Mihin enää uskaltaa matkustaa?

Pauketta Pariisissa, pommeja Brysselissä, räjähdyksiä Turkissa. Matkustajalentokoneita ammutaan alas taivaalta, ihmisiä kidnapataan kaduilta. Tuntuu kuin koko maailma olisi yhtä taistelukenttää.

Toki maailma on ollut rauhaton jo pitkään, mutta muutaman vuoden ajan vaara on vaikuttanut tulevan koko ajan lähemmäs. Egyptissä vierailin vuonna 2009, jonkin aikaa ennen Arabikevättä ja Tahririn aukion mielenosoituksia. Jo silloin bussin etuosassa istui aseistettu vartija, joka aina välillä hyppäsi keskelle liikennekaaosta möykkäämään muille autoilijoille.

Turkissa lomailin pari vuotta sitten, kun levottomuuksia esiintyi vasta maan itäosissa. Erityisesti Istanbulin sanottiin silloin olevan turvallinen, mitä se nyt enää ei ole. Bangkokissa olemme usein ohittaneet Erawanin temppelin, jonka luona räjähti pommi viime elokuussa. Myös meidän kotipysäkiltämme Saphan Taksinilta löytyi pommi, joka ei kuitenkaan räjähtänyt.

IMG_0333

Ja ehdimmehän me esikoisen kanssa tehdä ensimmäisen kahdenkeskisen matkamme Pariisiin tasan neljä viikkoa ennen terrori-iskuja.

IMG_0307

Uskaltaako mihinkään enää sitten matkustaa? Jos pahuus tavoittaa niin Euroopan suurkaupungeista kuin Turkin aurinkorannoiltakin, jäävätkö vaihtoehdoksi enää vain Kanariansaaret? Klassisista Kreikan saaristakin käydään keskustelupalstoilla kiivasta mielipiteiden vaihtoa: kannattaako sinne matkustaa, kun saaret ovat täynnä rantautuneita turvapaikanhakijoita.

Tähän aiheeseen liittyy vahvasti joululahjaksi saamani Rauli Virtasen Reissukirja. Virtanen ei tunnetusti pelkää mitään ja matkustaa nimenomaan niihin paikkoihin, joihin kukaan muu ei uskalla. Hän käy kirjassaan hyvin läpi maailman kriisipesäkkeitä, joissa on itse tehnyt journalistista työtä.

IMG_0520

Virtasen kirja alkaa hänen ensimmäisestä pidemmästä ulkomaanmatkastaan Etelä-Amerikkaan 1970-luvulla. Virtanen on matkustajana vielä täysin noviisi, mutta on matkustaminenkin erilaista. Hän lipuu jokilaivalla pitkin Amazonia ja kirjoittaa artikkeleita, joita sitten lähettää Suomeen. Matkanteko on verkkaista, eikä tulevaisuudesta ole vielä huolta.

Ensimmäisen matkan jälkeen Virtanen ei enää ehdi listaamaan jokaista tekemäänsä matkaa, vaan hän siirtyy tarkastelemaan asioita aihepiirien kautta. Näissä aihepiireissä korostuvat juuri maapallon vaaralliset alueet, minkä joutuvat kokemaan myös monet journalistit, jotka kuolevat työpaikalle. Silti kollegat lähtevät kerta toisensa jälkeen vaarallisiin paikkoihin, jotta pääsisivät raportoimaan asioista muulle maailmalle.

Päällimmäisenä minulle jäi Virtasen kertomuksista mieleen se, kuinka maailma on tulessa. Virtasen kaltaiset journalistit menevät vaarallisiin paikkoihin, jotta meidän muiden ei tarvitsisi. Virtanen kirjoittaakin, että tavalliset turistit matkustavat liian löyhin perustein paikkoihin, joihin menemistä ei suositella. Journalistit vaarantavat henkensä raportoidakseen tapahtumista, mutta aina joku innokas kansalainen on saapunut paikalle katsomaan, mitä on tekeillä. Vähän samalla tavoin, kuin ihmisten täytyy päästä aina tulipalopaikalla mahdollisimman lähelle katsomaan.

Ei kai matkustamista kuitenkaan voi kokonaan lopettaa. Aina jossain tapahtuu jotain ja täytyy vain toivoa, että itse onnistuisi välttymään pahemmalta.

