. Tärkeää on, etteivät lapset ala inhota lentämistä, vaan oppivat ottamaan siitä irti sen ilon, joka siitä on irrotettavissa. Matkaan kuitenkin kannattaa lähteä!

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply Sara 25.7.2016 at 10:37

    Itselläni ei ole lapsia mutta oli kiinnostava kirjoitus, kun olen itsekin välillä miettinyt että miten vanhemmat pärjäävät lasten kanssa lennoilla. Itse en ole muistaakseni koskaan törmännyt lapsiin jotka olisivat itkeneet paljoa lennoilla, lähinnä nousun tai laskun yhteydessä. Tuli muuten mieleen että jaellaanko edelleen esim. Finnairilla lapsille joitakin puuhakirjoja tms. Muistan, kun olin pieni ja sain sellaisen siirtokuvakirjan. Oletko huomannut monien matkojen jälkeen että lapset jo olisivat tottuneet lentokoneeseen tai tietäisivät jo valmiiksi miten esimerkiksi turvatarkastuksessa toimivat?

    • Reply lahtoselvitetty 25.7.2016 at 19:16

      Kiitos kommentista! Lentokone on siitä armollinen paikka, että ääni kulkee eteenpäin tosi huonosti. Kauan sitten meidän esikoisemme huusi monta tuntia putkeen, mutta muutama penkkirivi taaempana istuvat ihmiset eivät olleet edes huomanneet.

      Finnairilta on silloin tällöin saanut jotain viihdykettä lapsille, mutta nekin ovat vuosien varrella vähentyneet. Sama tosin koskee muitakin lentoyhtiöitä. Puuhakirjat ovatkin usein olleet erittäin tervetulleita.

      Kyllä lapset ovat tottuneet lentämiseen ja toimivat jo hyvinkin rutiininomaisesti. Erityisesti kohta 9-vuotias esikoinen, joka on lentänyt toistakymmentä kertaa, tietää tarkkaankin, mitä tekee. Arvaamattomaksi homman yleensä tekevät muuttuvat tekijät, joita ei ole osannut ennustaa: yhden yllättävä pahoinvointi, tiukaksi menevä koneenvaihto tai myöhässä oleva lento, tai vaikka rikki oleva viihdejärjestelmä, kuten viimeksi palatessamme Bangkokista. Aina silloin joutuu toteamaan, että kaikesta kokemuksesta huolimatta on kuin ensikertalainen. Ehkä siinä kuitenkin samalla on myös matkailun jännitys — koskaan ei voi tietää.

  • Reply Freddie Jubinville 22.8.2016 at 15:36

    Voin kylla ymmartaa etta pelottaa, onhan tuo ilma ja painovoima jotenkin pelottavia elementteja ja kylla mua silti pelottaa korkeat paikat, vaikka lentokoneet oiskin mulle ihan ok. Hei mahtavaa, etta pystyt oikeasti nauttimaan lentamisesta! Ja ettei pelota onnettomuusuutisista huolimatta. Itse oon ajatellut, etta vaikken pelkaisi niin ei se pienessa tilassa paikallaan istuminen silti mukavaa ole. Hyva leffavalikoima tekee minulla toki lentamisesta aavistuksen hauskempaa

  • Leave a Reply