Uskon myös, että matkustaminen vähentää pahuutta maailmasta. Mitä useampi meistä lähtee katsomaan muitakin kortteleita kuin omia kotinurkkia, sitä useampi ymmärtää helpommin ihmisiä ja maailmaa. Ja kun ymmärtää muita, on helpompi hyväksyä erilaisuus. On tietenkin helppo sanoa, että emmehän me mitään pahaa teekään, vaan ne muut. Mutta kyllä ymmärtäminen lisää ymmärrystä puolin ja toisin.

Kuitenkin samaan aikaan kun matkustaa, täytyy miettiä, mihin matkustaa. Minun mielestäni ei ole järkeä lähteä kriisialueille tai alueille, jotka ovat vielä aivan jälleenrakennuksensa alussa. Jossain vaiheessa kuitenkin koittaa se päivä, kun maa on taas valmis ottamaan vastaan turisteja, ja vieläpä iloitsee näiden saapumisesta. Siihen asti voi matkustaa niihin muihin paikkoihin, vaikkapa sinne Kreikan saarille, joissa uhattuna ei ole turistin turvallisuus, vaan ainoastaan mukavuudentunne.

IMG_1470

Törmäsin muuten juuri tammikuiseen Ylen artikkeliin, jossa Rauli Virtanen peräänkuuluttaa humanistista journalismia, jotta ihmiset oppisivat tuntemaan maailmaa. Hän on kuitenkin huolestunut siitä, kuinka ”pärjätään sosiaalisessa mediassa liikkuvan tekstin kanssa, joka ei lainkaan perustu faktoihin”. Huoli on varmasti ihan aiheellinen, vaikka minun kokemukseni mukaan monissa matkablogeissa on äärimmäisen hyvä tietopohja ja korkea journalistinen laatu. Täysin aiheellisesti Virtanen korostaa medialukutaidon tärkeyttä: lukijan täytyy opetella lukemaan tekstejä niin, että tietää, mitä voi uskoa totena. Artikkelin pääsee lukemaan tästä: http://yle.fi/uutiset/tiedammeko_mita_maailmassa_tapahtuu.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

33 Comments

  • Reply Laura / Tuntemattomaan ja takaisin 18.4.2016 at 07:56

    Äh, mä en jotenkin jaksa ihmisten hysteriaa turvallisuudesta yhtään, varsinkin kun se niin helposti perustuu muutamaan luettuun lehtijuttuun, jotka aina antavat mielikuvan että tietyt maat ovat suorastaan sisällissodassa. Koska media ei tartu yhtä helposti positiivisiin kuin negatiivisiin juttuaiheisiin, vaikuttaa se meidän mielikuviimme tosi helposti.

    Asun Istanbulissa ja täältä käsin Suomen päässä panikointi tuntuu vähän liioitellulta. 15 miljoonan kaupungissa on kyllä edelleen aika pieni uhka päätyä sinne missä sattuu. Tekstissäsi mainitset myös Turkin aurinkorannat, mutta huomauttaisin, ettei turistirannikolla ole sattunut iskuja. Mikäli Turkin turvallisuus kiinnostaa enemmänkin, tein Madventuresin ja Ulkoministeriön matkustusturvallisuuskampanjaan videon terrorismin uhasta täällä: http://tuntemattomaanjatakaisin.pallontallaajat.net/2016/04/08/2572/

    Ja jos oikeasti vaikkapa iskujen uhkaa mietitään, niin Euroopassa on ollut aika paljon villimpää 70-80-luvulla. Tuolloin vain media uutisoi aiheesta vaatimattomammin eikä some lietsonut pelkoa. Tämä tilasto ainakin pisti minut miettimään, oli aika yllättävä: https://www.statista.com/chart/4093/people-killed-by-terrorist-attacks-in-western-europe-since-1970/

    Totta kai turvallisuutta pitääkin miettiä reissuun lähtiessä, mutta olisi kiva jos netissä lopetettaisiin turha lietsonta ja hysteria 🙂

  • Reply Teija / Lähdetään taas 18.4.2016 at 10:38

    Tuo on juuri niin tämän hetken kysymys. Varsinkin, kun me matkustetaan vauvan kanssa, tulee kyllä tarkkaan harkittua kohteet, minne matkustamme. Onneksi on paljon vielä paikkoja, minne uskaltaa matkustaa, joskin onko oikeastaan mikään ihan täysin turvallinen? Jotkut sentään toisa turvallisempia.

  • Reply Kohteena maailma / Rami 18.4.2016 at 19:28

    Itsellä matkuskohteet eivät ole muuttuneet mitenkään lasten myötä. Jos nyt otetaan esimerkiksi Thaimaa ja Turkki, niin niissähän on ollut ”tasaisen epävakaata” pitkän aikaa, joku sanoisi viimeiset tuhannen vuotta. Niin kuin Laura ylempänä totesi, niin aika pienet on rähinät Istanbulin miljoonakaupungissa. Sitä vastoin Turkissa on alueita, mihin ei välttämättä kannata matkustaa ilman lapsia tai lapsien kanssa – tosin näillä alueilla harvemmin käy ylipäätään matkailijoita Suomesta.

    Todennäköisyys, että osuu esimerkiksi pommi-iskun kohdalle Euroopan suurkaupungissa on mitättömän pieni. Väitän, että todennäköisemmin kuolee liikenteessä Suomessa matkalla lentokentälle, kuin pommi-iskuun suurimmassa osassa maailmaa. Eli kun jätetään ne 25 turvattominta maata pois laskuista, niin muualle uskaltaa kyllä matkustaa. Se, että lähteekö sitten vauvojen kanssa Afrikkaan, niin on kyllä enemminkin terveys eikä turvallisuuskysymys. Kapkaupunkiin esimerkiksi kyllä, Krugerin kansallispuistoon ei. Toki jos matkustaa Kapkaupunkiin, niin kannattaa katsoa missä siellä liikkuu lasten kanssa tai ilman. Samahan se on ihan jokapuolella maailmaa.

    Itselle vaarallisimmat tilanteet maailmalla on tapahtunut turvallisuusnäkökulmasta Suomen isompien kaupunkien keskustoissa yöaikaan. Ulkomailla vaarallisimmat tilanteet on aiheuttanut liikenne. Sanoisinkin, että juuri liikenne kannattaa huomioida, kun lasten kanssa matkustaa maailmalla.

    Eli vastaus otsikkoon on se, että edelleen lähes kaikkialle maailmassa.

  • Reply Jenni / Globe Called Home 18.4.2016 at 19:33

    Mä olen vähän samoilla linjoilla Lauran kanssa tästä aiheesta. Ihmiset hysterisoituvat pommi-iskuista, kun paljon todennäköisempää on kuolla liikenneonnettomuudessa. Siis ovathan ne pommi-iskut kauheita, etenkin kun ne osuvat itsen tai läheisten kulkureiteille ja niiden jälkeen täytyy varmistella, onhan kaikki kunnossa, mutta en siltikään jättäisi matkustamatta Pariisiin, Brysseliin tai edes Turkkiin niiden takia. Syy lienee liian pitkä yhteen blogikommenttiin, mutta olen siitä kirjoittanut omaan blogiin tänne: http://globecalledhome.fi/2016/03/terrorismi/

  • Reply Jenni / Globe Called Home 18.4.2016 at 19:34

    Niin ja hei kiitos kirjasuosituksesta! Olen kuullut tuosta kirjasta sekä hyvää että huonoa, mutta vähän vaikuttaisi, että hyvää kuulee selvästi useammin. 🙂

    • Reply lahtoselvitetty 19.4.2016 at 08:34

      Virtasen kirjan alkuosa tosiaan on perinteisempää matkakirjaa, kun taas loppuosa on enemmän kuvausta ulkomaantoimittajan työstä. Tästä voi johtua kaksijakoinen vastaanotto. Jos toimittajan työn kuvaus ei kiinnosta, kannattaa kirja jättää kesken alkuosan jälkeen. Minulle jälkipuoli kuitenkin antoi enemmän perspektiiviä maailmaan, kun alkupuoli oli enemmän fiilistelyä.

  • Reply IKILOMALLA 19.4.2016 at 00:56

    Tämä on tärkeä ja ajankohtainen aihe, koska olen lukenut monien pelkäävän jo näitä tuttuja Euroopankin kohteita ja miettivän minne sitä uskaltaa matkustaa. Hyvä kirjoitus!

    Itse en oikein osaa pelätä ja tuntuu, että mediassa riepotellaan vähän tuhankin paljon aina noita pahoja uutisia. Asustelin Meksiko Cityssä viitisen kuukautta ja vähän väliä Suomesta kantautui uutisia kuinka huumekartellit sotivat ja kuinka joukkohautoja on löytynyt milloin mistäkin. Ja äiti huolehti että oletko tyttörukkavielä elossa siellä? Meksikossa emme kuitenkaan nähneet mitään näihin uutisiin viittaavaakaan ja turvallisin mielin asuin paikallisessa lähiössä koko vaihto-opiskeluni ajan.

    Toki matkalla on hyvä olla varovainen ja perillä turvallisuustilanteesta, mutta en ehkä silti jättäisi matkustamatta pelon vuoksi.

    Titta

  • Reply lahtoselvitetty 19.4.2016 at 08:32

    Kiitos kaikille kommenteista! Vastaan tähän näin kollektiivisti, etten turhaan toista samaa asiaa.

    Olen kyllä ihan samoilla linjoilla siinä, että usein maailmalla matkustamista turvattomampaa on seistä suomalaisessa nakkikioskijonossa aamuyöllä. Mahdollisuus siihen, että osuu terrori-iskun tai tsunamin keskelle on kuitenkin häviävän pieni. Näitä asioita on kuitenkin pakko miettiä, kun kuljettaa perhettään ympäri maailmaa. Minulla on usein vielä lasten lisäksi omat vanhemmatkin mukana, niin en halua johdattaa heitä ketään paikkoihin, joissa tarvitsee pelätä.

    Tosi kiva kuulla Lauran näkökulma Turkin ja Istanbulin turvallisuuteen. Se tosiaan hämärtyy täällä Suomen päässä. Turkin aurinkorannikon maininta oli eniten viittaus keskusteluun, jota käydään ainakin Facebookin Suomalaiset matkailijat maailmalla -ryhmässä, jossa tasaisin väliajoin pohditaan sitä, uskaltaako Alanyaan vielä matkustaa.

  • Reply Marjukka Katariina 19.4.2016 at 17:07

    Mielenkiintoinen postaus tärkeästä ja ajankohtaisesta asiasta. Asun itse Brysselissä, ja terrori-isku osui alle 100 metrin päähän mun työpaikasta. Se herätti kyllä paljon ajatuksia. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin sitä mieltä, ettei terrori-iskujen takia kannata vähentää matkustamista tai pelätä liikaa. Paljon todennäköisempää on kuitenkin esimerkiksi jäädä auton alle.

    Kiitos kirjavinkistä! Haluan kyllä ehdottomasti lukea tuon.

    • Reply lahtoselvitetty 19.4.2016 at 18:50

      Olenkin lukenut sinun kirjoituksiasi Brysselistä, samoin kuin Lauran näkökulmaa Turkkiin, ja saan aina hyvää muistutusta siitä, että elämä rullaa omalla radallaan iskuista huolimatta. En minäkään osaa oikeastaan pelätä, kaikenlaistahan voi tapahtua missä tahansa. Ja tilanteet, joissa itseäni on edes vähän pelottanut, ovat aina liittyneet aivan muihin tilanteisiin kuin terrori-iskuihin tai sotiin. Ne ovat liittyneet esimerkiksi juuri Ramin mainitsemaan liikenteeseen.

      Yritän kuitenkin myös ajatella näitä asioita hieman, sillä en kuitenkaan halua rynnätä paikkoihin, joihin ei todellakaan kannata mennä. Enkä halua viedä matkaseuraani paikkoihin, joissa heidän pitäisi pelätä.

  • Reply Tanja/Levoton Matkailija 20.4.2016 at 10:46

    Ajankohtainen kysymys, mutta jotenkin silti tuntuu että ihmisten turvallisuuspohdinta menee vähän yli. Onhan edelleen todennäköisempää kuolla vaikka kolarissa kuin terrori-iskun pommiin. En mä jättäisi matkustamatta esim. juuri nyt mihinkään Euroopan suurkaupunkiin. Eri asia on sitten juurikin oikeasti vaaralliset kaupungit ja maat, joihin ei suositella matkustettavan. On hyvä olla varovainen ja tietoinen siitä, mitä tapahtuu ympärillä kun matkustaa / suunnittelee seuraavaa matkaa.

    • Reply lahtoselvitetty 21.4.2016 at 11:08

      Euroopan suurkaupungeissahan on se, ettei ainakaan tähän mennessä ole isketty kahta kertaa samaan kaupunkiin (en laske Charlie Hebdota nyt tähän sarjaan, koska siinä iskun kohde oli selkeästi muslimeja arvostellut kohde, eikä yleinen kaaos kaupungilla). Tällä logiikalla nyt olisikin turvallisempaa lähteä Pariisiin, Brysseliin tai Lontooseen kuin pysytellä Helsingissä. Voisikohan tätä käyttää perusteena lähteä reissuun…

  • Reply Terhi / Muru Mou 20.4.2016 at 12:20

    Ajankohtainen asia, ja varmasti moni näitä miettii. Itse en suostu pelkäämään terroristi-iskuja tai tekemään muutoksia niiden vuoksi omiin suunnitelmiini. Olihan täällä Kööpenhaminassakin viime vuonna terroristi-isku, mutta ei se vaikuttanut omiin kulkureitteihini. Jokin aika sitten iltapäivälehdessä oli juttua ”terroristialueista” ja mukana oli myös kadunpätkä, jonka poikki pyöräilen joka päivä töihin, ajattelematta asiaa sen enempää. Jos jotain mietin, niin sitä, että poikaystävä on lentokentällä töissä, ja se kuitenkin on aika todennäköinen (jos jokin on) iskujen kohde. Mutta minkäs teet, töissä on käytävä.

    • Reply lahtoselvitetty 21.4.2016 at 11:10

      Kuten todettua, iskuja voi tapahtua missä vain. Olihan täällä Helsingissäkin kahdella ihmisellä suunnitelma iskeä Helsingin yliopistoon. Itsekin kävin niihin aikoihin siellä luennoilla, joten se on ehkä kuitenkin liipannut minua lähimmältä.

  • Reply Mia / Elämää ja Matkoja 21.4.2016 at 07:44

    Hyvä kirjoitus ajankohtaisesta aiheesta, jota varmastikin yksi jos toinen miettii matkoja suunnitellessaan.
    Aiemmin, kun matkustimme kaksistaan, oli suhtautuminen näihin riskeihin se, että osuu kohdalle jos on osuakseen – kotiinkin on moni kuollut. Nykyään, kun matkassa on mukana kaksi lasta, tulee ajateltua enemmän myös turvallisuustekijöitä, mutta pelon vuoksi ei pidä lopettaa matkustamista. Eniten terrorismia yms. tuntuvat pelkäävän ihmiset, jotka ovat matkustaneet vähiten – kuten totesit, omilta kotikulmilta poistuminen tuo paremmin ymmärrystä muuta maailmaa ja muita ihmisiä kohtaan.

    • Reply lahtoselvitetty 21.4.2016 at 20:02

      Eniten mietin ehkä sitä, että minulla on vastuu lapsista ja lapsille. Eli en halua mennä paikkaan, jossa sitten itse pelkään, koska minä olen heidät sinne vienyt. Hehän olisivat ihan yhtä tyytyväisiä Vantaan Flamingossa tai takapihalla. He ovat myös hyvin tietämättömiä maailman pahoista puolista, enkä tiedä, millä laajuudella niitä kannattaa ryhtyä selostamaankaan. Jos minä heidät vien maapallon toiselle puolelle, täytyy minun edes esittää olevani luottavainen paikan ja sen turvallisuuden suhteen.

  • Reply Pirkko / Meriharakka 21.4.2016 at 12:34

    Vaikkakaan en nyt varsinaisesti tunnusta pelkääväni, niin kun maailmassa riittää nähtävää, niin juuri nyt olen valinnut tiettyjä kohteita pois, eli sijoittanut ne listani hännille. Kuten esimerkiksi Egyptin. Turkki ja Venäjäkin kuullostavat kyseisissa maissa vallitsevassa poliittisessa tilanteessa vähemmän houkuttelevilta. Mutta suunnittelen kyllä vaikka matkaa Beirutiin ja Tunisiaan, lähivuosina, ellei tilanne näissä maissa muutu huonommaksi.

    • Reply lahtoselvitetty 21.4.2016 at 20:07

      On toki olemassa Beirutin ja Tunisian kaltaisia paikkoja, joissa turvallisuustilanne on ollut jo pitkään vähän niin ja näin. Niissä ei välttämättä kuitenkaan tapahdu mitään suuria yllätyksiä. Venäjän matkailu tuntuu minustakin vähän epäilyttävältä juuri poliittisen tilanteen takia, mutta toisaalta on aina mukava huomata, että maasta löytyy paljon ystävällisiä ihmisiä, jotka hekään eivät hyväksy kaikkia johtonsa tekemiä päätöksiä. Nämä ovat hankalia rajauksia, mutta kuten totesitkin, maailmassa on onneksi vielä paljon nähtävää, joten valintoja on mahdollista tehdä.

  • Reply Sateenmuru 21.4.2016 at 16:17

    Hyviä pohdintoja, lukulistalla on tuo Virtasen kirja vielä… Käymme kotitaloudessamme usein keskustelua tästä ”vaarallisiin maihin matkustamisesta”, sillä mieheni on Rio de Janeirosta, eikä suostuisi millään matkustamaan sinne, jollei pitäisi käydä katsomassa sukua, ja hän moittii usein turisteja siitä, miten pitää päästä faveloihin poseeraamaan tai muuten vain liikkua varomattomasti. Samaan aikaan näen jatkuvalla syötöllä suomalaisten matkailijoiden kuvia ja tarinoita Brasiliasta, eikä niistä ilmene yhtään vaarattomuuden tuntua. Odotan siis jännityksellä, millaiseksi paikka lopulta osoittautuu, kunhan saan miehen suostuteltua Brasiliaan suuntaavaan koneeseen. 🙂

    • Reply lahtoselvitetty 21.4.2016 at 20:12

      Virtanen on juurikin miehesi linjoilla siinä, että turistit usein tunkevat itsensä mitä vaarallisempiin paikkoihin vain päästäkseen sanomaan, että kävin minäkin- ja nykyään on aina selfie muistona siitä. Juuri faveloihin meneminen on hyvin kyseenalaista, sillä tarkoituksenahan on kai mennä katsomaan toisten kurjuutta, eikä näistä vierailuista taida paljon rahaa jäädä niille favelan asukkaille.

  • Reply Laura / My Passport Pages 22.4.2016 at 06:41

    Hyvää pohdintaa sekä tekstissä, että kommenttiosiossa. Olen etenkin Ramin kanssa samoilla linjoilla että monesti matkustaminen on enemmän terveydellisistä näkökulmista enemmän turvallisuuskysymys, kuin rikosten tai terrorismin (joka toki rikos sekin). Paljon matkaavat ja riittävästi taustatutkimusta tekevät toki ymmärtävät sen, että koti ja liikenne ovat paljon enemmän vaaranpaikkoja aiheuttavia tilastojen valossa kuin mikä tahansa terrori-iskun kohteeksi joutunut kaupunki yleisellä tasolla. Täällä jo muutkin sitä kommetoivat, mutta eipä ihme että keskiverto-suomalainen, joka matkustaa kerran-kaksi vuodessa ulkomaille, ei ehkä median hysteriaa lietsovia juttuja lukemalla ymmärrä, että näitä iskuja on paitsi tapahtunut vuosikymmeniä, mutta nyt niistä vain saa paljon helpommin ja enemmän tietoa nykyään ja siksi moni paikka alkaa vaikuttaa turvattomalta.

  • Reply Annika | Travellover 22.4.2016 at 07:30

    Alan olla todella kypsä hysteriaan. Kotona kuolee tosi moni, ja liikenneonnettomuuteen joutuminen on moninkertaisesti todennäköisempää kuin minkään iskun kohteeksi joutuminen. On totta, että kaikenlaista pahaa tapahtuu koko ajan enemmän, mutta ei se vähenekään, jos jään kotiin. Olin juuri Tunisiassa viikon, ja voi sitä varoittelun ja voivottelun määrää, johon jotkut ryhtyivät. On totta, että Tunisiassakin on alueita, joille ei kannata mennä, mutta ei se tarkoita, etteikö koko maahan voisi. Eipä ole kehotettu pysymään poissa Parisiista tai Brysselistä, vaikka niissä juuri räjähti. ei ehdoin tahdoin kannata vaikeuksiin hankkiutua, esimerkiksi matkustaa Jemeniin, mutta kyllä ihan normaalisti voi elää.

  • Reply Mirje / Kotona kaikkialla 22.4.2016 at 08:39

    Samaa mieltä kuin moni muukin kommentoinut, ne vaarat joita eniten pelätään ovat usein melko epätodennäköisiä. Esimerkiksi vaara kolaroida vuokraskootterilla Thaimaassa on aika paljon suurempi kuin terroristi-iskussa loukkaantuminen Istanbulissa lomaillessa, silti kuulen paljon enemmän mietintää siitä, uskaltaako Turkkiin matkustaa kuin siitä, uskaltaako Phuketissa ajella skootterilla. Ihmismielen on hankala hahmottaa todennäköisyyksiä ja saan usein itsenikin kiinni epäloogisista ajatuksista tai peloista.

  • Reply Teea | Curious Feet 22.4.2016 at 19:22

    Hyvä teksti ja hyviä kommenttejakin! Samaa mieltä olen edellisten kanssa. Hyvähän se on kyseenalaistaa riskialueille matkustamista (kuten myös mitä tahansa asiaa elämässä), mutta median lietsomaa pelkoa en juuri jaksa ymmärtää, oli aihe mikä tahansa.

  • Reply Meidän matkassa / Monna 22.4.2016 at 19:31

    Tää on tosiaan vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta tottakai mietin minne matkustan ja pelkään välillä ihan liikaa, esimerkiksi Afrikkaan matkustamista olen tarkoituksella siirtänyt myöhemmäksi, vaikka tottakai sielläkin on täysin turvallisiakin paikkoja. Sitten taas toisaalta juuri kuten Mirjekin edellisessä kommentissa kirjoitti, harrastan kuitenkin Thaimaassa skootterin kyydissä reissaamista milloin mitenkin hulluilla teillä ja ruuhkissa. Ja en silti pidä Thaimaata erityisen turvattomana vaikka kuulin Bangkokissa hotellihuoneeseen 2014 räjäytetyt käsikranaatit mielenosoituksessa. Sota- ja oikeille kriisialueille ei ole mitään hinkua/tarvetta mulla matkustaa, mutta yritän aina realistisesti ajatella että suurin todennäköisyys tapaturman sattumiselle on täällä ihan koto Suomessa tavallisessa arjessa 🙂

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net 22.4.2016 at 21:55

    Erinomaisen tärkeä aihe ja hyvää pohdintaa! Tosiaan tuntuu siltä että ”vaara” tulee lähemmäksi, mutta sehän se terrorismin perimmäinen tarkoitus onkin, eli ilmeisen hyvin on onnistuttu. Siitä kun vedetään suora viiva siihen että täällä lentävät polttopullot vastaanottokeskukseen, niin saatan hyvin kuvitella miten terroristijohtajat myhäilevät tyytyväisinä.

    Matkailu todellakin avartaa, ja auttaa ymmärtämään maailmaa. Ihmisten pitäisi matkustaa enemmän, nähdä enemmän, kokea enemmän. Ei olisi tarvetta pelätä tuntematonta.

  • Reply Outi/Maa Quzuu 23.4.2016 at 09:26

    Yhdyn pitkälti muiden kommentteihin siitä, että pelätä en aio. Jos jotain odottamatonta sattuu kohdalleni niin sitten sattuu. Yhtä todennäköistä kai kuin lottopotti. Mutta ymmärrän kyllä hyvinkin kasvavan huolen, jos kontoilla on jonkun muunkin elämä kuin itsensä. Ei se sitä todennäköisyyttä tosin muuta, mutta pistää varmasti ajattelemaan asiaa enemmän.

    Toivotaan, että kaikki saadaan matkustella rauhassa ilman konflikteja!

  • Reply Heidi Stillman 23.4.2016 at 10:38

    Samaa mieltä muitten kommentoijien kanssa siitä, että ylenpalttinen pelkääminen on turhaa. Maalaisjärkeä matkaan ja todennäköisesti kaikki menee perusmatkakohteissa hyvin. Kriisialueet ovat sitten oma lukunsa. Itse olen varsinainen pelkääjä ja vihaan lentämistä, ja mitä vanhemmaksi tulen, niin tuntuu että pelkään vaan enemmän. Ehkä se johtuu juurikin lapsista, kun ei ole enää vastuussa vain itsestään.
    Miika ja Gia sanoikin sen hyvin; kun matkustaa ja kokee enemmän, ei tarvitse pelätä tuntematonta 🙂

  • Reply Martta / Martan Matkassa 23.4.2016 at 10:42

    En ole seurannut aiheeseen liittyviä uutisointia, joten en voi siihen kommentoida kuinka media sillä mässäilee, mutta kyllä viimeaikaiset tapahtumat mietityttävät ja valehtelisin jos väittäisin, että ne eivät vaikuta minun matkustamiseen. Onneksi on olemassa vielä useita ”turvallisia” ja kiinnostavia kohteita, missä en ole käynyt joten nyt voin keskittyä niiden läpikäymiseen. Toki suurkaupungit kiinnostavat ja varmasti tulen jatkossakin niihin matkustamaan, mutta saatan tutkailla ajankohtaa hieman tarkemmin ja enkä aio osallistua niissä järjestettäviin suuriin massatapahtumiin. Sen verran nuo viimeaikaiset tapahtumat ovat minuun vaikuttaneet, että en halua tuntea pelkoa matkustaessa tai huolta läheisistä. Kiitos kirjavinkistä, kuullostaa mielenkiintoiselta, täytyypä pyytää tuliaisia 😉

  • Reply Mirka/ Reason for a Season 23.4.2016 at 13:01

    Ymmärrän kyllä, että monet ovat huolissaan -media on valitettvasti tehnyt tehtävänsä. Itselläni on jo alkanut mennä usko laadukkaaseen journalismiin ja sosiaalinen media on tehnyt tilanteesta pahemman kuin koskaan aiemmin. Pelkoa totta tosiaan lietsotaan. Eihän sitä tietenkään ole fiksu matkustaa mihinkään konfliktialueelle, mutta muuten sitä ei kyllä voi koskaan tietää, missä tapahtuu ja milloin. Pikkuveljeni oli muutaman korttelin päässä Erawan Shrinesta, kun siellä räjähti, mutta toisaalta toinen veljeni oli Rovaniemellä baarissa, kun sen pihassa alettiin ammuskelemaan vakavin serauksin. Se voi olla ihan missä tahansa, missä seuraavaksi tapahtuu. Jossiella voi loputtomiin. En aio rajoittaa matkustamistani, maailman levottomimmat maat eivät joka tapauksessa kuulu bucket listilleni… Ai niin – nythän kuoli taas Songranin aikana satoja ihmisiä Thaimaassa. Vesisota se vasta vaarallista on.

  • Reply Erja/Andalusian auringossa- ruokamatkablogi 23.4.2016 at 16:58

    voi luoja että ihmiskunta kaipaisikin tuota medialukutaitoa ja lähdekritiikin käyttöä… käsittämätöntä kuinka tyhmältä nykymeno saa tämän ”maailman parhaiten koulutetun kansan” näyttämään…

    En minäkään nyt ihan keskelle sotatilannetta vartavasten lähtisi, mutta olen minä sellaisestakin itseni löytänyt. Samoin muutamasta muusta vähän arveluttavammasta paikasta ja kiitollinen olen kaikista kokemuksista ollut – eläväthän siellä ne paikalliset ihmisetkin päivästä toiseen.

  • Reply lahtoselvitetty 23.4.2016 at 19:52

    Kiitos kaikille kommenteista! Minä yritän tästäkin eteenpäin pitää lääkkeenä juuri tuota lähtemistä. Kun lähtee pois tutusta ja ”turvallisesta” ja lähtee katselemaan maailmaa uusista näkökulmista, ei tarvitse pelätä ainakaan sitä tuntematonta. Ehkä jäljelle jäävät enää ne todelliset pelot ja uhkakuvat, joita onkin vähän syytä vältellä. Ei kuitenkaan tarvitse pelätä vain sen vuoksi, ettei tunne tai ymmärrä.

  • Reply Veera Bianca 23.4.2016 at 20:37

    Mielenkiintoinen postaus! Kyllähän sitä maailman tilanne on hyvin erilainen mitä vielä muutama vuosi sitten – tai ainakin viimeaikaiset tapahtumat ovat saaneet miettimään joitain matkakohteita kaksi kertaa. Muistelen myös niitä päiviä kun ei todellakaan osannut pelätä mahdollista terroristi-iskua Pariisin metroissa tai Turkin rannoilla, nyt sellaiset käy kaikesta huolimatta joskus mielessä.

  • Leave a Reply